24. kesäkuuta 2012

Sininen lanka


Eräässä vanhainkodissa mummo oli niin vanha ja huonona, että häntä hoidettiin sänkyyn. Pöydällä pään vieressä oli jotain tarpeellisia tavaroita, kuten valokuva, hampaat ja sinistä angoralankaa.

En kysynyt, mutta arvelin jonkin vanhemman kokemuksen perusteella, että vanha ihminen halusi pitää silmissään jotain kaunista. Ehkä sinisestä langasta tuli mieleen pikkuvauva ja siitä taas eletty elämä.

Koska olen kohta lähdössä 91-vuotispäiville, mieleeni tulee salainen luettelo, jota olen laatinut mielessäni. Useimmat listan henkilöt ovat kuolleet, loput ovat menon kengissä.

Ikävä myöntää, mutta eräänkin ikään kuin esimiehen muista vain siitä, että hän oli tarkka rahasta, suorastaan natku. Toivottavasti omistajat antoivat sille arvoa. Nyt rahat ovat tulleet ja menneet eikä sillä ole merkitystä, montako kymmentä markkaa hän nipisti nimenomaan naisihmisten kirjoitus- ja käännöspalkkioista, nämä kun eivät siihen aikaan olleet kehuttavia pitämään puoliaan.

Omatekoisen listani huipulla on ihmisiä, joita muistan lämmöllä ja kiitollisuudella. Syystä tai toisesta he ovat kaikki naisia ja jokainen sen ajan naisen töitä ja rooleja hiukan laventaneita ihmisiä, jotka elivät tavallisen elämän ikuistamatta nimeään muualle kuin hautakiveen.

Olin erikoisen huvittunut eräästä hyvästä talous- ja käsityöihmisestä, joka myytyään kauppansa ja siirryttyään oman elämänsä yrittäjäksi meni puutyökursseille ja niiltä palattuaan nikkaroi pikkumökkinsä pihaan puutarhakeinun, siis sitä mallia, jossa on penkit vastakkain ja jonka käsinojan väliin lapsia varoitetaan pistämästä sormeaan.

Nämä pätevät naiset selviytyivät jopa onnettomuuksilla kiristäjistä. Ihan kaikki eivät ehkä ole huomanneet, että eräät yrittävät diskontata kokemansa vastoinkäymiset. Heillä on tapa ja taito kertoa surullinen ja uskomaton elämäntarinansa. Kuulijan velvollisuus on huojua myötätunnosta, surkutella ja kauhistella. Tavallisesti tällainen ihminen tahtoo jotain, juuston, rahaa, talouskapineen tai sitten vain aplodeja poistuessaan paikalta kohtalon vainoaman kuin suurenkin murhenäytelmän sankari.

Muistan erään, joka kävi tilittämässä huoliaan alkoholisti-miehestään. Selvä tapaushan se oli. Mies oli jo kolmannen kerran vuoden aikana tullut kotiin sellaisessa kunnossa, että aivan selvästi tuoksahti pilsneriltä, nimittäin kun oikein tarkkaan nuuski.

Silmiini ei ole sattunut elämäntapaopasta, jonka nimi olisi ”Ole sinäkin keskinkertainen”. Kasvu ja kehitys ovat aika uusia käsitteitä. Molemmat ovat menneet vähän mopelle. Professorit väittävät, että taloudellinen kasvu on välttämättömyys. Väite on tyhjä, ellei paneuduta selittämään, mitä tuolla kasvulla tarkoittaan.

Vastaavasti ihmissuhteiden ryöstöviljely, toisin sanoen ojittaminen, apulannoittaminen, myrkyttäminen ja kasvun kiihdyttäminen kaikin keinoin, johtaa jokseenkin poikkeuksetta murhenäytelmiin.

Ihmisiile ei opeteta, mikä on Bachin kantaatin BWV 82 nimi ja mitä se suomeksi tarkoittaa: Ich habe genug – minulla on tarpeeksi.

Joku näppärä henkilö voisi sorvata tästä kokoomukselle ja sosiaalidemokraateille molemmilta kateissa olevan ideologian. Ruotsiksi tuon aatesuunnan voisi ilmaista yhdellä sanalla, ”lagom”. Suomennokseksi suosittaisin muotoa ”pois tiehensä”.

Lähden tästä nauttimaan kahvia ja sitruunaunelmakakkua. Kuskion omasta takaa. Jalka ottaa alle pois tiehensä, mutta kai tuolla liikenteessä pitäisi pystyä polkemaa myös sorkat suorana jarrua. Kun ihan pikkuisen kokeilin aattona, niin oli paikat täynnä eri suunnista suhahtelevia moottoripyöriä, ja on tuossa vaaran paikka myös polkupyöräilijöitä varoessa.


Ja kesä jatkuu keneltäkään kysymättä. Ei nyt sen syvvähenkisempää.

21 kommenttia:

  1. Niin.

    Tälle sivulle ja kirjoitukselle sopisi taustalauluksi hiljaa soiva Veikko Lavin kappale "Limperin Hilma".

