17. toukokuuta 2011

Voitto




Roomalainen triumfi toteutui yli kahden tuhannen vuoden rutiinilla Kauppatorilla eilen. Tai, nubialaisia orjia en huomannut, mutta muuten.

Katsoessani televisiota pelkäsin koko ajan, että Esplanadia ratsastaa kenraali Mannerheim hiukan vikuroivalla hevosella valkoisen armeijan kärjessä tai Unioninkadulta tulee automobiililla pieni ja paleleva mies, Nikolai II.

Jottei kukaan ymmärtäisi väärin – vähän on tällaisia tilaisuuksia, joissa on takana totta ja joista voi olla oikeasti onnellinen. Totta oli ainakin se, että juhlinnan kohteet ovat aidosti hyviä ja kaikki olivat sitä mieltä, että he ovat suomalaisia miehiä, eivät suomalaisia liikemiehiä.

Viittaukseni roomalaiseen triumfiin tarkoitti, että tämä ei ole nationalismia kaikista korkeista vertauskuvista huolimatta. Tämä on sankarinpalvontaa, ja nämä ovat omia sankareita.

Kun Suomessa puheenaiheet unohtuvat alle viikossa – kuten eräät häät Lontoossa – saanee sanoa, että Kauppatorilla oli tuskin kokoomukselaisia, demareita tai perussuomalaisia.

Osa katsojista menee etsimään sopivan ulkomaalaista uhria piestäkseen hänet. Useimmat eivät mene.  Ei ole tarvetta.

Olen aika johdonmukaisesti varonut kirjoittamasta voittamisesta, koska sekin on rannattoman suuri alue, jota en tunne enkä ymmärrä. Ihmiset jakautuvat sievästi kahteen osaan, niihin joista on hauska pelata ja niihin, jotka eivät pelaa. ”Hauska pelata” ei tarkoita tässä välttämättä sen kummempaa kuin lautapeliä tai esimerkiksi veikkaamista. Sellainen on varmaan hupaisaa.

Niistä jotka eivät pelaa osa on täysin normaaleja eli aidosti kunnianhimoisia. Hyvin monissa lapsijoukoissa, siis myös sellaisista joille on keksittävä maalla sadepäivänä tekemistä, on ainakin yksi huono häviäjä ja tietenkin monta huonoa pelaajaa. Jotkut niistä, jotka jo alle kouluikäisenä menettävät malttinsa ja alkavat viskoa toisia tamminappuloilla, tulee totaalikieltäytyjiä.

Liikunta on hajautettu ovelasti kilpailulliseksi ja ei-kilpailulliseksi. Kaikille niille, jotka todella vilpittömästi haluavat voittaa mahdollisimman monta, löytyy laji ja sarja. Monet heistä vakuuttavat kilpailevansa vain itseään vastaan, mikä on tuskin totta. Ei-kilpailullista on sitten terveysliikunta, joka taitaa rinnastua muuhun terveydenhoitoon, kuten järjelliseen syömiseen.

Luulen, ettei ihminen pääse todella pitkälle, ellei hänellä ole tappavaa himoa olla parempi kuin muut. Kun en ole itse urheilumiehiä, tarkoitan kirjailijoita ja taiteilijoita. Varsinkin muusikot voivat vetäytyä väitetyn ”musikaalisuuden” taakse piiloon ja kuvailla nautinnollisia tunteitaan. En ole vielä tavannut korkean tason muusikkoa, josta ei erottuisi alkukantainen raivo repiä auki soittamisen tai laulamisen salaisuuksia. Olen tavannut korkean tason muusikkoja.

Kirjailijana ei menesty kukaan, joka miettii, mitähän isä ja äiti tai veljet tai lapset tai työpaikalla tästä sanotaan. Heitä ajaa vimma tehdä jotain, mihin kukaan muu ei kykene. Kreikaksi tuon ”hengen” nimi oli daimon eli demoni, latinaksi genius.

