8. maaliskuuta 2012

Asiallinen kirjoitus


Uutisissa kerrotaan kuin uudesta asiasta kuolevan hoidon lopettamisesta. Hyvä on että kerrotaan. Kerrotaan siis tässäkin.

Tilanteet, joista käytetään mm. nimityksiä armokuolema, kuolinapu ja eutanasia, elvytyksen lopettaminen, on järjestetty Suomessa hyvin. Tekniikan kehittyminen edellyttää tarkistuksia ja myös tiedottamista. Tässä asiassa sairaalat eivät ole kovin hyviä.

Aktiivinen eutanasia on kielletty, passiivinen ei. Jotta te, lukijat, oppisitte eron kerrasta, käytän karkeaa esimerkkiä. Aktiivinen eutanasia: lääkäri astuu letkun päälle. Passiivinen eutanasia: lääkäri nostaa jalkansa letkun päältä.

Aktiivinen tarkoittaa tässä toimenpiteisiin ryhtymistä. Sanon sitä raakuuttani letkun päälle astumiseksi. Teko on harkittu ja johtaa potilaan kuolemaan. Oikeudellisesti teko on tappo. Jossain rajatapauksessa kysymys voisi olla itsemurhan avustamisesta, mutta sekin on periaatteessa tappo. Tämä on epäselvä kysymys, jolla on turha vaivata päätään, koska tässä ja nyt puhumme sairaaloista ja pitkäaikaissairaitten ja vanhusten kuolemasta.

Hoitotoimeen ryhtymättä jättäminen on normaalia ja mielestäni toivottavaa sellaisissa tilanteissa, joissa potilaalla on kovia kipuja eikä lääketieteellisesti arvioiden toiveita kipujen helpottumisesta eikä parantumisesta ole. Ilman ylivoimaisia kipujakin kuolemisessa, joka on usein prosessi, on monia vaiheita, joita voi viivyttää. Ihminen voidaan pitää keinotekoisesti hengissä, vaikka melkein kaikki elintoiminnot ovat peruuttamattomasti pysähtyneet.

Sanon uudestaan, että tässä kirjoitettu ei koske tapaturmia eikä äkillisiä kuolintapauksia. Aivan viime aikoina on saatu hämmästyttäviä tuloksia. Aivan hiljan kerrottiin hypotermiaan eli kylmään kuolleen potilaan palauttamisesta sekä henkiin että ennalleen.

HOITOTESTAMENTTI helpottaa asiaa. Monissa tilanteissa lääkäri tarvitsee potilaan suostumuksen, jos sellainen on saatavissa, ja omaisten suostumuksen.

Nimestään huolimatta tuo asiakirja ei ole testamentti, vaan tahdonilmaus lääkärille. ”Minä N.N. ilmoitan asiaa perusteellisesti harkittuani tahtovani, että jos sairastun niin vakavasti, ettei toivetta parantumisesta ole, elämääni ei pitkitettäisi keinotekoisesti. Olen ilmoittanut tästä hoitotestamentista omaisilleni, joita edustaa hoitoani koskevissa asioissa vaimoni M.M.”

Tuo asiakirja, jossa omainen tietenkin mainitaan tilanteen mukaisesti, on asianomaisen allekirjoitettava, ja olisi hyvä, että nimikirjoituksen todistaisivat sivulliset. Sen voi tehdä myös sairaalassa: potilas pyytää hoitotestamenttinsa ja ilmoittaa, että allekirjoitus on hänen ja asiakirja on hänen tahtonsa mukainen, ja esimerkiksi lääkärit tai muu hoitohenkilökunta – kaksi henkeä – todistavat tämän kirjoittamalla asiakirjaan lisäyksen. Käsin tehty lisäys kelpaa.

Tuo asiakirja estää omaisia rettelöimästä hoitovirheestä, esimerkiksi potilasvahingosta. Asiakirjan tuella lääkäri voi toimia oman harkintansa mukaan, mutta vai passiivisen eutanasian tapauksissa.

