13. maaliskuuta 2012

Moralisoin


Olemme keskustelleet aika monta kertaa johtajien optioista, lisäpalkkioista ja hirmupalkoista. Näyttäisi siltä, että asiaan on palattava jatkuvasti.

Seurasin vierestä noin 20 vuotta liikkeenjohdon palkkiojärjestelmien muuttumista. Jopa tapasin San Franciscossa ne pari henkilöä, jotka olivat kehittäneet optiot eli oikeuden saada tai ostaa halvalla työnantajayhtiön osakkeita. Olen jopa lukenut pari 1930-luvun kirjaa, joista käy selkeästi ilmi amerikkalaisen ja eurooppalaisen osakeyhtiöjärjestelmän ero.

Aikoinaan vain Yhdysvalloissa yhtiön johto käsitettiin yhtiön liikekumppaneiksi. Heille kuului osa voitosta. Myös osakeyhtiön osakkeenomistajat olivat vahvasti samaa mieltä. Järjestelmä kytkeytyi saumattomasti amerikkalaiseen etiikkaan. Euroopassa, kaikkein selvimmin Saksassa ennen Hitleriä, liikeyrityksen johto käsitti itse itsensä luottamushenkilöiksi, joiden oli valvottava sekä yhtiön että osakkeenomistajien etua samaan tapaan kuin sen ajan pankinjohtajat käsittivät saavansa hyvin korkeaa palkkaa siksi, että heidän vastuunsa ja huolenpitovelvollisuutensa oli erittäin korostunut.

Kumpaakaan perinnettä ei voi käsittää oikein, ellei osaa yhdistää niitä kilpailuoikeuteen. USA asetti määrättömälle monopolitoiminnalle tietyt rajat lailla (Sherman Act 1890). Euroopassa, jossa ei ollut niin paljon ”rosvoparoneita” tyyppiä John Rockefeller, monopolien rakentelu oli aivan sallitua. Kartelli tarkoittaa muun muassa liikeyritysten tekemää monopolistista sopimusta. Suomen hyvinvointi on rakennettu monopoleilla. Kuuluisia kartelleja olivat metsäteollisuuden Finncell ja Finnpap. Selluloosa- ja paperitehtaat sopivat hankinnasta ja puun hinnoista, markkina-alueista ja myyntihinnoista. Niinpä 1930-luvulla oli aikoja, jolloin hyväkuntoisinkaan metsätyömies ei millään rehkimisellä ansainnut pöllin juuressa sen vertaa, että olisi saanut kurjaa ruisjauhoa päivän tarpeensa.

Meillä Lapuan liike ja sitä lähellä ollut oikeistoliikehdintä oli osittain tietoisesti tarkoitettu johtamaan kaupunkilaisten huomio muualle ja viestittämään metsätyömiehille, että pennin korotusvaatimus tuntipalkkaan oli epäisänmaallinen teko ja luultavasti myös maanpetos, kuritushuoneeseen johtavaa kommunismia.

Tässä mielessä maltillinen porvaristo ja parlamentaarinen vasemmisto (Tannerin johtama sosdem) tekivät valtavan työn löytämällä keinot, joita käyttäen jokainen sai edes jotain. Toisaalta suurteollisuus ja liikepankit tuottivat kuorma-autolasteittain kultaa hyvin harvalukuisille omistajilleen, Kuuluisa tapaus oli KOP:n johtaja J.K. Paasikivi, joka rikastui pankkinsa suurimmaksi yksityishenkilö-osakkeenomistajaksi ottamalla voittopalkkion eli tantiemin pankin osakkeina. Suomen malli muuten tuli Venäjältä. Meillä on Helsingin keskustassa kivitaloja – muun muassa se, jossa Korkein oikeus majailee nykyisin – jotka rakennuttivat taskurahoillaan Venäjän aseteollisuudessa rikastuneet suomalaiset.

Vielä tasavallassa on pantu yksi Suomen Pankin johtaja (Otto Stenroth) viralta liiallisen rikastumisen vuoksi. Tampereella muuan liikepankin johtaja pani merkittävän osan pankin kassasta liiveihinsä ja erotettiin (Idman). Sotien välisenä aikana tapahtui aika hirveitä pankkien konkursseja, joissa rahaa katosi paljon. Niitä ei ole tahdottu juuri muistella. Tuomioistuinlaitoksemme, jossa istui tuomareina näiden liikemiesten serkkuja ja orpanoita, suhtautui liikuttavan lempeästi ilmenneisiin ylitsekäymisiin.

