25. maaliskuuta 2012

Virvokkeista


Vanha kaskukirja panee tädin sanomaan rovastille:” Teidän julistuksenne oli… se oli kuin vesi hukkuvalle!”

Täti tavoitteli siis kielikuvaa ylistääkseen saamaansa virvoitusta.

Talo ilman kylpyhuoneen lattialla kilisevää jaloviinapulloa on kuin pilvinen päivä, ja sen perheenpöydän päässä asuu ikävyys kuin riutuva syksy-ilta. Mutta hyvä jaloviina on talon kirkas aurinko, joka valaisee ja lämmittää.

Olin alle kouluikäisenä kuin raitilla kulkeva täti, jonka haukkumanimi oli ”Tutka” tai joskus myöhemmin ”Neiti Etsivä”. Hän oli vanha ihminen, jonka harmaiden suortuvien alta oli hyvinkin enin ymmärrys karannut jo kauan sitten. Hänellä oli tapana poimia ja tutkia jokainen tieltä löytynyt lappu ja tarkastaa myös vähä vähältä käyttöön tulleet repäisy- ja kruunukorkit. Osan hän laski huoaten kädestään ja osan talletti esiliinansa taskuun.

Itse en keräillyt esineitä enkä toiminut julkisena tavarantarkastajana, mutta kun kiusakseni oli tullut inhimillisesti katsoen liian varhain sujuva lukutaito, luin kaiken. Elokuvateatterissa luin myös ruotsinkieliset alatekstit, vaikken niitä ymmärtänyt.

Nyt kun vanhuus on alkanut kääriytyä ympärilleni kuin kastunut armeijan huopa, muistin kaivosta pulpahtelee yhä tiheämmin kuvia, ääniä, hajuja, makuja ja etenkin tekstejä.

Kotini kulmilla oli aina käytettyjä elokuvalippuja. Niissä luki ”Pääsymaksuun sisältyy leimavero 10 %”. Erikoisen hävyttömistä elokuvista maksettiin korotettu huvivero. Muistelen että nämä tavalliset olivat roosanpunaisia ja sakkoverolliset keltaisia.

Kaunis perinne oli lyödä tyhjennetyt viinapullot rikki. Tapa tunnetaan muistakin sivistysmaista. Jos pullo ei kelvannut, rikottiin lasi, josta ryyppy oli otettu. Useassakin elokuvassa näytetään, miten juopotteluaatteen yhdistämä upseerijoukko murskaa ryyppylasit takanotsaan. Lasia, josta on juotu keisarin tai hänen pikkuserkkunsa malja, ei sovi häpäistä jonkun kunniattomamman henkilön maljalla, vaan se on rikottava. Epäilen että Venäjän ja Suomen suuriruhtinaanmaan 1800-luvulla vahvasti nousseella lasiteollisuudella oli sormensa pelissä tämän käytännön muodostuessa.

Yhdellä jalalla hyppivä, täyttä kurkkua ulvova pikkulapsi, joka oli astunut risaan pullonpohjaan, oli lapsuudessani tuttu näky. Minulla on muistaakseni arpikin vielä. Sen muistan hyvin, miten viheliäisesti sattui, kun äksy lääkäri nosteli pihdeillä metalliset hakaset spriiliuoksesta. Niillä haava suljettiin. Olisiko lanka loppunut?

Lapsilleni olen opettanut tunnelmaltaan kauniin kansanlaulun ”Rannalla rommia ryypättiin ja pullot lyötiin rikki.” Lapsenlapset ovat vanhempiensa vaatimuksesta jääneet tästäkin opista osattomiksi. Saattaa muuten olla, että nuorin lapseni ei osaa edes ”voi kun se yö oli kauhia, kun juotiin ja tapeltihin”, niin laulumiehiä kuin onkin, koska hän ei vähäisen ikänsä takia ole ollut minun tätieni kanssa saunassa. Nämä opettivat kahdella vanhemmalle maakunnan sävelet. Tuutulaulu alkoi: ”Nuku, nuku, pieni kersa – totta jumalauta…”

Olisikohan tuo jaloviinapullo, kapteeni tai vänrikki, kuulunut joskus isoisäni saunavarustukseen? Mummu passasi hänelle puhtaat alusvaatteet (peltiflannellia) viereen, mutta pullon paikka oli pyyhkeeseen käärittynä.

