15. elokuuta 2012

Huokaus


Iso juttu Googlesta aiheutti maanantain huokauksen. Se oli maanantain juttu. Uusina esille otetuista asioista on keskusteltu kiihkeästi ainakin 15 vuotta. Haastateltu amerikkalainen kollega kuuluu siihen suureen joukkoon, jolla on silmää kaupalliselle menestykselle.

Artikkelissa oli tavanomaiset väärinkäsitykset. ’Yksityisyys’ on mm. Suomessa sekä rikosoikeudellinen että siviilioikeudellinen käsite. Ero on valtava. Rikosasiassa poliisi ja syyttäjä voivat hyvinkin ryhtyä toimimaan, ja selvittely oikeudenkäynteineen voi osoittautua loukatulle halvaksi, jopa lähes ilmaiseksi. Siviiliasiassa – näin tapaan itse sanoa, jos joskus suostun vastaamaan oikeudelliseen kysymykseen – loukatun on syytä lähteä siitä, että vähintään kymmenen tuhatta euroa on hankittava ennen kuin päästään puusta pitkään, ja tuokin summa voi olla mennyttä, vaikka juttu voitettaisiin. On tilanteita, joissa sata tuhatta on oikeampi arvio.

Tämä perustuu pitkän ja surullisen elämän aikana suodattuneeseen tietoon. Rehelliset kelpo maallikot (siis muut kuin oikeusjuttujen parissa askartelevat lakimiehet) eivät osaa ajatella eivätkä aina edes usko, että oivallusta ”minä olen oikeassa – oikeuksiani on loukattu” seuraa automaattisesti jatkokysymys: ”mitä voin tehdä”.

Viimeksi joitakin päiviä sitten rupattelin hyvin arkisesta ongelmasta ja sanoin:” Olet oikeassa. – Unohda asia.” Juttukaverini on viisas ihminen. Hän nielaisi ja vaikeni.

Jos keskustelu olisi jatkunut, olisin saattanut sanoa, että lähetetään vastapuolelle vertahyytävä uhkailukirje, uhataan toimittaa hänet Kakolan vankilan pimeimpään soppeen ja pyytää, että avain heitetään Aurajokeen – ja ellei se tehoa, unohdetaan asia.

Joskus huomaan olevani vanha fasisti. Ikään kuin kaipaan niitä aikoja, jolloin mökin äijä könysi itsensä ukkotuomarin puheille selittämään kokemaansa vääryyttä. Ukkotuomari luki otsa rypyssä lakikirjaa, löi kirjan kiinni ja sanoi: ”Sie out viärässä. Ala laputtaa. Ja sano akalles terveisiä.”

Sanomalehtiartikkelia luettaessa muistettava: Englannissa (U.K.) ”privacy” on mitä mutkikkain asia. Ihmisoikeustuomioistuimelle britit väittävät yleensä, että nämä kysymykset ovat hallinnassa. Toisaalta heillä viranomaisten ja sellaisiksi itseään väittävien mahdollisuudet penkoa ihmisten asioita vaikuttavat rajattomilta ja rajoittamattomilta. Lakeja ehkä on, mutta ei mielenkiintoa niiden noudattamiseen.

Yhdysvalloissa (U.S.A.) tilanne on sitä vastoin vaikeampi. Lainsäädännön ja oikeuskäytännön sekavuuden lisäksi perustuslaki tekee tepposia. Esimerkiksi se sananvapaus, jonka nimeen jotkut blogin kommentoijat ja monet verkkovarkaat vannovat, on amerikkalainen erikoisuus, eikä se ole juurikaan sukua eurooppalaiselle, ihmisoikeussopimusten ja täkäläisten perustuslakien turvaamalla sananvapaudelle.

Huomionarvoinen, tässä blogissa kymmeniä kertoja tolkutettu ongelma on ”yksityisyyden” kehittäminen, se kun on tavallaan vektorisuure tuntemattomassa koordinaatistossa. Tarvitsemme suojaa valtiota ja poliiseja vastaan; tarvitsemme suojaa liikeyrityksiltä; tarvitsemme suojaa uteliailta ukoilta ja akoilta.

Lisäksi on ymmärrettävä, että yhä useammat myyvät yksityisyyttään kuin mustaa makkaraa. Vahinko vain, että he pyrkivät myymään myös toisten yksityisyyttä.

