25. lokakuuta 2010

Ruusun alla




”Sub rosa”, ruusun alla, tarkoittaa ”meidän kesken”, ”luottamuksellisesti”, ”ei saa kertoa muille”.

Muut sijamuodot ovat erehdyksiä. Ei mielellään ”sub rosae”. Se tarkoittaa muuta.

Latinankielinen sanonta perehtyy ehkä erehdykseen, joka on sattunut käännettäessä egyptiä kreikaksi. Taustalla oli ehkä Horus jota ehkä luultiin hiljaisuuden tai ainakin vaikenemisen jumalaksi tai joka tapauksessa jumalaksi. Eräiden egyptiläisten jumalien yksi erikoisuus oli näkyvä todellisuuden monien näkymättömien puolien näkyväksi tekeminen…

Mutta moninkäsitysten tuloksena pikku Eroksen eli Cupidon kädessä olevan ruusun merkitys oli ”vaietkaa äitini seikkailuista”. Äiti oli Afrodite eli Venus. Menneiden aikojen käsityksissä häntä ei millään muotoa liitetty siveellisyyden eikä pidättyvyyden ajatuksiin. Päinvastoin vaiettavaa riitti.

Myös ruusu siirtyi kevyesti kirkon symboliikkaan, ja juuri oikeassa paikassa se on monien rippituolien katossa. Mitä täällä puhutaan, se puhutaan ”sub rosa” eikä mene esimerkiksi sisäasiainministeriön tietoon.

Näin oli ennen. Nyt pappien tehtävä on koota pedofiilejä ja lääkärien velvollisuutena on pohtia aseenkantolupia. Muutosta voisi sanoa suureksi.

Umberto Eco luultavasti viittaa romaaninsa ”Ruusun nimi” nimellä muun muassa roomalaisten ja sitten keskiajan skolastikkojen usein toistamaan ajatukseen, ettei menneen vuoden ruusuista ole jäljellä muuta kuin ruusun nimi, jos sitäkään. Myös hän tuntuu viittaavan siihen, että ruusu (ruusuke) symboloi niin monia asioita, ettei se symboloi enää mitään.

Miksi vänrikkien ja muiden majurien kauluslaatoissa on ruusuke? Arvattavasti jokin yhteys Suomen virallisen vaakunan maakuntia tarkoittaneisiin ruusukkeisiin on olemassa. Arvattavasti meillä on heraldisesti onnistuneita arvo- ja kunniamerkkejä lähinnä siksi, ettei Gallen-Kallelaa päästetty 1918 rintamalle, vaan hänet pantiin askartelemaan jotain taidoilleen sopivampaa. Kadettien juhlaunivormu on muuten hänen töitään. En tiedä teistä, mutta mielestäni kokonaisuus on upea. Sotilaitten virka-asuista ei naurettavuus ole koskaan kaukana. Tuo juhla-asu on poikkeus.

Tietääkseni ruusut ovat tätä nykyä aika vähissä. On väitetty, että ei CIA eikä FBI vaan NSA, Yhdysvaltain puolustusministeriön National Security Agency kuuntelee periaatteessa koko Internetiä sekä lanka- ja matkapuhelimia. Mitä he näillä tiedoilla tekevät, sitä en halua tietää.

Tällainen ruusun kuva, josta nyt on puhe, pitäisi varmaan maalata ultravioletilla niin että sen näkemiseen tarvittaisiin mustaa valoa. Järjestyisi luullakseni rautakaupasta saatavilla aineilla, koska ultravioletti ja siihen liittyvä musta valo on aika tavallinen huvipuistojen efekti. Se on mukana myös bussien linjakilvissä – siunattu asia etenkin moottoritien pysäkeillä. Kauppanimi on DayGlo.

Kauan sitten neuvostoliittolaiset pimeänäkölaitteet olivat vapaasti myynnissä Suomen kirpputoreilla. Tätä nykyä paremmat sellaiset on kielletty monissa EU-maissa, eikä vakavasti otettavia salakuuntelulaitteitakaan myydä aivan joka R-kioskissa. Mutta sen kai kaikki tietävät, että näppärä tapa selvittää salakirjoitus on kuunnella satojen metrien päästä lasin läpi näppäimistön kolinaa, josta kirjoitettu teksti, input, selviää tietääkseni perustason  algoritmeila.