Nyt muistan! Jaloviinapullon paikka (tyhjän) oli sivistyskodissa WC-istuimen taakse tungettuna. Täysi pullo oli lattialla pöydänjalan vieressä. En muistele tässä omaa kotiani, koska isäni on ollut koko ikänsä aivan avuton näissä virvokepuolen asioissa, ja tartunta lienee levinnyt siitä alenevaan polveen. Meitä ei ole yleensä moitittu vähäsanaisuudesta, eikä kynttilääkään ole säilytetty vakan alla. Ne pari kertaa, kun olen nähnyt isäni kokeilevan kolmattakin viskigrogia illan kuluessa, hän on vajonnut puhumattomaksi ja alkanut kysellä, että jos lähdettäisi kotiin.

Olen siis lukenut taaperoikäisenä tuon uskomattoman uljaalta kuulostavan ”jaloviinaa” pullon kyljestä ja päätellyt, että tämä on hienostuksen huippu. Lukija vyöttänee itsensä – Alkossa sanottiin, että mennä viikolla myyntiin tullut erikoisuus, kahden tähden Jallu (”leikattua konjakkia”), loppuu muutamassa päivässä. Sen jälkeen saavat taas tyytyä kurjiin ranskalaisiin jäljitelmiin.

24 kommenttia:

  1. No niin, jos sitten harjoittaisi vaihtoehtoista tai kontrafaktuaalista historiankirjoitusta, jollaiseen tässäkin blogissa on kautta aikain ollut kaikilla syvä imu, niin mikäpä siinä tapauksessa olisi sen somempaa kuin nähdä katajainen kansamme, joka puree petäjäistä leipää, pössyttelemässä kukkaa sen ainaisen jallu- tai pöykkypullon kanssa sohlaamisen asemesta. Nykytilaan nähden tulos olisi katastrofaalinen: tuhannet erikoislääkärit työttöminä, monta kuormaa sosiologeja samoin, ja kansanperinne ja -kaskuilu retuperällä. Ns. Mannerheimin tötsyt olisi velvoittava nautintoainekäsite upseeri- ja muissa alan piireissä, Rahikainen tuumailisi, kuinka punaista libaa oikein leikataan khi hi hi, ja Veksi Salmi ja Irwin (viimemainittu postuumisti) saisivat tehdä uusiksi puolet tuotantoaan. Mutta kannabiittinen Suomi-tulos voisi toisaalta olla ihan päiväkäskyjen linjoilla:

    ”Olen vetänyt piipullisen monilla tanterilla, mutta en vielä nähnyt vertaisianne pössyttelijöitä. Olen ylpeä teistä kuin olisitte omia lapsiani, yhtä ylpeä tuntureitten miehestä Pohjolassa kuin Pohjanmaan lakeuksien, Karjalan metsien, Savon kumpujen, Hämeen ja Satakunnan viljavien vainioitten, Uudenmaan ja Varsinais-Suomen lauheitten lehtojen pojasta. Olen yhtä ylpeä siitä, kuinka kolahtaa köyhän majan poikaan siinä kuin rikkaaseenkin”

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei totta puhuen minuakaan naurattanut. Tämä tiedonanto sitä vastoin johti väistämättä naurunremahdukseen.

      Poista
    2. Miksi ei? Ei se niin vakavaa ole.

      Isoäitini kertoi Karjalan kannaksen naapurin pelloista, joille he nuorina lapsina juoksivat katsomaan ihmeellisen pitkäkasvuisen kasvin heilimöintiä tuulessa. Hamppu se ihmetytti.

      Anon voisi myös miettiä alempien kommenttien superviinahuomautusta, jossa italialainen kammoaa kovia viinoja. Mutta grappaa saa tilata sen kymmenstä laadusta. Ja miten islamilainen maailma näkee osin kannabiksella täytetyn shishan olevan osa normaalia kahvilakulttuuria, kun puolestaan viina joko johtaa kivitykseen tai nautitaan siinä määrin paksusta kupista ettei edes Allah näe sisällön todellista luonnetta.

