1. kesäkuuta 2011

Reetta




Reetta Meriläinen tuli aina, kun soitin ja ehdotin pikku tapaamista päiväkahvin merkeissä. Ihailimme molemmat pahantapaista elämää, jota emme tietääkseni itse harjoittaneet kumpikaan, käytännön syistä. Termi on vanhasta huoneenvuokralaista – ”jos huoneistossa harjoitetaan pahantapaista tai juopottelevaa elämää…”

Kunniakirjoituksissa en ole nähnyt sitä mainintaa, että naispuolinen urheilutoimittaja Helsingin Sanomien päätoimittajana säästyi paljolta. Hyvä tapa olisi vaatinut, että pääkaupungin suurlehden päätoimittajan on oltava vähintään yliopiston kanslerin isä tai jotain siihen suuntaan.

Reetta tietämäni mukaan tienasi siivoamalla rahat omaan ja sisarusten lukion käyntiin muun muassa siivoamalla muun työn ohella. Hän ei todellakaan ole Helsingin herrasväkeä. Satun tuntemaan hänen syntymäpaikkakuntansa Polvijärven, kun ennen käytiin joka toinen kesä Kinahmossa tuttavissa. Se on outoa seutua. Höytiäinen hiukan karkasi vuonna 1859. Järven pinta laski 9,5 metriä. Paikkakunnalla kerrotaan edelleen, että kun olisi pitänyt olla vahtimassa kaivantoa, oltiinkin lepikossa juopottelemassa, kuten paikkakunnalla on edelleen yleisesti tapana.

Jotain tuon kaltaista on tapahtunut Suomessa sen jälkeen kun ylioppilastyttö Meriläinen valokuvattiin Erottajalla banderollin alla, jossa luki ”Springer ja Erkko – porvareiden verkko”.  Ainakin viimeksi nähdessä kuva oli päätoimittajan työhuoneen seinällä. Vaikka opiskelija-aktivismi taisi tältä osin lässähtää ja muuttua 40 vuoden kakuksi valoisassa yksinäishuoneessa (Asetus Rangaistusten täytäntöönpanosta on kyllä sekin muuttunut tässä välissä), elämme nyt maailmassa, jossa eräät miettivät jo, pitäisikö koko maaseutu laskea samalla tavalla kuin Höytiäinen. Ja olisiko painetun sanomalehden kohtalo joutua virran vietäväksi ja päätyä vaikkapa Savonlinnan torille, jossa ainakin syyskesällä 1859 liikuttiin soutuveneellä.

Taikasana on konfiguraatio. Nokia menetti asemansa, enkä usko sen enää nousevan. Siellä puhutaan käyttöjärjestelmästä. Kilpailijoiden puhelimet ovat pian itse konfiguroitavia, ja seuraavaksi kaikki tietokoneet hakevat tarvitsemansa ohjelmistot verkosta.

Sanomalehti, jokin sellainen kuin painettu HS ja sen sähköinen versio, ovat totisten ratkaisujen edessä. Pöljä väki arvuuttelee, mikä osa painetaan ja mikä paiskataan sähköiseen tuhotulvaan.

Kysymys on väärä. Täsmällisempi on kysymys, miten painettu ja sähköinen osa kunakin päivänä konfiguroidaan eri alueille ja eri tilaajasegmenteille. MTV3 on jo näyttänyt, miten tätä ongelmaa ei pidä ratkaista.

Ei tämä ole unta. Jo nyt verkkolehti ehdottaa minulle kolmea uutista. Se on vaatimaton mutta hyvä alku. Amazon ehdottaa 20 kirjaa, ja on melkein joka kerta oikeassa parista kirjasta.

Reetta Meriläisen päätoimittajan aikana suuri sanomalehti alkoi levottomasti liikehtiä vapautuakseen keskeisestä tehtävästään. Kun maassa tapahtui jotain vakavaa, sanomalehti vei ihmiset vinttikamariin kuuntelemaan satuja. Iltapäivälehdet ovat tässä parempia, mutta en ole kyllä lukenut Helsingin Sanomistakaan esimerkiksi sitä lausetta, että varsinkin oppositiossa Timo Soinin puolueen poliittinen merkitys on olematon. Äänestettäessä kun tulee ratkaisuksi se kanta, joka on saanut enimmät äänet. Toisin kuin osakeyhtiölaki perustuslaki ei tunne parlamentaarista vähemmistön suojaa.

Sanomalehden perinteinen tehtävä on ollut eristää ihmiset todellisuudesta. Se tiedettiin jo Kiestingissä 1941-1942, jossa jänkäjääkärit tunkivat sanomalehteä manttelin ja asetakin väliin suotuisin tuloksin.

Jo sitä ennen oli havaittu edulliseksi vuorata vetoisan mökin seinät sanomalehdillä. Sanomalehti ja lukutaito kulkevat samoja reittejä.

Painettu ja sähköinen väline ovat samalla lukutaidon asialla. Nyt ollaan uudelleen tuossa 1800-luvun puolivälin tilanteessa. Pitäisi arvostella, kuten kinkereillä aikoinaan, erikseen lukeminen ja erikseen luetun ymmärtäminen. Tuossa jälkimmäisessä on paljon parantamisen varaa.

