1. maaliskuuta 2011

Hullu vai viisas




Eilen kirjoitin jokaisen juristin tuntemasta aiheesta. Melkein kaikki murhamiehet pitäisi sulkea sairaalaan saamaan hoitoa, koska he ovat hulluja. Mieleltään terve ei tapa toisia ihmisiä. (Puhe ei taaskaan ole hyökkäyksen torjumisesta.)

Kun ihminen ei ole lainkaan selvillä tekojensa seurauksista mielen toiminnan vakavan häiriintymisen johdosta, häntä sanotaan syyntakeettomaksi. Syyntakeetonta ei tuomita rangaistukseen, koska hän ei ole vastuussa teoistaan, koska vastuu edellyttää jonkinlaista käsitystä todellisuudesta. Yllättävän monta sataa vuotta syyntakeettomina on käsitelty ihmisiä, jotka elävät aistiharhojen maailmoissa.

Rikosoikeudellinen ajattelu on muuttunut sadassa vuodessa valtavasti. Suomessa ensin saksalaisten ja sitten amerikkalaisten sosiologien ja psykologien aidot oivallukset vaikuttivat tulkintoihin, tuomioihin ja täytäntöönpanoon.

Eilen kysyin, milloin on biologian vuoro. Sanoin että hyvin poikkeavan käyttäytymisen takana saattaa olla biologinen vaurio. Tällä hetkellä tunnemme kohtalaisesti kliiniseen depressioon vaikuttavia prosesseja ja osaamme käsitellä joitakin hermosolujen välittäjäaineita ja sähköisiä kytkentöjä. Lääkkeillä, kuten ennätysmäisesti levinneillä olantsepiineilla kyetään hillitsemään bipolaaristen mielialahäiriöiden (maanis-depressiivisyyden) ja psykoosien oireita.

Rikosoikeus sinänsä on projekti yhteisten päämäärien tavoittelemiseksi ja häiriöiden vaikutusten vähentämiseksi. Rikoslain järjestelmä on oikeastaan heijastuma valistuksen aikakaudesta. Lajittelu ja määrittely ovat keskeisiä hiukan niin kuin menneiden vuosisatojen kasviopissa tai geologiassa.

Ehkä ensimmäisenä tämän perinteen rakenteelliset rajoitukset ymmärsi Franz Kafka. Hänestä kyllä tuli lakitieteen tohtori kulttuurisosiologina kuuluisan Alfred Weberin – Max Weberin veljen – oppilaana. Työuransa hän teki vakuutusjuristina, mutta hän oli auskultoinut eli seurannut vuoden ajan riita- ja rikosasioiden käsittelyä alioikeuksissa.

Kafkan tuotannossa esiintyy usein selittämättömiä syyteperusteita ja merkillisiä, kohdittain kammottavia rangaistuksia. Se sijoittuu jonnekin rikosoikeuden tuolle puolen, orjuuden maailmaan.

Oikeudellisen ajattelun rajat näkyvät selkeästi esimerkiksi siinä, että Saksan Nürnbergin tuomiot olivat tyhjän päällä. Otettiin käyttöön aivan uudenlainen asenne, jonka tulosta ovat esimerkiksi nyt uutisissa pyörivät tiedot pakotteista Libyaa vastaan. Perinteinen oikeudellinen ajattelutapa oli että sodassa oli kukaties noudatettava Geneven sopimusta, mutta taas se, mitä valtionpäämies saa aikaan omassa maassaan, ei kuulu toisille valtioille eikä kansainvälisille järjestöille.

Olen hiukan hämmästellyt sitä, kun olen lukenut eilisen kirjoituksen kommentteja ja ennen samankaltaisten, miksi kaikki ovat menettäneet mielenkiintonsa Neuvostoliiton tekemiä sotarikoksia kohtaan. Vielä kun Anthony Beevor julkaisi kirjansa Berliinistä 1945, nyky-Venäjän historiantutkijat olivat kuohuksissaan ”katalasta panettelusta” myös siltä osin kuin Beevorin tiedot puna-armeijan tavasta toimia naispuolisten siviilien keskuudessa – siis myös muiden kuin saksalaisten – perustuivat virallisiin neuvostoliittolaisiin lähteisiin, joita epäviralliset neuvostoliittolaiset muistelmat tukivat.

Amerikkalaisten ylläpitämillä vankileireillä menehtyneiden määrä sodan päättymisen jälkeen oli noin 1 %, Saksan vangitsemien länsiliittoutuneiden leireillä 3 % mutta neuvostoliittolaisten yli 50 %. Neuvostoliiton esimerkiksi Stalingradissa ottamista 91 000 saksalaisesta sotavangista taas jäi palaamatta yli 90 %.

Entä se rikoslaki? Aivan varmasti jokaisessa meistä on ainekset massiiviseen pahaan. Teljet ovat osittain henkilökohtaisia, osittain yhteisöllisiä. Sotavankien kohtaloiden listaaminen tuohon on vastaväite joukkopsykoosi-selitykselle. Hullaantunut joukko rauhoittuu tai ainakin väsyy pikku hiljaa.  Yhteisöllinen este on kansallinen ja kansainvälinen rikosoikeus rangaistuksineen, joiden mielestäni täytyy aina olla kansan mielestä liian lieviä. Siitä on Suomessakin paljon kokemusta, miten ”kansa” tuomitsee – ja siitä, miten lakimieskunta menee perässä (1918). Yksilöllinen este on kasvatus. Kovia arvoja on vastustettava aina.  Sellaisia olivat kunnia ja isänmaa puoli vuosisataa sitten – ja tietenkin myös Jumalaa piti kuulemma puolustaa.

Se mikä on kovaa, kuin lasi, särkyy helposti. Se mikä on pehmeää, taipuu ja joustaa jatkuvasti. Tämän takia vastustan oikeudenmukaisuutta. Summun ius summa iniuria, sanoi Cicero. Ylin oikeus on ylin vääryys. Sen vastakohta on samalta etäiseltä ajalta, lainkäyttö hyvin ja oikein tekemisen taitona (ars boni et aequi).





47 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista. Satuin juuri lukemaan Tiede-lehdestä 13/2010 kirjoituksen Murhamiehiä menneisyydestä. Siinä Mika Remes esittelee Kustaa Vilkunan kirjaa Neljä ruumista. Henkirikoksia 1600-luvun Suomesta. Linaan artikkelin lopusta suoraan: " – Tuomiot olivat lainmukaisia, mutta eivät aina oikeudenmukaisia. Paljon riippui tuomarin ammattitaidosta ja persoonasta, tulkitsee historian tuomari Kustaa Vilkuna."