    Tai sitten "jokainen ihminen on laulun arvoinen"

    VastaaPoista
  2. Kohtuullisuuden hyve, kadotettu, katoamassa? Niukoissa oloissa eläneet vanhempani sitä pitivät pyhänä. Jotain tuosta perinnöstä on jäänyt, vaikka paljon olen sitä rustannut, ryöstöviljellyt, ojittanut, myrkyttänyt ja apulannoittanut.
    Pois tiehensä menee, ruukasi äitikin vanhainkodista vastata kiireisille voinnin tsekkaajille.
    Yhtään syvähenkisempää en osaa kaivata, tämä osui ja upposi. Lähden etsimään tuota Bachin kantaattia.
    Kiitos.

    VastaaPoista
  3. Vertauksessa mentiin metsään, hyvällä tavalla: "Vastaavasti ihmissuhteiden ryöstöviljely, toisin sanoen ojittaminen, apulannoittaminen, myrkyttäminen ja kasvun kiihdyttäminen kaikin keinoin, johtaa jokseenkin poikkeuksetta murhenäytelmiin."

    Tuota rupesin miettimään, ja myös sitä mitä "lagom" tässä yhteydessä tarkoittaisi. Kyllähän ihmisen elämän kiertoon kuuluu monenlaisia tunteita, osa niistä ei ole ollenkaan "lagom".

    Näin kirjoittaa Ella Wheeler Wilcox runossaan "Friendship After Love":
    "Why are we haunted with a sense of loss? /
    We do not wish the pain back, or the heat; /
    And yet, and yet, these days are incomplete."

    VastaaPoista
  4. Moottoripyorat Ja joutilas raha

    On sita joutilasta rahaa muuallakin kuin. Kirkkonummella. Olimme yota Kaunaksen vanhassakaupungissa runsas viikko sitten. Poliisi esti ajomme vanhaankaupunkiin ja maarasi paikoittamaan lahimpaan vapaaseen paikkaa.
    Hetken paasta alkoi moottoripyoraparaati. Niita meni kahta ja kolmea rinnan aivan hirmuista vauhtia 45 minuutin ajan. Joukossa oli paljon naita halvaksi tunnettuja Harley Davidssonneja. Aanet oli valista kuin hyokkaysvaunun moottorista.


    Menimme lahikapakkaan syomaan kevyet salaatit. Kapakka oli taynna Harrikkamiehia ja naisia. Oli ilo istua ja katsella komeita pyoria, komeita vaatteita ja tyylia. Kolme hienoissa vetimissa olavaa harrikkamiesta lahti liikenteeseen.
    Oli se komea naky.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Tykkään!" (tästä kommentista)

      Poista
    2. Voi luoja tätä Naamakirja-porukkaa.

      Poista
  5. Kepullakin taitaa olla vielä tuo tuo nicht gunug -idea päällä. Oliskohan muutamalla muullakin ryhmällä.

    VastaaPoista
  6. Olisipa ihanaa, jos joku älyäisi aikanaan tuoda minunkin kuolinvuoteeni viereen kauniita lankakeriä. Jos olisi pakanalliset viikinkihautajaiset, voisi antaa arkkuun mukaan puikot ja lankaa.

    VastaaPoista
  7. JK ei ole ainoa, joka on ihmetellyt elämäntapaoppaan ”Ole sinäkin keskinkertainen”, puuttumista markkinoilla.
    Itse olen niin keskinkertainen kuin olla ja voi. Painoni, pituuteni ÄO:ni, ammattini, tuloni, omaisuuteni, perhesuhteeni, kaikki, aivan kaikki ovat keskinkertaisia. Jopa autoni, ajatelkaa nyt: ajan 14 vuotta vanhalla Nissanilla! Voiko olla mitään sen keskinkertaisempaa! Nissan-mies maalta, ei edes pukua aamiaispöytään tullessa.
    En siis itse tarvitse tuota kirjaa. Mutta kun en osaisi sellaista kirjoittaa, yllytän muita hurjia hommaan.
    Usein säälittää, kun lukee akkainlehdistä näitä värikuvareportaaseja pariskunnista, jotka ovat jättäneet keskinkertaisen Helsingin taakseen ja ostaneet vanhan kartanon Toscanasta, kunnostaneet sen ja perustaneet oman pienen viinitarhan ja asuvat nyt siellä sen uuden rakkaan kanssa niin perusteeellisen onnellisina. Kyläläistenkin kanssa on niinku vähän tutustuttu Toki kerran vuodessa käydään entisessä kotimaassa Inarinjärven mökillä.
    Juuri näille tuo kirja olisi tarpeen. Ehkä he vähitellen ymmärtäisivät elämänsä kaikinpuolisen tyhjyyden, keinotekoisen onni-prässäyksen, jota täytyy pursottaa esiin lehtikuvaajan edessä. Mutta kun lehden edustaja on lähtenyt, alkaa molemminpuolinen syyttely: pitikö saatana tulla tänne kun ei edes netti toimi ja naapurit varastaa kaiken minkä irti saavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keskinkertaisuus on ajanut ohitsesi. Se ei ole enää 14 vuotta vanha Nissan vaan 4 vuotta vanha Toyota.