Taiteilijoita pidetään yleisesti hiukan hulluina, siis syystä. Urheilijat eivät saa tuota leimaa, vaikka myös heistä parhaat ovat syvästi poikkeavia. Edellä sanottu koskee muuten myös tiedemiehiä. Professorit, esimerkiksi minä, kai pitävät itseään yleensä tiedemiehinä, mutta se nyt ei pidä paikkaansa. Useimmat meistä ovat vielä eläkkeelle jäädessään lupaavia opiskelijoita, jotka lukevat ja kirjoittavat samalla tavalla kuin toiset ratkovat sanaristikoita tai sudoku-tehtäviä. Toimen edellyttämä lahjakkuus on sekin molemmissa samaa luokkaa.

Tämä nyt on tällaista arvailua. Itse en ole koskaan voittanut mitään missään lajissa tai aineessa. Sielullinen hataruus ei ole taakka, jos sen tunnustaa. Ja jääkiekkoa en ole varmaan koskaan pelannut. Joen jäällä yriteltiin pikkupoikina ruuviluistimet jalassa pelata jääpalloa, mutta eipä siitäkään pitkää iloa koitunut. Pallo – punainen, naruverkolla päällystetty – meni mokoma hukkaan, eikä sitä ole tähän päivään mennessä löytynyt.

38 kommenttia:

  1. 1974 vuoden olin Espanjassa ja osallistuin falangistien juhlaan eräänä iltana. Kymmenin tuhansin ihmisiä, soihtukulkueet, liput liehuivat, kansa ylpeän ryhdikkäänä huusi, kädet yläviistoon kohonneina kuin roomalaisilla muinoin.
    Mahtava fiilis hyvän asian puolesta. Kelpasi ulkomaalaisen ihastella.

    Nyt vastaava lauma suomalaisia räkänokkia juovuksissa ja huumeen sekaisessa maailmassaan ulvoi ja metelöi joilotuksiaan. Roskaväen laumat kiemurtelivat kuin kohmeeseen kuoleva kastemato. Päämäärättä ilman ajatuksen rihmaakaan. Vain jonkinlainen typeryyden kuva perskertymästä näkyi televisiossa.

    Presidentti-mammuli, suihkukoneet, kansanjuhla. Vittu että tää maa on persiistä.

    VastaaPoista
  2. Suhtautumisessa urheiluun esiintyy monilla samanlaista fanaattisuutta ja järjen poissaoloa kuin uskonnoissa. Liekö näillä muutakin yhteistä?

    VastaaPoista
  3. Perussuomalaiset jättäytyivät pois hallituksesta, ja heti tuli jääkiekon mm-kultaa...

    VastaaPoista
  4. "Pallo – punainen, naruverkolla päällystetty – meni mokoma hukkaan, eikä sitä ole tähän päivään mennessä löytynyt."

    Pallo on monelta muultakin hukassa, ja jos löytyy, voi olla, ettei ole oma.

    VastaaPoista
  5. Turhaapa Blogistimme tässä nöyrästi kengänkärkiään katselee. Taitaa olla niitä geeneihin iskostuneita tsaarillisia vammoja?
    SiteMeter PUHUU vaatimattomasti ihan muuta!

    Oli ihanaa nähdä todellista Pohjoismaista yhteistyötä. Kaksi ensimmäistä erää menivät Kauhun-Ihanasti!
    Riippuen siitä kummassako maassa oltiin.

    Kyllä Tukholmalaiset krouvinpitäjät saivat hyvin olutta ja piffiä myytyä. Tunnelman on pitänyt olla siellä huumaavan! Minä olin aivan jäykkänä, kynnetkin meni.

    Kolmannen erän jälkeen Tukholman puhtaanapitolaitoksen on kiitettävä meitä. Sevedu Petterit itse vapaaehtoisesti pesivät vuolailla kyyneltulvillaan Kuninkaa kaupungin kadut.
    Nu är det rent för sommaren.

    VastaaPoista
  6. Olipa ihana huumaantua Leijonista ja heidän voitostaan! Ja jännä nähdä, miten jotkut eivät siitä tykkää (ei voitosta eikä varsinkaan huumasta). Kaikenlaista tasa-arvottomuutta löydettiin, kuten viesti tiedotusvälineille, kuinka joku yhden värinen oli sanonut rumasti jollekin toisen väriselle voiton nimissä. Niin että voitto oli rasismia nostattavaa ja voiton juhliminen rasistista. Oi ei!
    Jäin pohtimaan, mikä motiivi ( vastakkainen tunnehuuma) viestin viejällä ja asiasta innostuneilla oli. Tykkään sinunkin peleistäsi ja voitoistasi, J.K.