Ilmiössä ei ole sinänsä mitään pahaa. Jos joku esiintyy rahasta mainoksissa, hän tietää hiukan leimautuvansa. Jos toinen esiintyy tositelevisiossa, hän luopuu aika monista oikeudellisen suojan muodoista. Ja verkossa Google mainoksineen ja Facebook tietenkin toimivat keräämällä ja käymällä kauppaa ihmisten ”profiilitiedoilla”, ja se on ongelma, koska kaikki eivät käsitä, että nettiin vuodatettu sappi ei katoa sieltä ikinä, kun taas elämä, se muuttuu.

Itse luovuin Feissarin käyttämisestä kokonaan. Rajoitetulla osallistumiselle on puolensa ja osittain erinomaiset puolensa. Mutta sitten on huoliakin, eikä harmin aiheita tarvitse ostaa kaupasta rahalla. Näyttää niitä riittävän omastakin takaa.

9 kommenttia:

  1. Tässä ylempänä Jukka kuvaa perusteen sille, miksi esiinnyn käyttäen nimimerkkiä. En oikeastaan kuvittele, etteivätkö tutut voisi minua tunnistaa, mutta Googlella eivät minua ventovieraat löydä. Jukka, joka näkee IP-osoitteet, tietää kyllä niiden perusteella työnantajani ja aika tarkkaan myös asuinpaikkani. Sopivalla googletuksella tästä tekee hyvin lyhyen listan mahdollisista henkilöllisyyksistäni.

    VastaaPoista
  2. Hear, hear! Lukekaa nyt tarkasti, mitä vanha tuomari sanoo ryhtymisestä oikeudenkäyntiin siviiliasiassa. Voin omasta, katkerasta kokemuksesta vakuuttaa, ei kannata! Satoja miljoonia, ehkä miljardeja on kadonnut advokaattien pohjattomiin taskuihin pelkästään perinnöistä ja yksityisteiden paikoista muista sen sellaisista riidellessä. Rahastaminen on helppoa, kun kummankin osapuolen asianajajat sopivat keskenään saaliin jaosta. Oikeussalissa kyllä muka julmistellaan vastapuolelle, mutta istunnon jälkeen maistuu yhteinen nauru tuopin ääressä. Ja artisti maksaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se nyt välttämättä noin ole: riita-asiassa asiamies tuo rauhallisesti ja asiallisesti päämiestään tukevat tosiasiat ja todisteet sekä tämän vaatimusta tukevan tulkinnan esiin oikeudelle. Tuomarille asiallinen ja ei-julmisteleva tyyli on kaikista vakuuttavin.

      Ei se että asiamiehet noudattavat kollegiaalisia käytöstapoja estä näitä ajamasta tehokkaasti päämiehensä asiaa. Eleetön tappaja on paras tappaja.

      Närpiön sudelle on vain käynyt niin, ettei asian lopullisesti ratkaissut tuomioistuin ole hyväksynyt hänen kantaansa. Niin käy yleensä puolelle joka oikeusjutun asianosaisista. Ja koska jutut harvoin ovat yksiselitteisiä, kuluriskiä häviötapauksessa pitää harkita.

      Poista
  3. Jukka, kirjoitit: "Itse luovuin Feissarin käyttämisestä kokonaan."
    Mutta onhan FB:ssa 'Jukka K---', ja kavereitakin on paljon. Minäkin yksi heistä.

    Olen itse tehnyt kompromissin. Olen hyvin varovainen sen käytössä, säätelen sitä. Poistan vähitellen loppupäästä aineistoa, sillä jos joskus haluan poistaa koko tilin sieltä, yksityiset kuvat yms eivät lähde pelkällä 'delete' -komennolla, ne on poistettava yksitellen. Näin olen asian ymmärtänyt. Saattaa olla, että olen ymmärtänyt ihan väärin.

    VastaaPoista
  4. ” Olet oikeassa. – Unohda asia.”

    Herää kysymys miten tämä - täysin oikea havainto riita-asioissa ! - suhtautuu access of justice/court -periaatteeseen.