Viime aikoina on tullut ilmi uskomattoman törkeitä tapauksia, joissa tekijänä on ollut sairaanhoitaja. Kautta aikojen on ollut tapauksia, joissa joku kuolee hoitovirheen takia. Tällaisista uutisista ei pidä riehaantua. Käytännössä tässä käsitellyt tilanteet ovat hyvin tavallisia ja ratkaisuja tehdään päivittäin.

Mielestäni hoitohenkilökunta tarvitsee tukea ajoittain ilmenevää joukkohysteriaa vastaan. Vielä tärkeämpää on tuki omaisia vastaan. On erittäin tavallista, että läheisensä menettänyt reagoi oudosti. Suoraan sanoen on epäilyttävää, jos hän ei reagoi oudosti. Jopa sellaiset asiat kuin pahamaineiset perintöriidat selittyvät osittain kuolemantapauksen aiheuttamalla tasapainottomuudella. Tunnen nämä tilanteet. Olen nähnyt niitä aivan liikaa. Tyypillisesti joku villiintyy jo perunkirjoituksessa, vaikka perukirja on luonteeltaan lähinnä veroilmoitus. Vaikka perintöä ei ole syytä ryhtyä jakamaan ennen kuin perintöverotus on valmis, omaiset ryhtyvät joskus tappelemaan heti hautajaisissa. Olen nähnyt pankinjohtajan potkivat vuorineuvoksen vaimoa, sisartaan, pitkin parkettia niin että minkkistoola hulmuaa. Syynä oli vaivaiset puoli tusinaa mustunutta hopealusikkaa.

27 kommenttia:

  1. ..., mutta maa pysyy ikuisesti.

    VastaaPoista
  2. Isäni kuoli hoitovirheestä alkaneen tapahtumaketjun päätteeksi. Tein asiasta heti virheen havaittuamme sekä potilasvahinkoilmoituksen että rikosilmoituksen. Rikosilmoituksen tosin siinä vaiheessa ensimmäisen valohoitopaikan tumpuloinnin tähden. Siitä syyttäjä ei syyttänyt, mutta kuolemantuottamuksesta syytti. Loppujen lopuksi tuomio tuli vammantuottamuksesta, nyt joulukuussa yli kolme vuotta kuoleman jälkeen. Oikeudenkäyntipöytäkirja löytyy Helsingin käräjäoikeudesta kaikkine liitteineen jos yksityiskohdat kiinnostavat, joko uteliaisuudesta tai siitä syystä, että tarvitsee vertailukohtaa esimerkiksi samankaltaisen jutun läpi saamiseen.

    Isälläni oli aika rankat perussairaudet, sepelvatlimotauti ja keuhkoahtaumatauti. Tämän takia, kun haavainfektio ja keuhkokuume jylläsivät, tehohoitotason infektiohoitoa ei katsottu aiheelliseksi aloittaa. Olin tuolloin ja edelleenkin samaa mieltä. Ottaa se silti miestä kun tilanteen ymmärtää. Ja insinöörinä tajuaa myös sen, että periaatteessa olisi jokin pienenpieni mahdollisuus selvitä välttävään kuntoon tosi rankoilla hoidoilla. Mutta kun asettaa itsensä potilaan asemaan, ymmärtää, että ei kannata. Ja lisätukena oli vuosien takainen isäni kommentti, kun hän oli selvinnyt lievemmästä leikkauksen jälkitilasta viikon teho-osastohoidolla: "se tuntui loppumattoman pitkältä painajaiselta".

    Terveyskeskussairaaloissa lääkäreiden osaaminen omaisten kohtaamisessa vaihtelee hirveästi. Osa pystyy selittämään ja sopivasti osallistumaan omaisten tilanteeseen. Osa on ihan pihalla ja piiloutuu lääketieteellisen terminologian taakse.

