3. heinäkuuta 2012

Urheilubisnes


Urheilun tutkimus ei sitten edistynyt. Minut havahdutti hyvin arvovaltainen teos, joinka toimittaja oli Roger Caillois ja Nimi ”Jeux et sports”. Sivuja on 1826, ilmestymisvuosi 1967 eikä kirjaa saa käytännössä mistään. Kustantaja on Gallimard ja sarja La Plèiade, usein aiheellisesti maailman arvostetuimpiin luettu.

Plèiade on kuitenkin jo kauan keskittynyt kaunokirjallisuuteen. Puoli vuosisataa sitten heillä oli tämä ensyklopedia-sarja, johon urheilua ja pelejä sekä leikkejä koskeva historiallis-poliittis-sosiologis-kulttuurinen nide kuuluu.

Tiedossani ei ole uudempia teoksia, joissa problematisoitaisiin itse ilmiö. Laajempaan kirjallisuuteen on toki valunut esimerkiksi nyt selvältä tuntuvat ajatus joukkueurheilujen yhteydestä rautateiden keksimiseen ja kehittymiseen ja sitten koviin instituutioihin, kuten armeijaan ja koululaitokseen.

Caillois’n johdolla toimitetussa niteessä on suunnilleen ainoa tietämäni perusteltu maininta katolisesta kirkosta jalkapallon verrattomana sponsorina.

Uudempia tietoja minulla ei ole. Käsitykseni mukaan jalkapallo on hyvinkin keskeinen osa nuorisokasvatusta, ja valokuvista olen käsittänyt, että monetkin munkkiveljet ja etenkin jesuiitat pelaavat kiihkeästi palloa – pitkissä kauhtanoissaan. Näky on tietysti hurja. Nunnista en tiedä. Sitä vastoi Väli- ja Etelä-Amerikan sekä Euroopassa Espanjan, Portugalin ja Italian erikoisen vahva asema herättää mielenkiintoa. Sekä Hitler että Mussolini ja Franco antoivat alleviivatusti erittäin jyrkkiä määräyksiä erinäisille edustusjoukkueille – mutta moniko enää tietää, mitkä joukkueet olivat 1930-luvun poliittisen johdon erikoissuosioissa (Saksassa Schalke, Italiassa Lazio, Espanjassa Real Madrid). Neuvostoliitossa jalkapallon (ja jääkiekon) tehtävää kylmän sodan poliittisena aseena ei kai tarvitse alleviivata.

Ranskalaiset tutkijat eivät luonnollisesti tiedä, että ensimmäinen maa, jossa urheilua käytettiin johdonmukaisesti poliittisena välineenä, oli Suomi. En tarkoita Tukholman olympialaisia, vaan koko sotien välistä aikaa. Urheilu ja isänmaallisuus, joilla ei puusta katsoen pitäisi olla ihmeemmin tekemistä toistensa kanssa, pultattiin toisiinsa viimeistään 1924, ja sauma kestää. Kukaan ei huomaa edes ihmetellä, miksi johtavat poliitikot ovat niin usein urheilujohtajia, kuten vaikkapa Kekkonen ja Niinistö. Ehkä heillä ei sitten ollut  parempaakaan tekemistä.

Mutta vanha todisteemme kansallisesta ja kukaties rodullisesta paremmuudestamme oli pitkän matkan juoksu, ja se päätyi joustavasti Paasikiven linjalle sotien jälkeen.

Tällainen hahmotelma on torso, kun mukana ei ole kysymystä amatööreistä ja ammattilaisista. Se on niin laaja ongelma, etteivät blogin reunat riitä siihen. Sala-ammattilaisuus oli luonnollisesti etenkin pienten maiden kuten Suomen ja Ruotsin ase.

Kun ei ole todisteita, lienee parasta tyytyä toteamaan että urheilumme toinen, nyt sivuutettu nousukausi sattui samaan aikaan, jolloin farmakologisen valmisteet ja tuottoisa ammattilaisuus tekivät muiden ohella DDR:stä urheilun suurvallan. Juuri päättyneitä yleisurheilukisoja seuranneet ovat varmaa selvillä, miten monessa lajissa 1970-luvun huipputuloksilla pääsisi 2010-luvulla mitaleille. Joku minua tietävämpi osaa taas ehkä kertoa, missä määrin jalkapallossa (ja jääkiekossa) testataan kiellettyjen aineitten käyttöä. Se nyt kuitenkin lienee todistettu, että Saksan kuuluisan Unkarin voiton takana 1954 oli omalta osaltaan metamfetamiini.

