6. heinäkuuta 2011

Hyviä neuvoja




Hyvä neuvo: älkää uskoko hyviä neuvoja.

Joskus voitte tehdä poikkeuksen. Vaikeita eettisiä kysymyksiä koskevat kirjoitukseni (Ajatusvirhe I-II) tuottivat vaikeita käytännön kysymyksiä.

Havahduin huomaamaan, että kun nyt puhutaan ja marssitaan ja puhutaan rekisteröidystä parisuhteesta, ihmiset eivät tiedä juuri mitään adoptiosta eivätkä muutenkaan parisuhteen oikeusvaikutuksista. Tarkoitan siis tässä parisuhteetta eläviä ihmisiä ja aviopareja.

Adoptio eli lapseksiotto ja isyys ovat ehkä asioita, jotka tulevat vastaan suhteellisen harvaa.

Perintö on asia, jonka kanssa joutuu tekemisiin melkein jokainen. Jos itse jätetty perintö tai vanhempain perintö on luokkaa ”sata metriä etumatkaa” tai kuten eräällä hyvin kuuluisalla kirjailijalla, jonka perukirjan laadin kauan sitten, kahdet kengät ja viisi pulloa (tyhjiä), tilanteeseen liittyy silti byrokratiaa.

Perukirja on tehtävä.

Ohje: tavallisimmissa tapauksissa virkku maallikko saa perukirjan syntymään ilman kalliin juristin apua. Ohje kaksi: kallis juristi voi kyllä osoittautua halvemmaksi vaihtoehdoksi.

Hullukaan ei mene liikejuristien juttusille. Jäämistöasiat eli siis perunkirjoitus, ositus ja perinnönjako ovat onnen omiaan vihreille junioreille tai jaloviinalta löyhähtäville eilispäivän sankareille. Ne eivät siis ole vaikeita, mutta kohdin hiukan konstikkaita.

Tämän blogikirjoituksen tarkoitus: miettikää huolellisesti te, jotka omistatte asunnon tai kesämökin, olisiko aihetta tehdä lahjakirjat ja antaa omaisuutta rintaperillisille eli lapsille nyt heti ja mielisuosiolla.

Perustelu: jos sinulta jää leski tai jos jäät itse leskeksi, perheasuntoa rasittaa lesken asumisoikeus. Käytännössä se merkitsee, ettei asuntoa voi myydä eli perilliset eivät saa rahaa. Käytännössä asunto on hyvin usein ainoa merkittävä omaisuuserä. Ette muuten uskoisi, miten vähän koti-irtaimistosta saa myymällä. Kulta ja vähä hopeakin menevät kilohintaan, uudesta kodin elektroniikasta ei saa mitään ja ehkä ihailua herättäneestä kirjastosta (1 000 huipputason romaania) saa ehkä sata – pari sataa euroa, jos hyvin käy. Runous menee roskiin. Tietokirjat ovat vanhentuneita.

Olemme lähisuvussa vilisevien juristien voimin järjestelleet vanhempiemme talouden järkiperäisesti. Perheasunto, jossa äiti asuu nyt yksin, on kalliin postinumeron alueella Espoossa. Niinpä sen nykyinen omistaja on rikas veljeni. Kesähuvila on viisaan veljeni omistuksessa, asianmukaisesti lainhuudatettuna.

Kotisairaanhoito ja erilaiset laitokset selvittävät tarkasti vanhusten tulot ja omaisuuden ja ymmärrettävästi pyrkivät siirtämään ne asianomaiselle kaupungille tai kunnalle. Siksi kaksi mummoa voi maksaa samasta hoidosta toinen x euroa / kk ja toinen kymmenkertaisen summan. Jos syy on tekemättä jätetty ositus miesvainaan jälkeen, voin vain surkutella.

Hoitolaitoksessa tai sairaalassa hoidettavan vanhuksen itse maksamat yrittäjäeläkkeet tai eläkevakuutukset voivat nostaa kuukausimaksua huimasti.

Lahjaveroprosentti ei ole paha. Ajatus omaisuuden osan lahjoittamisesta ennakkoperintönä niille, jotka tarvitsevat varoja kipeästi nyt, esimerkiksi perheen perustaneille, on periaatteessa erinomainen. Liian usein käy niin, että esimerkiksi usein mainittu isäni on vuosikausia tarvinnut rahaa noin 20 euroa kuukaudessa (hoitomaksu menee tililtä), koska hän ei tarvitse eikä halua muuta kuin soittaa joskus puhelimella ja käydä parturissa. Edes kanttiinin kahvi ei kiinnosta eivätkä iltapäivälehdet. Osastolle tuleva HS saa sitä vastoin suuren huomion. Kuolinilmoitukset luetaan ensin.

Jos takana on päättyneitä avioliittoja tai esimerkiksi ottolapsi, ”proaktiivisuus” eli suomeksi päättäväinen suunnittelu on välttämätöntä. Tehkää niin!

8 kommenttia:

  1. Asiakasuskollisuusjärjestelmien tuomia hyviä voi käyttää pankin kohtuullisesti (!) hinnoittelemiin juristipalveluihin, mm. testamentti ja avioehto. Kannattaa käyttää ennen kuin etuus poistuu.

