14. joulukuuta 2011

Tuomari linnaan?


Kuvasta ilmenevän 550-sivuisen kirjan kirjoittajat ovat dosentteja ja siis oikeustieteen tohtoreita. Pajuoja on eduskunnan apulaisoikeusasiamies ja Pölönen esittelijäneuvoksena oikeusasiamiehen kansliassa. Aikaisemmin hän on toiminut muun muassa EU:n ihmisoikeustuomioistuimessa.

Tämä on lyhyt ja kehuva esittely kirjasta. Tiedossani ei ole muuta yleisesitystä laillisuusvalvonnasta. Kirja on myös toteutettu ovelasti. Siinä ei ole alaviitteitä. Muutenkin se on selvää ja ymmärrettävää kieltä myös jaksossa, jossa kerrotaan, miksi meillä on kaksi osittain päällekkäistä valvontainstanssia. Toinen oli aikoinaan kuninkaan, toinen valtiopäivien luottamusmies. Sitä kirjoittajat eivät sano suoraan, mutta työnjako on pysynyt hiukan sekavana.

Olin omista syistäni onnellinen luettuani nyt toimivien virkamiesten toteamuksen: pykälän numeroa tärkeämpi on sen sisältö.

Tuo voi vaikuttaa itsestään selvältä, ellei ole ollut itse tuossa sopassa. Omasta puolestani lisäisin – ja olen lisännyt – että järjellistä ja järkevää ratkaisua tärkeämpi on monia vuosikymmeniä ollut ”pykälä” eli lain säännös, oli se sitten ratkaisun kannalta riittävä tai ei.

Olen näillä luisevilla sormilla kirjoittanut satoja tuomioita, joissa lauseita ja numeroita on hiukan pyöritelty (esimerkiksi rangaistuksia yhdistettäessä) ja sitten lausuttu, ettei tuomion lopputulosta muuteta.

Kirjassa ei ole puhe tuomioiden perustelemisesta, johon on viime aikoina kirjoitettu aiheellisesti paljon huomiota. Kirjan aihe on ylin laillisuusvalvonta, ja teoksessa selvitetään ansiokkaasti myös maallikoille, miten monitahoinen käsite tämä laillisuusvalvonta on.

Suomessa oikeuskansleri ja oikeusasiamies eivät voi muuttaa virheellistä tuomiota. Tuomioistuimet ovat riippumattomia. Ne ratkaisevat lopullisesti, mikä jutuissa on oikea ratkaisu.

Sitä vastoin luullakseni hyvin monille lakimiehille, myös minulle, on uutta, että suomalainen järjestelmä, joissa tuomioistuimet kuuluvat oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen valvontavaltaan, on kansainvälisesti harvinainen. Kirjoittajien mielestä se on myös arveluttava. Parempaa keinoa, kuten tuomioistuinlaitoksen sisältä tulevaa kontrollia, on pohdittu ankarasti parikymmentä vuotta, tuloksetta.

Kirjan painavin anti ja syy ehdottaa vakavasti siihen perehtymistä on laillisuusvalvonnan ja siis mm. kantelumahdollisuuksien kokonaiskuvan selvittäminen. Onko paikallaan pistää kantelu sisään, jos humalainen sanoo toista hamppariksi? Ei ole. Voiko kannella, jos poliisi ei ryhdy tällaisen kauheuden takia tekemään tutkimuksia. Kyllä voi, mutta ainakin esimerkkitapauksessa tulosta ei ole luvassa, koska viranomaistoimintaan kuuluu harkintavalta, jonka sisään laillisuusvalvojat eivät mene. Lisäksi kysymys oikeudellisesti harkinnasta ja todisteiden harkinnasta ovat eri asioita. Jälkimmäinen ei kuulu laillisuusvalvojille.

Huolestuneelle lukijalle: tietysti tuomarin on voinut kautta aikojen erottaa pahan väärinkäytöksen takia. Tietääkseni 1900-luvulla tapauksia oli kolme ja lisäksi joukko tuomareita sai vakavan kehotuksen vaihtaa ammattia. Syy oli tyypillisesti mielenterveysongelmat ja alkoholismi.

