26. kesäkuuta 2011

Tapailen historiaa




Hallitus vei koulutukselta 200 miljoonaa. Se oli viesti elinkeinoelämällekin: ei olisi kannattanut sijoittaa yliopistoihin tuota samaa summaa. Hallitus ottaa sen pois.

Keskustelin aattoiltana viisaan miehen kansa. Emme puhuneet Nokiasta, mutta hän vain mainitsi, että liikeyrityksen alamäen näkee nopeimmin siitä, että tutkimus- ja koulutusmenoja leikataan. Se tarkoittaa myyntikuntoon panemista.

Jos olisin, kiellä Kiesus, poliitikko, voisin hyvinkin kysyä niiltä, joiden mielestä maan rahoja ajetaan ulkomaille, että anteeksi mutta mitä rahoja? Väite taloudellisten näkymien suotuisuudesta ei näet pidä paikkaansa.

Luulen että edessä on hyvin vaikeita vuosia. Lehtiartikkelit eivät sano paljon enempää kuin verkkoversioiden keskustelut. Vika on Suomen herrojen ja Saksan pankkien.

Tämä on tuttua. Vika on aina ollut Suomen herrojen ja Saksan pankkien. Näin oli 1918, 1934, 1941, 1968, 1973, 1992…

Miltä asia näyttää Saksasta, Ranskasta tai Englannista käsin? Helppo vastata. Ongelmia ei ole, koska Suomea ei ole. Myös kunnianhimoisissa, taidolla tehdyissä kirjoissa maamme jää maininnatta. Viimeksi luin, että Manner-Euroopan toista maailmansotaa käyneistä maista vain Neuvostoliittoa ei miehitetty kokonaan. Kirjoittaja jätti kai tietoisesti maininnatta Irlannin eli Eiren, joka teki kiusaa Englannille, sekä Espanjan ja Portugalin.

Muistaakseni Suomeakaan ei kyllä miehitetty, mutta se ei jaksa kiinnostaa sivistysmaita. Emme liioin saaneet Marshall-apua. Ei kiinnosta. Aina välillä joku kohottaikse ääntään myrtyneenä jatkosodan ihannoinnista. On se niin väärin. Hirtettävä pääsi livistämään kesken toimituksen.

Tämä on tullut muotiin. Sanotaan jotain, vaietaan muusta. Suomi meni hypyn kengässä Hitlerin kelkkaan. Tämä sanotaan. Suomi on hengissä, Hitler ei, eikä hänen valtakuntansa. Tätä ei sanota.

Suomi poikkeaa EU-kumppaneistaan myös siinä, että olemme jo unohtaneet sen ajan, jolloin tapoimme toisiamme urakalla. Ketään 1918 mukana olleista ei ole hengissä. Toinen maailmansota jyräsi muistot, mutta. Mutta meidän on muistettava, että ”kommunisteja” kannatti viidennes kansastamme niin kauan kuin Neuvostoliitto oli olemassa.

Kreikan sisällissodat vuoden 1945 jälkeen olivat hyvin pahoja ja hyvin raskaita. Italia on samasta syystä edelleen valtio yhtenäisyyttä vailla. Ranska liioittelee perintöään

EU:n, alkujaan Euroopan hiili- ja teräsyhteisön suursaavutus oli Saksan ja Ranskan sovinto. Sodan uhkaa ei todellakaan enää ole, toisin kuin aikaisemmat tuhat vuotta.

Pahinta on ilmiantamisen, valehtelemisen ja varastamisen kulttuuri. Hyvin lähellä oleva esimerkki on Jan Krossin muistelma ”Rakkaat kanssavaeltajat”. En ole havainnut, että se olisi aiheuttanut hälyä. Kross oli kirjailijana korkeinta tasoa; jos Viro olisi saanut hänestä nobelistin, osoite olisi ollut oikea. Suomessa samaa tematiikkaa käsittelevä Sofi Oksanen on aiheuttanut rajuja kielteisiä reaktioita. Juuri sama on Aleksandr Solzhenitsynin tarina, ensin karkotus, sitten vaikeneminen.

