24. toukokuuta 2012

Kanan lento


Professori Ian Kershaw on tavattoman laajan Hitler-elämäkertansa jälkeen aihepiirin ykkösmiehiä maailmassa. Hänellä on hyvä tutkijan tausta. Hän selvitteli jo 1970-luvulla Saksassa tavallisten ihmisten kokemuksia ja käsityksiä muun muassa Hitleristä.

”The End. Germany 1944-1945” (ISBN 978-0-141-01421-0, 2012) ottaa vastatakseen liian harvoin esitettyyn kysymykseen: miksi ja miten Saksa jatkoi sotaa vielä heinäkuun 1944 (von Stauffenbergin salaliitto) jälkeen. Sama kysymys toisinpäin: miten ihmeessä länsiliittoutuneilta meni melkein vuosi edetä Normandiasta Keski-Saksaan.

Sitä kysymystä ei aihepiiriin kuulumattomana käsitellä, miksi puna-armeija (Konev) istuskeli Veikselillä katselemassa, miten saksalaiset hävittivät Varsovan. Tämä on tavallisesti tulkittu Stalinin ilkeydeksi, eikä sitä voikaa epäillä. On kuitenkin syytä epäillä, että syy saattoi olla sama kuin lännessä eli Saksan ymmärryksen ylittävä kaikkien voimien keskittäminen ja raivokas vastarinta. Saksalaiset sotilaat tiesivät masentavan tarkasti, mitä heille ja heidän idässä asuville omaisilleen tapahtuu, kun neuvostoarmeija jyrää. Ja oikeassa olivat.

Heinäkuusta 1944 sodan loppuun toukokuuhun 1945 Saksa kärsi 50 % koko sodan miehistötappioistaan ja ainakin saman verran siviilien tappioista. Kärsimystä ei mittaa millään. Neuvostoliittoon päätyi sotavankeuteen ehkä miljoona saksalaista sotilasta, joista ehkä kolmannes kuoli. Viimeiset henkiin jääneet palautettiin 1955.

Lukijan edellytän olevan suunnilleen selvillä saksalaisten omista tihutöistä.

Kershaw kirjoittaa maltillisesti ja tavoittelee selityksiä, ei tuomioita, jotka on jo annettu. Lukijaa piristävät silti dokumentoidut esimerkit siitä, miten käsitykset Saksasta maana, jossa kukaan ei todellisuudessa ollut koskaan kannattanut Hitleriä, tiennyt vähemmistöjen kohtalosta tai muutoinkaan halunnut muuta kuin rauhaa ja tuopin olutta silloin tällöin, alkoivat levitä noin kahden viikon kuluttua antautumisesta.

Yhtä vanha on Kershaw mukana valhe ”hyvästä” armeijasta eli Wehrmachtista, joka ei olisi osallistunut mitenkään SS:n ja Puolueen toteuttamaan kansanmurhaan. Fanaattiset natsit Dönitz ja Guderian onnistuivat järjestämään itselleen uskollisen sotilaan jälkimaineen. Suomalaisenkin muistelmakirjallisuuden kunnioittavasti mainitsema, Lapissa komentajana ollut Ferdinand Schörner esitellään Kershawn kirjassa asianmukaisesti mielipuolisena suurrikollisena. Hänet muuten tuomittiin Neuvostoliitossa, DDR:ssä ja Liittotasavallassa sotarikoksista, joita hän istui vuoteen 1963 ja kuoli kymmenen vuotta myöhemmin viimeisenä Kolmannen valtakunnan sotamarsalkkana.

Siinä meni taistelulähettejäkin, kun Schörner oli käskenyt hirttää kaikki etulinjan takaa tavatut sotilaat, joilla ei ollut kirjallista käskyä olla muualla kuin montussaan. Sen jälkeen hän pukeutui tirolilaiseksi siviiliksi ja pötki pakoon amerikkalaisten vangiksi. Sellainen oli ”viimeinen preussilainen”.

Kershaw’n vastaus kysymykseensä on A. Speer, Stauffenbergin salaliitto, joka antoi virtaa natsijohdolle, ja Hitlerin oma omituinen persoonallisuus. Toisin sanoen kysymys jää vastaamatta ja tutkimustehtävä täyttämättä.