Kaikki muuttui 1990-luvulla – tai melkein kaikki. Liikkeenjohtajat alkoivat väittää, että heille pitää maksaa hirmuisesti, tai muuten ei kohta saada ”sitoutuneita” johtajia. En tiedä, onko monikaan keksinyt tutkia, miten hirveä kysyntä suomalaisista johtajista maailmalla on ollut. Minä en ole pannut merkille, että he olisivat haluttuja – muutamin tunnetuin poikkeuksin.

Mutta sanokaa te, onko tiedossanne, että joku olisi tahdottu Suomesta esimerkiksi saksalaisen tai englantilaisen pankin ylimpään johtoon poikkeuksellisen ammattitaidon vuoksi.

Monet tavalliset ihmiset ajattelevat, että jos tämä on pelin henki, johtajien pitäisi maksaa omista rahoistaan osuutensa firman tappioista, jos heitä on kerran palkittu sen voitoista. Näin ei koskaan tapahdu.

Porhojen palkkiot eivät vaikuta yritysten selviytymiseen eikä niillä ole kansantaloudellista merkitystä. Eivät talouteen liioin vaikuta ryöstöt ja varkaudet, murhat ja mukiloinnit. Ne vain nostattavat veriä eli ne herättävät ihmisissä epäoikeudenmukaisuuden tunteen. Pitäisi panna ponsareille sellainen laki, ettei kukaan saa kumminkaan varastaan enempää kuin jaksaa paikalta kantaa. Olisi sekin jokin raja, vai mitä?

41 kommenttia:

  1. Enpä haluaisi olla tämän viestin sanansaattaja, mutta välitän nyt kuitenkin.
    US:ssä on nyt Kemppisestä kovaa,ikävää, tekstiä Jarkko Tontilta:
    "Effiä ja Kemppistä käsittelevä kirjoitus on nimetty otsikolla "Parasiitit"."
    -http://www.uusisuomi.fi/kulttuuri/
    120840-tylytys-verkkokauppacom-diilista-%E2%80%9Dparasiitit%E2%80%9D

    ja josta linkki http://www.jarkkotontti.net/blog/parasiitit
    "Suomessa tarkoitushakuisia tutkimustuloksia tulee esimerkiksi Helsinki Institute for Information Technology:stä (HIIT), nimi kertoo kaiken oleellisen, jossa on työskennellyt esim. eräs ex-runoilija Jukka Kemppinen. Nettioperaattori TeliaSoneran tutkimussäätiö myönsi Kemppiselle 10 000 euron palkinnon vuona 2006."

    VastaaPoista
  2. Jos yhteydet pätkii, voit vuokrata talon nurkalle asunnottoman tukiasema repussaan. USA:ssa keksitty, 1$ /15 min.

    VastaaPoista
  3. Ad Omnia: - sanansaattaja - kiitos vinkistä. Kyllä kirjoitusooi noteerattu. En ajattele ryhtyä siihen vastaamaan, HIITissä kun ei ole edes tehty tekijänoikeuteen liittyviä tutkimuksia moneen vuoteen - olemme keskittyneet patentteihin aika korkealla yleistystasolla. Sitä ennen selvitimme mm. pelien oikeuksia etenkin mobiililaitteita sajatellen.

    Minusta tuntuu, että joku tavoittelee tässä itselleen ja nimelleen näkyvyyttä ja kuuluvuutta. Toinen vaihtoehto on tämä blogi - tässä oltaisiin Googlen puhetorvena ja vielä lahjottuna. Eiköhän lukija osaa arvioida asian todenpitoisuuden itse.

    VastaaPoista
  4. Ad Omnia: - pari päivää sitten julkaisin kommentin, jonka esittäjäksi oli merkitty Mika Hemmo, professori. Sanoin epäileväni ettei se ole Hemmon. Mika H. ilmoitti sähköpostilla, ettei kommenttiollut hänen, vaikka hän kuuluu tiedekunnassa tämän blogin seuraajiin.