    VastaaPoista
  7. Ad Anonyymi: - kysyt järkeviä linjataktiikasta, jossa marssittiin kylki kyljessä kohti pyssyn suita. Vastaus oli ratsuväki, jonka tehtävä oli laukaustenvaihdon aikana jyrätä sivustoilta. Kun liikkuvuuteen kiinnitettiin enemmän huomiota (Napoleon) ja tykit paranivat, syntyi taisteluhautataktiikka, jonka ensimmäinen todella suuri ja kauhea näyttö oli Gettysburgh (U.S. sisällissota). Voin tarkistaa sen ja vaikka kirjoittaa, mutta luuloni mukaan Moltke vanhempi käytti ensimmäisenä taitavasti suojakaivantoja Preussin sodassa Itävalta vastaan 1864.

    Mielenkiintoinen poikkeus oli sotilaana neerokas Sandels, joka harjoitti 1808-1809 Savossa samaa sissitaktiikkaa, josta buurit tulivat kuuluisiksi 90 vuotta myöhemmin.

    VastaaPoista
  8. "...Luulen, ettei ihminen pääse todella pitkälle, ellei hänellä ole tappavaa himoa olla parempi kuin muut."
    Rohkenen olla hieman eri mieltä. Itse luulen, että näillä poikkeusihmisillä ei kertakaikkiaan ole muuta mahdollisuutta kuin tehdä omaa juttuaan, oli se sitten taidetta, tiedettä tai vaikkapa urheilua. Minkätakia siihen pitäisi mitään vertailuja muihin ihmisiin sotkea?

    VastaaPoista
  9. Ad JarMom

    Olemme kulkeneet samoihin aikoihin Espanjassa. Mina nain falangisteja ajelemssa Land Roover nimisten autojen kyydissa ja katolla. Kussakin letkassa taisi olla kymmenkunta autoa. Aseet oli nakyvissa katolla. -- Mina pelkasin niita.
    Pelkasin, etta tappaminen alkaa taas!

    Kumma kylla demokratia voitti.

    VastaaPoista
  10. Kyl Kemppinen ja Kemppisen blogi kilpailee mielestani hienosti kaikkien muitten blogien kanssa. Kisa on kaynnissa kaiken aikaa!

    VastaaPoista
  11. JariMomin juhlat saivatkin nolon lopun Francon kuoltua 12.1.1975 ja virallisesti ne siirrettiin historian hämäräkomeroon pari vuotta myöhemmin.

    VastaaPoista
  12. Kilpailu on elaman peruskomponentti. Jokainen kasvi kilpailee vedesta ja ravinnosta. Huonoimmat haviajat tapetaan pois. Ihminen voi kayttaa hyvakseen elaman kilpailua esimerkiksi panemalla rajoja ja jakamalla oikeutta kasvaa vaikkapa raivaussahalla.

    Yhteiskunta asettaa raivaussahallaan rajoja, joiden mukaan kansalaisten edellytetaan kilpailevan.

    VastaaPoista
  13. Ei tunnu miltään. En edes ollut kovin tietoinen koko jääkiekkokisojen olemassaolosta.

    En ole rantautunut seuraamaan koskaan mitään kisoja, etten tiedä tarttuisiko "huuma" poikkeuksellisesti (penkki)urheilugeenejä kantamattomaan kalustooni.

    Ei tartu uskonnot, eikä urheiluhulluus, enkä populismistakaan saa tartuntaa; lieköhän jotain vikana kun eivät synapsit räpsy?

    VastaaPoista
  14. Ad Jukka,

    Taisteluhautataktiikkaa harrastettiin jo 30-vuotisessa sodassa. Silloin kyse oli yleensä pienehköistä kahakoista, joissa pataljoonan luokkaa olevat osastot joutuivat ylivoiman uhkaamiksi. Jo silloin kaivautunut osasto pärjäsi hyvin kentällä hyökkäävää ylivoimaista joukkoa vastaan.