Kirja on suuren huomion arvoinen ajankohtaisuutensa vuoksi. Paljon on muuttunut EU-tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vuoksi (joka siis ei ole EU:n vaan Euroopan neuvoston elin). Vielä enemmän muuttuu, kun valvonta juuri nyt laajenee selvästi juristien perinteisen alueen yli. Esimerkiksi kansalaisjärjestöillä tulee olemaan totuttua paljon suurempi rooli. Voinee toivoa, että samalla tuomioistuimille hyvin hankalat asiat, kuten rikokset ”syrjintä” tai ”ahdistelu” löytävät uusia ratkaisukanavia. EU:n oikeusasiamiehen ensisijainen menettely on hakea sovintoratkaisuja ja tarvittaessa vapaaehtoisia korvauksia. En tässä ehdota mitään maailmanvallankumousta, mutta mielestäni erinäiset lapsen huoltoa koskevat asiat sopisivat paljon paremmin hyvin valvottuun hallintomenettelyyn kuin tuomioistuimille.

Neuvoisin lukemaan kirjasta ainakin jaksot ”Perus- ja ihmisoikeuksien esiinamarssi” (s. 279-354 ja”Näkökohtia perustuslainmukaisuuden valvontaan (s. 518-526).

20 kommenttia:

  1. Ehkä kirjan voisi lähettää Yleleaksin käsikirjoittajalle, Jukka Ukkolalle ja Aarno Laitiselle soveltuvin osin kommentoitavaksi.

    Se pitäisi tehdä ennenkuin Timo Soini saa kirjan käsiinsä - tai siis mielikuva-Soini.

    Tällaista teosta ei ehkä huomaisi, jos sitä ei nostettaisi tikun nokkaan, joten kiitosta vaan.

    Ehdin jo asiasta täällä pirunmerrassa (Bryssel) pari sanaa kollegoidesi kanssa vaihtaa.

    Perästä kuuluu sano torventekijä.

    VastaaPoista
  2. Sinänsä minulla ei ole laillisuusvalvojien linjasta huomautettavaa. Yhtä vain ihmettelen: miksi virkasyytteitä nostetaan niin harvoin? Jos käy vaikka oikeuskanslerin ratkaisuja läpi, niin voi havaita eräiden viranomaisten saavan yhtenään huomautuksia samoista virheistä. Miksi näissä tapauksissa eivät laillisuusvalvojat nosta virkasyytettä vaan virkasyytteet rajataan lähinnä tuomareiden tekemiin virkavirheisiin?

    Ymmärtääkseni sotien välisenä aikana ja vielä 1960-luvulla virkavirheestä syytettiin nykyistä paljon herkemmin. Osaatko, Jukka, perinteitä ja virastokäytäntöä tuntevana, kertoa, mikä on johtanut siihen, ettei virkavirheistä syytetä enää kuin kaikkein törkeimmissä tapauksissa?

    VastaaPoista
  3. Sisäministeri Räsäsen puuttumisessa tuttavansa tyttären polkupyörävarkauteen on ylitetty jopa oikeusasiamiehen toimivalta, "kantelumenettylystä" puhumattakaan. Tunnettuus ja "oma etu" on koplattu kaikkien tiedossa olevaan poliisien resurssipulaan.

    Mielenkiintoista on havainnoida kuinka oikeusasiamies hankki oman "tunnettuus" painoarvonsa ja käyttää mediajulkisuutta kantelumenettelyn ulkopuolelle jäävien asioiden esiinnostamiseen. Räsänen ei tuota julkisuutta halunnut "resurssipula" asiassa käyttää. Miksikähän?

    Ylimmän laillisuusvalvojan laintulkintaan sisältyy ns. "luova tulkinta", aivan kuin hallituspuolueiden erimieliset esitykset EU lainatukeen. Jommasta kummasta tulee jatkossa uusi tulkinta käytännön legitimoimiseksi.

    Pitäisikö sananvapaus ja sitä nauttiva lehdistö (laajemmin media) myös ylimmän laillisuusvalvojan "naaman peruslukemilla"?

    VastaaPoista
  4. - Tuomioistuimet ovat riippumattomia. Ne ratkaisevat lopullisesti, mikä jutuissa on oikea ratkaisu. -

    Juurikin näin. Kouvolan Hovioikeuden oikean ratkaisun mukaan Suomessa sananvapaus tarkoittaa sitä, että ankaran rangaistuksen uhalla meillä on ilo ja vapaus olla tätä mieltä:

    "Onneksi hillittömän kivan muslimimaahanmuuton myötä Suomessakin tulee vähenemään myös ihka aito rasismi, joka kohdistuu juutalaisiin mutta myös kantaväestöön ja muihin etnisiin ryhmiin."

