11. kesäkuuta 2012

Päivystävä dosentti


Ilmiötä koskevan kommentin luettuani pohdin sitä ja käsitin, että täytyy tätä selvittää. Puhe on siis mediailmiöstä. Yhdet ja samat henkilöt antautuvat haastateltaviksi ja jakelevat lausuntoja, ymmärsivät asiaa tai eivät.

Olen sopiva henkilö vastaamaan, koska kuulun tai kuuluin tuohon joukkoon. Ehkä en sittenkään, koska olin ammattikirjoittaja ja eri medioita nuohonnut vanhastaan.

Ensin: ilmiöstä näkyy julkisuuteen vain osa. ”Taustoittaminen” on tavallista. Teen sitä itsekin edelleen. Toimittaja soittaa ja kysyy saadakseen lausunnon tai muuten vain selvittääkseen asiaa. Sangen usein asiaa sitten selitetään. Sanon usein, ettei nimeä tarvitse mainita tai jopa saa mainita, mutta en välitä lukea juttua. Lehteen vain.

Omalla nimellä kirjoittaminen on paljon työläämpää. Erikoisia vaikeuksia aiheuttaa tasapuolisuus. Kysytään käräjäoikeuden ay-järjestölle määräämästä väliaikaiskiellosta. Ei pidä vastata itse asiaan. On sanottava, että en ole kuullut aikaisemmin vastaavasti eikä ole liioin tullut mieleen. Voi lisätä, että lakko-oikeuden kanssa tuomarin on oltava hyvin tarkkana, koska se kuuluu perusoikeuksiin.

Mutta asiaan ei saa vastata. Asia on kesken. Siellä ovat toiset ihmiset vastaamassa virkansa puolesta.

Kollega J. Virolaisen tavasta arvostella korkeimman oikeuden ratkaisuja on vain hyvää sanottavaa. Perinteisesti linja on ollut ”pulinat pois”. Mielestäni se on tekopyhä ja epärealistinen asenne. Mielenkiintoinen kysymys on ”Praxisänderung” – myös ylimmät oikeusasteet hylkäävät joskus aikaisemman tulkintalinjansa. On paikallaan, että tuollaisia muutoksia myös ehdotellaan.

Päivystävän dosentin (olen muuten edelleen virallisesti dosentti) yksi ongelma yleisön kannalta on partisaaniasenne. Meillä on joukko asiantuntijoita, jotka ovat hyvin halukkaita ottamaan kantaa, koska heillä on jokin aate tai ideologia. Näitä partisaaniasenteita esiintyy mm. ravintoasioissa ja yleislääketieteessä. Media saisi olla tarkkana. Ei ole kenkään edun mukaista, että erikoislaatuinen tulkinta esitellään ”alan” kannanottona. Oma puolueellisuusalueeni tekijänoikeudessa on lievä karsaus edunvalvontajärjestöjä kohtaan ja jankuttaminen yleisön eduista, joita ei saisi aivan tallata tekijöiden edun nimissä.

Median ja lukijoiden tulisi ymmärtää, että asiantuntijapiireissä vaikuttavat aivan tavalliset ihmissuhteiden konstit ja metkut. Joku IT-professori esimerkiksi tunnettiin siitä, että Nokiaan liittyvät asiat olivat hänen mielestään hyvin usein epäilyttäviä, teknisesti takapajuisia jne. Jotkut tiesivät syynkin tähän johdonmukaiseen kielteisyyteen.

Koulukuntaisuus on ylimääräinen ongelma. Jotkut saivat rokotuksen vahvan vasemmistolaisuuden vuosina. Asiantuntija saattoi lytätä erinomaisen kirjailijan siksi, että arveli tämän olevan ”porvarillinen” ja vastaavasti kiitellä tuhertajaa, jos tämä ”ajatteli oikein”.

Tärkeimmät syyt puolivakinaisten eksperttien käyttämiseen ovat aivan arkisia. Yksi on tavoitettavuus. Toimittajat puhuttavat sitä, jonka saavat helposti kiinni. Toinen syy on asiantuntijan kyky muotoilla sanottavansa. Televisiossa esiintyy jatkuvasti erilaisia sopottajia, joiden asiantuntemus on rautaa mutta suullinen esitys niin vaikeasti kuunneltavaa, että asia menee ohi. Televisio on armoton väline. Se saa suosioita, joka katsoo ystävällisesti kameraa eikä heilu eikä hytky. Asioilla ei ole niin väliä.