Kun mietin tuota luottamuksellisuutta tai kahdenkeskeisyyttä tai kun joskus harvoin kirjoitan sähköpostiin amerikkalaisittain FYEO eli vain sinun silmillesi, käy mielessä, että noinkohan joku on kehittänyt tietokoneohjelman, jolla tekstin sisällön voisi selvitty lyijykynän rapinasta. Epäilen että ei ole. Syy ei ole tämä, mutta pöydälläni näyttää olevan seitsemän lyijykynää ja kaksi täytekynää ja purnukassa ainakin toinen mokoma lisää. Ei näet tule heti mieleen monta yhtä kodikasta askaretta kuin kirjoittaminen ruudulliselle paperille. Runot tehdään niin. Ostoslistat on parempi kirjoittaa puhelimen sähköiseen muistikirjaan, koska ainakin omat taskuni ovat täynnä erilaisia kuitteja ja kuponkeja, kun taas kauppalista on harmillisen usein kotona kirjoituspöydällä. Mikä siinäkin on, että puhelinta ja lompakkoa ei unohda edes mennessään viemään roskia tai hakemaan postia? (Puhelin ei tietenkään ole päällä, mutta lompakko on.)


21 kommenttia:

  1. Sattui olemaan Eeva-Liisa Mannerin Orfiset laulut juuri tässä. Siinä on kokonainen osasto nimeltä Sub rosa. Mutta erityisesti yksi neliosainen runo on senniminen:

    1.
    Kohtasimme punertuvalle polulla,
    kukat tekivät mattoa, aurinko ja varjot
    täpliä jotka repeytyivät tuulessa

    Syleilimme
    vihreyttä, valo levitti sen puihin
    Vaihdoimme
    kukkia suudelmain murskaamia

    Oikeastaan näimme
    nyt vasta kaiken:
    maan ja tuulen kietomat puut
    ja kuultavat lehdot

    2.
    Kuljemme ja kuljemme
    vuodenaikojen ohi
    kahlaamme läpi lehtien
    kuin vanhojen kirjeiden,
    puiden tuhlatun rahan.

    Hyväilemme ihoa
    joka aina on erottava meidät.
    Eksymme menneisyyteen
    joka ei vaihdu.

    3.
    Mitä oli, pääskynen sujahti läpi ilman,
    ja nyt, äänettömyyttä.
    Ranta on tyhjä. Tuuli
    pujottautuu kainaloiden alitse
    kuin ohut koira, tuttavani, edestakaisin.

    Heinäsorsan särkynyt siipipeili,
    joku sininen höyhen
    tarttunut hihaan,
    elämä ei syki,
    tahra jäänyt kiveen.

    4.
    Veneeni on vedetty korkealle,
    tuuli ei korjaa sen kylkiä,
    vesi ei siitä välitä,
    olen yksin, ilmat tulevat kylmemmiksi.

    ***
    Ei tämä muistuta kauppalistaa, mutta varmaan joku NSA olisi halukas löytämään tästä merkityksiä. Ehkä tämä runo on Sub rosa jo senkin vuoksi että runoilija on jo kuollut.

    Odotan pääsyä hammaskirurgin päivystykseen.

    VastaaPoista
  2. Juhlapuvusta

    Linnan juhlissa on jo vuosia kenraalien yllä näkynyt armeijan uusi, musta juhlapuku, joka näyttää hännykset poisleikatulta frakilta. Pahat kielet kertovat, että se sattuu olemaan samanlainen, mikä oli SS:n juhlapuku aikoinaan. Asian todenperäisyydestä en tiedä mitään.

    VastaaPoista
  3. Aamulehden Pitko kirjoitti jo muutama vuosi sitten, että lääketiede on edistynyt niin pitkälle, että lääkäri pystyy korvaa tutkimalla saamaan selville sen, mitä siihen on puhuttu viikon aikana.

    VastaaPoista
  4. Tätä ei tarvitse julkaista, mutta näin "sub rosa", tuohan on jonkunsortin piooni, ei ruusu.

    VastaaPoista
  5. Kai kemppinen tietää että skabbareilla on kauluksessa heraldinen ruusu eikä ruusuke.

    VastaaPoista
  6. Kemppinen kirjoitti: "Ostoslistat on parempi kirjoittaa puhelimen sähköiseen muistikirjaan..."

    Evernote on paras, voi käyttää ilmaisenakin.

    VastaaPoista
  7. Mikäs on Kemppisestä puskakulttuurin pahin ilmentymä tänä päivänä?

    VastaaPoista
  8. Mihin seurakuntaan Jaacob Söderman (SDP) kuuluu?

    VastaaPoista
  9. No ei kyllä vaikuta jasmiinilta Kemppisen kuvan kasvi.

    Vai onko jokin GMO -muunnos?

    VastaaPoista
  10. Ad Anonyymi: Evernote on niin hyvä, että siinä pidän asiallisemmat asiat, en käytön jälkeen pyyhittäviä.

    VastaaPoista
  11. Eikös Evernoten käyttöehdoissa mainita kaikkien kuvien ja tekstien oikeuksien siirtyvän synkkauksen jälkeen palveluntarjoajalle?

    VastaaPoista
  12. Ad JarMom: - tarkistin asian Evernoten kotisivuilta. En löydä tuollaista ehtoa. Tekijänoikeuteen liittyvät määräykset ovat tarpeellisia kolmansien tahojen oikeuksien kannalta ja alasottoon liittyviä.

