23. maaliskuuta 2011

Julkistaminen




Olen kuullut kollegoilta muutaman kommentin sitaattioikeutta koskevista teksteistäni (Kirjoitukset I ja II). Koska niistä käy ilmi, etten ole onnistunut selkeyttämään asiaa, joudun yrittämään vielä.

Julkistaminen on tekijänoikeuden perusnormi. Näin: Haarmann, Tekijänoikeus ja lähioikeudet, s. 111, ja Kivimäki, Uudet tekijänoikeus- ja valokuvalait s. 64-65.

Sääntöä ei löydy sellaisenaan Suomen tekijänoikeuslaista, mutta se näkyy tekijänoikeuslain 2 §:stä, se määritellään 8 §:ssä ja se mainitaan useasti lain 2. luvussa. Lain 8 §:n mukaan teos katsotaan julkistetuksi, kun se on luvallisesti saatettu yleisön saataviin. Teoskappaleiden saattaminen yleisön saataviin on ”levittämistä”. Olen pahoillani termien sotkuisuudesta. Syy ei ole minun. Ne olivat sotkussa jo ennen syntymääni.

Julkistaminen on eri asia kuin julkaiseminen, ja teoksen julkistaminen tapahtuu vain kerran. Ennen julkistamista teos on täysin suojattu. Sitä ei saa siteerata. Siitä ei saa valmistaa kappaletta yksityiseen käyttöön. Asiasta on jopa korkeimman oikeuden prejudikaatti (”Asekätkentäjuttu”). Julkistamatonta teosta ei voi ulosmitata eikä se kuulu ositettavaan omaisuuteen eikä konkurssipesään.

Julkistamaton teos on tyypillisesti kirjan käsikirjoitus, joka on kirjoittajan hallussa. Sen näyttäminen kustantajalle tai ateljeekriitikolle ei vaikuta asiaan, koska nämä eivät muodosta yleisöä. Maalattujen kankaiden näyttäminen ostajaehdokkaille ei ole julkistamista.

Huomautus että vanhasta kirjasta tehdyn sähköisen versioin tuominen markkinoille, esimerkkinä Kaukoranta-Kemppinen, on kappaleiden valmistamista, on tietysti tosi, mutta siteeraamisoikeuteen se ei vaikuta.

Julkistetusta teoksesta saa ottaa lainauksia. Sarjakuvat -kirjassa saa olla sitaatteja muista teoksista. Kuten 1971, myös 2011 sitaattien on oltava lain mukaisia (vetoamisfunktio, hyvän tavan mukaisuus, tarkoituksen edellyttämä laajuus).

Tekijänoikeuden rajoitukset (lain 2. luku) eivät ole voimassa ennen teoksen julkistamista. Sen jälkeen ne ovat. Julkistamisen ajankohta aloittaa sitaattioikeudessa vanhentumisajan, ei kappaleiden valmistus. Oikeus valmistaa kappaleita teoksesta (painaa) vanhentuu 70 vuoden kuluttua tekijän kuolinvuodesta.

Puhe on nyt sen teoksen julkistamisesta, johon siteerataan, ei sen, josta siteerataan. Jos sitaatti ylittää sallitun, se loukkaa tekijänoikeutta siteerattuun teokseen. Teko tapahtuu, kun teos, johon sitaatti on otettu, julkistetaan, ei aina kun kappaleita valmistetaan. Syyteoikeus vanhenee 3 vuodessa (tekijänoikeusrikkomus) tai 10:ssä (tekijänoikeusrikos), ja korvaus- ja hyvitysoikeus 3 vuodessa.

Rikos tapahtuu, kun se tehdään. Vanhentuminen alkaa siitä. Konkurrenssit ja jatkettu rikos poistettiin laista 1992. Tekijän yksinoikeuksiin kuuluvat julkistamisen jälkeen kappaleiden valmistaminen ja levittäminen. Ne ovat luonteeltaan jatkuvia. Niiden loukkaamisen loppuminen osoittaa syyte- ja korvausoikeuden vanhentumisen alun.

