27. helmikuuta 2011

Kahteenveto




Tarjoan tilaa tässä blogissa joidenkin henkilöiden käytettäväksi. Mielessäni on joukko juristeja, sellaisia kuin esimerkiksi Pekka Koskinen, Kimmo Nuotio, Aulis Aarnio, Raimo Siltala, Jukka Mähönen Markku Arponen, Olavi Heinonen, Pirkko-Liisa Haarmann. Ja pari kirjailijaa.

Toivon ettei kukaan nimeltä mainituista pahastu tästä ajatuksesta. Ainakin kaikki mainitut on saatu kiinni tämän blogin lukemisesta. Siis ainakin epähuomiossa tai varomattomuudesta.

Jotkut tuntemani henkilöt tietävät asioita ja heillä on sana hallussaan. Jokin vähäisempi syy, kuten verkkovieraus, pidättelee bloggaamasta, ja onhan tämä ajoittain teknisestikin työlästä. Jokin tärkeämpi syy estää muistelman kirjoittamisen. Ymmärrän muuten oikein hyvin, että tuomarit eivät juuri kirjoita. Asianajajillakin on sama ongelma. Puoli sukua teki töitä, kun isäni julkaisi aikoinaan muistelmateoksen – mitä mielenkiintoisempi asia, sitä todennäköisemmin se kuuluu vaitiolovelvollisuuden piiriin. Lisäksi sangen monista ihmisistä on vastenmielistä saattaa entisiä kollegoita – kuolleitakaan – epäedulliseen valoon. Siinä menee toinen puoli kiinnostavia asioita.

Kolmanneksi moni vähissä hengin eläkkeelle selviytynyt kammoksuu vänkäämistä ja nokittelua. Jouduin taannoin selittämään, mitä eroa on tuomarin virkarikoksella ja muutoksenhaulla eli hakijan käsityksen mukaan virheellisellä ratkaisulla. Selitys ei mennyt perille.

Menin hiljan Facebookiin, jota olen suuresti kammoksunut. Luulin sitä pelkästään alaikäisten hölötyskanavaksi. Olen mieltynyt sen tarjoamaan tilaisuuteen saada tietoja, jotka saattaisivat muuten mennä sivu silmien, esimerkiksi että joku etäisempi tuttu on kuollut tai mennyt naimisiin tai muuttanut maasta.

Facebook ei ole oikea paikka selittää asioita. Tilaa on vähän ja pelin henki on lyhyet tiedot. Vihje – useampikin ihminen näyttää pitävän siellä lukua jälkeläisistään ja yhteyttä lähipiiriin. Siinähän pääsee itse päättämään, kenen kanssa on tekemisissä. Lisäksi esimerkiksi Radio 1 ja, Yle Klassinen ja  Yle Teema ovat FB:ssä hyödyllisiä – sinne ilmestyy tietoja ja taustoja erilaisista rahvaanomaisista huvituksista, kuten R. Nordellin juttu ”A. Döblinin ekspressionismi ja 1500-luvun vokaalipolyfonia”. The New York Review of Booksin artikkeleista saa paremmin käsityksen Facebook-sivulta kuin heidän kotisivultaan. Sama koskee Paris Review’ta, josta luin äsken, miten Jorge Luis Borges vertaili tuntemiaan James Joycea ja T.S. Eliotia, jonka kriittisiä esseitä häiritsi Borgesin mielestä liian hienostunut erottelu. ”Eliotia luettuaan vakuuttuu, mutta Coleridgen esseen luettuaan muuttuu.” Cahiers de Cineman puoliksi japaninkielisiltä sivuilta kävi ilmi, että mm. Bergmanin ”Neidonlähde” on kokonaisuudessaan verkossa, YouTubessa, siis ilmaiseksi.

Olen jo oppimassa, mitä elokuvat katson isosta televisiosta, mitkä tietokoneen näytöltä. Uskokaa pois, jälkimmäiseen ryhmään kuuluvia on paljon. Tai ehkä se johtuu heikonlaisesta näöstäni.

Lehdistä juuri Facebookin kautta olen löytänyt brittiläisen The Guardianin osion Guardian Law

Artikkeli ”Miten välttää valokopioijan ura” oli oikein asiantunteva. Olen itse ollut päätoiminen valokopioija ja niittaaja useita vuosia. Palkkakuitissa luki ”vanhempi oikeussihteeri”. Guardianin artikkelissa tosin puhuttiin asianajotoimistojen nuorimmista juristeista. – Juristit eivät ole toistaiseksi osanneet päättää, onko kaikki valokopioina jaetut paperit vielä luettava ääneenkin. Paavo Salervo –vainaja luki kaiken. Luulen että se vaati jäseniltäkin hermoja.

