30. tammikuuta 2012

Keskinkertaiset ihmiset

Tänään kirjaston satutunnille on luvannut tulla juttelemaan Antti Tuuri. Sopii hyvin, koska kävimme sitä samaa kansakoulua, jolta ”Talvisota” (1984) alkaa. Se on nyt palanut se koulurakennus.

Lukupiirien yksi vika on keskittyminen kirjaan. Luetaan muka jokin kirja ja sitten puhutaan siitä. Ennen oli melkein kiellettyä puhua kirjailijasta. Piti antaa tekstin puhua ja unohtaa kirjoittaja. Tästä on päästy. Aina on ollut lupa puhua kirjailijan tuotannosta.

Tulin lukeneeksi Tuurin tuotannon toiseen kertaan läpi. Sieltä nousi esiin sellainen havainto, josta kärsii hetken keskustella. Jos selaatte mielessänne merkittävinä pysyneitä suomalaisia romaaneja, näette että romaanin sankariksi tai ainakin sankarin kaveriksi on liki järkiään haluttu poikkeusyksilö. Joko henkilöllä on epätavallisia kykyjä tai ominaisuuksia tai hänelle tapahtuu aivan ihmeellisiä, kuten Waltarin historiallisten romaanien sankareille, tai sitten hän vain on eri paria kohtalonsa kanssa, kuten Kiannon Topi Romppanen tai Sillanpään Toivolan Juha.

Aho, Jotuni, Lehtonen, Haanpää ja Linna vyöryttävät näytteille ihmeellisiä ihmisiä. Samaan päävirtaukseen kuuluu selvästi esimerkiksi Konsta Pylkkänen, Heikki Turusen Simpauttaja ja itse asiassa Hotakaisen ja Tervon monet henkilöt.

Kun kirjallisuus muuttui rajusti 1950-luvulla, Veijo Meri, Paavo Rintala ja sitten Hannu Salama ja monet muut toivat sankariksi tavallisen ihmisen. Meren ”Vuoden 1918 tapahtumat” –romaanin päähenkilö ei ole erikoinen, vaan tyypillinen, mutta ”Sujut” –romaanin päähenkilö on kyllä erikoinen.

Antti Tuuri kirjoitti 15 vuotta tavallisista ihmisistä ja asioista ja tavallisella kielellä. Vielä Pohjanmaa-sarjan ihmiset ovat henkisesti keskinkertaisia, jopa talousrikollisina.

Minun silmissäni tämä on hienoa romaanitekniikkaa. Tuurin kirjoissa havainnot tuntuvat tärkeämmiltä kuin havaitsijat. Tästä tulee mieleeni Antti Hyry.

Odottamaton taite on ”Talvisota”. Vaikka Hakalan sukukunta on hyvinkin sellaisia miehiä, joita sai myötäänsä kierrellä Kauhavan raitilla, kirja on isänmaallisuuden täysin uudistettu kuva ja toteutus on kertoja, joka näyttäisi olevan aika tavallinen jauhojulppi (”julppi” tarkoittaa housujen etuhalkiota), mutta hänessä henkilöityy talvisodan myytti, hiljainen ja ehkä itse itsensä arvioimatta jättävä sankaruus.

Voin kertoa, että tämä on Tuurin tietoinen valinta. Väitän asiaa varmaksi, koska tiedän, että romaanin tapahtumat ja perusratkaisut ovat J.O. Pernaan suusta, osittain serkkunsa Atte Pernaan. Tunsin itse molemmat miehet, ja J.O. jos kuka oli poikkeusihminen. Hän jäi ilman Mannerheim-ristiä jatkosodassa, koska joku meni sanomaan hänelle, että nyt tulee risti lääkintäaliupseerille, joka on kantanut kohta kaikki pitäjän miehet sidontapaikalle, usein ihan mahdottomista paikoista. Siihen Pernaan Jussi oli sanonut, että Isosompin Felix on sellainen mies, ja hänelle se risti sitten meni.

Tuuri on rakentanut päähenkilöstään särkyneen ihmisen, joka on pysyvästi kahden vaiheilla. Hän ei ole kova eikä pehmeä, ei runsas eikä niukka, ei uskovainen mutta kuin pysyvästi seuratalon porstuassa.

