22. toukokuuta 2011

Pieni von Trier




Toivoin että menette ulos luontoon, korkkaatte eväänne ja nautitte nousevimmasta kesästä, joka on huomenna jo ohi. Kun metsän vihreä muuttuu kylläiseksi, ihmisen käy samoin.

Ei ole paikallaan tavata toisaikaisia kirjoituksia näyttöruudulta. Kyllä talvella ehtii.

Lars von Trierin porttikielto Cannesiin, josta tiedän vain lehdistä (HS, Lee Monde) lukemani, johtui harhailevasta jutustelusta lehdistölle. Oikeastaan maininta sympatiasta Hitleriä kohtaan oli pelkkä latteus, etenkin täydennetty ajatuksella Johtajasta istumassa komentobunkkerissaan lopun lähetessä.

Selitys tekee nytkin asian kiusallisemmaksi: jokaisessa meistä asuu pieni Hitler.

Tämä ei ole totta. Läheskään kaikista ei saa pienintäkään Hitleriä. Hänellä oli sellaista sosiaalista vaistoa eli pelisilmää, jota kaikki eivät opi. Hänellä oli epätavallisen hyvä muisti. Hänen pelihalunsa eli riskinottokykynsä oli tyyppiä, joka on monille ihmisille täysin vieras. Ja sitten – hänen minun mielestäni sairaalloinen (narsistinen, psykoottinen) empatian puutteensa ja siihen liittynyt väitetty sadismi eli nautinto toisen ihmisen kärsimyksestä oli myös poikkeuksellinen.

”Jokaisessa meistä asuu pieni natsi.” Jos sovitaan, että ”natsi” tarkoittaa tässä yhteydessä ketä tahansa henkilöä, jolla on taipumus totella kummallisiakin käskyjä ja ihailla niiden antajia, asiassa on paljon perää. Asiaa on tutkittu vuosikymmeniä, ja useimmat tietävät esimerkiksi nämä amerikkalaisten tutkimukset, joissa koehenkilöt luulevat opettavansa toisille, näyttelijöille, erilaisia mieleen painettavia asioita ja ”rankaisevat” näitä sähköiskuilla. Kuten tunnettua, erittäin suuri osa koehenkilöistä meni hengenvaarallisiksi ilmoitettuihin sähköiskuihin asti.

Tuolle tutkimukselle en anna kovin suurta arvoa. On aivan järkevää ajatella, että yliopiston tiloissa järjestetty koe ei voi olla aidosti vaarallinen testattaville, ja ympäristö lisää tottelemisen painetta epätavallisen paljon. Mutta tämä on omaa arvailuani.

En pidä von Trierin elokuvista. Minusta hän on ylittänyt saman rajan kuin Pasolini eräissä filmeissään (Salo), eräät japanilaiset ja jopa Tarkovski eräissä filmeissään. Tämä on henkilökohtaisesta. En muuten liioin pidä kaikista Ingmar Bergmanin elokuvistakaan. Vaikka on mahdollista, että von Trierin ja keskivaiheen Bergmanin välittämä ajatus maailman mahdottomuudesta on oikeampi kuin mikään kilpaileva maailmankatsomus, en muuta mieltäni.

Nyt von Trier sanoi oikeastaan vain sen, mikä toistetaan joka sunnuntai myös Suomen kirkoissa: minä, vaivainen, syntinen ihminen. Kuinkahan moni ajattelee, että ihminen on luonnostaan taipuvainen hyvään ja ottamaan huomioon toisten ihmisten tarpeet ja tunteet? Niin ajatteleva tulee joka tapauksessa kieltäneeksi sivilisaation (melkein sama asia kuin kulttuuri), joka tarkoittaa erilaisia järjestelmiä pitkällä aikavälillä tuhoisan käyttäytymisen ohjailemiseksi. Lukemani tiedon mukaan pallo kiinnostaa monia sellaisia eristyksissä eläneitä kansoja, jotka eivät ole ennen palloa nähneet, mutta järjestetyistä jalkapallo-otteluista tulee aina tasapelejä, koska nuo ihmiset pitävät sopimattomana toisen voittamista edes näin vertauskuvallisella tasolla.