Reetta – tervetuloa hunningolle. Hunningolla on hyvä olla.

13 kommenttia:

  1. Helsingin Sanomien tietyn "neutraaliuden" takeena näyttäisi mielestäni olevan ainakin se, että maailmankatsomuksesta riippumatta niin monet tuntuvat pitävän sitä vastapuolen propagandan ykkösvälineenä.

    VastaaPoista
  2. Niin. Tänäänkö tuli se blogilaki voimaan, joka edellyttää blogikommentoijilta hyvää käytöstä?

    No sitten niin. Kyllä on kaunis auringonnousu nyt kello 05.28. Aivan suuremmoinen aamu ja toivotetaan kaikille ihmisille hyvää mieltä ja onnellista kesän alkua.

    VastaaPoista
  3. Nokialla avainsana on edelleen "enabler". Ilmeisessä bottom-up -ajattelussa idea on se, että muovikuoriin laitetaan lukuisa joukko erilaisia erittäin hyviä (siis ajastustasolla hyviä, mutta vaihtelevalla laadulla toteutettuna) pikkuasoita ja sitten jotenkin tai jokin tuottaa siihen päälle Jotain Aivan Mahtavaa. Kuka tai mikä, se on ollut aivan avointa tai suunnittelematonta.

    Nokian maanantaina kertoma mobiilistrategia sisältää kolme tasoa, näitä käyttistason enablereita laitteen lähellä, sitten Nokia Browser jonka etulyöntiasema muihin selaimiin on jotenkin hieno cachetus ja ilmatien käytön optimointi (ja muutoin lie 8v jäljessä muita selaimia...). Jakelun pelastaa Nokia Store, kun Ovi Store nyt on näyttävästi kuopattu. Ei Nokian kaupan ongelma ollut värit ja nimi, vaan sekava kokonaisuus ja surkea infra, jossa liian harvoin onnistuva lataus kesti aina tajuttoman kauan. Sovelluskaupan brändin vaihto parin vuoden välein on ongelma enkä usko infraongelmaa korjatun tulevassa Nokia Storessa. Huoh.

    Kilpailijat viisi vuotta sitten toivat kuluttajan käteen top-down ajattelun, jossa kun sormella tökkää kerran tuohon, niin tapahtuu jotain kivaa. Kivan ja hauskan tapahtuminen ei vaadi montaa riviä koodia, joskus kun pienikin on kaunista. Tästä lie eri mieltä Niklas Savander, joka katseli muiden mobiilialustojen kehitystä huvittuneena ja ilmeisen vakuuttuneena, että laitteet eivät voi olla "hyviä" ennen kuinka enabler-koodimassaa on miljoona riviä. Lausunto löytyy julkisesta haastattelusta, kvg. Takuulla toimiva (zero-config) on kuluttajalle parempi kuin äärimmäisen hieno vaikeakäyttöinen. Ei se niin vaikeaa ole.

    Olin vuonna aikoinaan rakentamassa Nokia Game 2003:a ja jo tuohon aikaan tiedettiin hyvin, että Nokian kovemmalle johdolle appseja esitellessä niiden täytyy itsenäisesti tehdä jotain, koska johtajat saattavat ottaa laitteen käteensä mutta eivät aio muutoin koskea siihen; saattaisihan jonkun sortin osaamattomuus ilmetä. Milloinkas tämä yksi merkittävä sisältöinnovaattori (LifeBlog, Sports Tracker jne) lähtikään turhautuneena, kaksi vai kolme vuotta myöhemmin...? Wow-efekti oli vaatimuksena kalvoissa, mutta tilaaja ei uskalla pelata laitteellaan. Huoh.


    Blogi-isäntä on kertonut Nokian suhtautumisesta sisältöihin. Olen nähnyt asian suppeammin, mutta tajuan hyvin mistä on kyse. Rautatalon ymmärtämättömyys ohjelmistokehityksen tai sisällön merkityksen suhteen on ollut fataalia.

    IBM, Apple ja Chrysler lähes hukkuivat suohonsa ja silti nousivat. Vaan taitaa olla maailma liikaa muuttunut noista ajoista.

    VastaaPoista
  4. Vauhti on hurja...

    On tosi hurmaavaa, miten verkkolehdet ja iPad muuttavt/laajentavat maailmaa. Sorttaushommatkin kun etenevat, niin ei tarvitse kaikkea roskaa selailla (kuten urheilu). Paalle on viela tama Googlau mahdollisuus, yms. Googlaapa vaikka "EU Greek plan", niin tulee heti asiaa. Kerrankin suomalainen esittaa selvasti ja esimerkein, mita Kreikan tapauksessa pitaa tehda, ja miten Belgian malli ja Vienin malli ovat menneisyydessa toimineet. Tama etelasavolainen mies taitaa alkaa olla kova sana, jee!

