2. heinäkuuta 2011

Ajatusvirhe I




Joka päivä, jopa aamulla, nyt keskustellaan suvaitsevaisuudesta. Viimeksi taisi olla puhe homoista, Kreikasta tai abortista, tai kukaties kaikista. Asiantuntevat henkilöt löysivät toisensa siinä, että he olivat väärässä. Kysymyksessä on ajatusvirhe, tyypiltään tätä nykyä suosittu.

Suvaitsemattomuutta ei saa suvaita.

Suvaitsemattomuuden salliva henkilö lakkaa olemasta suvaitsevainen.

Jos käsität itsesi suvaitsemattomaksi tai pidätät oikeuden päättää itse, mitä suvaitset ja mitä et, älä sitten viitsi väittää muuta. Jos haluat suvaita, mieti asiaasi.

Suvaitseminen ja hyväksyminen ovat eri asioita. Ihminen suvaitsee tekoja ja ajatuksia, joita hän pitää pahoina. Kuten suomen kielen sana viittaa, hyväksyminen puolestaan tarkoittaa, että pitää jotakin hyvänä.

Sallimiseen voi päätyä kahta tietä: antamalla toisen pitää paheensa tai kannattamalla ja edistämällä noita paheita.

Ei se ole suvaitsevaisuutta, että asetut suihkuun menon kannalle, etenkin helteellä. Se on suvaitsevaisuutta, ettet sano mitään, vaikka joudut tuulettamaan huoneet jonkun poistuttua. Ehkä hänellä on syynsä kaihtaa kastautumista. Ehkä hänellä ei ole syitä, mutta kysymyksessä on silti hänen oma asiansa. Kylään kutsuja voi tietysti harventaa.

Laaja, periaatteellinen suvaitsevaisuus taitaa olla yhtä mahdotonta kuin pasifismi. Pasifisti joka jättää käyttämättä väkivaltaa estääkseen mielipuolta surmaamasta toista ihmistä, käyttäytyy väkivaltaisesti. Käytännössä hän voi jopa joutua syytteeseen avunannosta tappoon. Huudoille kuuro henkilö on siis kuristamassa lasta, ja pasifistilla on valurautainen paistinpannu käden ulottuvilla. Kyllä silloin pitää lyödä. Tappaa ei tarvitse.

En kanna huolta toisten ihmisten viinan käytöstä. Muutaman kerran olen joutunut tekemään sen, mikä on joskus välttämätöntä ja aina tehotonta. Ystävä on hurjassa alamäessä ja selittää, että kaksi tai kolme pulloa valkoviiniä joka ilta on kohtuullinen määrä, raikastaa hengityksen ja antaa makean unen. Silloin on sanottava:” Petät itseäsi mutta et minua. Tapat itsesi ja aiheutat toisille surua ja häpeää.” Äidille, joka vetää rintasavuja posket lommollaan imettäessään vauvaa ja odottaessaan toista, on sanottava, että tee omalle terveydellesi mitä teet, mutta nyt vaarannat viattomien tulevaisuuden.

Miespappi, joka ei ilkeä olla alttarilla naispapin kanssa, on ansainnut potkut. Pappi ei saa palkkaansa jumalisuudestaan, vaan papin tehtävien hoitamisesta. Niihin kuuluu alttaripalvelus, eikä siinäkään saa harhautua kovin kauas kirkkokäsikirjasta. Esimerkiksi päällään seisominen ei kuulu suositeltaviin toimiin, siis pyhässä toimituksessa. Ei vaikka omatunto vaatisi.

Tämä on oikeudellinen kysymys. Lääkäri joka kieltäytyy eräissä tilanteissa abortin tekemisestä omantunnon syistä, ei sovi sairaalaan, ainakaan sille puolelle, jossa tehdään näitä toimenpiteitä. Mielestäni näin on, vaikka lääkäri olisi oikeassa siinä, että abortin edellytyksiä olisi kiristettävä.

Varokaa Päivi Räsästä.  Hän kehuskelee menetelleensä lääkärinä näin. Perusteluna hän osoittaa biologian tietojensa puutteellisuuden tai sitten valehtelee: elämä alkaa hedelmöityksestä, hän sanoi. Hän ei taida tarkoittaa elämää vaan ihmistä ja ihmisessäkin yksilön kehitystä, ja siinäkin hän on väärässä. Hän tarkastelee asiaa syntyneen lapsen tai alkion kannalta ja kertoo että abortoitu alkio voi elää useita tunteja. Myös amputoitu jalka elää useita tunteja. Elimiä siirretään: yksilö kuolee, mutta maksa elää, ja joku tarvitsee sen.

