13. tammikuuta 2011

Kirjaimista




Kysyn neuvoanne.

Elämääni leimaavat yhä vahvemmin kolme voimaa, jotka Ian Morris mielestäni täsmällisesti määrittää historiallisen muutoksen moottoreiksi, laiskuus, ahneus ja pelkuruus.

En aio nytkään ripittäytyä. Laiskuus ja pelkuruus yhdistyvät edesmenneen teknillisen korkeakoulun piirissä saamaani opetukseen, joka jyrähtää kuin Jumala Siinailla: Älä korjaa sitä, ellei se ole rikki.

En osaa tietotekniikkaa ja erilaisista sovelluksista tunnen vain alkeet. Tietojenkäsittelytieteen teoriasta ja kukaties algoritmiikasta on tarttunut vaatteisiin joitakin tietoja.

Niinpä en voi koskaan tietää, mitä seuraa koneen pikku virittelystä eli tunnaamisesta. Joskus siitä seuraa satojen työtuntien riesa, joskus satojen työtuntien säästö.

Vaikka olen nyt kysymässä, miten muotoilla blogi, annan kiireesti neuvonkin: kun kirjoitat itse, kirjoita rumaa tekstiä ja viis veisaa hienouksista. Aina eli siis aina olisi tallennettava ascii-muodossa, josta käytetään myös nimityksiä plain text ja jonka tiedoston tunnus on txt. Sitä, muotoilematonta tekstiä, mahtuu pienimpään kaupasta saatavaan muistitikkuun enemmän kuin kukaan jaksaa kirjoittaa.

Olen nähnyt muutamien opinnäytteiden katoavat bittiavaruuteen lopullisesti. Olen itse taistellut usein ja hävinnyt aina. Esimerkiksi uskominen mainoksiin on typeryyttä – Wordilla ei kannata yrittää taittaa eli sijoittaa kuvia tekstin lomaan.

Blogger miellyttää minua, koska se on niin alkeellinen. Yksi kuva, tekstiä, mahdollisimman vähän kilkkeitä. Varmistuskopiointiohjelmia parempi keino tallettaa teksti ja kommentit on kopioida ne leikepöydän kautta talteen. Tallessa ovat.

Textpress olisi säädyllinen blogin muoto, eikä senkään käyttäminen huimaa päätä vaikeudellaan. En kuitenkaan halua tehdä verkkojulkaisua enkä olla riippuvainen ainoastakaan apulaisesta, vaan haluan kirjoittaa kirjoituksia.

Totta puhuen osaisin käyttää ladontaohjelmaa ja tuottaa graafisesti tyydyttävää tekstiä. Kun aloitin kustannustoimittajana, kirjat valmistettiin kohopainossa eli ei edes offsetissa. Seurasin vierestä sellaisten mestareiden kuin Markku Reunasen ja Reijo Salkolan toimintaa. Siihen aikaan oli tapana käyttää esimerkiksi runokirjoissa kansipaperia, jossa teksti oli ladottu, ja tulos oli usein hivelevän kaunis. Sellaisia kirjoja on hyllyssäni kymmeniä. Jostain tulee mieleen esimerkkinä Pertti Niemisen Kiinan runous-sarjan ”Jadepuu”. Hieno oli myös ”Suuri tuuli”. Oltiin korkealla kansainvälisellä tasolla. Ja talossa oli Ahto Numminen ja pari muuta, jotka osasivat jopa tekstata kannen, terällä tai siveltimellä. Se ammattitaito lienee kadonnut. Ruotsinmaalla sitä näkee vielä.

Kirja ja verkossa ilmestyvä teksti ovat niin kovin eri asioita. Silti niillä on pohjaltaan sama päämäärä. Graafisesti tekstin tulisi olla niin huomaamatonta, että lukija voisi keskittyä sisältöön, ja toisaalta niin vaivatonta lukea, että lukijalla on mahdollisuus kyllästyä ensin sisältöön.

Meidät ohjattiin joskus määrätietoisesti ulko-ovelle, kun oli käsketty puhumaan verkkomediasta opetuksessa. Menimme sanomaan, että se pitäisi keksiä ensin. Vuosi oli varmaan 2001. Yleinen ja arvovaltainen käsitys oli, että pannaan oppikirjat verkkoon, ja valmista on.