Havaintojen tekijänä ja sanojana hän tietysti on niin hyvä, tämä Hakala, ettei sellaista usein kohtaa.

Uusimmissa kirjoissaan, joissa päähenkilöt ovat Ketolan sukukuntaa, Tuuri on siirtynyt yhä erikoisempiin ihmisiin ja asioihin. Vaikka tuotannon tähänastisen huipun, ”Ikitien”, päähenkilö vaikuttaa tavalliselta, hän on todellisuudessa mystikko jossain teosofian ja tolstoilaisuuden suunnalla ja syvällisesti omantunnon ihminen.

Omantunnon äänen kuuntelemista eli korkeaa moraalia pidettiin ennen sotia ainakin Pohjanmaalla kommunismina. Äärioikeistolaisuus oli joukkoliike, joka sitten kaatuikin siihen, että se houkutteli eniten hölmöjä, joista pahin oli Vihtori Kosola itse, henkiseltä kehitystasoltaan aika alamittainen yksilö. ”Ei Vihtorista ollut”, sanoivat viisaat vanhat Kauhavalla.

23 kommenttia:

  1. 20.3.2012 tai siis muutaman viikon päästä Kreikalta erääntyy joku 14 mrd € vanhaa lainaa. Laina on vanhaa perua tai napakammin ilmaistuna apua Saksalta ja Ranskalta. Sellasta bittisykerahaa jolle sovittiin koroksi -pitäisi sanoa korkotuotoksi- Saksan ja Ranskan pankeille vaivautumisesta lisäämään taseen kahteen sarakkeeseen numerot "14". Jos korkomenoa kysyt,niin asiahan oli siten että kun Kreikan piti 0,2 mrd maksaa, niin se kirjoitettiin saamisen 14 lisäyksessi ko. pankkien taseisiin.Pankkien velkapuolelle kirjoitettiin uutta saldoa Kreikalle sama 0,2 jonka jälkeen Kreikka oli velkaa 14,2 ja pankit saamassa 14,2 eli niillä oli omaisuuden arvo oli kohonnut 14,2. Kuuluisissa Kreikan valetilastoissa maan velka oli noussut 14,2 mrd euroksi. Rahat olivat pannut kiertoon koulujen hotelli-infran olympialaisten huvivenesatamien jne rakentamiseen. Se raha oli kohta pankeissa ja vanhanaikaisesti lainattavissa kotien viemäröinteihin,volkkareiden ostamiseen,rantabaarien laittamiseen jne.

    Tämän hyvän houkuttelijat demokratiaeuroopassa puolestaan totesivat tuon 0,2 mrd € korkotuloksi ja siis Voitoksi ao.tilikirjoissa (=tuloslaskelmassa). Nyt taseen puntit saatiin tasan.Molemmat pitenevät 0,2 ja ovat pidennetyt alkutilanteeseen verraten kaikenkaikkiaan 14,2. Malta vielä.Paras osa on jäljellä. Nyt Saksan ja Ranskan finanssi-insinöörit, komission kannustuksen alla, kiinnittävät katseensa tuohon voitettuun 0,2 mrd erään. Siitä päätetään jakaa bonukset. Tilikauden Voitosta
    sipaistaan 0,1 pankkiirien omille talletustileille. Ko.sarake säilyy ennallaan.Yksi rivi kutistui 0,1 ,mutta toinen paisui 0,1.
    Bonustiliä sopii nyt käyttää, mihin nyt rikaat rahaa käyttävätkään. En tiedä,mutta siellä ne eurot uivat meikäkäisen senttien
    kera sulassa sovussa. Kun raha lähtee Saksan pankista pankkiirin uuden viinichateun restaurointiin,niin pankki paikkaa
    puuttuvan rahan iltasella interbankmarkkinoilta ("tukku" ja euribor retoriikka tukee nyt esiin. Ja EKP on valppaana panemaan omistaan jos ei muualta löytyisi.)