Lisäksi Päivi Räsänen tuntuu sivuuttavan koko geeniteknologian. Oudostelen tällaista ”elämän kunnioittamista” lääkäriltä. Minusta elämä on uskomaton ja lumoava asia, vaikkei sitä ripustaisi tietyn, tietyssä sairaalassa syntyvän yksilön vaiheisiin. Ja abortti puolestaan on asia, joka on osoittautunut kansankiihottajille käteväksi. Väitetään että USA:ssa on ammuttu kuoliaaksi lääkäreitä, jotka ovat loukanneet elämän pyhyyttä tekemällä abortin. [Jatkuu]

38 kommenttia:

  1. Abortti. On siinä muitakin vaihtoehtoja. Jättää naimatta, käyttää ehkäisyä, tai synnyttää. Abortti näistä on se helpoin ratkaisu.
    Itse ajattelen abortoitua lasta elämän mahdollisuutena, joka menetetään.
    Jos hyväksyisin abortin, olisi minun hyväksyttävä myös murhat, kulemantuottamukset ja tapot tietyin edellytyksin.

    Abortoitu menettää mahdollisuutensa elää noin 75-vuotiaaksi.
    Jos pultsari tappaa tai murhaa toisen pultsarin, on todennäköistä tapetun pultsarin elinajanodotuksen olevan muutamissa vuosissa. Tällöin murhaajaa tai tappajaa ei pitäisi tuomita kuin pieneen sakkorangaistukseen.
    Jos minä tapan työttömän aidsia sairastavan homopapin joka ryyppää ja polttaa tupakkaa, ei minua pitäisi tuomita kuin kymmeneen päiväsakkoon, koska ko. henkilön elinaikaodotus olisi muutamissa vuosissa.

    Minusta syntymättömän ja puolustuskyvyttömän lapsen abortoiminen on rikoksista kauhein.

    En koskaan ole kuullut naisen sanovan: Minäpä tässä käväisin tekemässä abortit. Levitellen abortoidun valokuvia kanssakuuntelijoille.
    Usein olen kuullut itkuisia kertomuksia häpeäntunteineen tehdystä abortista. Teko kuulema kalvaa sielua ikuisesti.

    Suvaitseminen on toimintaa, jossa katsotaan kaikkea itseä kummastuttavaa läpi sormien miettimättä mistä oikeasti on kyse.

    VastaaPoista
  2. Hippokrateen vala sitoo lääkäreitä http://www.laakariliitto.fi/etiikka/hippokrates.html
    Erityisesti myrkyn antaminen (eutanasia) ja sikiön abortointi ovat lääkärin valan vastaisia.
    Jos ultrasuvaitsevaisto ei suvaitse lääkärille omatunnon ääntä, nimetköön valtio erikseen nämä murhaajat - onhan tuolla vankiloissa niitä, jolla on asiasta runsaasti kokemusta.

    VastaaPoista
  3. JarMom antoikin kesän ellei vuosikymmenen tähän astisesti parhaan.

    Kummeksuttava.

    Siis jo kummeksuttavuus on riittävä taso alkaa kaivaa toisten tekemisiä syvemmin, tarkoituksena löytyy merkitys... siis "mistä oikeasti on kyse".

    Pelkoa aiheuttavat tekijät: kynnyksen alhaisuus ja ilmeinen juuri arvoijan kyky nähdä oikea merkitys. Todella pelottavaa.

    Luojan kiitos olen tuollaisesta asenteesta vapaa. Ja onneksi meitä on monta.

    VastaaPoista
  4. Tuo suvaitsemattomuuseetos on juurikin noin, miten se tuossa yllä on kirjoitettu. Ajan hengen voisi tiivistää vielä niin, että "saat olla millainen tahansa, kunhan olet samanlainen kuin me muut".

    Samuli

    VastaaPoista
  5. Enpä olisi todellakaan halunnut tulla alkiona vaihdetuksi esim. amputoituun jalkaan ;) En, vaikka ei tämä elämäkään aina niin herkkua ole.

    - ymmärrän toki, että on tilanteita, joissa on tehtävä valita kahden pahan välillä, mutta abortti ehkäisykeinona on asia, jota en hyväksy

    Tekstin yksi avainvirke taitaa olla "Kylään kutsuja voi tietysti harventaa."

    Vajaa 70 vuotta sitten toimimme melko epäsuvaitsevaisesti maahanpyrkijöitä kohtaan, mutta eipä tästä kauheasti krittiikkiä enää nykyään kuulu. Toki epäsuorasti jonkin verran ns. valistuneissa piireissä.

    Suvaitsevaisuudessa askarruttaa se, olemmeko todella niin paljon suvaittaviamme ylempänä, että voimme huoletta jättää arvomme poljettaviksi. Vai onko tämänlaatuinen välinpitämättömyys ja arvonihilismi vain merkki siitä, että meidän ja edustamamme elämäntavan, arvomaailman ja kulttuurin on aika väistyä terhakkaampien, elinvoimaisempien ja aggressiivisempien tieltä.