    "Lisäksi loppuu syrjintä, sietämätön ylimielisyys ja huono käytös, viha, naisten alistaminen, lasten silpominen, seksuaalinen häiriköinti ja vähemmistöjen vaino, mellakointi, lippujen polttelu, älämölö, huumeet, ryöstely, raiskausrikokset, pedofilia, polygamia, lapsiavioliitot, häpeäväkivalta, rituaaliteurastukset, ruoskimisrangaistukset, kivitykset ynnä muut läpeensä inhottavat ja umpikieroutuneet tavat ja ilmiöt. Lopulta jopa itsemurhapommitukset ja terrorismi. Tanssikaanne siis ilolla yhteisen pillin säestyksellä!"

    "Väkivalta on kieli, jota sivistyneessä maailmassa ymmärretään. Sen sijaan islamissa vihan ja väkivallan kulttuuri on tuntematonta ja pyhän sodan käsite tarkoittaa todellisuudessa ikuista rauhaa. Niiden yhteensovittaminen on mahdotonta, joten islam voittakoon!"

    PS. Kiinnitän vielä SPVV:N (Sanomisen Puhtautta Valvovan Viranomaisen) huomion Helsingin Sanomien jatkuvaan, peiteltyyn kiihotukseen: tänäänkin jutussa, jossa puhuttiin "teinien" mekkaloinnista ja ryöstelyistä, kuvituksena oli kaksi maahanmuuttajaa, joista toinen oli lisäksi erivärinen!

    Hei haloo, nythän kaikki luulevat, että ne mekkaloivat ja ryöstelevät "teinit" ovat maahanmuuttajia!! Tällainen piilokiihotus on saatava loppumaan!!! Poliisi!!!

    VastaaPoista
  5. "Parempaa keinoa, kuten tuomioistuinlaitoksen sisältä tulevaa kontrollia, on pohdittu ankarasti parikymmentä vuotta, tuloksetta."
    Syyt miksi tuollaista "parempaa" keinoa ei ole tullut ovat selvät

    - tuollainen kurinpitolautakunta laskisi moitittavan menettelyn kynnystä ulottaen sen asiaoihin, jotka eivät ole selkeästi lainvastaisia ts virkarikoksina syyksi luettavia

    - tuollainen kurinpitolautakunta on jonkun asetettava, jonka käytännössä tekisi hallintoviranomainen, ehkä valtioneuvosto tai oikeusministeriö, mikä vähentäisi tuomarien riippumattomuutta näistä elimistä, vaikka lautakunta valittaisiinkin tuomareista ts hallinnon myötäjuoksijoista.
    Noista syistä nykyinen järjestelmä on parempi
    - vääräksi koetuista tuomioista saa hakea muutosta
    - tuomarin ratkaisuista, muusta menettelystä tai käytöksestä saa kannella lainvalvojalle, joka voi lievissä tapauksissa antaa huomautuksen - joka tuomaripiireissä kyllä noteerataan - taikka nostaa virkasyytteen, jonka jälkeen riippumaton ja vakinainen tuomioistuin - eikä mikään "kenguruoikeus" - ratkaisee, onko tuomari menetellyt virkavelvollisuutensa vastaisesti vai lain ja harkintavaltansa mukaisesti. Tuohon ratkaisuun voidaan hakea muutosta.
    Tietenkin kaikista paras olisi Englannin järjestelmä, jonka mukaan mitään, minkä tuomari tekee tai lausuu tuomarinistuimeltaan, ei voi johtaa oikeudenkäyntiin.

    VastaaPoista
  6. "...mielestäni erinäiset lapsen huoltoa koskevat asiat sopisivat paljon paremmin hyvin valvottuun hallintomenettelyyn kuin tuomioistuimille."
    Eikös nyt länsimaissa ole kuitenkin omaksuttu järjestelmä, jossa tuonkaltaiset ja muutkin riidat ratkaisee nimenomaan tuomioistuin eikä hallintoviranomainen. Eri asia on, että lapsiasioissa tuomioistuimille tulisi varmistaa paras mahdollinen asiantuntemus erikoistumalla sekä tulevaisuudessa mahdollisesti erikoiskokoonpanoilla, joihin kuuluisi lapsen kehitykseen perehtyneitä asiantuntijajäseniä.
    Lapsiasioissa kaikista paras tilanne luonnollisesti on, että vanhemmat keskinäisistä riidoistaan huolimatta pystyisivät säilyttämään aikuisuutensa ja sopimaan yhteisten lastensa asioista. Tätä on vahvasti omiaan edesauttamaan lapsiasioissa kokeiltavana oleva ns Follo-sovittelumalli.

