31. toukokuuta 2012

Työpaikan tai sen sellaisen omistamisesta


Kulttuurihistoriassa ns. konstruktiivinen ajattelutapa on etsinyt ja löytänyt apuneuvoja ilmiöiden ymmärtämiseen. Ihminen voi ”omistaa” työnsä tuloksia, kuten itse kääntämänsä perunamaan, ja tietenkin kotiseutunsa, jos kenellä sellainen on.

Lienee siis luennoitava kulttuurihistorian oikeudellistamisesta. Omistus kielikuvana vastaa noin sata vuotta sitten vanhentunutta oikeudellista käsitettä. Yhtä ja toista voisi saada irti miettimällä paljon tärkeämpää asiaa, nimittäin omistajanvaihdosta.

Siitä johtaisi suora tie lentoyhtiöiden toimitusjohtajiin, säätiöitä pyörittäviin poliitikkoihin ja jopa ylettömiin työpaikkaetuihin.

Tämä muuankin oli myynyt asuntonsa ja pitänyt sen hallussaan työsuhdeasuntona, jonka vuokrat maksoi työnantaja. Pääoma vapautui muuhun, hauskempaan käyttöön. Pankit ovat pitäneet jo vuosia myynnissä tuotetta: myy meille kotisi, niin voit ryypätä rahat vielä eläessäsi. Järjestely on yksinkertainen. Pankki makselee kai vaikka joka kuukausi, ja asianomaisen oikaistua koipensa tekee tilit. Tilityksessä varmaan käy ilmi, että lähes koko asunnon arvo on, kuinka ollakaan, huvennut pankin toimituspalkkioihin ja erinäisiin kustannuksiin.

Kysymys on siis omistajanvaihdoksesta. Omistaminen on vaivalloista. Paljon näppärämpää on läänittää kulunsa esimerkiksi työnantajan maksettavaksi. Tuttavapiiriini kuuluu henkilöitä, joita on oikein rangaistuksin siitä, että he valtion viroissa ovat eläneet valtion luottokortilla eli käyttäneet ns. edustusvaroja myös aivan yksityisiin tarpeisiinsa.

Sillä lailla köyhänä on hyvää elää. Muistaa vain painaa nappia ”credit”, ja voi ostella kaikkea mitä haluaa. Mutta juridisesti se ei ole ostelemista. Siinä syntyy rullaava velkasuhde.

Olen ennenkin antanut tässä vakavasti otettavan neuvon. Pyytäkää osaavaa ihmistä järjestelmään asia, kun savutatte eläkeiän. Asunto ja kesäpaikka laillisesta ja verollisesti jälkeläisille, ja itselle jää vapaa ja täydellinen käyttöoikeus elämän loppuun asti. Järjestely on toimiva. Lisäksi, jos tulee katto sisään, perilliset saavat syyn huolestua ja ryhtyä puuhaamaan remonttia – sehän kuuluu omistajalle eikä syytinkiläisille.

Älkää itse yrittäkö, ellette ole kokeneita juristeja. Mutta tässä asiassa tiedän mistä puhun. Tunnen yksityiskohtaisesti tapauksia. Ja ainakin tätä nykyä kunta vie vanhalta ihmiseltä rahat, kun tämä joutuu laitoshoitoon. Maksu määräytyy tulojen ja varallisuuden mukaan. Jos tuloja ja varallisuutta ei juurikaan ole, maksukin on luvalla sanoen kohtuullinen.

Suomessa myös kulttuurihistoriaan syvimmin (sotien jälkeen) vaikuttaneita asiakokonaisuuksia olivat maareformit eli omistajanvaihdokset: ”torpparivapautus” 1920-luvun alussa, ”pakkohuutokaupat” eli velat, takausvelat ja pakkohuutokaupat 30-luvun alussa ja asutus (siirtolaiset ja rintamamiehet) 40-luvun lopussa. Samassa yhteydessä on mainittava maanjaot, etenkin isojako ja uusjako, jotka pirstoivat peruttamattomasti kylärakenteita.

Omistajanvaihdoksen kulttuurihistoria on suuri asia myös irtaimen omaisuuden puolella, ja siitäkin on ollut ennen puhetta. Sekä autoistuminen että kerrostaloasuminen, tarkemmin sanoen asuntojen kalustaminen, toteutuivat hienon järjestelyn turvin: osamaksukauppa. Se jatkuu edelleen, mutta nimiä on muuteltu jatkuvasti. On erilaisia maksusopimuksia ja rahoitusjärjestelyjä. Idea on aina sama. Auto tai sohvakalusto ovat myyjän omia, kunnes viimeinenkin penni on maksettu. Jos maksut menevät pahasti rästiin, suoritetaan selvitys ja kalut kukaties haetaan pois, vaikka käytetyillä huonekaluilla ei tietenkään ole juuri arvoa.