Sitaatin saa ottaa lain määräysten mukaisesti mistä tahansa ja milloin tahansa julkistetusta teoksesta. Kappaleiden valmistamisella ja levittämisellä ei ole merkitystä tekoa eikä sen seurauksia arvioitaessa. Lähteen mainitsematta jättäminen sitaatin yhteydessä silloin kun se olisi ollut hyvän tavan mukaan mainittava ei kyllä mitenkään muunnu ”kappaleiden valmistamiseksi” eikä ”levittämiseksi”. Se on nimenomaan ”muu tekijänoikeuslain vastainen teko”. Eli sähköisen kirjan sitaatteja ei tarvitse käydä uudestaan läpi.

Myönnän että kysymys on vaikea, eikä sitä ole tietääkseni ennen mietitty.  Varmempi vastaus edellyttäisi prejudikaattia tai lain täsmentämistä.

Molemmissa tapauksissa, plagiaatin ja sitaatin, uusi muutettu versio on uusi teos tai muunnelma ja siis uusi teko, ja määräajat alkavat juosta alusta. Sähköinen kirja ei ole muunnelma, jos se on ”kuva” paperille painetusta eli yksi yhteen sama. Jos korkein oikeus sanoo että se kuitenkin on uusi teos, sitten on näin ja sen mukaan eletään.

25 kommenttia:

  1. Sulkakynäkautta ilmentävien tekijänoikeuksien merkityksille on käymässsä kuin pyylle maailmanlopun edellä.

    Silloin kun totuus oli yhdessä Kirjassa, väärentäjää lyhennettiin kaulan kohdalta.

    Julkistaminen on käynyt modernille ihmiselle sopivan helpoksi. Tieto ei ole enää harvainvaltaa.

    Ihmisen mittakaava toteutuu. Kukin voi toimia omana "ajatushautomona". Nettiyhteys maailmaan riittää.

    Portinvartijat ovat helisemässä.

    VastaaPoista
  2. Tähän taitaa kyllä liittyä myös rikosoikeudellinen arviointi. Rinnastuuko tapaus siihen, että A painaa vuonna 1985 monisteita joissa herjataan henkilöä X. Hän levittää niitä ja X antaa asian olla. Vuonna 2011 X on ehdolla vaaleissa ja A kaivaa esiin vanhat monisteensa ja menee kadulle levittämään niitä. X pahastuu ja vaatii viranomaisia toimimaan. Onko kyseessä aiemman rikollisen toiminnan jatkaminen, jolloin vanhentuminen kokonaisuudesta alkaa jälkimmäisen kerran päättyessä vai onko kyseessä uusi rikos, josta alkaa kulua uusi vanhentumisaika ilman, että aiemman toiminnan syyteoikeus enää heräisi henkiin?

    VastaaPoista
  3. Ei ihan kuulu aiheeseen mutta laitoin fb:n sivuille (ja laitan tänne):

    Puolet filosofeista on narsisteja itse eivätkä halua mitään muuta kuin että juuri heidän nimi tulee historiaan. Tämä käy ilmi sekavista puheista ja silti tärkeäksi tekemisen taidosta. Mikä tiedon intressi on sitten se mitä pitää ymmärtää? Niitä on periaatteessa kolme: a) mitatut epistemologiset asiat joiden paikkansapitävyys on kuin kivi; se on mikä on eikä siitä muutu ja tämä ei filosofiaksi voida pitää mutta on tiedon intressi tieteissä jota väärinkäytetään jatkuvasti koska ihminen muuttuu ja hänen molekyylit muuttuvat ja kieli muuttuu ja kielen sanat muuttuvat samaan aikaan kun suunnitelmia tehdään mm omistuksen osalta sekä b) hermenuttisuus eli intressi jossa tulkinta ja tulkinnanvaraisuus ohjaavat ajattelua ihan alusta asti kuten keskustelussakin eli missä tulkitsija lukee itsensä sisään tekstiin päästäkseen yhteisymmärrykseen ja tästä kirjoitti Peirce ja tuhat muuta analyytikkoa ja pragmaatikkoa c) analyyttinen eli sellainen, joka redusoi tiedon kriittisesti kuten filosofia ennen vanhaan aina teki. Tämä on laitettu tahallaan romukoppaan ettei hellalettas kellekään tyhmälle tulisi paha olo kun ei kykene siihen....täytyyy olla niin empaattinen katsokaas että tiedon idealla ei enää ole merkitystä vaikka elämme tietoyhteiskunnassa.....pääasia on että lapset, jotka Aku Ankan ja Rock'n rollinsa jälkeen pääsevät vähän diilaamaan ja svengaamaan ja sotimaan virtuaalisesti....se on tärkeintä.