    Nyt kun tämä näppärä EU on ryssinyt pelinsä, niin kaikki sentään eivät. Tuota 14 mrd erää on kaupiteltu jälkimarkkinoilla ALE tarjouksina -80% eli mitä se tekee 10 % olisi 1,4 -kaksikymmentä on sitten kai 2,8 mrd euroa. Kun tänään Brysselissä asiat kait sen verran silottuvat, että Kreikka saa apupakettinsa 130 mrd,niin 20.3.2012 maksetaan täysarvo 14 mrd näille uskalikoille joiden haltuun arvosta 2,8 tuo erä 14 mrd euroa on siirtynyt (jos nyt käyttäisi passiivi-ilmausta, Uutisista opittu,kelpominä !) Kuka möi pilkkahinnalla ? Ne joilla ei (enää) ole vastuita Kreikasta.Ilmari ? Kuka osti .IlmariHedge ?
    Kysy tarkemmin Jouko Ahoselta (ent.paperiliitto,luuseri jo Kalevankankaalta omien sanojensa mukaan.Terävintä mitä suomeksi finanssikriisistä on lausuttu).

    Muutakin tästä sopisi virkata. Aasinsillaksi Kemppisen blogiin sanoisin vain että minusta oli kummaa siinä Hurskaassa kurjuudessa romaanin suppeus ja se että Juha Toivolasta selvittiin toteamalla hänet kerta kerralta aivovammaiseksi.
    Että kurjien vimma pelastukseen olisi patologista ? Jos näin,niin kiva sairastaa.
    Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  2. Jaha, Kemppinen on alkanut varautua, kuvasta päätellen.

    Kuulin just alan miehiltä, että ei se Halosen miinakielto aivan niin hirveä ole kuin on ajateltu. Nyttemmin on päädytty siihen, että miinoja on hyvin helppo rakentaa. Niin lienee. Verrataanpa vaikka Palestiinan alueen naula- ja mutteripommeihin.

    VastaaPoista
  3. "Havaintojen tekijänä ja sanojana hän tietysti on niin hyvä, tämä KEMPPINEN, ettei sellaista usein kohtaa."

    VastaaPoista
  4. > Äärioikeistolaisuus oli joukkoliike, joka sitten kaatuikin siihen, että se houkutteli eniten hölmöjä, joista pahin oli Vihtori Kosola itse, henkiseltä kehitystasoltaan aika alamittainen yksilö.

    Esitän nyt kysymyksen, joka hiukan kalvaa minua. Kenestä hyvisten puolella olleista ihmisistä (lähinnä poliitikot, sotilaat), "joita ei saa arvostella", voisi sanoa, että hän olisi "henkiseltä kehitystasoltaan aika alamittainen yksilö"? Suomalaisia ei saa ottaa mukaan, koska minusta meillä on heistä aika hyvä kuva kaikkine heikkouksineen. Lähinnä tulevat mieleen englantia ja ranskaa puhuvat ihmiset (toisen maailmansodan sankarit, USAn itsenäisyyden ajajat ja muutama muu pyhimyksen asemaan korotettu). En suostu uskomaan, ettei heistä sellaisia löytyisi. Heitän ilmaan nimiä (näillä kaikilla, paitsi tietääkseni Pattonilla, oli lukemani mukaan pöyristyttäviä mielipiteitä, ja he viittasivat kintaalla joidenkin ihmisten kärsimyksille ja oikeuksille, mutta pyhimyksiä ovat):

    George Washington
    Abraham Lincoln
    Mark Twain
    Roosevelt
    Churchill
    Charles de Gaulle
    Patton
    Montgomery

    VastaaPoista
  5. Keskinkertaisiksi sanotaan ainakin Savossa päin sellaisia jotka tarvitsevat välivouhkia hoitamaan asioitaan, esim. esilukijoita valitsemaan heille lukemistoja.

    Politiikan pariin päädyttyään he etenevät usein esilukijoiksi alokkaiden valatilaisuuksiin.

    VastaaPoista
  6. Niin.

    Viime viikolla poimin siitä kirjaston pöydältä Tuurin kirjan Elämä isänmaalle. Oli poikkeuksellinen sotakirja.

    Sivu toisensa jälkeen odotin milloin alkaa tulimyrsky ja kuvaukset siitä miten sotilaiden jäsenet lentelevät puiden oksalle.

    Mentiin melko pitkälle ennen kuin ensimmäinen luotisuihku sillalla tuli Kärkkäisen jaloille ja siihen ne karmeudenkuvaukset miltei jäivätkin.