    VastaaPoista
  7. Vaarallista tämä tuomioistuinten keskittäminen "keskushallinnolle", paikallishallintojen sijaan. Eikö edes Neuvostoliitto opettanut.

    Aikoinaan Venäjän sisäministeri Pjotr Valuev kirjoitti: "Kaikkialla meillä on vallalla pyrkimys jakaa hyvää väkisin. Kaikkialla on välinpitämättömyyttä ja vastenmielisyyttä sitä ajatusta kohtaan, että jotain pitäisi tehdä ilman käskyjä".

    Meillä on kohta niin valtava määrä asioita jotka tuodaan "keskushallinnon" ratkaistaviksi, että niitä on pakko työntää muualle ratkaistaviksi.
    Äärimmäisen vaarallista on antaa kansalaisjärjestoille minkäänlaista sanavaltaa.

    Rauhantuomareita Suomeen, jotka voisivat sovitella osapuolien välisiä riitoja ja ratkaista vähäisempiä rikoksia.

    VastaaPoista
  8. Muuten minua jäi vaivaamaan taannoin blogi ja sen kommentin viittaus, JK:n isän laivueen alasampumisesta. Olen ymmärtänyt, että jatkosodassa suomalaisten tappiot olivat yksittäistappioita ja suurilta katastrofeilta (á la Puola ja NL -41) vältyttiin. Mihin tuo viittasi?

    VastaaPoista
  9. Ad Anonyymi: - laivueesta - sota-aikana käytettiin sanontaa "pyyhkiä taivaalta", joka tarkoitti ilmatoiminnan tekemistä hyvin vaikeaksi.

    En viitsinyt enk aio jatkossakaan viitsiä lähteä selostamaan asioita, jotka on huolellisesti dokumentoitu ja helposti saatavissa. Ilmavoimien menetyksistä jo "Kohtalokkaat lennot II" kertoo koneen tarkkuudella, mitä tapahtui ja minä päivänä.

    Isäni itse käytti kesäheinäkuun 1944 tapahtumista nimitystä "harvennushakkuu", joka ei ehkä ole nykymaailmassa sävyltään sopiva. Itse hän sanoi jääneensä Suomen kansalla siemenpuuksi, johon soveltuu kai sama luonnehdinta.

    Ellet viitsi hakea Hyvösen Jaskan kirjoja, muistaakseni suurin määrä kaputteja aiheutui Suursaaren revohkan yhteydessä.

    Milläpä laivueen olisi ampunut alas, kun kokonainen laivue oli tuskin koskaan ilmassa samanaikaisesti.

    VastaaPoista
  10. Hauskimpia elokuvien nimisuomennoksia on Nuijalle töitä (alkuperäisnimi: Trial and Error).

    VastaaPoista
  11. Elokuvassa Nadar ja Simin: Ero iso osa
    tapahtumaketjua ja -ja käänteitä sattuu oikeusistuimessa , jokin islamin/maallisen hybridi,kenties. Mutta tosi kiehtova liki asianosaisia käyvä ja tuomarin kokemusta ja arviointiälyä täyteen mittaan hyödyntävä. Toki myös käsiraudat ja kahleet vilahtelevat. Mutta armoa ja anteeksiantoa jaellaan sitäkin
    ihmistuntemuksen pohjalta. Nyt leffaan !
    Itse ajattelen sitä kirpaisevaksi länsivaikutusten kritiikiksi. Tai ehkä musertavaksikin. Päätöskuva tuomiokapitulin käytävävierustoilla ja lapsi
    hylättynä suorittamaan vapaavalintaa...

    No tuomareiden lisäksi meilläkin oli ruohonjuurituomarit eli varatuomarit. Ihan kuin Lain Kouran henkilöitymiä pitäjissä !
    Se titteli oli ihan tarkoitettua rahvaan aloitteellisuuden eli sisu-spiritin halvautusta.
    Hyvin nurjersi -myös ojentajan,näyttäjän.