    Harvinaisen törekä tapaus eli trollausta toisen, mainitun henkilön nimellä.

    Vastenmielistä.

    VastaaPoista
  5. On ainakin akateemisella tasolla jo muutama vuosi sitten - joku turkulainen eläköityvä laskentatoimen professori - sanoi suoraan, etteivät älyttömän anteliaat palkitsemisjärjestelmät sitouta ketään firmaan vaan päinvastoin.

    Kun henkilö on saanut firmasta palkkiona ison potin rahaa, niin tulee sellainen vapauden ja riippumattomuuden tunne, että nyt voisi lähteä katsomaan minkälaista elämää on muualla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainittu yritysten palkitsemisjärjestelmiä kritisoinut henkilö lienee ollut Turun kauppakorkeakoulun laskentatoimen emeritusprofessori Pekka Pihlanto.

      Poista
    2. Hän juuri. Nimi tuli mieleen vasta, kun mainitsit.

      Poista
  6. Jos optioita ei olisi erinäisiä vuosia sitten niin perinpohjaisesti demonisoitu, niin ehkä Nokian ja Finnairin johtajille olisi annettu niitä kannustimiksi, ja ne olisivat nyt iloisen arvottomia. Pitäisiköhän optiota ajatella uudelleen?

    VastaaPoista
  7. Optiot;

    Eihän optioon liity mitenkään oikeus ostaa halvalla. Optio voi olla hyvin kalliskin. Renault autojakin voi saada halvalla tai normaalihinnalla.
    Option riski on oma messunsa. -- Toki on optioilla palkitsemisjärjestelmiä,
    joista riski on eliminoita tai pääosin eliminoitu; onko se sitten enään optio, vaikka niin nimitetäänkin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osakeyhtiöiden johtajat tuskin lähtevät mukaan sellaisiin optiojärjestelyihin, joissa he arvioivat tappion todennäköisyyden liian suureksi. Asiaa käytännön kautta tuntematta luulen, että suurin osa optioista tuottaa joko voittoa tai tulos on vain hintsusti tappiollien.

      Poista
    2. Korjauksena aikaisempaan kommenttiini: tappion tdennäköisyys ei tietenkään ole kakille ensisijainen peruste kieltätyä optiojärjestelystä, sitä tärkeämpi on tappioiden negatiiviset odotusarvot eli tappiomäärät kerrottuna niiden subjektiivisilla todennäköisyyksillä.
      Riittävän suuri positiivin odotusarvo lienee monille osallistumiskriteeri. "Mustan Joutsenen" kirjoittaja Taleb kyllä sanoo yllättävän monen pelaavan sijoituspelejä pelkillä todennäköisyyksillä tappioriskin arvioinnissa.

      Poista
  8. Mutta jospa nämä johdon optiot, (ylisuuret) palkkiot yms. eivät olekaan palkkaa tai palkkiota tehdystä työstä, sitoutumisesta ja sen sellaisesta oikeasta, vaan tavallaan rikollisluonteista lahjusta, jolla pyritään vapauttamaan omantunnon kolkutus niistä vääryyksistä, joihin tulee inhimilliseltä kannalta katsoen syyllistyneeksi osakkeenomistajien hyväksi.

    VastaaPoista
  9. Miksei kukaan kirjailijoista kirjoita satiiria näistä vekkuleista? Mielensäpahoittaja on ainoa nykyhetken fiksu satiiri, mutta ehkä vähän rajoittunut päähenkilön takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ongelma on siinä, ettei asia naurata kuin niitä, jotka näitä ylisuuria palkkioita saavat. He tuskin lähtevät venettä keikuttamaan.

      Poista
  10. Ainakin superluokan HV verkostot ovat mielestäni käytännössä piilorikollisuutta; salailemalla, "tulkitsemalla" ja etsimällä säännöistä ja ohjeista porsaanreikiä etsitään jokainen pienikin tilaisuus tyhjentää maksimaalisesti omaan taskuun muiden rahoja (esim veronmaksajien).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Optioissa verottaja saa kyllä aina omansa, kun ne verotetaan palkkana. Mutta siinä on muita näkökohtia, jotka oikeutetusti kyrsivät.