    - näinhän se historian kulku on aina mennyt

    VastaaPoista
  6. Osuipa kipeään kohtaan.
    Miten asettaa oikeaan järjestykseen suvaitsevaisuus, velvollisuuden- ja vastuuntunto, (lähimmäisen)rakkaus ym. yhteismitattomat pontimet, kun on arvioitava ja arvotettava alkoholistin ja hänestä huolehtivan elinaikaodotusta? Kumpi abortoidaan, vai saako edes valita?

    VastaaPoista
  7. Ohi aiheen, mutta ajatuksia?

    http://www.telegraph.co.uk/technology/news/8481330/Alarm-over-EU-Great-Firewall-proposal.html

    VastaaPoista
  8. Ad Jarmom,

    "suvaitsevaisuus" tarkoittaa alunperin asennoitumista uskonnollisiin vähemmistöihin. Esimerkiksi 1600-luvun puhdasoppisen luterilaisuuden näkökulmasta on selvää, että vieraaseen uskontokuntaan kuuluva perheenisä on viemässä itsensä ja koko samaa uskoa tunnustavan perhekuntansa iankaikkiseen kadotukseen. Mitä tulisi tehdä? Eihän tuon suurempaa pahaa voi olla.

    Suvaitsevaisuus tarkoittaa sitä, etten pakota yhteiskuntaa käyttämään kontrollitoimenpiteitä jotain tiettyä pahaa ilmiötä kohtaan. Yhteiskunnallinen tasa-arvo on siitä kaukana. Jos "suvaitsen" vaikkapa pienoisrautatieharrastajia, tarkoittaa tämä, etten kannata pienoisrautatieharrastuksen kriminalisoimista. Se ei tarkoita, etten kannattaisi heidän syrjimistään: avointen pienoisrautatieharrastajien sulkemista ulos kaikista yhteiskunnallisista toimista ja valtiollisista viroista lain voimalla.

    Suvaitsevaisuuden sijasta pitää tähdätä tasa-arvoon. Se on paljon vaativampi tavoite.

    VastaaPoista
  9. Tunnustan olevani suvaitsematon. En suvaitse määrättömän ahneita tyyppejä, jotka tuottavat kanssaihmisilleen kriisin toisensa perään ja näköjään aikanaan tuhoavat tämän kauniin pallon. Jos vaikkapa maailman pankkiirit olisivat hiukan vähemmän ahneita, ei mitään Kreikan kriisiä olisi.
    Mielestäni ahneus on kuolemansynneistä suurin. Sitä ei saa suvaita. Minun mielestäni.

    "Sotakamreeri"

    VastaaPoista
  10. Painavaa asiaa prof. Kemppiseltä! Olen aina pitänyt "alan ammattilaisen" - ajatuksenjuoksusta. Kiitos, sai hersyvät naurut ja jos joltalkulta on "peili rikki", niin uusikoon pikaisesti..

    VastaaPoista
  11. Kansanedustaja ja ministeri Päivi Räsänen haluaa kieltää myöhäiset raskaudenkeskeytykset.

    Räsänen perustelee mainittua esitystään sillä, että keskoshoidon edistymisen seurauksena aborttirajaa nuorempia sikiöitä voidaan pitää hengissä kehittyneen tekniikan ansiosta.

    Nykyisin raskaus voidaan keskeyttää sikiön vammaisuuden perusteella aina 24. raskausviikon loppuun, kun terveiden lasten kohdalla ehdoton yläraja on 20 raskausviikkoa.

    Keskoshoidoissa jopa 22.-23. raskausviikolla syntyneitä lapsia on jo jäänyt eloon, Räsänen sanoo.

    Keskoslasta tehohoidettaessa viereisessä huoneessa saatetaan tehdä samanikäisen sikiön äidille raskaudenkeskeytystä. Myöhäisen abortin jälkeen sikiö voi olla jopa tunteja elossa. Lisäksi WHO:n suosituksen mukaisesti nykyisin 22. raskausviikolla syntynyt tai 500 grammaa painavampi rekisteröidään lapseksi, syntyypä hän elävänä tai kuolleena, Räsänen jatkaa.

    Räsäsen mielestä abortti on lähtökohtaisestikin eettisesti ongelmallinen. Räsäsen mukaan myöhäiset abortit sisältävät tämän lisäksi merkittävän yhdenvertaisuus- ja perusoikeusongelman, jossa vammaiset lapset asetetaan terveiden kanssa eriarvoiseen asemaan.

    Räsänen vaatiikin, että hallituksen tulee nopeasti korjata epäkohta kumoamalla aborttilaista pykälä, jolla sallitaan vammaisuutta epäiltäessä myöhäiset raskaudenkeskeytykset.

    Minusta Räsänen on oikeassa. On törkeän tökeröä blogistin tavoin rinnastaa abortti jalan amputoimisen!

    VastaaPoista
  12. "Väitetään että USA:ssa on ammuttu kuoliaaksi lääkäreitä, jotka ovat loukanneet elämän pyhyyttä tekemällä abortin."

    Väitetään?
    Kyllä eräskin tapaus on ollut ihan sikäläisissä uutisissa asti.