      Ylen sankia priha tietää, että maaperä se selitys on tuotteen punerrukselle. Ja ihmettelee, että miten alle Uudenmaan kokoinen alue pystyikään 1970-luvulla vastaamaan globaalisti yli 70% tuotteen tuotannosta. Khi hi hii.

      Faktuaalinen historiankirjoitus vs. kontrafaktuaalinen. Siis... eihän historiankirjoitusta tarvittaisi lainkaan, jos faktat olisivat hallussa. Kaikki historiankirjoitus on kontrafaktuaalista, fiktiivistä. Nykytilan tallentaminen on sitten erikseen, mutta sehän ei kovinkaan montaa kiinnosta.

      War on drugs oli hieno askel kohti määrittelemätöntä, aina alati vaanivaa vihollista vastaan. War on terrorism vielä selkeämpi. Chomsky sanoi kaiken tarvittavan, sodan lopulle ei ole määritelmää, joten sota ei lopu eikä sota voi loppua siihen, että joku ei antaisi budjettia vihollista vastaan.

      Hassua maailmassa on se, että budjettia riittää. Mutta ns. raha saattaa loppua. Vai mitä, Sjöstedt?

      Poista
  2. Ehkä idän tai pohjoiset geenit addiktoivat. Joutilaat sietävät elämää alkoholin avulla.

    VastaaPoista
  3. Luutnanttipäivitykset olivat viikonloppuna kuumaa fbssä. Siis kuumaa kamaa.

    Lapset, haavat ja hakaset: hakasethan ovat vieläkin käytössä, tämä on tieto. Arvaus puolestaan on se, että poisto-operaatio hakasessa voi olla lapsen tapauksessa helpompi ainakin yhdelle tai jopa useammalle taholle.

    VastaaPoista
  4. Kulttuureita on monia...

    Vanhaan hyvaan aikaan (lue kommunistiaikaan) Puolassa tapasi vanhoja miehia lounaalla, jolla ainoa "ruoka' oli iso pullo vodkaa.

    Italiassa taas on ylen harvinaista naitten superalkoholien nauttiminen.

    VastaaPoista
  5. Eihän tuo vanha hyvä aika ole vielä ohi, ei ainakaan Hesarissa.
    http://blogisisko.blogspot.com/2012/03/helsingin-sanomat-ja.html

    VastaaPoista
  6. Tarinoita on monta, monet kertovat Pietari Suuren alunperin testanneen uuden keksinnön, fasettilasin, kestävyyttä; utta tsaari-keisarin ja hänen hovinsa lasinrikkominen on fakta, Ranskassa lasitehtaalla kerrottiin miten suuri vientimarkkina Venäjä heille pitkään oli.

    Ruukun tms rikkomisperinteitä on muitakin, paljon vanhempiakin kai, simerkiksi juutalaisissa häissä pariskunta rikkoo - tähänkin olen kuullut useita perusteita temppelin hävityksen muistosta (onnen sirpaleet) ruusun piikit -tyyppiseen symboliikkaan.

    VastaaPoista
  7. "Superalkoholi"

    Usein kai ajatellaan että omat (esim grapat, viskit) ovat asiallista kultturia, mutta tuontitavara (esim vodka) on mystistä myrkkyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö se ole pikimminkin niin, että pontikka on suomalaisjunttien juoma, jonka takia saa ulkomaalaisten edessä hävetä suomalaisuuttaan silmät päästään, kun taas tequilat ja grapat ovat oikeaa hienoa eksoottista kulttuuria, jollainen puuttuu totaalisesti meikäläisestä juomakulttuurista ja taas hävettää olla suomalainen?

      Poista
  8. JK:n Jallutarinassa on samaa kuin eilis-illan teatterinautinnossani (http://anttiliikkanen.blogs.fi) LYT:ssa (Lapin ylioppilasteatteri, Rovaniemi).

    Parikymmenpäinen seurue esitti ensi-illassa mm Eino Leinoa laulaen Peter Panin tarinan.

    Se, mikä seurueen esityksessä ja Kemmpisen tekstissä viehättää paljon tupakan ja viinan vaurioittamia asioita nähnyttä lääkäriä on mutkaton suhtautuminen nautintoihin: Pan-näytelmässä polteltiin pitkävartista virtuaalipiippua, Kemppisen kesäaika-aamussa hörpätään leikattua konjakkia paskalla istuen.