      Poista
  11. Eräs merkillisimmistä johdon kannustimista on oikeus jäädä täydellä palkalla sairauslomalle milloin haluaa. "Sairaus" puhkeaa kun johtaja niin haluaa ja loppuu samana päivänä kun hän ilmoittaa. Viimeksi muuan Hilkka Ahde ilmoitti jääneensä sairauslomalle ja palaavansa siltä huhtikuun lopussa.
    Kotikaupungissani kirkkoherra joutui hiukan lehdistön hampaisiin ja piti siitä hyvästä vuoden sairausloman. Naapurikaupungissa kaupunginjohtaja ja hänen rehtori-vaimonsa tekivät saman tempun. Tapasin kaikki nämä "sairaat" kadulla useamman kerran eivätkä he kovin hoitoa vaativilta vaikuttaneet. Pappikin kävi "sairauslomansa" akana Kanarialla monta kertaa.
    Millainen on lääkäri, joka näitä sairauslomia myöntää? Maksetaanko hänelle siitä ekstraa? Vai onko kyseessä vain hitaasti levinnyt korruption muoto, maan tapa.
    Olen pyytänyt muutaman kerran maakunnallista lehteä ja myös Hesan päälehteä ottamaan tästä asiasta selvää, mutta ketään ei tunnu kiinnostavan

    VastaaPoista
  12. Optio sinänsä on ihan kelpo idea, kuten täällä on todettukin. Kun optio asetetaan laukeamaan vaikkapa 5 vuoden päähän, niin ohjaahan se ihan eri tavalla kehittämään yritystä kuin nykyinen kvartaalitalous, jossa katse on 3 kuukauden päässä.

    Option maineen ovat pilanneet löperöt järjestelyt. Vertailutasoksi pitäisi asettaa pörssi-indeksin yleinen kehitys, eikä jälkikäteen peukalointia sallita.

    Valtion yhtiöissä ja laitoksissa optiot ja kaikki muutkin johdon palkitsemisjärjestelmät pitäisi kieltää lailla, koska niissä ne johtavat aina keplotteluun ja korruptioon. Korostan: AINA.

    Toiseksi: miksi ristiinistumista yritysten ja laitosten hallituksissa ei kielletä? Sokea kreetakin näkee siinä piilevät vaarat. Tai mahdollisuudet, kun katsoo istujien kannalta.

    VastaaPoista
  13. "Aikoinaan vain Yhdysvalloissa yhtiön johto käsitettiin yhtiön liikekumppaneiksi. Heille kuului osa voitosta."

    Liityköhän johdon palkitsemiseen myös muuttunut käsitys osakeyhtiön ansaintalogiikasta. Ennen kai ajateltiin, että se mitä jäi tuloslakelman alimmalle riville, jaettiin osakkaille voittona eli osinkona. Mitä suurempi osinko, sitä paremmin meni. 1980-90-luvulla osakkaat ryhtyivätkin nostamaan osakkeen arvoa hyötyäkseen niistä myymällä ne parempaan hintaan. Silloin oli luonteva ajatus, että annetaan toimitusjohtajalle ja muulle johdolle siivu tuosta osakkeen arvon noususta optiona/muuna palkkiona.

    Toinen syy palkkioiden nousuun lienee osakkeenomistajien muodostaien hallitusten korvaantuminen ns hallitusammattilaisilla ts toisilla ammattijohtajilla, jotka mielellään nostavat kollegoidensa palkkioita tulevan oman tarkistusvuoron toivossa.

    Kuten JK totesi tuo systeemi syö yhteiskuntamoraalia niinkuin Finnairin tapauksessa viimeistään nähtiin.

    VastaaPoista
  14. Minunkin nimimerkkiäni - vaikka en kirjoita edes järkeviä - on joku toinen käyttänyt hyväkseen/hyvänään. En käsitä tämmöistä. (Vaikka pääni veivattaisiin minusta irti.)

    Vastenmielistä.

    VastaaPoista
  15. Niin Ollilan ja Isokallion aikan jolloin NOK pysytteli 60-65 eur tasolla heidän optiot oli alihinnoiteltu jopa konkurssia ajatellenn, annettu tai keskinäisesti sovittu nykyhintaan mikä takas sen että kaikissa oloissa jää voittoa.
    Osakkeen ostohinta alhaalta lahjoitus on ryöstöä pahempi kuin saada ne päivänhintaa lahjana.
    Jos Paasikivi sai kopin osakkeet osakeantina laman pohjalla on se reilumpaa kyin nykymeno.