    Linnoitustaktiikka ratkaisi jo suuren Pohjan sodan. Kaarle XII kaatui piirittäessään vahvaa norjalaista linnoitusta ja menetti pelin jo Pultavassa. Siellä taistelun ratkaisi venäläisten pikalinnoittama kenttälinnoitusketju, joka hajotti ruotsalaisten voimat ennen varsinaista linjataktista taisteluvaihetta. Kaarle XII:n kylmiin aseisiin ja häikäilemättömään rynnäkköön perustuva taktiikka ei pärjännyt venäläisten linnoituksia ja tulenkäyttöä korostaneelle lähestymistavalle.

    Napoleonin sodissa palattiin taas puhtaaseen linjataktiikkaan, kun asevelvollisuus mahdollisti miesvoiman järjettömän haaskaamisen. Vasta 1. maailmansodan jälkeen uskottiin, että tulenkäyttö voittaa elävän voiman massamaisen käytön joka kerta.

    VastaaPoista
  15. "Jotkut niistä, jotka jo alle kouluikäisenä menettävät malttinsa ja alkavat viskoa toisia tamminappuloilla, tulee totaalikieltäytyjiä."

    Hyviä aiheita tässä blogissa käsitellään ainiaan. Kuitenkin, tuohon ylläolevaan on pakko sanoa näin totaalikieltäytyjänä ja totaalisen jalkapallon (ks. wikipedia) ystävänä, että parhaat pelaajat pelaavat pelin ulkopuolella. Tapella siitä, mikä on peli, ja ujuttautua eräänlaisena balettivakoojana tappeluun tai vaikka diagonaalihiihtäjänä petankkikekkereihin - siinä riemu on ylimmillään!

    Kun Granlund roiskaisee laatan päätyyn niin, että se kimpoaa maalivahdin ja pakin väliselle määrittelemättömälle alueelle ja Suomen hyökkääjä kuittaa häkin, moni ei edes huomaa, mitä on tapahtunut. Mestarivalmentaja Jukka Jalonen nyt ei ainakaan osaa suunnitella tuollaisia. Toiset taas tekevät noin jo 19-vuotiaana, kuin eläisivät jossakin läpitunkemattomassa feminiinisyden ja maskuliinisuuden sekasumussa.

    Samoin voi esimerkiksi kaikkein murskaavimmat sosiaaliseen epäoikeudenmukaisuuteen kohdistuvat kritiikit tulkita helposti leikinlaskuksi, jos ei huomaa, mistä virallisesti solmitusta tarinalangasta totaalikieltäytyjä on kulloinkin katsonut oikeudekseen tehdä itselleen rusetin.

    Moraalittomat tohelot tykkäävät näyttäytyä usein kaiken maailman voittajina. Monesti ollaan voittajia ensin ja kerrotaan vasta sitten, mikä oli peli, tai kompensoidaan kyvyttömyyttä pelinluontiin esimerkiksi osaamisella, asiasisällöllä, metrisillä mittayksiköillä ja muilla vastaavilla sekä moraalisesti että eroottisesti suhteellisen vähäpätöisillä riikinkukonelkeillä (edellä mainittu suorastaan stubbilainen monipuolisuus kehnoudessa on toki myös eräänlainen saavutus, kaikkein keskinkertaisimpien ihmisten silmissä varmaan jopa arvokaskin).

    Kuten Edgar Allan Poen novellihenkilö asian ilmaisi: älykäs ihminen ei voi olla kiinnostunut shakista. Tähän on välittömästi todettava, ettei "älykäs" ihminen voi olla myöskään kiinnostunut älykkyydestä, muuten kuin vierailla mentaaliplaneetoilla käytettävänä termileimana, jonka muovailuvahamaisia mutaatioita keskustelussa on mielenkiintoista seurata. On nimittäin jossakin määrin näin, että poikkeuksellinen "suoriutuminen" (jälleen pyydetään kiinnittämään huomiota ilmiön sisä- ja ulkonimen väliseen anomaliaan) on kykyä olla sotkeutumatta toisten ennakkoluuloihin siitä, mikä on kulloinkin tärkeää.