    VastaaPoista
  2. Taas puhut isoista asioista, kirjaimellisesti elämää suuremmista. Ehkä sopii alkuun muistuttaa, kuinka harkinnanvaraista (en siis sanonut: mielivaltaista) syyntakeisuuden arviointi on. Muutos on parin vuosikymmenen aikana ollut dramaattinen. Kaksi vuosikymmentä sitten meillä istui kolmisenkymmentä elinkautisvankia, murhasta täydessä ymmärryksessä tuomittuja. Tänään heitä on noin kuusinkertainen määrä, ilman että itse rikosten luku olisi ratkaisevasti kohonnut. Sen sijaan mielentila-arviot ovat ratkaisevasti tiukentuneet. Elinkautiseen voidaan tuomita vain täydessä ymmärryksessä olevaksi katsottu, alentuneesti syyntakeinen pääsee määräaikaisella. Olisi vaikea ajatella että Suomen kansan mielenterveys olisi näin radikaalisti kohentunut parissa viime vuosikymmenessä, monet merkit viittaavat pikemmin päinvastaiseen. Eli kysymys on ollut arvioiden, ja sen takana yleisen ilmapiirin koventumisesta. Sen ei pitäisi jättää meitä ihan välinpitämättömiksi.

    Kun Jukka antoi luvan vähän pitempiinkiin vieraskyniin, jatkan vähän asian vierestä. Hyvän ja pahan ongelmasta on tässäkin kysymys, hyvin henkilökohtaisesti koettuna.

    Nuorena poikana palvelin laivastossa. Alikersanttina sain johtooni alokasjoukkueen, täynnä sympaattisia nuoria poikia. Jotenkin vain sen ajan henkeen kuului jonkinlainen alkeellinen simputustraditio. Itsekin jonain iltana turhan päiten hyppyytin tupani joukkuetta, jolloin yksi poika kaatui ja satutti itsensä, vertakin alkoi vuotaa. Yhtäkkiä menin ihan itseni ulkopuolelle: Pekka, kuinka sinä voit tehdä tuollaista. No ei asiasta mitään objektiivisesti ottaen seurannut, hyvinä kavereina jatkettiin. Mutta minussa jotain ratkaisevasti muuttui. Ajattelin keskitysleirien vartijoita, ja erilaisten hirmuhallitsijoiden lakeijoita. Kuka uskaltaa sanoa, että ei, ei minusta olisi sellaisiin hirmutekoihin. Pahoin pelkään, että kaikista meistä ääritilanteessa on. Mutta sen jälkeen olen koettanut rakentaa vaatimatonta elämääni niin, että oma kykyni vastustaa tuollaista olisi niin hyvä kuin mahdollista. Samalla katkerasti ymmärrän, ettei mitään voi ehdottomasti sulkea pois. Kun ei ole pyhimys.

    Tähän kuuluu välttämättä vastakkainen, vähintään yhtä yllättävä kokemus. Nyt hyvyyden voimasta. Samassa yksikössä oli muutama kaveri, joista en oikein pitänyt. Ne oli kovia urheilijoita ja vaikutti arroganteilta. Sitten me, laivaston pojat, jouduttiin surkealle hiihtoleirille Raasin korpeen. Keli oli surkea, ja ahkiot painoi. Jollain hiihtokeikalla iltayöstä mulla kantti jotenkin kokonaan prakasi. Katkaisin tahallaan suksisauvan (en samasta syystä kuin muuan Lahden MM-hiihtäjä ...), ja jäin jotenkin ihan eksyksissä ja sekaisin harhailemaan metsään. En tiedä, kauanko aikaa ehti kulua, mutta sitten huomasin, että minua lähestyi yksi niistä vähän vieroksumistani tyypeistä. Oli vapaaehtoisesti lähtenyt harjoituksen jälkeen etsimään minua metsästä. Äärimmäisen hienotunteisesti, mitään kysymättä, ohjasi minut takaisin omalle leiripaikalle. Eikä puhunut asiasta koskaan sen jälkeen mitään. Se oli minusta puhdasta ja pyyteetöntä hyvyyttä puhtaimmilaan. Hävetti, kun vertasin omaan kukkoiluuni alokkaan kanssa.

    Asiaan kuuluu, että tulin sitten ulos Merisotakoulusta laivastolinjojen priimuksena. Oli siinä opetusta ja oppia kerrakseen, tulevaa elämää varten. Luulen, että nämä peruskokemukset ihan ratkaisevalla tavalla on vaikuttanet myöhempään elämääni, myös työhön rikosoikeuden ja kriminaalipolitiikan puolella.

    VastaaPoista
  3. Pistän kahdessa osassa kun on suunsoittamisen tarvetta...

    Wikipediasta voi kurkata haulla kenttärangaistusleiri (…) Historioitsijoiden mukaan rangaistusleirien rangaistussotilailla oli suurempi kuolleisuus ja vielä kovemmat olot kuin neuvostoliittolaisten sotavankien leireillä.

    No määrä kai ratkaisee tässäkin, mutta USA:n tekemistä sotarikoksista ei tainnut myöskään olla syvällisempiä mainintoja niiden eilisten kommenttien joukossa. Kuten tunnettua atomipommien pudottaminen ei ollut sotarikos koska niiden väitetään säästäneen ihmishenkiä. Asiasta on kaiketi esittää laskelmiakin. Tässä yksi 1+1=5 ja toinen 7-9=6. Jos japanilaiset olisivat keksineet sen pommin ensin, niin silloin tilanne tietysti olisi ollut toinen. Ne olisivat säästäneet vain japanilaisten henkiä.

    Olen kyllä joitakin Beevoreita lukenut. Normandia 1944 - Berliini 1945 ja Paris after the Liberation josta jostakin syystä pidin ehkä eniten (kahvilakuvauksista varsinkin).