      Poista
    2. Riemastuttava kommentti. Tässä on vinhaa perää. Tavallinen arki askareineen voikin olla parasta elämää. Sen ymmärtää ainakin sitten, kun se on mennyttä.

      Poista
  8. Nähdyksi ja kuulluksi tulemisen voima on väkevä rakkaudessa vajaiksi jääneillä...

    VastaaPoista
  9. Hyviä pyhiä ja juhlia.

    Kun oli runo ja nyt kysymätön kesä, tuli mieleen ihmetellä iskelmistämme yhtä kauneimmista eli Laulavaa sydäntä. "Ken on nähnyt kevään/silloin kun se herää/uumillansa suven salaisuudet" - ensimmäinen säkeistö ja kertautuva osa ovat minusta teksteinä loistavia, mutta toinen säkeistö on pelkkää soljuvaa sanavaahtoa: "...määränpään se kohtaa/jos vain sinne johtaa..."

    Juhannus on samanlainen: yhdessä seurassa toimii aatto, toisessä päivä, mutta kunnollista täyttä juhlaviikonloppua tästä ei saa - ehkä jos joskus voisi aloittaa tästä lomansa, mutta kaiken kiireen keskellä tämä ei suju eikä sovi kuin puoliksi.

    VastaaPoista
  10. Olen aloittanut Marttailun [variantti mask.]?!

    http://www.martat.fi/hidastamalla-hyvinvointiin/


    Hidastamalla hyvinvointiin -marttojen kolmivuotinen teemakausi käynnistyi vuoden 2011 alussa.

    Martat hidastavat marttailemalla eli keskittymällä mieluisaan tekemiseen.

    Hidastaminen
    Hidas elämä on sitä, että arjessa on mukava rytmi ja sopiva vauhti. Silloin ehdit antaa aikaa asioille, joita rakastat. Malta keskittyä, vaikuttua ja vaihtaa määrän laatuun. Hidas elämä on asenne. Hidastaa voi nopeastikin.

    Sanakirjasta

    Marttailla [verbi] = päätöksissä pysyminen, yksinkertaistaminen.

    Mika päätti marttailla ja kulki iloisesti omia polkujaan.

    VastaaPoista
  11. Meillä hoitokodissa on tyyny, johon on ommeltu kaikenlaista esim. pitsikankaan palanen, nappi, pala minkinnahkaa jne. Hoitokodin asukkaat istuvat usein tyyny polviensa päällä ja tunnustelevat virikkeitä ajatuksiinsa vaipuneina.

    Sain joskus lahjaksi taulun, silloin kun elämäni oli oikein rankkaa, ja siinä on Sakari Topeliuksen sanat:
    'Se mikä on pysyväistä ja antaa elämälle arvon, ei ole maine, ei ylistykset. Se on tehtävä, olkoon se suuri tai pieni, jonka hyväksi olemme eläneet.'

    Muuten, eikö sinulla ole automaattivaihteista autoa? On elämän iloa ajaa sellaisella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistava idea (hoitokodin tyyny). Kiitos vinkistä!

      Poista
  12. Eihän tässä mitään taloudellista kasvua tarvita, mutta täystyöllisyys olisi hieno asia.

    Kun Nokia ja moni muu miljardikerhon firma pistää väkeä pihalle tuhansittain, niin töitähän näille poispotkituille olisi saatava jostain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Surullista tässä on se, että meillä olisi oikeasti Suomessa varaa palkata nämä töihin. Tai ainakin löytyisi porukkaa, joilla olisi. Ja on vaikea kuvitella, etteikö tuo porukka kykenisi tuottavaan työhön.

      Poista
  13. Näyttää aika monelle miehelle kehittyvän vanhemmiten jonkinlainen naisten varaukseton ihailu. Syitä en lähde arvelemaan, mutta ilmiön olen huomannut paristakin vanhemman mieshlön blogista, joiden melkeinpä kaikissa kirjoituksissa muistetaan mainita miten naiset ovat ihania jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan meillä naisilla, nuorilla ja vanhoilla, on ihan samanlaista ihailua monia miehiä kohtaan. Ehkä me emme vaan kehtaa julkisesti kehua ja kiittää. Olen jo aika vanha ja rupsahtanut nainen, mutta harva se päivä ilahdun jonkun pojan tai miehen kohteliaisuudesta, ystävällisyydestä ja miehekkäästä käytöksestä. Suomessa on hyvä olla, kun niin moni mies pitää tyttöjä ja naisia kuin kukkaa kämmenellä.

      Poista
    2. Eihän tämä jälkimmäisen kuvailema mitenkään vastaa tuota alkuperäistä ajatusta vaan on pikemminkin sen tuotos. Kyse ei siis ole samanlaisesta varauksettomasta ihailusta.

      Poista