Tarjoukseni ajankohtaisten tai epäajankohtaisten ”lappujen” julkaisemiseen tässä perustuu ainoastaan siihen, että blogin lukijakunnan kasvattaminen taitaa vaatia ainakin vuoden tai kaksi. Kysymys ei ole sisällöstä. Kestää aikansa ennen kuin sana on kiertänyt. Siinä muuten sitten Facebook voisi auttaa.

Tarjoan myös lähdesuojaa. Jos joku, sanotaan vaikkapa kirjailija, haluaa lausua pari valittua sanaa kustantajan tai arvostelijan typeryydestä, hän voi kirjoittaa nimellä Anonyymi.

Yksi ehto: minä valitsen, mitä julkaisen. Kommentteina julkaisen kaiken, mikä pysyy lain rajoissa ja jollain tavalla asiassa.

15 kommenttia:

  1. Kari Uoti kritisoi Facebookia, mielestäni aika yksipuolisin argumentein. Kun vanhoina aikoina pysyi perillä jälkikasvun sosiaalisista suhteista seuraamalla kodin ainoan lankapuhelimen pirinää ja kuulostelemalla kulmilla, nykyisin Facebook saattaa olla hyvä väline, ainakin jos osaa olla sen verran hiljaa ettei potkita pois kaveripiiristä. Ja siinä oppii vanhakin pitämään turpansa enimmäkseen kiinni ja kommentoimaan ainoastaan harvakseltaan. Samalla nämä juniorit ehkä huomaavat, etteivät ne kalkkikset aina ole ihan niin kalkkiksia. Suosittelen yrittämään lasten kavereiksi ja pysymään siellä.

    Myös harvemmin tapailtavien kaverien kanssa pystyy pitämään yhteyttä ilman suurempaa painotusta. Kun harvoin soittaa, puhelinsoitto saa suuremman painon kuin välttämättä tarvitsisi, Facebookissa on helppo heittää kommentti.

    Ja kuten minkä tahansa työkalun kanssa, isäntänä Facebook on kauhea. Vie kaiken ajan ja elämän. Mutta kai sitä ennenkin oli ihmisiä, jotka käyttivät kaiken aikansa puhelimessa tai kirjoituskoneen ääressä ja tässä välillä sähköpostissa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Jukka tarjouksesta. En tosin oikein ymmärtänyt, mitä tarkoitit. En silti epäile meidän kampakeraamisen ajan ihmisten tunteman sävelmän tavoin: Se oli niin suurta, kaunista se oli niin, mutta kaunista valhetta vainen.

    Suosikkipalstojani Hesarissa on Vesa Karosen mainiot radion ja tv:n kielenkäyttöä älykkäästi piikittelevät perjantaikolumnit. Ehkä tässä voisi puuttua vielä yhteen kielenkäytön omituisuuteen, johon olen puuttunut jossain ennenkin. Tänäänkin jossain uutisissa kerrottiin, että esillä on ajatus puuttumisesta Gaddafin ihmisoikeusrikkomuksiin.

    Rikkomuksiin? Suomessa, kuten yleensä muuallakin, rikkomus on vaikkapa kävely punaisia valoja vasten tyhjässä risteyksessä. Ehkä Gaddafikin on kamelikuskeineen syyllistynyt moiseen, vieläpä turvavyötä kiinnittämättä, ja turvakypäräkin varmaan sotkisi hyvin suunnitellun kampauksen ja tarkoin solmitun huivin. Mutta sitä kai ei tarkoiteta.

    Jos puhutaan vakavista sotarikoksista, rikoksista ihmisyyttä vastaan tai kansanmurhasta, jumalauta niitä ei saa kutsua rikkomuksiksi. Oikea termi on ihmisoikeusrikos tai neutraalimmin edes ihmisoikeusloukkaus (human rights violation).

    Tunnetusti en ole mikään erityinen kriminaalipolitiikan haukka, kaukana siitä, ja rauhanpuolustajana tietysti tuttavallisemmin pulu. Mutta jotain rajaa. Ei kai Adolf Hitlerinkään rikkomuksista juuri näe kirjoitettavan. Ausschwitz-rikkomukset särähtäisi kyllä aika lailla korvaan.

    VastaaPoista
  3. HIENO EHDOTUS

    Nayttaapa toissapaivainen ehdotukseni poikineen
    hienon tuleman. Alkuperainen ajatukseni oli, etta
    Jukka Kemppinen, Jyrki Virolainen ja Pekka Koskinen tuntuvat olevan niin somasti eri lailla kirjoittavia juristeja, etta olisi suuri ilo lukea tallaisia teksteja samana paivana.
    Taman bl;ogin pitaja on kehittanyt ajatusta ja
    paatynyt hurjan hienoon tarjoukseen. --
    Toivotaan tuloksia!!