    Tämä edellä mainittu voi joskus johtaa jopa Musil-ilmiöön, eli että yhtään kukaan ei noteeraa niitä kaikkein vastuullisimmin hävyttömiä pelinavauksia millään tavalla, vaan kuittaa ne jonkinlaisena sekavana selittelynä.

    Missä raati, joka tuomitsee tuomareihin kohdistuvan satiirin, missä mittanauha ja vaaka, jolla arvioidaan keihäänheittosuorituksen muuttuminen kesken lennon arvaamattomalla hetkellä läpänheittosuoritukseksi, joka aiheuttaa magneettisia häiriöitä keihäskaarissa?

    Näiden kysymysten kanssa on tässä sisäisten sankarien ajassa ja maailmassa elettävä, vaikka irvistystähän tuo aiheuttaa, tuo kesäisen hyttysensurinan lailla käyvä, joka tuutista niskaan kaatuva jatkuva omahyväinen kunnollisuus.

    Voisihan sitä vaikka tulla vastaan ja hyväksyä lahjattomille jonkinlaiset lievästi suhteettomat materiaaliset edut ikään kuin lohdutuspalkintona, mutta ei se nyt herranjestas vetele, että eriarvoisuudesta ja tyhjänjauhannasta rakennetaan pikku hiljaa koko homman logos ja terveet ja kyvykkäät ihmiset ajautuvat yhä suuremmalla todennäköisyydellä koko yhteiskunnan ulkopuolelle! [jatkuu]

    VastaaPoista
  16. [jatkumo]

    "Luulen, ettei ihminen pääse todella pitkälle, ellei hänellä ole tappavaa himoa olla parempi kuin muut."

    Kyllä, kyllä, nimenomaan tuo tappava [sic] himo olla parempi kuin muut taitaa olla usein sitä, että on oikeasti huonompi - jos ei muuten niin ainakin omasta mielestään. Se johtaa muiden määrittelemien kilpailujen hyväksymiseen sellaisenaan ja aiheuttaa pahimmassa tapauksessa jopa menestystä, ja kyllä, se johtaa pitkälle [sic] metsään sekä suoruuteen mutkissa.

    Siitä pitkälle menemisestä [sic] ei sitten olekaan mitään iloa muille kuin niille, jotka haluavat kertoa muille kokeneensa sitä ja tätä ja tuntevansa sen ja sen, juuri sillä linimentinhajuisella, varmasti ymmärrettävällä kilpailijoiden kielellä, jossa käsitteet ovat kovia kuin luumun kivet ja näkymättömät langat laumasielujen välillä kireät ja solmuisat; numeroja ja faktoja vilisee ja kunnian kovat kilvet kilisee.

    Veikkaanpa, että nerokkaat suurpelimannit ovat alalla kuin alalla läheisempää sukua keskimääräiselle alkoholistille kuin kilpailun tuomaristolle, mikä ei ole edullinen valaistus ainakaan kaikkein keskisuurimmille miehille ja naisille.

    Kuinka ihmeessä vapauttaa kaikki nuo aineenvaihdunnan hitauden riivaamat, lajista toiseen pitävien aikataulujen ja väärentämättömien karttojen avulla hyppivät hienohelmat omasta ikeestään? Tuohan olisi yhteiskunnan kehittämisen peruskysymys!

    Solidaarisuus heikkoja – esim. johtajia ja menestyjiä - kohtaan. Siinä olisi psykologinen tasajako! Tarvitaan keskusteluyhteys löysimpiin tyyppeihin, joilla on kovimmat kuoret. Mielellään jo nuorella iällä. En näe mitään muuta keinoa vähentää pikkuporvarillista epätasa-arvon legitimointivollotusta.

    Arvailua ja provokaatiotahan tämäkin on toki. Häviäjien historiaa on kuitenkin hauskempaa ja teknisesti haastavampaa kirjoittaa, enkä ole ihan varma siitäkään, ettei sillä osu jostakin kulmasta totuuteenkin paremmin kuin perinteisin metodein.

    Ainakin voi sanoa Friedelliä tapaillen, että faktojen ja lähteiden lumoissa kirjoitetut raportit osoittautuvat usein ajan hengen vaihduttua nekin runoudeksi, mutta hengettömäksi ja hyödyttömäksi (!) sellaiseksi – ja sitä sietää miettiä vaikka kustannustehokkaan ja tulosvastuullisen historiankirjoituksen näkökulmasta.

