25. syyskuuta 2012

Juusto




 Lähellä mutta kohtaamatta! Luen hyvin kirjoitettua muistelmaa. Muistelija on ikätoverini. Hän muistaa hyvin ylpeänä, miten hän voitti Arlan kilpailussa 7-vuotiaana suuren määrän juustoa. Tehtävänä oli värittää lehmä. Juustoa tuli sellainen määrä, että sen kanssa oltiin ihmeessä.

Juuston merkki oli ”Raket”. En ole koskaan kuullut siitä. Sen valmistus lopetettiin 1979, mutta tiettävästi käytännössä kaikki silloin eläneet ruotsalaiset muistavat tuotteen edelleen.

Jäin miettimään. Siis kuten meillä Koskenlaskija (ja Viola), joita valmistetaan edelleen ja viedään villisti Venäjälle.

Internet paljasti minulle, mitä on sulatejuusto. Ehkä oli kuvitellut, että juusto on jotenkin sulatettu, esimerkiksi pannulla. Ei. Sulattamiseen käytetään suoloja. Eikä keksintö ole kovin vanhakaan, ei sataa vuotta.

Voi olla että tämä liittyy olutjuustoon, joka oli vielä 1800-luvulla herrojen ja narrien herkku. Nyt on vaikea selvittää, mitä se oli. Eikä käytännössä kukaan ole sitä maistanut. – Se oli kai jonkinlaista kaljavelliä, joka oli päästetty jollain salaperäisellä tavalla juoksettumaan. Itse arvelen, että tulen toimeen ilmankin.

Kaupallisia nimiä eli tavaramerkkejä kuuluu kai vähätellä. En ole ihan varma, onko se perusteltua. Kun on ihan pienestä käynyt kaupassa ja oppinut, mitä eroa on Siro- ja Pulmu –sokerilla, kai se on osa yhteistä tarinaamme. Ja käskettiin ostaa kahvina Pulaa, paitsi yksi pussi Sinettiä, kun tuli joku täti kylään. Jos matka oli Osuuskauppaan, vaihtoehdot olivat vastaavasti Johanna ja Katrinna (joista pojilla oli vähemmän omaperäisiä väännelmiä).

Isoisältä löytyi aina kilteille lapsille tai lopulta myös vähemmän kilteille Pectusta. Verkon mukaan vanhin Fazerin edelleen myynnissä oleva tuote on Pihlajanmarja-marmeladi, vuodesta 1895. Myös Vihreät kuulat ovat tsaarillista perua.

Arjen historian yksi puoli on sitten asiat, jotka jokainen muistaa. Samassa kirjassa mainitaan suursuosikki, laulavat tukkilainen ”Snoddas”. En ole ikinä kuullutkaan. Hain verkon mukaan Snoddas-kuumeen aiheuttaneen, maanvaivaksi  kasvaneen laulelman. En ole ikinä kuullut, tai jos olen, en ole erikseen noteerannut.

Tuo on sinänsä tuttua. Niillä on he kansanpuiston ja Lill Babsit ja vaikka mitkä reippalit, meillä taas sota ja molli.

Uusi sankari oli esittäytynyt Hylandin ohjelmassa. Menneisyyden radio-ohjelmista ei tiedetä mitään, eikä televisio. Te paljon nuoremmat ette tiedä, että Hannu Taanila, Lenita Airisto ja mm. Jörn Donner nousivat suureet kuuluisuuteen televisio-ohjelmasta ”Jatkoaika”. Se oli 1960-lukua.

Lennart Hyland oli sekä ohjelmapäällikkö että urheiluselostaja. Näkemieni vähien pätkien perusteella arvioisin, että hän oli suunnattoman hyvä. Ja ruotsalainen kuin Gevalia-kahvi.

Ruotsalaisilla on Frisendahlin hieno veistos tukkilaisista, jotka purkavat sumaa kiskomalla kekseille oikealle, keskustaan ja vasemmistoon. Meillä on Rovaniemellä työn ja parkkuuraudan ääressä yksin näpit jäässä työntävä jätkä, jonka ammattinimikike (jätkä – buse) aiheuttaisi Ruotsissa vähintään viisi välikysymystä, valiokunnan ja terapiatunnit.