Nähdäkseni tässä asiassa ei ole ilmennyt kehitystä kymmeneen vuoteen. Jäin synkkiin aatoksiin katsottuani televisiosta dokumentin ensimmäisistä eurooppalaisista. Se oli aivan ajan tasalla, hyvin tasapainotettu ja havainnollinen. Millainen olisi verkkomateriaali vaikkapa puukoista, tai autoista, tai hammasharjoista…? Kertovat museoiden sulkevan oviaan rahan puutteessa. Jo 1400-luvulla saavutettua tekstin tasoa ei ole ylitetty. Ranskalainen 1700-luvun suuri tietosanakirja (joka on verkossa) on lukijan kannalta parempi kuin esimerkiksi Wikipedia. Ehkä yleisö joutuu odottamaan sata vuotta. Odotukset eivät ole suuret, koska mobiililaitteiden mahdollisuudet ovat niin toiset kuin kiinteiden.


28 kommenttia:

  1. verkkomedia on lyömätön. vaikka pitäisi kai kehittää julkaisemisen rituaaleja.

    VastaaPoista
  2. Taittoveistä tuli jokus käytettyä kun vastuu oli, ja taas tuntipalkkaiset menneet tuutimaan -
    tai mitä sitä nyt kukin aamuyön tunteina.

    Kysyin kerran Ulla Kirjamaasta, Antti Tuurin historiaan luomasta hahmosta jolla muuan trilogia, ei kun peräti neljä kirjaa, on yhdistelty
    - hää Antti vastasi: "minä nautin kirjojen tekemisestä, ladonnasta ja sitomisesta."
    Työstään pitävä naishahmo tosin kopioi käsin, ja sitoi (ne ko. suuret kirjat joku oli 1700-luvulla oikeasti kirjaillut ja sitonut).

    VastaaPoista
  3. Siitä on jo vuosikymmeniä, kun Heiskasen Topi opetti meille lukiossa tekstauksen ja kalligrafian alkeita ja kertoili muutamalle kiinnostuneimmalle terien hiomisesta, paperien ja musteiden valitsemisesta ynnä muista alan hienouksista. Siveltimellä en ole tekstannut koskaan, mutta terällä olen muutaman perustamiskirjan töhertänyt ihan töikseni, ja saavat ihmiset vuosien päästä lukea pergamentista kuka oli presidenttinä ja kaupunginjohtajana, kun erästäkin kasinoa rakennettiin.
    Topi on myös "uuden kaunokirjoituksen" kehittäjiä. Se perustui venetsialaiseen cancellarescaan, jota kirjurit olivat kehittäneet helpoksi kirjoittaa. Siihen asti oli käytetty 1800-luvun ihanteisiin perustunutta lähinnä kuparikaiverruksiin sopivaa tyyliä, jonka moni yli viisikymppinen vieläkin hallitsee.
    Nykyään ladotaan. Opettelin senkin 1980-luvulla Agfan systeemillä, jossa oli peräti tusinan verran fontteja erikseen ladattavissa isolta lerpulta, ja teksti piti erikseen lähettää ruudulle johon ilmestyi vihreitä pykälikkäitä kirjaimia — kaikkea muuta kuin WYSIWYG. Yksi ruutu neljää latojaa kohti. Systeemi kehittyi ja teki (paperille) huikean hienoa jälkeä, toimisto-Macit eivät kyenneet samaan vielä moneen vuoteen.
    Mutta Kemppisen Wordista sanomaan voin vain huokaista aamenen perään. Wordilla "taitettuja" tiedostoja käsitellessä sanasto on usein muuta.
    Meillä on sama lempikirjasinkin, Garamond. Tosin Times toimii lähes aina, ja Helveticakin kelpaa leipätekstiin — turha yrittää Arialia, ei ole sama. Aika vähän tarvitsee muita kuin klassikkoja. Joista paras on se roomalainen meisselikirjain...

    VastaaPoista
  4. Ad Omnia: - luin joitakin vuosia sitten ruotsalaisen kirjan, jossa kertoiltiin uuden kirjaimen kehittämisestä. Hyvältä ammattimieheltä siihen menee tuonkin kirjan mukaan ihmisikä.

    VastaaPoista
  5. Suuruudet myös vuonna 2011: Notepad ja vi(m). Syystäkin.

    Kehnoin multimediatotetus kuunaan: RT-kortit, ensimmäinen digiversio.

    Opiskellessani sanottiin, että ammattilaisen tunnistaa lyijykynän käytöstä. Täytekynääjät luulevat itsestään liikoja. Asia on päivittynyt: monimutkaista editoria ja koreaa muotoilua käyttävät ovat poikenneet olennaisesta.

    Vaatii hieman arvovaltaa eli pokkaa ja lisäksi aitoa kiirettä, mutta muutamat tärkeimmät merkinnät on tehty kylmästi cat:illa.