    /Kihlakunnan Kreivi/

    VastaaPoista
  17. JarMom, rakkaani.

    En puutu mielipiteisiisi. Koska, meillä jokaisella on omamme. Mutta, kun en tiedä keltä muultakaan kysyisin, kysyn Sinulta:

    miten tämä lause "Iagh war med landett och landett med mig wääl tillfreds" käännetään toisinpäin?

    Nimim. "neuvosta nurinpäin menevä"

    VastaaPoista
  18. Junttiuden triumfi on selvä. Tämähän siis kuuluu jo urheilun lajina ryhmään: yksi kaikkein primitiivisimpiä, kuten Alpo Suhonen sanoi.

    VastaaPoista
  19. Ad Erastotenes Aleksandrialainen: kaivautuminen heettiläisten sotavaunuja vastaan on dokumentoitu. Siitä on lisäksi uskottava kuvaus Sinuhessa.

    Pultava oli hyvä mainita - tosin se saattoi olla nykytermein kantalinnoitettu. Tuho iski, koska Ruotsin ratsuväki ei iskenyt.

    Tässä yhteydessä voisi mainita Guderianin oivalluksiin perustuvan siilipuolustuksen (kaivautuminen ja puolustautuminen joka suuntaan), joka tuotti erinomaisen tuloksen suomalaisten harjoitamana U-asemassa heinäkuussa -44. Siellä suomalaiset taistelivat kantalinnoitteissa (samoin kuin Kuuterselässä) ja käsky oli päästää panssarit jääkäreineen läpi.

    Nyt saatavissa olevat taistelukuvaukset tästä ovat huomattavan mielenkiintoisia ja itse ottelu jotenkin unohtunut myös harrastuneelta yleisöltä.

    VastaaPoista
  20. Ad Omnia: - Paavo Nurmen on kirjattu sanoneen, että kovan kilpailijan nitistäminen oli suuri nautinto.

    VastaaPoista
  21. Just niin, lätkä on yksi kaikkein primitiivisimpiä. Siksikö se nostattaa myös kaikkein primitiivisimmät tunteet ihmisessä esiin?
    terv. vieläkin huumattu

    VastaaPoista
  22. Herra mr:lle ja mikikselle:

    Lähinnä vertailin aiempaa perussuomalaisten hurmostilaa yhdistettynä tähän urheiluhulluuteen.
    Näin silmissäni heistä koostuvan helposti manipuloitavan ja ohjailtavan kansanjoukon, joka hurmossilmässä seuraa johtajaa kuin johtajaa, kuten natsi-Saksan kansanjoukot valokuvissa aikoinaan.
    Samanlainen hullunkiilto silmissä, samanlainen yksi asia. Torilta puuttui vain Johtaja-ohjaaja, joka olisi antanut käskyn.

    "Olen tyytyväinen yhteen kansaan, kansa on tyytyväinen Johtajaan ja olen tyytyväinen yhteen valtakuntaan. Seuratkaa Minua."

    VastaaPoista
  23. Monien tuntemassa Malagassa minä koin kerran, pohjolan hölmöpoika, sarjan yhteiskunnallisia herähdyksiä kun puistoplataanien reunustamaa katua alkoi ajaa auto toisensa jälkeen. Liput heiluivat ikkunoista ja torvet soivat. Mitä, mitä?

    Kansalliset kokoontuivat, hölmöpoikana unohdin jo millä verukkeella, - jokin isänmaan päivä se oli, ja puhuja oli harjoitellut varmasti peilin edessä, ja osasi kiihdyttää loppua kohti kuin esihistoriallinen raptori.

    Jumankeikka, minä ajattelin, että joku tälläkin valistuksen vuosikymmenellä panee pystyyn tuollaista! Kiihtyneisyys on Etelä-Euroopalle ominainen tyyli ja ominaisuus!

    Ei se mitään! Samassa etelän kaupungissa satuin paikalle, kun jotakin kuvaa kannettiin kirkon ovesta sisään ja ulos. Pyrkimättä loukkaamaan ystävieni pyhiä tuntemuksia, pakko on kertoa, että aistin kokoontuneessa väessä kuin sairasta kiihtyneisyyttä. Jos joku haluaa verrata sitä meikäläiseen sadan tuhannen kokoontumiseen, no, vastuu siirtyy hänelle.