    Timo Soini heläytti kahdesti sosiaalista mediaa välikysymysretoriikassaan. Pitää
    vastata. Liikekulttuurissahan on tuo
    Juho Lallukan rallatus markalla ostamisesta ja kahdella myymisestä. Sen iskuvoima
    pohjaa myös siihen että 100 % voittoa oltiin vuosisadat paheksuttu epäoikeudenmukaisena kiskontana.

    Eipä enää. Kaipa panit pystyyn sijoitusasuntoyhtiön ? Niitähän mainostettiin isoin ilmoituksin. No ken pani,
    niin laadin tähän palan historiikkia.
    Riski- eli osakepääomaksi 20. Lainaa 80.
    Osta asunto,vuokraa,muista asumistukilisä.
    Katso Huom ! TV Uutisvuorosta asuntojen hintatason nousu 10 %. Laadi tase nykyarvoon,markt to market. Asunto 100 +
    10. Omapääoma 20+10. Velka 80.
    Tase kahtapuolta 110.Oikein. Korot ja ja hoitovastike menee päittäin vuokratulon kanssa. Lainaa ei lyhennetä. Tuloslaskelma osoittaisi tuon 10 arvonnousua eli inflaatiota voitoksi. Se on voitonjakokelpoista. Sopiva osinko olisi 8. Mutta ei ole rahaa. Lainataan
    12. Tase. Omapääoma 30. Velka 80 + 12. Ja vasen: kassa 12 asunto 110 ; molemmat 122 eli laskut oikein. Nosta osinkoa 8 eli muuta velasta 12, ikiomaksi ja peruuttamattomaksi tuo 8.

    Tilinpäätös.Tasku 8. Tase. Oma pääoma
    22 (30-8) Velka 92 (80+12). Vasemmalla
    aktiivoina Kassa 4 ja asunto 110 eli 114 kuten myös 22+92=114. Oikein. Tämä käy
    de-regulaation aikakautena. Lait ja käytännöt ovat tällaisiksi vaihdatetut.

    Äskeisessä asuntosijoittaja joutui velkaantumaan -joskaan ei koskaan lyhentämään. Parempi tapaus on pankista.
    Talletusten ohessa se ottolainaa tukkumarkkinoilta, Varmasta vaikka. Kriisissä esim. Irlanti ja Latvia vastuiden vuoksi Pankin ottolainan nykyarvo on vain
    80 % ,vrt.valtiobondit. Nyt pankki saa modernin kirjanpitoajattelun ansiosta ajatella tilanteensa helpottuvan kun se voisi ostaa pois velkaansa Varmalle tällä 4/5
    arvolla. Pankki saa tilinpäätöksessä kirjata tuon 20 voitoksi. Ja vastaavan
    arvonalennuksen velkavastuistaan. Näin on.

    Osinko ja bonuskelpoista rahaa putkahti 20. Eikä tarvitse mistään (edes itseltä) lainata, vaan pankki vain maksaa johtajien tileille ja omistajille. Pankin taseesta tuo 20 virtuaaalirahaa poistuu ja loihtiutuu
    oikeaksi ruokakaupparahaksi asianomaisten osaajapersoonien tileille.

    Että näin. Asia on johonkin mittaan raivostuttanut ihmisiä ja asiaa on lehdissä puitu. Itse luen juuri sivistysmaailmassa kohuttua (mm. N.Roubini ja Simon Johnson) kirjaa Das:
    Extreme Money,josta kertomani pari kipinöivää älynväläystä ja rahatoteuteusta
    löytyy ja julmetusti monenlaista ,aikaisemmin rikollista menoa.
    Nyt juhlittua finanssikekseliäisyyttä ja innovatiivista lainmukaisuutta.
    Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  12. Tänään saimme kuulla kuinka JJ Lehto joutuu maksamaan "tosi kovat" korvaukset, peräti 100 000e tälle leskeksi jääneelle naiselle ja hänen lapsilleen. Aha.

    Viikko sitten saimme kuulla kuinka joku hemmo erehtyi jakamaan pari musiikkikappaletta laittomasti ja tuomittiin 220 000e korvauksiin.

    Eläköön suomen oikeuslaitos. Joutaisi linnaan joka iikka.

    VastaaPoista
  13. ONKO totta ettei perätön ilmianto Suomessa ole rikos?