Professoreilla ei ole koulutusta opettamiseen. Peruskoulun opettajilla on. Niinpä osa ammattikunnasta on viheliäisen huonoja luennon tai esitelmän pitäjinä.  Kameran linssi laukaisee konjunktio- ja sidesanaryöpyn. Asiatkin menevät solmuun.

Minusta näyttää, että olemme luistamassa valeasiantuntijoiden maailmaan. Toimittajat eivät tiedä eivätkä kollegat ilkeä sanoa. Median lemmikeissä näyttäisi olevan yhä enemmän ihmisiä, joiden ulosanti on erinomainen mutta asiantuntemus ei. Lobbarin erottaminen puolueettomaksi luullusta kuultavasta on vaikeaa. Milloin jää kiinni ensimmäinen dosentti lahjonnasta? Se ei ehkä ole tässä tapauksessa rangaistavaa vaikka on moitittavaa. Normaalisti näet näistä tehtävistä ei makseta mitään.

19 kommenttia:

  1. Tänään Savon Sanomien Jaana Hiltunen paljasti, että kaupunginjohtajan tv-uutis-puhe meni ohi korvien koska oli hassu (homssuinen?) tukka. Vierustoverinsa naureskeli ja työpaikalla toveri muistivat vain tuon hassun tukan.

    Myöskin kuntaministeri Virkkusen sanoma meni ohi koska oli meikannut itsensä poikkeuksellisen paljon.

    Tuossa on myös vinkki mitä tehdä jos on pakko antaa paljatuksesta pakkohaastattelu muttei tahdo (nais?)kuulijoidensa muistavan sitä..


    Ravintoterveyden asiantuntijana esiintyy mm. eräs Heikkilä mutta lehdet tuntuvat usein kyllä tietävän, ettei ole valtavirtaa. Pahempi on sensijaan mm. MTV3 (jolle Heikkilä rahasampo Studio55:ssä), jonka uutisissa Heikkilä esitellään ikäänkuin valtavirran asiantuntijana kommentoimassa.

    MrrKAT

    VastaaPoista
  2. "Televisio on armoton väline. Se saa suosioita, joka katsoo ystävällisesti kameraa eikä heilu eikä hytky. Asioilla ei ole niin väliä."
    mutta myös sympaattinen, tai ainakin sen näköinen.

    Eräs kulttuurilehti tässä hiljakkoin yritti painamalla kansikuvaansa ihmisiä, jotka eivät tule toimeen sen enempää itsensä kuin muidenkaan inehmojen kanssa.
    Ilmankos jäi ilmestyminen pariin numeroon.

    Yksi seikka mediapersoonaksi muuttuneessa ansiantuntijassa vielä on, tämän - ja se siis koskee kaikkia hulunmyllyyn joutuneita - yksilön oma päänkestävyys; tulee mieleen Suomen Antidopingtoimikunnan ADT:n Timo Seppälä sekä varsinainen lausuntoautomaatti: johtaviin rikosoikeuden asiantuntijoihin kuuluva oikeustieteen tohtori Ari-Matti Nuutila.
    Molemmilla asiaosaajilla löytyi erinomainen, looginen ulosanti sekä välitön suhde haatattelijaan ja kuulijaan.
    Takapiha alkoi elää omaa elämäänsä.
    Vaatii briifausta pärjäta perästä tulevan aikaeron kanssa.

    Jotkut tietysti saavat nämä eväät koulutuksensa kautta.
    Erikoisuus lienee psykiatrian dosentti, vankimielisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerma. Siinä laaja-alainen osaaminen ydistyy sujuvasanaisuuteen ja suht katu-uskottavaan habituksen - ilmankos äijä paiskii mediahomia muun ohessa enemmän kuin keskiverto rivitoimittaja.
    Valtaojakin on hyvä, vaikkei tuo vielä ole sanonut mitään, mitä emme olisi jo teineinä nuotiokeskusteluissa läpiruotineet.
    On näitä, Kari Enqvist, substanssimies, mutta parhaimmillaan pitkissä, taiten syvälle pääsevissä luennoissa.
    Salit viimeistä paikkaa ja portaita myöten täynnä, ihmekös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lauerma puhuu asiaa täydellisin ja ymmärrettävin lausein, matalalla äänellä. Selkeä ulosanti yhdistyy selkeään ajatteluun. Hän toki myös kirjoittaa hyvin.

      Sama on tullut mieleen myös Halla-ahoa kuunnellessa -- vaikka en hänen näkemyksistään perusta, hän vakuuttaa. Jos hän olisi kimeä-ääninen änkyttäjä, olisi voinut jäädä parlamentti saavuttamatta.

