28. elokuuta 2012

Kampaan ajatuksiani


Jotkut kirjoitukset yrittävät olla kirjallisuutta, jotkut ovat tietoisesti kevyttä hölynpölyä lukijan viihdyttämiseksi. Mutta kun Suomessa ei tietääkseni ole immateriaali- ja informaatio-oikeuteen antautunutta blogia, olen kaikkien näiden vuosien ajan pitänyt asianani kertoa alan uutisia ja joskus myös kommentteja niiden johdosta.

Tekijänoikeus saattaa oikeasti kiinnostaa teistä joitakin. Patenttioikeutta olen itse pitänyt valistuneen yleisön kannalta antamattomana alueena, mutta asiaa pohdittuani muutin mieltäni.

Viimeistään tämä matkapuhelimia ja pikkutietokoneita koskeva Applen ja Samsungin asia, josta oli eilen puhe, tulee lähelle kenen tahansa elämää ja toimintaa. Uskoakseni myös biokemian ja genetiikan alan tapahtumat ovat aineistoa, joista on syytä kertoa, koska ainakaan patenttiratkaisut eivät ylitä oikean median kynnyksiä.

Lukijalla on tilaisuus keksiä muuta mieluisaa tekemistä eli jättää lukematta. Taloudellista vahinkoa ei tapahdu puolin eikä toisin.

Itse asiassa hyödyn itse tällaisesta hiukan. Olen aloittanut seuraavan ison urakan.

Jokunen aika sitten muuan kommentoija soimasi minua katkerin sanoin siitä, etten ole muka kirjoittanut oikeudellisista aiheista niin kuin professorin kuuluisi.

Vuonna 2006 julkaisin Lappeenrannan teknillisen yliopiston tieteellisessä julkaisusarjassa Digitaaliongelma –nimisen kirjan, jossa on 450 sivua ja liitteet. Sikäli kuin tiedän ainakaan tietokoneohjelmien tekijänoikeuden erilliskysymyksiä ja patentoinnin ongelmia ei ollut silloin lainkaan käsitelty suomeksi. Kommentoija-trollin on turha vaivautua vähättelemään tuota kirjaa, koska sen tarkasti virallisesti kaksi yliopiston ulkopuolista henkilöä, joista toinen sattui olemaan entinen korkeimman oikeuden presidentti. Asiasta annetun lausunnon johdosta professuuria ei julistettu haettavaksi, vaan minut kutsuttiin siihen. Lausunnon antajat käsittelivät tuota kirjaa seikkaperäisesti ja totesivat viran edellyttämän tieteellisen pätevyyden kiistattomaksi.

Pitääkö tuo todella paikkansa, sitä en tiedä. Mitä enemmän luen ja mietin, sitä tyhmemmäksi tunnen itseni, suorastaan päivä päivältä.

Ja nyt se sama kirja täytyy kirjoittaa uudestaan! Kirjoitin sen tutkimuksen ohella eräin jaksoin tenttikirjana käytettäväksi, mutta pohdin lisäksi erinäisiä alan ongelmia eri sävyyn ja toisella tasolla, esimerkiksi kauppatieteen tai tekniikan opiskelijoiden tarpeita ajatellen. Tästä huomautetaan kirjan esipuheessa.

Tuo kirja, joka teetti hillittömästi työtä, on täynnä varovaisia arvioita oikeudellisen kehityksen suunnista. Asiat ovat edenneet niin vilkkaasti, että varovaisuutta voi nyt riisua pois. Kun erinäisistä asioista on tuomioistuimen ratkaisuja, meiltä ja muualta, EU-direktiivejä ja esimerkiksi oman eduskuntamme valiokuntien lausumia, se alkaa jo riittää.

Todellisuudessa hämmästyin kirjaa informaatio-oikeudesta kirjoittaessani, miten paljon uusia julkaisuja myös tekijän- ja patenttioikeudesta oli tullut, ja samoin tavaramerkeistä, malleista ja jopa tuotejäljittelystä. Meille paras (ja juridisesti erittäin hyvä) on Jens Schovsbon (et. al.) ”Immaterialret” ja yhtä hyvä ”Patentloven med kommantarer”. – Satun tietämään, että tanskankielisyys ei tee näitä kirjoja Suomessa suosituiksi. (Tosi hyvä on myös Paul Goldsteinin ja Berndt Hugenholzin kirja International Copyright.

Samalla voisi yrittää miettiä kirjalle paremman nimen. En voinut käyttää vuonna 2006 sanaa ”tietokoneoikeus” (computer law), kun kirjassa on paljon muutakin, mutta ”immateriaalioikeus” ei liioin tule kysymykseen; siitä on Haarmannin kirja, enkä itse kuvittele yrittäväni kurssikirjaa. Sellaisen saa kirjoittaa oikeustieteellisen tiedekunnan professori, jolla on jatkuva tuntuma opiskelijoihin. Minä kirjoitan sitkeästi ”yleisölle”, siis sellaiselle yleisölle, jolla on aikaa ja edellytyksiä lukea oikeudellista teksti. ”Oikeudellisella” tarkoitan keskittymistä ratkaisuissa käytettäviin sääntöihin ja periaatteisiin ja kuvauksiin tämän alan elinkeinotoiminnassa ilmeneviin ongelmiin, jollainen on jopa tekijänoikeuslain törmääminen perustuslakiin.