    Nyky-yhteiskunnassa ollaan menty omituiselle tielle: perätön ilmianto, vaikkapa naapuristasi, ei ole rikos! Voit hetkessä menettää aseesi, harrastuksesi, itsekunnioituksesi ja rutkasti rahaa. Ja tämä kaikki ihan laillisessa järjestyksessä. Oikeudenkäyntikohdetta ei ole, koska sitä ei sinulle kerrota.

    2009 elokuussa sattui Oulussa erikoinen tapaus, jossa luultavasti naapuri ilmiantoi naapurinsa poliisille aselupia koskien. Ilmiantajana toimi mitä ilmeisimmin naapuri, sillä meneillään on pitkäaikainen riita-asia aivan muista syistä heidän kesken. Poliisit tuli keskellä päivää perheen kotia ja takavarikoivat kaikki, lähinnä metsästysaseet ja aseluvat, sen enenpää selittelemättä. Varmasti siinä naapuritkin ihmetteli mistä on kyse, olihan operaatio sen verran näyttävä virkapukuisten poliisien kanniskellessa aseita pihassa odottavaan poliisiautoon. Olivat kuulemma saaneet vain käskyn aseiden ja lupien takavarikointiin. Poliisit kehotti kovasti hämmästynyttä miestä varautumaan myöhemmin ilmoitettavaa kuulemista varten. Aseet vietiin ja metsästyskausi oli juuri alkamassa.

    Hetken asiaa mietittyään tämä poliisi-invaasion kohteeksi joutunut henkilö palkkasi itselleen asianajajan.Yhdessä tämän kanssa selvitettiin tapahtumasarja perusteellisesti.
    Selvittely oli helppoa, koska ammuntaa harrastava mies oli pitänyt kirjaa tekemistään harjoittelureissuista ampumaradalle. Tämä aseen kantaminen pihan poikki autoon, asianmukaisesti asepussiin pakattuna, oli nähtävästi syynä ilmiantoon. Edes ilmiannon sisältöä ei kunnolla paljastettu.
    Aseet ja luvat saatiin takaisin kun mitään syytä takavarikon jatkamiselle tai lupien peruutukselle ei ollut olemassa. Poliisi ei suostunut kuljettamaan aseita takaisin, vaan ne piti itse noutaa poliisilaitokselta. Nyt alkaa se asian kummallisin osuus: poliisi kieltäytyy ilmoittamasta ilmiantajan nimeä.

    Tapahtuman selvittelystä aiheutui liki 1000€:n kustannukset asianosaiselle. Perättömän ilmiannon tekijää et saa selville mahdollista oikeuskäsittelyä varten, vaikkapa asiasta aiheutuneiden kulujen korvaamiseksi ja kyseenalaistetun kunnian palauttamiseksi.

    Tämä ilmiantoasia on kuulemma oikein kansalaisvelvollisuus vaikkapa rattijuoppousepäillyn kohdalla. Siitäkään ei luultavasti seuraa mitään vaikka jäynäisit naapuriasi silloin tällöin. Nyt on paljon järeämpi "ase" käytössä: ilmianna kuka aseharrastaja tahansa, vaikkapa vain epäilemällä tämän kykyä hallita aseitaan... etkä joudu vastuuseen yhtään mistään. Kyseessä on poliisitoimenpide josta poliisejakaan ei käy syyttäminen.

    Aselakia tulkitaan aika erikoisesti, koska tällaisen takavarikon seurauksena saa helposti vielä varoituksen. Tästäkin asiasta on jopa Korkeimman hallinto-oikeuden päätös, muistaakseni vieläpä vuodelta 2004. Tällöin Korkein hallinto-oikeus piti voimassa poliisin antaman kirjallisen varoituksen vaikka mitään aselakia koskevaa pykää ei oltu rikottu. Varoitus kun on kuulemma harkinnan varainen asia, jonka poliisi voi antaa oman harkintansa perusteella. Päätös oli Korkeimman hallinto-oikeuden äänestyspäätös naiset vastaan mies 2-1. Varoitus sellaisenaan johtaa herkästi aselupien peruuttamiseen minkä tahansa muun asian yhteydessä.

    Nyt seuraa kaikkein hupaisin osuus koko jutussa: Oulun poliisit eivät suostu ilmoittamaan ilmiantajan nimeä, vaikka se on heillä tiedossa. he suojelevat rikollista ja vieläpä aivan tietoisesti. Eikä tämä ole varmasti 1. kerta.