    VastaaPoista
  13. Minkä takia moni laajan abortointioikeuden kannattaja puhuu toisissa yhteyksissä sydäntä raastavan kauniisti tulevien (=vielä syntymättömien) sukupolvien oikeuksista?

    VastaaPoista
  14. Tunsin kerran erään erittäin suvaitsevaisen ihmisen, naisen totta kai, joka asui perheineen Tukholmassa. Hän puolusti eritoten romanien oikeuksia, sillä siihen aikaan eivät jugot ja muut juurikaan tarvinneet oikeuksiensa puolustajia, sillä he kävivät töissä.

    Sattuipa sitten, että hänen naapuriinsa, söpölle pientaloalueelle, viereiseen pikkutaloon, muutti romaniperhe.

    Puolen vuoden kuluttua suvaitsevainen ystäväni muutti toiselle alueelle. Olen edelleen yhtä suvaitsevainen kuin aiemminkin, hän selitti minulle vakavana, mutta en vain voi asua romaniperheen naapurina.

    VastaaPoista
  15. Ad JarMom:

    "Usein olen kuullut itkuisia kertomuksia häpeäntunteineen tehdystä abortista."

    Oletko kuullut aikuisten miesten itkevän sitä, että äiti ei ole heitä rakastanut vaan on vieläpä sanonut: "Sinä pilasit minun elämäni."

    Syntymätön ei voi kärsiä yhtään mistään. Antiikin keikkalaiset sanoivatkin, että se oli paras kohtalo mitä ihmisellä voi olla.

    Jokainen nainen voi tietysti omalta kohdaltaan päättää, ettei omatunto salli abortin tekoa. Mutta on väärin päättää toisten puolesta.

    Aborttia tulee tarkastella samoin kuin alkoholia.
    Kieltolaki ei lopettanut juomista, eikä abortit kieltävä laki lopeta aborttien tekoa.

    VastaaPoista
  16. "Suvaitsevaisuus" tarkoittaa minulle sitä että ihminen on suht.koht. (muittenkin kuin omasyta mielestään) järjissään. Kysehän on ns. maalaisjärjestä. (Joka tietenkään ei päde jos pohditaan pohditaan 4-ulotteisia avaruudellisia aksiomeja.) Mutta Konalan metroasemalla, ja millä tahansa K- tai S-kaupan kassalla, se toimii. Aika mikä? No että katsot toista ihmistä silmiin ja hymyilet sille.

    VastaaPoista
  17. Ellei jatkokehittelyssä tule muuta esiin, niin näyttää siltä, että suvaitsevaisuus on ideologia siinä missä suvaitsemattomuus.

    Näiden molempien kannattajat ovat selkeitä ja kirkasjärkisiä ihmisiä ja jo pelkästään sillä perusteella ansaitsisivat osakseen mahdollisimman jyrkkää epäluuloa.

    Selkeys on tarpeellista. Sen varjolla voi antaa asiansa hämärtää kaiken muun, ettei maailmaa suinkaan vain tarvitsisi katsoa.

    Ohjelmallisuudessa on jotakin luontaisesti elämälle ja todellisuudelle vierasta ja torjuntahalua herättävää.

    Väinö Linna mainitsee, että ”Lammio on tyypillinen ohjelmaihminen, jonka luonteen ehjyys johtaa täydelliseen tunnevarmuuteen moraalisella alueella, joten hän käsittää kaikki tekonsa ehdottomasti siveellisesti oikeutetuiksi. Koko mies on kuin viulu, jonka korkein kieli on jännitetty liikaa ja särähtää.”

    Sitten meillä on Rokka: ”Epäjohdonmukainen luonnonlapsi, joka suhtautuu jokaiseen tilanteeseen sen vaatimusten mukaisesti. Mikä oli eilen, se ei sido häntä tänään, ja mikä on tänään, sillä ei ole huomisen suhteen paljoakaan merkitystä.”

    Poliittisella ohjelmalla on tärkeä tehtävä yhteiskunnassa. Se on väline, jolla sammutetaan omatunto.

    Ohjelmaihmiset äänestävät Jussi Halla-ahoja ja Tuija Braxeja, joilla totisesti ei ole mitään eroa. Tarvitaan Taika-Jimin maaginen ele yleisön hämäämiseksi, jotta voisi uskoa että nämä kaksi olisivat mukamas vastakkaisia vaihtoehtoja, vaikka totuus on se, että kummallakin on agenda.

    Kuuleha vääpel, siul onkii paha vika. Sie haastat leikkii tosissas. Ja von Tööpel ratsasti aukkoja katsellen.

    Onneksi Suomessa edes vähemmistöt ovat onnistuneet suojaamaan itsensä. Kansalaisryhmien, ja tähän täytyy toki kuulua myös poliitikot, vertaaminen eläimiin on ollut kansantasavallassamme 1.6.2011 alkaen rikos. Takun naulaaminen tyrmän seinään on toki paras tapa todistaa, että kuningas ei ole liero.

