21. joulukuuta 2011

Joululahjavihjeitä


Harhailin ja hapuilin Jätkäsaaressa löydettyäni jo sitä ennen tyhjän ruudun Ruoholahden pysäköintihallista. Hississä ihmettelin, miksi Verkkokaupan kohdalla oli tyhjä laatta. Laajahkon selvittelyn jälkeen jätin sitten autoni Jätkäsaareen jossain määrin lailliselta tuntuvaan paikkaan ja kävelin tämän uutena asuntoalueena verrattomaksi väitetyn jättömaan taukoamattomassa kosteassa tuulessa kohteeseen, josta en äkkinäisenä löytänyt mitään, eli siis Verkkokaupan uuteen myymälään.

Asiat tulivat hoidetuiksi. Nuorison edustajille lahjakortti on sopiva; olin pyörällä päästäni jo ennen kuin Korvatunturille osoitettu kirje oli luettu minulle puoliväliin. Palattuani tonttuilukierrokselta ostin puhelimeeni Angry Birdsin ja totesin, etten osaa pelata sitä. Täytyy ottaa tunteja. Opettajista ei tule olemaan pulaa.

Suomenojalla kodin tarvikekaupassa ei ollut tungosta, mutta sitä vastoin erinomaista palvelua. Swiss Diamond –merkkinen kasari on markkinoiden paras. On se kyllä kalliskin, mutta haudutettu kaalipöperrys on ateriana voittamaton.

Maigret’n herasväessä molemmat puolisot hauduttivat, herra komisario rikosten selvittättämisongelmia ja madame ruokia, joiden vuoksi tukeva aviomies oli jopa valmis jättämään jonkun päivän kolmestatoista ”tavallisesta” oluesta väliin ja ajamaan bussin takasillalla piippu hampaissa keikahdellen kotiin syömään. Ranskassa saattoi olla vielä Maigret’n aikana kolmen tunnin päivällistauko.

Oli Suomessakin virastoissa ja konttoreissa ennen kahden tunnin työpäivä. Herrat lähtivät lounaalle kello 11 ja olivat mahdollisesti ns. työpöytänsä ääreen palattuaan niin humalassa, ettei heiltä kannattanut kysyä mitään. Puhe on noin vuosista 1965 – 1975, jolloin reaaliansiot kohosivat maassamme tavalla, jota ei ole nähty ennen eikä jälkeen. Pikkujoulukin kesti siihen aikaan kolme päivää…

Vahinko että kaikki siihen toimeen kykenevät tuttavat ovat kuolleet, joten muistelmateosta saa odottaa turhaan. Tuon kauden alussa ylempi keskiluokka alkoi matkustaa ”syntisiin satamiin”, joista kirjoitettiin oikein kirjojakin. Sellaisia oli eksoottisilla Kanaria saarilla, muun muassa Teneriffalla. Matka ei ollut lyhyt; lentomatkailijat yöpyivät Nizzassa ennen kuin uskaltautuivat seikkailemaan valtamerelle. Lentokoneen merkki oli Convair 440. Matkanjärjestäjä oli 1963 perustettu Aurinkomatkat. Huonommat ihmiset saivat tilaisuutensa, kun 1965 perustettiin Keihäsmatkat ja jopa tarunhohtoinen jopa Torremolinos avautui ihmeteltäväksi.

Kuuluisista Leningradin matkoista en osaa valitettavasti raportoida mitään. Eivätpä toisaalta tunnu osaavan niille osallistuneetkaan. Virvokkeiden menekki lienee ollut huomattava. Ja kai juuri tuohon aikaan venäläiset alkoivat nimitellä suomalaisia nelijalkaisiksi ystävikseen.

Itse suhtautuiduimme etelänmatkoihin samalla ylenkatseellisesti. Me olimme parempia ihmisiä me, jotka reissusimme omin neuvoin Lontoon, Pariisiin ja Berliiniin todetaksemme, ettemme sittenkään osanneet seudun kieltä.

Kaikki, joilta olen kysynyt, ovat raportoineet hämmennyksestään ensi kertaa Englannissa käytyään. Oli siinä tietäistä, kun kenenkään puheesta ei ymmärtänyt mitään. Itse kysyin Lontoossa 1962 brittipoliisilta:” Excuse me sir, but do you speak English.” Poliisin silmäluomi värähti.