    Mitään analyyttisuutta ei enää kaivata kun voi saada helpon elämän ottamalla rahaa infanteilta ja heidän heimoltaan. Raha kun ratkaisee niin siinä perusinsinööri ei muuta kaipaa. Mitäs nyt maan myyminen merkkaa; ei mitään kunhan oma digitaalivärkki ei kopioida.

    ???
    Kun nainen todella kulkee vastakkaiseen suuntaan vallitsevan elämän typeryyden osalta hän ei saa mitään: mutta jos kirjoittaa semmoisesta kirjan samaan aikaan kun seuraa sitä samaa idiotismia niin tulee tunnetuksi (kuten Sofi Oksanen). Pitää siis antaa paskan haista mutta kirjoittaa mielenkiintoinen teos paskasta?

    Hermeneuttisuus on ikuinen ympyrä eli siihen ei ole liitetty mitään käsityskykyvaatimuksia enää koska karuselli on aina pyörimässä. Hermeneuttisen ympyrän malli on kuin Arkimedeksen spiraali; ei ikinä kohtaa origoa. Näin myös naisen ja miehen välillä - mutta se jääköön heille itselleen: ei siis ohjaavalle filosofialle. Samalla hermeneuttisuus eli tulkinnanvaraisuus on totta n.s käyttöteoriatason osalta (ihmisten keskinäisissä teoissa) mutta ei enää teoriassa eli oikeasti filosofiassa. Hermeneuttisuus tulee myös Hermeksestä; viestinkantajasta ja se on polittiinen tai ainakin teologinen arvoltaan eli valmis kuva siirtyy hermeneutiikassa mikä ei tapahdu analyyttisessä filosofiassa. Meidän aikamme moka on se, ettei tajuta että on teoriassa tasoja. -- Tästä on tietoa, miksi ei opeteta? Minne katosi nuotit musiikista?
    Kirjoittanut Chris Kylander - kaikkien filosofien äiti ilmeisesti

    VastaaPoista
  4. "Julkistaminen on käynyt modernille ihmiselle sopivan helpoksi. Tieto ei ole enää harvainvaltaa.

    Ihmisen mittakaava toteutuu. Kukin voi toimia omana "ajatushautomona". Nettiyhteys maailmaan riittää.

    Portinvartijat ovat helisemässä."


    Keski-ikäisten äijien kaunaista marinaa tosiaan riittää. Mutta onko se "tietoa"? Kai sillekin käsitteelle jokin kriteeri on?

    VastaaPoista
  5. Minulle oli yllätys että kenen tahansa kuvan saa laittaa nettiin jos sen on itse ottanut. Kuvan kohteelta ei tarvitse kysellä mitään lupia. Jos otan kuvan esim. Kemppisestä tupruttelemassa piippuaan puistonpenkillä niin se kuva on minun omaisuuttani ja saan sen julkaista vaikkapa naamakirjassa.

    Jos otan kuvan Kemppisestä veripäissään kun joku on vetänyt häntä kuonoon niin sitä kuvaa en saa julkaista. Olenko ymmärtänyt oikein?

    VastaaPoista
  6. Voin ymmärtää tai sitten en?
    Eli, kun minulla on tammi arkullinen itsetehtyjä kirjoituksia ja reippaita riimu-lauluja, joita en ole julkaissut, voin hyvillä mielin omistaa sen kaiken.
    Vain minun.

