27. elokuuta 2011

Saha ja mylly I




Otsikko on Karjalan evakoiden itseironiaa:” Jäi miultakin Karjalaan saha ja mylly. Saha jäi liiteriin ja kahvimylly uunin pankolle.”

Markku Kuisman ”Saha” jatkaa kirjoittajansa nopean julkaisemisen periodia, joka on oikeastaan ainutlaatuinen. Briteissä ehkä on pari yhtä kyvykästä mutta muualla ei juuri. Ero on näin helppo: kansantajuistieteellinen kirja on koottu toisten keräämistä lähteistä. Kansantajuinen tieteellinen kirja, kuten Kuisman, perustuu itse tutkittuun tai, kuten kai tässä tapauksessa, suuren tutkimusprojektin eli metsäteollisuuden historian johtamisen aikana tekstiä alkuperäislähteisiin vertaamalla tarkastettuun.

Ero on varovasti sanottuna valtava.

Tahtomatta muutoin sekoittaa itseäni tähän asiaan, kirjoitan nykyisin melkein pelkästään lukemani ja kokemani perusteella. Muinoisesta väitöskirjastani harva viitsi lukea esipuhetta, jossa sanoin lukeneeni läpi 10 000 korkeimman oikeuden oikeustapausta konseptimerkintöineen ja salaisine muistioineen ja käyneeni läpi viraston arkiston lappu lapulta monen vuosikymmenen ajalta. Tuollaisen aineiston analysoiminen ja järjestäminen tarkoittaa tutkimusta ja tuloksena voi olla päätelmiä, jotka eivät vastaakaan edes mukana olleiden käsitystä totuudesta.

Kuisman kirjan nimi ”Saha. Tarina Suomen modernisaatiosta ja ihmisistä jotka sen tekivät” sisältää kaksi piiloviestiä. Modernisaatio – 1867-1868 nälkävuosista parissa vuosikymmenessä määrältään kansainvälisestikin merkittävään vientiteollisuuteen. ”Kertomus” – tämä ei ole ”historia”, vaan kertova historia eli narratiivi. Sellaiset olivat 50 vuoden ajan huonossa huudossa, syystä. Entisen ajan professorit panivat omiaan, kun tosiasiat loppuivat. Kuisma ei pane.

Ihmisten nostaminen alaotsikkoon on sekin retrohenkistä. Korkean puhdasoppisuuden aikana sotien jälkeen ihmiset eivät merkinneet historiantutkimukselle paljon mitään, paitsi Mannerheim. Oli tutkittava rakenteita. Ihminen oli ”quantité negligible” eli vaikuttamaton tekijä.

Metsäteollisuus on karkeasti jaettuna sahaustoimintaa, joka tuottaa lautoja ja lankkuja, mekaaninen puunjalostus, joka tuottaa selluloosaa, ja kemiallinen puunjalostus, jonka tuotteisiin kuuluu paperi ja nykyisin esimerkiksi biohajoavia muoveja. Alan insinöörejä nimitellään korkeakoululla epäystävällisesti tikunkeittäjiksi.

Jo 1700-luvulla viranomaiset saavuttivat varmuuden siitä, että metsä loppuu Suomesta. Puun käytölle määrättiin rajut rajoitukset. Sahalaitosten perustamiseen tarvittiin esivallan lupa, eikä niitä herunut helposti.

Itse sahanterän historian selvittäminen ei ole ongelmatonta. Väline on selkeästi esihistoriallinen. Puusepän työkaluna se on vanha. Puun kaatamiseen soveltuva saha on teollisuustuote. Vaikka ammattimaiset sahurit kulkivat myös Suomessa varsinkin sahaamassa hirsiä halki, koko kaskitalous toimi pelkän kirveen turvin.

Sahalaitoksiin sirkkeli eli pyörivä terä ilmestyi 1700-luvun lopulla. Metsäteollisuuden perustyökalu, pokasahaon massatuotteena vain saman ikäinen kuin metsäteollisuus. Ruotsissa ja Suomessa noin 150 vuotta. Ruotsalaiset sahanterät valloittivat markkinat. Moottorisaha, 1920-luvun keksintö, tuli metsissä käyttöön 1960-luvulla, ja sen valtakausi oli lyhyt.

Toinen teollisuuden perusedellytys oli uitto, ajatuksena itsestään selvä, mutta paikallinen. Kuisman kirjassa mainitut norjalaiset yrittäjät rakennuttivat ensimmäiset uittorännit Kymijokeen 1860-luvulla, ja ennen kun Anders Ramsayn alaotsikon ilmiö, ”kun Suomen metsien vihreä kulta heräsi henkiin”, edellytti nimenomaan Kymijoen koskien perkaamista. Vasta sen jälkeen norjalainen Hans Gutzeit ja useat muut pääsivät perustamaan suuret sahansa jokisuulle, Kotkaan.