    VastaaPoista
  14. Jatkoa edelliseen:

    Perätön ilmianto Suomessa ei ole rikos?

    Nyt seuraa kaikkein hupaisin osuus koko jutussa: Oulun poliisit eivät suostu ilmoittamaan ilmiantajan nimeä, vaikka se on heillä tiedossa. he suojelevat rikollista ja vieläpä aivan tietoisesti. Eikä tämä ole varmasti 1. kerta.

    Tähänkö on menty, että poliisit pitää haastaa oikeuteen väärintekijän eli perättömän ilmiannon suorittaneen asemesta?

    No kaikki selviää aikanaan ja kunnianloukkausjuttu korvausvaatimuksineen on tiedossa. Niinhän sitä äkkiä luulisi.

    Oululaisen naipuolisen (apulais)poliisipäällikön lähettämä faksi asianajajalle on mielenkiintoista luettavaa. Oikea kverulantti asialla.

    Nyt poliisi on jo kahdesti kieltänyt paljastamasta perätöntä ilmiantajaa, eli ne suojelee rikollista.

    Juttu käy hyvin mielenkiintoiseksi ja saattaa käydä niin, että aivan syytön osapuoli, eli viranomainen, joutuu oikeuteen.

    Nyt on sitten Oulun käräjäoikeus kieltäytynyt paljastamasta perättömän / tai väärän ilmiannon tehneen henkilötietoja syytteen nostamiseksi. Päätös asiasta tuli juuri (syyskuu 2011) männäviikolla. Nyt juttu etenee tietenkin hovioikeuteen. Tapauksella lienee ennakkotapauksen luonne, joten kaikki oikeusasteet on mentävä läpi.

    Kyllä se sieltä vielä selviää... ;=) aikansa vaan ottaa ja pirusti yhteiskunan rahaa...

    Viimeisin käänne tässä jutussa on valituspyyntö suoraan Korkeimpaan oikeuteen. Seuraava etappi onkin EU -tuomioistuin.

    Oulun poliisi vitustaa jo melkoisesti kun se koettaa suojella perättömän ilmiannon tekijää. Tässä tapauksessahan pitää muistaa, että poliisi on tavallaan sivullinen, mutta poliisin toiminta rikollisen suojelijana ihmetyttää kovasti

    VastaaPoista
  15. Miten käy Keskisen aseluville? Hän on sentään tuomittu rattijuoppo ja sen seurauksena aseet takavarikoitiin!

    Oulun tapauksessa taustalla ei ole mitään rikoksia tai edes epäilyjä sellaisesta.

    MTV3: Poliisi vei Vesa Keskisen aseet

    Maanantai 1.2.2010 klo 17.06

    http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010020111038045_uu.shtml

    MTV3:n mukaan poliisi vieraili Keskisen kotona maanantaina ja otti mukaansa kauppiaan haulikot, kiväärit, pistoolin ja kaasusumuttimen.
    Asetakavarikon syynä on Vesa Keskisen saama rattijuopumustuomio, kertoo MTV3.
    MTV3:n mukaan poliisi vieraili Keskisen kotona maanantaina ja otti mukaansa kauppiaan haulikot, kiväärit, pistoolin ja kaasusumuttimen. (JARI KUPIAINEN)
    Poliisi on takavarikoinut kyläkauppias Vesa Keskisen ampuma-aseet. MTV3:n mukaan poliisi vieraili Keskisen kotona maanantaina ja otti mukaansa kauppiaan haulikot, kiväärit, pistoolin ja kaasusumuttimen.
    - Poliisi teki työtänsä ja hyvä näin. Minun kohdallani takavarikoinnin aiheutti rattijuopumus. Olen myöntänyt tyhmyyteni ja kärsinyt kaiken. Tämä on nyt lisäkipuja maalaispojalle. En mitenkään näe yhteyttä metsästysharrastukseni ja auton välillä, Keskinen kertoo MTV3:lle.
    Keskinen on harrastanut metsästystä pikkupojasta saakka ja hänellä oli luvat aseisiinsa.
    42-vuotias Keskinen kärähti rattijuopumuksesta viime vuoden elokuussa.
    IL

    VastaaPoista
  16. Suomen laissa ei perätöntä ilmiantoa ole, joten se ei ole rikos.