    Kun minun henkilökohtainen konkurssi sitten iskee ja vouti tulee ulosmittaamaan omaisuuttani, hän ei saa kajota arkun sisältöön, mutta vie arkun?

    Minulle jää pitovaatteet päälle ja kasa omia hengentuotteita muovikassiin?

    Jos kuitenkin sanon voudille itse luoneeni kyseisen tammiarkun ja muitakin käytössäni olevia huonekaluja, saako niihin vouti kajota?

    En ole julkaissut enkä julkistanut mööpeleitäni, ne ovat kaikki aivan unikkeja, uusi Artek?

    VastaaPoista
  7. Ad Mattip: - periaatteessa noin. Esimerkissä vouti voi ja saa arvioida, ylittyykö teoskynnys huonekaluissa eli ovatko ne omaperäisiä luomisen tuotteita. Yleensä huonkelaut eivät koskaan ole, korkeintaan jokin pallotuoli. Jos arkku olisi itse maalattu, selvästi teos. Tekstit vouti saisi jättää ilman muuta rauhaan.

    VastaaPoista
  8. Ad Anonyymi: - kuva - näin on. Jälkimmäinen olisi yksityisyyttäni, terveydentilaa koskeva tieto. Kolmas esimerkki olisi K: samalla penkillä räkä poskella ja käsi kyynärpäätä myöten siihen suostuvaisen daamin hameissa. Ei saa julkaista - oikeustapauskin löytyy. Mutta jos se ei olisikaan Kemppinen, vaan P. Väyrynen, vastaus voisi olla toinen. Tavista suojataan omaltakin hölmäilyltä; luottamushenkilöstä sanotaan, että ihmisillä on oltava mahdollisuus saada hänestä epäedullistakin tietoa todetakseen luottamuksen aiheellisuus.

    VastaaPoista
  9. Ad Anonyymi: - vanhat julisteet. En tiedä. Vaikeaa. Sanoisin että vanhentunut on. Joku asianajaja laskuttaisi 500 € tunti miettiessään, tekisikö noin pitkän ajan kuluminen asiasta toisen. Mutta kymmenessä vuodessa vanhentuu melkei kaikki. Jos esimerkkisi olisi lehtikirjoitus 1985 ja sen uusi levittäminen nyt, vastaus olisi nähdäkseni selvä: vanhentunut.

    VastaaPoista
  10. Jos siis vanhojen monisteiden levittäminen uudelleen on uusi rikos, niin miksi sitten aikanaan tehdyn tekijänoikeusrikoksen uusiminen levittämällä samoja sitaattioikeuden ylittäviä teoskappaleita ei olisi uusi tekijänoikeusrikos?

    VastaaPoista
  11. Tämä liittynee teemaan.
    Olen tehnyt samanlaista kaulusta vuodesta 1984 asti, aina kun joku on sellaisen halunnut.

    Nyt huomasin, että espanjalainen firma/suunnittelija, on hakenut tuolle mallille mallisuojan Unionissa ja patentin Yhdysvalloissa.

    Kuinkas menettelisin?

    VastaaPoista
  12. Ad Anonyymi: en kirjoittanut "sitaattioikeuden ylittävien", vaan käytin esimerkkinä puuttuvaa lähdeviittausta. Kovin pitkä sitaatiksi väitetty jakso toisen teoksesta on muunnelma.

    Sitä paitsi vaikka kirjoitinkin "juliste", kun kysyit "monistetta", lue tuosta yltä, että siteeraat minua väärin. Kirjoitin, että vanhentunut on eli kysymyksessä ei ole uusi rikos.

    VastaaPoista
  13. Ad Petja Jäppinen: - käytännössä et voi tehdä mitään (kustannukset ovat niin suuret). Teoriassa olisit voinut kaataa sekä mallisuojan että patentit pelkällä väitteellä ja todisteella toiminnastasi 1984.