    Tšehov kirjoitti Sahalinin vankisaaresta kymmeniä vuosia ennen Hitleriä - tai Stalinia. Juttua oli mm siitä kuinka mädistä perunoista ja pilaantuneista jauhoista yms vellistä tehdystä ruuasta saadaan tilastollisesti riittävää ja ravitsevaa. Venäjällä oli pitkät perinteet asiassa - Stalin ei tainnut niitä juurikaan jalostaa lisää, hänelle riitti hyvin rangaistavien määrän kasvattaminen. Don DeLillon ajatus että jokainen teknologian edistysaskel merkitsee myös pelon kasvamista taisi olla hänelle vieras.
    Ja jotenkin se niskalaukaus ja nälkään tai pakkaseen tappaminen on niin mielikuvituksetonta toimintaa - siis kun niitä kultahampaitakaan ei kaiketi kerätty talteen (no jos muutaman kerran) - mutta ei niin byrokraattisen tehokkaasti kuin siellä Saksassa. Se saattaa selittää myös venäläisten paremmuuden sen runk… raiskaamisen suhteen, heillä se mielikuvittelu keskittyi enemmän siihen pillunkuvaan. Tietysti voidaan aina kysyä - jos vain näitä kahta jaloa kansakuntaa pitää vertailla - että kummalla puolella rajaa se katastrofien (ei katastrofaalinen - eikä vodkan) jano oli kyltymättömämpi? Entäs katastrofien pelko? Siis kumpi oli suurempi katastrofi siihen aikaan - kun Popeda hajosi, vai kun Mersu hajosi? Siis ne joilla oli paremmat huoltoliikkeet pelkäsivät ainakin omasta mielestäni enemmän.

    jatkuu..

    VastaaPoista
  4. Ja jatkuu...


    According to WHO, an estimated 100 to 140 million girls and women worldwide are currently living with the consequences of female genital mutilation (FGM)

    http://www.rhrc.org/rhr_basics/gbvfacts.html

    At the end of World War II, Red Army soldiers are estimated to have raped around 2,000,000 German women and girls. Norman Naimark writes in "The Russians in Germany: A History of the Soviet Zone of Occupation, 1945-1949." (…) As a result, according to the book Berlin: The Downfall, 1945 by Antony Beevor, some 90% of raped Berlin women in 1945 had venereal diseases as results of these consequential rapes and 3.7% of all children born in Germany from 1945 to 1946 had Russian fathers. (…) According to the Prosecution in excess of 20,000 women and girls were raped during the first weeks of the Japanese occupation of the Chinese city of Nanking. (…) An estimated 500,000 women were raped during the 1994 Rwandan Genocide. (…) During the Bosnian war (…) many women and children were systematically raped by the Serb forces in various camps were established, but estimates range from 20,000 to 50,000.

    http://en.wikipedia.org/wiki/War_rape

    Stalin ei tainnut myöskään unelmoida (tuhatvuotisesta) kolmannesta valtakunnasta. Hän unelmoi viisivuotissuunnitelmista - sellaisesta maasta jossa kaikilla oli oma Lada ja kaalimaa. Mutta se saksalainen unelma Saksan voittaessa olisi saattanut käsittää koko maapallon. Kaikki muut kansat olisi siinä saksalaisessa unelmassa poltettu tehokkaissa uuneissa - tuhkakasa oli tietysti suunnaton - mutta se olisi ekologisesti käytetty peltojen lannoittamiseen (eikös se vihreäliikekin keksitty DDR:ssä) - ja jossakin vaiheessa he varmaan olisivat käyttäneet uuneja sähkön tuottamiseen jne. Ja maapallolle olisi annettu uusi nimi Deutschland. Ja lopulta Deutschlandia olisivat asuttaneet vain saksalaiset. Aikojen myötä he olisivat sitten levittäytyneet ympäri Deutschlandia, ja lopulta ja hyvin pitkän ajan kuluttua, he olisivat kotiutuneet kuka minnekin - ja muuttuneet neekereiksi ja eskimoiksi ja mustalaisiksi ja Donnerwetter - jopa juutalaisiksi ja englantilaisiksi ja koko homma olisi pitänyt aloittaa uudestaan. Mutta se on sitä elämän kiertokulkua.

    Eli Sartren sanoin: On säilytettävä myös mahdollisuus pyrkiä päämäärään ilman illuusioita!

    VastaaPoista
  5. SOTARIKOKSET
    Eikos hyokkayssodan aloittaminen ollut jo 1940 luvulla sotarikos?
    Miksei edes Kemppinen ole vaatinut Nuernbergin jatkoistuntoa sovietin hyokkayksesta Suomen kimppuun?

    VastaaPoista
  6. Kun puhut siitä, miten biologia voisi mullistaa oikeustieteen, taustalla lienee se mullistavampi kysymys: miten muuttuva käsityksemme vapaasta tahdosta tulee vaikuttamaan käsitykseemme vastuusta.

    Neurotiede kun antaa vahvaa osviittaa siitä, että vapaata tahtoa ei ole todellisuudessa olemassa. Tässä Rodolfo Llinaksen erinomainen haastattelu aiheesta, joka mullisti oman maailmankuvani aiheesta.

    Toisaalta täytyy myös muistaa, että tutkitustikin käsityksemme siitä, onko meillä vapaa tahto, muokkaa käyttäytymistämme.

    Rodolfo Llinasta omin sanoin lainatakseni: vaikka ymmärtää syvemmällä tasolla että vapaata tahtoa ei ole olemassa, on parempi suhtautua ihmisiin kuten kuten vapaa tahto olisi olemassa.

    Jostain syystä viisautemme vapaan tahdon kysymyksen osalta on vähäisempää kuin vaikkapa antiikin filosofiassa. Vaihtoehdothan eivät missään nimessä ole joko tai (vapaa tahto on olemassa, tai sitä ei ole olemassa).

    Olennaisempi kysymys on, minkälaisissa olosuhteissa vapaa tahto on olemassa. Ja ehkä vielä ollenaisempi kysymys, että mikä sen vapaan tahdon vie terveeltä ihmiseltä pois.

    VastaaPoista
  7. Ad Omnia: - "Mikko" esittää hyvän yhteenvedon. Suunnilleen tuosta on mielestäni kysymys.

    Lisäisin että "vapaa tahto" on joissakin tilanteissa liian iso termi. Arjen tasolla se toimii. Luullakseni käytän vapaata tahtoa miettiessäni nyt, panenko tänään harmaan vain punaisen villapaidan.

    VastaaPoista
  8. Pekka Koskinen:
    Kaksi vuosikymmentä sitten meillä istui kolmisenkymmentä elinkautisvankia, murhasta täydessä ymmärryksessä tuomittuja. Tänään heitä on noin kuusinkertainen määrä, ilman että itse rikosten luku olisi ratkaisevasti kohonnut. Sen sijaan mielentila-arviot ovat ratkaisevasti tiukentuneet.