    VastaaPoista
  24. Kemppisen mainitsema triumfi sai palasaet loksahtamaan kohdalleen. Ajattelin televisiota katsellessa, että tässäpä perityypillinen suomalainen ilojuhla. Loiri valittamassa kuinka myöhäistä on silloin kun yllä on mullan musta povi ja väliaikaista kaikki on vaan.

    Triumfi tietysti. Muista että olet vain kuolevainen.

    VastaaPoista
  25. Shakissa - mielestäni - sietämättöminä on se, että sitä pitää pelata sovittujen sääntöjen mukaan. Muutenhan se on erittäin mielenkiintoinen vapaa-ajan viettomuotokeino. (Kuten Afrikan Tähti. Tai tämä monopoli-peli. Tai mitä näitä onkaan... en nyt äkkiseltään muista. Mutta onhan niitä.)

    VastaaPoista
  26. hmm tuliko äskeinen kommenttini voittamisen pyrkimyksestä ?
    Laitoin, että kuolema astuu kuvioon kun hermeneuttinen ympyrä on complete, täysi, 360 astetta. Samalla kuolema todellisuudessa tulee jos haara ei kestä - pitää siis kestää spagaattia ja vähän yli. Testattu on, läheltä piti, ja toivotan sinulle voittoja ystäviksi, ellei jo ole? nimimerkillä rasian ulkopuolelta, outside the box, revitty on. Voitto ei tule - isä kuitenkin kiitti pääsiäisen kortista.

    VastaaPoista
  27. U-asema;

    Eipa tainnut olla U-asema kantalinnoitettu; ainakaan mina en ole siella nahnyt ensimmaistakaan betonista bunkkeria. (Ei ollut Kuuterselan kohtakaan kunnolla kantalinnoitettu).

    Edelleen ei U-asemasta mennyt panssareita eika jakareita lapi eika kai sellaista kaskya tunneta. -- U-asema ei ollut siilipuolustusasema vaan pitka kenttalinnoitettu puolustuslinja. Olen kaynyt tutkailemassa sita useammassa paikassa.

    VastaaPoista
  28. Voitto U-asemassa Nietjarvella; U-asema oli pitka kenttalinnoitettu (ei betonibunkkereita) puolustuslinja Laatokan rannasta pitkalle pohjoiseen
    (Loimolaan jne). Nietjarvella kunnostautuivat Tapolan joukot, joihin ei panssareita eika jaakaripataljoonia kuulunut.

    VastaaPoista
  29. Tuohon on pakko lisätä Bunker Hillin taistelu 1775 Yhdysvaltojen vapaussodassa, jossa britit hyökkäsivät ylämäkeen amerikkalaisten kenttälinnoitettuja asemia vastaan. Britit kyllä voittivat, mutta kärsivät kolminkertaiset tappiot.

    VastaaPoista
  30. Ad Omnia: - mikäs teitä sotahistorian harrastajia tänään vaivaa? U-asemassa ja sen ympärillä suomalaiset tuhosivat 37 panssarivaunua.

    Wikipedian tieto esiintyy uusimmassa sotahistoriassa yleisesti:

    "U-asema oli keskeneräinen puolustusasema, jossa oli muutama vahva tuliasema, noin 25 katettua korsua, 12 betonirakenteista bunkkeria, juoksuhautaoja ja koko aseman pituinen ja yhtenäinen piikkilankaeste. Kaikkiin panssariuriin oli tehty vahvahkot panssarivaunuesteet ja miinoitukset. Nietjärven kohdalla puolustusasema koostui kolmesta erillisestä linjasta, joista viimeinen, kapealla hiekkaharjulla sijaitseva oli selvästi vahvin. [1]
    Asemaa puolustivat 8.Divisioona, 5.Divisioona ja 7.Divisioona ja reservinä oli 15. prikaati. Suomalaiset joukot miehittivät U-aseman pääosin 10. heinäkuuta mennessä. Vetäytyvien joukkojen mukaan saapui 120 tykkiä ja 40 kranaatinheitintä 6.-9. heinäkuuta. Nietjärven alueen miehitti 5. Divisioonan Jalkaväkirykmentti 44 komentajanaan everstiluutnantti Ilmari Rytkönen[2] sekä Jalkaväkirykmentti 2 komentajanaan eversti Heikki Saure.[3]"

