9. elokuuta 2010

10 000 Jeesusta


Television dokumentti viisi tuhatta vuotta vanhasta Alppien jäämiehestä, jota sanotaan löytöpaikan mukaan Öziksi, oli tavanomainen – jokaiselle jotain eli ei kenellekään oikein mitään. Dokumentissa selostettiin pronssikauden tai sitä edeltäneellä ns. kuparikaudella mahdollisesti käytyä suurempaa taistelua tai vaihtoehtoisesti merkittävän päällikön uhrikuolemaa. Özin tavaroissa oli kuparikirves, joka oli tuon ajan Euroopassa tavaton aarre. On silti epäselvää, missä olosuhteissa Öz sai piikiviteräisen nuolen sydämeensä. Poliisi tutkii asiaa.

Kun Jeesuksen, jota sanotaan Kristukseksi, merkitys ja tarkoitusperät ovat tunnetusti jääneet hiukan hämäriksi kirjallisista, jopa hiukan alle sata vuotta kuvailluista tapahtumista laaditujen dokumenttien jälkeenkin, esitän hypoteesin.

Entä jos ennen tätä Galilean miestä oli ollut olemassa ei vain kymmentä – kirjallisuudesta jo tunnettua tai uskottavasti pääteltyä – henkensä uhrannutta Jumalan poikaa, vaan kymmenen tuhatta?

Toisin sanoen oliko Öz Jeesus, yksi monista? Hänellä oli muuten myös kädessä haava, latteamielisen tutkijan mukaan tyypillinen torjuntavamma. Hän menetti henkensä vuorilla niin korkealla, että on paikallaan kysyä, mitä hän siellä ylimalkaan teki. Luulisi että vuoret ylitettiin sekä sotaisissa että rauhanomaisissa tarkoituksissa käyttäen solia.

Vielä nykyisinkin vuorta, vuoren huippua, pidetään paikkana lähestyä jumalaa. Samoin teki Galilean mies useaan kertaan.

Tämän hetken raskaan ja kevyen kirjoittelun ja vakavan ja köykäisen mediatarjonnan suurin yhteinen tekijä on oman, henkilökohtaisen kuoleman pelko.

Oman kuoleman pelko ei ole historialllinen vakio. Suhtautuminen on vaihdellut suuresti, ja asiasta on koko joukko hyviä tutkimuksia. Mielestäni on hiukan huvittavaa, että vanheneva Sigmund Freud ja joukko muita asiantuntijoita piti itsesäilytysviettiä eli pyrkimystä pysyä hengissä ihmisten ja monien eläinten syvimpänä tarpeena.

Huvittuneisuus johtuu itsemurhapommittajista ja kahdesta maailmansodasta, joissa käveli kuolemaan melkein vapaaehtoisesti useita kymmeniä miljoonia sotilaita. Heidän aatteensa ja perustelunsa olivat vielä läpinäkyvämpiä kuin heidän lippunsa.

Ainoa tehokas keino voittaa kuolema on mainittu korostetusti Uudessa testamentissa, esim. 1. Kor. 15:54 (”Kuolema on syöty ja voitto saatu...”). Se on uhrikuolema. Ortodoksisen pääsiäisliturgian mukaan Kristus voitti kuoleman kuolemalla.

Tähän on turha sekoittaa ajatusta ylösnousemuksesta, saati itsesmurhataipumuksista. Se ajatus, että jokin ihmisessä hujahtaisi kuolinhetkellä taivaaseen tiirailemaan pilven päältä, ei ole raamatullinen. Myös Galillean mies sanoi palaavansa, kun aika on täysi – ei siis huomenna eikä ensi viikolla, vaikka tuota ajan täyttymystä odotettiin aluksi hyvin kiihkeästi.

Ihmisuhrilla lepytetään jumalia, jotka ovat tunnetusti verenhimoisia. Samalta kupariakudelta, suurkivien eli megaliittien eli menhiirien ajalta on muitakin ruumislöytöjä, esimerkiksi Holsteinin suoruumiit, joissa hyvin säiliynyt vainaja on ilmeiltään merkillisen tyyni, suorastaan ylevä.

Tähän ajatuskuvioon voi yhdistää myyttisiä kertomuksia. Tarinoita kuolemaan menevistä jumalista tai puolijumalista on erittäin paljon. Tietoisesti kuoleman valinneista päälliköistä kerrotaan vähemmän, mutta kerrotaan kuitenkin. Tuntuu helpolta ymmärtää, että ainakaan alaisten ei ollut terveellistä pyöritellä tällaisia ajatuksia puheissaan.

Tämä johtaa puolestaan ajatukseen, että sota ja uskonto on sama asia. Jos se tuntuu kovin oudolta, sopii lukea Vanhaa testamenttia, joka on täynnä kuvauksia onnistuneista ja huono-onnisista sotatoimista. Roomalaisilla oli tapana julistaa keisareitaan jumaliksi (deus, divus) heidän kuoltuaan. Puhtaasti poliittisiin tarkoituksiin tätä oikeudellista temppua käytti ensimmäisenä Konstantinus, jota sanotaan suureksi, vuonna 312 jKrs.

