10. marraskuuta 2010

Ei osaa ei tiedä




Kaavailimme ystäväni Ossin kanssa, miten Sitra voisi silittää ryppyjä ns. tietoyhteiskunnasta. Esitin teesini, jonka mukaan yleisön tietämättömyydellä ei ole mitään määrää. Väitin lopulta käsittäneeni, että esimerkiksi tekijänoikeuden ja tieteen vapauden + sananvapauden selvittely oikeusriidoissa menee harakoille, koska se on aivan herrassa, mitä tuomarit ymmärtävät näistä asioista.

Koska tiedän, etteivät tuomarit tiedä, mitä he eivät tiedä, voin luottavaisena esittää koulutussarjaan johtavia kysymyksiä. Osaan kertoa, mitä tuomarit eivät osaa. He esimerkiksi eivät osaa ottaa vastaan yksinkertaisia ohjeita hyödyllisissä asioissa. Tuomareiden koulutusta on harrastettu vuosikymmeniä, viiltävän keskinkertaisin tuloksin.

* pääseekö puhelimella Internetiin? (T.s. mikä on ”älypuhelin”.)
* mikä se sellainen Internet on?
* käyttävätkö muutkin kuin nuoret huligaanit tietoverkkoja?
* saako tietokoneella / puhelimella tietoja kirjastojen kirjoista (onko kirjaa; onko se hyllyssä)?
* kun oikeudenkäynnissä esiintyy hankala sana, esimerkiksi ”formaldehydi” tai ”sädesieni” etkä kehtaa käskeä esittelijää selvittämään, miten voit selvittää sen itse muina miehinä?
* mitä ero on allekirjoituksella ja digitaalisella allekirjoituksella?
* voiko sähköpostin salata niin, ettei sivullinen saa siitä selvää?
* pystyykö poliisi selvittämään, mistä esimerkiksi sähköpostiin tullut viesti on lähetetty?
* mihin kirjoittamasi teksti katosi hetki sitten?
* saako sitä enää koskaan takaisin?
* kannattaako tietokone formatoida silloin tällöin?
* onko kovalevy sitä samaa ainetta kuin autotallin seinä?
* onko varmuuskopiointi eri asia kuin formatointi?
* mistä kaupasta saa zip-ohjelmia ihan omaksi? (Esimerkki elävästä elämästä - *.zip –tiedoston maahantuojaa kuulemma etsittiin parastaikaa.)
* voiko puhelimeen tallettaa muutakin musiikkia kuin rokkia?
* miksi toisissa kojeissa on omenan kuva ja toisissa ei?
* miksi siitä omenasta on haukattu ja kenen luvalla?
* kuinka kauan menee aikaa löytää sen mainion artikkelin nimike, jonka oikeusneuvos Leivonen kirjoitti presidentti Olssonin juhlakirjaan joskus? (Oikea vastaus 3 sekuntia.)
* kuinka kauan menee aikaa löytää oikeusneuvos Salervo-vainajan lapsuudenkodin katuosoite Viipurista (4 sekuntia – Luostarinkatu 36 C 8).
* Mikä ja missä on Himos?
* Pääseekö Lumikurusta miten Pirunportin kautta Paratiisikuruun? (Ks. Kansalaisen karttapaikka)
* Missä on Vittumaisenojan kämppä? (ks. Arto Paasilinna)

Tämän voi leimata turhanaikaiseksi keljuiluksi. Onhan se tottakin, mutta on tässä myös asia. Ranskalaisten ja etenkin brittien joutilaan mutta ravitun väestönosan, esimerkiksi filosofien (Ranska) ja pappien (Englanti, ei Skotlanti), kiitettävä mielenkiinto osaamiseen ja tekemiseen lopahti runsaat sata vuotta sitten. Syyt ovat salaperäisyyden verhoamia.

Myös Suomessa on ollut viime aikoihin asti paikallaan sanoa, kuten olen tavannut sanoa itsestäni mukaillen taudinkohtauksen saaneen elvytykseen käsketyn tohtorin rouvaa: ”Hän on filosofian tohtori, eikä hän osaa mitään!” Lääkäreitähän siis puhuteltiin ennen tohtoreiksi.