    Varsovan lentokentalle tule uusi LOT/Staralliance lounge. Kun kysin Financial Timesia, niin kateeni lyotiin iPad ja selitettiin, etta 'kaikki' maailman talouslehdet sielta loytyy. Oli hieno juttu. Ei tarvinnjt taistella haviavista erilehdista.

    VastaaPoista
  5. Jatkan JarMomin viitoittamalla kesäladulla: Kaunista huomenta ja helteistä iltapäivää kaikille sekä Utsjoen auringonpimennystä.

    Vihdoin Elop on saanut Nokian sopivaksi suupalaksi kenen tahansa nauttia. Sokea Reettakin näkee että Nokiaan tulisi kaivattua ripeyttä poistamalla kahdeksesta pomotasosta aluksi puolet ja sitten vielä puolet. Näin oltaisiin ongelmien oikeilla lähteillä.

    Frank

    VastaaPoista
  6. Mukavaa että voi olla muiden mukana toivottamassa Reetalle hyviä eläkeläispäiviä! En tiennyt että likka on Polvijärveltä, mutta hän todennäköisesti tajusi että olen pohjalainen. Asuttiin kumpikin Oulunkylässä, jossa oli vielä kirkko keskellä kylää. Lehdestä luin että Reetta oli muuttanut Oulunkylästä joskus sitten pois. Kansakoulu, jossa asuin aika monen muun kanssa, on taas kansakoulu.

    Minä olen ollut meistä kauimmin eläkkeellä, kun eivät antaneet töitä, vain akateemisella dumppauspalkalla. Kuka käski mennä takaisin Pohjanmaalle? En minä muuten, mutta oli sen verran vanhuksia, jotka tarvitsivat silloin tällöin enemmänkin apua.

    VastaaPoista
  7. Nyt alkaa olla mahdollista peilata, mika uutisessa on totta ja mika hopotysta. Viime viikonvaihteen tietamilla oli maailman kakissa lehdissa juttua yhdesta Air Francen A330 lekosta, joka tippus Etela-Atlantiin vuonna 2009.

    Yhdeksan kymmenesta lehdesta kieputti virallista ranskalaista juttua asiasta.
    Mutta sitten loytyi yksi, joka uskalsi sanoa asiat halki. Se yksi oli WSJ.
    Kirjpittaja oli nahnyt vaivaa ja uskalsi sanoa, mista lienee kysymys naitten tietojen valossa.

    Ilahduttavaa, etta paasemme nain helposti kasiksi eri nakokantoihin tai eri tulemiin.

    VastaaPoista
  8. "Toisin kuin osakeyhtiölaki perustuslaki ei tunne parlamentaarista vähemmistön suojaa."
    On syytä tarkentaa ei nykyisin tunne. Yksi poliittisen kultuurimme merkitäviä muutoksia on nimittäin ollut vanhan 1/3 määrävähemmistösuojan poisto, joka johti nykyisen enemmistöhallitusdiktatuuriin ja opposition suhteelliseen merkityksettömyyteen. Jossain olisi hyvä pohdinnan paikka, mihin se voisi johtaa äärimmäisissä kriisioloissa.

    VastaaPoista
  9. Höytiäinen tosiaan hiukan karkasi ja karkulainen kuljetti mukanaan mm. hiukan hienoa hiekkaa Pyhäselän rannalle Noljakkaan.

    Hiekkaa tuli niin paljon, että näin muodostunutta hiekkarantaa käyttivät kiitoratanaan jatkosodan aikana mm. Ilmavoimien Dornier -pommikoneet.

    Pääsemmepä jopa vierailemaan Pyhäselän rantahiekalta nousevan Dornierin ohjaamoon katsomalla kokoelmassa nimeltä Hyökkäävät kamerat julkaistun DVD:n, joka pitää sisällään Puolustusvoimain katsauksia jatkosodan ajalta.

    Tämä pätkä antaa hyvän kuvan siitä, mitä tapahtuu, kun keskisuuri järvi hiukan karkaa.

    VastaaPoista
  10. Kiva tapa tervehtiä ystävää. Pitänee ottaa opiksi.

    VastaaPoista
  11. Onhan Suomessa säätykiertoa. Minäkin tunnen - kun aikoinaan itse vietin "pahantapaista elämää" - monta Korkeatasoisesta Perheestä lähtöisin olevaa penikkaa joista, jos asian kauniisti sanoo, tuli ei-mitään. (Tai tulihan niistä hamppareita joilla oli rahaa. Ja aika huonot hampaat.)

    VastaaPoista
  12. Ad Anonyymi: - Brewsterit lensivät puoletaan Joroisten rantahietikoilta - kiitos Neuvostoliiton. Vuoksen padoissa ei ollut kehumista, joten Saimaan vesi oli ennätysmäisen alhaalla.

    Isäni mainitsi usein noista Pyhäselän rannoista. Häneen laivueensa majaili useassa vaiheessa Joensuun seudulla.

    VastaaPoista
  13. Katsotaan nyt, kun seuraava jytky tulee. Ehkäpä silloin proletaaristen voimien edustamat katsantokannat saavat enemmän parlamentaarista substanssia tuekseen. yt. Make

    VastaaPoista