22. joulukuuta 2010

Johtajat




Miksi Suomessa ei kouluteta johtajia?

Tunnustan olevani selvillä, että tuossa järven vastarannalla on sellainen Aavaranta, johtamistaidon opisto, jonka kurssit näyttävät olevan noin viiden vuoden välein muotia. Tuloksista en tiedä. En ole kursseja käynyt, joten epäluuloni on pohjaltaan talonpoikaista – mitä lienevät herrojen metkuja.

Ajattelen julkaista esimerkiksi jouluisen hartauden vallassa jo valmiiksi laatimani häväistyskirjoituksen Hj. Siilasvuosta. Käytän häntä ja Kuhmon mottitaisteluja esimerkkinä kelvottomasta johtamiseta. Suomussalmen ideoi nuori kapteeni, Alpo Marttinen. Hjalmar-herra taisi vähän innostua.

Hänkin muuten asui kovapäisenä koulupoikana täällä Kirkkonummella.

Kapellimestarin ammatti on ehkä niitä vaikeimpia ja muistuttaa liikkeenjohtajan tehtäviä. Tosin orkesteri on aika usein avoimesti vihamielinen ja valmis kampittamaan kapunsa.

Samankaltaisuus loppuu siihen, että hyväksi kapellimestariksi ei ilmeisesti ole asiaa ilman valikoimaa sielullisia häiriöitä, joita voisi nimittää esimerkiksi ”ilmaisupakoksi”. Todella hyviä johtajia tulee sellaisista kapellimestareista, jotka eivät millään pysty olemaan johtamatta.

Muuan alalla toimiva henkilö mainitsi kerran, että lahjakkaaksi sanotaan sellaista viulistin alkua, jolta jo kolme- neljävuotiaana isä, äiti ja opettaja saavat vain voimansa ponnistaen revityksi viulun kädestä.

Jorma Panulan johtamismenetelmiä on paheksuttu laajasti. Atso Almilan kirja on aika valaiseva, asiantunteva ja arvostava. Paljon aineistoa on Sirénin Finlandia-palkitussa kirjassa. Mutta todella, toistan vielä kerran, Panulaa en tunne lainkaan. En ole varma, olenko koskaan edes tavannut. Jos käskettäisiin käymään, Kirkkonummelle tässäkin tapauksessa, ottaisin puukon hihaan ja kirveen kainaloon. Sellainen oli meillä Pohjanmaalla tapana takavuosina.

Myöskään professoreita ei kukaan opeta, ja sen huomaa.

Tämä kaikki on niin kovin surullista. Tiedän useita liikkeenjohtajia, joilla on saman tyyppinen ongelma kuin Hannu Linnusta Sirénin kirjassa kerrottu – ironinen (lue: vittumainen) perusilme johtaessa. Kerrotun mukaan kohta kun hän sai hiottua sen pois – saattoi olla ihan hermoston häiriö – alkoi urakin nousta, vaikka oli takkuillut pahasti.

Mauno Mäkelä, silloin Kinoston johtaja,  sanoi kerran viisaan lauseen, vaikka oli kovasti juovuksissa: mistä kummasta elokuvayleisö tietää muutamia tunteja ennen ensi-iltaa, että se ei pidä elokuvasta, eikä siis edes vaivaudu paikalle?

Johtaja, siis liikkeenjohtaja tai kapellimestari, saattaa johdettavansa kohdattuaan tehdä puolessa tunnissa kaikki korjaamattomat virheet. Vähän niin kuin luutnantti O., joka otti vastaan meitä alokkaita Oulussa vuonna 1962 ja karjahteli:” Vaikka minä olen pieni mies, minulla on suuri valta.” Kapteeni Kaukonen, joka valitettavasti poistui kursseille, sanoi: ”Päivää, tervetuloa.” Joka mies oli lääpällään.  Tiedän voimistelunopettajan, josta tehtiin epähuomiossa yhteiskoulun rehtori. Ensi huumassa hän kävi kertomassa itseään vuosikymmeniä vanhemmille kollegoille, mitä hän saa aikaan tuossa tuokiossa – eli siis mitä nämä eivät olleet saaneet aikaan menneinä vuosikymmeninä.