18 kommenttia:

  1. Suapihan sitä nuita kirjoja tok kirjuutella, er asja on se, kehtaako kukkaan niitä lukemoo alkee...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koska et osaa Savon murretta, niin älä raiskaa sitä

      Poista
    2. Oppikirjan juridinen puoli on "väljähkö", mutta sopii hyvin oheislukemiseksi.

      Poista
  2. Eikös se Kemppisen Lappeenrannan virka lopetettu, kun mestari lähti eläkkeelle? Olisiko tuo siis ollunna turha koko virka?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli sieltä kuusi väitöskirjaa, jotka kansakinvälinen tarkastus totesi erittäin korkeatasoisiksi. Tohtorit ovat sijoittuneet hyvin. Yliopiston rahoista en tiedä tarkasti, mutta luulen, ettei sitä lajia ole paljon. Meitä lähti samanikaisesti yksi Helsinign yliopistoon ja kaksi eläkkeelle, joten jäi yhteensä yksi.

      Oma arvioni on, että tämä jakso oli erittäin hyödyllinen. Tämän hetken urakka on kysymys Aalto-yliopiston opertuksen samansuuntaisista linjauksista.

      Ongelma on todella iso, kun samanaikaisesti (hiukan liioitellen) tietojenkäsittely on muuttumassa kautta linjan tietoliikenteeksi (mm. pilvet) ja vastaavasti toimijoiden edut ja oikeudet ja etenkin velvollisuudet ovat ihan eri näköisiä kuin viisikin vuotta sitten.

      Poista
    2. Vuan on se sitten erräiillä ihan mahoton tuo pätemisen tarve!

      Poista
    3. Yleensä nämä herrat professorit pysyvät visusti tavallisten ihmisten tavoittamattomissa ajatuksineen ja sen vuoksi on erittäin tärkeätä, että löytyy joku kemppinen, joka pistää asit tiskiin, niin että niiden taustoista saa joku muukin selvää kuin asiantuntija. Aika pikkumaista alkaa urputtamaan pätemisen tarpeesta,sorry vaan!
      (pasanen)

      Poista
  3. Nostin hyllystä ikivanhan pölyttyneen Rubikin kuution. Ratkominen vähän alkukankeaa kun taito päässy ruostumaan. Mutta wikistellen löytyy että tehty ja myyty 300 miljoonaa kappaletta maailmalla, josta määrästä nyky-Nokiakin olisi ylpeä. Silti Erno Rubik-parka ei tainnut hyötyä tuosta mitään koska oli kommunistimaassa ja kansainv. patenttihakuaika ehti umpeutua ?

    Jos keksii mekaanisen pelin nykyään, pitänee myös patentoida myös algoritmi tietokoneelle koska kännykkäfirmat veisi lantit, vai?

    (Olen miettinytpeliä lukossa, jonka ratkominen vaaditaan salkkulukon aukaisuun, vain matemaatikot osaisi ilman ratkaisukaavaa, tavisrosvoja ei auta ees kaava mittään.. ;)

    MrrKAT

    VastaaPoista
  4. "Mutta kun Suomessa ei tietääkseni ole immateriaali- ja informaatio-oikeuteen antautunutta blogia..."

    Häpeämättä tulkitsen pyynnöksi lykätä linkkiä.

    www.zygomatica.com

    Olemme yrittäneet ääneen opiskella muun muassa patentteihin liittyviä kysymyksiä.

    -Niko-

    VastaaPoista
  5. Mun mielestä teidän IT-proffien ja -tohtorien pitäs keskittyä näiden kerskakulutusvempaimien jälleenkäyttöön.

    http://www.tietokone.fi/uutiset/2008/yritykset_huijaavat_it_jate_kehitysmaihin

    Patenttien saamiseksi pitäs olla myös pykälä, miten tämä krääsä jälleenkäytetään.

    Mitä h.......a näillä kaikenmaailmaan tietokoneilla oikein tekee?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajatuksesi on tärkeä ja hyvä.

      Tietokoneista tärkeimmät ovat ne, joita emme huomaa. Sellainen on nykyisin mm. pankkikortissa, monissa avaimissa, hisseissä jne.

      Mierlestäni tietokone siis on monikin ohjelmoitava laitekokonaisuus. Hyvinvoinnin kannalta oleellisia ovat ertenkin sairauden hoidon välkineet.