    VastaaPoista
  4. Ilman että kenenkään olisi tarvinnut nousta muurin päälle lukemaan tuomioita vihreästä kirjasta tai käskemään ottaa rotat kiinni, Suomen huippujuristit kurkistelevat kulisseissa vaikka olisi tilaisuus astua esiin ja ottaa kantaa.

    Mutta kun kutsu käy pönöttämään Ilkka Kanervan synttäreille, niin pää kolmantena jalkana riennetään paikalle.

    VastaaPoista
  5. Ad Pekka Koskinen et alii: - tarkoitan vain sitä, että tässä olisi "Vieraskynä"-tyyppisen tekstin paikka, omien kirjoitusteni joukossa. Päivän kommenttisi on juuri sellainen, painava. Jutun kuvasta näkee (klikattuaan sen isommaksi), että tällä sivulla käy 100 000 ihmistä kuukaudessa, 3 500 - 4 000 päivässä. Se on paljon.

    Toinen vaihtoehto, jota olen kokeillutkin, on tässä julkaistava haastattelu. Mutta jos vieras kirjoittaa omalla nimellään, on se suorempaa.

    VastaaPoista
  6. "Juristi on poliitikon toukka-aste"

    - Erno Paasilinna

    VastaaPoista
  7. Kemppisen listasta puuttuu Jyrki Virolaisen nimi. Tähän on tietysti selvä syynsä, koska Virolainen pitää jo omaa mainiota blogiaan.

    Nyt Kemppisen mainitsemilla nimillä ei ilmeisesti ole hallussaan tällaista ehkä vähän työlästäkin foorumia. Kemppinen siis tarjoaa paikan julkaista.

    Ja kyllä Virolainenkin tänne kirjoittelee kommenttejansa. Ja parin(?) tuopin(?) jälkeen oikein kipakoita sellaisia.

    VastaaPoista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  9. Rikkomuksiin? Suomessa, kuten yleensä muuallakin, rikkomus on vaikkapa kävely punaisia valoja vasten tyhjässä risteyksessä.

    Tämähän ei pidä paikkaansa. Nykysuomen kieleen kuuluu olennaisesti sellainen seikka, että kirjoittaja saa itse määritellä sanojen merkityksen ja tarkoituksen. Erityisesti STT on ottanut tämän ohjeekseen kun sen henkilökunta kääntää Reutersin uutisia. Uutta luovaa "kielenkäytöstä" kopioidaan sitten kaikkiin verkkojulkaisuihin.

    Tosin osaavat vanhatkin. Kemppisellä on esimerkiksi muutama täysin virheellinen sana käytössä ja tätä perustellaan jollain ihme perusteilla. Esierkkejä en jaksa laittaa, mutta sen verran totean, että jos jotain on suoritettu, niin se on ohi.

    VastaaPoista
  10. Nöyrät kiitokset Tuomari Kemppiselle, montaa postausta ei ole jäänyt lukematta. Olen merkinnyt joskus tekstissä julkaistuja lukuja muistiin sillä ajatuksella, että josko viittaamalla niihin jos ei muuten, saisi ehkä jonkun toisenkin viattoman sielun turmeltumaan tämän blogin seuraajaksi. 22.09.2005 ensimmäinen bloggaus, 09/2006: 200 000 kävijää. 4/2007: 400 000 kävijää, 1 900 päivässä ja nyt siis 100 000 kuukaudessa, 4 000 päivässä. Vaikka blogisti on joskus kirjoittanut: ”Tunnustan röyhkeästi kirjoittavani joskus ihan sillä silmällä, että katsotaanpa, miten moni inhoten klikkautuu pois.”

    VastaaPoista
  11. Ai, luin ensin otsikon "käteenvedoksi."

    VastaaPoista
  12. Voihan harmi!

    Linnan kudillakin on sana vapaa?

    VastaaPoista
  13. Ad Toipila - Kukapa tänne toipilaitten yms. kommentaattorien hallitsemaan blogiin nyt aivan selvin päin viitsisikään kirjoitella!

    VastaaPoista
  14. "Ad Toipila - Kukapa tänne toipilaitten yms. kommentaattorien hallitsemaan blogiin nyt aivan selvin päin viitsisikään kirjoitella!"

    Ihmeellisen totta! Itsekin monet kerrat olen päissäni kommentoinut tätä blogia. Kemppisellä on selkeästikin jonkin sorti taito hyppysissään :) Nostakaamme malja - tuoppi - tälle blogille, monia armorikkaita vuosia!

    VastaaPoista
  15. Luin kerran blogia selvin päin, ja sen aiheuttamaan ryyppyränniin meinasi mennä työpaikkakin!

    VastaaPoista