    VastaaPoista
  16. Kun tutut jääkiekkoilijat ja formulakuljettajat ym. alkoivat saada käsittämättömiä kymmenien miljoonien palkkioita, pehmeni asian eettinen puoli sellaiseksi että yritysjohtajatkin kehtasivat ottaa ja sitten ruveta vaatimaan jättipalkkioita ison liikevaihdon yrityksissä, menipä yrityksellä sitten hyvin tai huonosti. Isot palkkiot yleisömagneeteille jotenkin kuitenkin ymmärtää, mutta tavallisesta työstä vaikka vaativastakin ei miljoonapalkkioita pitäisi maksaa. Se on muiden vaativassa ja vastuullisessa työssä toimivien nöyryyttämistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Urheilijat ja taitelijat eivät onneksi kai teoriassakaan "riistä" ketään. Heitä ei ole pakko kenenkään maksusta kuunnella tai katsella. Toki miljoonat fanit haluavat heidän maksaa heidän henkilökohtaisista tuoteistaan, mutta se on kai ihan vapaaehtoista maksamista. Jos esim. moni huippufutari saakin joka viikko enemmän palkkaa kuin kolme kuin kolme hyvää duunaria vuodessa yhteensä, niin ei asiassa kovin paljon väärinkäyttöä ole. "Väärin" se tietysti on.

      Poista
  17. Tämä on aiheita, joissa olen lähes aina eri mieltä. Jos palkitsemista kovin retostellaan, nousen kriittiseksi; jos riepotellaan, puolustan.

    Tilanteitahan on niin erilaisia - minusta on aivan selvä, että jos kauan urakoinut yrittäjä tahtoo päivärutiineista pois purjehtimaan, hän voi palkata pehtoorin sijalleen ja jakaa tämän kyvyillään mahdollistamat omistajan tuotot jossain reilussa suhteessa. Sitten toisena ääripäänä voi olla valtion yhtiöitä, joilla "lupa painaa rahaa", ja johto nostaa isot palkkiot työpäivistä täynnä helppoa ja ylellistä elämää.

    Samoin uskon ja olen usein voinut vakuuttua, että joitakin varsin harvinaisia rahakoneita lukuunottamatta yhtiön toimialaa parempi menestys tulee pitkälle johdon tekemänä: henkilökunta kyllä tekee ja osaa, mutta ilman ohjausta, pelisilmää, fasilitointia jne jota johtamiseksi kutsutaan, saavutetaan vain perussuoritus. Vertaus orkesteriin: tietysti ammattimuusikot osaavat soittaa, mutta siitä ei silti synny konserttielämystä ilman kapellimestaria.

    Optio-ohjelmista olisi kohtuullisella vaivalla saatavissa suhteellisen selkeä ja aivan kohtuullinen palkitsemismuoto. TVL pitää huolen siitä, ettei veroetuakaan pääse syntymään. Optioiden jouduttua huonoon huutoon tulivat tilalle osakeohjelmat, mutta ne ovat kyllä selvästi kömpelömpiä ja sisältävät helposti hankaluuksia (vrt ns management-yhtiöt).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muuten hyvä näkökulma, mutta kaikkien johtoportaiden työn ainoa tarkoitus on oikeastaan työnjohto abstraktion eri tasoilla. Muutenhan heillä ei olisi juuri mitään tekemistä. Niissäkin hommissa pärjää Kerkko Keskiverto tai Sulevi Sitäkinsurkeampi ihan perussuorituksella. Pitää toki olla hieman luonnollista soveltuvuutta - aivan kuten muissakin työtehtävissä.

      Kyse ei ole siis siitä, että heidän tekemänsä työ olisi millään muotoa arvokkaampaa, vaan siitä, että heillä nyt vain on erilainen työnkuva. Jos johtaja tekee itsensä korvaamattomaksi tai jotenkin muita tärkeämmäksi, on niin että joko hän ei vain yksinkertaisesti osaa hommaansa (esim. delegointi) tai sitten hän surutta pyrkii kahmimaan itselleen hyötyä firman ja muiden työntekijöiden piikkiin.

