25. huhtikuuta 2011

Toimikas II


Se minkä me suuret ikäluokat tulkitsimme yltiöisänmaallisuudeksi, neuvostovihamielisyydeksi tai muutoin turhan ynseäksi arkisuudeksi, peitti kokemuksia, joita ihminen ei oikeastaan kestä muuttumatta erilaiseksi.

Euroopassa on yksi maa, joka oppi sodasta jotain, Saksa. DDR:n puolella oli kuulemma vieläkin helpompi päästä entisiin tehtäviin, mutta kyllä Länsi-Saksassakin oli armeijassa ja kaikenlaisina johtajina runsaasti ihmisiä, jotka olivat myös sen ajan arviointiperustein sotarikollisia. Maailmassa on toinenkin vastaava maa, Japani. Molemmissa kaikki militarismiin vivahtava on ollut epäsuosittua. Saksa oli välillä vaikeuksissa erittäin sotaisien nuorten kanssa. Olin Frankfurtissa 70-luvulla pian sen jälkeen, kun RAF oli aloittanut siellä terrorin, jota perusteltiin natsien sanankääntein ja joka inspiroi ensin palestiinalaisia ja sitten arabeja ja afgaaneja. ”Poliisit ovat sikoja. Sikojen kanssa ei puhuta. Siat ammutaan.”

Saksan erittäin vasemmistolainen nuoriso ei kapinoinut niinkään isien pahoja arvoja vastaan kuin pahojen vasemmistolaisten arvojen puolesta. Suomen äärivasemmisto ei ollut väkivaltainen – ja se on merkille pantava asia – mutta omaksui Moskovan tulkinnat tiettävästi ainoana länsimaana, jollaisena siis silloin pidimme itseämme.

Sekä vaimoni että oma sukuni on huomattavan oikeistolaista. En aio kysyä 49 serkultani, löytyisikö joukosta ketään muuta, jolle kokoomuksen äänestäminen olisi vastanmielistä. Nyt käytyjen vaalien yhteydessä joku blogini kommentoija oli huomannut, että olisin kauhistellut perussuomalaisia. Kommentti nauratti minua kovasti. Olen vihainen demareille, vaikka en muutenkaan kannata heitä. Portugali-ristipisto on mielestäni läpinäkyvää poliittista lottoamista. Soinin kannattajat taas lienevät tosissaan, joten mikäs siinä.

Mainitsin tuon kokoomukselaisuuden palauttaakseni mieleen, että perinteen tai aatteen vuoksi oikeistoa äänestänyt keskiluokka ei kärsinyt kolmeenkymmeneen vuoteen ylipainosta. Vyö oli kireällä. Kun nyt miettii tai muistelee kaltaisiaan, siis erilaisia professoreita ja tuomareita, sodasta tulleet aloittivat opintonsa alivuokralaisina ja hyväosaiset, kuten tätini, saivat kerran kuukaudessa kiitotavarana kotoa ravinnon jatkeeksi reksattuja ruokia – kukaties joukossa oli lihaakin. Reksaaminen oli sen ajan säilömistä tiiviiseen lasitölkkiin.

Avioliitot aloitettiin ja lapsia saatiin asunnossa, joka tyypillisesti oli huone ja keittokomero, mutta jo 50-luvun puolivälissä onni saattoi potkaista niin että pääsi Roihuvuoreen asumaan kahden huoneen ja keittiön kerrostaloasuntoa.

Lasten hankkimisen lisäksi suosittu viihteen muoto oli sodan jälkeen jaloviina, joka rouhaisi sota-ajan kokemuksiin yhdistettynä osan sukupolvesta. Tässä en puhu omista sukulaisistani – oli hyvää onnea. Kukaan ei kaatunut, vain yksi paha haavoittuminen, ja tuloksena oli suuri määrä tavallisia tämän tasavallan kansalaisia.

Mutta merkittävän moni oli haudannut haaveensa kauniimmasta elämästä. Esimerkiksi kaikki taiteeseen liittyvä oli silkkaa uhkarohkeutta, jota epäiltiin vasemmistolaisuudeksi vielä 70-luvulla. Naisen sopi hankkiutua hammaslääkäriksi ja miehen juristiksi. Sillä olisi leipä taattu. Se muuten oli. En muista, että kukaan opiskelutoverini olisi joutunut haeskelemaan työpaikkaa.