    Melkein ensin olin pettynyt, mutta kyseessä olikin tunnelmakuvaus siitä miten edetään vihollisen maaperälle joka ennen oli omaa maata, ja miten joka mutkan takana saattoi vaania kuolema.

    Eteisestä otin vielä kierrätyspöydältä matkaani "Asioiden suhteet". Se on vuorossa tällä viikolla.

    VastaaPoista
  7. Eilen Antti Tuuri oli kirjakahvilavieraana Vammalan Pukstaavissa. Kiitokset käynnistä, oli mukava kuulla kirjailijaa.

    Pari kysymystä jäi kiinnostamaan, mutta en voi itse tarkistaa, kun kotona ei ole Tuuria.

    Kirjastoihminen sanoi lainaajien jakautuvan selvästi kahteen: toiset tykkää toiset ei. Ei-tykkääjät sanovat syynä olevan kuivan insinöörikielen. Lukiessani en ole tämmöistä edes huomannut, että kai kuulun tykkääjiin. Kuinka ne tekstit teidän mielestänne on? Tuuri sanoi, että jos hänen kieltään pitää insinöörikielenä, niin ei ole insinöörien kirjoituksia koskaan lukenut.

    Kysyjä oli myös havainnut Tuurille tyypillisenä lauserakenteen, jossa verbi on saksalaistyyppisesti lauseen lopussa. Kysyi onko se tietoinen tyylikeino. Ei kuulemma. Tämä kiinnostaa, kun huomaan itse ihan tavallisissa kirjoituksissa saavani usein verbin lauseen loppuun. Olen kohdallani ajatellut, että se on jotenkin vain ajattelunvirtaa ja korjannut sitten tekstin kuivemman oloiseksi, lyhytlauseiseksi normaalikieleksi.

    Antti Tuuri on livenäkin hyvä kertoja. Olettekos te, palstan isäntä, siellä keskustelun teemoittajana? Kaipa kuulemme tilaisuudesta huomenissa tai myöhemmin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se Antti Tuurin Ikitie hyvä!

      Kaikki haluavat olla sukua kauhavalaisille. Vexi Salmen lisäksi pari keskisuomalais-länsisavolaista naista epäilee olevansa vähintään Antti Tuurin pikkuserkkuja tai sinne pain. Avainsana on Juho Kusti Pelkonen, joka vaikutti Kauhavalla vuosisadan vaihteessa. Oli jonkinlaisesta talosta lähtöisin ja piti ammattinaan haudankaivajan hommaa Kauhavalla. Mitenkähän tämä sukupuu mahtaa mennä?

      Poista
  8. Keskinkertaisuudet kuolevat aikaisin. Sosiaalisesti kypsät, henkisesti tasapainoiset, sekä älykkäät (maskuliiniset) eivät koe sodissa sankarikuolemaa, vaan suurella todennäköisyydellä selviävät hengissä.
    Näin ainakin viime viikon lukemistani voi päätellä. Samuel Stouffer: The American soldier-Combat and its Aftermath, ja Edward Shils Morris Janowitz: Cohesion and Disintegration in the Wehrmacht in World War II.
    Samaa johtopäätöstä osoittavat israelilaisten Jom Kippur-sodan haastattelututkimukset jne...

    Tuloksina mm. että kymmenessä rykmentissä kahdestatoista heikosti asennoituneet komppaniat kärsivät huomattavasti todennäköisimmin taistelujen ulkopuolisia tappioita. Ja että kahdeksalla miehestä kymmenestä taisteluissa hermoromahduksen saaneesta miehestä oli perheongelmia; raskaana oleva vaimo, talouskriisi, perheenjäsenen hiljattainen kuolema.

    Antti Tuurin havaintoja voi lukea ajatellen monellakin tapaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitenkähän se sankarikuoleman todennäköiryys laskettiin? JarMom nayttää tietävän! Jaapa ystava hyva tietoa meille muillekin.

      Poista
    2. Haastattelujen ja kyselyjen perusteella. Amerikkalaiset tekivät tätä ahkerasti II-Maailmansodan aikana ja samaa tekevät vielä nykyäänkin Irakissa ja afgaanienmaassa. Heillä oli oma tutkimusyksikkönsä Army Research Brand, joka jakoi (minusta) luonnottoman usein kyselykaavakkeita sotilaille sosiologien tutkittavaksi.
      Lähinnä kyse oli yksiköiden ryhmien taistelutaidoista ja menetyksistä ja sosiologit halusivat tietää voiko kyvykkyyden selvittää etukäteen pelkästään kyselyjen avulla.
      Pääpointti usein oli ryhmän ja ryhmähengen tutkiminen ja miksi löyhät ryhmät eivät pärjänneet. Tästä päästäänkin itsensä uhraamiseen ja yksilön taistelutaitoon ja jopa hermoston välittäjäaineeseen dopamiiniin.

      Todettiin myös karkureiden olevan tyytymättömiä erakkoluonteita, jotka eivät olleet koskaan sopeutuneet yksikköönsä. heidän oli yleensä vaikea antaa ja osoittaa rakkautta. heillä oli ollut kotimaassaan vaikeita suhteita ystäviin ja perheeseen. Huomattavalla määrällä oli rikosrekisteri.

      Minusta sankarikuolemaa ei ole olemassakaan. Kaikki kuolemat sodassa ovat irvokkaita. Edes itsensä uhraaminen ryhmän puolesta ei ole sankarikuolema.

      Poista
    3. JarMom; kiitos selvityksestä.

      Tuolla sankarikuolemalla taitaa olla ainakin kaksi eri merkitysta. Minulla on pari kiveä paikkakunnan sankarihaudassa. Tunnen aika monta tarinaa naitten kivien kohdalta. Tarina voi olla irvokas tai mitä vaan, mutta poika makaa mielestani sankarihaudassa ja sankarikuolema on saavuttanut jossain Karjalan tantereella.

      Poista
    4. Hyva selitys JarMom:ilta!

      Voiko tata soveltaa myös Valkeasaaren läpimurtoon 1944 ja Viipurin
      menetykseen 20.6.1944, joista kai suurin määrä hiippajia oli peräisin.

      Jos on kyvykäs ja älykäs, niin nähdessään, että päämaja ei ollut mitenkaan suunnitellut tulevaa tilannetta (siis Valkeasaari/ katso Mikko Karejalainen 'Ajatuksista operaatioiksi'), niin eikös fiksu ihminen lähde hiippailemaan poispain.

      Toisaalta, jos koko Suomen armeija olisi seissyt jäykässä ja sankarillisessa puolustuksessa 1944 kesäkuull, niin silloin kai neukun tavoite, eli Suomen armeijan tuhoaminen, olisi toteutunut, ehkäpä??

      Poista
    5. Nyymiö:

      Mielenkiintoista olisi tietää millaisissa ryhmissä nuo hiippailijat poistuvat. Mainitsemien kyselykaavakkeiden mukaan päämotivoija taisteluissa oli "solidaarisuus ryhmää kohtaan", joka taasen oli selvästi suurempi motivoija kuin itsesuojeluvaisto tai idealismi.
      Lähtivätkö suomalaiset ryhmän "alfaurokset" ensimmäisenä hiippailemaan, jolloin keskinkertaisuudet seurasivat solidaarisuudesta mukana?

      No, jos sankarikuolemaa en tunnista, niin sankarit ainakin.

      Poista
  9. niin siis " talvisotahan" alkaa Hakalan tilan pirtistä....

    VastaaPoista
  10. Ad Omnia: - korkeista ja kamalista sotilaista muodostuu vähän vino kuva. Kun kysyjä esitti nimiä, niin esimerkiksi Englannin vaikutusvaltaisin ja ehkä merkittävin sotapäällikkö II m-sodassa lienee ollut marsalkka Alan Brook,(aateloituna Alanbrook), CXhurchillin sotilaallinen neuvonantaja. Suomessa etäisesti samantapaisessa tehtävässä oli V. Nihtilä, joka ei edes tuvennut kenraaliksi. Saksasta tulisi mieleen Hans Guderian. Jne.

    VastaaPoista
  11. A>d Omnia: - jalkaväkimiinat ovat kyllä mielikuvamainontaa. Toisia ne innostavat, toisia pelottavat. Valmistaminen on todella vaivatonta. Meillä ne pari tehdasta, jotka tekivät sytyttimiä, alkoivat sodan jälkeen valmistaa vessan venttiilejä, kukten Osy Oy (OY Sytytin). Miinoista ei homma jää kiinni.