Saman omistajanvaihdosidean nykysovelluksia ovat työkoneiden ja autojen leasing ja etenkin puhelinten, pädien ja podien kytkykauppa eli todellisuudessa leasing. Puhelimet, televisiot ja vastaavat vehkeet ovat vielä siitä pirullisia, ettei niillä ole jälkimarkkinoita. Jos olet niin hupelo, että haluat uusimman mallisen laitteen, mitä teet vanhalle ja toimivalle? Itse en ymmärrä asiaa. Maa on täynnä täysin kelvollisia tietokoneita ja tietoliikennelaitteita, jotka palvelisivat vielä vuosia. Silti niitä kärrätään Kuusakoskelle. Kirpputoriaatteen läpitunkemat voisivat uhrata tällekin asialle muutaman ajatuksen. ”Garage sale” eli omien vaatteiden ja kamppeiden myynti näyttää näet rantautuneen meillekin. Onneksi.

17 kommenttia:

  1. Kuinka vaikeata tuo omistamisen kanssa vekslaaminen. Siirtoa jos millaista ja vielä ohi kuolemankin. Parasta jättää osaavammille -kuten jätetty onkin. Osakeyhtiö virtaviivaisti perimystä. Koneet varastot työläiset eli firma jatkoi arkeaan eikä sitä tarvinnut repiä perijöiden kesken. Riitti kun jaettiin kortit ts.osakkeet. Ne kelpasivat jos kaupungissa oli osakepörssi,esimerkiksi Cityn kahvilassa tai Wall Streetillä sen ison puun juurella.

    Pimeä omistus suojasi vanhaa eliittiä voitojen hamuamisnoloudelta. Rajoitettu vastuu "limited" jättäisi muut omaisuudet koskematta ja velkatyrmän tyhjilleen jos vaikka hanke menisikin myttyyn. Pörssistä saisi vierailta rahaa jos mies ja meininki olisi vakuuttava. Tuloksia tuli luvanvaraisista ja "vaarallisiksi" ymmärretyistä ja kutsutuista yhtiöista. Siis kenkää,pyssyä,ruokaa ja kaukomaan ruokaa ja puuvillaa. Yhteisrikastumista valvoivat ensin raatimiehet sitten demarit.

    Tänään Erkki Helaniemi täyttää 50 vuotta. Yhtiökumppaninsa ja ideologiveljensä Yrjö Kopra kuittasi optiopalkkasysteemien konsultointia ja yritysjärjestelyjä yhteenvetävää liiketoimintaansa arvostelleen Juha Sainion tylysti HS 8.4.2012. Sainio on lehden älypäitä ja viisas kuin mikä. Sainio oudoksui manageripalkkojen revähtämistä. Helaniemi on tänään ihasteltavanamme Vaurauden valtiaana (HS C10). Kopran vastaus oli mykistävä. Managerimenestys on ansaittu koska voitot ovat moninkertaistuneet.

    Voitot moninkertaistuivat kun varjopankit kaappasivat eläkeyhtiöt, pörssivälittäjät saivat omat rahanvalmistustoimiluvat (=omat liikepankit),osake-erien yhdistämistä alettiin kutsua enkelöimiseksi ja pääomasijoittamiseksi. Myyntiketjussa on ostajana aina sama Varma Ilmarinen,välistäveto realisoidaan voittoina ja bonuksina.

    Asiat menevät yli ymmärrykseni ja vaivautumiseni -kuten tarkoitettu onkin. Noiden rahojen ohella jengi touhuaa sen creditin kanssa, joka on heidän paikallisrahaansa. Sille rakennettuja arvopaperitoimia sopii myydä tavalliselle pankille joka sitä vastaan valmistaa lisää uutta rahaa myyjäporukalle. JNE vaikka mitä. Se mitä Euroopassa nyt tapahtuu, on räjäyttää tämä käymiskattila. Mutta hiiva ja taikinanjuuri säästäen.