    VastaaPoista
  31. Lusmuilemalla pärjää aina. Parempi olla hyvä kakkonen kuin huono ykkönen. Kysy vaikka Applen Jobsilta tai William Gates Kakkoselta. Ei omaa vaan muualta pöllittyä. Samaa sarjaa kuin ranskalaiset ja ruotsalaiset sotasankarit. Avoimeksi jää keneltä Nobel pölli dynamiittireseptin.

    Frank

    VastaaPoista
  32. Jääkiekon ystävänä minua sangen suuresti harmittaa ja sydämelleni hallaa tekee MM-kultaa saavuttaneen joukkueemme infantiilinen käytös ja humalainen örveltäminen suorassa TV-lähetyksessä koko kansan silmien edessä.

    Aion poikkeuksellisesti suositella tupakkamiehiä, esim. katumuksentekijä-(Vara)tuomari Kemppistä, seuraavaksi joukkueen johtajaksi alkoholiongelmaisen Jutilan ja ehkä myös viinaan menevän maalivahtivalmentaja Nurmisen sijaiseksi.

    Ehkä. Kenties.

    Kesken kultajuhlien tuli ikävä valmentajasivari Suhosta, joka kaikesta huolimatta on varsin sivistynyt mies.

    Erään tärkeän ja hävityn matsin jälkeen Suhonen siteerasi Itse Aleksia ja surujuhla oli valmis:

    "Mi ikävyys, mi hämäryys!"

    Tietenkään kiekkokansa ja -toimittajat eivät ymmärtäneet asiasta mitään.

    Itse ymmärsin, koska lopetin kiekkoilun ajoissa ja rupesin ajattelemaan. Ajattelu ja kiekon peluu eivät oikein korreloi keskenään ainakaan tilastollisesti merkitsevästi.

    Luultavasti eivät.

    VastaaPoista
  33. Kansallisvaltio on romantiikan ajan houre.

    VastaaPoista
  34. U-aseman voitto Nietjarvella

    Jos nain pitkassa puolustuslinjassa on 12 betonirakennetta, ei se ole kantalinnoitettu. Kehoitan kaymaan Nietjarvella! Melkein yhta kurja oli tilanne Kuuterselassa. Ei naiden paikkojen yhteydessa voi puhua kantalinnoitetuista asemista.

    Sadan kilometrin pituinen puolustuslinja on linja eika siilipuolustusasema, kaiketi.
    Jos bloginpitaja nakee Nietjarvella olleen siiluolustusaseman, niin saanen olla eri mielta. Edelleen ei Nietjarvella panssareita paassyt lapi, kaiketi. Ainakaan paikallaolleet eivat sellaista olleet nahneet eivatka olleet saaneet moista kaskya.
    (mm Vuosalmella katkeran lopun aikaan JR 57 lohkolla panssarit meni lapi, mutta niita seurannut jalkavaki tuhottiin. Panssarit tuhottiin sitten Oravikyron takamaastossa.)

    VastaaPoista
  35. "Kansallisvaltio on ... "
    Tietty ryhmä, joka ton ka hourailee, erittelee mielestään taas sangen terävänäköisesti, kuinka - tosiasiallisesti vieläkin kesken oleva - ihmisoikeuksien universaali ratifiointi olisi sekä aika- että kontekstisidonnaista, menneisyyttä.

    VastaaPoista
  36. "Urheilu on pilannut monta lupaavaa juoppoa."

    Tarpeeton on nykyään tuokin huoli.

    VastaaPoista
  37. Perimätiedon mukaan legendaarisen tamperelaisen urheiluseuran Tahmelan Vesan jäseneksi pääsi, mikäli kykeni polttamaan topallisen Jymyä yskimättä.

    VastaaPoista
  38. "Napoleonin sodissa palattiin taas puhtaaseen linjataktiikkaan" Pro kolonnataktiikkaan

    VastaaPoista