Kershaw ei halua tai uskalla poiketa historiantutkijan roolistaan (ja muistuttaa siinä Saksan kenraaleja), että hän pitää kiinni ”velvolisuudestaan” olla ”objektiivinen”. Niinpä häneltä jää kirjassa sanomatta, että Saksan sodanjohdon pakotta ”johdonmukainen, äärimmäinen häikäilemättömyys” ei osoittautunut tehokkaaksi keinoksi edes Neuvostoliiton harjoittaman mielivaltaisen häikäilemättömyyden ja kovuuden” rinnalla.

Kershaw ei liioin pohdi, kenelle sotilas tai virkamies sitten olisi loppuun asti uskollinen. Onko oikein ja onko järkevää olla uskollinen hallitusvallalle, mikä se sitten onkaan. (F. von Papen, 1879 – 1969, taisi olla uskollinen keisarille, Hindenburgille, Weimarin tasavallan hallitukselle, itselleen kanslerille ja sitten Hitlerille, paaville, Amerikan sotilashallinnolle ja Saksan liittotasavallalle.

Vastaukseksi ei kelpaa ”kansalle”, koska kukaan ei tiedä, mikä se sellainen kansa on. Ainakin erimielisyyksien ilmettyä vastustaja julistetaan epäkansalliseksi tai kansanviholliseksi, vaikka olisi naapurikylän poikia tai tyttöjä. – Tästä asiasta meillä on Suomessakin runsaasti kokemuksia.

26 kommenttia:

  1. Tästä on jo sanottu tämä, enemmänkin. Analysoipa vaihteeksi, oi ystävä hyvä, Jugoslavian hajoitussotaa, esim. Sitä on käsitelty käsittämättömän vähän.

    m:kis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi kieltämäättä käsitellä. Tapahtumat ovat sodan päättymisestä 1945 alkaen yhtä mutkikaita kuin julmia. Tietääkseni dokumentit puuttuvat pahasti. Aivan viime päivinä olemme saanet taas kuulla, että sekä serbien että kroaattien käsitys todellisuudesta ja totuudesta poikkeavat pahasti muualla sovelletusta.

      Poista
  2. Että se Kershaw vielä jaksaa, vaikka kaikki on ja sanottu ja hyvästi tiedossa. Edelleen paras kuvaus valtiomies Hitlerin töistä ja toimista on Veikko Huovisen "Veitikassa."

    VastaaPoista
  3. Suuren joukon käyttäytyminen perustuu erittäin suureen määrään pieniä, toisiaan vahvistavia (usein irrallisina outoja) tekoja. Tämän takia ei pitäisikään yrittää selittää noita pieniä tekoja sinänsä, vaan sitä minkä takia ne vahvistavat toisiaan. Lopputuloksen määrittää vain vahvistuskerron, ei mikään yksittäinen teko sinänsä, vielä vähemmän yksittäisten ihmisten ominaisuudet erillisinä. Jos vahvistuskerroin on riittävän suuri, systeemi joka tapauksessa saavuttaa saturointirajan (Hitlerin Saksan tapauksessa maksimaalinen tuho).

    Hitlerin rooli oli siis tietyn tyyppisten pienten tekojen toisiaan vahvistavan vaikutuksen maksimointi ja ylläpito.

    Tämä on siis mahdollinen selitys sille että Hitlerin Saksa näyttäytyy (perustellusti) niin paljon pahemmalta kuin vaikkapa samanaikainen Ranska, ilman että tarvitsee olettaa mitään olennaista eroa tavallisten ihmisten keskimääräisessä hyvyydessä tai pahuudessa (ainakaan ennen vahvistavan vaikutuksen alkua).


    -.- -.-

    VastaaPoista
  4. Kemppinen "taistelee jälleen" BRAWOO!

    Nyt tulee vain pari pikaista kommenttia:

    >>miksi ja miten Saksa jatkoi sotaa vielä heinäkuun 1944 (von Stauffenbergin salaliitto) jälkeen.<<

    Siksi, koska hänellä(kin) oli niitä "hyödyllisiä idiootteja" riittävissä määrin.