    VastaaPoista
  5. Ei ole tahtotilaa nostaa mitään mekkalaa, ei tuomita kadullakaan, ei pahalla silmällä ollenkaan mitään. On vaan tarkoitus pelastaa ne viimeiset 10 vuotta työelämää jota vielä voisi saada? On vain tarkoitus tehdä siis duunia kahdeksasta neljään tai miten vaan. On vaan tarkoitus itse kartoittaa omaa eläkettään, sitä, jota ei ole voinut koska liian korkeilla posteilla laittoivat aina epäillyksen silmän tai varoittavan sormen mitä ikinä koski minua. On siis kummallinen paikka; kiusaajat lapsuudesta pelastavat aina ja jokaisesta tilanteesta itsensä omiensa kautta, uudellen ja uudelleen ja siksi tietoon liittyvä fakta, että se uusi tieto tulee aina alhaalta ei pääse oikein oikeutuksiin suhteessa vitaliteettiin koska sikariporras astuu omalla (väärällä) vallalla ja huonolla maulla eteen: ei muuten mutta se lämmittää rigidiä - lämmittää kun ei ole vitaali niin on ainakin intellektuelli (vaikka se juuri uhataan). Kaikki hyvin, mutta joskus pitää tulla joku, joka ymmärtää eikä aio hyväksikäyttää. Olenhan silti lähtenyt leikkiin (vaikka ei todellakaan ollut leikkiä...) omalla tahdolla. Oma tahto oli se, jolla pitää olla merkitys, että Eurooppa ennen 2008 oli kriittisessä tilassa ja Tuomioja jne varoittivat todella vaikeista sotaan liittyvistä uhkauksista koko ajan ja tietäähän sen, ettei diplomatian keinot siinä silloin auta: Näin garru teki omansa kepposasti, leppoisasti ja ennen kaikkea ketterästi. Siitähän Holmström kiitti tai virnuili: oli tajunnut että informaatio tänä päivänä on nopea.
    Toisesta suunnasta eli Ele Alenius taas ihmetteli, miten on mahdollista, että niinkin "konkreettisen alhaisesta statuksesta" noustaan rakettina yli muiden, perustaa laatua kulkevien tieteentekijöiden ohi. Se oli helppoa; terve nainen ON itse holistisen kuvan esikuva: on siis itse sekä konkretia että teoria: on itse tieto; on itse äänten, kuvan ja tuntoaistien risteymä (mikäli on terve). Siihen tarvitttiin vain introspektiota; sitä mitä haudattiin Wundtin jälkeen mistä William James hyvin ymmärsi kun kirjasi psykologian alkeet. Joskus siis riittää, että edes tutustuu alkeisiin.
    Homo Garrulus

    VastaaPoista
  6. "yhä useammat myyvät ykstyisyyttään kuin mustaa makkaraa". Ei tietenkään paha , jos lopputulos tyydyttää sekä myyjää että ostajaa. Mutta kai rikollisesta toiminnasta seuraa rangaistus.
    "tarvitsemme suojaa valtiota ja poliiseja "VASTAAN". Henkilökohtaiseti en tarvitse, mutta täytyy myöntää, että aika "anarkisistisillä" ajatuksilla olemme kaveriporukassa joskus itseämme viihdyttäneet ja nauraneet.

    VastaaPoista
  7. Onko Kemppisellä mitään kommenttia mahdollisesta tulevasta Ecuadorin Lontoon suurlähetystöön tehtävästä hyökkäyksestä jonka päämääränä on napata Assange?

    VastaaPoista
  8. Olen miettinyt yhtä Stalin uhria lähiaikoina aivan erityisesti. Pietarilainen kirjailija, hyvin nuori, valmis hassutuksiin, absurdeja tekstejä ynnä satiiri pohjalla hyvin mustanpuhuvana: Daniil Harms. Vaikka Harms esiintyi klovnina niin hän puhui vakavia.

    Samalla mietin, että vaikka näitä yksityiskohtia nousee Neuvostoliiton vainoista, niin kellään ei ole rohkeutta sanoa sitä aivan yleistä tilannetta, joka on gogolilainen kaikissa valtioissa. Byrokratiaan puuttuminen voi rinnastua aatelisoikeuksien peruuttamiseen aivan vain sen takia, että tällä nykyisellä aatelistolla ei ole sivistystä saati huumorintajua.

    Byrokraatti joka ei osaa nauraa itselleen on hyödytön myös valtiolle, mikäli valtio nyt on joku minuus, vaikka kollektiivinenkin. Tuolla aiemmin joku kysyi sitä, miksi oikeuden saaminen maksaa. Siihen on syynä se, että joku saa rahat.

    VastaaPoista