Vaikeat ajat eli sota ja pula vaikuttivat vahvasti. Kauko-ohjaus hautausmaalta käsin on edelleen tavallista. Monen on vaikea olla oma itsensä tai etsiä omia mahdollisuuksiaan, kun mieleen tulee aina, mitä isä ja äiti ajattelevat, tai sama asia toisin päin, miten isää ja äitiä tehokkaimmin härnäisi. Molemmat ovat jälkikäteen ajatellen huonoja ajatuksia.

Osa sotasukupolven jäsenistä otti mielisuosiolla maalaisliiton tai demarien jäsenkirjan ja siihen liittyneen hyvän viran, osa ei. Itse tiivistäisin asenteeni oikeiston erääseen osaan termiin ”rent-seeking”, jolle ei kai ole muuta suomennosta kuin ”välistäveto”. Tuotannollinen toiminta tuottaa kasvua ja siis myös palkkoja. Monopoleihin, lakeihin tai mutkikkaisiin finanssijärjestelyihin perustuva ”voiton maksimointi” sitä vastoin on usein nollasummapeliä. Tätä finanssioikeistolaisuuta ei pidä sekoittaa perinneoikeistolaisuuteen.

Tuon edellisen, aika oikeistolaisen sukupolven tunnus oli säästäminen. Kaikessa säästettiin. Pankissa piti olla rahaa ainakin omiin hautajaisiin ja kireälle joutuneiden sukulaisten tukemiseen. En viitsi laittaa tähän kuvaa, mutta tämän kertomuksen päähenkilön eli anoppini jäljiltä ullakkokomerossa oli lasten farkkuja, joista laskimme yli kymmenenkin huolellisesti tehtyä paikkaa, ja paljon parsittuja sukkia. Eikö se Koivistokin, sukupolvensa uskollinen edustaja, esiintynyt sellaisissa?

20 kommenttia:

  1. Ehdin nyt toivottavasti ennen useimpia muita tänne ilmaantuvia nostalgisia looking back-koulukuntalaisia - ruokaa vähän ja konstit monet, remember - ja vieläpä itsensä Väinö Linnan tekstillä (Pohjantähti, osa II), eli kovaahan se on aina ollut:

    "Rusthollari ja sahanomistaja Mellola istui ja katseli toisia pienillä elottomilla silmillään. Hän oli mahdottoman lihava mies, ja hänen hengityksensä oli kuuluvaa ja raskasta. Koko ruumis liikkui edestakaisin joka hengenvedolla, sillä hänen ruumiinsa hallitseva osa oli vatsa, eikä se suostunut miehen hengittäessä antamaan perään vaan selän oli tehtävä keuhkoille tilaa. Lihaksikkaan pään muoto oli omituinen, alaspäin levenevä. Koko hänen olemuksessaan oli jotakin laiskan järkähtämätöntä. Kun puhuttiin maataloustyön laadusta ja maatalouden mahdollisuuksista yleensä, hänkin pyysi puheenvuoron: – Kotonani ennen pantiin noin suuri voinmurikka kivivatin silmään. Oli puuroo siinä. Siittä sitä yhteisesti syötiin. Ei sen enempää vaadittu. Voinmurikasta puhuessaan hän näytti nyrkkiään ottaen toisella kädellä ranteestaan kiinni. Pidettyään pienen tauon hän veti henkeä ja päästi sen jälleen ulos kähisten sen mukana: – Ja työtä tehtiin lujasti... Eeehh... hjuuuuu... Toiset odottivat hetken vieläkö hän jatkaisi, mutta kun Mellola jälleen keskittyi pelkästään hengittämiseensä, pyysi Yllön isäntä puheenvuoron.”

    VastaaPoista
  2. Kokoomus/demarit:

    Koko blogisi lukeneena olen ollut huomaavinani, että mielestäsi demarit ovat aina väärässä.

    Itse olen suurin piirtein sun ikäisesi ja demarisuvusta. Muistutan vaan aseveliakselista, joka ymmärtääkseni oli aika tärkeä vaihe Suomen historiassa. Siihen aikaan kokoomuslaiset ja demarit olivat suurin piirtein samaa mieltä, mitä isänmaan etu vaatii. Olivat oikeassa.