    >>miksi puna-armeija (Konev) istuskeli Veikselillä katselemassa, miten saksalaiset hävittivät Varsovan<<

    Ensin kysyt ja sitten vastaat, vieläpä väärin:

    >>syy saattoi olla sama kuin lännessä eli Saksan ymmärryksen ylittävä kaikkien voimien keskittäminen ja raivokas vastarinta.<<

    Venäläiset EI taistelleet vaan pitivät taukoa, vieläpä melko pitkään. Lisäksi he olivat likimain tykinkantaman päässä saksalaisista. Olisihan he voineet tukea tykistöllään / ilmavoimillaan Varsovan kansannousua. Mutta tarkoituksellisesti näin ei jostain syystä tehty. Kaikki puolalaisten ja saksalaisten tappeleminen kulutti NL:n vihollisten voimia. Ja puolalaiset taisi olla NL:lle lähinnä vihollisia. Katynia vaan kovasti jos olen väärässä :=)

    Saksan tappioista hyvä tilasto, vieläpä ajankohdittain:


    Statistics, numbers and losses

    http://www.feldgrau.com/stats.html


    Detailed stats on all German AFVs

    http://www.feldgrau.com/afvstats.html


    Detailed stats on all German Tube-fired Weapons

    http://www.feldgrau.com/weaprod.html


    http://www.feldgrau.com/

    VastaaPoista
  5. >>Suomalaisenkin muistelmakirjallisuuden kunnioittavasti mainitsema, Lapissa komentajana ollut Ferdinand Schörner<<

    Laaja artikkeli Petsamon kauhusta eli Ferdinand Schörner:sta


    http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=1906

    http://veikkohuuska.blogit.fi/tag/petsamon-kauhu/


    Ferdinand Schörner - “Petsamon kauhu” ja Natsi-Saksan viimeinen marsalkka. Taisteliko hän Vietnamissa 1951, kuten Urho Kekkonen julkisesti väitti?

    http://veikkohuuska.blogit.fi/ferdinand-schorner-petsamon-kauhu-ja-saksan-viimeinen-marsalkka/

    VastaaPoista
  6. `Petsamon Kauhu` Indokiinassa Veljenpoika (1951)

    http://www.doria.fi/handle/10024/7561


    http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/7561/TMP.objres.1676.html?sequence=1

    VastaaPoista
  7. Lähti tilaukseen. En aivan usko tällä syömisellä Kershawin osaavan kirjoittaa maltillisesti ja objektiivisesti tästäkään aiheesta.

    Toki on mielenkiintoista vertailla suomalaisen tavallisen eliitin ajatuksia ja suhtautumista Neuvostoliittoon esimerkiksi 80-luvulta 90-luvulle. Kummallisesti hävisivät henkilömatrikkeleista maininnat N-liiton ansiomerkeistä ja mitaleista, eikä kukaan ollutkaan tiennyt kuinka huonosti tavallinen eliitti kohteli N-liiton omia kansalaisia.

    "Eläköön toveri Stalin. Pienten natsien suuri ystävä", Wolfgang Leonhard, Vallankumous karkottaa lapsensa.

    VastaaPoista
  8. "miksi ja miten Saksa jatkoi sotaa vielä heinäkuun 1944 (von Stauffenbergin salaliitto) jälkeen."

    Eikö tuo ole varsin selvää: 1944 salaliiton jälkiselvittelyissä Hitler teki sen, minkä Stalin 1938 eli ehdottoman otteen upseeristostaan. Lisäksi tuossa vaiheessa Hitlerille uskolliset Waffen-SS joukot muodostivat huomattavan ja iskukykyisimmän osan asevoimista.

    Hitler puolestaan oli saanut trauman Saksan 1918 tapahtumista ja teki jo 1930-luvulla selväksi, että hänen hallintoaan ei voida kukistaa "tikarinpistolla selkään".

    Noissa olosuhteissa Saksan kansan ei auttanut muuta kuin juoda loppuunsa se malja, jonka oli demokraattisesti itse itselleen kaatanut. Hyvä niin, koska tuosta varsin militaristisesta kansakunnan on tullut varsin sopuisia eläjiä.

    VastaaPoista
  9. "miksi puna-armeija (Konev) istuskeli Veikselillä katselemassa, miten saksalaiset hävittivät Varsovan."

    Tämähän oli puna-armeijan strategisten iskujen yleinen tapahtuman kulku: kun läpimurto oli tehty ja edetty joitain satoja kilometrejä, saksalaiset olivat ehtineet keskittää jäljelle olevat joukkonsa puolustukseen ja puna-armeija oli edennyt huoltonsa päähän. Silloin piti pysähtyä ryhmittymään uudeleen ja rakentamaan uudet huoltolinjat. Varsovan tapauksessa pysähtymiseen epäilemättä vaikuttivat myös "yleiset syyt".

    VastaaPoista
  10. "kenelle sotilas tai virkamies sitten olisi loppuun asti uskollinen."

    Eiköhän se loppujen lopuksi ole niin, että nuo ovat uskollisia sille, joka heille palkan maksaa, von Papen yli hyvä esimerkki tästä. Juhlapuheissa voidaan tietysti puhua Kansasta, Isämmäästä, Vapaudesta, Sosialismista jne...