Hyvä ettei tarvitse enää olla ratkaisemassa tällaisia asioita. Olisin joutunut äänestämään von Trierin porttikieltoa vastaan. En pane taiteilijoiden puheille niin suurta painoa, että arvelisin järeät toimenpiteet tarpeellisiksi. Samojen juhlien yhteydessä Kaurismäki, joka on taas tehnyt ilmeisesti todella hienon filmin, puhui EU:sta ja Brysselistä jotain osatotuuksia. Ne sopivat hyvin hänen suuhunsa, ja EU-rasismi on sallittua. ”Kaikki yrittävät EU:n hallinnossa vain kahmia rahaa ja edistää huonoja päämääriä.” Tuo ”kaikki” on rasismia. ”Juutalainen Moses on iljettävä roisto (totta) – siis kaikki juutaiset ovat iljettäviä roistoja (ei totta johtopäätöksenä eikä empiirisesti).

Bismarck oli hirvittävä roisto. Saan kohta luetuksi loppuun Jonathan Steinbergin erittäin vankan elämäkerran, ja kirjoitan siitä. Kirjassa on muutama verraton elämänohje. On hyvä, että politiikan huipulla on roisto, koska heillä on usein kyky arvioida toisen ihmisen ilkeys (meanness) ja käyttää sitä hyväkseen. Tuli Kekkonen mieleen. Olavi Hoka kaatui omahyväisyyteensä, Matti Virkkunen röyhkeyteensä, Veikko Vennamo itserakkauteensa… Lista on hyvin pitkä.

14 kommenttia:

  1. "En pidä von Trierin elokuvista."

    Jo tuon lauseen vuoksi voisin, Jukkis, rantautua polviasentoon ja suudella sormessasi olevaa isoa kantasormusta. Jos vielä olisit lisännyt, kenties vakaumustasi vastaan, kenties sen tieten - kuka tietää - että et pidä Woody Allenin elokuvissaan esittämää huumoria muuna kun turvallisena jo-tiedettynä ja -kuultuna, mitään riskeeerattomana shtetl-huumorin toistona, huuleni ulottuisivat myös rannekelloosi ja sen kenties metalliseen rannekkeeseen.

    VastaaPoista
  2. Ymmärtäminen on yksi juttu, hyväksyminen aivan toinen. Koskee niin Hitleria kuin von Trieria ja hänen elokuviaan. Elokuvafestivaalin paniikkiratkaisu oli monella tapaa onneton.

    VastaaPoista
  3. Ja vielä: niinhän se myös oli, for the record, että Trierin vonius on samaa juurta (= von) kuin oli häntä paljon suuremman Erichin, joka matkallaan Hollywoodiin Atlantin ylitettyään oli tyrskyissä ja tuulessa voniutunut. On the set Erichin kutsumanini kuulemma oli "Von" - voi sitä valomiesten ja stunttien sarkasmia!

    VastaaPoista
  4. ...että ihminen on luonnostaan taipuvainen hyvään ja ottamaan huomioon toisten ihmisten tarpeet ja tunteet?

    Näinhän tämän pitäisi olla. Hieman oudoksuttaa kuinka vasta nekrologeja lukiessa huomaa kuinka hyvä mainittu henkilö onkaan ollut. Eläessään Kekkonenkin pyöri haudassaan, nyt kuolemansa jälkeen portaissa.
    Emmekö voisi jo nyt, etukäteen, viedä valmiiksi kirjoitettuja nekrologeja hallituksen muodostajille? Voisi tulla parempaa jälkeä. Ainakin itseäni pidän sen verran yläoikeistolaisena, että ensimmäiseksi on vanhusten, lasten ja heikkojen asiat laitettava kuntoon ja muut asiat ovat vasta sitten tärkeysjärjestykseen. Nyt näyttää pallo olevan sielläkin hukassa.

    Minulla on nyt kissa. Teki sellaisia manöveereja tuossa äitienpäivänä, Jouluna ja tiettynä päivänä, että olin tosi ihmeissäni. Mietiskelin ja päädyin jälleensyntymään. Ehkäpä on äärimmäisen pieni mahdollisuus vanhempieni asuvan tuossa kissassa. No, homma ja hoito muuttui kertalaakista, vähän samanlaisella neuroosilla kuin katukivien saumojen pakollinen ylihyppääminen. Kun kissa siirtyy tästä ajasta hyvien murkinoiden maailmaan, ei sitten tarvitse lopun ikänsä miettiä, että olisinpa viipynyt edes 10 minuuttia kauemmin, olisinpa hymyilyt enemmän, olisinpa jaksanut enemmän ja olisinpa silittänyt kauemmin.
    Kaikissa meissä asuu pieni haave.

    VastaaPoista
  5. "Meissä jokaisessa asuu..."

    Jonathan Littell (s 1964) kuvaa kirjassaan "Hyväntahtoiset" hyvin mielenkiintoisella tavalla sen, mitä meissä jokaisessa (tai ainakin tuohon kirjaan uppoutuvissa) oikein asuu.