      Akinakin pari vuotta sitten niihin käytettiin 100 kertaa enemmän rahaa kuin yksittäisten ihmisten käyttämiin koneisiin ja laitteisiin.

      Poista
  6. Siinä paha missä mainitaan.

    https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/31102/TMP.objres.273.pdf?sequence=1

    VastaaPoista
  7. "Minä kirjoitan sitkeästi ”yleisölle”, siis sellaiselle yleisölle, jolla on aikaa ja edellytyksiä lukea oikeudellista teksti."

    Eikö olisi parempi sanoa "auditoriolle" (vrt Aarnio), jolloin heti ilmenee, että kyse ei ole "matti meikäläisistä".

    VastaaPoista
  8. JK:n bloggaukset ovat siinäkin mielessä hyödyllisiä, että ne kytkevät harvan asiantuntijajoukon ymmärtämän juridisen ongelman siihen, että laajempia yhteiskunnallisia seurauksia tuolla kysymyksellä on.

    VastaaPoista
  9. Vastaukset
    1. Väittivät pääkauåpunkiseudun vanimmiksi - Pakkalan (Backas) kartanon pihapiiri.

      Poista
  10. Tämä kommentti tulee väärään asiayhteyteen. Olen kommentoinut bloginpitäjän YLEN dokumenttiohjelmaa ”Talouden madonluvut” koskevaa kirjoitusta kirjoituksella, jossa kuvasin liikepankkien rahan luontia usean ekonomistin kuvaamalla tavalla. Kuvausten mukaisesti esitin varantovaatimuksen muodostavan rajan tuolle rahan luonnille. Epäilin noiden kuvausten oikeellisuutta ja siis kirjoituksenikin pätevyyttä. Siksi kommentissani houkuttelin blogia mahdollisesti seuraavia asiantuntijoita kommentoimaa kirjoitustani. Muutamaan päivään kommentteja ei tullut ja en löytänyt pikaisella selaamisella kyseistä blogia, joten esitän tässä löytämääni uutta tietoa.

    Rahanluontikysymystä ovat käsitelleet Talous-ja raha -blogissaan taloustieteilijät Jussi Ahokas ja
    Lauri Holappa useissa kirjoituksissaan mm. blogeissaaan ,http://rahajatalous.wordpress.com/2012/08/27/suomen-pankki-viestii/#more-2488
    ja
    http://rahajatalous.wordpress.com/2012/08/15/toimittaja-rossi-ja-rahan-endogeenisuus/,
    joista mielestäni löytyy pätevän tuntuista tekstiä, jos nyt maallikkona pystyn asiaa arvioimaan.
    En käy tässä selostamaan kirjoituksia, koska ne ovat jokaisen luettavissa. Mielenkiintoista kyllä ensimmäisen kirjoituksen mukaan Suomen Pankistakin annetaan asiasta virheellistä tietoa.
    Jälkimmäisen kirjoituksen yhteenveto :”Voidaankin todeta, että yhdessäkään toimivassa pankkijärjestelmässä reservivaatimukset eivät rajoita liikepankkien luotonantoa. Toisin sanoen liikepankit myöntävät lainoja juuri niin paljon kuin ne katsovat liiketaloudellisesti kannattavaksi. Tämä on myös täysin selvää keskuspankeille.” Vielä lausutaan:”Suomalainen talouspoliittinen keskustelu perustuu harhakäsityksiin, joista irtautuminen olisi välttämätöntä mielekkään julkisen keskustelun aikaansaamiseksi. Rahan endogeenisuus ei ole ainoastaan yksi näkökulma muiden taloustieteellisten näkemysten joukossa. Rahan endogeenisuus on fakta.”

    Tehtäväni ei oikeastaan ole maallikkona oikoa kommenttejani ”valistustarkoituksessa”, mutta minulla on taipumus kantaa pataljoonan murheita ja siksi en halua olla väärän tai yksipuolisen tiedon välittäjä. En pahoita mieltäni, vaikka oikaisuni jätetään julkaisemattakin.

    VastaaPoista
  11. Älä nyt, hyvänen aika Jukka, ala keskustella trollien kanssa. Siinä nimittäin - et muussa! - jäät toiseksi.

    Tieteelliset ansiosi ovat asiantuntijat arvioineet, ja valinneet Sut niihin tehtäviin, missä oot ollut. Minä en osaa ottaa niihin kantaa.

    Kun luen juttujasi en voi olla huomaamatta aivan VALTAVAA kielellä (ja ironialla/parodialla/satiirilla) leikittelyäsi. Olet runoilija. Ja sen kun lisää fakatatietoihin, se tekee Surisevan vaikutelman.

    Hitsi, olet kuin Rymy-Eetu. Pullea ja poltat piippua. (Pikkupoikana kadehdin sarjakuvahenkilöitä, enää en osaa, siis kadehtia.)

    Kiitos päivittäisistä pakinoistasi!

    VastaaPoista