    Siitä olen samaa mieltä, että poliitikkojen vertaaminen eläimiin on eläinten kannalta ikävää.

    VastaaPoista
  18. Mielipiteen muodostukselle johonkin asiaan (A) on kaksi vaihtoehtoa

    1) ajatellaan asiaa A irrallisena tapahtumana, ja sitten havainnoidaan miltä itsestä tuntuu kun asiaa ajatellaan. Totta kai abortin ajatteleminen tapahtumana tuottaa negatiivisia tuntemuksia ja jopa ahdistusta. Tästä sitten tämän vaihtoehdon kannattaja päättelee että abortti on paha ja sitä pitää vastustaa. Vain hieman kärjistäen asiaa pitää vastustaa pitää koska vastustaminen vähentää omaa ahdistusta.

    2) Pyritään arvioimaan sitä mihin jonkun periaatteen toteuttaminen (esim. abortin tai kuolemanrangaistuksen kieltäminen tai salliminen) johtaa kokonaisuuden kannalta. Jos lailliset abortit jossain yhteiskunnassa sallitaan, niin siitä seuraa jotain, jota voidaan havainnoida, ja sitten havaittua voidaan arvioida sen kannalta on salliminen hyväksi vai pahaksi. Sallimisesta tai kieltämisestä seuraa hyvin paljon muitakin asioita kuin ulkopuolisten henkilöiden ahdistumistason muutoksia.

    Vaihtoehdot johtavat usein erilaisiin päätelmiin, ja voin jossain määrin suvaita 1-vaihtoehtoa soveltavia (heitä kun on paljon), mutta itse olen hyvin vahvasti 2-vaihtoehdon kannalta, niin kuin Kemppisenkin tulkisen olevan.

    Jos jollakin päätöksellä on yhteiskunnallista merkitystä, päätöstä pitää arvioida sen kokonaisvaikutuksella yhteiskuntaan. Monet päätökset aiheuttavat ahdistusta, tehdäänpä niin tai näin.

    Se kokeeko erityisen paljon ahdistusta jostain vallitsevasta olotilasta nyky-Suomessa (joka joka tapauksessa antaa mahdollisuuden mielekkääseen elämiseen, kaikkien onneksi), riippuu lähinnä henkilöstä itsestään, eikä sitä millään yhteiskunnan sääntöjen muutoksella miksikään muuteta. Toki sääntöjä voidaan aina kehittää, mutta perustelujen pitää koskea kokonaisvaikutuksia eikä pelkästään yksittäistapauksen tuottamia tuntemuksia.

    Suvaitseminen on sitä ettei vastusta aktiivisesti kaikkea mikä itsessä aiheuttaa negatiivisia tuntemuksia.

    huh, tulipas saarna, varmaan johtuu kuumasta ilmanalasta.

    ... KK

    VastaaPoista
  19. Ad omnia: täsmennetään. Abortti on vaikea oikeudellinen kysymys. Laki on tuotava lääketieteellisen osaanisen tasolle. Kyseenalaistan lääkärin sooloilun.
    Toiseksi otin esiin P. Räsäsen biologisen perustelun, joka on mielestäni kestämätön.
    Kolmanneksi halua esimerkilläno ampufoidusta jalasta sanoa, että " elämän kunnioittaminen" on narettavan tyhjä lause. Syön elämää ( salaattia) joka päivä ja postan sitä ruumiistani. Ihmiselämän kunnioittaminen on suuri päämäärä. Tähän viittaan kuvallani, Mitä elämä on. Ja tämä liittyy aikaisempiin c
    Kivalta- ja natsisniargumentteihin, joissa kiistetään, että surmattava tai surmattu olisi ihminen.
    Huomatkaa: jätän sivustan auki eläinten oikeuksilla.

    VastaaPoista
  20. Ei abortti ole oikeudellinen kysymys. Eivät lakimiehet aivan kaikkiin asioihin saa sotkeutua. Joku raja nyt sentään.
    Lääkäri suhteessa aborttiin on omantunnonkysymys. Jos sama lääkäri ei suostu hoitamaan muslimeja ei se ole omantunnonkysymys, vaan rikos. Aivan eri asioita.
    Meillä on uskonnonvapaus ja pitäisi olla lakisääteinen omantunnonvapaus.
    Jos jehovantodistajat vapautetaan omantuntonsa mukaisesti armeijapalveluksesta, on sama "omantunnonvapautus" myönnettävä myös ei-abortoijille. Kyllä abortoijia maailmassa riittää.
    Ei se sen kummempaa ole.

    Toisaalta. Kun äitini kuoli, oli hän vaatinut kirjallisesti viikkoa aiemmin ettei häntä saa kytkeä laitteisiin.
    Eräänä hetkenä mietin kiivasti yritänkö pyytää lääkäriä kuitenkin suorittamaan konekytkennän, koska olisin halunnut nauttia äitini elämästä vielä muutaman kuukauden kauemmin. Olisinhan voinut valehdella äitini muuttaneen mielensä.
    Siinä kävi omatunto kiivasta väittelyä itseni kanssa.
    Hyväksyin kuitenkin tämän myöhäisiän abortoinnin, vaikka kipeää teki.

    Eli vaikeita nämä elämän ja kuoleman kysymykset.

    VastaaPoista
  21. Erastotenes Aleksandrialaiselle:

    Joten voimme suvaita omantunnonvapauden, ilman että omaatuntoa voidaan lakiteitse määrittää?

    Jos omantunnonvapaus määritetään lailla, olemme kohti fasismin ja totalitäärisen kommunismin tietä kulkemassa hyvinkin nopeasti.

    ------

    Jos tapan eläimen, on korvaus:

    1. merikotka (Haliaeetus albicilla) 7400 €
    2. muuttohaukka (Falco peregrinus) 4037 €
    3. juovapunatäpläperhonen (Zygaena osterodensis) 1682 €

    ja kuitenkin murhasta tuomittu (uhri ihminen) määrättiin 3000 euron korvauksiin vanhemmille.
    Ööööööööö...?

    VastaaPoista
  22. Ad Jarmom: abortti on oikeudellinen kysymys. Raskauden keskeyttämisen edellytykset on määritelty täsmällisest asiasta vuonna 1970 määräysten rikkomisesta on myös lääkäriä koskevat säännöt rikoslain 22 luvussa. Eniintään kaksi vuotta vankeutta.
    Kas kun et tätä tiennyt. Rikoksen nimi oli aikoinaan sikiönlähdetys, ja se oli surullisen yleinen.

    VastaaPoista
  23. Kemppiselle:

    Kyllä tuon tiesin. Keskustelun pohjalta tarkoitin lääkärin oikeutta kieltäytyä abortoinnin suorittamisesta ilman seuraamuksia.

    Esim: Lääkäri joka kieltäytyy eräissä tilanteissa abortin tekemisestä omantunnon syistä, ei sovi sairaalaan, ainakaan sille puolelle, jossa tehdään näitä toimenpiteitä.

    Esin2: Kyseenalaistan lääkärin sooloilun.

    VastaaPoista
  24. Ehkäpä kuitenkin niin, että abortti on MYÖS oikeudellinen kysymys.

    Sillä onhan se nyt paljon muutakin, ja paljon enemmän juuri sitä muuta, kuten toisen ihmisolennon tappaminen muutenkin. Tappaminen on tappamista, vaikka ajan, tapojen ja tilanteen myötä rangaistukset vaihtelevatkin.

    VastaaPoista
  25. Ad Jari Lehtinen:

    "Poliittisella ohjelmalla on tärkeä tehtävä yhteiskunnassa. Se on väline, jolla sammutetaan omatunto."

    Eipä suinkaan, se on päämäärä, mihin pyritään. Tuloksia ei koskana synny ilman päämäärää.


    Sitä kuitenkin arviodaan koko ajan ja sitä voidaan muuttaa tilanteen niin vaatiessa.


    "Ohjelmaihmiset äänestävät Jussi Halla-ahoja ja Tuija Braxeja, joilla totisesti ei ole mitään eroa. Tarvitaan Taika-Jimin maaginen ele yleisön hämäämiseksi, jotta voisi uskoa että nämä kaksi olisivat mukamas vastakkaisia vaihtoehtoja, vaikka totuus on se, että kummallakin on agenda."

    Kyllä he ovat vaihtoehtoja, ja syy on se, että agendat ovat vastakkaiset.

    Ja lisäksi Tuija Brax ei ole fanaatikko.


    "Sitten meillä on Rokka: ”Epäjohdonmukainen luonnonlapsi, joka suhtautuu jokaiseen tilanteeseen sen vaatimusten mukaisesti. Mikä oli eilen, se ei sido häntä tänään, ja mikä on tänään, sillä ei ole huomisen suhteen paljoakaan merkitystä.” "

    Rokka on oikein hyvä henkilö kirjassa, mutta mitä ihmeen hyvää tuossa kuvauksessa on? Tuollainen mies voi palvella vaikka keskitysleirissä, koska hän ottaa vain kaikki tilanteen mukaan.

    Hän voi myös jättää vaimon ja lapset, kun uusi rakkaus tulee eteen, koska eilinen ei häntä sido. No, tätähän Rokka ei tehnyt, joten ilmeisesti hän oli ainakin yksityiselämässään sitoutunut.

    VastaaPoista
  26. Kemppinen, olet guru historiassa, runoudessa, kirjallisuudessa ym ym ym. Nyt kuitenkin särähtää pahasti tämä abortti ja suvaitsevaisuus teema.

    Tuosta oikeudellisuudesta. Sikäli abortti on oikeudellinen kysymys että se on joko oikein tai väärin, tapauskohtaisesti.