    Maallikko sanoisi näppituntumalla että mielentilatukimuksia tekemään vähäiseltäkin kuuluvalla perusteella määrättävät psykiatrit ovat alkaneet kilpailla oikeusapujuristien kanssa yhteiskunnan kassan tyhjentämisessä.

    VastaaPoista
  9. Ad Pekka Koskinen

    Onko arvoisa Pekka Koskinen juristi ollenkaa?
    Kirjoittaa nimittain aivan rehellisen tuntuisesti alik. Koskisesta esimerkiksi!
    Eihan juristi ikina tunnusta, eihan?
    (joke,joke)

    VastaaPoista
  10. Sainko jotain minun kuohuviiniin eilen Arppeanumissa? Kuka tämä Tanja Tulonen on minun fb:ssä? Pääni särki illalla ja yöllä valtasi depressio vailla vertaa. Sainko jotain kemiallista vai olenko oikeasti sekoamassa? Arppeanum on ainoa, joka jäi valtion omistukseen kun muut rakennukset menivät kaupassa HY:lle. En halua olla sodassa vain siksi, että sanoin, että ei pidä sotia. Menee vain pahemmaksi. Enkö voi saada apua mistään, hyvä professori?

    VastaaPoista
  11. Pekka eksyksissä, kun katkaisi tahallaan sauvansa..!

    Ilmankos tuon Pekan harjoittama kriminaalipolitiikkakin on toisinaan vaikuttanut eksyksissä olevalta...

    VastaaPoista
  12. Pekka Koskinen kuvaa hyvin nykykäytännön mielentilasta, se on tiukka vain psyykoositasoiset, pitkään jatkuneet häiriöt johtavat syyntakeettomuusarvioon, sen sijaan rikollisilla yleiset persoonallisuushäiriöt eivät, koska katsotaan, etteivät ne estä ihmistä mieltämästä tekonsa tosiasiallista luonnetta ja oikeudenvastaisuutta. Tämä onkin luonnollista, koska rikosoikeus toimi (todellisen tai luulotellun) tahdonvapauden nojalla.
    Jokaisessa meissä olevan "piilevän murhaajan" hallinnassa viittaan edelleen kasvatuksen ohella rakenteellisiin tekijöihin (demokratia, oikeusvaltio, vähemmistönsuoja ja riippumaton oikeuslaitos). Eivät ne ole takuuvarmoja, mutta toimivina kohtuullisia hidasteita.
    "Tämän takia vastustan oikeudenmukaisuutta. Summun ius summa iniuria, sanoi Cicero. Ylin oikeus on ylin vääryys. Sen vastakohta on samalta etäiseltä ajalta, lainkäyttö hyvin ja oikein tekemisen taitona (ars boni et aequi)." Tässä JK erottelee turhaan käsiteitä: oikeudenmukaisuuteen on hyvässä juridikaassa (tai ainakin lainkäytössä) aina kuulunut pilkuntarkan lainmukaisuuden ohella myös kohtuullisuus (ars boni et aequi). Tietenkin, vajavaisessa maailmassa kun ollaan, kohtuullisuuden sisällöstä voidaan olla eri mieltä taikka sitä ei aina tavoiteta, mutta aina siihen pyritään.

    VastaaPoista
  13. "Rikosoikeus sinänsä on projekti yhteisten päämäärien tavoittelemiseksi ja häiriöiden vaikutusten vähentämiseksi."

    Melko hyvin sanottu.

    Rikosoikeus (järjestelmänä)on valtion säännelty kurinpitojärjestelmä, joka vaikuttaa kansalaisiin ennakollisesti ja jälkikäteisesti, tarvittaessa rankaisemalla yhteisölle ja yksilöille haitallisista tai vastaisista teoista.

    Jos rikosoikeudenjärjestelmä ei toimi tai on tehoton vaikkapa liian lievä, joku taho tai yksilö ryhtyy valtion sijasta tai ohella pitämään kuria.

    VastaaPoista
  14. "Vapaa tahto" ilmentyy(kö) silloin, kun subjektilla on kaikki tarpeet tyydytetty. Selustamme on turvattu eikä oma lehmä ole ojassa.

    VastaaPoista
  15. Jukka K: "Olen hiukan hämmästellyt sitä, kun olen lukenut eilisen kirjoituksen kommentteja ja ennen samankaltaisten, miksi kaikki ovat menettäneet mielenkiintonsa Neuvostoliiton tekemiä sotarikoksia kohtaan. "

    Ehkä kyse on öljystä tai sitten vain yksinkertaisesti siitä, että tietyille ihmiselle vain natsien tekemät ihmisoikeusrikokset ovat "oikeita rikoksia" kun taas neuvostoliittolaisten rikokset "kiusallisia yksityistapauksia".

    Kyse voi olla nimenomaan lännen älymystön älyllisestä ja moraalisesta takalukosta korvien välissä.

    VastaaPoista
  16. Kemppinen:

    Olen hiukan hämmästellyt sitä, kun olen lukenut eilisen kirjoituksen kommentteja ja ennen samankaltaisten, miksi kaikki ovat menettäneet mielenkiintonsa Neuvostoliiton tekemiä sotarikoksia kohtaan.

    Vuonna 2000 kirjoitti oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori Jukka Kekkonen, että Stasi-aineiston käsittely on oikeusvaltion testi ja huomautti että kansakunnan on voitava käydä läpi historiansa kipeätkin vaiheet, jotta tulevaisuuden rakentamiselle luotaisiin optimaaliset edellytykset. Hän varoitteli hysteriasta ja liioittelusta ja kehotti rehellisyyteen "Totuuden tavoittelu on itseisarvo, josta ei ole syytä missään vaiheessa tinkiä."
    Jukka Kekkonen ehdotti "asiantuntijakomission" perustamista.
    Samalla hän varoitteli että mediassa vaikuttava taistolainen toveriverkko ei suin surmin ole halukas menneisyyden käsittelyyn.

    Vuonna 2000 MOT-ohjelma esitteli journalistisen pommin esittäessään dokumenttiohjelman Neuvostoliiton vaikutuskeinoista suomalaisiin toimittajiin.
    MOT julkaisi taustatietona 300 nimeä käsittävän Toimittajaliiton nimilistan, josta syntyi ankara polemiikki ja sensuroitiyritykset. Yle poisti luettelon sivuiltaan ja taistolaistoimittajat tekivät listasta kantelun JSN:lle huonoin menestyksin.