    Annan tässä vielä kerran hyvän vinkin: Jos tulee epäilys siitä, että omainen tai vaikka ystäväkin on tunaroitu sairaaksi tai kuolleeksi, tehkää potilasvahinkoilmoitus. Sen jälkeen Potilasvakuutuskeskus tutkii asian perusteellisesti. Ja mikä parasta, jos tarvitaan aineistoa rikosilmoitukseen ja mahdollisesti oikeuteen, saa koko paketin helpoiten Potilasvakuutuskeskuksesta, tällöin ei tarvitse haalia papereita erikseen joka hoitopaikasta.

    VastaaPoista
  3. Verkon pätkimisestä tuli mieleeni sellainenkin mahdollisuus, että blogisti aukaisee komentokehotteen ja kirjoittaa sinne - ping elisa.fi - ja jättää sen pyörimään taustalle, niin josko auttaisi tämäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tietysti kirjoitin yöllä vajaasti, kun Nukkumatti oli ottamassa ohjaksia haltuunsa. Pitää olla:

      ping elisa.fi -t

      Poista
  4. Wall Street Journalissa oli tähän aiheeseen osuva eläköityneen lääketieteen tohtori Ken Murrayn kirjoitus "Why Doctors Die Differently - Careers in medicine have taught them the limits of treatment and the need to plan for the end" (http://online.wsj.com/article/SB10001424052970203918304577243321242833962.html), joka kannattaa lukaista.

    VastaaPoista
  5. Eilen julkisuudessa ei puhuttu eutanasiasta, vaan siitä, pitääkö kuollutta yrittää kutsua takaisin. Siis päräytetäänkö risa moottori ulkopuolisella boosterilla vielä uudelleen käyntiin.
    Esim. YLE:n teksti-tv:n toimittaja sekoitti asiaa nimittämällä potilasta, jonka sydän on pysähtynyt, "huonokuntoiseksi" potilaaksi.

    VastaaPoista
  6. JK: "Syynä oli vaivaiset puoli tusinaa mustunutta hopealusikkaa."

    Rakkaan anoppivainaani jäämistöstä meille osui mm. puoli tusinaa hopeisia ruokalusikoita. Hänen elinaikanaan en niillä päässyt syömään. Varmaan vinksahtaneesta luonteestani johtuu, että nykyisin jokapäiväinen aamupuuro maistuu hopealusikalla monin verroin paremmalta kuin tavallisella sorsakoskelaisella.

    VastaaPoista
  7. 'Aivan hiljan kerrottiin hypotermiaan eli kylmään kuolleen potilaan palauttamisesta sekä henkiin että ennalleen.'

    Väärin. Pitäisi olla:

    Aivan hiljan kerrottiin hypotermiaan eli kylmään luullun kuolleen potilaan palauttamisesta ennalleen.

    VastaaPoista
  8. Ad Omnia: - ottakaa huomioon, että asian vakavuuden vuoksi yritin kirijoittaa epämääräisin termein. Aihe kirjoittaa oli uutisjutun epäselvyys ja mahdollinen harhaanjohtavuus.

    Toivon jokaisen lukijan ymmärtävän, että helpommassakin yhteydessä oikeudellinen neuvonta on lähinnä näkökohtien esittelemistä, siis tyyppiä "miettikää tätä".

    Asioiden hoitaminen tai asianajo verkokn kautta on mahdotonta. En aja asioita, vaikka joku soittaisi tai tulisi käymään. Myös omissa asioissani, jotka onneksi ovat olleet vain perintöasioita ja niistä johtuvia, olen käyttänyt toista lakimiestä, koska omaa tai sukulaisen asiaa ei pidä ajaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myös lääketieteen alalla on epäeettistä hoitaa omaisiaan tai sukulaisiaan. Siitä olen ihmeissäni. Pitäneekö edes paikkansa. Sen ymmärtää, ettei lääkäri eettisistä syistä halua kaivaa isänsä peräsuolta, mutta tiukan paikan tullen olisi hullua, jollei potilasta autettaisi vain sen takia, että potilas sattuu olemaan paikalla sattumalta olevan lääkärin äiti. Esimerkiksi.