      Poista
    2. Kapellimestari ilman orkesteria ei saa aikaan perussuoritusta: kuunneltavaa musiikkia ei synny. Orkesteri ilman kapellimestaria soittaa vähintään perussuorituksen eli kuultavan konsertin. Yllättävän moni muukin organisaatio toimii vallan hyvin ilman johtamista, mutta toimiminen vaatii tietysti ammattitaitoa ja kokemusta.

      Poista
  18. Kyllä minä jollain järjellä ymmärrän, että firman voitoista palkitaan johtajia. Mutta Finnairissa maksettiin siitä, että johtajat eivät lähteneet pois. Miten se ketään kannustaa, kun raha tulee kellokortin leimaamisesta. Ja miten se voi olla Finnairille hyödyllisempää kuin saada sellainen johtaja, joka edes tekee jotain palkkansa eteen.

    Se että valtio ja sen etua valvova omistajaohjausyksikkö puolustelee tällaista järjettömyyttä kertoo paljon siitä, missä Suomessa nyt mennään. Etenkin kuin muut työntekijät sopivat säätöistä juuri niiden johtajien kanssa, jotka nyt nauravat matkalla pankkiin - ja uuteen työpaikkaan.

    Miksi ihmeessä me hyväksymme tätä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos yhtiö sattuu olemaan vaikeuksissa tai murros on edessä, voi olla hyvä houkutella rottia olemaan karkamatta laivasta.

      Poista
  19. Näytetään keskusteltavan optioista päättävien kykenemättömyydestä. Eihan se toimitusjohtajan vika ole, jos hänen hintansa nousee. Hallituksen ja omistajien pitää tietää, mitä halutaan ja millä hinnalla. SIIS haukkukaamme huonoja hallituksia ja isännätöntä rahaa!!

    VastaaPoista
  20. Harvoin palkkarenkien ansiotuloilla on merkitystä, jos yritystä perustetaan ja viedään eteenpäin. Naissa hommissa taitavat nama optiomiljoonat olla pikkuisen pienia! --Jos ajatus on perustaa kahvila Kauppatorille tai nakkikoju Mennerheimintielle, niin silloin optiorahoistakin on ehkä apua.

    Tietysti turkulainen professori ja palkkarenki voi lausua mitä vaan, mutta eväät
    taisivat olla heikonlaiset! Lausuma ainakin oli lapsellinen tämän päivän yritystoiminnan näkökulmasta. -- Jos tietyntyyppisen jätkän hinta on jotain optioineen ja asuntoineen, niin jätkä joko otetaan tai ei oteta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turkulaisten ja muiden palkkarenkien puheet ovat toki kovin koykaisia, kun yrityksia perustetaan - sehan on selkea liiketalouden laki! Kiitos selventavasta puheenvuorosta!

      Poista
  21. Johdon palkkaussysteemeihin on jopa Suomessakin ammattilaisia. -- Saakos se nykyisen Applen toimitusjohtaja 478 miljoonaa taalaa vuodessa?

    VastaaPoista
  22. Kannattaa muistaa, että yksityisen yrityksen johdolleen myöntämien optioiden mahdolliset voitot eivät ole pois meidän veronmaksajien kukkarosta. Ne ovat pois vain ja ainoastaan yrityksen muiden omistajien kukkarosta.

    (Vain valtion omistamissa yrityksissä ne ovat osaksi myös "meidän" rahojamme. Mutta niiden peräänhän ei saa itkeä, koska verorahat eivät ole korvamerkittyjä, vai?)

    Mutta muuten optioista voi sanoa saman kuin sosialismistakin: hyvä idea, mutta jätkät pilasivat.

    VastaaPoista
  23. Jos nyt todella
    palkita halutaan, mikä estää kytkyä eläkkeeseen.

    Vasta sitten maksuun.
    Lapsillehan näitä ei ole tarkoitettukaan.

    Et pilaa firman ilmapiiriä ökyröinnillä.

    Ja, tietty, kyl maar sen on kohdistuttava
    kautta firman, kaikkiin.

    Mikäs sen on, vahingossa unhoittanut pois.
    Kun olet Oikein Kiltti ja Reipas, Virma kustantaa
    viimeisen työvuoden ilman läsnäolopakkoa.

    Mitä.

    VastaaPoista
  24. Ad Omnia: - Rienzi ja eräät muut jakoivat osan taakastaji, ilmaiseksi. Tekimieli kirjoittaa ihan nimien kanssa, että kunOtava meni 1968 kiville, johtaja ampui itsensä ja muu omistjasuku köyhtyi kerrasta. Sisään tulivat pankin miehet. Toisin sanoen aitona tuotannollisena liiketoimintana hoidettu perheyritys voi olla hyvä esimerkki reilusta pelistä, joka on raakaakin.

    VastaaPoista
  25. Hoitotyötä tehneenä ja siitä eläkkeelle jääneenä optiot jotka lankesivat tulivat potilaiden kiitoksina.Prenikoita ei rintaan tullut mutta hienot muistot jäi.Kuuntelin kerran filosofien ja maailmankuulujen kirjailijoiden keskustelua jossa puhuttiin arvoista ja silloin totesin että olenpa arvokkaassa työssä juuri noiden kuolevien ja hauraiden parissa kun kuuluisa filosofi kiteyttää lähimmäisen lähelläolemisen arvokkaimmaksi.Monia kuuluisuuksia ja professoreita yms hoitaneena raha ei ratkaise vaikka se elämää helpottaakin ja sitä olisi hyvä olla ettei nälkää tarvise nähdä ja katto olisi päänpäällä ja terveydenhoito toimisi. Mitähän nuo miljonäärit viljelevät Luojan puutarhoissa ja saavatko he arvottomia rahojaan lautapalttoidensa sisällä kuljetettua helvettiin tai taivaaseen missä ne ovat arvottomia kun eivät ole käypää valuuttaa.Kiitos blogin pitäjälle mielenkiintoisista aiheista. Saara Miettunen.

    VastaaPoista
  26. Taitaa olla parempi näille keplottelijoille olla uskomatta taivaaseen tai helvettiin; molemmissa olisi varmaankin tukala haikailla portin tälle puolelle jääneitä rahojaan, ikuisuuden!

    VastaaPoista
  27. Optioissa on se hyvä puoli veronsaajien kannalta,että ne verotetaan ansiotulona eikä pääomatuloina. Nykyisen tuloverolain alkuperäisten säännösten mukaan optiovoitot olisivat olleet yleensä luovutusvoittona verotettavaa pääomatuloa.

    Toinen veronsaajille edullinen seikka on se, että optiovoittoa vastaava meno ei ole osakeyhtiön verotuksessa vähennyskelpoinen toisin kuin vastaava palkkameno olisi, ainakin, jos verolaki on tuossa suhteessa sama kuin se oli jokin vuosi sitten. On esiintynyt vaatimuksia, että vähnnyskelpoisuus sallittaisiin. (Lukija voi sekata EVL:stä miten asian laita on.)-
    Vähennyskelpoisuutta ei ole, jos laki ei nimenomaan sitä salli, koska kysenen erä ei ole EVL:n (ja kirjanpidon meno-tulo-teorian) yhtiön meno; se on periaatteessa yhtiön muiden osakkaiden suoritus optionsaajalle. Option käyttäminen kyllä vähentää yleensä muiden osakkaiden veroja jonkin verran osakkeen arvon vähentymisen kautta osakkeiden myynnin yhteydessä, mutta nähdäkseni paljon vähemmän kuin optioista maksettava ansiotulon vero on. (En ole tehyt tuosta asiata täsmällisiä laskelmia.)

    Yksi optioiden huono puoli on, että se painottaa osakkeen kurssin korottamisöpyrkimystä osinkotuoton sijaan. Riittävän suuren osingonjaon etuna on sijoittajien riskien vähentymin verrattuna myyntivoittojen tavoitteluun. Nostettu osinko voidaan sijoittaa ketterämmin muuhun yhtiöön kuin osingonjakaneeseen yhtiöön("munat useampaan koriin") kuin osakekauppojen kautta, joissa sijoitettu raha pysyy yhtiössä osakemyynnistä huolimatta. Osinjanko palvelee ainakina teoriassaa pääomien kansantaloudellisesti edullista pääomien allokointia.

    Huono puoli suurissa optiovoitoissa on se, että

    VastaaPoista