Moni ikätoverini pitää kunnia-asianaan, ettei osaa hakata halkoja, sytyttää nuotiota, käyttää tietokonetta. Edellisen sukupolven professorit ja neuvokset olisivat kuolleet nälkään ruokakomeron eteen, koska he eivät olleet eläessään tai ainakaan vuosikymmeniin tehneet voileipää eivätkä siten olleet selvillä tästä vaativasta toimenpiteestä. Sota muutti paljon, mutta hienostelu on valitettavasti tarttuva tauti.  En osaa käyttää yli 5-hevosvoimaista perämoottoria, mutta siihen suuruusluokkaan asti tulppien kasteleminen ja vastaavat toimet onnistuvat.

25 kommenttia:

  1. kyl ne sit opettelee, kun tietsikan käyttö on helpompaa kuin kynän ja sanelukoneen

    VastaaPoista
  2. Ei osaa ei tiedä -- eikä ymmärrä.

    Käsittämättömästi mitoitettuja tekijänoikeustuomioita jakaneilta tuomareilta voisi myös kysyä: "Paljonko aikaa kuluu yhden tavallisen dvd-levyn sisältämän tiedon jakamiseen yhden kerran tavallisesta kotiliittymästä?"

    (Vastaus: Yksi vuorokausi)

    Frank

    VastaaPoista
  3. Kannattaako tietokone formaldehyditoida aika ajoin?

    Edes kerran vuodessa?

    VastaaPoista
  4. JK: "Moni ikätoverini pitää kunnia-asianaan, ettei osaa hakata halkoja, sytyttää nuotiota, käyttää tietokonetta."

    Meidän välissämme mennä viipottaakin sitten sukupolvien välinen kuilu.

    Luin tuon lauseen monta kertaa, kun olin varma, että ettein tilalla pitää olla että. Että silleen.

    On tuo taatusti jonkin sortin huumoria tai sitten tarkoitat "ikätoverisi professoripiireissä" - siltikin se tökkii...tietokoneen vielä ymmärrän, mutta nuo kaksi muuta... lausehan sisältää ammottavan ristiriidan.

    Miten olisi "snobismiin taipuvaiset sarkasmia viljelevät lainoppineet ikätoverini professoripiireissä".

    Se taitaa olla siinä.

    VastaaPoista
  5. Ad Tapsa: - näin on. Olisin voinut liittää luetteloon esim. hehkulampun vaihtamisen valaisimeen.

    Täytyy kirjoittaa pidempään. Joka tapauksessa sukupolvien kuilu on todellinen ja syvä ja se on 1945 tai myöhemmin syntyneiden ja meidän vanhempien välissä.

    VastaaPoista
  6. Yleensä sellaisen ymmärtää jonka kanssa on syntynyt, koska ymmärtää sen substanssin alimman tason perusteet: esimerkiksi nyt, miksi jokaisella laitteelle ja lisätoiminnoille käyttöjärjestelmään on löydyttävä device driver. Ja mikä toiminto taas ei ole lain käyttiksessä vaan raudan bios-perustassa.
    Irrallisen nippelitiedon kasaaminen ei paljon välttämättä auta mitään. Pätee moneen.
    Tietotekniikka on alue joka vuosikymmeniä sitten alkoi syvenevänä kiinnotuksena vetää puoleensa. Ilman kipinää menee haahuiluksi.

    VastaaPoista
  7. On se hyvä, että ehdin syntyä jo sodan aikana. Osaan noita lämmittäviä askareita. Puisen soutuveneeni perään nostan hyvällä tuulella ollessani purjeen, jolla on hauska viipottaa. Eivät tulpat kastu.

    Lumiukkoa kierittelee Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  8. Ainakin nykypolven uusavuttomuuteen (sukupolvien kuiluun) on osasyynä, ettei monellakaan ole mahdollisuutta viettää koululomiaan sukulaistensa luona maatiloilla.
    Ei ole maatiloja, eikä juuri sukulaisiakaan.

    Oikeudessa joku syyttäjä/tuomari vetoaa päätöksessään yleiseen elämänkokemukseen. Naurettavaa. Ei sellaista ole olemassa.
    Lähes jokaiseen elämäntilanteeseen liittyy aivan ällistyttäviä epäjohdonmukaisia yhteensattumia. Niin sodassa, ruokakaupassa, rakkaudessa ja viimeksi tuossa Herlinin sieppausdraamassa.