    VastaaPoista
  3. Ad Anonyymi: - älä kulta pieni sano noin - on kai tämä maa rakennettu maltillisen vasemmisto (sosdem) ja paltilliesn oikeiston (edistys; kokoomus) yhteistyöllä. Poliittinen yhteistyö alkoi ennen aseveljiä, viimeistään 30-luvun puolivällissä Kivimäen hallituksen istuessa demarien tosiasiallisella tuella ja Paasikiven karsittua kokoomusta.

    Jos kuitenkin antautuisin älyttömään sanailuun, melkein kaikki demarivetoiest reformit peruskoulusta kansanterveyslainsäädäntöön ovat osoittautuneet "hyviksi". Kuten kaikessa elämässä, puutteita ja korjaamisen varaa on ollut.

    Sitten tapahtui jotain. En tiedä mitä, mutta koko Euroopassa ja muutettavat muuttaen Yhdysvalloissa "refomristinen politiikka" alkoi pätkiä.

    VastaaPoista
  4. Maailman parhaassa maassa, jonka olemassaolo on suoranainen ihme, ei ole tarvinnut harjoittaa itsekritiikkiä. Niinpä svenska jugend-nuoret Lipponen ja Väyrynen yhä porskuttavat.

    Kunhan löytää oman sisäisen sipoolaisensa, niin kyllä se siitä sitten. Ja lapionkokoisen käden heilautus päälle, näkymätöntä kättä kun täällä pitää yhä kunnioittaa.

    VastaaPoista
  5. Vastuullista saatika "isänmaallista" oppositiopolitiikkaa ei ole olemassakaan. Ihan samanlailla kokoomus ja keskusta olisivat vastustaneet kreikan tukipakettia jos olisivat oppositiossa. Se on ikäänkuin opposition tehtävä olla aina eri mieltä hallituksen kanssa.

    Demarit olisivat hallituksesta käsin hyväksyneet oitis Portugalin tukipaketin jne. Jos JK ei ole vielä tuohon ikään tajunnut mistä politiikasta on kyse niin ihmettelen kyllä..

    VastaaPoista
  6. rent seeking = koronhavittelu,

    ks. blogisi
    tiistai, 24 maaliskuu, 2009

    VastaaPoista
  7. Ei ole näköjänsä kommenttisesonki eikä valitsemani lähestymistapa ollut osuvin. Taitamisen ja taiteen eron olemattomuus jäi käsittelemättä. Ehkä sellainen on sittenkin olemassa.

    Taiteilemista parempaa taidetta on taitamisesta ja käsityötaidosta nouseva osaaminen, koska tällä puolella rikottu kaava eli innovaatioaskel ja omaleimaisuus ja ilmiöimäinen osaaminen sekä osoitetaan että tekijänsä puolesta formalisoidaan takaisin oppiin; se kun kuuluu tehdä ja osin tekijät tehnevät kunnioituksesta oppiaan kohtaan. Tämä ei päde samalla tavoin taiteeseen, jossa useammin jäädään makaamaan omaan erinomaiseen tulokseen.

    Siis art-taide on itsekkäämpää kuin craft-taide. Molemmat upeita osoituksia ihmismielen kyvystä ja uuden, ainutkertaisen luomisesta. Siis taiteesta.

    Jään edelleen kaipaamaan erottavia tekijöitä pragmaattisesta tarpeesta syntyneen osaamisen luoman taiteen ja stereotyyppisemmän sisäisen ilmaisupakon tuottaman taiteen välillä.

    Taiteilijat Tiger Woods, Beckham, Schumacher?

    VastaaPoista
  8. Ad Anonyymi: - tuo opposition tehtävää ja toimintatapaa koskeva kommenttisi on tietysti tosi.

    Sama ilmiö näkyy jopa kollegiaalisissa tuomioistuimissa. On helppo äänestää "oikeudenmukaisesti", kun laskee jäävänsä vähemmistöön.

    VastaaPoista
  9. Ad Omnia: - kun katselee tuosta kuistilta, näkee todella, ettei ole kommenttisesonki.