Tänä vuonna hiljan parisuhteen perustaneet nuoret herrat ovat vaarassa saada pehmeän paketin. Silikonista muovailtu patakinnas on ihmeellinen keksintö, ja samasta aineesta valmistettuja patalappuja myydään myös. Niitten kanssa ei tosiaankaan polta kallisarvoisia näppejään, ja lisäksi ne voi pestä kraanan alla. Itse asiassa kinnas kestää kiehuvaa vettä niin että silmälasinsa voi hyvin pelastaa vaikkapa kiehuvasta keitosta.

Suuri rakkauteni LED esittäytyy jo nyt verkkoviralla ladattavina, hinnaltaan lähes kohtuullisina ”kynttilöinä”. Valmistajan nimi on Philips. Myös kuusi on tästä joulusta eteenpäin aitoa muovia. Tuntuu ihmeelliseltä ajatella, että aikojen alussa me poltimme elävää tulta eli huterasti eri puolille räjähdysherkkää kuusta viriteltyjä kynttilöitä vielä Loppiaisena.

En muista että kukaan olisi polttanut mökkiään. Outo juttu siihen nähden, että joulun janojuoma valmistettiin selluloloosaspriistä ja suosittuja tuotemerkkejä olivat Pöytäviina ja Vaakuna. Mutta siitä on aikaa.

16 kommenttia:

  1. Angry Birds kertoo ikuisen tarinan: lastensa ryöstöstä raivostuneet kamikazet lentävät päin ryöstäjien, vihreiden sikojen, pilvelnpiirtäjiä tuhoten ne - ja siat.
    Ja itsensä.
    Tai muuttaen itsensä pääomaksi markkinaan (10 000 rahaa / yksilö)

    Kuin vene hiljaa aamuisella joella
    http://anttiliikkanen.blogs.fi

    VastaaPoista
  2. Arvoisa professori,
    muistelunne ovat kutkuttavia.

    Vaan mikä on kaalipöperryksen resepti?

    Kysäisee upseeri, ei herrasmies.

    VastaaPoista
  3. Jouluista pöhinää - jossa on paljon tuttua ja koettua. Länsiväylän varrella asumisesta on neljännesvuosisata, joulutohina on samaa, vaikka silloin osteltiin VIC20 tai Comodore 64 masiinoita tuntemattomaksi jääneen, muistikuvan mukaan, pappismiehen pitämästä liikkeestä Uudenmaankadulta.

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Niin.

    Tuon kuvassa olevan esineen nimi voisi olla myös paistinpannu. Syvän teflonisen paistinpannun ja matalan kasarin ero lienee häilyvä.

    Tuosta samasta kaupasta ostimme muutama viikko sitten haudutuspannun. Samannäköinen mutta kahvat molemmilla puolilla. Ensin tulee sipulit, porkkanat ja kaalit ruskistaa hellalla. Tämän jälkeen haudutus voidaan tehdä uunissa.

    Tässä asiassa onkin jutun pihvi: Muoviset kahvat, vaikea on löytää tietoa jälkikäteen kestävätkö ne uunin lämpötilaa ja montako astetta?

    Siellä entisessä Tillgmanin painotalossa asiaa tutkittuamme näytti siltä että valmistaja lupaa 180 astetta. Sitten löytyi malli jossa metallikahvojen päälle on pujotettu irroitettavat silikonisuojat. Ne otetaan pois kun paistokattila/pata on nostettu uuniin.

    Hyvä ominaisuus ja ensimmäinen kerta kun tuollaiset näin. Kömpelöitä silikonikintaita ei tarvita jos vaan osaa pujottaa ne kahvasuojat takaisin tuon kuuman uunin kidassa.

    VastaaPoista
  6. Tutustuin komissario Maigretiin perusteellisemmin vasta vuosi sitten. Elämäntapa niissä lyhyehköissä kertomuksissa oli uskomaton, perusranskalainen (vaikka Simenon oli belgialainen). Pidin niistä kuvauksista. Kaikki tapahtui kirjoissa ikään kuin huomiota herättämättä. Simenon suhtautui ihmisen raadollisuuteen ymmärtävästi - mutta enimmäkseen paha sai palkkansa eli moraliteetti löytyi.

