12. toukokuuta 2011

Boss




Viime vuosisadan menestyneimmät vaatesunnittelijat olivat Karl Diebitsch ja Walter Hack, eikö totta.

Hugo Bossin kuuden ompelukoneen firma oli mennyt konkurssiin 1930 mutta autettu jaloilleen. Tilaukset räjähtivät, kun tähtiasiakkaita olivat armeija, SA ja Hitler-jugend.

Todellinen jymypaukku oli Diebitschin ja Hackin suunnittelema SS-univormu, siis se musta, pussihousut ja kaikki. Eräissä piireissä, joita en tässä nimeä, tuo muotituote vaikuttaa tänäkin päivänä.

Suomen ilmavoimien ykköspuku m/22 saattoi äkkinäisen silmissä näyttää saman tyyppiseltä, vaikka olikin aika perinteistä eurooppalaista armeijamuotia. Se jäi sattuneesta syystä käytöstä 1944 ja en korvasi liikuttavan kömpelösti leikattu, vaaleamman sininen formu. Isäni sota-aikainen asepuku on tallella pukupussissa. Pulukotsan hävitti yksi veljistäni Vanhojen tansseissa. (Puhe on siis koppalakista.)

Hugo Boss ansaitsi satoja tuhansia valtakunnanmarkkoja, kuului puolueeseen ja ties mihin. Asunnossaan hänellä oli komea valokuva hengailusta Hitlerin kanssa tämän Kotkanpesällä alpeilla. Hugo oli Adolfin ankara ihailija, kuten muukin liikkeensä johto. Orjatyöläisten poliittisista kannoista ei ole tietoa.
Tästä kaikesta Hugo Boss hän sai sodan jälkeen sakkoa 10 000 markkaa. Sitten hän kuoli.

Jään vaille sitä tietoa, miten selvä tavaramerkki Hugo Bossin viesti oli saksalaisille kuluttajille. Asiasta hälistiin 1990-luvun lopulla, kun firman varoja löytyi sveitsiläisiltä pankkitileiltä paikoista ja muodossa, jotka antoivat aiheen epäillä sota-aikaisia tilisiirtoja. Sveitsin pankithan olivat tunnetusti niin riippumattomia, että ne sekä säilyttivät että sijoittivat muun muassa juutalaisilta ryöstettyä omaisuutta kernaasti. Amsterdamin kaltaisissa paikoissa saksalaisilla olikin 1941 osoitteet valmiina. Natsijohdon, SS-johdon, SS-miesten ja tavallisten sotilaiden ainutlaatuisen laajakantoinen varastelu on jäänyt myös historiankirjoissa täysin joukkotuhonnan varjoon.

Sekin on tiietymätöntä, miten saksalaisyritysten pääomilla yleensä kävi. Tunnen yksityiskohtaisesti vai IG-Farben –konsernin asioita. Heidän Yhdysvaltoihin jäädytetyn varansa vapautti ja palautti oikeusministeri Robert Kennedy. Farben, johon kuuluivat mm. Agfa, Basf ja Bayer, oli herättänyt sodan aikana suurta mieltymyhstä Hugo Bossin mannekiineissa toimittamalla luotettavasti, tosin päivän hinnoin, eräiden laitosten kaipaaman hyönteissumutteen, jonka kauppanimi oli Zyklon-B (syanidia eli sinihappoa).

Amerikassa suosittu ja myös tässä blogissa edustettu ”mielipidettä”, jonka mukaan tarinat kaasukammioista ovat valhetta tai ainakin liioiteltuja, on perusteltu kemiallisten jäämien puuttumisella. Kun asia sitten tutkittiin 1994, syanidia löytyi suuria määriä juuri kaasukammioista, aivan kuten alan toimihenkilöt olivat myöntäneet heti sodan jälkeen.

Britit luopuivat komeista punaisista takeistaan Zuluja vastaan käymänsä sodan johdosta. Kävi turhan selväksi, että kirkas punainen on hengen hupa. Ranskalaiset oivalsivat vasta ensimmäisessä maailmansodassa, että punaiset housutkin voisi vaihtaa. Vanhan kauniin sanonnan mukaan ratsuväki käytti punaisia housuja – Suomessakin URR – jottei veri näkyisi, ja jalkaväki samantapaisesta syystä ruskeita.

Buurisodan johdosta urdunkielinen, persiaan perustuva sana ”khaki” levisi ympäri maapallon, ei kuitenkaan Suomeen. Meidän talonpoikaisen armeijamme kelon kylkenä karusti erottuva, supersuomalainen kenttäharmaa omaksuttiin Saksasta 1900-luvun alussa. Ja ilmeisesti pelkästään suomentajien kiusaksi kuuluisa sotilaallinen väri on ”olive drab”. Ainakaan minä en ole keksinyt sille uskottavaa suomenkielistä vastinetta. Heksadesimaali on #6B8E23 ja RGB 107, 142, 35. Wikipedian hienoin sivu on List of colors. Pelkät värien nimet saavat veden herahtamaan aivoihin:

Nykyinen maastopuvun kuviointi kuuluu aiheuttaneen oikeudellisia ongelmia, koska sitä on kopioitu. Kuviointi ja väritys on eräänlainen super-häive.  Kuviointi on suunniteltu mahdollisimman vaikeasti erottuvaksi mahdollisimman monenlaisissa maastoissa ja valaistuksissa. En tiedä onko niillä oikeasti sellainen vaikutus, mutta minuun ne vaikuttavat hermostuttavasti. En haluaisi enää kantaa maastokuviointia, vaikka nuorempana omistin kätevän armeija-mallisen sadeviitan, jossa kiemurteli erilaista keltaista, vihreää ja punaista.