    VastaaPoista
  9. "kiitettävä mielenkiinto osaamiseen ja tekemiseen lopahti runsaat sata vuotta sitten. Syyt ovat salaperäisyyden verhoamia."
    Samaa asiaa olen ihmetellyt itsekin muistellessani lapsena lukemiani Jules Vernen kirjoja. Niissä käytännöllisyys ja monialaisuus
    olivat tavoittelemisen arvoisia ominaisuuksia. Jotain vastaavaa voisi varmaan löytyä teoksista joiden kirjoittajina on Defoe, Twain ja Doyle. Voisiko kaiken takana olla usko ihmisen kykyyn löytää järjen avulla käytännöllinen ratkaisu kaikkiin ongelmiin? Onko tämä jonkinlainen valistuksen jalostama jatkumo renessanssin ajattelusta? Myös Rabelais'lta löytyy vastaavanlaista käytännöllisyyttä (Gargantuan kasvatus). Ahlman (Kulttuurin perustekijoitä, 1939) puhuu erikoistumisesta, ja sitähän nykyään tapahtuu käytännöllisyyden kustannuksella: nykyään mennään autolla töihin ja kuntosalille, kun Vernen ja Twainin sankarit varmaankin löisivät kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja pyöräilisivät, rullaluistelisivat tai juoksisivat töihin.

    VastaaPoista
  10. Heh, taas piteni ikä vähäsen, kun sai aloittaa aamun naurunpyrähdyksin. Lisäksi vielä päivän Viivi ja Wagner, joka oli kuin jatketta mainioon blogikirjoitukseen.

    VastaaPoista
  11. Tietoyhteiskunta on siis sitä, että jokainen tietää tietävänsä että osaa tietää ja tietää osaa mutta sitten kun kysytään MITÄ niin kaikki oli vain symboliikkaa, nappuloita, tekniikkaa ja tekniikan nappuloita.

    Siihenkö kokonainen yhteiskunta rakentuisi?? Sekö tuo iloa ja suurempaa tajuntaa ja rakkautta ja eettisyyttä että tietää nappulat, nimet, lyhenteet ja tekniset vivut? Kuka samassa yhteiskunnassa oppii ihmiseksi sen jälkeen ja mistä raha tulee? Kuka siis kaivaa kuopat, rakentaa malleja ja kaavailee tulevaisuutta jos kaikki "osaavat nappulansa" mutta eivät näe mistä on kyse ja onko kyse?

    VastaaPoista
  12. Jotkut osaa - toiset vaan ymmärtää - olisko se nainen ja mies noin alkujaan?

    VastaaPoista
  13. Tuossakin on puolensa. Väitän, että kun oppineisto menetti herraskaiset piirteensä, ehdottomasti suurin hukkaputki jonne koulutettua aivoaikaa ja hermostoa kuluu on arjen hoito: hammastarkastusten varaaminen, siivoaminen, päivittäistavaroiden osto, sulakkeiden vaihtaminen, pankkiasiat jne. Eikä tässä niinkään tekemispuoli kuin juoksevien ja pakollisten asioiden mielessäpitäminen, hallinnointi, suunnittelu ja monitorointi.

    Vaikka on robotit, tekoälyt ja internetit, koulutetut ihmiset joutuvat käyttämään valtavasti enemmän aikaansa ja huomiotaan normaalin arjen hoitamiseen kuin vielä kannetun veden ja puuhellojen aikakaudella. On tietenkin hyvä, että ammattilaiset on vapautettu näistä raskaista ja ikävistä töistä mutta toisaalta ammattilaiset eivät enää suunnittele eikä hallinnoi näitä arjen juoksevia harmeja vaan jokaisen pitää yrittää oman työnsä ohessä hoidella ne ja kärsiä nahoissaan jos jotain pääsee unohtumaan.

    VastaaPoista
  14. Ad Aomnia: - arjen askareiden ylivoimaisuudesta oli päivän lehdessä sydämeen käyvä juttu. M. Vanhanen ja eräs entinen komissaari valittelivat Brysselissä, kun täytyy itse selvittää, missä myydään matkalippuja, miten tilataan taksi, missä on lentokenttä jne. Mutta Vanhanen oli käynyt syömässä, ihan itse!

    VastaaPoista
  15. Sydämeen käyvää on myös se, jos vuorokauden matkalla aikaa tuhraantuu 3 tuntia kaikenlaisiin rutiinihommiin, joista joku sihteeri rutiininomaisesti selviää nopeasti ja ohjeistaa helpottunutta matkailijaa.