      Poista
  9. Kiitos, laaja on Kemppisen skaala! Hyva nain, kunhan vaan jaksaa
    sen Elisan ym kanssa!

    VastaaPoista
  10. ...ennen kuin perintöverotus on valmis .... Vanhus kuoli toukokuussa, perukirja allekirjoitettiin heinäkuussa ja toimitettiin samantien verottajalle. Verotuspäätöstä ei ole kuulunut, aikaa on nyt kulunut yli seitsemän kuukautta.
    Verottajan nettisivuilla luvataan päätös max. kuudessa kuukaudessa, Veronmaksajain keskusliiton mukaan vuoden odotusaika on tavallinen. Kahden vuoden ajasta voi saada jo vahingonkorvausta, kuulemma.
    Kyseessä on vanha omakotitalo, hiukan varoja ja yksi yksinkertainen perillinen.
    MIten kauan tämä kestää niillä, jotka perivät konsernin?

    VastaaPoista
  11. Jokainen puheenvuoro tässä saattohoidon ja eutanasian asiassa puolustaa paikkaansa.

    Claudio "Triesteläinen" Magrisin kirjassa Tonava pohditaan tätä asiaa varsin tuoreen ja vielä elävienkin ihmisten menneisyydestä käsin erityisesti Tonavan lähteitä liki matkustettaessa.

    Suuret ikäluokat, n 500 000 - 700 000 ihmistä on aika nopeassa tahdissa tulossa nostamaan vuosittain kuolevien suomalaisten määrää.

    Olemmeko valmiina?

    Emme

    VastaaPoista
  12. Ad Alo: Varmuuden vuoksi tai pahan mielen vuoksi tehdyt potilasvahinkoilmoitukset syövät koko järjestelmää, koska ilmoitus käynnistää aina mittavat toimet ja etulinjan lääkärin pöydälle tulee kasa paperia ja on tuntien työ sorvailla vastineita ja aika on poissa potilailta ja omaisilta + vielä paha mieli kaikilla ja ylikorostunut virheiden varominen. Ja niin kuin tiedetään vaikka jalkapallo- tai jääkiekkomaalivahdin pelistä, kun pelaaja alkaa ylivarovaiseksi ja varman päälle pelaajaksi, on hänet syytä laittaa vaihtoon.
    Ad omnia: Lääkääriin on perinteisesti sisäänrakennettu tappeleminen kuolemaa vastaan viimeiseen asti ja ns. menetetyn casen jättäminen muiden auttajien hoivaan. Aktiivista tappajaa lääkäristä ei saa mitenkään eikä kaikkea vastuuta hoitotoimien aktiivisesta lopettamisesta saa sälyttää lääkärin vastuulle vaan lääkärin asiantuntemus ja harkinta tulisi olla tiimin käytössä. Rautalangasta väännettyä yleistä työohjetta hoitotoimien lopettamisen soveltamista varten tuskin voi tällaisessa asiassa olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Virheitä ei saa tehdä, varsinkaan lääkäri eikä hoitohenkilökunta saa. Hirveitä ammatteja ne, ihan epäinhimillisiä. Siis ammattien hoitaminen on tehty epäinhimilliseksi, sillä ihmisen tulisi olla kuolematon. Tänä päivänä varsinkin, kun hallussamme on kaikki Tieto ja Taito.
      Se, joka ei kestä omaa virheellisyyttään, on ensimmäisenä syyttämässä muita virheistä (ja -än). Omissa syyllisyydentunteissa tehdään paljon "ruumiita".