    Lista osoitti, miten laajaa vaikutusvaltaa taistolaiset toimittajat edelleen pystyivät käyttämään suomalaisessa mediassa, kuten Helsingin Sanomissa, YLE:ssä ja MTVS:ssä ja niin edelleen.

    Ei siis ihme, että Neuvostoliiton kauheudet on jätetty kertomatta ja media on keskittynyt esimerkiksi arkkiatri Arvo Ylpön, filosofi Georg Henrik von Wrightin, ja säveltäjä Sibeliuksen ja suomalaisen papiston ym. natsimenneisyyden tonkimiseen.

    Näitä entisiä taistolaisia toimittajia löytyy vieläkin HS:n päällikkötasolla, Reeta Meriläinen, Heleena Savela ja niin edelleen.

    Meillä vallitsee sensuuri. Media ei pysty, eikä uskalla käsitellä Neuvostoliiton ja nykyisen Venäjän hirmutekoja. Monen toimittajan urakehitys on Suomessa tyssännyt jos ovat näitä asioita käsitelleet suomalaisten näkökulmasta.

    Hyvänä esimerkkinä Inkeri kilpisen kirjoittama kirja Toisinajattelija (Kirjayhtymä 1997), joka käsittelee median kulttuuriosastojen toveriverkkoa. Kirja on kertomus toveriverkon röyhkeydestä, vääristelykyvystä ja vallanhalusta.

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Toimittajaliitto

    Toimittajaliiton jäsenet:

    http://portti.iltalehti.fi/keskustelu/showthread.php?t=31338

    VastaaPoista
  17. Hei Jukka ja muut,


    Kiitos kiinnostavaasta kirjoituksesta.
    Mulle tuli mieleen ennen muuta Koskisen
    erinomaisen kiinnostavasta kirjoituksesta Psykologi P. Zimbardon järjestämä koe Stanfordin yliopistossa vuonna 1971.
    Jo muuutaman päivän jälkeen sekä vangit
    että vanginvartijat olivat omaksuneet
    roolinsa. Vartijat simputtajien, jopa varsin monin tavoin väkivaltaiset, roolit ja vangit
    taasen alistujien roolit. Kokeeseen osallistujat olivat kunnollisia college-opiskelijoita ja myös tutkijoita, muun muassa
    Zimbardo itse. Z. ihmetteli omaa toimintaansa
    vielä 30 vuotta myöhemmin. Syitä siihen on monia
    mutta ihmisessä näyttää olevan todellakin taipumus radikaaliin pahaan (vrt. Kantin Radikal Böse) tai ehkä hänessä
    asuu perussynti tai alkusynti (peccatum originale), jota myös perisynniksi toisinaan kutsutaan (vrt. Augustinus).


    yst. terv. Matti

    VastaaPoista
  18. Lainaus Kemppisen blogista (ylapuolelta):

    Siitä on Suomessakin paljon kokemusta, miten ”kansa” tuomitsee – ja siitä, miten lakimieskunta menee perässä (1918).

    Tassa on hienosti ja lyhyesti sanottu koko kapinan loppuselvittelyjen surkeus.

    VastaaPoista
  19. Toimittajaliiton jäsenet ja tarkka selvitys toveriverkoston vaikutuksesta Suomessa:

    journalismi.info/fi/?x=book22

    VastaaPoista
  20. Onpas Pekka Koskiselta hieno ja syvallinen kirjoitus! --Sillalailla!, kiitos!

    VastaaPoista
  21. Tapa on halua/tahtoa suurempi eli tapa vie vapauden koska se on energiatehokasta myös aivoille, joille aika on rahaa. Von Wrightin joissain kirjoissa oli lähteissä tavan teoriasta kirjoitettu (n. 50-luvulla mielestäni) mutta ei ole sen enempää ollut esillä. Kävi ehkä kuin ID-teorioilla, ettei ollut oikein katetta. Kun lapsi opettelee kävelemään hänen suurin mullistus on se, kun maailma kääntyy 90 astetta toiseen suuntaan eli tässä on ihmisen suurin ihme: miten katto ei enää näytä olevan edessä vaan ylhäällä on suuri mullistus. Seuraava on askel, jossa tasapaino koetellaan. Silti vapaa tahto tulee kun taapero päättää kävellä huoneen halki ja takaisin ja seuraavan kerran ulos ovesta ja mennä muiden sekaan. Ellei sitäkin voida pitää signaaliteorian alaisena? Mielestäni on olemassa vapaata tahtoa mutta tiede ei osaa tarttua geometrisesti enää vaan uskotaan epistemologiaan joka on vanhaa tietoa.

    ----
    Illuusiovapaata pohdintaa on kutsuttu objektiiviseksi mutta ei ole synonyymi. Pitäisi palauttaa oikeat termit (etenkin niille, jotka minua jatkuvasti siitä muistutti)...eli jokainen alkakoon itsestään. Tämäkin on neuvo, joka on minulle tärkeä kun nimenomaan uskon oikeudenmukaisuuteen enkä niinkään tasa-arvoon vaikka molempien rooli on täydentää toista. Dahrendorff on sanonut (mm) että nämä eivät voi toimia samaan aikaan mutta analyysissä voivat.

    Kiitos upeista jutuista, suuresta tahdostasi nimenomaan olla illuusiovapaa ja objektiivinen ja tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen.
    Olen sinun fani ja sen tiedät. Elämäni on ollut sitkeää ja vaikeaa ja jos olen psykopaatti geeneiltäni voidaan lisätä, että sekin tauti tai luonne
    on korjattavissa vapaalla tahdolla.

    Chris

    VastaaPoista
  22. (Olen tästä ennenkin kirjoittanut...) Termin maanis-depressiivinen käyttämisestä pitäisi luopua siksi että se ei tarkoita läheskään samaa kuin termi kaksisuuntainen mielialahäiriö. Tämä kuitenkin on virallinen nimitys. Vähintäänkin "maanis-depressiivisen" käytön yhteydessä pitäisi sanoa "aikaisemmin, osin virheellisesti, käytetty termi". Lisäksi olen sitä mieltä, että "häiriö" on liian lievä sana kuvaamaan elinikäistä vakavaa sairautta. Oikea termi tietysti on - kaksisuuntainen mielialasairaus ja sen eri muodot.

