1. elokuuta 2011

Edwardson I




Kyllä Åke Edwardson on omaa luokkaansa pohjoismaisessa dekkarikirjallisuudessa. En suosittele kenellekään hänen kirjojaan. Ne ovat epäkansanomaisia eli vaikeita. Kovakorvaiset löytävät luettelon näistä kirjoista Wikipediasta tai Helmetistä ja niteitä kaupoista ja kirjastoista toisella kotimaisella ja hyvin ulkomaisella riikinruotsilla.

Vastaan etukäteen kommentoijille, jotka kertovat aloittaneensa Edwardsonin kirjan ja kyllästyneensä kesken: juuri se on tarkoitus.

Samalla ilmoitan muuttaneeni mielipidettäni. Vaikka salapoliisi- ja poliisiromaanit ovat nykyisin enimmäkseen valuneet viihteeksi, ne ovat kuitenkin kertomakirjallisuuden eli proosan kantamuoto. Etäisemmät sukujuuret ovat kreikkalaisessa murhenäytelmässä. Oidipus jo tiukkasi sokealta runonlaulajalta murhaajan nimeä. Selvittämätön murha aiheutti ruton Ateenaan. Minun ja Siiralan mielestä Freud olisi voinut ottaa vaarin tästä Oidipuksen kohtauksesta. Se seksijuttu oli ymmärrettävä väärinkäsitys.

Sekä Don Quijote että ennen kaikkea Hamlet ovat dekkareita.

Ensin mainittu on väkivaltaviihdettä sankarin ja hänen apulaisensa selvitellessä, mikä on hirviöiden maailmassa totta, ja jälkimmäinen on tyylipuhdas murhamysteeri: kuka surmasi kuninkaan.

Hamletin lukeminen on vielä vaikeampaa kuin sen katsominen näyttämöllä tai valkokankaalta. Hamlet on kognitiivinen nero. Näytelmän dramaturgia on toteutettu käsittämättömällä taidolla. Jokaisen kohtauksen kulissina on maailmankaikkeus, jokainen repliikki vie eteenpäin toimintaa ja jokainen vastaus herättää kymmeniä kysymyksiä. Näytelmä näytelmässä on kirjallisuudenhistorian toistaiseksi ainoa – ehkä Markuksen evankeliumin ohella - täysmittainen toimiva metafora.

Metafora on se syy, miksi lakimiesten ja insinöörien on niin vaikea ymmärtää selvää kieltä. Lakimiesten oma puhe vilisee vanhan runousopin luettelemia kielikuvia. Silti he uskottelevat muillekin, että ”taiteellinen” kieli olisi jotenkin epätarkkaa, kun asia on päinvastoin. Hioutunut kieli, etenkin runous, kykenee joskus välittämään jotain. Palikkakieli, jota lakimiehet itse kirjoittavat, on yhtä ilmaiseva kuin huojuva halkopino navetan seinuksella.

”Riistää henki” sisältää kaksi metaforaa. Riistäminen tarkoittaa rajua tempaamista. Henki tarkoittaa hengitystä (”henkeni salpautuu”). Hengen riistäminen tarkoittaa kuitenkin tappamista. Se on hyvä metafora, se sisältää myös asiayhteyden. Se viittaa törkeään ja tahalliseen väkivaltaan. Olisi outoa sanoa, että syöpä riisti hengen mieheltä.

Lakimies kirjoittaa ”vilpittömässä mielessä”. Ei mieli voi olla vilpitön, ihminen voi. Lisäksi vilpitön mieli ei tarkoita vilpitöntä mieltä. Sitä ei selvitä lääkäri, koska se tarkoittaa huolellisuusstandardia – ei tiennyt eikä ollut velvollinen ottamaan selvää. Henkilö, joka ostaa Malmin pimeydessä kultakellon tuntemattomalta mieheltä, ei ole vilpittömässä mielessä ja joutuu siten palauttamaan vastikkeetta kellon omistajalle, jolta se oli viety rikollisesti.