    Taiteen ja taidon asiaan palaan huomenna. Se on niin kiinnostava ja turvallisen loppumaton keskustelun aihe.

    VastaaPoista
  10. Hei Jukka,


    Olet oikeassa. Ihmiset ovat olleet työtelijäitä,
    on ollut pakko. Mutta ihmiset ehtivät puhumaan
    syvimpiä tuntojaan vain harvojen, jos niidenkään, kanssa. Hautaan menee paljon salaisuuksia ja elämänviisauksia sekä pelkoa ja rohkeutta, kaikkea ihmiseen liittyvää, se on sääli. Kuolevienkin kanssa puhutaan säästä ja hoitajista. Jotkut tietenkin kirjoittavat muutakin, mutta ota niistä sitten selvää, onko se faktaa vai fiktiota, tarvitseeko edes tietää. Faktaa se kaikki fiktiokin on, tavallaan;)


    yst. terv. Matti

    VastaaPoista
  11. Jukka, kirjoitat: "Suomen äärivasemmisto ei ollut väkivaltainen – ja se on merkille pantava asia"
    Ei fyysistä väkivaltaa, mutta sanallista väkivaltaa he ovat aina harjoittaneet.

    Jotkut suvut ovat olleet aina vallassa, vaihtaneet aatteet sen mukaan, millä pääsee hyvää asemaan.

    VastaaPoista
  12. Isäni suku oli, ja kai on vieläkin, vasemmistoa (SKP, SKDL). SDP meni naimisiin kokoomuksen kanssa ja sillä selvä; se ei meitä tarvitse emmekä me sitä. "Kirkkokin tarvitaan vain pitämään herrakansa kurissa pelekkeemässä tuonpuoleista. Meistä suolarätin imijöistä ei ole niin väliä kunhan vain horjutaan linjapukkeja naulaamassa pytinkien kulumille ja tentun taso ei vesiletkussa laske."

    Äitini suku oli/on maalaisliittolaisia ja äitikin varmaan äänensä sen linjan mukaisesti aina pois lahjoitti. Asiasta ei keskusteltu.

    Muista vaihtoehdoista hehtaarin kokoisessa lapsuudessa keskellä korpea ei ollut edes puhetta.

    Tuli kyllä SMP, mutta isä rusikoi sen jäätyneelle tuvan kynnykselle kirveenhamaralla. Samalla hän rusikoi myös lastensa uskon kaikkea ääriliikehdintää ja populismia vastaan. Inhon tunne sellaisi kohtaan on edelleen niin voimakas, ettei äänestyslipukkeeseen niiden edustajien numero piirry edes vahingossa vaikka se olisi epäselvä seitsemän.

    Isäni oli uskonnoton täyspakana ja äitini omanlaisensa, hiljaisen uskonsa luterilaiseen jumalaan muovannut.

    Sittemmin aikuiselämässä eri vaimojeni sukutaustoilla ei ole ollut väliä. Enkä omille mukuloilleni ole antanut edes pientä vinkkiä siitä, kuinka heidän tulee äänestyskäyttäytyä.

    Nykyisen vaimon tausta on tuolla Kainuun salomaiden maanviljelijäkeskustalaisuudessa, peto- ja ryssävihamielisyyden tyyssijoilla.

    Tunnen, ettei minulle tästä yhteiskunnasta poliittista tai uskonnollista "kotia" voi löytyä. Tai jos sellainen löytyisi, sitä pitäisi hävetä niin, ettei edes unissaan sen nimeä ääneen lausuisi. Äänestyskopissa jätän tyhjän lapun jos intuitio niin sanoo. Ihmiset, jotka numeroiden takana ovat, ovat vain välttämätöntä solukkoa, kuin sammakonkutua keväisessä hyyhmävedessä; niistä kuoriutuu jotain tai sitten ei.

    Totuus tietenkin on, että sydän on vasemmalla. Se vanne on kiristetty ikäiseni työväestön rintakehän ympärille ikuiseksi vapaudenesteeksi vaikka kokoomusta joku meistä äänestäisikin. Mutta uskon, että niin on myös porvareiksi syntyneiden ja rikkauksiensa menettämisen pelossa pörssikurssien käyrin mukaan seinille hyppivien laita.