Haluaisin kerran lukea katsauksen johonkin ammattikuntaan, vaikkapa nyt professoreihin, jossa ”otanta” olisi tasapuolinen. Tapanahan on esitellä menestyjiä.

”Professori X vajosi kohta oppituolin saatuaan turhanaikaiseen haaveiluun ja ryypiskelyyn ja tavoitti nopeasti sen minimitason, jolla virkaa voi hoitaa joutumatta kurinpitotoimien kohteeksi. Monien helpotukseksi hän ajoi poliisin varpaille kadunkulmassa ja siirtyi tuomionsa kärsittyään, siihen vakavasti kehotettuna, kykyjään paremmin vastaavaan tehtävään N:n kunnan vt. henkikirjoittajaksi ja hukkui kokeillessaan, olisiko kalastaminen vaihtelua elämään.”

36 kommenttia:

  1. Valitettavan usein työpaikoilla huomataan, että esimies on ollut jossain johtamistaidon kurssilla. Manerismiksi sitä voi sanoa. Aina sama kuvio eli kurssilla opittua sovelletaan innokkaasti maksimissaan pari viikkoa ja sitten palataan hiljaisuudessa vanhaan. Ja tämä toistuu jatkuvasti aina kun uusi johtamistaidon dogma on keksitty kurssiohjelmaan. Puhun nyt n. 30 vuoden kokemuksella työelämästä. Voin myös sanoa, että jonkun uuden piirileikin tai roolipelin tuominen työyhteisöön saa aikaan hilpeitä kommentteja kuten: "ai sä olet taas ollut jossain kurssilla" tai sen muunnoksia.


    Niin, ja lisäksi vielä romautan reserviupseerien uskottavuuden johtamistaidossa. RUK:ssa saa vain työnjohtotason johtamiskoulutusta eli taktista osaamista joukkue- ja komppaniatasolla. Strategiaa syvennetään vasta esiupseerikurssilla ja sinne harvempi reserviläinen päätyy.

    VastaaPoista
  2. Onhan Kemppinen muistanut lukea Tuunaisen uusimman? Jos ei, niin kannattaa lukea. Tuunaisella voi olla jopa Kemppiselle jotakin uutta.

    VastaaPoista
  3. Joku minussa on vialla, kun en koskaan mene katsomaan elokuvia, joita mainostetaan mielestäni liikaa. Ensimmäinen oli "Papillion".

    VastaaPoista
  4. Ei RUK:n oppi ole ensisijaisesti massojen johtamista, vaan upseerien omaksumaa ehdotonta lojaaliutta esimiehiään kohtaan, siis pohjimmiltaan Mannerheimin kaksikielisyyteen liitettyä sankariperintöä kohtaan.

    Kaiken maailman vaikuttajaseminaareja järjestetään päivä kaudet sitä varten että 'upseerit' voivat käydä niissä näyttäytymässä. Pohjimmiltaan kyse on saman ylisukupolvisen hiljaisen perinteen jatkamisesta, kuten nykytermeillä ilmaistaan, joka ennen sai silmäätekevät kokoontumaan kirkonmäelle palveluksen ajaksi.

    VastaaPoista
  5. Aina joskus ihmettelen RUK:n johtajakoulutuksen ihannointia. Eihän siellä opeteta johtamaan vaan käskemään. Tietysti joitakin taktisia kuvioitakin tulee opiskelluksi, mutta en ainakaan omalla kohdalla ole nähnyt niillä olevan käyttöä kivisillä arkielämän markkinoilla.
    Ehkä paras hyöty upseerikoulutuksesta on se, että Haminassa voi tutustua muihin oman ikäluokan reippaisiin urhoihin. Näistä suhteista saattaa olla jopa etua elämässä. Ainakin on kiva seurailla, kuka on noussut Nokian johtajaksi ja kuka ministeriksi. Näitähän löytyy...