Kognitiivinen tarkoittaa ihmisen kykyä informaation prosessoimiseen eli muokkaamiseen. Siihen kuuluu havaintojen teko, niiden arvioiminen ja suhteuttaminen ja siten ongelmien ratkaiseminen. Dekkarit ovat tarinoita kognitiosta. Niiden perinteeseen kuuluu järjestelmällinen havaintojen tekeminen ja siten signaalin erottaminen kohinasta eli jotain tarkoittavan merkin tunnistaminen merkityksettömien havaintojen tiheiköstä.

”Hamletin” murhajuttu selviää nopeasti kun surmatun haamu on käynyt kertomassa sen. Japanilaisessa vanhassa kirjallisuudessa on käytetty samaa keinoa (Rashomon). Surullista etteivät poliisi, syyttäjä ja tuomari osaa nykyisin manata vainajan henkeä kuultavaksi ratkoessaan hämäriä tapahtumasarjoja.

Murhilla on iso asema muinaisdekkareissa. Skandinaavisessa mytologiassa surmansa saa Balder ja ampuja on Loke, Kalevalassa käy köpelösti Lemminkäiselle; tutkimukset on ulotettava Tuonelaan asti, tai ainakin Tuonelan joelle.

Kalevalassa on mielenkiintoinen piirre. Tavallisimmin juonta kannattelee taikakalun (Graalin malja) etsintä. Kalevalassa etsitään salasanoja. [jatkuu…]

18 kommenttia:

  1. Jukka "manaamisesta" mm. poliisin apukeinoina en tiedä, mutta mummuvainaa tiesi kertoa, että Helsingin poliisi oli aikoinaan 60- luvulla pyytänyt ja käyttänyt tunnettua selvännäkijän apua kadonneen etsinnässä ja tuo "selvännäkijä" oli maankuulu Aino Kassinen, jonka "spirit oppilaisiin" lukeutui mm. Vesku Loiri.

    VastaaPoista
  2. Jukka,

    kiusoitteletko sinä meitä? Kyllähän me tiedämme, että Oidipuksen isänmurha toi ruton Thebaan. Ateenassa riehuneelle rutolle Oidipus olisi varmaankin lähinnä hurrannut. Ja Ateenaan ruton toi paljon suurempi rikos, peloponnesolaissota.

    Kalevalan murhamysteereistä toinen, juonen kannalta merkittävämpi, on Väinämöisen murhayritys. Joukahainen yrittää kostaa Ainon itsemurhan Väinämöiselle ja ampuu tätä jousella. Väinämöinen suistuu mereen ja kelluu Pohjolaan, jonne lupaa sitten Ilmarisen sammontakojaksi.

    Vilpitöntä mieltä ei puolestaan esimerkissäsi tutkita lainkaan. Rikoslain voimaanpanosta annetun asetuksen 11 § mukaan näpistetty, varastettu, kiristetty tai ryöstetty esine on annettava oikealle omistajalle takaisin lunastuksetta ja uuden haltijan on haettava korvausta saantomieheltään tai rikolliselta. Näin on, vaikka saanto olisi tapahtunut vilpittömässä mielessä. Sen sijaan esimerkkisi öinen kellonostaja saa syytteen varastetun tavaran kätkemisestä.

    VastaaPoista
  3. Peter von Baghin eleettömän loistava dokumentti "Viimeinen kesä 1944" eilen telkkarissa pisti taas miettimään asioita. Sitäkin, kuinka koskaan me sotaa kokemattomat voimme käsittää, mitä sodan aikana todella ihmisille tapahtui.
    Aivan käsittämättömälle tuntuu nyt jonkun tamperelaisen animaatio, jossa yhdestä sodan aikaisesta, johtavassa asemassa olevasta henkilöstä tehdään laatikkohomo. Ja "rauhan" ihmiset menevät katsomaan ja huvittumaan k.o. esitystä/esityksestä.