    Termi "oikeudellinen" on turmeltunut legalistiseksi kun sen pitäisi olla moraalis-eettinen. Oikeus ei ole enää kiinni arvoissa kun niitä ei ole vaan pelkässä muodossa.

    Abortin kuten minkään asian oikeutusta on vaikea arvioida ellei ole arvoja.

    Suvaitsevaisuus on väärinkäytön johdosta tyhjäksi käynyt sana joka nostattaa minussa lähinnä agressioita. Oikea suvaitsevaisuus on mielestäni lähellä lähimmäisen rakkautta. Antaa ihmisten olla sellaisia kuin he ovat, pahuutta kuitenkaan hyväksyttä. Ihmisten persoonallisuus ja hyvät puolet saavat kukkia kenenkään estämättä. Virheitäkin sallitaan, varsinkin tahattomia.

    Suvaitsevaisuuden hyväksikäyttäminen, jota nykyaika on pullollaan, on perseestä (vaadin että sana "perseestä" on nyt suvaittava). Sikailua, kiusaamista, tuhoamista, vahingoittamista, häirintää yms. ei tarvitse eikä pidä sallia.

    Suvaitsevaisuutta pitää suitsia.

    VastaaPoista
  27. Solveig von Schoultz kirjoitti eräässä novellissaan nuoresta pasifisti- pariskunnasta, joka "valisti" toisen äitiä miksi olla tarttumatta aseisiin. Toisaalla (äiti sattui kuulemaan) he keskustelivat naiselle parhaiten sopivasta ajankohdasta abortoida ei-toivottu, tuleva lapsensa.

    terv. Pirkko A

    VastaaPoista
  28. Tapsalle: Suvaitsenhan minä hämähäkkejä, käärmeitä ja susiakin kunhn eivät muuta sänkyyni, asuntooni tai komerooni.

    Anolle: Entäs jos siitä jalasta voi tulevaisuuden GM-teknologialla kasvattaa uuden ihmisen ? On jo aineita joilla erikoistunutkin solu saadaan alkutasolle (hedelmöittyneen munasolun tasolle).

    MrrKAT

    VastaaPoista
  29. Ad Pirkko A:

    Eikö tuosta stoorista pidä tehdä se johtopäätös, että abortin vastustajan pitäisi olla ehdoton pasifisti?

    VastaaPoista
  30. Ad Anonyymi (Kaikkien tulee sitotua taistelemaan todellisia ja kuviteltuja vihollisia vastaan ja ottamaan kantaa koska se on elämän tarkoitus):

    Jjjuu. Rokka onkin malliesimerkki henkilöstä, joka taatusti olisi noudattanut keskitysleirissä jokaista käskyä purnaamatta.

    Ei tästä ole aihetta keskustella enempää. Minä mainitsin ne piirteet, joiden takia politiikka on epäinhimillistä ja saatanasta, ja te vastasitte että ne piirteet juuri ovat politiikkaa.

    Se siitä sitten.

    VastaaPoista
  31. Oletko Jukka koskaan tullut ajatelleeksi, että pasifismi tarkoittaa eri asiaa kuin absoluuttinen pasifismi? Ensin mainittu on geneerinen käsite ja pitää sisällään monia eri alalajeja, kuten esim. sen että väkivallasta pitää kieltäytyä, jos siihen tarttuminen vain lisää väkivallan määrää maailmassa?

    Itse olen tappamiseen monissa tilanteissa, ehkä jopa pääpiirteissään myönteisesti suhtautuva kansalainen; koen lähinnä että tappamminen poliitt. syiden vuoksi (ns. rajojen puolustaminen) ei ole oikeutettua.

    Aivan yhtä typerää olisi esittää, että kommunismin merkitys voitaisiin lukittaa esim. suunnitelmatalouden merkitykseen &c.

    Etkö ollut koulutukseltasi historioitsija, jotka yleensä ymmärtävät, että asioilla on eri merkityksiä. En usko että edes armeijassa puhutaan nykypäivänä pasifismista yhtä vulgääristi ja typerästi.

    VastaaPoista
  32. Kun joku pahoinpitelee raskaana olevan kuoliaaksi ja luonnollisesti sikiö myös kuolee. Tällainen tapahtuma herättää laajaa vihaa.
    Onko laissa erikseen mainintaa, tai rangaistusta lisäävää osuutta sikiölle aiheutetusta kuolemasta?

    Jos nyt yleisesti ajatellaan abortinpuoltajien kantaa, niin eihän alle 20 kk sikiön kuioleman aiheuttamisesta saisi mitään lisärangaistusta määrätä...

    VastaaPoista
  33. Ad Anonyymi: - (pasifismista) olen tullut ajatelleeksi. Olen myös kirjoittanut ja julkaissut, puhunut ja opettanut. Luulisin aloittaneeni asiaan perehtymisen Bertrand Russelista lukiolaisena noin v. 1960. Asia on sen tyyppinen, ettei siihen ole ratkaisua. Sitä vastoin keskustelu, kuten tämä, on välttämätöntä.