Menestyneessä sahabisneksessä oli mukana vain pari suomalaista, kansanmiehestä patruunaksi noussutta, kuten Joensuun seudun Mustonen ja porilainen Antti Ahlström, joka ymmärsi kirjoituttaa elämäkertansa Juhani Aholla (1910). Yhtä suomalaisia olivat perinteiset tervaporarit, joiden äidinkieli oli kuitenkin ruotsi.
 (jatkuu...)

19 kommenttia:

  1. Tämä blogikirjoitus koskee ymmärtääkseni pääasissa suurteollisuutta ja vientiä.

    Kotimaan tarpeiden tyydyttämisestä ei erikseen mainita. -- Katselin viitisen vuotta sitten Vesannon kotiseutumuseolla työnäytöstä; jonkinlaista talonpoikaissahausta. Siinä oli pari metriä korkea 'sahauslaitos tai oikeastaan vain teline', jossa sahana oli justeeri.
    Alhaalla oli mies ja ylhäällä oli toinen. Lankku tai lauta irroitettiin pöllistä justeerilla ja siis kahden miehen voimin. Ei tarvinnut sähköä eikä vientiorganisaatiota.

    Koskien rannoille ilmestyi näitä 'kenttäsirkkeleitä', joilla paikallisia tarpeita hoidettiin.

    'Raami' oli sitten suurempien sahojen vastau kenttäsirkkeleiden kilpailuun. Raamissahan koko pölli tulee laudoiksi kerta ajolla (no kanttaus
    toki sitten vielä tarvitaan).

    VastaaPoista
  2. Ei kai muovit kuulu puunjalostusteollisuuteen, vaikka yksi ja sama firma voi tehda puunjalostustuotteita ja muoveja?

    VastaaPoista
  3. Kun metsää hakataan, se yltyy kasvamaan. Suurin työ suomen metsissä onkin aina liikojen puiden poistaminen, ei niinkään uudistaminen. Nykyajan hienoimmat suojeluaarniometsät ovat 1700-luvun raiskioita.

    Nyt valtion kannattaisi siis ostaa suojeluun aavaksi hakattuja metsiä, niitä saisi melkein ilman ja pian niissä on luonnontilainen metsä, 200 vuoden päästä oikein aarniometsä..

    VastaaPoista
  4. Ad Anonyymi: - UPM tekee selluloosasta ympäristössä hajoavia muoveja. Valvoin Lappeenrannassa asiaan liittyiä diplomitöitä. Ligniini on hyvä lähtöaine. Niin että kyllä tämä n käsitteellisesti puunjalostusta.

    VastaaPoista
  5. Ad Anonyymi: - halkaisusahaaminen on tosiaan eri homma. Tekijöinä olivat harvemmin talonpojat, usein erikoistuneet käsityöläiset.

    Olen ollut jopa sahaamassa Muorravaarakan kämpälle kattomalkoja. Kovaa hommaa.

    Justeerista kirjoittaisin erikseen jos osaisin. Kun en osaa, viittaan Kalle Päätaloon, joka kirjojensa mukaan piti suurena kunniana, että hänellä sanottiin olevan oikea kosketus justeeriin, veto ja työntö. Äkkipojilla hommasta ei tullut mitään.

    Kuisman luonnollisesti selostamia vesisahoja olen nähnyt itse vielä toiminnassa. Kauhavan Osuuskaupalla oli sellainen, Kallion saha. Ensimmäisenä muistaa lautataapeleiden ja kutterinpurun tuoksut.

    VastaaPoista
  6. ..."Pitäisi työntää pää edellä pärehöylään"...

    Tämä on jäänyt elävästi mieleen Kemppisen jutuista. Olen nimittäin ollut lapsena mukana, kun päreitä höylättiin. Puistattava ajatus, että pää edellä jne...

    VastaaPoista
  7. Tuo jako mekaaniseen ja kemialliseen puunjalostukseen on vähän ehkä tulkinnan varainen.

    Normaalisti mekaanisessa vain sahataan ja mekaanisesti muokataan puuta. Kemialliseen jalostukseen luetaan mukaan tuo selluloosan keittäminen. Mutta tulkintoja tietenkin...