    En kyllä uskoisi pelin juurikaan muuttuvan. Vanhojen ja perittyjen omaisuuksien taikurointi Helaniemen/Korpan toimesta perijöiden likvidiksi eloksi ja samalla syljen heruttaminen uusien meritokraattipolvien kielille, lienee lyömätön kombinaatio. Näihin "perittyihin" kalkyloidaan myös terveystalot, veeärrät, sinisetbussit.
    On tämä sen verran tyrmistyttävää,että ilmoittaudun Kemppisen kulttuurikurssien ikioppilaaksi -Turussa ja blogissa.
    Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  2. Voi kun ois valtion virka, minä olisin tekevinäni töitä ja valtio olisi maksavinaan palkkaa ja Kekkonen hoitaisi kaiken muun ja ajatteluasiat sen lisäksi niin mikäpä olisi ollessa, voisi vaikka luopua omistamisen ikeestä ja tyytyä luontaisetuihin ja taskurahaan...mutta ei kun täytyy vaan itse hoitaa kaikkia asioita vaikkei aina osaakaan... voi turhuuksien turhuus.
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  3. Tuon "Garage salen" nykyaikainen versio on netin huutokaupat. Esim huuto.net tuntuu olevan kovinkin suosittu. Omasta tarpeettomasta romppeesta pääsee suht kätevästi eroon ja ostaja saa edukkaasti&kätevästi kaipaamansa tuotteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidin kovin hyvänä, että kaupunki antoi päivän myyntipaikkoja toreilta. HuutoNetissä on puolensa - olen sitä käyttänyt. Myyjän kannalta pakkaaminen ja postittaminen on oma urakkansa.

      Leo Hursti ottaa vastaan vaatetavaraa. Smokkia en kehdannut laittaa menemään sitä tietä, mutta jos näen jonkun Harris-tweed takeissa ja ruskeissa kulmahousuissa, voin ainakin arvata, mitä perua ovat.

      Kaliforniassa garage sale oli uskomaton näky - ihmiset levittelivät tavaransa omalle nurmikolleen. Tavaroista näkyi, että ihmiset olivat siellä silloin yhtä hulluja kuin täällä nyt. Kallista, osittain täysin käyttökelpoista tavaraa pilahinnoin.

      Poista
    2. Tori.fi on se mihin siirrytään kunhan kauppoja on huudattanut muutaman kerran.

      Poista
    3. Käykö tavara paremmin kaupaksi Tori.fi:ssä kuin huuto.netissä?

      (Niin ja toki Kaliforniassa on otollisempi ilmasto ulkona tapahtuvaan myyntiin)

      Poista
    4. netcycler.fi-palvelussa voi ostaa, lahjoittaa ja vaihtaa käytettyjä tavaroita. Muutamia hyviä vaihtoja olen saanut tehtyä!

      Poista
  4. Tietotekniikassa on sellainen paha ongelma, että vaikka laitteisto toimisi vuosia, niin yksittäiset komponentit vikaantuvat takuuvarmasti muutaman vuoden jälkeen. Eikä vastaavaa komponenttia löydy tai sen vaihtaminen on kohtuuttoman kallista. Äääh. tuo taitaa koskea kaikkea elektroniikkaa nykyisin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väännät puukkoa haavassa - olet oikeassa. Etenkin kännykät mutta myös tietokoneet ovat tuoretuotteita, ujotka nahistuvat noin kahdessa vuodessa.

      Joskus epäilen, että softasta ainakin Windowsin registry on joko ilkeyden tai huolimattomuuden vuoksi rakennettu sellaiseksi, että itsekin vastaan nykyisin tietokoneensa hidastelua ja kaatuilemista huokaaville, että osta Anttilasta Asus tai Acer 350 €, Windows ja perusohjelmat asennettuna.

      Ja vnahat laitteet matkustavat (Kirkkonummella) Teboilin takana olevaan keräyspisteeseen vaikeana jättteenä.

      Poista
    2. Jos en väärin vuosia muista, hankin Nokian E90:n kesällä 5 vuotta sitten. Laite simahti melkein saman tien, mutta korvattiin uudella.

      Sen jälkeen se on pelittänyt moitteetta. Nyt kevätkorvalla ostin Lumia 800:n, kun kaikilla muillakin on hipaisulaite. Entinen kapula on vaimolla.

      E90, joka maksoi melkein tonnin, oli ehkä oli viimeinen vanhan Nokian huipputuote. Mulla ei ole valittamista kestävyydestä.

      Poista
  5. Mutta mitenkä kuolinpesä pääsisi eroon koulusta, jonka saaminen kaupaksi on tätänykyä aika toivotonta, kun niitä on niin paljon ympäri Suomea tarjolla? (On ollut julkisesti myytävänä) Kulut tietysti juoksevat ja niukat eurot hupenevat ja osakkaat kalpenevat.

    VastaaPoista
  6. En ole koskaan ostanut uutta tietokonetta. Hyväkuntoisia käytettyjäkin on yllin kyllin tarjolla, kun tietää, mistä kysyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksi ostit käytetynkään?
      Etkö uskalla olla ilman, siitä alkaisi vapaus metsästää mammutteja.

      Poista
  7. Suosittelen www.kojekulma.fi

    Myös käytetyn elektoniikan kauppaa vuosikymmeniä.

    VastaaPoista