      Pirkko A

      Poista
  13. Omalta osaltani muistan käyneeni äitini kanssa sairaalassa joissain lisätutkimuksissa, jolloin lääkäri kysyi äidiltäni hoidon pitkittämisestä. Äitini vastasi, ettei halua koneisiin tai muutakaan pitkittämistä, jonka vastauksen tohtori kirjasi papereihinsa.
    Näin sitten loppupelissä tapahtuikin. Elämästä luopuminen oli paljon rauhallisempi ja kauniimpi tapahtuma, kuin olisi ollut letkujen ja laitteiden ympäröimänä.

    Aivan äskettäin löysimme tätini kuolleena makuuhuoneensa lattialta. Asunnon valot olivat päällä ja radio pauhasi. Oli maannut viikon lattialla. Kuoliko heti, vai... Yksinäisenä ei ole hyvä kuolla, vaikka omaiset olisivat kuinka lähellä.

    Josta tulikin mieleeni, että sellaiselle nuorelle, vaaleatukkaiselle, isotissiselle tyttöselle olisi täällä paikka avoinna. Imurointitaitoinen pitää olla ja kulkea hameessa ja korkokengissä. Imuroidessakin.

    VastaaPoista
  14. Ad Omnia: - perintöverotusta on syytä odottaa siksi, että pesästä myydylle omaisuudelle, esimerkiksi omakotitalolle, pannaan sitten myyntihinta arvoksi. Muuton käytettäisiin lähinnä verotusarvoa. Ero voi olla suuri.

    Puoli vuotta taitaa olla käytännössä suhteellisen nopea aika, vuosi sen verran pitkä, että sen kuluttua voi jo ruveta kyselmään asian perään. - Jos pesään kuuluu yhtiöitä tai jopa osuus konsernistsa, verotuksen toteuttaminen on tietysti toisen luokan urakka ja vie joskus paljon aikaa. Jokainen järkevä yrittäjä suunnittelee asiansa perintöverotuksen varalle valmiiksi.

    Ennakkoperinnöt ja perinnön ennakot on hyvä ajatus. Perintöverotus tuskin tästä ainakaan alenee. - Olen itse toteuttanut tätä periaatetta (kesämökki) ja vanhempani samoin.

    Asiantunteva apu on kuitenkin tarpeen - perillisiä on kohdeltava tasapuolisesti ja lakiosat on muistettava.

    Perintöön ryhtyminen, kuten vanha laki sanoi, toisin sanoen pesään kuuluvien varojen käyttämine nmuuhun kuin hautajaisiin, veroihin ja pesän kuluihin, aiheuttaa henkilökohtaisen vastuun pesän veloista. On tapauksia, joissa pesä kannattaa jättää suoraan konkurssiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiukan vanhentunutta tietoa. Vuoden 2004 lopusta lähtien kuolinpesän osakkaalle ei aiheudu vastuuta pesän veloista kuin enintään pesän varallisuuden verran. Perintöön voi siis nykyään huolettomammin ryhtyä.

      Poista
    2. Perillisiä on todellakin vain yksi yksinkertainen ihminen. Perintöön on ryhdytty ja tehty perityssä talossa korjauksia siksi, että talo säilyisi ja säilyttäisi arvonsa ja käytettävyytensä. Myyntiä ei toistaiseksi ole edes ajateltu, mutta onhan siitä monta urbaanilegendaa, miten verottaja toimillaan häätää perillisen pesästään. Onko talon arvon ylläpitäminen pesän hoitoa vai mitä?

      Poista
  15. Outoa, että euthanasia-asiaa on haluttu tarkastella vain kapeasti lääketieteen ja lääkärin etiikan kannalta ja kyse on myös muusta yhteiskunnasta. Esimerkiksi kysymystä siitä tehdäänkö abortteja ei ole jätetty lääkärien yksinomaiseen harkintaan.