    Hiomossa saadaan kuidut irti kyllä hiomalla tai muuten räjäyttämällä. Ja tulee siitä hiokkeestakin sitten jo jotain, ilman kemikaaleja

    Tillman

    VastaaPoista
  8. "mekaaninen puunjalostus, joka tuottaa selluloosaa"

    Koko isästöni (isä ja molemmat isoisät) oli ikänsä metsäteollisuuden palveluksessa. Tätä kautta välittyneen "perinteen" puitteissa olen aina pitänyt selluloosan keittoa ja muuta massateollisuutta nimenomaan kemiallisena, en mekaanisena, metsäteollisuutena. Puuhierre ja -hioke on minusta ollut rajatapaus, mutta muun massanteon mukana saanut olla kemiallisena puolella.

    Muuten odotan enempiä kommentoimatta kiinnostuksella sekä Kuisman kirjan että blogin jatkon lukemista.

    VastaaPoista
  9. Minulla on jossain vielä kuitti jäljellä, jossa isoisän isoisä myi 9 999 tukkia ostajalle vuonna 1853. Oli osakkaana vesisahalla. Ostajan nimi (Arpe?) ja myyntihinta ovat kuitista kuluneet pois.
    Tukkirahoilla osti pienen talon Viipurista.

    VastaaPoista
  10. Tuo ligniini kiinnostaa minua kovasti, koska hampun tuotannossa sitä voi tulle hehtaarilta vuodessa liki 4 tonnia ja jos sille löytyisi markkinoita ja keräys ei olisi kovin kallista, niin hampun tuotannon kannattavuus voisi siirtyä aivan uudelle tasolle.

    VastaaPoista
  11. Olikos tämä' J. Kemppinen jonkunlainen "selluloosaprofessori" siis?

    VastaaPoista
  12. Kuismaa tiiviimpi esitys:
    http://www.metsateollisuus.fi/Infokortit
    /historialyhyesti/Sivut/default.aspx

    VastaaPoista
  13. Sukumme hankki aikanaan jonkin myllyn, joka oli 1700 luvulta. 1950 luvulla suhdanteet muuttuivat ja jälkipolvesta on tullut kaupunkilaisia. Mieluusti olisin omavarainen mylläri vaan sillä vaasalaisella on skaalaetu.

    VastaaPoista
  14. Ad Anonyymi: - ligniini jne. - kysymys oli tietenkin keksinnön hyödyntämisestä ja patentoinnista. Tilanne muistsuttaa kovasti analogiamenetelmäpatenttia. Niitä pidetään vaikeina.

    Saimaan seudun metsäteollisuus oli kohtuullisen kiinnostunut patenttiosaamisen kehittämisestä maakunnassa.

    VastaaPoista
  15. Viis myllyy kuus sahhaa ja kaik jäit pyörimää!
    Onkohää Kuisman poika Kirvun Kuismalan kyläst talosta 1, mie talost kaks! (kotivävyn Keskiselän ja Mertjärven/Hirslammin kautta evakkoon) Silviisii!

    VastaaPoista
  16. Eipä ollutkaan myyntikuitti, vaan yhteenveto vuoden aikana myydyistä tukeista. Ostajana Arppe.

    VastaaPoista
  17. "Puun kaatamiseen soveltuva saha on teollisuustuote." Miten sitten kaadettiin tukit suuriin laivoihin tms?

    VastaaPoista
  18. brödet är bakat på helvetemaanantaina, 29 elokuuta, 2011

    Anonym skrev:

    "Sukumme hankki aikanaan jonkin myllyn, joka oli 1700 luvulta. 1950 luvulla suhdanteet muuttuivat ja jälkipolvesta on tullut kaupunkilaisia. Mieluusti olisin omavarainen mylläri vaan sillä vaasalaisella on skaalaetu."

    Kyllähän myllyjä saa vielä nykyäänkin ostaa kotitarvekäyttöön. Hakemalla googlesta esim. sanalla "kotimylly". Viljaa saa ostaa luomukaupoista tai suoraan viljelijöiltä. Kaikkia viljalajeja on tarjolla, mutta ruiksen kanssa voi olla saantivaikeuksia kun se on lähes kokonaan tuontitavaraa.

    VastaaPoista
  19. Ad Omnia: - kasvavat puut kaadettiin kirveellä. Esimerkiksi laivaa rakennettaessa katkaiseminen ja halkominen suoritettiin justeeria muistuttavalla sahalla, joka ei ollut haritettu ja joka ei juuri joustanut pituussuuntaan.

    Kasken kaataminen kirveellä on kyllä hirvittävä ajatus. Mutta juuri niin se meni.

    VastaaPoista