    VastaaPoista
  14. Entäs sellaisen häväistyskirjoituksen uusi painos, josta on aikanaan käräjät käyty ja sakot maksettu? Rikos on vanhentunut, eikä samasta teosta kai saa rangaista kahdesti...saivar,saivar

    VastaaPoista
  15. Mulla on itselläni yksi kuva vuodelta 2002, mutta yritän löytää siitä paremman version, olen myös pyytänyt vanhoilta asiakkailtani kuvia.

    VastaaPoista
  16. Ad anonyymi: Valokuva on henkilötietolaissa tarkoitettu henkilötieto, jos valokuvassa esiintyvä henkilö on tunnistettavissa kuvasta. Henkilötietolakia sovelletaan henkilötietojen automaattiseen käsittelyyn, vaikka tiedot eivät muodostaisi henkilörekisteriä.

    Henkilötietolaki ei koske henkilötietojen käsittelyä, jonka luonnollinen henkilö suorittaa yksinomaan henkilökohtaisiin tai niihin verrattaviin tavanomaisiin yksityisiin tarkoituksiinsa. EY-tuomioistuin on kuitenkin todennut asiassa C 101/01, Bodil Lindqvist, 16.11.2003, että henkilötietojen vieminen Internetiin ei koskaan täytä kyseisen poikkeuksen edellytyksiä eli myös valokuvien julkaisemiseen Internetissä sovelletaan henkilötietolain kaikkia säännöksiä.

    Henkilötietolain mukaan valokuvien julkaiseminen Internetissä on pääsääntöisesti sallittua vain asianomaisen suostumuksella. Jos kyse on toimituksellisia taikka taiteellisen tai kirjallisen ilmaisun tarkoituksia varten tapahtuvasta henkilötietojen käsittelystä, ei henkilötietolaki kuitenkaan tule sovellettavaksi kuin tietyin osin eikä valokuvan julkaiseminen Internetissä tällöin edellytä valokuvassa esiintyvän henkilön suostumusta.

    VastaaPoista
  17. Kirjoitat: "Rikos tapahtuu, kun se tehdään. Vanhentuminen alkaa siitä."

    Kysymsy:
    Työntekijälle maksetaan 23.3.2011 työnatajan ja työntekijän yhteisestä sopimuksesta palkkaa, mistä verovelvoitteet jätetään hoitamatta. Työnatajan osalta veropetos täyttyy, kun hän jättää 10.4.2011 palkanmaksua koskevan kuukausi-ilmoituksen antamatta verohallinnolle. Työntekijän osalta veropetos täyttyy vuoden 2011 verotuksen valmistuttua 30.10.2012. Veropetosteko kuitenkin tehtiin 23.3.2011. Onko tämä veroasian rikoksentekoajankohdan määrittämien ristiriidassa muun lainsäädännön kanssa?

    VastaaPoista
  18. Saivartelevaa juristeriaa koko juttu!

    VastaaPoista
  19. Ad Anonyymi: - verorikoksista - verorikos vanhenee verollepanost eli veron määräämisestä.

    VastaaPoista
  20. Ad Anonyymi: - res judicata eli oikeusvoima eli aikaisempi tuomio ei ole tässä tilanteessa lainkaan yksinkertainen kysymys. Tiukasti esimerkin (moniste) piirissä katsoisin, ettei uutta vaihetta ("tekoa") voi ottaa tutkittavaksi.

    Toisaalta teko on uusi ja johtaa rangaistukseen, jos varasti 1985 A:lta lompakon ja 1995 tuo saman, rikostutkinnan yhteydessä palautetun lompakon.

    VastaaPoista
  21. Juridiikka ei ole blogistin vahvuuksia

    VastaaPoista
  22. Ad Anponyymi: Bodil Lindqvist on yksi monista ECHR:n ratkaisuista:
    http://curia.europa.eu/jurisp/cgi-bin/gettext.pl?lang=en&num=79968893C19010101&doc=T&ouvert=T&seance=ARRET

    Tapauksessa oli paljon piirteitä, jotka erottavat sen puistonpenkillä istuvan valokuvaamisesta - nimet, puhelinnumerot jne.

    Ihmisoikeustuomioistuin huomautti, että kansallisesta laista on haettava tukea verrattaessa yksityisyyden suojaa ja sananvapautta.