    Olen koulutukseltani juristi ja historioitsija. Oikeusfilosofia eli oikeusteoria. Koulutus on tohtoritasoa.

    Valitettavasti en voi kiittää omaa kommenttiasi. Pasifismi tappamisen vastustamisena poliittisin syin ja esimerkkinä ns. rajojen puolustaminen on valitettavasti hyvin alkeellinen esimerkki. Perehdypä joutessasi ihmisoikeuksiin ja asellisen väkivallan käyttämiseen joukkotuhonnan lopetamiseksi, kuten viimeksi Kosovossa.

    Toinen, esittämääsi parempi esimerkki on sisällissota, jossa ei siis ylitetä rajoja mutta sodankäynnin syy voi olla poliittinen.

    VastaaPoista
  34. Ad Jarmom: - näppärä kysymys. Syntymätön sikiö ei ole rikoksen kohde, koska se ei ole oikeuskelpoinen.

    Raskaana olevaan kohdistettu väkivalta johtaa tavallista ankarampaan rangaistukseen. Samoin johtaisi havaittavasti sairaan ruhjominen, esimerkiksi tahallinen iskujen kohdistaminen kipsattuun käteen tai jalkaan.

    VastaaPoista
  35. Kemppiselle:

    Joka tahallaan keskeyttää raskauden tai yrittää on .. ...tuomittava raskauden keskeyttämisestä annetun lain säännösten rikkomisesta sakkoon.

    Ko. tapauksessa laki nähtävästi antaa arvon alle 20 viikon ikäiselle sikiölle - sakorangaistus - ja raskaana olevaan kohdistunut väkivalta...

    Nämä rangaistukset eivät ehkä ole siksi, että äiti olisi arvokkaampi, vaan sikiö.

    Alle 20 viikon ikäisen sikiön elämän keskeytys on arvokkaampi lain edessä, kuin itsemurha tai sen yritys.

    Lapsenmurha on rikos, jos äiti surmaa lapsensa synnytyksen yhteydessä.
    Pieniä ovat nämä erot.

    Täytyy huomenna jutella naapurimökkiläisen kanssa, josko tähän ongelmaan tulisi jokin ratkaisu, ainakin Chivasin kanssa. On niin mielenkiintoisen väittelyn ja saivartelun ansaitseva aihe.

    VastaaPoista
  36. Vielä yksi kysymys, koska periaate kiinnostaa.

    Jos äiti saa surmansa esim. auto-onnettomuudessa, vatsa repeää ja 19 viikkoa vanha sikiö repeytyy ulos vatsasta, kuollen näin myöhemmin kuin äitinsä.
    Periikö lapsen avoisä tällöin kuolleen lapsensa äidin, vaikoko äidin vanhemmat? Huomioidaanko sikiötä lainkaan?
    Vaikuttaako asiaan sikiön ikä, 19 viikkoinen, tai 30 viikkoinen?

    VastaaPoista
  37. Ad JarMom et alii: sikiö, perintö. - Kysymykset ovat kiinnostavia ja asiallisia. Joudun sivuuttamaan ne, kokska tyydyttävä vastaus veisi 10 - 20 sivua, ja uusimmat lait ja myös isyyslaki ja laki lapseksi ottamisesta ylimenosäännöksineen sisältävät paljon yksityiskohtia.

    Itse ongelmat, joihin nähdäkseni viittaat, ovat olleet lainsädännössä ja tuomioistuimissa intensiivisen huomion kohteena useita vuosisatoja.

    Satun muistamaan opiskeluaikoinani 1960-luvulla vielä voimassa olleen 1734 perintökaaren säännöksen, joka alkaa "Jos niin onnettomasti käy, että perittävä ja perillinen kuolevat, eikä voida saada selvää, kumpi heistä on toisen jälkeen elänyt..."

    Ilman sarvia ja hampat - sekä perintökaaresta että isyydestä ja lapseksiottamisesta on hyviä kirjoja.

    Ei tästä ole pitkä aika, kun luin Aulis Aarnion- Urpo Kankaan Suomen jäämistöoikeutta tunnista toiseen, putosin aina kärryiltä ja soitin Aarmiolle tai kankaalle ja kysyin neuvoa. No - kysymykset ennakkoperinnön ja perinnön ennakon arvosta (deflaatiokerroin) myöhemmin suoritettavassa perinnönjaossa on tunnetusti vaikea.

    VastaaPoista
  38. Kiitos vastauksesta.
    Lähinnä yritin haarukoida tilanteita lain osalta näin abortin vastustajan kannalta. Ja päin vastoin.
    Joskus laki antaa suuren painoarvon sikiölle riippumatta sikiön iästä ja joskus laki ei anna sikiölle mitään arvoa.
    Mielenkiintoisen ristiriitaista, joten pohdittavaa riittää.

    VastaaPoista