25. marraskuuta 2010

Fetissi




Fetissi on jokin keinotekoinen, tehty (lat. facere). Idoli on kuva (eidolon). Amuletti on taikakalu (lat. amoliri). Uskonnoissa on sitten niin paljon merkittäviä esineitä, kuten ristiinnaulitun kuvat eli krusifiksit tai fylakterit eli rukouskotelot, jotka kiinnitettiin olkavarsiin. Tatuointi (polynesialainen tatau) lienee torjunut pahoja voimia, kutsunut hyviä, osoittanut arvoa tai kuuluvuutta.

Isoäitini äiti, jonka kuollessa olin aikamies, perheellinen, rakasti kakkupapereita. Jos hän sai sellaisen, hän säilytti sen huolellisesti ja silitteli ja ihaili sitä. Se oli kuin pitsiä, kauniimpi vain vielä.

Tunnen ihmisen, joka pikkutyttönä keräsi sellaisia värillisiä pumpuleita, joita käytetään esimerkiksi hopealusikoiden paketeissa. Tunnen ihmisiä, jotka harrastavat värillisiä papereita, joissa on taidokkaita piirroksia – postimerkkejä. Olen kuullut ihmisistä, jotka harrastavat jalometalleja ja kalliita kiviä.

Väitän ettei millekään tällaiselle pidä oikopäätä nauraa. Kuka teistä leikkaisi huomenna leipää veitsellä, jolla omaisenne viilsi eilen kurkkunsa auki ja päätyi ruumiskellariin hiljaisten joukkoon? En minä ainakaan, vaikkei se veitsen vika ole.

Oraakkeliluita ja onnea tuottavia maalattuja tai kaiverrettuja kiviä on käytetty aina. Itse en osaa oikein arvostaa karvanoppia autossa, vaikka tiedän, että kaksi punaista arpakuutiota tuo uskomuksen mukaan onnea (lucky charms).

Välillä olen suunnitellut sopivia nukkia ja muistellut, että Roobertinkadulla on kauppa, josta saisi pitkiä, teräviä neuloja. Voodoo voisi olla yliopistohallinnossa hyvä ajatus. ”The Simpsonseista” päätellen voodoo-välineitä myydään hyvin varustetuista alan liikkeistä.

Urheilijat, merimiehet ja sotilaat ovat uskomuksen mukaan tarkkoja onnenesineistä ja tuho enteistä. Myös Suomen ilmavoimissa lentäjät pitivät tärkeänä, että heillä oli vaikka kuinka lentoturkkien alla kaulassa tytön huivi. Keskustelin kerran erään kanssa, joka oli niitäkin irrotellut sankarivainajien kaulasta. En mene tässä hevosenkenkiin, joita näkee vieläkin ulkorakennusten ovien päällä, saati ulkomaalaisten hupsutuksiin, jäniksenkäpäliin ja sen sellaisiin.

Harrastin itse joskus nuorena sympaattista magiaa, josta edellä on esimerkkejä, tosin siinä uskossa, että kysymyksessä oli tieteellinen menetelmä, nimittäin grafologia. Käsialan tutkimus oli kovasti muotia 1950-luvulla, kun rovasti Leo Pennanen julkaisi hyvin uskottavan kirjan aiheesta, ja se on palannut aina silloin tällöin puolitieteeksi. Hankin hiellä ja vaivalla Saksasta ja Sveitsistä alan perusteoksia – muistan pari nimeäkin, Klages, Knobloch ja Pulver. Mutta saadun tiedon mukaan koetilanteissa maallikkojen arvaamiseen perustuvat eli umpimähkäiset tulkinnan osuvat useammin oikeaan kuin opin käyneiden grafologien. Niin että se siitä.

Tätä nykyä aika yksimielinen käsitys on, ettei siitä tieteeksi ole. Ihmisen käsi ja kynän kärki ei siis piirrä salaisia merkkejä kätketyistä, tiedostamattomista luonteenpiirteistä. Tavallinen projektiivinen testi on parempi ja sekin vain suuntaa antavana. Rorschachin testejä eli niitä kaikkien tuntemia symmentrisiä musteläikkiä kai käytetään vielä, vaikka tausta-ajatus rakoilee pahasti, nimittäin se, että ihminen ilmaisisi havainnoillaan ja niiden kuvailuilla omaa piilotajuntaansa.

Tavallaan tämä kaikki on surullista. Jungin ”Symbolit – piilotajunnan kieli” vaikutti minun sukupolveeni voimakkaasti. Se oli kulttikirja. Sitä tavattiin ruotsiksi tai englanniksi, ellei sitten alkukielellä saksaksi, ja ajatukset kollektiivisesta piilotajunnasta tuntuivat äärimmäisen jännittäviltä ja tärkeiltä. Muistelen itse maininneeni jossain kirjoituksessani, kukaties ”Sarjakuvat” –kirjassa, että Mikki Hiiren kasvot ja korvat on aivan selvästi ”mandala”, joista Jung tekee niin suuren numeron. (Katso Wikipedia, ”Mandala”.)

Kukaties tuo teos on muuttunut kirjallisuudeksi samalla tavoin kuin Frazerin ”Kultainen oksa”.  Väitteet ja oivallukset eivät ole tosia. Ei niiden tarvitsekaan olla. Ne ovat inspiroituneita.

Onneksi emme tiedä, mikä on tämän hetken höpökirjallisuutta. Tiedämme vain, että suhtaudumme siihen hyvin juhlallisesti ja pidämme sitä totena. Ikivanha, hyödyllinen ja pätevä hyvän onnen merkki muuten on hakaristi.

17 kommenttia:

  1. vaan mistä tulee pykälän merkki?