    Suomessa on myös uusia oikeustapauksia, joissa neutraali, järkevässä tarkoituksessa julkisella paikalla otettu valokuva on katsottu sallituksi.

    Järkevä henkilö kysyy joka tapauksessa luvan ennen kuin julkaisee henkilön kuvaa. Se lienee ammattikuvaajien käytäntö.

    Oikeus omaan kuvaan ei selity tyhjentävästi edes ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännöstä. Näissä yhteyksissä on pohdittu, missä määrin "hiljaisen suostumuksen" käsitettä voi käyttää. Minusta se on fakta. Ainakin turistikuvissa on hyvin usein henkilöitä, joita kuvaajakaan ei haluaisi kuvaan. Sama koskee kaupuupunkimaisemia.

    VastaaPoista
  23. Kyseessä on Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen, ei Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisu. Oikeus omaan kuvaan on eri asia kuin oikeus käsitellä henkilötietoja. Valokuvan ottaminen julkisella paikalla olevasta henkilöstä ei tietenkään edellytä kuvattavan lupaa. Valokuvan julkaiseminen Internetissä on sen sijaan ongelmallisempi kysymys (ks. siitä http://www.tietosuoja.fi/uploads/owsm2brne42.rtf)

    Journalistisia sekä taiteellisen ja kirjallisen ilmaisun tarkoituksia varten tapahtuvaa henkilötietojen käsittelyä koskeva osittainen poikkeus henkilötietolain soveltamisalasta mahdollistaa kuitenkin nähdäkseni varsin useissa tapauksissa valokuvan julkaisemisen Internetissä ilman asianomaisen henkilön lupaa.

    Yhteisöjen tuomioistuin on asiassa C-73/07 (http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62007J0073:FI:HTML) todennut, että "[k]uten ensinnäkin julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 65 kohdassa huomauttanut ja kuten direktiivin valmisteluasiakirjoista ilmenee, direktiivin 9 artiklassa säädettyjä poikkeuksia ja vapautuksia ei sovelleta pelkästään joukkotiedotusyrityksiin vaan tämän lisäksi myös kaikkiin journalismia harjoittaviin henkilöihin."

    Samassa tuomiossa journalistisiksi on katsottu toiminnot, joiden ainoana tarkoituksena on "tietojen, mielipiteiden tai ajatusten ilmaiseminen yleisölle".

    Pitäisin selvänä, että esimerkiksi tässä blogissa on kyse journalistisessa tarkoituksessa tapahtuvasta käsittelystä.

    VastaaPoista
  24. Ad Anonyymi: - kiitos oikaisusta. Internetissä julkaiseminen, iso ongelma, siis liittyy henkilötiedoissa tietojen siirtämiseen. Bodil L:n tapauksessa tuomioistuin katsoi, ettei Internetiin lataaminen ollut tuon kiellon vastainen. Ja vaikeaaa on sekin, että (3 art. 2 mainittu) henkilötietojen käsittely oman yksityisyyden piirissä ei lainkaan kuulu HenkilötietoL:n alaan. Tulkitsen että salasanan takana oleva sivusto, jollaisia monilla perheillä ja ryhmillä on ja jollainen syntyy esim. flickrillä, jää lain soveltamisen ulkopuolelle.

    Nyt menemme mielestäni blogin mahdollisuuksien ulkopuolelle, mutta oikeuskäytännössä "henkilötieto Internetissä" on muuan ongelma. Minusta näet näyttäisi, että sosiaalinen media on sekoittanut selvästi yksityisen sähköpostin ja selvästi julkisen rajan.

    VastaaPoista
  25. Mikä on vaalikoneiden tekijän oikeus. Joku joutui kuulemma poistamaan vaalikoneensa, koska siellä oli toisilta poimittuja kysymyksiä.
    Minusta kysymys "pitäisikö sitä sun tätä" ei voi olla teos.
    Itseäni kiinnostaisi vaalikonevaalikone, jolla voisin etsiä sopivan vaalikoneen.

    VastaaPoista