    Kun saatto- ja kivunhoidon ehdoton asiantuntija Terho-kodin johtaja Hänninen on esiintuonut, että hyvälläkään saattohoidolla ei voida hoitaa kaikkia kuolevien kipuja, herää kysymys tulisiko yhteiskunnan nostaa kysymys aktiivisesta euthanasiasta esille, vaikkapa Hollannin mallia noudattaen? Voisi myös ajatella, että tuomioistuimille annettaisiin asiassa jonkinlainen rooli: esim. että tuomioistuimen voisi hakemuksesta vaikkapa kahden toisistaan riippumattoman lääkärin lausunnon perusteella myöntää ethanasia-luvan.

    Tässä asiassa lääkärinetiikkaan viittaminen hiukan herättää epäluuloja: suojaako etiikka tässä tapauksessa potilasta vai lääkäriä epämieluisana koetusta tehtävästä.

    VastaaPoista
  16. Ehkä mustuneilla hopealusikoilla oli niin suuri tunnearvo, että pankinjohtaja katsoi oikeudekseen pyyhkiä vuorineuvoksettarella lattiaa?

    Minua suuresti ihmetyttää ajatus, että varakkaammat ihmiset käyttäytyisivät keskimääräistä paremmin. Kirjassa "Outoustalous" oli esimerkki rinkeleistä, joiden maksaminen oli vapaaehtoista. Suurin hävikki oli johtajien kerroksessa, ilmeisesti johtajat tarvitsevat sekä kyynärpäitä että vilppiä päästäkseen johtokerroksen hunajapurkin ääreen.
    http://kemppinen.blogspot.com/2006/02/kirjaply.html

    Ehkä pankinjohtaja oli henkisesti varautunut, että hänen laatikossaan on puoli tusinaa mustunutta hopealusikkaa. Tiistaisessa laatikkoleikissä, ne kaksikymmentä ihmistä, jotka eivät vaihtaneet laatikkoa, toimivat henkisellä tasolla rationaalisesti. Mielipaha, joka olisi syntynyt kun olisi vaihtanut laatikkoa, ja palkkio olisi löytynyt poisvaihdetusta laatikosta, olisi ollut aivan varmasti suurempi, kuin parantunut voiton odotusarvo.

    Jos tämä peli tulisi vastaan tosielämässä, niin en minä tiedä, vaihtaisinko laatikkoa, vaikka tiedän jo viime vuosituhannelta tämän pastori Been teoreeman pelisovellutuksen.

    P.S. Jos jollakin miljonäärillä on laittaa laatikkoon miljoonan euron palkkio, suostun pitkin hampain laatikkoleikin koekaniiniksi.

    VastaaPoista
  17. Ad Omnia: - kyllä eutanasian ei-lääketieteelliseet ongelmat ovat tiedossa. Tämä tulee nyt ulkomuistista, mutta asiasta on muistini mukaan komitean tai työryhmän mietintö, jossa ongelmia on pohdittu monipuolisesti. Olen myös ollut näkevinäni, että asia olisi oikeusministeriössä esillä.

    Taustakeskustelusta Pöysti, Sirkka: Eutanasia ja etiikka: Suomalainen eutanasiakeskustelu kansainvälisen eutanasiakeskustelun osana 1970-luvulta nykypäivään. Helsinki: Sirkka Pöysti, 2009. ISBN 978-952-92-6082-9.

    VastaaPoista
  18. Ei tuo riitä. Mukaan eutanasia ja miksei myös itsemurhaan auttaminen.
    Jos elämä on tuskaa, siihen pakottaminen on kidutusta.

    VastaaPoista
  19. Ad Omnia: - lääkäreistä - on epäeettistä. Hätätilanteet ovat tietysti erikseen. Lääkäri voi helposti suosia omaisiaan ottamalla heidät ohi jonon hoitoon. On myös todettu, että henkinen riippuvuus vaikuttaa haitallisesti lääkäriltä vaadittavaan kylmän obejktiiviseen harkintaan.