    VastaaPoista
  16. Ymmärtämättömyyden huippu: antaa ymmärtää muttei ymmärrä antaa.

    VastaaPoista
  17. En minäkään koskaan ole sikaa teurastanut, mutta tarpeen eli nälän kohdatessa, sekin varmastikin onnistuisi.

    Tästä voisi vetää useita tangentteja joilla jatkaa, mutta nyt laiskottaa.

    Onnekseni olen syntynyt 70-luvulla ja erotan vielä kuusen männystä.

    - Pulu -

    VastaaPoista
  18. Luin joskus jostakin ranskalaisesta kulttuurihenkilöstä, jonka vaimo oli kuollut ja hän sitten sai laskuja, ja seuraavaksi karhuja.
    Hän oli vastannut karhuihin:"En todellakaan ymmärrä, miksi te vaivaatte minua tuollaisilla joutavuuksilla, mutta toivon ettette enää häiritse minua"

    VastaaPoista
  19. Missä laulussa on sanat "una pasion me domina"? Kun olen tykästynyt Krazy Kat -nimiseen vanhaan sarjakuvaan, olen huvikseni etsinyt siinä esiintyviä musikaalisia viitteitä. Alun kysymykseen vastaaminen olisi kai vastikään vaatinut viikkokausia tutkimusta, jos olisi ollut ollenkaan mahdollista.

    AW

    VastaaPoista
  20. Siis lääkäreitä kutsuttiin yleisesti tohtoreiksi, kun se todennäköisesti oli liioittelua, mutta ei enää nykyään, kun se varsin yleisesti osuisi oikeaan, ainakin niiden joukossa, joilla on virka Uudellamaalla.

    Olen aina nauttinut "haluaa olla"-ketjuista. Kuten vitsit, ne unohtaa, torjuntaako? Esimerkiksi tyyliin: apuhoitaja haluasi olla sairaanhoitaja, sairaanhoitaja lääkäri, lääkäri erikoislääkäri, erikoislääkäri ylilääkäri, ylilääkäri professori, professori nobelisti ja nobelisti haluaisi olla suuri persoona. Omalta alalta saisi osuvampia ja siksi purevampia ketjuja, mutta olkoon.

    Lisätasot (esim. terveydenhoitaja, dosentti tai akateemikko) maustavat eineen kuin parhaat E-aineet.

    VastaaPoista
  21. "Tsaarinaikaiset insinöörit hävitettiin, sillä he soittivat iltaisin liikaa pianoa ja siteerasivat Goethea, tosin sanoen heidän joukossaan oli liikaa monipuolisesti koulutettuja" Absurdin suurvalta, Lauri Vahtre, s116

    VastaaPoista
  22. Vihdoinkin joku muu tuo esiin tuon ratkaisevan sukupolvikuilun olemassaolon: 1945.

    Itse olen syntynyt 1946 ja pitkähkön elämänkokemuksen seurauksena olen oppinut suhtautumaan varauksella kaikkiin tuota vuotta ennen syntyneisiin. Yleisessä asennemaailmassa on selkeä, lähes poikkeuksetta esiintuleva ero.

    Asiasta olisi kiinnostavaa kuulla lisää.

    VastaaPoista
  23. Kunnaksen Ilkka: "Puisen soutuveneeni perään nostan hyvällä tuulella ollessani purjeen"

    Tämä minua kiinnostaa!

    Virittelin itsekin viime kesän helteillä purjetta soutuveneeseeni ja kyllähän se aika haipakkaa myötäisellä veikin...(Takaisin piti soutaa.)

    Onko sinulla, Ilkka, omatekoinen purje vai ostettu jostakin? Miten niin se on perässä - millainen masto sinulla on?

    Entä köli ja peräsin?

    VastaaPoista
  24. Tapsalle tiedoksi: Meka-tuote-niminen firma teki joskus 30 vuotta sitten peräpurjetta, jossa on alumiiniputkimasto. Purje on Niinirannan optari.
    Rakenteessa on yhdistetty köli ja peräsin, joka on vankkaa filmivaneeria, noin 80 senttiä korkea. Se pitää paatin vakaana. Yritys toimi aikanaan jossain Helsingin seudulla.
    Purjeella pystyy jonkin verran luovimaankin mutta kyllä airot on syytä pitää matkassa, jos aikoo illaksi kotiin (kuten Finnair).
    T:) Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista