22. heinäkuuta 2012

Jatkoa lakimiehistä


Eilisen kirjoituksen helposti havaittava kysymys oli, parantavatko Espanjan jutun vakuudet Suomen asemaa osuutensa, noin 1,9 miljardin euron lainaajana.

Sopimusta on vilauteltu ja sen sisältöä on selostettu. Eilisen jälkeen on saatu tietää, että etuoikeutetun velkojan asema ei tarkoitakaan sitä, mitä nuo sanat ovat tähän asti kaikissa muissa tilanteissa tarkoittaneet. Maininta oli paperin johdannossa, ei oikeudellisesti sitovissa ehdoissa. Etuoikeus on siis niin sanottu hurskas toive.

Se ajatus tyydytti kaikkia kansanedustajia, myös perussuomalaisia, että vakuutena on Saksan joukkovelkakirjoja. Vanhimmat mukana olijat muistavat ehkä valtion ottaman lainan muinaisen edeltäjän. Niitä sanottiin obligatioiksi. Kaikista mahdollisista papereista niitä pidettiin varmimpina.

Lehdistä on selvästi luettavissa, että vakuutena ei ole Saksan papereita. ”Paperi” on nykyisin kielikuva. Maksusitoumukset ovat pelkkiä tilitapahtumia. Obligaatioita ja osakkeita ei (harvoin poikkeuksin) ole enää olemassa.

Espanja maksaa rahaa investointipankille, joka ostaa noilla rahoilla Suomen silmälläpitäen noita parhaita papereita.

Paperien käyttämistä Suomen hyväksi Espanjan jouduttua maksuhäiriöön käsittelee tämä vakuussopimus.

En ole saanut sellaista tietoa enkä itse keksinyt, miten vakuudet parantaisivat Suomen asemaa. Mielestäni niillä ei ole käytännön merkitystä nyt eikä Espanjan toistaiseksi kuvitellussa maksuhäiriössä.

Sopimus näyttäisi olevan muunnelma investointipankkien tavanomaisista keskinäisistä papereista. Tässä on kuitenkin yksi suuri ero. Suomi ei pysty käyttämään vakuuspapereita, ei ainakaan normaalitilanteessa.

Siihen voisi sanoa, että ei tarvitsekaan. Jos rahat ovat kiinni hyvissä papereissa, asiat ovat niin kuin kuuluukin olla. Mutta ovatko nämä paperit realisoitavissa? Voiko ne muuttaa rahaksi?

Tätä kai ei ole kysytty. Nähdäkseni ei voi – tai sitten voi tilanteessa, jossa kukaan ei niitä enää halua. Exitejä taatusti on, mutta ovatko ne toteuttamiskelpoisia?

Valtioiden lainoilla ei yleensä ole vakuuksia. Syy on edellä mainittu. Jos valtio ei maksa, ei ole keinoa pakottaa sitä. Kreikan yhteydessä puhuttiin paljon yritysjärjestelyn kaltaisesta menettelystä. En ymmärrä, miksi puhuttiin. Yritysjärjestely on lievennetty konkurssi, jossa osa lainoista annetaan anteeksi ja myös maksuaikaa voidaan pidentää ja etuoikeuksia järjestellä. Kreikka ja nyt Espanja ovat tosiasiallisesti velkajärjestelyssä.

Suomi muuten oli ainoa maa, joka maailmansotien välisenä aikana maksoi takaisin Yhdysvalloilta ottamansa lainat. Se muistetaan. Tapaus herätti Yhdysvalloissa asiantuntevissa piireissä hämmennystä, ja suomalaiset puolestaan käyttivät sitä mainosvalttina. Paavo Nurmi maksoi Suomen lainat takaisin, sanoi minulle muuan taksinkuljettaja Manhattanilla.

Jos Espanjalla olisi käytettävissä realisointikelpoisia (rahaksi muutettavia) vakuuksia, se ei tarvitsisi nyt rahaa EU:lta.

Muut EU-maat eivät ole kaivanneet vakuuksia. Tulkintani: yleisesti tiedetään, ettei niillä ole käytännön merkitystä. Espanja suostui järjestelyihin ripeästi. Tulkintani: sama kuin edellä + summan vähäpätöisyys (alle 1 miljardi ainakin 100 miljardin kokonaisuudesta).

Espanja-järjestely muistuttaa lyhenteellä TRS tunnettua swapia. Käytettävissä olevien tietojen perusteella vakuuksista saisi rahaa 12 vuoden kuluttua. Summan suuruuteen vaikuttaisi muun muassa taustalla olevien sitoumusten sen ajan hinta. Ja vielä kerran: näiden johdannaisten vakuuskäyttö liittyy pankkien ja rahalaitosten erikoistarpeisiin. Valtion vastuun vakuutena niitä on pakko pitää kummallisuutena, jolla luultavasti on tahdottu tehdä vaikutus asiantuntemattomiin.l

11 kommenttia:

  1. Täytyypä oikaista blogistin väite, jonka mukaan Suomen Espanjalta saamat vakuudet olisivat tyydyttäneet perussuomalaisia. Näinhän ei toki ollut, vaan kyllä kaikki "persut" kertoivat eduskuntakeskustelussa - pöytäkirjan mukaan - että vakuudet ovat käytännössä lähestulkoon yhtä tyhjän kanssa ja vaadittu ja saatu vain silmänlumeeksi ja savuverhoksi, jotta keskustelu saataisiin kääntymään itse asiasta toisarvoiseen vakuuskysymykseen.

    Hesarin jutussa, asialla Petri Sajari ja kumppanit, kerrottiin tuosta ensisijaisuusasiasta HS:lle tyypilliseen tapaan vain toisen osapuolen ja ns. valtiosääntöoppineiden Tuomas Ojasen ja Kaarlo Tuorin, näiden Hesarin pysyvien asiantuntijoiden, kanta.

    Tiedonvälityksen tasapuolisuus olisi toki edellyttänyt, että toimittajat olisivat viitsineet - ja halunneet - kysyä asiaa myös VVM:ltä, Urpilaiselta tai vaikkapa Kimmo Sasilta, joka jo tänään sitten Yle Uutisille oikaisikin Hesarin ja mainittujen "oppineiden" väitteen siitä, että eduskunnalle olisi annettu väärää tietoa EVM:n lainan ensisijaisuudesta.

    Toki olisi ollut selvintä, että hallitus tai ministeri Urpilainen eduskuntakeskustelussa olisi tuonut reilusti ja avoimesti esiin ko. asian eli siis etusija-aseman puuttumisen. Mutta kyllä fiksujen kansanedustajien, sellaisia toki eduskunnasta löytyy, olisi pitänyt hoksata kysyä sanottua asiaa eduskunnan täysistunnossa. Nyt suuressa salissa keskusteltiin - siis luettiin paperista - puheita yömyöhään, mutta kenellekään puhujista ei ilmeisesti juolahtanut tuo periaatteessa tärkeä asia edes mieleen.

    Persujen olisi luullut esittävän ko. kysymyksen, sillä persu-ryhmän oikeudellisena asiantuntijahan toimii prosessioikeuden emeritusprofessori Erkki Havansi, joka on erikoistunut tieteellisessä tuotannossaan juuri vakuus- ja panttauskysymyksiin. mahtoiko Erkki olla Ruokolahdella risusavotassa tai etsimässä jälkiä kuuluisasta Ruokolahden leijonasta, kun mieheltä ei ole kuulunut kommenttia vakuusasiasta?

    VastaaPoista
  2. "Suomi muuten oli ainoa maa, joka maailmansotien välisenä aikana maksoi takaisin Yhdysvalloilta ottamansa lainat."

    Kyllä, ja tässä kohdin on aina syytä muistuttaa mieliin se taannoinen Bisquitin isänmaallisesti kohottava tekstinpätkä, jonka hän lanseerasi silloin, kun maahamme kiiri täällä aina niin ihastusta herättävä viesti, että joku kotomaamme kasvatti on noteerattu ulkomaiden turuilla, tässä tapauksessa kyseessä oli taiteilija Tom of Finland, jonka teoksista oli koottu ihastuksen muminaa herättänyt näyttely oliko vielä alan mekkaan eli San Franciscoon; Bisquit kuitenkin pekkatiilikaismaisesti soitteli kauneimpia kansallisia kieliä todeten jotain siihen suuntaan, että nyt vihdoin Yhdysvalloissakin tiedetään, että täällä pohjoisissa havumetsissä elää koppahatuissaan ja kaksi numeroa liian pienissä nappanahkahousuissaan isokaluinen kansa, joka on aina maksanut velkansa.

    VastaaPoista
  3. Aikoinaan lääkärin työ oli ns. kutsumusammatti ja naureskeltiin veriä imeville lakimiehille ym. leipäpapeille, Nyt naurut menee ihan toisin päin. Kutsumus on vitsi ja mitään ei tehdä ennen kuin maksaja jostain löydetään

    VastaaPoista
  4. "Tulkintani: sama kuin edellä + summan vähäpätöisyys (alle 1 miljardi ainakin 100 miljardin kokonaisuudesta)."

    Hahaa!!! Summan vähäpätöisyys...???

    Sitäpaitsi elämme finanssikapitalismin aikaa jolloin meidän tavallisten työläisten selkänahasta revitään tämäkin vähäpätöinen yhden miljardin (kuinka monta nollaa se on ykkösen jälkeen?)summa oikeeta rahaa.

    Ei ei ei..., kyllä nyt ollaan hakoteillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Summan vhäpätöisyys Espanjalle tässä vaiheessa - alle 1 %.

      Hakoteillä oli hyvä kielikuva. Kuusenhakoja käytettiin talviteiden merkitsemiseen. Sanonta tarkoitti, että voidaan outua auraamattomille reiteille. Ja siitä juuri on kysymys.

      Poista
    2. Nykyään, tänä pula-aikana, meillä Ruotsissa käytetään ykköseks luokitelluilla teillä sellasia oranssisia, muovisia aurauskeppejä; kakkoseks luokitellut tiet merkitään, yllätys, yllätys!, pajunvarsilla, joista monet ovat alkaneet kasvamaan pensaiksi. Nämä kakkostiet ovat niitä harvoin aurattuja talviteitä.
      Joten nykyään ollaan pajuteillä..., kai?

      Poista
  5. Erinomaista professori.

    Arvelen, että lunastitte juuri aiemman väitteenne siitä, että Espanjan takuusopimus on oleellisin osin ymmärrettävissä ja kiteytettävissä muidenkin ymmärrettävään muotoon kohtuullisella vaivalla, jos vain halutaan. Mutta asiasta tehdään mystiikkaa, koska asian ydin halutaan pimittää.

    Joku tässä taannoin väitti, että korkeimmat oikeusasteemme ovat poliittisesti korruptoituneita. Panee miettimään, onko todella näin vai ovatko laillisuuden valvojamme vain nukahtaneet tai jo liian dementtejä puuttumaan siihen menoon, joka parlamentissamme nyt vallitsee. Lian perustelut ei mittään, valtiosopimukset ei mittään, perustuslaki ei sitäkään vähää. Eduskunnalle saa puhua mitä vain. Ja jättää puhumatta. Kunhan vain edustajat painavat oikeaa nappia.

    Jälkihuomautus: "Jos Espanjalla olisi käytettävissä realisointikelpoisia (rahaksi muutettavia) vakuuksia, se ei tarvitsisi nyt rahaa EU:lta."

    No, mutta onhan sillä vaikka kuinka, suurista kultavarannoista alkaen. Tämähän oli juuri Suomen loistava keksintö äskettäin: "PIIGSIT saavat lainaa markkinoilta, kunhan antavat reaalivakuudet. Kuten Suomi antoi omassa pankkikriisissään valtion asuntokannan."

    Jotakin tilanteesta kertoo se, että kukaan ei kuunnellut tätä Suomen ideaa, jonka Urpilainen välitti maailmallle. Ei edes Saksa tai Hollanti. Ei siis ole tarkoituskaan maksaa lainoja takaisin, se on ainut johtopäätös, koska reaalivakuuksia ei anneta eikä pyydetä.

    Mutta niinhän se on, että Suomi on se ainut yksinkertainen, joka maksaa lainat takasin. Omansa ja muiden.

    VastaaPoista
  6. "Suomi muuten oli ainoa maa, joka maailmansotien välisenä aikana maksoi takaisin Yhdysvalloilta ottamansa lainat. Se muistetaan. Tapaus herätti Yhdysvalloissa asiantuntevissa piireissä hämmennystä...".
    Osaatko Jukka kertoa mitenpäin se käsitys suomalaisista velanmaksajina oikein ulkomailla menee: pidetäänkö suomalaisia tosi fiksuja vai sillä lailla yksinkertaisina, etteivät ymmärrä, ettei valtionvelkoja tarvitse maksaa takaisin?

    VastaaPoista
  7. Pitempään ja täysin amatöörinä olen ajatellut samoin kun blogisti, ei niillä vakuuksia ole merkitystä kuin poliittisesti. Ja onhan toinen hallituspuolue saanut nostetta, joka on tavallaan ostettu sopimusta sorvanneilta tahoilta. Veronmaksajien raha on vaihtanut omistajaa valtiolta pääosin lontoolaisille sopimuksenhierontafirmoille. Onkohan ensimmäistä kertaa Suomen historiassa ikään kuin rahalla ostettu ääniä???
    On siis kaksi hyötyjää: poliittinen taho ja rahoituskonsultit. Menettäjinä veronmaksajat. Mutta maassa on rauha ja sehän on tärkeintä - ja hallitus voi äänestyksen jälkeen huokaista helpotuksesta ja eduskunta jatkaa keskeytynyttä lomailua.

    VastaaPoista
  8. Suomen saamista vakuuksista ei ilmeisestikään ole kuin sisäpoliittista pelitilannehyötyä. Jossain vaiheessa, jonain vuonna Eurooppa on taas nousu-uralla ja taloudet kasvaa että velkoja lyhennellään. Onko vakuuksista seuraavan kasvujakson käynnistyessä kuitenkin enemmän haittaa Suomen pyrkimyksille kuin etua siinä epätodennäköisessä tilanteessa, että Espanjaa alettaisiin myydä pakkohuutokaupassa? Tätä olen miettinyt viime aikoina.

    VastaaPoista
  9. Voi että on tyhymää porukkaa!Aina vaan jauhetaan niistä miljardeista.
    Tämän päivän lehdissä julkaistiin STT:n laatima hallitussihteeri Aki Kallion haastattelu Espanjan apurahoista, joita siis Suomen kontolle tuleekin ylättäen 3,6 miljardia, eikä 1,9 miljardia, kuten alun perin luvattiin. "Mistä on kyse", kysyy STT ja Kallio vastaa:
    "Ero tulee siitä, että Euroopan rahoitusvakausvälineen (ERVV) varainhankinta perustuu euromaiden antamiin takauksiin. Euromaat antavat ERVV:lle ylitakauksia niin, että rahoitusvakausvälineelle turvataan kolmen A:n luottoluokitus. Ylitakaus on jokaisen jäsenmaan osalta 65 prosenttia kyseisen maan vastuulle lainaohjelman perusteella kuuluvista tuista. Lisäksi summassa on lainakorkoja."
    Ettäs sen nyt tiedätte. Voiko asiaa enää tämän selvemmin sanoa. Joka vielä epäilee hallituksemme viisautta ja vilpittömyyttä on kyllä täysi pölhöpopulisti.

    VastaaPoista