    VastaaPoista
  23. Himmler ei oikeasti ollut Primus inter pares, oli vain hyvin utelias, esim. antropologiasta. Jossain toisessa todellisuudessa hänestä olisi tullut hyvin hyvä Vakuutus Oy Firman henkilöstöpäällikkö.

    VastaaPoista
  24. Ad Omnia: - ilmianto - Pekka Koskinen, s. 1943, jäi eläkkeelle Helsingin yliopiston rikosoikeuden professorin virasta.

    Ammattilaisten piirissä jokseenkin välttämättömänä pidetään teosta:
    Lappi-Seppälä, Tapio - Heinonen, Olavi - Koskinen, Pekka - Majanen, Martti - Nuotio, Kimmo - Nuutila, Ari-Matti - Rautio, Ilkka:
    Rikosoikeus.

    VastaaPoista
  25. Ad Omnia: - tuomioistuimen määräämän mielentilan tutkimuksen tekee virkalääkäri, joka ei hyödy lausunnoista eikä tietenkään niiden suunnasta.

    Koska virka on hyvin raskas eikä palkka ole ihmeellinen, lausuntoja on ollut menneinä vuosikymmeninä laatimassa psykiatreja, jotka ovat olleet minun henkilökohtaisen käsitykseni mukaan kovin kiinnittyneitä johonkin tiettyyn ajattelutapaan.

    Nykyisen Psykiatrisen vankisairaalan (ent. Vankilamielisairaala) Hannu Lauerma julkaisi viimeksi teoksen, johon on mielestäni aihe tutustua:

    Pahuuden anatomia: Pahuus, hulluus, poikkeavuus. Helsinki: Edita, 2009. ISBN 978-951-37-5451-8.

    VastaaPoista
  26. "Olen hiukan hämmästellyt sitä, kun olen lukenut eilisen kirjoituksen kommentteja ja ennen samankaltaisten, miksi kaikki ovat menettäneet mielenkiintonsa Neuvostoliiton tekemiä sotarikoksia kohtaan."

    Minä en ole menettänyt kiinnostustani, sitä ei koskaan ole edes ollut. Sodissa on aina syyllistytty hirmutekoihin ja vain sotien loppuminen lopettaa ne.
    Toisaalta niinkauan kun meillä on ihmisiä jotka rakentelevat mielessään erilaisia salaliittoteorioita, milloin taistolaisverkostoista milloin CIA-kätyreistä jne., saattavat nämä valtaan päästessään lyödä päätänsä mäntyyn tai vaikka palmuun. Ja se on minusta paljon huolestuttavampaa kuin mahdollinen pyykin pesemättömyys.

    IsmoK

    VastaaPoista
  27. Jos minulla taas on kaksisuuntainen mielialahäiriö minä sanoisin, että olen löytänyt alueen missä sillä on hyvää käyttöä; tiede ja kriittinen ajattelu. Kuten Niiniluodon kirjossa miten synteesi tapahtuu se on samaan aikaan kuten analyysi. Kaksisuuntaista siis kuten aikakin: tic-tac sanoo kello. Rytmi on kaksisuuntainen kuten ymmärrys ja reflektio. Ei mitään sairasta siis mutta sen hallitseminen on aikaa vaativaa tässä nykyajan hosumisen mentaliteetissa jossa kukaan ei enää tee sitä työtä mihin on kouluttautunut (paitsi käsityöt ja lääketiede kenties). Kaikki muut tekevät tietotekniikkaa jossain määrin ajallisesti eikä sitä omaa pääkompetenssia: valmistaudumme kybergi-yhteiskuntaan ja siinä ei tarvita kuin kaksi juristia, yksi tuomari ja pari muuta akateemista: muut tekevät jotain energiaan nähden tai joutuvat maan alle ensin kylpylä-meiningeissä ja lopulta heidät sidotaan uusiksi energiavaroiksi joko juoksemaan nauhalla hampurilaista vastaan tai tapettavaksi ja sisälmykset menevät myyntiin maan pinnalla. Jotain scifiä joka on tätä luokkaa.
    Ihminen uskoo aivan liian paljon omasta itsestään, omasta lajistaan ja omista näkökulmistaan. On hyvä ottaa koko maailman tavat ensin eikä uskoa, että vanha mantere olisi suuntaanäyttävä jonain päivänä etenkin kun meillä on vanhustenkoti parhaimpana kuvauksena mistä paikasta on kyse: Eurooppa on vanhusten koti ja siinä tarvittaisiin näitä kaksisuuntaisen mielialahäiriön omaisia enemmänkin jos se on luonnollisen ja kriittisen ajattelun äiti. Kuka on opettanut pois siis oikeasta synteesistä kouluttamalla vuosisatoja väärin? Kirkkoko? Kuninkaatko? Kuka mittaaa laatua ja best of the fittest jos raha itsessään on falski mittari, kuninkaiden raha eli valmiiksi suosiossa olevat saivat rahaa eikä niin,että parhaimmat pärjää. Siinä leikissä on sadistisuus suurempi tauti kuin ne kaksisuuntaiset mielialahäiriötä potevat luovat ihmiset, joita nyt pitäisi vimmatusti lääkitä, että saisi suun hiljaiseksi?
    niinkö?

    Kauhea maailma, kamalia ihmisiä vailla tajuntaa missä realismissa oikein eletään. Mutta ei näitä diagnoosivimmattuja kukaan lääkitse vaikka ovat ensimmäisiä, joille pitäisi joku hysteriaan liittyvä lääke löytää. Että saisi heidän suut hiljaiseksi.

    VastaaPoista
  28. ...Terveydenhuollon oikeusturvakeskus määrää, missä mielentilatutkimus suoritetaan ja, jos se suoritetaan sairaalan ulkopuolella, kuka sen suorittaa (Mielenterveyslain 16 §)... Mielentilatutkimus on perusteellinen, ja se kestää yleensä 3 – 6 viikkoa...