    Mie tällaisesta tykkään, jovain:

    "Fortiter in re, suaviter in modo"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin latinoi Toomas Hendrik.

      Marian päivän aurinkoa ottaa Kunnaksen Ilkka

      Poista
  9. Kun säveltäjä on ilkeyttään tai ymmärtämättömyyttään kirjoittanut teokseensa septolin (nuotin aika-arvo jaettu seitsemään osaan), soittajat ja rumpalit käyttävät havaintovälineenä leikattua konjakkia: "ja-lo-vii-na-pu-te-li".

    VastaaPoista
  10. Jallu, Jalmari, Jalssi, Jalanteri. Näillä nimillä sitä kutsuttiin hippeimmässä nuoruudessani. Olen iloinen kaikista havainnoistani, joissa on kyse nuorison ja Jallun välisestä suhteesta. Pitäisiköhän hammaslääkäriltä ja -hoitajalta kysäistä etukäteen, kurlaanko Jallulla vai Pepsodentillä.

    VastaaPoista
  11. "Ne pari kertaa, kun olen nähnyt isäni kokeilevan kolmattakin viskigrogia illan kuluessa, hän on vajonnut puhumattomaksi ja alkanut kysellä, että jos lähdettäisi kotiin".

    Toinen näistä tilaisuuksista lienee ollut se, mistä blogisti taannoin meille tarinoi. Tilaisuus, jossa presidentti Mauno Koivisto nousi pöydälle laulamaan vanhoja venäläisiä lauluja ilman, että alkoholilla olisi ollut asiaan osuutta

    VastaaPoista
  12. Ohhoh. Kaksitähtistä. Koskas sen myynti loppuikaan?

    VastaaPoista
  13. On tämä hävytöntä mainontaa viinan nimessä. Jaloviina? Mitä jaloa siinä on?
    Saako markkinoida Neekerikonjakkia, tai Loistavaavodkaa? Entä Veteraanintikkuviinaa?
    Asiaan on heti puututtava. Miellyttävien adjektiivien käyttö on heti kiellettävä viinojen nimissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanat "neekeri" ja "veteraani" eivät ole adjektiiveja.

      Poista
    2. Kyse on silloin paljon vakavammasta asiasta, kun kielioppiakin jo aletaan muuttamaan.

      Poista
  14. Kun kaikki Kemppistä lukevat Jaloviinan ystävät kuitenkin käyvät joskus Tallinnassa viinoja hakemassa, niin ostakaapa kokeeksi pullo tai pari Moldovalaista "Bielyi Aist" eli "Valkoinen haikara"- jaloviinaa. Luulen, että siinä on enemmän konjakkia ja sokeria kuin meikäjallussa, mutta on se niin helvatin hyvää, että kannattaa ostaa kolmas ja neljäskin pullo, sillä yksi menee jo laivalla kotiin tullessa. Tunnen erään entisen raittiusmiehen, joka ratkesi ryyppäämään maistettuaan haikaraa.
    Itse olen vankkumaton Jallun ystävä ja kahden tähden pullot on jo juotu. Kiitos Kemppiselle, että otti esiin tämän tärkeän aiheen vaikka vesipoika onkin. Jallun kunniaksi on sanottava sekin, että olen sitä nyt yli 40 vuotta säännöllisesti juonut, eikä se vielä ole tavaksi tullut.

    VastaaPoista
  15. Plörö tehdään niin, että kupin pohjalle laitetaan kolikko, päälle kaadetaan kahvia niin paljon, ettei kolikko näy, sen jälkeen kaadetaan kirkasta viinaa kunnes kolikko jälleen näkyy. Juoma nautitaan sisäisesti ja kolikko käytetään uudelleen.

    Jälleennäkemisen toivossa, sano ukko kun kahvikuppiinsa kolikon pudotti.

    VastaaPoista
  16. 'Minkä tähen sinä Kusti juot?'
    'välistä yhen tähen ja välistä kahen tähen - kun kolomen tähen on niin kallista'
    Vapaasti muistellen teoksesta "Kippurahäntä - Alkoholipoliittisen perinnekilpailun satoa" 1977.

    VastaaPoista