    VastaaPoista
  20. Eräässä sisaren ja veljen välisessä äidin jälkeen toimitetussa perinnönjaossa sisar pyysi jäämistöön kuulunutta sormusta itselleen, koska äiti oli sen hänelle luvannut. Veli suuttui ja vaati sormuksen katkaistavaksi jakoa varten.
    Eräässä toisessa kahden osakkaan perinnönjaossa tuli riita siitä kumpi saisi lipputangon. Suutahtanut pesänjakaja vaaitti lipputangon keskikohdan, sahasi sen siitä kahtia ja heitti kummallekin osakkalle palasensa. (Tarina ei kerro olivatko osakkaat tyytyväisiä palastensa paksuuteen.)

    VastaaPoista
  21. Suomen lääkäriliitto pitää ennenaikaista kuolemaa lääketieteen perinteisenä vihollisena, sillä lääkärin etiikan lähtökohta on ihmisen palveleminen elämää kunnioittaen. Lääketieteen kehittyessä ja ihmisen keski-iän huomattava pidentyminen on herättänyt lääkäriliitossa myös keskustelua, että onko pitkitetty elämä aina ihmisarvoista.

    Suomen potilaslaki (785/1992) ja lainsäädäntö ei hyväksy eutanasiaa ja lain mukaan potilaalla ei ole oikeutta vaatia eutanasiaa. Suomen rikoslain mukaan potilaan elämän lopettaminen on rangaistava teko, joka luokitetaan tappo- tai surma-nimiseksi rikokseksi.

    Suomen lääkäriliitto suhtautuu kielteisesti aloitteisiin eutanasian laillistamisesta. Lääkärien ammattikunta pidättäytyy toimenpiteistä, joiden ensisijainen tarkoitus on potilaan kuoleman jouduttaminen. Maailman lääkäriliitto (WNA) kehottaa lääkäreitä pidättäytymään itsemurhan (eutanasia) avustamisesta, vaikka se ei olisikaan maan lakien mukaan kiellettyä. Amerikassa Oregonin osavaltiossa eutanasia on laillistettu, samoin Euroopassa Hollanti, Belgia ja Sveitsi ovat hyväksyneet eutanasian.

    Maailma on menossa koko ajan moraalittomampaan suuntaan kaikilla rintamilla. Jossakin vaiheessa myös eutanasia tullaan hyväksymään maailmanlaajuisesti kuten moni muukin väärä asia, joka on ensin nostatettu keskustelunaiheeksi ja sitten sen johtopäätöksenä asia on hyväksytty.

    Lääketieteen pitäisi suojella elämää ja ylläpitää sitä kaikin mahdollisin tavoin, eikä surmata potilasta, vaikka potilas sitä toivoisi. Kivunhallinta ja kipujen lievittäminen on nykyään lääketieteessä korkealla tasolla. Lääketiede kehittyy tässä suhteessa huimaa vauhtia ja kivuissa sekä kärsimyksissä kamppaileva potilas voi saada vaivoihinsa apua hyvinkin pian sekä jopa parantua niistä.

    Kivuista kärsivä potilas voi parantua Jumalan tai lääketieteen avulla. Tällaisia tapauksia on useita. Myös tästä syystä eutanasia on väärä ratkaisu, sillä parantuminen voi olla edessäpäin. Kenenkään kohdalla emme koskaan voi tietää mitä heille tapahtuu, siksi eutanasia on aina surma ja eettisesti väärä teko.

    Monet lääkärit ovat nähneet omin silmin potilaita, jotka Herra Jeesus on parantanut yliluonnollisesti. Aina kun on elämää jäljellä, niin on toivoa jäljellä. Eutanasia on eettisesti väärin sekä syntiä Jumalan kasvojen edessä.

    tekstin lähde; http://koti.phnet.fi/petripaavola/eutanasia.html

    VastaaPoista