    VastaaPoista
  29. Hei vielä Jukka ja muut,


    Hyviä ja pyytettömiä ihmisiä on (tai ainakin jotkut joskus ovat): Yksi sellainen
    oli mitä todennäköisemmin saksalainen sotilas Anton Schmidt, joka auttoi juutalaisia partisaaneja lokakuusta 1941 maaliskuuhun 1942 antaen heille muun muassa väärennetyt henkilöllisyystodistukset ja kuorma-
    autoja. Natsit teloittivat hänet.
    Kun Jerusalemin oikeudenkäynnissä, missä Adolf Eichmann tuomittiin kuolemaan (ja jopa Hannah Arendtin mukaan se oli oikein), pidettiin kahden minuutin hiljainen hetki Schmidtin kunniaksi.
    Tästä Anton Schmidtistä tiedetään varsin vähän,
    mutta se tiedetään, että hän ei auttanut rahan vuoksi.



    yst. terv. Matti

    VastaaPoista
  30. Hovioikeuden auskultantti, lakitieteen tohtori Franz Kafka vs. hovioikeudenneuvos, filosofian tohtori Juka Kemppinen...

    Kumpikos näistä nyt oli se kirjaltaja?

    VastaaPoista
  31. Päivän Derkkulakriminaalistiepistolaan sopinee lainaus Huijauksesta.

    Vankilahenkilökunnan [siis tätä Optulan populaa, latojan huomautus] on ollut lähes mahdotonta uskoa sitä tosiasiaa, että kerran vankeuteen joutuvista palaa vankeuteen vain 35 %, ja toisen vankilakerran jälkeen palaajia on enää runsas 10 % kerran kiven sisään joutuneista. Muut parantavat tapansa, tekevät vain vähän tai taiten rikoksia tai kuolevat pois. Näinhän ei voi olla, koska lähes joka sellissä lojuu uusija! Kysymys on kuitenkin mitä yksinkertaisimmasta näköharhasta. Pieni, rikoksia uusiva vähemmistö käyttää suuren osan vankilakapasiteetista, eikä muita nähdä. Koko tunteissa vellova ja hyvin laajalti käyty kriminaalipoliittinen keskustelu on hämmästyttävän laajalti perustunut arkikokemukseen. Iskulauseet "vankila ei paranna ketään" ja "kerran roisto, aina roisto" ovat eläneet ja voineet hyvin.
    HUIJAUS 369
    Lauerma Hannu
    Huijaus
    rohkaisua, johdattelua, psykoterroria
    9789516563292
    suomi. Nidottu, pehmeäkantinen
    2010 5 työpäivää 9,90€

    VastaaPoista
  32. Yllättävä väite tämä, että Neuvostoliiton sotarikoksiin olisi menetetty mielenkiinto?

    Minulla kun on sellainen tunne, että joskus kun olen itse viitannut niihin, niin aina on joku valveutuneempi heristänyt sormeaan, että älä nyt taas vedä esiin niitä iänikuisia juttuja.

    Mielenkiintoa ei ole menetetty, vaan aihe on edelleen tietyissä piireissä arka, kuten kommentoijat ovat todenneetkin.

    Olen aika monta kertaa esittänyt, kun jossakin on siunailtu ja ihmetelty suomalaisten kulttuuri- ja tiedeihmisten suhdetta natsismiin - että mikseivät ne ryhdikkäästi ja jyrkästi tuominneet sitä (Sibelius) - että miksette kysy elossa olevilta vastaavan totaalisen hirmuhallinnon kanssa pelehtineiltä, että mikä siinä vetosi?

    Ymmärrän hyvin, ettei Sibelius tuominnut Suomen tukea ja turvaa, mutta sitä en ymmärrä, mikä sai fiksut ihmiset riekkumaan verisen diktatuurin puolesta torilla ja turuilla – ja edelleen on monia, jotka eivät edes ymmärrä hävetä sitä!?

    Luultavasti asiaa tutkitaan vasta sitten, kun kaikki osallistuneet ovat haudassa. Ja sitten ihmetellään, että mikä joukkopsykoosi esti näkemästä silmien edessä tapahtuvaa sortoa?

    Eivätkö he todella tienneet, tullaan kysymään vakavalla naamalla.

    Tiesivät, saatana. Koska minäkin, tyhmä tavis, tiesin.

    VastaaPoista
  33. Ajattelen myös että villapaidan valinnan ajattelu on esimerkki vapaasta tahdosta. Ajattelen, siis olen. Olemassa. Ja vapaasti tahtova olento.

    Olen kuitenkin myös lukenut, että on toisenlaisiakin ihmisiä. Toinen tuntee, siis on. Ja kolmas tekee, siis on. Varsinainen baabelin hajaannus siis.

    Ehkä kaikki nämä puolet löytyvät minustakin, kun oikein kaivelen.

    VastaaPoista
  34. mattitanelille:

    Varmasti sotilas Anton Schmidt on ollut hyvä ihminen ja kelpo ystävä.

    Voitaisiinko ajatella myös sotilas Heinrich Severlohia, joka kuoli vuonna 2006 ja oli kuulema hyvä ihminen ja kelpo toveri.
    Tosin hän kunnostautui Normandian maihinnousun aikaan ampumalla kuoliaaksi 1500-2000 amerikkalaista sotilasta suoraan rannalle.

    Severloh Wikipediassa

    Vaikeita asioita, vaikeaa vertailla.

    VastaaPoista
  35. Heittona, josta totuutta - Pekka Koskisen tunnetuin teos on ammattipiireissä niinikään välttämättömänä pidetty: nykyinen rikoslaki.

    VastaaPoista
  36. Luonnossa ovat ainakin suuressa mittakaavassa vallalla luonnonlait. Ne toimivat automaattisesti.

    Yhteiskunnassa pitäisi olla ainakin pienessä (arkisessa) mittakaavassa vallalla yhteiskunnan lait. Ne eivät toimi itsestään, vaan siinä tarvitaan (meitä) juristeja, jotka kyllä osaammekin pitää siitä ääntä.

    Tällä johdannolla olen päätynyt ajattelemaan, että eihän vapaan tahdon mahdollinen puute ole mikään syy laiminlyödä yhteiskunnan lakien soveltamista, vaan pikemminkin peruste tehostaa sitä. Tämä on vanha ajatus, että tasapaino vaatii oikeudenmukaisuutta. Jos jollakin on sidottu tahto sitä rikkoa, on erittäin oikein, että siitä seuraisi automaattisesti rangaistus.

    Edellä sanottu voi kuulostaa kovalta. Se on looginen ajatuskoe.

    VastaaPoista
  37. Ei edes villapaita ole välttämäti vapaata tahtoa..