      Poista
  3. Jo vain - kaikkiin kysymyksiin on olemassa yksi ja paras vastaaja- Sofi Oksanen. Hih heh ! Kysy mitä vaan, niin saat viisaan vastauksen.Kuka tässä nyt sitten on se onneton ? Haastattelija,vastaaja vain lukija ?Pinnallisessa elämäntavassa on myös pinnalliset kyselijät, vastaajat ja lukijat.Näillä mennään.

    VastaaPoista
  4. On edelleen vaikeaa erottaa median tulkinta mitä ja miksi tapahtuu siitä mitä ja miksi oikeasti tapahtuu. Tätä se on aina ollut eikä netti ja muu lisääntynyt informaatio ole sitä juuri muuttanut. Ne jotka oikeasti tietävät eivät kerro, ainakaan kaikkea, koska menettäisivät etulyöntiasemansa ja ne jotka luulevat tietävänsä tai haluavat ajaa jotakin etua tai olla vain esillä, ovat liikaakin äänessä. Esimerkiksi mitä Kreikan ja Espanjan tukimiljardit oikeasti ovat? Yhteisvastuukeräys hädänalaisille kansalaisille, euron devalvointiyritys painamalla rahaa vai kansainvälisten sijoitusten korkotuoton turvaamista nelostien odotetuilla perusparannusrahoilla vai ihan jotain muuta?

    VastaaPoista
  5. Rakentamisen sisäilmaongelmat ovat luku sinänsä. Asianntuntijoina esiintyy kaikenlaista sakkia, tieteellinen näyttö taitaa olla edellenkin minimaalista, ja asia on kaikille herkkä. Viimeksi Hesarissa esiteltiin ihmisiä, jotka asuvat ulkona teltassa kun eivät mielestään voi asua talossa. Eivät tainneet tietää, että kesällä myös ulkoilma on niin täynnä homeitiöitä ja muuta, että jonkinlaisten järkevien tulosten aikaansaamiseksi rakennusten homemittaukset on tehtävä talvipakkasilla.

    VastaaPoista
  6. Niin.

    Talous- ja pankkiasiakommenteissa on myös useimmiten samat ihmiset kommentoimassa. Se lienee suuri meriitti uralle kun usein julkisesti saa sanoa vain oman mielipiteensä.

    Mutta minne on kadonnut rouva Näkyvä, ei näy enää?

    VastaaPoista
  7. "myös ylimmät oikeusasteet hylkäävät joskus aikaisemman tulkintalinjansa"

    Tätä tuntuu tekevän myös mm perustuslakivaliokunta. Olen nimittäin koittanut hieman selailla heidän kantaansa siitä, että mikä on merkittävää julkista vallan käyttöä ja mikä "vain" julkista vallan käyttöä. Uusimman näkemyksen mukaan ilmeisesti parkkisakkojen kirjoittaminen on merkittävää julkisen vallan käyttöä, kun taas aikaisemmin on katsottu, että esim vartijan oikeus itsenäiseen voimankäyttön ei ole merkittävää julkisen vallan käyttöä, vaikka toisaalla on määritelty selkeästi moinen sellaiseksi.

    Koko dilemma taitaa tulla perustuslain 124 pykälästä, joka määrittelee merkittävän julkisen vallan käytön kuuluvan vain viranomaiselle. Näin vain hieman lainsäädännöstä ymmärtävälle tuntuu oudolta, että eri päättelyketjujen kautta päädytään ristiriitaisilta vaikuttaviin loppupäätelmiin.

    Taitaa olla niin, että päivystävät dosentit ja muut asiasta minua paremmin ymmärtävät tahot hiljentyvät tämmöisen edessä miettimään, että kuinka tuollekin nyt selittäisi erittäin laajan asiakokonaisuuden lyhyesti ja ytimekkäästi ja vieläpä niin, että ymmärtäisin asian. Kun tietävät, että minun tapaiset ihmiset tuppaavat vastaamaan seuraavaksi "niin mutta..." :D

    VastaaPoista
  8. Oma suosikkini näiden mielipideautomaattien joukossa on Timo Airaksinen joka pystyy kommentoimaan jokseenkin mitä tahansa, filosofin taustan kun omaa. Aina pilke silmäkulmassa, oli sitten kyse kuinka vakavasta asiasta tahansa. Välillä tulee mieleen käyköhän mies ihan täysillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se että välillä tulee mieleen käyköhän mies ihan täysillä on varmin tae siitä että käy.