    Tästä seuraa se, että tulee ylläpitää demokraattista oikeusvaltiota, jossa virkamiesten mukaanlukien sotilaat julkinen vallankäyttö lopullisesti nojautuu vapailla vaaleilla valittujen edustuselimien säätämiin abtrateihin lakeihin ja jossa virkamiehet valvovat toinen toistaan ts kukaan ei ole lain yläpuolella.

    VastaaPoista
  11. Miksei pantu " laulu seis "?

    Kansakunnilla on tapana seurata ja totella valtaanpaassytta ideologiaa tms
    varsin pitkaan, vaikka aika olisi jo jutusta jattanyt. Nain oli natsi-Saksan kanssa, nain oli Neuvostoliiton kanssa ja nain oli suomalaisten suomettumisen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo "ideologiat" ovat kaikki lähtöisin Saksasta?

      Poista
  12. Eversti Schorner Petsamossa, marsakka Schorner Moskovassa;

    veikkohuuska.blogit.fi esittaa monipuolisen tiivistelman tasta Schornerista. Ammutti miehia Petsamossa: perunavarkaudestakin paasi hengestaan. Vaikka tamna Schorner oli kova sotilas ja raportoi joukkojensa hyvin motivoituneeksi hanen koulutuksensa ja kurinpitonsa seurauksena, niin eipa kuitenkaan paassyt tama omasta mielestaan kova joukko Petsamosta Muurmanskiin. Taisi olla vastassa viela kovempaa sakkia? (Halstilla on oma, eriava mieleipiteensa Pohjois-Suomen saksmanneista ja heidan laadustaan sotilaina ja sotaa kayvana joukkona)

    VastaaPoista
  13. Ainakin yksi puolue ja muutama hang around -jäsen sen lähipiirissä kuvittelee tietävänsä, mitä kansa on ja mitä se jäännöksettä tahtoo.

    VastaaPoista
  14. Kohta voidaan kirjottaa kirja Euroopan Unionista ja otsikkona on The End II.

    VastaaPoista
  15. Länsiliittoutuneiden matka Normandiasta Reinille kesti niin kauan siksi,että....ja tätähän ei Hollywood teille kerro....heillä oli jatkuva pula kelvollisista jalkaväkidivisioonista.Joukkoja kyllä oli,mutta niiden eteneminen pysähtyi lähes aina ensimmäisiin tappioihin,saksalaiset tiesivät,että kunhan ampuu joukkuetta johtavan upseerin ja pari kersanttia niin hyökkäystä ei yleensä tarvinnut pelätä kuin vasta seuraavan päivänä.Yöhyökkäyksiähän länsiliittoutuneet eivät juurikaan harrastaneet,johtuen joukkojen moraalista ja heikoista taistelutaidoista.

    Eivät saksalaisten ja venäläisten perusyksiköt olleet yhtään sen parempia,heidän oli vain pakko taistella,vaihtoehtona ei ollut lähettäminen taakse kranaattikauhuisena vaan ihan jonnekkin muualle.

    Salama-Joe Collins sanoikin sodan jälkeen:Tykistömme oli erinomainen,ilmavoimat pääosin kelvollista ja jalkaväkemme ei ollut mistään kotoisin.

    Taisi olla tuleva marsalkka M.Carver joka kuvasi joukkojaan seuraavasti:Voisin hoitaa annetut tehtävät 15% komppanian vahvuudesta,loput miehistä ovat vain painolastia.Heidän ainoa tehtävä on tarjota maaleja,kun nuo 15% suorittavat annetut tehtävät.

    Osansa saattoi miesten haluttomuudelle uhrata henkensä se,että sotahan oli jo teoriassa voitettu,täytyi vain sotia se loppuun ja kukaan ei halua olla voitetun sodan viimeinen uhri.Tämä koski varsinkin brittiläisiä ns. valiojoukkoja,niitä jotka olivat sotineet vuodesta 1940 lähtien.He katsoivat tehneensä osansa,nyt oli muiden vuoro.

    VastaaPoista
  16. Kaiketi I.K. oli lukenut Klempererinsä ?
    Vai onko se tutkijalle vain löpinää ?

    Ehdoton antautuminen.
    Sen olivat liittoutuneet sopineet.
    Eikö todella löytynyt Saksan maalta
    sotilaiden keskuudessa kannatusta sille ?
    Tai Suomessa vastaavasti vielä alkuvuodesta -44 ?