Niin, ja tiedän tytön, joka rahaa saatuaan osti koko paketin Koskenlaskijaa ja söi sen ihan itse. Se lienee ollut siihenastisen elämän suuria hetkiä! (Monille miehille tuote tuo ikävästi mieleen armeijan ja sodan, se kun säilyi paremmin kuin voi - ja margariinia suomalaiset olivat hitaita hyväksymään.)


20 kommenttia:

  1. Gösta Snoddas Nordgren oli yksi maailman parhaista jääpalloilijoista. Laulava ja näyttelevä tukkilainen, todellakin, mutta parhaimmillaan bandyn parissa. Haudalla hänen tittelinsä on "naturvän".

    VastaaPoista

  2. Neuvokkuus on ihmisoikeus paimentolaisheimoissa. Lampaan, vuohen jne maidon tinkaaminen kuin lintujen munittaminenkin, ovat perusinfraa ja huipputaitoa. Voi kuvitella jokusia sattumuksia missä päähänpälähtämiset ja utareisiin tarttumiset ovat kivahtaneet mieliin. Ja kun sitä lypsettyä sitten talletettiin mahalaukkusammioihin, niin niissäpä pilaantui, juoksettui, -säilyi ja maistui juustona ! Kuinka olisi poronmaitojuusto ?

    Sveitsin alpeilla EU:n bakteorologien (?) tavoittamattomissa tehdään yhä aromisia juustoja kouluruokailusta syrjäytyneille, makunsa pitäneille ihmisille. Sellaista käkikelloporvaristoa -juupa, näkee Haneken leffoistakin,Pianonsoittaja,Valkoinen nauha ja muita -äsken telkkarista tuli Funny Games. Tosikauhea ja tosi. Nyt tämä paimenkansa hylkää vapaat rahamarkkinatkin. Frangi on kiinni arvossa 1,20 € eli jumissa kuin Kiinan yuan. Sveitsin keskuspankki antaa (uuden) frangin kutakin 1 € 20 senttiä vastaan. Niitä on tullut jokusia kymmeniä miljardeja kun kurssi lyötiin kiinni kohta vuosi sitten. Näitä euroja vuorensisään eli alppiholviin tulvii etelästä. Keskuspankki panee eurot kiertoon ostamalla pohjoisvaltioiden bondeja, Suomenkin valtionlainaa. --Nyt Draghin luritusten jälkeen ja Schäeblen kurituksen, alkaa tilanne olla taas uusi. Mutta ilokseni ei yhtään parempi. Työttömyys ja palkattomuus sen kun jatkuu, mutta niin jatkuu isokenkäisten farssiminenkin. Pysyisi vaan Soini hengissä. Hengennostatuksessa. Olisi kiva jos nämä markettilaumatkin -ainut ja kiertämätön seura kuitenkin- snajuaisivat tätä rahakomiikkaa. Vain yhteisenä h-elää makea naurukin.
    Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  3. Lennart Hylandin ohjelmaa Hylands hörna ehdin seuraamaan nuorena hampparina Blekingessä. Mielestäni hän muistutti habitukseltaan, puheeltaan ja suosioltaan Tarvajärveä. Kaikki varmaan tietävät, että sen leijonalaulun repliikin "den glider in" hihkuu juuri Hyland.

    Minun aikanani koulussa jaettiin sulatejuustokolmioita, jotka olivat joistakin helvetin hyviä ja toisista helvetin pahoja. Kuuluin edellisiin. Siksi ostankin edelleen joskus, mutta eihän ne maistu enää samalta. Laatu tai mies on muuttunut.

    Jatkoaika... sen veroista puheohjelmaa ei ole sen jälkeen tv:ssä nähty. Se sopi kuin nyrkki silmään kaikin tavoin avautuvan yhteiskunnan kokonaisilmeeseen. Sitä pidettiin räävittömänä, mutta kulttuuriahan se oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Airisto, Donner ja Taanila eivät jääneet Jatkoajasta mieleen suinkaan siksi, että he olisivat käyttäytyneet hyvin, siten kuin tv-ohjelmassa kuului, vaan päinvastoin.

      Poista
    2. Olisiko ollut ensimmäinen suomalainen tv-talkshow, jossa ei pönötetty? Vaan intettiin, riideltiin ja suututtiin?

      Poista
    3. Muistanko väärin, mutta lähtikö Harri Holkeri josain ohjelmasta kesken pois närkästyneenä saamastaan kohtelusta, joka ei hänestä ollut tarpeeksi kunnioittavaa.