      Poista
  9. Outoa ettei Yle ole vielä löytänyt tekijänoikeuden edunvalvontajärjestöjä karsastavaa dosenttia. Siinähän olisi hyvä mielipiteiden lausuja silloin kun Yle haluaa ajaa omaa asiaansa omilla kanavillaan.

    VastaaPoista
  10. Mielestani on aivan fiksua muistuttaa, etta kiistakysymyksissa aivan yksiniittisten vastausten sijaan voisi olla parempi funderailla laajemmin (vaikka pro & contra tyylilla), mutta jattaa hengitystilaa vastuussa olevilla paattajillekin.

    VastaaPoista
  11. Esko Valtaoja on jotenkin väsähtäneen oloinen nykyään, ei pärjännyt edes piispalle väittelyssä. Onkohan tulossa seniiliksi, tiedä häntä.

    Väkisinkin tulee mieleen taas Erno Paasilinna joka pyyhki pöytää piispoilla ja dosenteilla puhumattakaan professoreista. Kuka uskalsi astua saman pöydän ääreen väittelemään Ernon kanssa näytti aina jostain syystä tyhmältä? Tätä en koskaan lakkaa ihmettelemästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. " ... ei edes pärjännyt edes piispalle väittelssä ..." , Kommentoija näyttää ajattelevan, että uskonnolliset ihmiset ovat niin heikkoälyisiä, että Valtaojan pitäisi ne ilman muuta voittaa väittelyssä. Viime vuosisadan tunnetuimpiin matemaatikoihin kuulunut Hardy puolestaan katsoi, että kohtaamiaan fundamentalistijuutalaisia oli mahdoton voittaa uskonnon perusteita koskevassa väittelyssä.

      Poista
    2. Kuntien johtavien virkailijoiden valintaprosessiin kuuluu usein haastattelu. Sen vuoksi voi helposti käydä niin, että virkaan valitaan sujuvasanainen, mutta tosiasiallisesti virkaan huonompi kuin kankeapuheisempi hakija.

      Poista
    3. Jospa Valtaojan argumentit vain olivat huonommat?

      Poista
  12. "Minusta näyttää, että olemme luistamassa valeasiantuntijoiden maailmaan."

    Kun ei ole ymmärrystä asiasta mistä
    pitäisi päätöksiä tehdä
    valitaan se mikä tuntuu järjelliseltä ja ymmärrettävältä.

    Sujuvasti esitetty puppu uppoaa erinomaisesti.

    Laitas sitten siihen pesialisti kertomaan todelliset.
    Eihän siitä kukaan saa selvää. Useimmiten.
    Harmi.

    VastaaPoista
  13. Tässä päivystävä desantti, terve vaan!

    Kohta taitaa Suomi saada sivarin puolustuministeriksi. Koska meillä oli sellainen edellisen kerran, joskus sotien jälkeenkö?


    No ainakin rauhanmies tämä Kallinen oli:

    http://www.defmin.fi/index.phtml?s=39

    "Paradoksit seurasivat toisiaan Yrjö Kallisen elämässä. Toimittuaan rauhanneuvottelijana punaisten ja valkoisten välillä Oulussa vuonna 1918 hän sai neljä kuolemantuomiota – ja kuitenkin eli lähes 90-vuotiaaksi. Kansalaisluottamuksensa menettänyt pasifisti kohosi myöhemmin kansanedustajaksi, kansliaministeriksi ja puolustusministeriksi."

    Kallinen, Yrjö

    27.3.1946 - 29.7.1948

    VastaaPoista
  14. Kiitos tekstistä; ainakaan tämä kommentoija ei ole "päivystävä" kun ei yllä päiväkohtaisuuteen.

    Sanaleikit kun on pakkomielteeni, olen itse ajatellut päivystävän dosentin käyttöilanteet tällaisiksi:

    - Mistä on kysymys? Asiantuntija jakaa tietoa, popularisoi.
    - Mikä on kysymys? Tietäjää käytetään systematiilan selvitämiseen tai analysoimaan (tyypillisesti filosofille sopiva aspekti)
    - Miksi on kysymys? Toilmittaja käyttää haastattelua taustoittamaan tilannetta, esimerkiksi historian avulla.
    - Minusta on kysynys! Asiantuntija/hänen kannanottonsa on uutinen itsessään; voi olla oikea uutinen (uusi läpimurto luonnontieteessä tms) tai poleeminen puheenvuoro (tämä asia on laillinen/laiton vastoin konsensusta).

    Kuten kaikki analyysi, tämä ei selitä asiantuntijan tai toimittajan toimintaa, mutta jotenkin avaa sitä seurattavammaksi qinakin itselleni.

    VastaaPoista