    Muinaisessa opinahjossani tuli aikanaan oikean kulttuuripersoonan jälkeen rehtoriksi entinen huippu-urheilija (jumppamaikka). Ehkä itselleenkin ihmetykseksi hän hoiti tehtävänsä mallikkaasti eläkkeelle asti.

    VastaaPoista
  6. Olisiko ehkä kuitenkin "N:n kihlakunnan vt. henkikirjoittajaksi"?

    Väärinkäsityksen välttämiseksi: itse asiasta olen vahvasti samaa mieltä

    VastaaPoista
  7. Todellinen johtajuus on sisäinen tunne, ei opittu kaava. Kun on sisäinen tunne on itsensä kanssa niin tasan sujut että voi haastaa niitäkin asioita, joista ei aina ehkä tiedä mutta joka on johtajuuden alla.

    Asiantuntijuus on viemässä kärjen johtajuudesta. Kun pitää nauraa kaikille, joilla ei ole kaikesta nippelitietoa niin sitten, hey c'mon - mikä pelle.

    VastaaPoista
  8. "jotka eivät millään pysty olemaan johtamatta..."
    On onneksi suojautumismekanismeja johtamiskohtauksia vastaan.

    VastaaPoista
  9. Eräs psykologituttavani oli vetänyt mutkat suoraksi ja julisti aikoinaan, että infantiilit persoonallisuudet hakeutuvat usein johtajiksi. Tarkkailtuani intuitiivisesti ympäristöäni tämän tiedon varassa muutaman vuosikymmenen, olen havaitsevani lauseessa olevan melkoisesti perää.

    VastaaPoista
  10. Mainio aamun avaus, jälleen kerran.

    Kutsutaanpa Jukka Kemppinen kouluttamaan johtajia. Mistä lähdetään liikkeelle?

    Toisen ihmisen kohtaaminen lienee se vaikein taito. Ja kun tulet kohdatuksi, olet "lääpällään". Työmotivaatio kasvaa. Loppujen lopuksi yksinkertaisista asioista kysymys.

    VastaaPoista
  11. Kyllähän täällä koulutetaan. Esimerkkinä VIA:n Senior Leadership in Action.
    Kurssinkäynyt kertoi Chivasin kanssa keskustellessamme ja kurssin papereita näyttäessään, että varsinaista häsläämistä ja tyhjän nyhjäystä.

    Laitan taas tähän lainauksen Esko Valtaojalta:

    "Aalto-yliopistossa työskentelevä kollegani kertoo päiviensä kuluvan koulutustilaisuuksissa, joissa korostetaan tahtotilojen ja arvoketjujen merkitystä ja opetetaan, mistä tieteenteossa todella on kyse: ”Kehitetään prosessikonseptit, joissa Public-Private-Partnership -toimintaan yhdistetään People&Prosessit sekä Products&Palvelut (PPPPPPP)."

    Seminaaripäivän päätteeksi Suomen parhaat tutkijat pistetään vielä pohtimaan pienryhmissä, mikä eläin Aalto-huippuyliopisto olisi, jos se olisi eläin. (Pahkasika? Vaivaispäästäinen? Stellerin merilehmä?). Eipä kumma, jos tieteen taso laskee."

    VastaaPoista
  12. "Ei RUK:n oppi ole ensisijaisesti massojen johtamista, vaan upseerien omaksumaa ehdotonta lojaaliutta esimiehiään kohtaan"

    Millähän kurssilla "veli" on ollut?
    Olen TUK:n käynyt, mutta ei minulle tuollaista
    opetettu??

    VastaaPoista
  13. Opettaa ja saada oppimaan on kai kaksi eri juttua. Painotus tahtoo olla tuossa opettamiserssa?

    VastaaPoista
  14. Luulenpa, että Kemppinen tulisi Panulan kanssa hyvin toimeen. Varttitunnin keskustelun jälkeen kertoisi ottaneensa varmuuden vuoksi puukon ja kirveen mukaan ja sitten naurettaisiin koko asialle. Panula on niin rehti ja suora mies, että tajuaa heti, että pelkoa selkään puukotuksesta ei ole.