19 kommenttia:

  1. Nuorna miesnä merivoimissa ollessani kertoivat, että joku maavoimien herra kernaali olisi ehdottanut akuankan vaihtamista maavoimien käyttämään harmaaseen.- Me varusmiehtkin saimme nauraa yhdessä kapiaisten kanssa.

    Upea muisto on kun ylipursimies x:lle tuli joku maavoimien varusmies ilmoittatumaan ja nimitteli herra ylivääpeliksi. Ylipursimies x alkahitse punoittamaan huomattavasti ja rauhallisella äänellä ennen räjähdystä totesi, ettei ylivääpeliä ole nähnytkään.

    Tai se, kun alokkaina matkustimme junalla viikonloppulomalta takaisin kohti kasarmia. Meitä oli porukassa kolme merivoimien alokasta ja yksi maavoimien alikersantti.- Yksi matkustamon rouva totesi: hienoa, että täällä on kolme herrasmestä!

    Nykyinen vaalea maastopuku näyttää kovin epäsuomalaiselta - etten sanoisi aika paljon natolta, mutta aviomiehen sisartakin rumemmalta.

    Jos vuosikymmen olisi vähän aikaisempi, sanoisin että hugo bossit näyttävät ihan hintiltä. Nyt en sano.

    VastaaPoista
  2. Pussihousujen historia on mielenkiintoinen.

    Entäs samettihameet? Oliko Hugo Bossilla näppinsä niissäkin?

    VastaaPoista
  3. Zuluja enemmän takin väriin taisivat vaikuttaa samalla suunnalla asuvat buurit, jotka ns. ensimmäisessä buurisodassa (1880-81) napsivat kivääreillään myös vastustajan lipunkantajia niin, että vuoden 1881 jälkeen ei brittiarmeija enää lippuja taisteluun vienyt, eikä punaisia takkeja vuoden 1885 jälkeen.

    VastaaPoista
  4. Hitler-muistelot ovat kivoja.

    Mitäs Risto Ryti kirjoittikaan päiväkirjaansa herra Hitleristä:
    "Vaikutelmaksi jää... hän on lämpimästi tunteva, sydämellinen, hyvää tarkoittava, herkkä ihminen"

    Natsien luontainen varastelu oli valloitetuilla alueilla mielenkiintoisen laajaa. Jossain muistelmissa oli kerrottu esimerkkinä tuhansista junavaunuista jotka valloitetuilta alueilta veivät Valtakuntaan pianoista ja taideteoksista lähtien aina teollisuustarvikkeisiin asti kaiken maailman ryöstösaalista. Jopa haavoittuneiden kuljetukset ja lomakuljetukset jäivät toiseksi.
    Reikäkorttikoneet nämäkin kuljetukset ihmiskuljetusten lisäksi optimaalisesti laskivat.

    Miksiköhän tutkijat eivät vieläkään pääse tutustumaan Moskovassa säilytettäviin Auschwitz-Birkenaun hallinnollisiin asiakirjoihin?

    Tehdäänpä lista ihmiskunnan hirviöistä, jotka ovat syyllistyneet hirvittäviin rikoksiin ihmiskuntaa vastaan:

    1. Paavi - kirkko
    2. Stalin
    3. Hitler

    VastaaPoista
  5. MInulla on vaatehuoneessa syksyllä, kollegan mestarityönään tekemät saapashousut, joita ei ole koskaan käytetty.
    Heti niitten valmistumisen jälkeen sairastelin pari kuukautta ja nyt on painoa 20 kiloa vähemmän kuin niitten valmistuessa.

    VastaaPoista
  6. Sotilaspuvuista en paljon tiedä, paitsi että kun kerran kysyin isiltä, oliko sodassa paitsi niitä "r". myös saksalaisia. Olihan niitä, isi sanoi, eikä vähän ollutkaan. Miten ne erosivat toisistaan?" Toisilla oli vihreä, ja toisilla harmaa asepuku. Ja... minä kysyin innostuneena. Siinä oleellinen, isi sanoi. Napsautti suunsa kiinni. Verisinä ne olivat aika saman värisiä, ainakin Syvärin takana, minä siitä päättelemään.

    VastaaPoista
  7. Olipa mielenkiintoinen blogi! Kiitos!