    Myyn omaisuuttani parhaillaan. Niin, kaikki kotimme arvokas on alle sadan euron arvoista ellei jätettä, josta pitäisi maksaa erilaisia maksuja kunkin lajin kierrätystavan mukaisesti. Poikkeuksen muodostavat noin tusina esinettä, joilla on oikeasti jotain ulkopuolisen tunnustamaa arvoa. Tai kai niitä neljä nyt on ainakin. Keskinkertainen kotivakuutus tunnistanee vain yhden; onneksi meillä on laaja kotivakuutus, ei siis tarvitse erikseen ilmoitella.

    Kookas sohva menettää arvonsa uutta autoa nopeammin. Tätä ei keskiluokan edustaja hyväksy mitenkään.

    VastaaPoista
  2. Erinomaisia neuvoja. Arkirealismi näissä asioissa ei ole pahasta. Ei meistä kukaan elä ikuisesti.

    Olen joskus todennut, että vaikka luottaisin omien lapsiesi sopuisaan mielenlaatuun niin jossain vaiheessa heillä on aviopuolisoja, joista osa saattaa olla hyvinkin ahneita. Ja voi sitä permutaatioiden määrää perinnönjaon yhteydessä mistä voidaan saada kiistelyä aikaan. Ja jos sitten vielä juristien kautta aletaan käräjöidä niin isotkin omaisuudet hupenevat kevyesti. Perinnöksi jäljelle jää lopuksi vain se kuuluisa sadun tuluskukkaro :)

    Jouduin minäkin eräälle lapselle muistuttamaan että olen vielä elossa ja tiettävästi oikeustoimikelpoinenkin kun hän alkoi muistuttamaan minulle oikeudestaan perintöosuuteensa kun tein ennakoivia omaisuusjärjestelyjä. Onneksi fiksuna ymmärsi kun muistutin vielä eläväni ja että voisin omilla varoillani hankkia vaikka jonkun (maksullisen) elämän sulostuttajan ulkomailta. Ellei nyt sellaista tekoa jo katsottaisi merkiksi oikeustoimikelvottomuudesta.

    VastaaPoista
  3. Kaksi kertaa olen tuttaviltani kuullut tilanteesta, jossa vasta perukirjan teon yhteydessä on vainajalta löytynyt avioton lapsi(a). Jonkun muun ottolapsi.
    Yllätys leskelle ja/tai perillisille melkoinen. Perinnönjaon suunnittelu menee uusiksi.

    Jos leskellä on vain ilkeitä ja välinpitämättömiä perillisiä, kannattaisi asunto-osakkeeseen kohdistaa käänteinen asuntolaina. Vaikka ihan kiusallaan.

    Hyvin moneen tulevaan pesään on joidenkin vuosien kuluessa tulossa kustannuksiltaan kalliit putkiremontit ja vastaavat, joten suunnittelu näidenkin osalta kannattaa.

    VastaaPoista
  4. Hyvä kirjoitus blogistilta ja näitä asioita kannattaa jokaisen jolla hieman "jotahii" on, niin hyvissäajoin miettiä, sillä tuonne "yläkertaan ei taskuja ole"!

    VastaaPoista
  5. Entä ne pariskunnat, joilla ei ole omaisuutta, vain eläkkeet, toisella hyvä eläke, toisella ei paljon mitään. Ajatellaan, että paremman eläkkeen saaja joutuu vanhainkotiin huonokuntoisena. Meneekö hänen koko eläkkeensä sinne, ja jääkö huonon eläkkeen tai pelkän kansaneläkkeen saaja elämään korpunmuruilla?

    VastaaPoista
  6. Niin, verojen ja maksujen kiertämiseen on varakkailla toki monia eri keinoja.
    Kustannukset jäävät sitten köyhempien maksettaviksi.
    Rakastakaa verojanne, vai miten sitä sanottiinkaan
    Rakkaus ei pöyhkeile, ei kerskaile, ei käyttäydy sopimattomasti jne.

    VastaaPoista
  7. Ad Anonyymi: - ei sanottu, että rakastakaa verojanne. Tämä Jeesus - jos olet kuullut miehestä - pyysi näyttämään hopearahan ja sanoi: antakaa keisarille se, mikä keisarin on.

    Puhe oli verojen maksamisesta.

    Entä jos kertaisit hiukan ennen kuin kommentoit seuraavan kerran.

    VastaaPoista
  8. Ihan lyhyesti kirjoista ja niitten hinnoista: Se on tietenkin totta, ettei komeista nahkaselkäisistä (juuri) tietokirjoista mitään makseta. Sen sijaan runouden laita voi olla toisin, kyllä esim. Yrjö Jylhän ensipainokset ovat vaatimattomasta ulkoasustansa huolimatta melko kalliita. Mauri Sariola menee kaupaksi yhä melko hyvin - muutamat harvinaisuudet maksavat joitakin kymppejä, kuten Ison kalan katiska. Valittujen Palojen Kirjavalioista tuskin saa kuin 50 senttiä joltakulta hyväsydämiseltä inehmolta. Yksitellen tai pari-kolme kerrallaan myymällä saanee enemmän, jos on suhteita antikvariaatteihin eli on ollut joissakin ostajanakin.

    VastaaPoista