    Kaksoset-kirjassa (p.80-luvulla, ei tahdo mistään löytyä enää?) oli esimerkkejä miten juuri ne valinnat, joita vapaimpina tahtoina pidämme, olivatkin kovasti geeneissä. Erilleen lapsena adoptoidut kaksoset olivat valinneet nuoruudessaan saman savukemerkin, karkit jne. Sensijaan ammatinvalinta on vähemmän geeneissä.

    Adrian North on Nokian kanssa tehnyt 4000:lla kaksosella tutkimuksen v. 2009 ja huomannut miten musiikkigenresikin on jopa 55%:sti geeneissä:

    http://nakokulma.net/index.php?topic=9147.0

    MrrKAT

    VastaaPoista
  38. "Maanis-depresiivisessä" on jotain hohtoa, kun taas "kaksisuuntainen " on vähän niin kuin liikennemerkki.
    (Ihan samasta sairaudesta on kyse.)

    "Hankala"kin on puettu uusiin vaatteisiin ja muuttunut "haastava"ksi.

    Kuka näitä keksii ja kenen eduksi?

    VastaaPoista
  39. Ad Rienzi et alii: - tiede tuottaa yhä enemmän todisteita siitä, että vapaa tahto on illuusio.

    Illuusioilla on hyvin keskeinen tehtävä yksilön ja yhteisön elämässä.

    Olen ymmärtänyt, että muidenkin kuin Dawkinsin mukaan myös rakkaus on illuusio. Argumentaatioi geenin "itsekkyydestä" taas on vahva.

    Auschwitzin komendantista Hössistä Eichmanniin jne. olen tätä pohtinut. Kun rakkaus ei kuulu minkään tieteen sanastoon, kukaan ei ole sanonut, että noilta ihmisiltä näyttäisi puuttuneen tuo kyky.

    Kuinka moni olisi halukas elämään saamatta ja antamatta rakkautta.

    (Tietenkään en puhu tässä seksuaalisuudesta.)

    VastaaPoista
  40. Tulkinnassa miellyttävä ihminen on yleensä se, joka pitää tulkitsijaa miellyttävänä eli projisaatio on suoraan kohti sitä omaa napaa: ilmankos tuntuu kivalta ihmiseltä. Hänhän näyttää tykkäävän juuri minusta.
    Tämä ei silti saisi korrumpoida y-akselia eli tiedon akselia, jonka vaatimus on se, ettei vaan kuulosta tietävältä vaan myös on sitä. Yleensä oikean tiedon kantaja ja retoriikkaan erikoistunut miellyttävä ihminen eivät edusta samaa juurta: silti kumpikin ovat tärkeitä sosiaalisesti.

    VastaaPoista
  41. No eikä ole kysymys samasta, Pirkko A! Sanaa "maaninen" ei pidä käyttää läheskään kaikista kaksisuuntaisuuden ilmentymistä. Joissakin tapauksissa sana "hypomaaninen" on oikea. Mutta koska emme käytä termiä "hypomaanis-depressiivinen", älkäämme myöskään sanoko "maanis-depressiivinen". Oikea siis on kaksisuuntainen mielialasairaus. Sanoilla on väliä! Emmehän enää sano muslimejakaan muhamettilaisiksi vain siksi, että joku maailmassa vielä muistaa tuonkin vanhentuneen termin.

    VastaaPoista
  42. HS pääkirjoitus 1.3. alkoi: "Poliittisilla johtajilla ei ole oikeuta tappaa oman maansa kansalaisia. - - Lukuisat hirmuhallitsijat ovat tapattaneet juuri omia kansalaisiaan."

    Vastaava muotoilu on ollut kaikkialla. Olenko ylitarkka, mutta en aivan oivalla miksi *omuutta* korostetaan niin kovasti. Po "omanKAAN maan kansalaisia". Luulen, että taustalla on ajatus, että muukalaisten tappamiseen diktaattorin ei käskyläisiään niin paljon tarvitsisi kannustaa, mutta omiaan koirat purisivat vasta vasiten yllytettyinä. Sisällissotien yleinen raakuus ei taida tätä ajatustapaa tukea.

    VastaaPoista
  43. Hei hyvä JarMOm,


    Kiitos kommentistasi.
    Noin voi ajatella, mutta tuollaista ei hyvä ihminen tee. Tappaminen on pelkuruutta.
    Tämänpäiväisessä Jukka K. vähän kritisoi
    pasifismia, jos oikein ymmärsin.
    Pasifismi ei ole passiivista, vaan aktiivista
    toimintaa. Tietenkin on olemassa myös tarkoituksenmukaisuuspasifismia. Itse puhun
    tässä periaatteellisesta pasifismista.
    Toisaalta mikään ismi ei mua sinällään
    miellytä.


    yst. terv. Matti

    VastaaPoista
  44. "..älkäämme myöskään sanoko "maanis-depressiivinen". Oikea siis on kaksisuuntainen mielialasairaus." Tyyppiesimerkki miten lässyttävän hoivakielen mitäänsanomattomat sanat korvaavat totuudelliset, vakiintuneet sanat (vrt alkoholinkäyttörajoitteinen - juoppo).

    VastaaPoista
  45. Hei kaima, sanoilla on väliä, mutta sanojilla vielä enemmän!

    Kun pysähdyttävien sanojen takaa löytyy ihminen, on pysähdyttävä häntä (P.Koskinen) tarkastelemaan.

    VastaaPoista
  46. Anonyymi! Ei se ole "lässyttävää hoivakieltä" että asioita kutsutaan niiden asiallisilla, ajanmukaisilla ja sairausluokitukseen merkityillä nimillä. Esimerkiksi minun diagnoosini on kaksisuuntainen mielialahäiriö, mutta en ole enkä ole koskaan ollutkaan "maanis-depressiivinen", vaikka olen potenut tätä häiriötä, oikeammin sairautta, lähes 40 vuotta.

    VastaaPoista
  47. "Melkein kaikki murhamiehet pitäisi sulkea sairaalaan saamaan hoitoa, koska he ovat hulluja. Mieleltään terve ei tapa toisia ihmisiä."

    - Jukka Kemppinen, 1.3.2011

    Tämänkaltaiset mielipiteet ovat kovaa valuuttaa venäläisten ja baltialaisten rikollisten piirissä. Rikokseen syyllistynythän on itse vain sosiaaliekonomisten olosuhteiden uhri, jolle täytyy järjestää Suomesta hoitopaikka.

    Hauska nähdä kuinka kauan tuollainen sinisilmäisyys säilyy täällä hölmöläisten maassa :)

    VastaaPoista