    VastaaPoista
  2. >Onneksi emme tiedä, mikä on tämän hetken höpökirjallisuutta.
    No, ainakin surullisenkuuluisa The Secret. Ja suurinosa spirituaalisesta hömpötyksestä jota Oprah levittää kuin influenssaa.

    VastaaPoista
  3. Ihminen, joka ei usko mihinkään, tekee varmuuden vuoksi ristinmerkkejä. (Ainakin, jos kukaan ei näe.) Ei maailma sen helpompi ole, ainakaan elää. m

    VastaaPoista
  4. "Onneksi emme tiedä, mikä on tämän hetken höpökirjallisuutta."
    Kyll mie tiijän, se on (Ylen txt-tvs. 808)lokakuun tietobestsellerin 3.:
    Antti Heikkilä: Diabeteksen hoito ruokavaliolla.

    MrrKAT

    VastaaPoista
  5. Ad Anonyymi: - pykälän merkki§ on se toinen Tiro-nimisen roomalaisen, Ciceron orjan, kehittämästä pikakirjoitusjärjestelmästä. Se on pp eli paragraphos. Se toinen on et, &.

    VastaaPoista
  6. Grafologiat ja Rorschachin testit lensivät roskakoriin, mutta Carl Barksin lanseeraama höpsismi lienee vielä ihan pätevä tieteellinen menetelmä.

    VastaaPoista
  7. Ei ole sattuma, että pykälän merkki näyttää kidutusvälineeltä...

    VastaaPoista
  8. Soittajat tuntevat ainakin kaksi erilaista segno-merkkiä. Toinen niistä muodostuu monikerroksisesta pykälämerkistä.

    Lieköhän se jonkun musiikin orjan keksimä.

    Illalla matkustan maahan, jossa ei hakaristi tuota käyttäjälleen hyvää onnea eikä luku 18 liioin.

    VastaaPoista
  9. Ortodoksina en hautajaisissa muistanut kuinka päin ristinmerkki tehtiinkään. Katsoin sitten Wikipediasta ja ihan sama miten hämmentää. Jonkin uskonnon mukaan menee aina oikein.

    VastaaPoista
  10. Höpökirjallisuutta tulee olemaan nämä Maabrändivaltuuskunnan tekeleet, jossa humpuukkimaakari Ahtisaari on jollain tavalla mukaan temmattu.

    VastaaPoista
  11. Meillä kylmiön ovipieltä koristaa Irlannin tuliainen, oljista sidottu askelpyörä, joka takaa sen, että riittää öljyä astiassa ja jauhoja vakkasessa. Ulkonäkö vivahtaa hakaristiin, jonka kyllä keltitkin tunsivat.
    Lumitöistä tavattu Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  12. Kysyin tuosta §-merkistä Kemppiseltä tarkalleen 17 vuotta 4 kuukautta ja muutama päivä sitten. Vastaus oli sama, toki oikea. Sen innostamana selvitin asiaa lisää ja Tiron laajasta pikakurjoituksesta löytyi paljon mainintoja. Nuo kaksi (iLaitteissa hauskasti saman virtuaalinapin alla, muuten) ovat siis vain pieni, mutta yleiseen käyttöön tullut osa sitä.

    Mainostin täällä pitämääni Robert Harrisin Cicero-triligiaa (valitettavasti vielä kesken), jossa Tiro on kertoja. Hän vilahtaa myös onneksi jo päättyneessä Rooma-televisiosarjassa.

    PS Hetken luulin, että nythän asiaan päästiin (vrt. fetisismi).

    VastaaPoista
  13. Brändihöpinä on kyllä vahvoilla etsittäessä "tämän hetken höpökirjallisuutta". himasilla voidaan jatkaa, jossei muuten näyttö riitä.

    VastaaPoista
  14. Kuinka ollakaan, olen viime aikoina hiukan syventynyt Jungiin. "Hiukan" tarkoittaa, että lukaisin A Very Short Introduction (Oxford) aiheesta ja silmäilin vuosien jälkeen Man and his Symbols -opusta. Huomasin myös, miten Ernest Becker kirjoittaa The Denial of Death -kirjassa arvostavansa Otto Rankia paljon Jungia enemmän. Syy ei ole se, että Jung olisi huuhaata vaan se, että Jungilla on liikaa huuhaata.

    Jos nyt yritän löytää arvokkaan Jungin kaiken gnostilaisuuden ja sen sellaisen taikauskoisuuden takaa, kiteytän vaikka niin, että arkkityyppeihin samastumalla ateistikin voi ylevöittää elämäänsä. Esimerkiksi nuori mies, joka tutustuu vaikka sankarin elämänkaareen ja alkaa pitää sitä esikuvanaan, liittyy yhteen ihmiskunnan suurista tarinoista ja alkaa kerto sitä itsensä kautta -- vaikka kuinka vaatimattomasti.

    Uskon, että tuollainen ylevään samastuminen tekee hyvää psyykelle. Muutenhan asialla ei olisi kuin antikvaarista arvoa.

    VastaaPoista
  15. Vuonna 1876 perustettu A. Schwabin tavaratalo (Beale street, Memphis Tennessee) möi ainakin 1980-luvun lopulla kaikkia mahdollisia voodoo-välineitä. Kauppias kertoi, ettei edes paikallisessa katolisessa sairaalassa ollut kerrosta 13.

    VastaaPoista
  16. Kompaten lukijaa Rienzi:

    Harrisin trilogia on oivallista lukemista junamatkalle. Unohtuvat matkan vaivat sekä päämäärän rasitteet.

    VastaaPoista
  17. englanniksi kun etsii, niin eipä tulekaan paragraphin kohdalta vaan section. pykälät on verollisia (Moms)

    VastaaPoista