    SMP:n perillisten jytkyily tuo vanteen puristukseen joillekin ehkä hetken löysää oloa, mutta huomenna tilanne on sama. Uskokaa pois. Tai älkää uskoko. Ristikää kätenne ja rukoilkaa, että lamojen syklit eivät tästään enää kvartaalistuisi.

    VastaaPoista
  13. Eiköhän se vaan ole niin,että Suomessa on aina äänestetty vain Rkp:lle uudet hallituskumppanit.

    Kukaan vaan ei analysoi sitä mitä siitä on seurannut. Se on ilmeisesti niin nolo asia moneltakin kannalta.

    VastaaPoista
  14. Taiteelle pyhitetty viikonvaihde.
    Kolmentoista jälkeen panin puheradion laatukeskustelut kiinni, ja avasin televisiosta Wagnerin Parsifalin. En tuntenut kumpaakaan, Wagneria en siksi, että hän oli maineeltaan vaskistien ihailema tuholla hekumoija. Jos tähän lainkaan kukaan reagoi, hän on se arvokas herra, joka sanoo: "tyst!". Wagnerin potrettikuva tuo mieleen Gallen Kallelan kuvittamien germaanibersekkien naamat meille suoramiekoilla armon sanomaa tuomassa. Otetaan kuvaan vielä Matti Salminen joka laulaa Parsifalia selvästi kuin selkouutisissa, ammattimiehen tapaan. Hyvä, Masa!

    VastaaPoista
  15. Voi ei: pienistä kuvioista kello viiden kohdalla oleva on epäsymmetrinen! Alhaalta puuttuu yksi ruutu!

    VastaaPoista
  16. JK: "Suomen äärivasemmisto ei ollut väkivaltainen – ja se on merkille pantava asia – mutta omaksui Moskovan tulkinnat tiettävästi ainoana länsimaana, jollaisena siis silloin pidimme itseämme."

    Mitä tarkoitetaan äärivasemmistolaisuudella?

    Viisikymmentäluvun puolivälin jälkeen syntyneenä olen muistavinani joitain asioita.

    Käsittääkseni sotien jälkeen Suomessa oli kaksi kommunistista puoluetta: SKP ja SKDL. (Unohdetaan nyt armeliaasti esim. STPL ym ja 70-luvun maolainen liike).

    Näin porvarisperheen kakaranakin olen ollut ymmärtävinäni, että SKP oli neuvostosuuntautunut: "stallarit", "taistolaiset", kun taas SKDL (ja sen seuraaja Vasemmistoliitto) on enemmänkin "pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan" kannattaja.

    Mitä eroa sitten on SDP:llä ja Vasemmistoliitolla? Ainakaan en ole havainnut Vasemmistoliitossa ketään sailasta...

    Vai lienenkö täysin erehtynyt?

    VastaaPoista
  17. Onhan se huikean vakava paikka, jos nykyään jo pitää rukoilla epämääräistä tahoa, ettei "lamojen syklit tästään enää kvartaalistuisi". Ja uskoa pois.

    VastaaPoista
  18. Koskapa rahasta oli jälleen puhe, niin huomasin tämän jutun

    Kiinan pankin (PBoC) johtaja Zhou Xiaochuan on ilmoittanut, että Kiina aikoo hankkiutua kiireesti eroon US dollarista reservivaluuttana. Kiinan päätöksellä olla ostamatta lisää Yhdysvaltain velkakirjoja on globaalit seuraukset.

    Kiina aikoo vähentää reservivaluuttavarannostaan noin 2 triljoonaa dollaria. Summa on suunnilleen sama, jolla Yhdysvaltain yksityisesti omistettu keskuspankki FED on yrittänyt rahaa painamalla taloutta elvyttää.

    Täällä: http://liten.be//zDVo6

    Joten mikäli näin on - asiaa varmaan joudutaan miettimään muuallakin kuin siellä "Portugalin" tukijoukoissa.

    Muuten aika moni lukijoista on elänyt läpi sen Kylmän sodan, ja mieleen tulee, että käydäänkö tätä kolmatta maailmansotaa nyt näiden valuuttojen voimalla, vai olisiko kyse vasta valmistautumisesta siihen.