    VastaaPoista
  6. Mahtavista työkaluista ja opinnäytetyösuruista: Zero Assumption Recovery on ohjelma, joka jokaisen opinnäytetyön ohjaajan olisi syytä tuntea hyvin. Teen tätä mainostusta ilmaiseksi, hyvät kysyjät.

    Ilmaista on myös kyseisen ohjelman digikameran muistien palautus, trial-versio tekee tätä heti ja hyvin ohjein. Lataus muutama minuutti, asennus alle minuutti (Jopa Vistassa!), palautus 2-3 tuntia. Katso, kuvat tulivat takaisin!

    VastaaPoista
  7. Tästäpä sain kimmokkeen kokeilla verkosta löytyvää ilmaista Scribd-ohjelmaa kirjan julistamiseen :

    -Jo useampi vuosi sitten hylkäsin Wordin täysin yhteensopivan Open Office Writerin tieltä. Se sijoittaa kuvat nätisti paikoilleen ja osaa tallentaa myös pdf:nä.
    -Kuvat olen skannannut perhearkistosta jokakodin monitoimikoneella (Lexmark Gigantista 40 e)

    Tämä ei siis ole ns. Google Book, eli julkaistun kirjan mainoslyhennelmä, vaan tiedosto suoraan koneestani.

    Näyttäisi toimivan. Kääntelee sivujaan kauppojen mainoslehdyköiden tapaan, kunhan vähän harjoittelee.

    VastaaPoista
  8. "Aina eli siis aina olisi tallennettava ascii-muodossa, josta käytetään myös nimityksiä plain text ja jonka tiedoston tunnus on txt."

    Korjaan tätä sen verran, että ainakaan suomenkielistä tekstiä ei kannata tallentaa ascii-koodauksella, sillä se ei sisällä suomen aakkosista kirjaimia å, ä ja ö. "Plain text" tarkoittaa olennaisesti merkkijonoa, mutta merkit voidaan koodata monella eri tavalla. Vanhaan aikaan suomea koodattiin yleensä 8-bittisellä ISO-8859-1 -merkistöllä (latin1 kavereiden kesken), nykyään yleisimpiä ovat erilaiset Unicode-koodaukset, kaikkein yleisimpänä vaihtelevabittinen utf-8.

    VastaaPoista
  9. Yksi tyylikäs vaihtoehtohan on tehdä - ja nimenomaan Notepadilla .txt-tiedostona - omat verkkosivut. Blogin voi sitten laittaa vaikka sinne. Koodaamisen opettelusta on paljon hyvää materiaalia netissä, XHTML/CSS:n pystyy opettelamaan (tai ainakin sitä oppii soveltamaan käytännössä, netin äärellä ollessaan) vaikka aivan nollasta muutamassa viikossa, siis nimenomaan jos ei tarvitse "kilkkeitä". Tuli vain mieleen.

    VastaaPoista
  10. Tässä nimetön Esko Kuokkanen. Teen työkseni paljon kuvia sisältäviä kirjoja ja artikkeleita. Taittajan ja kustannustoimittajan iloksi teen printin, johon sijoitan kuvat ja piirrokset niiden oikeisiin kohtiin tekstin väliin. Wordilla sen voi joten kuten tehdä, jos hermo kestää. Mutta Open Office -teksturi on kuin oikea Indesign -taitto-ohjelma: tuon kuvakokoelman ruudulle teksisivun viereen. Raahaan halutun kuvan tekstin sekaan, pienennän kuvaa tarpeen tullen ja se on siinä. Windows seiskan kuvapalvelu ei näin toimi, mutta joku albumiohjelma (Zoombrowser vaikka) käy. Oli kivaa puuhaa miniläppärillä espanjalaisessa kahvilassa. Itseäni hemmottelen (ja toivottavasti kustannustoimittajaakin) Palatino Linotype -fontilla. Latojalle menee pelkkä txt ilman kuvia kuvalevykkeen mukana.

    VastaaPoista
  11. Perehtymättä Armas Pajatin "Latomisen taito" kirjaan ei voi edes puhua vakuuttavasti kirjasintyypeistä, saati latomisesta.

    Esimakua saa:
    http://www.typo.fi/vault/pajatti-kirjainlajit

    JR50

    VastaaPoista
  12. Mutta mitä tekee keisari Trajanuksen muistoteksti vuodelta 114 tuossa tämän kirjoituksen yllä?

    Piileskeleekö Times Roman-fontin alla roomalainen kalligrafi?

    Meillä isäntä on opettanutkin kalligrafiaa opistossa, mutta oppilaita ei ole juuri näkynyt. Tietokone tekee kaiken niin paljon paremmin.

    VastaaPoista
  13. Viitisen vuotta sitten, kun blogit tulivat suosituiksi, niille syntyi merkillinen vastaliike, josta yhä mietiskelen oliko sillä tietoinen tarkoitus saada blogit epäilyttävien kirjoihin. Menetelmä oli se, etä ryhdyttiin veisaamaan kansalaisjournalismista. Edelleenkään en tiedä, kenen päästä on peräisin ajatus, että blogin pitäisi olla kansalaisjournalismia ja miksi.

    Lehdistö jotenkin villiintyi tästä. Tehtailtiin riemukkaita katsauksia rankinglistoihin, joista voitiin osoittaa, että eivät suositut blogit ole kansalaisjournalismia nähneetkään, joten blogit ovat epäonnistuneita.

    Ikään kuin teknisesti tumpeloillekin soveltuva julkaisualusta, jolla tavoittaa suurimman mahdollisen yleisön liki olemattomin kustannuksin, ei olisi ollut minkään arvoista.

    Luojan kiitos blogit eivät ole enää muoti, ja kansalaisjournalismista on päästy eroon. Sen sijaan on ilmaantunut kiehtovia esimerkkejä _päivittäiskirjallisuudesta_.

    Kemppisen esittämä kysymys jäi hämäräksi, koska kysymyksestä tuntui puuttuvan kysymys, mutta vstaan silti, että suosittelen blogialustan sisällöksi päivittäiskirjallisuutta.

    VastaaPoista
  14. Ad Ripsa: - sitä vain tuo Trajanus, että joidenkin mielestä, minunkin, tämä keisariajan kiveen hakattu antiikva on kirjaimiston esikuva. Ja jos puhutaan gemenasta eli otetaan pienet kirjaimet mukaan, niin käsittämättömällä tavalla ne 1400-luvun lopun ja 1500-luvun alun humanistikirjaimistot miellyttävät silmää.

    "Times Roman" on sanomalehteen sopiva kirjain joka on saanut nimensä samannimisen englantilaisen julkaisun mukaan.

    Olen samaa mieltä kuin ne, joiden mielestä se on epäselvä ja ikävä tietokoneen perustekstinä. Itse käytän blogeihin tätä Verdanaa, joka on huhun mukaan kehitetty The Economistille joskus aikoinaan, ja muihin teksteihin Book Antiquaa.

    VastaaPoista
  15. AdOmnia: - itse käytin opiskelukirjana 1963 teosta Hendell-Vuorio, Kirja ja kirjapainotaito (=tava, 1957, 357 s. ja liitteet). Löytyy edelleen hyllystä. Taitaa kyllä löytyä Otavan leimakin (kumileimasimella),

    VastaaPoista
  16. Ad Jri Lehtinen et alii: - se kysymys oli rivien välissä - "Kelpaahan lukijalle blogger?".

    VastaaPoista
  17. Ad Sam: - tarkoitin siis, että oma teksti on talletettava myös niin, että esimerkiksi Wordissa klikataan Talleta muodossa (Save As), suoraan F12, ja valitaan listasta "Plain text" txt. Koodaus on Western European, joten skandit tulevat mukaan ja oikein.

    Hiukan Notepadia etevämpi ascii editori, ilmainen
    http://www.notetab.com/downloads.php?product=notetab

    VastaaPoista
  18. Tarpeen vaatiessa käytän Zoho Vieweriä muuntamaan html, doc, xls,pps, ppt,
    sxv:t ja niin edelleen
    muotoon ODT, RTF, TXT, PDF.
    Joskus matkoilla tämä on helpompaa ja sekunneissa muuntaa netin kautta.

    < a href="http://viewer.zoho.com/home.do">ZohoViewer< /a >

    VastaaPoista
  19. Jukka, kirjoitat: "Ranskalainen 1700-luvun suuri tietosanakirja (joka on verkossa) on lukijan kannalta parempi kuin esimerkiksi Wikipedia". Laiska kun olen, niin voisitko kertoa linkin, josta läydän teoksen. Kiitoksin!

    VastaaPoista
  20. Tätä plokia ei ookkaan tehty komian tähäre köystiksi. (Ehkä voisi silti vähän ryhdistää estetiikkaakin asiasisällön tasolle.)

    VastaaPoista
  21. Ad Alexius Manfelt:
    http://diderot.alembert.free.fr/F.html

    Peruspaikka on Chicago, kuten Wikipedian artikkelista käy ilmi. CNRTL on aika iso eikä käyttöliittymältään erikoisen etevä portaali.

    Käytän kuitenkin jatkuvasti heidän isoa yksikielistä ranskan sanakirjaansa, joka vertautuu Ruotsin akatemian sanakirjaan tai jopa OED:hen.

    Oma suosikkini on Baylen uskomaton tietossanakirja
    http://www.cnrtl.fr/dictionnaires/anciens/

    VastaaPoista
  22. Jos kauniista kirjasimista puhutaan, niin Computer Modern on vielä mainitsematta. Miksiköhän, Garamondkin jää vain hyväksi haastajaksi?

    VastaaPoista
  23. Tuossa yksi, Notetabia vieläkin monipuolisempi ja ilmainen tekstieditori:

    http://www.editpadlite.com/

    VastaaPoista
  24. noin ensi hätään (pitää mennä lukemaan pojalle Sormusten Herraa)

    typografiasta näen hienoimpana kirjana elisabeth warden "the crystal gobletin" -- se selittää typografian perusolemuksen.

    joka on viinilasi, josta viini maistuu paremmalta.

    VastaaPoista
  25. Älä riko sitä, jos se on korjaamaton, sanoo Herra Sebaot.- Erikeeper korjaa kaiken, sanoo mainosmies.

    Blogger ei toki ole noin rajoittunut: voi laittaa myös kaksi kuvaa ja tekstin paksunnoksia.

    Kivaa, kun voi olla ihan älytön, jotkut ehkä lukevatkin. - Gjutenbergin aikaan tähän ei oltaisi voitu pystyä.

    VastaaPoista
  26. Oman graduni tein LaTeX:lla. TeX ja sen merkittävin laajennus LaTex ovat edelleen lukemattomissa Lännen yliopistoissa erityisesti luonnontiedepuolella SE sivuntaittosysteemi. Kuka kaipaa wysiwygiä, kun sen puute on hinta siitä, että samassa dokumentissa voi käyttää ihan mitä tahansa kirjaimistoja ja kieliä (latina, kreikka, kiina ja arabia sekaisin), matemaattisia merkkejä, kaavat ladotaan valmiiksi, ja sekä sisällysluettelo ja indeksi että lähdehakemisto päivittyvät automaattisesti. Erityisesti tuo lähdekirjallisuuden automaattinen päivittyminen on minusta upea juttu: silloin gradua kirjoitettaessa minulla oli valtava kokoelma lähdekirjallisuutta tietokannassa tietokoneella, enkä käyttänyt siitä kuin osaa. BibTeX-laajennus kopioi graduun ainoastaan ne lähteet, joihin todella viittasin (ja poisti ne lähteet, joihin en enää halunnut viitata). Se on ATK:ta (automaattinen tietojenkäsittely)!

    VastaaPoista
  27. "Olen nähnyt muutamien opinnäytteiden katoavat bittiavaruuteen lopullisesti. Olen itse taistellut usein ja hävinnyt aina."

    Uskon puutetta!
    Tämä huumoripläjäys toivottavasti valottaa asiaa:

    Jesus and Satan have an argument as to who is the better programmer. This goes on for a few hours until they come to an agreement to hold a contest, with God the Father as the judge.

    They set themselves before their computers and begin. They are given the task, and began to type furiously, lines of code streaming up the screen for several hours straight. Seconds before the end of the competition, a bolt of lightning strikes, taking out the electricity. Moments later, the power is restored, and God announces that the contest is over.

    He asks Satan to show what he has come up with. Satan indignantly protests, "I have nothing! I lost it all when the power went out." "Very well, then," says God, "let us see if Jesus fared any better."Jesus enters a command and the screen comes to life with a vivid display, the voices of an angelic choir pour forth from the speakers. Satan is astonished.

    He stutters, "B-b-but how? I lost everything, yet Jesus' program is intact! How did he do it?"

    God chuckles, "Satan, when are you going to learn , Jesus saves!"

    VastaaPoista
  28. Olen inhonnut Wordia syvästi siitä asti kun se minulle esiteltiin. Minun koneessani on WordPerfect suunnilleen vuosimallia 1990 tai niillä main - vanha on tosin konekin.

    Minua vaadittiin kerran eräässä vapaaehtoisjärjestössä tekemään piparkakun valmistusohjeita piparkakun muotoiselle pohjalle Wordilla (ja piirtämään se pohja ensin). Kun olin kypsä hakkaamaan otsaani pöydänreunaan, vein leivontaohjeen kotiin, tein tehtävän WP:llä, muutin kuvaksi, toin takaisin ja syötin sen kuvana pyydettyyn paikkaan. Ja toimi!

    VastaaPoista