    Mitenkas oli Suomen valkoisten ja punaisten
    hovihankkijoiden kanssa v. 1918? Tunnen Lansi-Suomesta tapauksen, jossa kylaraatali ompeli punaisille vaatteita punaisen vallan aikana
    verkatehtaan kankaista.

    Entas sitten Suomen armeija? Tuliko Valtion Pukutehdas (VPU) jotenkin kuvioihin?

    VastaaPoista
  8. ad Riku Riemu: Mitäs ihmeellistä vaikutelmassa olisi. Tom of Finlandin kommentti natsiunivormuista lienee laajalti tunnettu: "Niiden suunnittelija oli taatusti homo".

    Village People, Freddie Mercury ja Frankie Goes To Hollywood popularisoivat sitten Tom Of Finlandin kautta kyseisen estetiikan haaran suurelle yleisölle.

    VastaaPoista
  9. Katsoin tuossa jonkun kamalan Gibson-patrioottielokuvan, ja siinä kiinnitti jälleen huomiota se järjenvastainen taistelutapa, jossa sotilaat etenevät tiukassa rivissä pystyssä kävellen kohti vihollista, ja sitten osapuolet napsivat toisiaan helposti rivistä (ennen pistinhyökkäystä). Olisiko arvon lukijoilla jotain lähdettä, jossa kerrotaan moisen -- ilmeisesti johonkin kunniaperiaatteeseen pohjautuvan -- tavan käyttöönotosta ja etenkin siitä, milloin ja kenen toimesta siitä päätettiin luopua. Mahtoi olla toiselle puolelle järkytys kohdata ensimmäistä kertaa taistelussa se armeija, joka ymmärsi maastoutua...

    VastaaPoista
  10. SA-porukka hankki muuten ruskeat paitansa alunperin ylijäämävarastosta. Olivat jääneet käyttämättä maailmansodan (I)jälkeen menetettyjen Afrikan siirtomaiden armeijalta...
    Ostelen itsekin armeijaylijäämää nettikaupoista, pahuksen käytännöllisiä ja halpoja. Mutten koskaan maastoikuvioista. Moinen muoti on minusta nuorison päällä vastenmielistä.
    (Hyönteismyrkky oli pelkkä "Zyklon", variantti "B" sisälsi markkerihajustetta - vähän niin kuin hajuhappi hitsauskaasuna.)
    Kiitos värisivulinkistä.

    VastaaPoista
  11. Maastoutuminen on loistava tapa sotilaalle joka käsittelee modernia takaaladattavaa kivääriä mutta erinomaisen huono ratkaisu aikakaudelle jonka jalkaväkiaseistuksen kovinta kärkiä edusti suustaladattava musketti jonka lataaminen makuultaan on senverran hidasta touhua että ensimmäisestä tuliannoksesta selvinneillä (aseiden tarkkuus riitti ehken noin 70 metriin ) olisi ollut ruhtinaallisesti aikaa seivästää pistimillään maassa makoilevat vastustajat..

    VastaaPoista
  12. Peter Englund selittää kirjassaan "Pultava" tämän nykyajattelun mukaan järjettömän rivissä etenemisen aika ymmärrettävällä tavalla. Kirja on muutenkin antoisa, suosittelen.

    VastaaPoista
  13. Tässä pari juttua bloggerista

    http://harto.wordpress.com/2011/05/13/loysiko-suomalaisopiskelija-bloggerista-tietoturva-aukon-vahingossa/


    http://www.rollemaa.org/arkisto/2011/05/suomalainen-aiti-kaatoi-bloggerin-vahingossa/

    Hah hah

    VastaaPoista
  14. Toimiikos tämä Blogger taas vaiko eikö?

    VastaaPoista
  15. Vähän väreistä (a bit about shivers): värijärjestelmämme nykyinen perusta ovat CIE-määritelmät -- Commission Internationale de l´Eclairage'n työn tulokset. Ne ovat menneet ja rakentaneet näkyvän valon spektrille määrittelyjärjestelmän, jossa jokaiselle väriarvolle voidaan antaa numeerinen arvo. Tästä arvojärjestelmästä voidaan sitten johtaa erilaisia väriavaruuksia kuten Adobe 1997 tai sRGB (joka tarkoittaa Screen RGB -arvoja eli rajoittuu näytön väreihin). Kaikki nykyaikainen värinkäsittely ja -määrittely makaa näin ollen CIE-alustalla.

    VastaaPoista
  16. (Lisäys) edellinen liittyy siis määritteeseen "Olive drab" ja sen RGB-väriavaruuden mukaisiin numerointeihin.

    On olemassa puulaaki, joka myy värejä. Siis väriarvoja eli värien keskinäistä vastaavuutta. Pantonen (Registered Trade Mark) mukaan "Olive Drab" on sen numero 5753. ( http://www.kamgear.com/thread%20colors.htm )

    Tämä voidaan sitten Pantonen avulla kääntää miksi tahansa painoväriksi (Eurooppa, USA, Japani jne) tai soveltaa sRGB-arvoihin.

    Mutta lopuksi koko homma perustuu CIE-komitean työhön.

    VastaaPoista