    VastaaPoista
  12. Anonyymi tuossa ylempänä (10.15 PM) asetteli V. Kosolan aika ylevään seuraan. Jonkunverran kyseisen paikkakunnan nykytuntoja seuranneena niin Kemppisen lause ei ole mitenkään kaukaahaettu nykypäivänäkään: "Omantunnon äänen kuuntelemista eli korkeaa moraalia pidettiin ennen sotia ainakin Pohjanmaalla kommunismina."

    VastaaPoista
  13. Tuurin kieli muistuttaa hänen synnyinmaisemaansa - tasaista, laajaa, soljuvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veli Tapsa puhuu asiaa. Kieli soljuu, koska sitä eivät katkaise ihmisten repliikit."Laina käski ottamaan lisää kahvia; sitä kyllä riittäisi ja jos se loppuisi, sitä keitettäisiin lisää."
      Laina saa sanoa sanottavansa, vaikka hänen sanomisiaan ei suoraan lainata. Lauseen loppu ilmaisee täsmällisesti asian, johon perinteisin metodein olisi tarvittu pitkä repliikki.
      Ikitie on minunkin Tuuri-suosikkini. Blogi-isännän havainto säväytti: "Ketola on mystikko jossain teosofian ja tolstoilaisuuden suunnalla ja syvällisesti omantunnon ihminen."
      Siellä venäläisen teloittajaporukan auton lavalla todella tarvittiin jotain suurempaa kuin vain pohjalaista mielenlaatua. Toki silläkin pitkälle pääsee, mutta kun lapset on tapettu ja vaimon raiskaa kokonainen komppania, saattaa hiljaisempikin mies hiukan hermostua.

      Poista
  14. Itse eteläkarjalaisena tunnen nämä pohjanmaalaiset -- ja niitä on riittänyt työkavereissanikin -- muuten mukaviksi mutta kohtalaisen kolakoiksi, tavallaan ei-tunteellisiksi ihmisiksi. En helposti lipsahda heidän piiriinsä. Tästä poisluen Esko Reinonpojan.

    Joten en mä siitä Tuurista. Pahoittelen. Ja eräät häät Seinäjoen lähistöllä haluan lopullisesti unohtaa. Hävetti.

    VastaaPoista
  15. "Tuuri on rakentanut päähenkilöstään särkyneen ihmisen, joka on pysyvästi kahden vaiheilla. Hän ei ole kova eikä pehmeä, ei runsas eikä niukka, ei uskovainen mutta kuin pysyvästi seuratalon porstuassa."

    Kirjan lukemista haittaa nykyisin Pekka Parikan siitä tekemä elokuva, joka on suhteessa kirjaan vähän kuin Laineen elokuva Linnaan. Ehkäpä Taneli Mäkelän valitseminen pääosan esittäjäksi karsi Hakalasta rosoisempia puolia.

    Sinällään Parikan elokuva on hienoin suomalainen sotaelokuva, Lainettakin parempi Molbergista nyt puhumattakaan. Lindman ei saanut Tali-Ihantalaa kuviksi, ehkä se ei ole edes mahdollistakaan.

    VastaaPoista
  16. Kun Kemppinen yllyttää lukemaan kirjoja, niin joskus käy niin, että kirjasta on myös tehty elokuva. Ainoastaan kerran elokuva on ollut kirjaa vakuuttavampi kokemus. Venäläisten Saatana saapuu Moskovaan, on useampiosaisena minisarjana vakuuttavampi kuin kirja.

    Toissa viikonloppuna, siis ennen tätä blogin pääkirjoitusta, kirjastossa tarttui käteen Tuurin Talvisota. Samalla päätin tehdä tämän kirja-elokuvavertailun. Kun kirjasto kiikutti DVD:n kymppiin, niin viime viikonloppuna oli mahdollisuus suorittaa vertailu.

    Kyllä kirja vei taas voiton. Kirjassa tarina pysyi yhden ihmisen pääkopan sisällä, elokuva muuttui loppua kohden pelkäksi räjähdenäytökseksi. Ilmeisesti Kemiran tavaraa ei saanut jättää varastoon?

    VastaaPoista