    Arvaan, että hän olisi hyvä myös liikkeenjohtajana. Karkottaisi piankin kaikki paskanpuhujat ja vilunkiveijarit hornan tuuttiin. Kehuisi kun kehumista on, antaisi rakentavaa palautetta kun aihetta on. Panulan piirteisiin, ainakin orkesterin johtamisessa sen opettamisessa, kuuluu myös se, että hän huomaa aika pian, onko puutteille tehtävissä jotain. Ei myöskään sano samaa asiaa kuin pari kertaa. Mutta liike-elämä sisältää toisaalta niin paljon välttämätöntä hukkatoimintaa, että Panula polttaisi hihansa ja siirtyisi takaisin musiikin pariin...

    VastaaPoista
  15. Mäkelä: "mistee kummasta elokuvayleisö tietää muutamia tunteja ennen ensi-iltaa, että se ei pidä elokuvasta, eikä siis edes vaivaudu paikalle?"
    Pienistä merkeistä, joita ovat kaikki, ohjaajan ja pääosien pärstäkertoimista, uutuudesta /kuluneisuudesta elokuvajulisteeseen.
    Myös arvosteluilla voi olla merkitystä, jos leffan konteksti, juoni, käsittelytapa on merkityksellinen/melkoista viiteryhmää puhutteleva.

    VastaaPoista
  16. Johtajien kouluttamisesta, siis siitä että tällä rintamalla puoskareita kyllä riittää, on mainio kirja, kirjoittajina Koskela ja Lammio - anteeksi, Koskela ja Lankinen - ja kirjan nimi on osuvasti Johtajakirja (SKS, 2010). Teoksessa käydään läpi yhtä lailla kaunokirjallisuutta johtamisesta kuin johtamisgurujen teoksia ja oppeja.

    Luin tämän teoksen rohkaisemana suomalaisen johtamiskirjallisuuden kiitetyn klassikon, ja se on todella niin hyvä kuin Koskela ja Lankinen väittävät: Muumipappa ja meri. Siitä löytyy kaikki.

    VastaaPoista
  17. JK/MM: "...mistä kummasta elokuvayleisö tietää muutamia tunteja ennen ensi-iltaa, että se ei pidä elokuvasta, eikä siis edes vaivaudu paikalle?"

    Samahan pätee kirjoihin. Mistä me tiedämme, ettemme pidä jostakin, vaikka emme ole lukeneet tavuakaan, ja vaikka arvostelijat olisivat lääpällään... No, siitä tietysti... mutta vaikka emme lukisi edes arvosteluja?

    Kajaanin Lyseossa oli rehtorina voimistelunopettaja, vieläpä mieskuoron johtaja, mutta tuskin se Kemppisen tietämä... Tämä rehtori ei ollut läpeensä paha mies, koskapa ymmärsi antaa minulle urheilusta kympin.

    VastaaPoista
  18. Pasi Tuunanen: Tahtojen taisto (Alpo K Marttinen ja Hjalmar Siilasvuo talvisodassa).

    On tämä kovasti uuvuttava kirja. Kuva johtamisesta tai sen puuttumis3esta lienee vallan lähellä oikeaa. Aika surkeaa johtamista
    akselilla Tuompo-Siilasvuo-Marttinen. Mutta silti me selvittiin!! Uskomatonta!!

    Lienee niin, etta suojeluskuntien koulutuksella ja hengen luomisella oli valtava vaikutus, jota suht' kykenematon ylempi johto ei pystynyt nollaamaan?

    VastaaPoista
  19. Tautiluokittelusta taitaa puuttua tauti nimeltään johtamiskohtaus. Se pitäisi saada sinne ehdottomasti jotta pahimmat höyrypäät saadaan tarvittaessa hoitoon. Useimmille riittää lyhytterapian tapainen. Pahimmille tapauksille on vain suljettu osasto riittävä. Kai sielläkin joku sitä hommaa johtaa?

    VastaaPoista
  20. Johtamisen opettaminen: Lienee melko mshdotonta!
    Jotain tyokaluja voidaan antaa opettamalla, mutta itse oppiminen tapahtuu sorvin ääressä. Oppii kuka oppii! Palaute on tärkeää, luulen.