    Kyseessä on raaempi versio Günther Grassin kirjasta "Sipulia kuorimassa".

    Kun Ryhmäteatteri kuluneena talvena teki Odea ja laajemmin poliitikkoja luonnehtivan syväluotauksensa "Eduskunta", se samalla nosti Littellin kirjan näyttämölle tiivistyksenä missiostaan.

    Suosittelen.

    Kirjassa Hitlerillä on vahva ja merkittävä synninpäästäjän rooli. IRL.

    VastaaPoista
  6. Kirjoituksen alussa esiintynyttä "jokaisessa meissä asuu.." -problematiikkaa voisi helpottaa, jos ajattelisi, ettei Hitler ollut natsi.

    VastaaPoista
  7. Ad Omnia: - erinomainen kommentti. Tämän problematiikan kannalta todellakin on yhdentekevää, oliko Hitler natsi vai ei.

    Jokainen lukija voi samalla sovittaa mukaan ajatusta vielä joidenkin kannattamista kollegoista, nimittöin Maosta ja Stalinista (ja minun tulkintani mukaan Leninistä).

    VastaaPoista
  8. Oppivatko ihmiset ilman fasismia mitään?

    No, ne luonnon- ja alkuperäiskanat, mutta ei kaikkea tarvitse ottaa lukuun.

    VastaaPoista
  9. JarMom ja kissa, kaikkea hyvää teille!
    Elämässäsi alkaa uusi, mielenkiintoinen ja jännittävä vaihe: kissat on katalysaattoreita.

    VastaaPoista
  10. Luin joskus Bismarckin oman elämänkerran ja pakosta tuli mieleeni Henry Fordista lukemani. Herrat olivat kuin kaksi marjaa ajatuksiltaan, jotka samaan aikaan eläessään olisivat voineet vaihtaa osia.
    Herrojen sosiaaliset uudistuksetkin lyöttäytyivät hyvin yhteen. Oliko Ford lukenut Bismarckinsa? Luultavasti.

    antti liikanen osui ytimeen. Jonathan Littell/Hyväntahtoiset. Ehdottomasti kannattaa lukea.
    Hieman mielikuvitusta peliin lukiessa, niin voisi päähenkilön kuvitella olevan vuonna 1913 syntyneen Jeesus Kristuksen.

    VastaaPoista
  11. Lars von Trierin "olen natsi" oli ikävä möläytys, koska hän ei tarkoittanut, mitä sanoi. Cannesin elokuvajuhlat on isäntä, jonka perusarvoihin kuuluu sananvapaus. Mutta vaikka Trier ei kiihottanut kansanryhmiä vastaan, hänen möläytyksensä loukkasi raskaasti elokuva-alaa. Eurooppalainen elokuva kärsi suunnattomasti natsikaudesta, kun tuhannet elokuvaihmiset joutuivat maanpakoon, ei pelkästään juutalaisuutensa vaan myös muun "epäarjalaisuutensa", yhteiskuntakriittisyytensä, avantgardistisuutensa tai homoseksuaalisuutensa vuoksi. Monen nykyisenkin elokuvaihmisen suku murhattiin tai sai kärsiä vainoa.

    VastaaPoista
  12. Kirjoitit: "Minusta hän [v. Trier] on ylittänyt saman rajan kuin Pasolini eräissä filmeissään (Salo)". Salon suurena ihailijana haluaisin kovasti tietää, mikä tämä kyseinen raja on? Missä se sijaitsee?

    VastaaPoista
  13. Ylöskirjattua tuli monta ihmismielen hämärän sanaa.

    Jostain syystä iän myötä on oppinut
    kääntämään selkänsä sujuvasti monessa tilanteessa
    ja tarttumaan
    lapsen ojennettuun käteen.
    Lähdemme potkimaan palloa,
    heittämään lettua, jne.. ja meillä on kaikki.


    On selvää että tämän päivän pokerisaleihin
    Adolf-sedälle olisi porttikielto, jokaiseen.

    Yksi masentavimpia kirjoja kohdalle sattuneista on
    Kapellmaisterin veljen, tahdon todistaa.

    Täristään löysät puntissa vain siksi että
    on pantu paperille päivän tapahtumia
    omassa arjessa.

    VastaaPoista
  14. Moni on aikaisemmin kuvitellut, että Olavi Hongan kaatumisessa oli keskeinen osa Novosibirskin sahurilla. Olisi muutoinkin mielenkiintoista tietää, miten Honka liittyy samassa kappaleessa käsiteltyyn poliittiseen roistouteen - politiikan teko kun jäi hänen osaltaan lähtökuoppiin.

    VastaaPoista