Urheilun tutkimus on sijoitettu sievästi Jyväskylän yliopistoon. Tiedossani ei ole, missä määrin tarjolla on kovia tosiasioita urheilusta liiketoimintana. Oman käsitykseni ja vajavaisten tietojeni mukaan ainakin kansainvälinen jalkapalloliitto ja olympiakomitea ovat liikevaihdolla mitaten maailman suurimpia liikeyrityksiä. Niillä ei ole oikeudellisesti kotipaikkaa, enkä ole kuullut, että ne maksaisivat veroa mihinkään tai olisivat kenelläkään vastuussa toiminnastaan.

Läpi kulkevien rahamäärien arvioiminen on hyvin vaikeaa siksi, että mainos- ja muut sponsorisopimukset ovat salaisia. Jopa yksityisten tavaramerkkien sijoittelusta joissakin kisoissa on väitetty maksetun miljardeja dollareita – mutta en sitten tiedä, onko tuo totta vai ei. Carlsbergin kaljatehdas tietäisi, mutta tuskin kertoo.

32 kommenttia:

  1. Muuallakin kuin Suomessa.
    Tsekeillä on Sokol, joka on täyttänyt 150 vuotta. Urheiluseura.
    Kuva Brnosta juhlapäivänä. Kulkueet, liput, ihmiset kansallispuvuissa ja urheilullisissa asuissa. Tyttäreni ottamia kuvia muitakin, tässä hieno historiallinen asu nuorella miehellä.

    http://www.flickr.com/photos/pink_lady_on_the_loose/7403880768/in/photostream

    VastaaPoista
  2. Hyvä kirjoitus. Suomessa ei tajuta tai haluta myöntää, mikä voima katolisuus ja yleensäkin uskonto on maailmassa. Ei tiedetä, miten miten laajaa ja monipuolista katolisen kirkon toiminta on.

    VastaaPoista
  3. Anglosaksinen Amerikkahan senkin pilasi Euroopan parhaimmistolta. Nimittäin Olympia-aatteen. Sen piti näyttää darwinismi todeksi kun ylhäisöpojat mennen tullen pieksevät rehdissä kilvassa rahvaan miehet lajissa kuin lajissa.

    Jenkit aloittivat ammattiurheilun ja näyttivät kuinka asia olisikin kiinni -siis voittaminen- safkasta ja kuntoa tukevista elinoloista ynnä rahasta/ajasta treenata. Onneksi tuli vuosi 1912 ja Tukholma -ja siellä ylimystraditio jolla oli saatavia Itämaasta. Kilven takaa nousi Hannes Kolehmainen ja traditio, joka tajusi valita näännyttävän yksitoikkoisia lajeja ja pusertaa voittoihin saakka kun eläväisemmät iloitsivat vaihtelevampien ja konstikkaampien lajien parissa.

    Puoli vuosisataa myöhemmin paljasjalka maratoonari Abebe Bikila on samaa sisusuomalaista suurta alkusukua ja näyttää lähetysasemien vaatettajille kuinka sitkeyttä ja kestoa riittää -näillä päiväperhoilla ja leikkisillä lapsilla, no sentään jumalanlapsia.

    Toisekseen urheiluun kuuluu väärinpeluu. Eilen tuli esiin kuinka heiveröisemmät latinopelaajat kehittivät vapaapotkujen kalastelusta pelitaktisen instrumentin. Ei voi kuin ihailla. Hoksnokkaa. Onneksi olen hyvässä seurassa. Einar W. Juvelius (ainakin vielä 1931) on myyty 30-vuotisen sodan juonille, palkkasotureille, Wallensteinille ja etenkin Juhana Bane´rin harhautuksille. Tämä uhkapeluri oli eversti 24 ja kenraali 34 vuoden iässä,Horn tuli sotamarskiksi 36 vuotiaana ja Niilo Brahe kaatui kuninkaansa mukana 28-iässä kenraalina Lytzenissä. Ihan kuin Napoleonin sauvareppumiehet, paitsi että Ruotsissa kysyttiin lisäksi syntyperää.

    Urosuhoaminenkin kuului aristokratian privilegioihin. Menivät kai samana elokuun yönä 1789 Versailesissa kuin muutkin feodaalioikeudet. Ihan ajatuksen mukaan: polta chateau ja varsinkin pakotuspaperit,juo viinat, uhkaa palohenkiverolla kaunottaria ja aviomiehet,veljet parlamentissaan luovuttavat.
    Näin kävi. Tällaista täpökkaa nuorisoliikettä, actionia, Einar W. Suomen kansan aikakirjoissa ylistelee "poikamieleksi" . Toden totta juuri sääntöjen rikkominen potkii uutta esiin.

    Maineenhaku,rahanhimo, ihailun tavoittelu tai ihan simppelisti luonnolahjojen iloisen nautinnollinen itsetoteutus on ollut vahvasti esillä kannuste- ja muussa
    motivaatiokeskustelussa pankkiirien ällistyttäviä aikaansaannoksia palvottaessa/kauhisteltaessa. (Itse olisin edellistä sorttia enemmistöä peesaten eli kiinalaisten mukana ja kevätarabien Stubb/Clintonin rinnalla.) Tätä mielenrohkeutta ja paremmantoivoa kutsutaan tiedemaailmassa amerikaksi "animal spirit" . Eläimellinen raivo. Obma ei sanaa käytä eikä Cameron. Mutta asian toivattavuuteen viittataan koko ajan puheella riskinotosta, -pääomasta ja aloitekyvystä ja "luovasta tuhosta" ts. uuden luomisesta. Uskalikoista jotka tekivät Nokian. Ja pakottivat minullekin uuden todellisuuden -ainakin tämän nettiuhitteluni.

    Pääomittamisesta sen verran että jos "pankin" osakepääoma plus voittokarttuma olisi 100 ,ja "mekanismi" panisi toisen puolen lisää 100 (ei edes rahaa kuten Jutta tietää,vaan bondeja osakepääomaksi), niin jos sitten sitä subprimeä löytyisi taseen Varat -puolelta 100. Niin pankki ei menisi konkurssiin kun omaa pääomaa olisi 200, jota vastaan tappio kuitataan (alkaen renessanssin ajoista). No mikä tässä pännii ? Monikin mutta ekaksi se että vanhat omistajat pelastuvat, mokomat finanssiriiviöt. Heille jää 50 eikä mene koko 100 kun veronmaksajat panevat toisen 100. Josta menettävät puolet. Mutta molemmat pääsevät omilleen ja voitollekin, kuten Björn Wahlroos jo 2008 tiesi kertoa, jahka ajat normalisoituvat -mitä juuri asialla tavoitetaan. Mutta. Pitäisikö animal spirit tunkea pulloonsa ? Peruuttaa takaisin lupatalouteen,merkantilismiin, teokratiaan. Yhteiskuntarauhaan ja hyvinvoivaValtioon. Tarja takaisin.
    Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MUTTA kun..

      Darwinismi oli poissa muodista, suorastaan täysin hylätty viimeistään v. 1900 ja alkoi palata takaisin (tieteen piireissä) vasta 1930-luvulla kun Fischer +co havaitsivat että geenit sopii kuin sopiikin darwinismiin
      ->synteettinen evoluutioteoria.

      Ilman Mendelin geenejä (joita ei löydetty ennenkuin v. 1900) darwinismin uskottavuus tuhoutui siihen että tuolloin perimän katsottiin "sekoittuvan lopullisesti" kuin kerman lorautus kahviin, jälkeläisistä (lusikallisista) ei koskaan enää tulisi puhdasta kahvia ja puhdasta kermaa. (Tätä uskomusta uusnatsit ja rasistit levittävät edelleen). Atomiteoriakaan ei tuolloin ollut vahvoilla (vasta Einstein osoitti oikeaksi, silti oppi-isänsä Mach torjui atomit).


      MrrKAT

      Poista
    2. Rasistit ovat tosi pahoja ihmisiä, heitä pitää vastustaa. He mm. levittävät ajatusta, että "perimä sekoittuu lopullisesti, kuin kerman lorautus kahviin, jälkeläisistä (lusikallisista) ei koskaan enää tule puhdasta kahvia ja puhdasta kermaa".

      Vastustetaan kaikki rasismia ja persuja. Persut Viha-vihaavat ihmisiä jotka ovat eri värisiä ja maustavat ruokansa eksoottisesti. Niin tyhmiä persut ovat. Heitä pitää vastustaa tai ehkä sääliä. Alempaa rotua persut.

      MrrKAT:in fani.

      Poista
  4. Neuvostoliitossa maan urheilujohto esitti jo vuonna 1930 edustusurheilijoilleen toivomuksen: "Saavuttakaa ja ylittäkää nykyiset maailmanennätykset."

    Todelliseksi pr-voitoksi kohosi jääkiekko, jossa ensimmäiset ottelut maassa pelattiin vasta 1940-luvulla.

    Vuonna 1954 Neuvostoliitto tuli MM-kisoihin voittaen heti MM-kultaa. Erityisen menestyksekäs oli jakso 1963-71, jolloin maa voitti yhdeksän kertaa peräkkäin MM-kultaa ja kolme olympiakultaa!

    "Kertokaa hallitukselle, puolueelle ja toveri Nikita Hruštšoville, että kisat sujuivat suunnitelmien mukaan: Neuvostoliitto on maailmanmestari", evästi Tarasov ensimmäisistä kisoistaan Tukholmasta puhelimella Neuvostoliiton urheilujohtoa.

    Valmentajat Anatoli Tarasov ja Arkadi Tshernysev vetäytyivät aikanaan voittamattomina.

    Tarasovin jälkeen tulivat: Vsevold Bobrov-Nikolai Putshkov, Boris Kulagin-Konstantin Loktev, Viktor Tihonov-Vladimir Jurzinov...

    Kaikki ovat korostaneet valmennuksessaan, kuinka pelissä on neljä osa-aluetta: tekninen, taktinen, fyysinen ja psyykkinen. Pelaajalla tuli olla päättäväisyyttä, tahdonvoimaa ja kestävyyttä. Harjoituksien tuli olla kovempia kuin itse otteluiden.

    Tarasov ja Tshernysev tekivät opintomatkoja jääkiekon kotimaahan Kanadaan. Matkojensa ja havaintojensa pohjalta he analysoivat, että Neuvostoliitto tulisi jääkiekossa pysymään aina askeleen jäljessä muista, mikäli tyydyttäisiin kopiointiin. Niinpä Neuvostoliitto lähti omille urilleen ja saavutti huomattavia menestyksiä.

    Vaativana valmentajana tunnettu Anatoli Tarasov osasi kuulemma olla myös inhimillinen: kerran hän kuulemma vapautti yhden pelaajan loppuverryttelystä, jotta tämä ehtisi omiin häihinsä!

    VastaaPoista
  5. Suomessa on vain yksi urheilu ja se polkee kaiken muun alleen. Se vie mukaansa nousevat kyvyt ja näivettää muut lajit.

    sitä hallitsee suurliikemies Harkimo ja apulaisensa Kummola

    VastaaPoista
  6. Suomi on pitkään (1960-luvulta alkaen) ollut kokoaan suurempi niin hormoneiden kuin genetiikankin tutkimuksessa.

    Norja on toki samassa asemassa, mutta siellä on syvät vedet. Sellaisissa kuteva isokin kala on hiljainen turska.

    Nokian heikkeneminen vähentää oleellisesti geenimanipulaatiota niin vakavissa vanhuuden taudeissa kuin nuoruuden hurmassakin.
    Ingen betalar.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, seurasin läheltä kun norjalainen ortopedi teki doping-ansaa suomalaisille Lahdessa esikisoissa 2000 ja varsinaisissa 2001. Vaikka Hesarissa oli ennen kisoja 2001varoitus siitä että Hemohessille on labratestaus olemassa, ei suomalaiset sitä huomanneet. Mutta kukaan ei kysynyt tiesivätkö norskit asian. Urheilu on julmaa, kaikki keinot ovat käytössä. Kun surfaat dopingin huipulla, voit todeta että kaikki hiihtäjät ovat astmaatikkoja ja antaa vapaasti dopingaineita kaikille. Ihminen on raadollinen otus. Puhdasta urheilua ei ole missään - valitettavasti.

      Poista
  7. Amnell: "Suomessa ei tajuta tai haluta myöntää, mikä voima katolisuus ja yleensäkin uskonto on maailmassa."

    No ihan kaikkia vaikutuksia ei kenties haluta myöntää Vatikaanissakaan.

    VastaaPoista
  8. "Se nyt kuitenkin lienee todistettu, että Saksan kuuluisan Unkarin voiton takana 1954 oli omalta osaltaan metamfetamiini."

    Kun puhutaan huumeista, suosittelen seuraavaa tutkimusta: Mikko Ylikangas; Unileipää, kuolonvettä, spiidiä. Huumeet Suomessa 1800-1950.

    Politiikka ja urheilu kulki/kulkee käsi kädessä; itsekkin osallistuin siihen voimistelemalla Tampereen Sisu -seurassa.

    VastaaPoista
  9. Niin, tosta politiikasta ja urheilusta vielä: miksi Suomessa on TUL ja SVUL?

    VastaaPoista
  10. "Eikä kirjaa saa käytännössä mistään"?!?! Miten olisi vaikka amazon.co.uk (tai suoraan amazon.fr, koska Ranskasta ne kuitenkin sen lähettävät).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta ja todettua - Amazon ilmoittaa yhtä kappaleetta, jota laajahkon kokemukseni mukaan ei käytännössä ole saatavissa. Heillä näyttää olevan käytettyjen kirjojen puolella sinänsä hyväksyttävä tapa pitää kirjaa esillä näin.

      Poista
    2. Amazonilla on tästä kirjasta toistakymmentä käytettyä kappaletta myynnissä yksityisillä myyjillä, ja laskujeni mukaan ainakin kahdeksan heistä toimittaa tilauksia myös ulkomaille. Oman myöskin laajan kokemukseni perusteella heistä yleensä jo ensimmäinen tärppää, ja jos ei, niin viimeistään toinen käytännössä varmasti. Olen useita satoja kirjoja tilannut Amazonista nimenomaan näiltä käytettyjen kauppiailta, ja koskaan ei ole jäänyt lopulta saamatta sellainen kirja jota useampi kuin yksi ilmoittaa olevan saatavana.

      Poista
  11. Tässä jotakin aiheeseen liittyvää. Tutkivat journalistit Simson M. & Jennings L.(1992) ovat jo 1990-luvun alussa tutkineet aihetta olympialiikkeen osalta teoksessa The Lord of the Rings. Power, Money and Drugs in the Modern Olympics. Ongelma on, ettei teosta ole liiemmin saatavilla.
    Liikunnan yhteiskuntatieteiden laitos tutkii myös liikunnan, urheilun ja talouden yhteyksiä. Resurssit ja kiinnostus pienellä laitoksella kohdentunee enemmän kansalliseen liikuntaan.
    Klassikkoteos on tietysti Johan Huizingan Homo Ludens (Leikkivä Ihminen)joka taustoittaa leikin ja pelien asemaa Eurooppalaisessa kulttuurissa. Lieneekin jo Kemppiselle tuttu...
    Suomessa liikuntasosiologi ja entinen Jyväskylän Yliopiston rehtori Kalevi Heinilä on tietysti maininnan arvoinen näkemyksineen siitä, miten urheilu ilmentää aina ympäröivää yhteiskuntaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Leikkivä ihminen on tosiaan hyvä mainita. Huizinga (1872 . 1945) nosti leikin perustavaksi kulttuuri-ilmiöksi.

      Tilaisuuden tulen - Hizingan ihailtu pääteos "Keskiajan syksy" on kyllä hieno, mutta mielestäni sekä aineistoltaan että päätelmiltään vanhentunut. Myös kirjoittaja itse pyrkii hiukan samaan joukkoon kuin Spengler.

      Joku nuori ja pirteä lukija voisi ottaa katsoakseen, oliko Huizinga ensimmäinen (vuosikymmeniä ennen Bahtinia), joka kiinnitti huomion narreihin (väitöskirja 1897).

      Poista
  12. Lievää liioittelua ilmassa nyt. Eiväthän jesuiitat käytä kauhtanoita ;)

    Jalkapallo on kyllä aika poliittista ja varsinkin keski- ja etelä-eurooppalaisilla joukkueilla on juurensa erilaisissa kansalaisjärjestöissä. Ei kuitenkaan ehkä kirkollisissa sentään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisin etsiä sinulle valokuvan. - Katolisten järjestöjen korostamisella tarkoitan nuorisojärjestöjen tarjoamaa viihdettä ja kirkon tarjoamaa voimakasta ja selkeää hyväksymistä.

      Poista
  13. Kemppinen sivuaa taas tärkeää pointtia, nimittäin yleisesti toistettua harhakäsitystä, ettei politiikkaa ja urheilua pidä sekoittaa. Suomessa tiukimmin tätä mantraa toistavat urheilupomot ovat jäännöksettä poliitikkoja ja jäännöksellisemmät heräävät vaalivuosina kannattamaan Kokoomusta, kun Harkimo käskee.

    Urheilijat johtajineen vetoavat aina tuohon samaan iskulauseeseen, kun asetelmat ovat vaarassa kääntyä heille epäedulliseen suuntaan. Muuten kyllä ollaan niin poliittisia, että joskus ihmettelee, valitaanko lätkän MM-joukkueeseen vain ruiskukan tuoksun tunnustavia. Muunlainen ajattelu näyttää olevan piireissä kiellettyä.

    Hiihto onkin sitten kepulaisten heiniä, joskin kovasti koetettiin tämä puoli unohtaa Lahden kisojen aikaan.

    Sen jälkeen kun Kainalniemen suuri poika, Elmo, päätti uransa Derwangan olympialaisiin, meillä ei ole ollut yhtään edustustason urheilijaa - urheilujohtajista puhumattakaan, joiden etiikkaa tai moraalia antaisin omien lasteni seurata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyisin on joitakin pieniä tutkimuksia, joissa kerrotaan, miten kovalla kiihkolla ja rahalla sinivalkoinen SVUL osti työläisurheilijoita. Tunnetuin tapaus on Hannes Kolehmainen, josta tehtiin isänmaallinen paimenpoika aika läpinäkyvästi.

      Tahko (Lauri) Pihkala oli tunnettu oikeistomies, jonka veljet saavuttivat mainetta mm. lakonmurtajina ja yksi piispana. Sukunimi oli alkujaan Gummerus.

      Kohtalolla on konstinsa. Tahkon vävypojaksi päätyi sitten kirjailija Paavo Rintala, jonka painotuksia appi ei kuulemma hyväksynyt.

      Poista
    2. Urheilija yrittää tienata leipäänsä siinä missä muutkin. Ammattitaito ja moni muu asia ratkaisee kenellä leveämpi leipä.

      Poista
  14. Amerikan Yhdysvalloissa etenkin baseballin historiaa on tutkittu innolla, ja on huomattu, että siellä artikuloituu monenlaista kulttuurihistoriallista ilmiötä "civil rightseista" (musta- ja valkoihoisten liigojen erottelu alkoi murtua jo 40-luvulla) "labor relations" -ilmiöihin. Siellä kilpaurheilu oli jo varhain viihdettä (baseball on tunnetusti "America's pastime) enemmän kuin nationalistista kansan voiman kehittämistä ja osoittamista, jolloin sen nousu 1900-luvulla kytkeytyy paljon muuhunkin kulutuksen ja populäärikulttuurin kehittymiseen.

    Valitettavasti mihinkään mainitsemisen arvoiseen laajaan esitykseen ei näissä ole päästy. Itseäni on pitkään viehättänyt kysymys, miksi Euroopassa huippu-urheilun semiotiikka pyörii militarististen teemojen (kvasiheraldiset värit ja kilvet, laulut ja liput) ympärillä, kun Yhdysvalloissa esimerkiksi joukkueiden nimet ovat kuin suoraan poikien seikkailulukemistoista tai sarjakuvista (intiaanit, cowboyt, uudisraivaajat) tai totemistisia eläinhahmoja (karhut, sudet, kotkat, haukat jne.).

    VastaaPoista
  15. "Voisin etsiä sinulle valokuvan. - Katolisten järjestöjen korostamisella tarkoitan nuorisojärjestöjen tarjoamaa viihdettä ja kirkon tarjoamaa voimakasta ja selkeää hyväksymistä."

    Joo. En oikeastaan epäile tätä ollenkaan. Tietyissä maissa sekä katolinen kirkko, että jalkapallo ovat niin kaikessa mukana, että ne väistämättä myös kohtaavat. Itselleni ei vain tule mieleen, yhtään suurta seuraa, jonka juuret olisivat kristillisessä työssä. Näitä voi kyllä olla. Paavikin on muistaakseni kahden eri saksalaisen ensimmäisen divisioonan joukkueen suojelija.

    Itse aina joskus unelmoin, että KTP tai MyPa kutsuisivat nämä:

    http://en.wikipedia.org/wiki/Vatican_City_national_football_team

    ystävälliseen harjoitusotteluun Kymenlaaksoon :)

    VastaaPoista
  16. Spammaan vielä sen verran, että Suomessa ehkä liikaakin hyssytellään urheilun ja varsinkin joukkuepelien poliittisuutta. Itse pääsin vielä ihan kersana kokemaan näitä, kun Kotkan Työväen Palloilijat ja reippaan porvarillinen Kotkan Jäntevä ottivat yhteen. Olivathan ne hienoja tapahtumia. Liikaa annetaan periksi bisnekselle nykyään ja tehdään erilaisia FC/AC - joukkueita, joissa ei ole mitään makua, eikä hajua.

    VastaaPoista
  17. Olihan muutama vuosi sitten Iltasanomissa Niklas Herlinin ansiokas kolumnisarja "Urheilun rahat" suomalaisurheilusta. Sen ilmestyminen kirjana ei olisi vieläkään myöhäistä.

    VastaaPoista
  18. Katolilaisuuden yhteiskunnallisista vaikutuksista ei Suomessa tosiaankaan tiedetä. Onneksi hiljattain on suomennettu Thomas Bernhardin elämänkertakirjoja. Ensimmäisessä osassa - Syy (Lurra Editions, 2011; suom. Olli Sarrivaara) - kerrotaan aika osuvasti katolilaisuuden vaikutuksesta kouluopetukseen.

    VastaaPoista
  19. Vanhan anekdootin mukaan Tahko olisi sanonut jollekin ystävälleen "Sissiluutnantin" ilmestymisen jälkeen, ettei hänen vävynsä ole kirjailija vaan biologi, koska se tekee rahaa paskasta.

    VastaaPoista
  20. Kirja löytyy vaikka tuolta:

    http://www.abebooks.com/servlet/SearchResults?kn=caillois&sts=t&tn=%94Jeux+et+sports%94

    VastaaPoista
  21. Kas kun ette kaivaneet Norbert Eliasta esiin.
    [The Quest for Excitement, written by Norbert Elias with Eric Dunning, and published in 1986 has proved a seminal work for the sociology of sport, and of football in particular.]
    Toinen juttu joka pölähtää mieleen on tämä NYT ylläpitämä kartta olympialaisista kisoista ja niissä jaetusta mitalisaaliista. Kelpaa monien keskustelujen alustaksi: http://www.nytimes.com/interactive/2008/08/04/sports/olympics/20080804_MEDALCOUNT_MAP.html

    VastaaPoista
  22. Maalaiskylän nuorena/lapsena voin todeta, että urheilulla ainakin 1960-70 luvulla houkutteli kirkko lapsosia helmoihinsa. Kyllä meillä ainakin seurakunnan nuorisotyöntekijä kävi kerran viikossa vetäisemässä kerhot: klo 18 nuoremmille ja klo 19 jälkeen vanhemmille. Kerhohetkeen kuului pieni hengellinen hetki (virsi/hengellinen laulu sekä vetäjän rukous tai puhe), minkä jälkeen pääsimme pelaamaan. Talvisin ulkojalkapalloa ja kesäisin seurakunnan kesätyöntekijän toimesta lentopalloa, jalkapalloa tai pesäpalloa. Kerhossa kävivät kaikki: myös ne työläisten kakarat, ei niitä vetäjä pois ajanut, vaikka hiippailivat paikalle aina sopivasti "myöhässä", itselle taas ei tullut tuolloin edes mieleen ihmetellä asiaa.

    Kyllä minä ainakin rehellisesti tunnustan, ettei minulla sitä hengellistä hetkeä mitään vastaan ollut, mutta sen pelihetken tähden kaikki sinne kokoontuivat sekä tapaamaan muita nuoria.

    Ikuisesti olen kiitollinen kaikille papinplantuille ja nuorisotyöntekijäharjoittelijoille, jotka istuivat lentopallokentän reunalla seuranamme kertoen interrail-matkoistaan Euroopassa tai vaihto-oppilasvuodestaan Amerikassa tai Japanissa. Olivat siihen aikaan kullanarvoisia kertomuksia - omaan kylän piiristä kun sellaisia kokemuksia ei kellään ollut. Polkupyörällä silloin nämä harjoittelijat tulivat sen 20 km kirkonkylästä syrjäkylälle, autokyytiä oli vain harvalla ja yhden iloisen pappisharjoittelijan skootterin näen aivan elävästi vieläkin mielessäni.

    VastaaPoista
  23. Urheilutietäjänä minua kiinnostaisi tietää mihin tarkalleen perustuu väite siitä, että Schalke olisi ollut vallanpitäjien nimenomaisessa suosiossa?

    VastaaPoista