    Staffenbergin attentaatin jälkimainingeissa
    meni moni suurempikin kaluuna,
    heitä jotka eivät olleet mukana jutussa.
    Olivat kieltäytyneet siksi, että
    siinä menee nuppi.
    Kun selvittäjätkin tulivat tietoisiksi
    henkilöistä jotka olivat asiasta tietoisia niin
    siinä - yllättäen - meni nuppi.

    Jokunen urho lienee miettynyt syntyjä syviä
    niinä päivinä, vain hiven liian myöhään.


    Suomessa,
    miksi kukaan ei käräyttänyt pappa Laatikaista
    vaikka herran ryyppyputket ja pelistä poissaolot
    olivat hyvin tiedossa ?

    Heillä joilla on selkärankaa
    kuittaavat paperin ja löytävät
    tulevaisuutensa jostain muualta.

    Herroista erään nimi tuli jossain
    vastauksessa jo mainituksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Klemperer ovn korvaamaton lähde.

      Vuoden 1943 ehdottoman antautumisen vaatimuksesta on sanottu, ettei sen vaikutus ollut yksiselitteinen. Eräiden arvioiden mukaan ainakin 1944 osa rintamakomentajista olisi tehnyt kapinan. Hitlerin omaan aatemaailmaan, johon väitetty (valhdeltu) 1918 "tikarinpisto" oli vaikuttanut syvästi, ajatus antautumisesta ei mahtanut.

      Porukasta ehkä sittenkin terävänäköisin, Goebbels, toivoi jatkuvasti länsiliittoutuneiden ja Neuvostoliiton riitautumista.

      Poista
    2. Goebbelshan oli oikeassa. Paha vaan hänen kannaltaan, että se edellytti ensin Saksan kukistumista.

      Jossain kirjassa oli muistelo, että Rooseveltin kuoltua bunkkerissa odotettiin aidosti Hohenzollereiden ihmettä (Seitsenvuotisen sodan päättyminen Preussin ollessa jo lopuillaan Venäjän keisarinna Elisabethin kuoltua).

      Poista
    3. Laatikainen 1944;

      Edella mainitun lisaksi taman herran tunnolla on tuhansien miesten henki ja taerveys; uhrattuna vain herran vetelyyden ja saamattomuuden vuoksi kesalla 1944. Linnaan ja loppuiaksi jalkapuuhun olis tarvinnut pannan, kuten tykispomonsa Sippolaki!

      Asiasta esittaa asiallisen kriittisia mielipiteita ruotsissa nykyaan asuvat veljekset Lupander & Lupander (teos: Karelska Naset 1944). ON MYOS syyta huomioida, etta mika pahuksen isanta piti Laatikaisen armeijakunnan komentajana. Sanottu isanta joutunee myos vastuuseen vuoden 1944 nukkumisesta ja unelmista seka epaasiallisesta tyoskentelysta, kun historiankirjoitus etenee
      ja turha maallinen ihastus ja tosiasioiden kiertely vahenee!

      Poista
  17. Uskollisia isä aurinkoisen aatteelle ovat ainakin Helakisan nimellä jaettava kirjallisuuspalkinto ja Che Guevaran kuva ex-presidenttimme työhuoneen seinällä

    VastaaPoista
  18. Onko katolinen Soini uskollinen paaville ja Vatikaanille ennemmin kuin Suomen pakanalliselle - työtätekevälle - kansanosalle ?

    MrrKAT

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskollisuudesta puheenollen tällainen asiaan liittymätön tarina:

      Kajaanissa oli 1960 -luvun alussa eräs "sanan alainen nainen", jonka tunnettiin nimellä "Ihihii", koska hän oli herkkä kutiamaan tai ainakin naureskelemaan hihitellen.

      Hän sanoi olevan uskollinen kahdelle: Kainuun Prikaatille ja Kainuun Rajavartiostolle...

      Poista
  19. Onkohan mitään perää siinä joskus kuulemassani jutussa, että saksalaisia sekä siviilejä että sotilaita annettiin kuolla ja tapettiin todella paljon vuoden 1945 keväällä. Esimerkiksi Eisenhoweriin jotkut lausunnot viittaavat hirmuiseen saksalaisvihamielisyyteen.

    Näitä tietoja, jotka poikkeavat yleisestä historian kirjoituksesta on luettavissa ainakin jonkun kanadalaisen professorin teksteissä.

    VastaaPoista