    Armeijan upseeriarvosteluilla varmaan on ollut oikea idea. Niista ja kaytannon tuloksista pitais nakya kenesta on johtajaksi.

    Kemmpisen ja Virolaisen blogit antavat toivottoman kuvan tuomioistuinlaitoksen johtamisesta! Lieneekö se todella noin toivotonta?

    VastaaPoista
  21. Valtakunnan johtavat pässipaviaanit tyrmäsivät eilen ryhmä-Hetemäen ponnistelun tulokset. Muuta ei juuri ollut odotettavissakaan, kun tietää edellytykset. Onko Kreikan tie myös meidän tiemme?
    Turun satamassa viisastunut mies sanoi joskus:"Jotain tarttis tehdä".
    Joulupukkia auttaa Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  22. Ei ole helppoa sotilaskomentajilla. Otan erään esimerkin Kannaksen taisteluista kesäkuulta 1944. Ja naama peruslukemilla. Tämä ei ole leikin asia. Näin se suurinpiirtein meni:

    "286.Divisioonan pitäisi tukea 72.Divisioonaa, mutta 2.Liikkuvan ryhmän edettyä Mustamäkeen se asettuu varmistukseen radan suuntaan. Sitä vastaan hyökkää 109.Divisioonaa tukeva 31.Kaartinpanssarirykmentti. Se ryhmittyy 200-300 metrin päähän 286.Divisioonan osista kolmeen portaaseen. 109. ja 72.Divisioona toimivat yhteistoimin välissä ollutta 286.Divisioonaa vastaan. Se puolestaan ryhmittyy Mustamäen pohjoispuolelle ympyräpuolustukseen, koska divisioonan johdon käsityksen mukaan 72.Divisioona vetäytyy Kuuterselässä. Kenttätykistörykmentti 854 on ryhmityksen keskellä ympyränmuotoisessa tuliasemassa. 31.Panssariprikaati toimii yhdessä 72.Divisioonan ja sitä tukevan 351.Rynnäkkötykkirykmentin kanssa. Tulivalmistelu alkaa 15.6. klo 4.30. 109.Divisioonan kivääripataljoonat kiertävät 185.Panssarirykmentin ja 1222.Rynnäkkötykkirykmentin tukemina Mustamäen koillispuolitse. 286.Divisioonan miehittämän Mustamäen kimppuun hyökkää luoteesta 185.Panssarirykmentti ja kaakosta 31.Kaartinpanssarirykmentti. Ensin mainittu tunkeutuu saattojalkaväen kanssa ja 1222.Rynnäkkötykkirykmentin tukemana Mustamäkeen lounaasta ja katkaisee 286.divisioonan vetäytymistiet. 1.Panssariprikaatin ja 27. Panssarirykmentin 26 vaunua ottavat yhteen 31.Kaartinpanssarirykmentin kanssa, joka tuhoaa 6 panssarivaunua. 286.Divisioona menettää vielä 5 panssarivaunua ja pataljoonan verran jalkaväkeä, mikä riittää divisioonan keskeyttämään vastarintansa.

    Neuvostopanssarien taistelessa keskenään suomalaisen Panssaridivisioonan hyökkäys ei saa aluksi vastaansa panssarivoimia, joten neuvostoliittolaiset eivät käytä tältäkään osin saavutamaansa läpimurtoa hyväksi. Vasta myöhemmin tilanteen selvitessä panssarit saadaan oikeisiin suuntiin ja suomalaisten on siirryttävä viivytykseen. Tilanne selkeytyy samana päivänä ja 2.Liikkuvan ryhmän komentaja eroitetaan."


    Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille.

    VastaaPoista
  23. En mitenkään vähättele ketään kun kuitenkin totean, että varsinaisessa rauhassahan kapellimestari saa työtään tehdä. Suorituksen aikana ei esimerkiksi tarvitse raportoida tekemisiään hallitukselle, omistajille ja tarkastajalle taikka välttämättä kommentoida niitä lehdille ja alyytikoille; ei kuunnella henkilöstöä, konsultteja tai edeltäjiä saati varoa rikossanktion uhalla paljastamasta seuraavaa tempovaihdosta - kaikki esimerkkejä jatkuvista rasitteista jo pienenkin listayhtiön toimitusjohtajan työssä.