    VastaaPoista
  19. Heippa vaan sinä toinen anonyymi nimetön! Ironia on paikallaan aina - ainakin silloin kun se ei juutu paikalleen. Hannu on kyllä muistanut esiintymisen, ei siinä mitään... so what korkeintaan. Mutta se kirjoittaminen on hiukan toinen asia - olet varmaan oikeassa. Siinä Näkijä Missä tekijä oli viimeinen mainitsemisen arvoinen. Se SKP ei ihan riitä. Siis kun kykyä ainakin oli enempään. Pettymys on oikea sana. Siis nämä:
    Tienviitta ja muita novelleja (novelleja, Otava 1974)
    Runot (Otava 1975)
    Kosti Herhiläisen perunkirjoitus (romaani, Finlandia-sarja osa 1, Otava 1976)
    Kolera on raju bändi (romaani, Finlandia-sarja osa 2, Otava 1977)
    Kolme sukupolvea (novelleja, Otava 1978)
    Itäväylä (runoja, Otava 1980)
    Runoilemassa Tampereella marraskuussa 2008.
    Pasi Harvalan tarina I (romaani, Finlandia-sarja osa 3, Otava 1981)
    Pasi Harvalan tarina II (romaani, Finlandia-sarja osat 4 ja 6, Otava 1983)
    Kaivo kellarissa (romaani, Finlandia-sarja osa 5, Otava 1983)
    Novellit (Otava 1984)
    Finlandia-sarja, koottu laitos, Otava 1984
    Punajuova (runoja, Otava 1985)
    Romaanit 1-4 (romaanituotanto Finlandia-sarjaan asti, Otava 1986)
    Amos ja saarelaiset (romaani, Otava 1987)
    Näkymä kuivaushuoneen ikkunasta (novelleja, Otava 1988)
    Ottopoika (romaani, Otava 1991)
    Hyvä veli (novelleja, Otava 1992)
    Pieni menestystarina (romaani, Otava 1993)
    Elämän opetuslapsia I (romaani, Art House 1997)
    Elämän opetuslapsia II (romaani Art House 1999)
    Elämän opetuslapsia III (romaani, Art House 2002)
    Jatkuu huomenna (runoja, Otava 2004)
    Elämän opetuslapsia IV (romaani, Otava 2005)
    Sydän paikallaan (romaani, Otava 2010)

    Ei sen puoleen - pitäähän sitä jostakin rahaa saada. Ehkäpä olen väärässä, mutta enempään olisi ollut mahdollisuudet - noihin en oikein jaksa uskoa. Siis jos ei halua muistuttaa miestä joka ei elä ulkoilmassa - eikä päivänvalossa; erakkoa, jonka kasvoilla on pelkästään ahdistava ilme.

    Jälkiä suuresta murheesta ehkäpä - kuten Solzhenitsyn'illä. Katkera hyvyys ei ihan riitä edes määrällisesti.

    Joten seuraavaa Anna-lehden haastattelua odotellessa: Ce n'est plus qu'en fouillant les cendres. Des beaux jours qui sont revolus. Qu'un souvenir pourra nous rendre. La clef des paradis perdus… jos bonjasit?

    http://www.youtube.com/watch?v=FQC39bxXCqw

    Mistä mieleen tuli asiantuntijalle, eli Jukka Kemppiselle kysymys - siis kun oikeasti tarvitsisin vastauksen, joka ei tähän liity - eli miten se La Porte du Paradis kääntyy Taivaan portiksi… vai kääntyykö? Ja minkä takia?

    VastaaPoista
  20. MHI: "Käsittääkseni sotien jälkeen Suomessa oli kaksi kommunistista puoluetta: SKP ja SKDL."

    Paitsi että SKDL ei ollut kommunistinen.

    Juhlapuheissa SKDL oli kaikkien demokraattisten voimien muodostama liitto, johon kuului niin kommunisteja, sosialisteja, yleisvasemmistolaisia jne.

    Käytännössä SKDL on kommunistien peitejärjestö.

    Sen avulla houkuteltiin sen ajan hyödylliset idiootit (huom. ilmaus on Leninin) tukemaan kommunistien pyrkimyksiä kuin köysi hirtettyä (huom. toinen Leninin ilmaus).

    VastaaPoista