En osaa arvata, kuinka yleisesti Suomessa tiedetään tai halutaan muistaa, että olennaisesti samat tapahtumat käytiin läpi muualla Baltiassa, Puolassa, Tshekkoslovakiassa, Unkarissa, Romaniassa ja Bulgariassa. Itäiseksi jäänyt Saksa on sitten vielä oma lukunsa. Karkotuksia, väkivallantekoja, takavarikkoja, loputonta varastamista ja vääryyttä vääryyden päälle.

Ranskan, Belgian, Hollannin ja Norjan sota-ajan hallitukset ja hallinto eivät saaneet suosiota 1945. Hyvin moni pakkotyöstä tai keskitysleiristä hengissä palannut löysi asunnostaan, huonekalujensa ja tavaroittensa keskeltä uudet omistajat, jotka kehottivat tulijaa painumaan helvettiin. Ei tahtonut auttaa, vaikka tulija sanoi saapuvansa juuri tuosta, mainitusta paikasta. [jatkuu]

20 kommenttia:

  1. Dr. Kemppinen. Suomi tarvitsee Teitä! Huikeata että viisaus ja oppineisuus sekä kirjoittamisen taito ovat samassa päässä! Muistelonne - ne ovat mahtavia! Sain käteeni Aake Jermon kirjan Tulihelvetistä, jota juhannuksen vuoksi (nuoret) en ehtinyt edes avata. Minulla on vahva mielikuva, että olette upeissa kolumneissanne arvioineet kyseistä Jermon tekstiä? Muistelen, että hän teki uransa Apu-lehdessä? Jatkakaa palstaanne, se on hyvin luettu! Suomi tarvitsee Teitä!

    VastaaPoista
  2. Näkökulman vaihtaminen on todella vaikeata. Sitä on niin sitoutunut omiin enakkokäsityksiinsä, ettei millään tahdo kyetä tarkastelemaan asioita toisesta näkövinkkelistä.

    Kemppinen jaksaa yllättää. Jatkuvasti.

    VastaaPoista
  3. Irlanti, Espanja ja Portugali eivät kai varsinaisesti osallistuneet toiseen maailmansotaan. Irlanti ei myöskään ole Manner-Eurooppaa.

    VastaaPoista
  4. Hohhoijjaa ....ku ramasoo.

    VastaaPoista
  5. Ad Omnia: - Tässä ja huomisessa jatkossa pohdin, miksi Kreikka toimii näin. Se, Portugali ja Espanja olivat Länsi-Euroopan viimeiset diktatuurimaat.

    Diktatuurissa ja oirjatyössä on sama ongelma: ne eivät toimi pitkään, sillä niiden ylläpito on liian kallista.

    Irlanti, joka kuuluu olevan saari tuolla jossain, hyödytti puolueettomuustulkinnallaan aivan tavattomasti saksalaisten merisodankäyntiä Atlantilla. Ison Britannian hallitsija kävi kuukausi sitten ensimmäisen kerran sodan jälkeen maassa.

    I maailmansodan aikana Irlanti pani pystyyn Pääsiäiskapinan.

    Tämä vain sormenosoituksena siitä, ettei lukukelpoista Euroopan alueiden (valtiot, etniset alueet) historiaa ole koskaan kirjoitettu eikä liene edes suunnitteilla.

    Vai kuka teistä, lapset, nousee seisomaan ja kertoo Puolan ja Liettuan ja Latvian ja Ukrainan suhteista 1900-luvulla?

    Ja Suomi on siis maa, jossa Paavo Nurmi valmistaa Nokian puhelimia juovuksissa. Kysykää minulta. Olen asunut Amerikassa.

    VastaaPoista
  6. Tarton rauhassa, jonka Viro ja Neuvosto-Venäjä solmivat 2 helmikuuta 1920, Neuvosto-Venäjä mm. tunnusti Viron itsenäisyyden de jure ja luopui ikuisiksi ajoiksi oikeudestaan Viron alueeseen. Kertomansa mukaan... Kross oli vankileirillä kysynyt leirin päälliköltä, joskus 1950-luvun alkupuolella, että "miten Neuvostoliitto (miehittäessään Viron 1944) räikeästi rikkoi itse solmimansa sopimuksen?" Korkea-arvoinen pamppu (majuri?) katsoi häntä kuin vähä-älyistä. Ja selitti sitten, opettavan alentuvaisesti, että "jos sopimuksen teon jälkeen tilanne muuttuu kommunismin kannalta edullisemmaksi, niin silloinhan sopimus on käynyt tarpeettomaksi"... Sitten hän katsoi minua säälivästi ja sanoi: "Miten Teistä, kun ootte noin saatanan pöljä, on voinut tulla lakimies?"