    VastaaPoista
  7. Convair Metropolitan, oi niitä aikoja !!

    Convair 440 (Metropolitan) oli viimeinen leko, jolla vielä saattoi lentää ihan oikeasti. Näin ainakin totesi Tapio Illun poika Juutilainen, kun ajeli Urkin saunan päältä tultaessa Tukholmasta Turkuun. -- Silloin alkoi kai tunkea modernit Caravellet käyttöön.

    VastaaPoista
  8. "Oli Suomessakin virastoissa ja konttoreissa ennen kahden tunnin työpäivä. Herrat lähtivät lounaalle kello 11 ja olivat mahdollisesti ns. työpöytänsä ääreen palattuaan niin humalassa, ettei heiltä kannattanut kysyä mitään...Puhe on noin vuosista 1965 – 1975, jolloin reaaliansiot kohosivat maassamme tavalla, jota ei ole nähty ennen eikä jälkeen."
    Oi niitä aikoja. Tuohon nähden oli pientä, ettei ulkomaille päässyt. Tuosta aikakaudesta mustan lisäksi optimistisuuden, että seuraava päivänä kaikki oli paremmin, sekä käsitteen "saavutetut edut" - jotka olivat ikuisia ja pysyviä.

    VastaaPoista
  9. Eriävä, sanoi mustapukuinen mies, mielipidekeskiviikkona, 21 joulukuuta, 2011

    Tämä on toistetuimpia Brysselin-vitsejä, eikä tietenkään pidä paikaansa:

    Lähtiessään aamupäivällä Monsieur Virkamies läpsäisee leikkisästi sohvalla makaavan Madamensa takamusta. Monsieurin palatessa se hyllyy yhä. Ei niin, että selluliittia olisi kovin paljon, vaan työpäivä on kovin lyhyt.

    VastaaPoista
  10. Vuosikausia miehiin ja niitä väkevämpiin mieltynyt tätini tapasi soittaa minulle joulunpyhinä imitoidakseen kuusivuotiasta Petjaa.
    Olin tullut keittiöön, missä aikuiset istuivat konjakit edessään jouluaterian jälkeen ja pyytänyt puheenvuoroa -"Anteeksi.... anteeksi.. suokaa anteeksi, minulla olisi... saisinko mahdollisesti puheenvuoron... Kiitos. Kuusi palaa."

    VastaaPoista
  11. JK: "Kuuluisista Leningradin matkoista en osaa valitettavasti raportoida mitään. Eivätpä toisaalta tunnu osaavan niille osallistuneetkaan."

    Kysykää minulta, kävin siellä kerran, ja muistan ja kerron kaiken.

    Outoa oli, että mennessäni minulla oli taskussa 50 markan seteli ja palattuani ja juhlittuani siellä ilman mitään rajaa ja määrää lähes viikon, minulle edelleen oli se sama 50 markan seteli samassa taskussa.

    Ainoa selitys asiaan on, että sosialismi oli kvanttiteoriaan ja kosmologiaan verrattavaa tiedettä: sitä ei voi arkijärjellä ymmärtää.

    VastaaPoista
  12. "parisuhteen perustaneet nuoret herrat"

    Vai niin.

    VastaaPoista
  13. "Monsieurin palatessa se hyllyy yhä."

    Ehkä vieras läpsijä on käynyt talossa?

    VastaaPoista
  14. Aforismi: - minua tuo "parisuhde" vähän huvittaa sanana. Tarkoitin kyllä näitä vanhanaikaisia avioliittoja.

    Ei sill, yksi tietämäni maalaismies meinasi aikoinaan kirkkoon vihille kintaat kädessä, kun morsian ei ollut ulkoisilta avuiltaan mikään ruusu.

    VastaaPoista
  15. Ihminen on kumma eläin.

    Enempi siinä on eläintä kuin ihmistä. Ihmistä siinä on se, millä tavalla se kohtelee toisia, mihin asioihin se kiinnittää huomionsa. Mitä se ajattelee menneisyydestä, mitä tulevaisuudesta.

    Eläintä kaikki muu.

    VastaaPoista
  16. I used to be recommended this website by way of my cousin. I
    am now not certain whether or not this submit is written via him
    as no one else understand such specified about my problem.
    You're wonderful! Thank you!

    VastaaPoista