    Suuressa rikoslakiuudistuksessa perätön ilmianto poistettiin ja tilalle tuli väärä ilmianto. Sen toteutumisen ehdot ovat kuitenkin hyvin tiukat. Ilmiannetun täytyy joutua vaaraan, että hänet joko pidätetään, tai vangitaan, tai häntä syytetään, tai hän joutuu muun pakkokeinon kohteeksi. Kun perätön ilmianto vielä oli rikoslaissa tällaisia ehtoja ei ollut.
    Esimerkkitapauksessa pakkokeino oli aseitten takavarikoiminen, eli väärä ilmianto todennäköisesti toteutui.
    Jos teet asiasta rikosilmoituksen, niin saat tietää niin poliisien nimet, kuin väärän ilmiannon tehneen nimenkin. Esitutkinnan päätyttyä kaikki pöytäkirjassa oleva on silloin vähintään asianosaisjulkinen. Jos tapauksesta kehittyy oikeudenkäynti niin se on tietysti kaikille julkinen.

    Kenenkään kunnian ei kuitenkaan tiedetä vielä oikeudessa palautuneen."

    Näin sinulle valehdellaan:

    "Perättömän rikosilmoituksen tai ilmiannon tekeminen on rikos, josta rangaistaan."

    http://www.nettinappi.fi/tietoalue/laki-nuorelle/mista-apua/

    VastaaPoista
  17. Mitäpä sanoo hra Kemppinen tuosta Oulun aseilmiannosta ja poliisin toiminnasta ilmiantajan suhteen?

    VastaaPoista
  18. Kemppisellä näkyy joskus lipsuvan aika reippaasi, muuta sehän on vain ihimillistä erehtymistä. Joku aina oikaisee jos osaa... ;)´


    >>Kahla sai ristinsä hypättyään ohjaimiin kuolleen pilotin syliin takatoosasta ja lennettyään koneen vainajineen kentälle. Tähtärin paikka on kuvan hakaristin kohdalla. Hypätessä Kahlalla oli lauennut mutta suppuun jäänyt, vakaajaan takertunut laskuvarjo perässään.<<

    http://kemppinen.blogspot.com/2007/07/hmr-kamera.html


    Nyt on niin paksua tuubaa, että on ihan pakko kommentoida!

    Tuossa on esitykset Marskin ristiin ja ne on tehty PALJON ennen (24.12.1941) tuota "kuolemanlentoa" joka tapahtui elokuussa 1942. Jopa lisäesitys tehtiin 15.4.1942 eli reilusti ennen. Laskuvarjokin oli jo "puukotettu" pois ennen "kuoleman syleilyä". Suosittelen lukemaan isäsi kirjoittaman kirjan uudelleen tuolta osin!

    Tuolla on molemmat esitykset luettavissa:

    http://pp.kpnet.fi/jukka.kolppanen/index_tiedostot/paavok.html


    Tapahtumasta on hurja kuvaus kirjassa FK -lentue, sivuilla 333-354

    Kullervo Kemppinen: FK-lentue. Muistelma jatkosodan vuosilta. Porvoo: WSOY, 1959

    VastaaPoista
  19. Napakkaa Jukkaa, kiitos!

    Olisin kyllä sydämeltäni ja sieluni syövereistä sitä mieltä, että laitetaan otsikon mukaisesti "tuomari linnaan" ja jätetään "laillisuuden valvonta" - riippumattomille tuomioistuimille.

    Itselläni oli valitus ehdolla "EU:n ihmisoikeustuomioistuimeen", mutta ei edennyt. No, eihän ne lukuisat muutkaan. Prosessit nyt on vain määrätty niin, ettei edes Unionin tuomioistuimeen saa asiaansa, kuin kruununjuristin avustuksella ja sehän ei käy kuningasta vastaan!

    VastaaPoista
  20. "En viitsinyt enk aio jatkossakaan viitsiä lähteä selostamaan asioita, jotka on huolellisesti dokumentoitu ja helposti saatavissa."
    Sorry, harrastan sen verran sotahistoriaakin, että ymmärrän yleensä JK:n blogien viiteellisetkin viittaukset. Viittaamani blogi poikkeuksellisesti yllätti, mutta Hyvönen-vihje riitti.
    Nimim. "Tietämättömyyttään pahoittelevä anom."

    VastaaPoista