    VastaaPoista
  7. Minä tiedän - ootas kun ensin parkkeeraan rollaattorini - Puolan/Liettuan/Latvian/Ukrainan suhteista 1900-luvulla.
    Mutta en minä mikään uutistenlukija ole joka heti kertoo kaiken, minkä tietää.

    VastaaPoista
  8. Tuo 200 miljoonan leikkaaminen koulutuksesta on jotain niin käsittämättömän typerää, ettei tyrmistys ole vieläkään hellittänyt. 30 miljoonaa Akatemialta... Väittävät muuten, vanhanaikaiset ja rahoituskuvioita ymmärtämättömät, ettei siemenviljaa saisi jauhaa.

    VastaaPoista
  9. Nuoren historiantutkijan mielestä (talvisodan)jatkosota ei ollut erillissota. Miten sitten oli mahdollista tehdä erillisrauha syyskuussa 1944?

    VastaaPoista
  10. Ruotsin saatua EU-puheenjohtajuuden pääministerinsä Freinfeldt laski leikkiä jotenkin niin, että Ruotsilla ei valitettavasti ole muiden EU-maiden tapaan II MS:n jalostavaa vaikutusta.
    Kunpa olisi joku paikalla ollut osannut valistaa häntä siitä miten sodan "runtelema" Ruotsi oivalsi ottaa vastaan 347 miljoonaa dollaria. Mainitut Irlanti 133 ja Portugali 70.

    VastaaPoista
  11. Tyrkytämmekö rahaa, jota meillä ei ole, Saksan pankeille siksi, että ne huomaisivat meidänkin olevan olemassa ? Fantastista !

    VastaaPoista
  12. Mutta entä jos Oksasen kirja on vain yksinkertaisesti huono, vaikka yrittäisikin käsitellä yleviä aiheita? (Olen lukenut sen kyllä, vika voi olla tietysti vastaanottimessakin.)

    Ja onko varastaminen aina vääryyttä? Varmaankin on, mutta entä onko omistaminen puolestaan aina oikein? Eli viime kädessä: onko yhteiskunnan instituutioiden legitimiteetti vakio siitä riippumatta, miten ihmisiä kohdellaan siinä (yhteiskunnassa)?

    Tietenkin on kurjaa, kun kaikki ihmisten väliset sidokset hajoavat, mutta eiköhän niin voi käydä pinnan altakin, ilman että kukaan viisas ja väkevä mitään rikoksia näkisikään.

    Esimerkiksi jos jonkin saaren koettaa jatkuvasti omistaa, niin onko oikeastaan yllätys, jos sen asukkaat nipistävät tilanteen tullen omistajan takamuksesta? Näitä tässä märehdin.

    /Kihlakunnan Kreivi/

    VastaaPoista
  13. Ad Anonyymi: - voit tietysti olla oikeassa Oksasesta. En kyllä pidä sitä luultavana. OIletko selvillä ammattilukjoiden mielipiteistä. Kommentissasi epäilyttää tuo "yleviä aiheita2. Oletkohan mahtanut lainkaan lukea "Puhdistusta"? Siinä ei käsitellä ainuttakaan ylevää aihetta. Koko sana ei tule mieleen.

    Myös kysymyksesi varastamisesta ja omistamisesta on outo - noiden oikeudellisten termien esittäminen oikeuden ja vääryyden eli eettisten käsitteiden yhteydessä vaikuttaa aika alokasmaiselta.

    Jos haluat vakavissasi miettiä asiaa, ota huomioon ainakin rangaistavuus. Käsität, että oikeudelliset käsitteet ovat aika arkisia. Jos esiimerkiksi 14-vuotias varastaa, teko ei ole rangaistava, mutta on oikein sanoa sitä varkaudeksi.