    Pirkko A

    VastaaPoista
  4. Nibelungein laulu taitaa olla ainoa ja laajin eepos, joka rakentuu aarteen ympärille. Kirja oli pienenä suosikkini ja haaveilin usein tuosta aarteesta.
    Nuo burgundithan olivat alunperin kotoisin Itämeren Bornholmin saarelta ja Skandinavian mantereelta, joten kuvittelin joukossa olleen suomalaisiakin =)

    Aivan koko aarteen vei Hagen pois sieltä:
    sen hukutti Lochen luona hän Reinin syvyyksiin


    Aarretta etsittii viime vuonna laajasti entisen Locheimin kylän luota Reinin mutkasta, 15 kilometriä Gernsheimitä phjoiseen.
    Aarretta ei vielä ole löydetty.

    VastaaPoista
  5. Poliisi pidättää juopuneen hampuusin kultakellon varkaudesta. Toinen kertomuksen henkilöistä on selvännäkijä.

    VastaaPoista
  6. Minä sain puhelinoperaattorilta kirjeen, jossa olivat uudet sopimusehdot. Niistä ei kukaan ollut neuvotellut kanssani, mikä minusta kuulosti oudolta. Sopimuksen pitäisi olla kahdenvälinen, miten sen nimi muuten voisi olla sopimus?

    Yritin lukea monena päivänä sitä tekstiä. En yksinkertaisesti ymmärtänyt sitä. En käsittänyt mitä ne olivat sanomassa. En sitä myöten ymmärtänyt, miksi minulle piti lähettää sellainen pumaska.

    Yksi Kotuksen ihminen, enkä nyt muista nimeä, mutta kirjoittaa Kotuksen yhteisblogiin, kirjoitti Hesarissa että nyt ollaan selvittämässä palikkakieltä.

    Siitä puhelin- ja nettisopimuksesta sen verran, että lukion päästötodistuksessa suomen kieli ja kirjallisuus oli 10, kirjoittaminen 9 ja yo-todistuksessa laudatur. Ja koko ikäni olen tehnyt kirjoittamistöitä. Ja myös suullista suomen työtä, näyttämöillä, joista mielestäni Hamlet on hyvä pohdinnan kohde, ehdottomasti.

    En käsitä että 5 miljoonan ihmisen puhumaan kieleen on pakko tunkea sellaista vieraskieltä, jota nimenomaisesti kielen käyttöön erikoistunut ihminen ei kertakaikkiaan ymmärrä. Tarkoitan tässä sitäkin, että ymmärrän kun saan olla rauhassa ja kuunnella, jopa pohjoiskarjalaa.

    VastaaPoista
  7. Lisäisin "Ruusun nimi" (Umberto Eco) sekä Raamatusta Kainin ja Abelin casen.

    VastaaPoista
  8. Ad Erastotenes Aleksandrialainen et alii: - motiivien perään voi olla syytä kysyä... Mutta Sofokleen dekkarin ydin on Oidipuksen kysymys, mikä on murhaajan nimi, ja Teiresiaan parin torjumisen jälkeen antama vastaus: "Murhaajan nimi on sinun nimesi".

    (Oidipus oli siis nuorena poikana kolkannut hengiltä erään Laioksen ja sitten hieman omituisten tapahtumien jälkeen päätynyt saman miehen hommaan, eli paikalliseksi pikkukuninkaaksi. - Tästä korostukseni murhan selvittämisestä.)

    VastaaPoista
  9. Ad Antti Liikkanen: - hyvä, kiitos. Kainin ja Abelin keisillä olikin kauaskantoiset seuraukset, mutta oli kovan tason tutkijakin.

    VastaaPoista
  10. Yläasteella äidinkieltä meille opettanut rouva täydensi hum.kandinsa maisteriksi niinä vuosina. Hänen gradunsa aihe oli narratologia eli oppi kertomuksista ja niiden rakenteista. Kiihkeästi hän jaksoi päivitellä koulun herra matematiikan lehtoria, joka kiusoitellen väitti, että on paljon vaikeampaa kirjoittaa dekkari kuin tavallinen romaani, ja siksi vaikkapa Christie oli jotain Sillanpäätä paljon etevämpi. Opettajatar yritti ripostoida, että eihän mitallinen runokaan aina ole mitatonta arvokkaampi.

    Täytyy sanoa, että koko murrosikäisyytemme arvovallalla emme luokassa voineet kuin surkutella tätiä, miten hän saattoikin olla kahdessa asiassa niin väärässä.