21 kommenttia:

  1. Huvittavahan Freud oli, nuorena ja vanhana, oliko Pyhää kKirjaakaan niin lukenut?Siksi hänestä ei sen koommin ole kuultukaan,

    VastaaPoista
  2. Kuolemanpelko tai vapautus eletystä elämästä tulee useille mieleen.
    Rintaperillisille pelkkä lakiosa ja muistoja, mutta ei penniäkään rahaa.
    Hankala yhtälö.

    VastaaPoista
  3. Pitkään olen pohtinut samaa asiaa ja jatkan pohdintaa: Onko Kemppinen Jeesus nro 10001?

    t. Maajussi

    VastaaPoista
  4. Niin, kemppisiä... eikun jeesuksia ja myyttisiä henkilöitä syntyy juuri näiden maajussien toimesta, jotka alkavat palvoa ketä tahansa henkilöä joille jostakin syystä kykyä esiintyä, kirjoittaa tai saarnata syntymälahjana on siunaantunut.

    Lars Leevi Lestadius oli yksi takapajuloiden jumalista, yksi kymmenestä tuhannesta jeesuksesta.

    Mitä Freudiin tulee, voi hänestä kyllä huvittuutuakin, mutta monessa asiassa hänen analyysinsä ihmismielestä sattuu paremmin kohdalleen kuin jonkun tyhjäänpäin kumartelevan kirkonmiehen.

    VastaaPoista
  5. Nuorena kuoleman kanssa on kiva flirttailla. Vanhana siitä katoaa romantiikka.

    VastaaPoista
  6. materialismi hukuttaa itsensä.

    VastaaPoista
  7. Ohhoh - näitä kommentteja. Ettei vaan taas sota olisi alkamassa ; kuka löikään ketä raamatulla päähän?

    VastaaPoista
  8. Lapsena luettiin loitsuja, että kukaan tärkeä ihminen ei kuolisi. Kakskymppisenä rakkaus ja kuolema olivat erottamattomat. Kolmekymppisenä oltiin hallisijoita asiassa kuin asiassa, alalla kuin alalla, joten kuolemaa ei ollut. Keski-iässä alkoi alamäki: kaikki onkin mahdollista, niin elämässä kuin kuolemassa. Siinä sitten valitset puolesi, taivaasi ynnä muut.

    VastaaPoista
  9. Minusta Jeesus voisi olla metafora ihmisistä, jotka eivät laita vahinkoa kiertämään. He eivät vastaa loukkaukseen loukkauksella eivätkä pura pahaa tuultaan viattomiin. He keräävät saamansa kohtelut ruumiiseensa erilaisiksi psykosomaattisiksi vaivoiksi ja purkavat pahan sisällään. Risti on niskasäryt ja korkea verenpaine, sovitus on sanoa "eihän hän tarkoittanut sitä mitä hän sanoi".

    VastaaPoista
  10. J. K. Rowlingin mukaan Harry Potter -sarjan pääteema on kuolema (Kuolonsyöjineen kaikkineen).
    ***
    Romantiikka parisuhteessa ja kuolemassa vaatii polttoaineekseen illuusion vapaaehtoisesta kohtalosta.

    VastaaPoista
  11. Niin, televisiodokumentti pariko vuotta sitten esitti, kuinka tiibetiläiset munkit etsivät ja löysivät uudelleen syntyneen Da Lai Laman, pienenä poikalapsena oli jälleen syntynyt.

    VastaaPoista
  12. Monet jotka pyrkivät hyvään elintasoon,
    pyrkivätkin hyvään kuolintasoon!

    VastaaPoista
  13. Valto Ensio - En minä Kemppistä sentään palvo, vaikka mielenkiinnolla kirjoituksia seuraankin. Eikä Torinon käärinliinoista löydy Kemppisen naamaa. Se löytyy Torino-makaronipussista.

    t. Maajussi

    VastaaPoista
  14. Itsemurhapommittajien osuus ihmiskunnasta on noin 0,0000000001%. En tekisi kovin äkkinäisiä yleistyksiä. Sotilaiden uhrautumista on tutkittu ja se liittyy ryhmädynamiikkaan. Ihminen tai ainakin mies on rakennettu niin, että altruismi saattaa voittaa itsesäilytysvietin, kunhan kaveriporukka on tarpeeksi rakas. Joidenkin teorioiden mukaan tietoinen altruismi on jopa syntynyt sodassa, jolloin sota on aika lähellä sivilisaation syntysyytä.

    Evoluutio määrää, että itsesäilytysvietti on aivan tärkeimpiä viettejä. Sen ohi menee jossain tapauksissa omien lasten vuoksi uhrautuminen ja siis myös lauman vuoksi uhrautuminen. Isänmaan tai jonkin muun abstraktion takia uhrautuminen vaatii sen sijaan pelon voittamista ja monimutkaista ajatustyötä. Se ei voi olla geeneissä paitsi mutkan kautta.

    Viimeisin salapoliisityö telkkrissa Özin murhaajan löytämiseksi päätyi teoriaan, jonka mukaan miestä ajettiin takaa. Se selittäisi myös viimeisen lepopaikan syrjäisyyden eli korkeuden.

    Erikoista muuten, että eräällä toisellakin muinaisella kohuvainajalla oli nuoli sisuksissaan. http://en.wikipedia.org/wiki/Kennewick_Man

    VastaaPoista
  15. "Sairaus, hulluus ja kuolema olivat enkelit, jotka ympäröivät kehtoani, ja ne ovat seuranneet minua läpi elämäni."
    -Edvard Munch

    VastaaPoista
  16. Itsellemme emme kuole koskaan. Kukin valitkoon satunsa.

    VastaaPoista
  17. En malta olla kommentoimatta vanhaa blogianne. Kirjoitatte "Entä jos ennen tätä Galilean miestä oli ollut olemassa ei vain kymmentä – kirjallisuudesta jo tunnettua tai uskottavasti pääteltyä – henkensä uhrannutta Jumalan poikaa, vaan kymmenen tuhatta?" Voisitteko vihjaista maallikkolukijalle, keitä nämä kymmenen olisivat olleet.
    Itse olen joskus ajatellut, että jeesustelu sanan positiivisessa mielessä olisi vain eräs ihmislajin ominaisuus, aika harvoin esiintyvä tosin, kuten vaikkapa korkean c:n laulaminen oopperalaulajille.
    Ympäristön valinta ja paineet eivät vain ole suosineet tämän ihmistyypin menestymistä.

    VastaaPoista
  18. Hauska sattuma. Satuin lukemaan "Teoblogista" tänään mm. seuraavaa:

    "Dionysos oli Nietzschelle kuin yleisnimi, jonka alla hän käsitteli melkein kaikkia pakanallisia rituaaleja ja myyttejä. Nietzsche myös oivalsi että niissä kuvattu väkivalta oli samaa kuin evankeliumeissa. Dionysos-myytti ja pääsiäiskertomus kuvasivat molemmat kollektiivista murhaa. Innokkaat palvojat repivät Dionysos-jumalan palasiksi ja vihaan lietsottu kansanjoukko vaati Jeesusta ristiinnaulittavaksi. Kreikkalainen myytti ihannoi Dionysoksen uhraamista. Evankeliumit paljastivat uhraamisen kollektiiviseksi murhaksi ja tuomitsivat sen. Dionysos hyväksyi ja organisoi viattoman uhraamisen. Evankeliumien Jeesus herätti ihmiset näkemään, että jokainen uhraaminen kohdistuu Jumalaan, eikä suinkaan ole Jumalan vaatima."

    VastaaPoista
  19. Evoluutioteorian pahin probleema on se, että mikseivät homot ole kuolleet sukupuuttoon. Miksi ihmisnaaraat suosivat partreneinaan miehiä, joita ei oikeastaan edes huvita? Siksikö juuri?

    VastaaPoista
  20. "Evoluutioteorian pahin probleema on se, että mikseivät homot ole kuolleet sukupuuttoon."

    Eiköhän ominaisuus ole resessiivinen. Homous on itseasiassa nerokas osittaisratkaisu mahdolliseen väestöräjähdysongelmaan primitiivisessä yhteisössä.

    VastaaPoista
  21. Kemppinen totesi, notta "Myös Galillean mies sanoi palaavansa, kun aika on täysi – ei siis huomenna eikä ensi viikolla, vaikka tuota ajan täyttymystä odotettiin aluksi hyvin kiihkeästi."

    Ymmärrettävästi odotettiinkin, sillä mikäli nykyisiin Raamatun käännöksiin on kirjaimellisesti uskomista, Jeesuksen oli määrä palata vielä saman sukupolven aikana. (Matt.24:34)

    Toinen tuleminen näyttää kuitenkin viivästyneen luvatusta, tai sitten sitä ei ole vain hoksattu noteerata asiaankuuluvasti. Tiedettä ja uskontoa viihdyttävästi vastakkain ryöpyttänyt professori Valtaoja sanoo tämän Jeesuksen ilmeisen väärinkäsityksen todistavan sen, että itseään Ihmisen Pojaksi kutsunut Jeesus oli biologisesti ihminen, jonka rajalliset ihmisaivot eivät tuolta osin riittäneet käsittämään jumalallisia tarkoitusperiä ja siksi Jeesus itse arvioi toisen tulemisensa rutkasti pieleen.

    Hyvä selitys. Raamatullisissa teksteissä riittää jännittävää tulkittavaa apokryyfeista puhumattakaan.

    VastaaPoista