      Poista
  4. Olutjuusto: 1 litra kaljaa, 2 litraa maitoa, 1/2 tl. suolaa.

    1/2 maitoa kiehautetaan kattilassa ja siihen pannaan kylmä kalja,
    joka saa kiehahtaa ja maustetaan. Toisessa kattilassa keitetään
    samaan aikaan loput maidosta, ja kun molemmat kiehuvat, yhdistetään ne.
    Syödään kuumana.

    -H. Koskimies - E. Somersalo, Keittotaito koteja ja kouluja varten. 7. laajennettu painos, WSOY, 1939.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Missä on se juusto?

      Where is the cheese?

      Poista
  5. Tämän blogin hienoin puoli on, että se usein herättää muistoja lapsuudesta ja nuoruudesta ("minne ovatkaan kadonneet...")

    VastaaPoista
  6. Juustoa, ruotsalaisperäistäkin, voi lähestyä asiallis-proosallisesti, kuten tässä on tehty. Varsinaisissa juustokulttuureissa juustoa käsittelevät esitykset parhaimmillaan pystyvät kuitenkin ylittämään pragmaattisen kalorioidenlaskemisesta ja makuarvostelmista lähtöisin olevan lähestymistavan ja nousemaan ylös kirkkauteen - oman hengenmenon hinnallakin - kuten alan dokumentoidusta kirjallisuudesta tutuksi tulleen arkielämän runoilijan Menocchion tapauksessa:

    "Luonto sai ne [enkelit] aikaan maailman täydellisimmästä substanssista, samoin kuin juustosta kehittyy matoja, mutta ulos tullessaan ne saavat tahdon, älyn ja muistin Jumalalta, joka siunaa ne."

    VastaaPoista
  7. Rouenissa olen syönyt lähes täysin vastaavaa sulatejuustoa kuin Koskenlaskija. Oli tuotetta kuulema valmistettu lähes 1000 vuotta. Ja Acipiuksen reseptiin HYPOTRIMMA:
    "Piper, ligusticum, mentam aridam, nucleos pineos, uvam passam, caryotam, caseum dulcem, mel, acetum, liquamen, Anum, oleum, defritum aut caroenum." sopii paremmin tuon aikainen sulatejuusto kuin mozarella.

    Onneksi Saarioisten ämmille, noille jotka loukkaavasti kehtasivat mainostaa paskaruokaansa äitien tekemäksi, satelee nyt potkuja.

    VastaaPoista
  8. Ad Omnia: - yllätyin, kun kukaan ei mainoinnut Koskenlaskijan armeija-nimeä "varpaanvälijuusto". Ehkä sitä ei enää käytetä. Ehkä Koskenlaskijaa ei enää anneta armeijassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koskenlaskija ei tosiaan sytytä inttimuistoja ainakaan vm 89. Varpaanvälistä siitä olen "kuullut" vain täällä blogissa, useammankin kerran:

      Poista
  9. Taidat lukea Leif GW Perssonin hienoa muistelmakirjaa. Tunnetko hänen romaanejaan tai Expressenin kolumnejaan? Älykäs ja mielikuvituksekas kirjailija.

    Marja-Liisa Seppänen

    VastaaPoista
  10. Pohdin tätä jokunen viikko sitten, "mitä eroa on Siro- ja Pulmu –sokerilla" tosin tarkotit varmaan "Sirkka". Mutta niillä on ero siinä että toinen niistä (muistaakseni Sirkka) sulaa helpommin.

    VastaaPoista
  11. Tuli viiveellä mieleen sellainen ajatus, että Ruotsin ja Suomen suhden on sama kuin Lennart Hylandin ja Niilo Tarvajärven suhde.

    "Viola" on muuten ranskaksi "raiskasi" (jos aikamuoto on passé simple).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viola on myös alttoviulu tai orvokki. Ja englannin rape tarkoittaa rapsia.

      Poista
  12. >>mitä on sulatejuusto. Ehkä oli kuvitellut, että juusto on jotenkin sulatettu, esimerkiksi pannulla. Ei. Sulattamiseen käytetään suoloja<<

    Sulatejuustot on lähinnä juustojätettä, joksi muutetaan kaikki yli-ikäiset myymättä jääneet juustot.

    VastaaPoista
  13. Olipa hauskaa ja mielenkiintoista luettavaa. Harvoin syntyy näin syvällisiä keskusteluita juustosta.

    VastaaPoista