    VastaaPoista
  11. Eikö vilpitön mieli ole yleiskäsite ja perusteltu vilpitön mieli sen laji; jos tälllaisella nyt on arvoa. Joka tapauksessa menee hankalaksi puhua asiasta ilman, että erottelisi rikosoikeuden erilleen muista. Me sivilistithän tunnustamme sen erikseen, muutoin haluamme pakkosovittaa yleisen siviilioikeuden metkut kaikkialle. Mistä esimerkiksi vero-oikeudessa on kyllä paljon päänsärkyä.

    Oikeastaan kirjoitin kommentin vain vinkatakseni Ripsalle Wikipedian suhteellisen asiallista artikkelia "Sopimusoikeus".

    VastaaPoista
  12. http://subterraneanpress.com/index.php/magazine/spring-2010/fiction-elegy-for-a-young-elk-by-hannu-rajaniemi/
    Scifitarina voi toimia aika kivasti ilman murhan elementtiä. Tai, no hirvi tässä kyllä saa surmansa ja yksi automobiilin tapainen. Sama äänikertomuksena (alkaen 20 minuuttia 21 sekuntia) -> http://www.starshipsofa.com/blog/2011/07/29/starshipsofa-no-199-hannu-rajaniemi/

    VastaaPoista
  13. JarMom etsii haamuaarteita. Ei löydy edes Sammon aarretta Susiluolasta.

    VastaaPoista
  14. Tämä on sitä.
    Menneen maailman chillitty csarmi...

    VastaaPoista
  15. Minulle tuli tänään mieleeni, että jos voidaan olettaa, että itsepalvelukirpputorin pyörittäjä voi päätellä, että tietty tavara on varastettua, niin eikö hän, hyötyessään rahastuksesta, syyllisty luukutukseen siinä missä tavaran kaupitsijakin?

    VastaaPoista
  16. Ad Rienzi: - halusin vain osoittaa esimerkkinä, että siviilioikeudessa osapuolen vilpitön mieli ei vaikuta mitään, vaan "vilpitön mieli" = perusteltu vilpitön mieli.

    No. Tietenkin se voi vaikuttaa, mutta silloi nimitys onkin "erehdys" ja edellytykset ovat toiset.

    VastaaPoista
  17. Nyymiölle:

    Ärsyttävää tuollainen pieni huomautus onkin.
    Aarteita on löydetty. Goottien kuninkaan Atanarikin (kuoli 381) aarre löydettiin 1837.
    75 kiloa upeita koruja, solkia, kaularipoja jne.
    Tosin aarteesta hävisi suurin osa timantteineen. Joskus matkalla varastivat ja pilkkoivat kirveellä pienemmäksi. Aarre oli vetonaula Pariisin vuoden 1867 maailmannäyttelyssä.

    1885 löydettiin kruunu, jossa teksti: "Reccesvinthus rex offeret" Tämä oli länsigoottien hallitsija v:sta 650 v:een 672.
    Vain murto-osa löydetystä aarteesta näytillä Espanjassa, koska aarteen löytäneet talonpojat sulattivat kullan.

    Ja vaikka mitä muuta.

    VastaaPoista
  18. Vastaan etukäteen kommentoijille, jotka kertovat aloittaneensa Edwardsonin kirjan ja kyllästyneensä kesken: juuri se on tarkoitus.

    Tiedäppä tuota, mielestäni ruottalaiset dekkarit on käsittämättömän synkkiä, ja usein tulee mieleeni että kirjoittajilla ei ole kaikki ruuvit paikallaan. Itsenäni ei ole enään kiinnostanut moneen vuoteen katsoa tai lukea mitään mikä tulee ruotsista.

    Varmaankin johtuu siitä että ruottalaisessa yhteikunnassa yhteiskunta on ottanut niin määrävän roolin kaikilla elämän alueilla. Ihmisillä ei ole enää omia näkemyksiä tai arvoja, vaan yhteiskunnan yleisesti hyväksytty ja kollektiivinen poliittisesti puhdasoppinen näkemys.

    VastaaPoista