    Väittäisin tietoasi vääräksi.

    VastaaPoista
  13. Kiva olla tässäkin asiassa väärässä. Joskin oma Evernoten käyttö jää toiseksi MS OneNoten johdosta. Joskin toivoisin Evernoten laittavan muokatun sivuston muokkausajankohdan ylösmerkityksi.
    Jos oikein luin niin ehdot ovat hieman muuttuneet, tai selkiytyneet:

    http://www.evernote.com/about/tos/

    VastaaPoista
  14. Kadettien juhlapuvun suunnittelijasta on toisenlaistakin tietoa: Leo Franck kirjoitti muistelmateoksessaan "Första kadettkursen" (1945, suom. 1969): "Kadetit olivat itse piirtäneet paraatipukunsa, tai oikeastaan piirtäjä oli kadetti (Carl Gustaf) Wahren. Puvut olivat tummansiniset, taskuttomat, kahdeksannappiset. Kaulus oli yksinkertaisesti muotoiltu, ja siinä oli leveä hopeareunus, hihankäänteissä oli myös leveät hopeanauhat ja kaksi hopeanappia. Housut olivat pitkät, myös niissä oli leveät hopeareväärit,
    jalkineina kiiltonahkakengät kiinteine kannuksineen. Päähineenä oli sinivalkoinen lippalakki. Tarkastustilaisuudessa kadetti Wahren sai kunniamaininnan kenraali Ignatiukselta."

    Voi tietenkin olla, että Gallen-Kallela viimeisteli lopullisen, hyväksytyn mallin.

    VastaaPoista
  15. Parahin professori ja oikeusneuvos J.Kemppinen

    Tämä kommentti ei liity po kirjoitukseen "Ruusun alla" vaan luettuani useita blogikirjoituksianne nousi pakottava halu kiinnittää huomiotanne erääseen toiseen blogiin netissä siis, http://ahonblogi.blogspot.com/ joka voi olla jo tuttu teille ennestään.
    Tämän bloginpitäjän taistelu mielestään oikeuden saamiseksi koettuaan talousrikosvääryyttä oikeuslaitokselta poliisilta jne, on melkoinen tekstimaalima jopa kiinostava.

    Jos katsotte aiheelliseksi vaikka lyhyesti sananrieskalla kirjoitta tekstin po aiheesta, voisi siinä olla lukijoita kiinostavia kohtia.

    VastaaPoista
  16. Tämä julistusblogi ei taasen ole "tuttu", kuin tuomareille ja parille "juomarille"..: http://erkkikalevilaakso.blogspot.com/ Riittää kun näppää kaunista kuvaani!

    VastaaPoista
  17. "…ettei Gallen-Kallelaa päästetty 1918 rintamalle, vaan hänet pantiin askartelemaan jotain taidoilleen sopivampaa. Kadettien juhlaunivormu on muuten hänen töitään."
    Hauskasti ilmaistu, mutta en malta olla korjaamatta. Tuo virheellinen tieto tuodaan esille toistuvasti esim. itsenäisyyspäivän juhlallisuuksien kuvauksissa, koska se sopii niin hyvin kansalliselle itsetunnollemme ;) Totuus on tylsempi: Gallen-Kallela suunnitteli ainoastaan juhla-asun napit!
    Hallussani on kellastunut lehtileike, Uuden Suomen runsaasti kuvitettu artikkeli 29.12.1985: "Ei mikään Gallen-Kallela; Kadetti juhlii Warénin puvussa". Asia on minulle läheinen, sillä Paavo G.Warén (myöhemmin Waris), on isäni.
    Huomaan, että Anonyymi on pannut asian merkille.

    VastaaPoista
  18. Allekirjoitus edelliseen unohtui:
    Marjatta Huuskonen (os.Waris)

    VastaaPoista
  19. Ad Marjattah: - kiitos tarkasta tiedosta. On syytä olla ylpeä. - Oikeastaan minullakin oli sen suuntainen käsitys, että G-K oli eräänlainen ateljeepäällikkö. Samasta pajastahan lähtivät sotilas- ja siviilikunniamerkit.

    Jos joku osaisi kertoa, mitä perua on "mannerheimari" eli se karvalakki, jota Mannerheim kuvien ja valokuvien mukaan käytti 1918 ja milloin venäläisestä karvalakista tuli Suomen armeijan karvalakki.

    Tietoni mukaan meillä oli nappi-, lakki- ja takkitehtaita vähän joka pensaassa ennen sotia.

    VastaaPoista
  20. Olen ollut siinä käsityksessä, että Gallen-Kallela otti tuon kaksiosaisen nimensä aatelisarvoa kärkkyessään. Pyrkyri siis ja pyrkyreitähän ei aateli arvosta.

    VastaaPoista