    VastaaPoista
  24. Jos ryhdyttäisiin kokoamaan ja julkaisemaan teossarjaa "Huonoa suomalaista liikkeenjohtoa" niin siihen täytyisi parturoida koko Lapin metsät.

    Jos tutkitte tätä hyvän johtamisen ikonia, Adolf Ehnroothia, niin aika pian esiin nousee käsitys, että ei se Aatu ihan laatikon terävin veitsi ollut. Sen sijaan hänellä oli sekä tuuria että ymmärrystä.

    Siiranmäen vaiheessa Aatulla oli henkiinjääneistä neljä Suomen Armeijan parasta pataljoonankomentajaa. Siinä se 80% hyvästä johtajuudesta. Älyää pitää hyvät alaiset, kuunnella heitä ja kiittää.

    Ongelmana tässä suomalaisessa yhteisössä on, että niillä hyvillä alaisilla on taipumus joskus sanoa ei. Niin kuin eitämä riitä, tai tämä suunnitelma ei ole huomioinut tätä asiaa...
    Minäkin aloitin parikymmentä vuotta sitten rinta rinnan erään kaverin kanssa. Kun sanoin riittävän monta kertaa ei, niin kolmen vuoden kuluttua tuli lähtö. Kaveri sanoi 15 vuotta kyllä kaikille jutuille, kunnes nousi asemaan , jossa pääsi tekemään 30 miljoonan euron vahingon.

    Näitä tarinoita on paljon...

    VastaaPoista
  25. Tuossa viimeisin nyymiö osui kympillä hyvään kohtaan Äyräpään esimerkillä jonka muokkaisin, että:

    Hyvät alaiset muokkaavat huonosta johtajasta paremman.

    VastaaPoista
  26. "Tämä ei ole leikin asia. "

    Eihän se nyt, natsien asialle lähteminen. Sille ei ollut siunausta, vaikka papit käsiä sotakoneiden päällä pitivätkin ja horisivat niitä omiaan.
    Eläisimme fasismissa jos nuo aseveljet olivat voittaneen 2. maansodan.
    Esimerkki johtajuudesta, joka ei ollut todellista, vaan harhaa.

    Onneksi kävi niin kuin kävi.

    VastaaPoista
  27. Blogistin epäilyt johtajuuden laadun tasosta ja aiemmat, oudoksuttavat kommentit liikejohtamisen kirjallisuuden tasosta saavat minut vain tajuamaan, että olemme harvinaisen eri sukupolvea. Ja sukupolvi, josta blogisti puhuu, on enimmäkseen tätä, joka uskoi armeijan olevan "ilmaista johtajakoulutusta". Tähän vielä päälle kohtuullisella vallalla siunattujen mutta vähäisen tai olemattoman esimiestyöperehdytyksen saaneet professorit ja yleisesti akateemisen työyhteisön huhuttu veljeys ja tasa-arvo, niin johan on soppa kasassa, käsitys johtamisesta on pilalla kuin Lammio Maasotakoulun jälkeen. Ei tässä auta Herlin kaverina, koska hänen sukupolvensa on sama ja muutama viimeinen vuosikymmen on vietetty niin korkeassa asemassa, että soraäänet tai positiivisesti haastavat ideat ovat monen paksun seinän takana.

    Kommentit tuntuvat olevan samassa linjassa: kurssit ja niiden seuraukset arvostellaan, johtamisen taso on huonoa. Ja armeijan johtaminen on myös pyörii keskustelun keskiössä. Armeija on erikoistilanne, jonka ulottuvuuden jätän omassa kommentissani mahdollisimman vähälle.

    Alaistaidot. Vuorovaikutus. Siinä pari sanaa muistettavaksi, kun seuraavan kerran aikoo johtajaansa arvostella. Tai toisen johtajakoulutusta. Ilmeisesti VIA:n kurssi oli liian lyhyt, että Varmasti Kokenut Ja Osaava Ihminen olisi sulanut vastaanottavaiseksi. No, onhan niitä huonoja oppikirjoja ja opettajia myös, mutta katsotaanko silloin tarkoituksella ohi hyvästä?

    Johtamisen ongelma Suomessa liittyy pitkälti RUK-kunnioituksen lisäksi siihen, että tässä kielessä vain huonosti erotellaan toisistaan "management" ja "leadership". Kirotut konsulttikurssit opettavat tätä eroa. Itse asiassa erittäin hyvälaatuista opetusta löytyy pienellä rahalla, jos etsii. Viime vuosina oppisopimuskoulutus on nostanut paljon päätään ja tämän alueella erityisesti johtajakoulutus: sekä valtionhallinnossa että yksityisellä työn ohella suoritettu johtajakoulutus on erittäin yleinen nykyään. Tästä seuraa se, että keskijohtoon astuvat alkavat saada entistä parempaa tuntumaa johtamisen käsitteeseen. Laatu on siis nousemassa, mutta kulttuurit muuttuvat liike-elämässä yhtä hitaasti kuin vanha johtajisto poistuu.

    Management on yhtä kuin taito laatia budjetti ja pysyä siinä. Leadership on vaikeampi asia. Tervemenoa meditoimaan. Jos se pelottaa, niin sitten täyttämään persoonallisuuskaavaketta. Koska jos ei itseään tunne, ei voi johtaa kuin RUK:in antaminen välinein: arvovalta tulee ulkopuolelta eli liike-elämässä ei mistään. Ja kun oma osaaminen on pelottava asia kohdata ja tuntea, on helpompi todeta, että "olipa huono kurssi, aivan non-senseä, ihan turha approach". Respect my authority. Näillä mennään.

    Aamulla mielessäni oli kirkas kommentti Kemppisen kirjoitukseen, mutta muita kommentteja luettuani minulta meni konseptit sekaisin ja pökelsin vain tällaisen. Kai tuo herraviha eli johtamisen kyseenalaistaminen on sitten niin syvällä. Ehkä se on syvällä teissä, jotka olette johdettu olemattomin tai RUK:in antamin johtamisopein. Aivan kuin Lauri Gröhn arvostelemassa strategista suunnittelua, yleiskielen sanojen kautta tutustumatta käytetyn viitekehyksen määrittelemään sanastoon. Kovaa taistelua. Yhteistä maalia kohti?

    Minä olen ollut tilaisuudessa, jossa neuvottiin antamaan nokiainsinöörille muovailuvahaa käteen ja pyytää häntä kuvailemaan tätä kautta päättynyttä projektia. Joko kuulen teidän nauravan, joko kuulen teidän parjaavan? Muovailuvahaa, hah hah! Onpa typerää... Sormi joka osoittaa kuuta, mistä me puhuimmekaan? Vaha harhauttaa mielen ja poistaa ennakkoasenteen ja mielessä päällimmäisenä olevan kiivaan kommentin, on puskuri tai ohjain uudelle uralle; joten syntyy jotain, josta voi aloittaa keskustelun nollatilanteesta, tuoda esiin asiaan liittyvän tunteen ja tarpeen. Voitteko uskoa? Ei, ette te voi uskoa.

    Näin kirjoitti pikkujohtaja, jonka kuppiin mahtuu vielä. Toivottavasti mahtuu jatkossakin.

    VastaaPoista
  28. "Toisen ihmisen kohtaaminen lienee se vaikein taito. Ja kun tulet kohdatuksi, olet "lääpällään". Työmotivaatio kasvaa. Loppujen lopuksi yksinkertaisista asioista kysymys."

    Tässä osutaan vinosta naulan kantaan: johtajat nyt ovat ilmeisen banaalinsekava joukko, mutta mistä tulee valtava määrä ihmisiä, joiden myönteiset tunteet voivat ilmetä ilman kapinahengen sytykettä? Joiden mielestä palkinnoksi siitä, että joku ei polje, on kohtuullista tehdä urotekoja piilossa? Miten ihmeessä ihmiset onnistuvat hakeutumaan niin usein tilanteisiin, joissa tarvitaan jotain ihmeen "johtajuutta"? Nämä ovat ne todelliset kysymykset. Nimittäin eivät sentään kaikki epäjohtajatkaan ole suinkaan mitään neroja. Osa hyvinkin haluaisi ihailla tuoreita leimoja kevätaurinkoa vasten ja virnuilla suorissa housuissa, yleisön silmissä legitiimin sadismin riemuista nyt puhumattakaan. Miksi he eivät silti johda? Onko niin, että nimenomaan huono kohtalontaju, eräänlainen sisäisen kuiluttomuuden laimea umpio tekee johtajan? Vaadin vastauksia.

    VastaaPoista
  29. Suomen paras johtamistaidon opisto ei ole Reserviupseerikoulu.

    Se on partio.

    Jos haluat hyvän johtajan, palkkaa mieluummin vartion- tai lippukunnanjohtaja kuin reservin alikersantti tai vänrikki.

    VastaaPoista
  30. Johtaminen ja Jukka Kemppisen ajattelu:

    Tämä mestarimme Jukk K. toistaa suht' usein, että hän oppii kommenteista. Ja toden totta, niin näyttää oppivan...Oppivan juttuja, oppivan asennoitumista, jopa oppivan pyytämään anteeksi jne!

    Nain sen aito johtajakin oppii!

    VastaaPoista
  31. Alaston käskytys sulkeisten tapaan on kyllä RUK-opetuksenkin mukaan erikoinen poikkeus, hetken kriisiä varten. Efektiivinen tila siellä oli vertaistensa johtaminen, jossa auktoriteetti ei tosiaankaan ole kiinni napeissa, nehän oli samat, vaan siitä miten tilanne on näpeissä.

    Kokelaana taas sai kohdata johtamisen yli motivaatiokuilun; sodassahan tilanne varmaan olisi eri, mutta syvän rauhan aikana mopoilu oli keulimista suositumpaa. Tässä taas yksi suuri ero kapellimestariin - hänellä alaiset ovat siellä juuri ja vain soittaakseen, ja vieläpä todistetusti kaikki soittotaitoisia. Harvinaista herkkua sellainen muualla!

    VastaaPoista
  32. Olen ollut havaitsevinani että johtajuus voi olla sukuvika/synnynnäistä. Joko taito, asiantuntemus, itsevarma karisma tai hinku. Tätä komponenttia on luonnollisesti vaikea oppia missään koulussa. Vähän sama kuin yrittäjyys tai musikaalisuus joka voi kulkea suvussa.

    MrrKAT

    VastaaPoista
  33. Armeijassa on:

    Ryhmällä ryhmänJOHTAJA
    Joukkueella joukkueenJOHTAJA
    Komppanialla komppanianpäällikkö
    Pataljoonalla pataljoonankomentaja
    Prikaatilla tai rykmentillä
    prikaatin- tai rykmentinkomentaja
    jne

    Tästä näkee, missä on johtajan paikka ja pätevöitymisympäristö!

    VastaaPoista
  34. Katselin muutama aika sitten televisiosta jotain ohjelmaa, jossa oli Stora Enson toimitusjohtajan Karvisen haastattelu. En ole koskaan nähnyt samassa asemassa olevaa henkilöä, jolta puuttuu täysin karisma. Sitä ei kertakaikkiaan ollut yhtään. Varmistaakseni asian, katsoin ohjelman vielä uusintana. Nope.

    VastaaPoista
  35. olis ollut mainiota kuulla lammion suusta vielä sanat leadership ja management...

    VastaaPoista
  36. Armeijan johtajuus on kriisijohtajuutta. Sillä tavoin johdetaan kriisissä ja pelastetaan tilanne. Armeijan opeilla ei johdeta menestykseen.

    Ja tässä on suomalaisen johtamistaidon ongelma. Suomalaiset sietävät hyvin takaiskuja ja vastoinkäymisä, mutta huonosti hyviä aikoja. Suomalaiset eivät osaa voittaa. Suomalaiset osaavat välttää tappiot, mutta eivät menestyä.

    VastaaPoista