    VastaaPoista
  14. Ad fantastinen anonyymi: - ajatuksesi on omatekoinen, ja sen huomaa. Ainakaan se ei liity tekstiini millään tavoin. Oletko harkinnut luopua ajattelemisesta, kun se ei näytä luonnistuvan sinulta?

    VastaaPoista
  15. Eikös tuo Puhdistus ole spin-off Stalinin Lehmistä? Esikoinen olisi F-palkinnon ansainnut, ei kirja, jossa tapetaan rutiininomaisesti miehiä.

    http://www.image.fi/lehti/052011 :ssa oli laadukas tarina sekä kustannusalasta että Sofi Oksasesta, suosittelen.

    VastaaPoista
  16. SAKSAN PANKIT?

    Mitä ihmettä on Saksan pankeilla tekemistä Suomen ja suomalaisten talousongelmien kanssa?

    VastaaPoista
  17. "Jos haluat vakavissasi miettiä asiaa"

    En missään nimessä halua miettiä asiaa vakavasti, vaan siten kuin se minulle ilmenee. Farssi farssina. Omistajien ja wannabe-omistajien (varkaiden) väliset riidat heikkotasoisena metafysiikkana.

    Tässä mielessä tietysti voin olla alokas, vaikka alokkaaksi leimaaminen tuottaakin minulle vähän vaikeuksia niellä. Ei tosin niinkään sen takia, että osoittaudun epäylökkääksi, vaan sen vuoksi, että minut otetaan mukaan semmoiselle skaalalle, jolla en halua ensinkään olla.

    Mutta että "ammattilukija" - mikä se semmoinen on? Jos kuvaan omasta mielestäni vaikka "ilmiantamisen, valehtelemisen ja varastamisen kulttuuria" (mikä siis, kuten yllä tuli esille, ei ole "ylevä" aiheenvalinta, vaikka hutiloidessani niputinkin ne täten yhteen) siten, ettei "ammattilukija" sitä ymmärrä, niin mikä takaa, ettei kyse ole siitä, että "ammattilukija" on ehkä tietämättään mukana jossakin ilmiantamisen, valehtelemisen ja varastamisen kulttuurissa?

    Olen kyllä lukenut Puhdistuksen, sanotaan se nyt toistekin, vaikka kyse oli kieltämättä sattumasta. Panin merkille lähinnä, että kieli ei ollut omaperäistä, ja että sävy tuntui jotenkin projektiiviselta. Ihan OK kirja toki. Mieleenpainuvin kohta oli, kun mukamas läpeensä nöyryytetty tyyppi istahtaa toisen pihapenkkiin tuosta vaan lupaa kysymättä.

    Juuri tuo kunnon ihmisten ontologiaan käpertyvä dramaturgia aihettaa sen, että en ollenkaan ihmettele, että teosta arvostetaan laajalti. Olennainen, tai se kohta, jossa olennaisen pitäisi olla, menee porukalta ohi.

    Ammattilukijat... tuli jotenkin olo, että mieleni tekee äkkiä varastaa jotakin. Ihan vaan puhdistusriittinä.

    /KK/

    VastaaPoista
  18. Näyttää hurjalta, kun euroalueen pankkiirit säätävät demokratian reunaehdot. Ymmärsivätkö kreikkalaiset liittyessään mitä tuleman pitää. Jos maa irrotettaisiin eurosta, siirtyisikö sinne pääomia ja työpaikkoja Espanjasta tai Portugalista. Syventäisikö se köyhien maiden kurjuutta vai tasaisiko rikkailta mailta vaurautta. Lainalievennysten määrä lienee jo sotakorvausten tasoa. Hyvä, ettei maksajia ole tarvinnut arpoa juoksuhaudoissa. Pitäisikö Euroopan väkeä ryhtyä asuttamaan takaisin omavaraistalouteen. Halpakin elintarvike on kallis, jos ei ole varaa ostaa sitä, kun työ on johkii hävint.

    VastaaPoista
  19. Ernomaista.

    Itse olen vain käynyt muutaman kerran Amerikassa.
    Joka kerralla runsaan viikon annos
    tuntuu täysin riittävältä.

    VastaaPoista