15. heinäkuuta 2010

Opiksi ja ojennukseksi


Hyvin moni huutaa herjatessaan ilmoille oman nimensä. Hyvin moni huutaa pahimman pelkonsa.

Joku sanoi eilen televisio-ohjelmasta, että se on naiivi, ja lisäsi kommenttiin pelkoakkansa Tarja Halosen, mikä nyt oli hiukan ”non sequitur” eli yllättävä siirtymä.

Haluaisin olla naiivi. Tietämättömän kansan keskuudessa, johon kommentoija ehkä kuuluu, arvellaan sanan tarkoittavan ”lapsellista”. Tarkoittaa se sitäkin eli viatonta ja varomatonta yksinkertaistamista. Vanhempi, ykkösmerkitys on ”luonnollinen teeskentelemättömyys”. Sanan tausta on sama kuin ”natura”, luonto, luonnollinen.

Marcel Proust oli suuri naivisti. Tavallisemmin häntä kai kyllä sanotaan impressionistiksi. Minulla meni aamukahvi väärään kurkkuun, kun Suomen Pankin johtaja Sinikka Salo mainitsi aamutelevisiossa olevansa oikeastaan kotoisin Kortesjärveltä eli siis Markista, kuten Kauhavalla sanotaan.

Koska kunta oli pieni ja köyhä, me kauhavalaiset halveksimme sitä tarmokkaasti ja pidimme yllä sellaista luuloa, että Pohjanmaalla ja Suomessa ei oikeastaan ole muita maininnan arvoisia paikkakuntia kuin Lapua, Kauhava ja Härmä. Viimeksi mainittu tarkoitti Alahärmää, johon kuitenkin armosta luettiin ylihärmäläisetkin. Kyröläiset tietenkin ovat kovia pitämään meteliä itsestään, mutta pakkoko sitä on kaikkea uskoa...

Todellisuudessa ”järvikunnista”, joiden piikitteleminen Pohjanmaalle liittyy myös murre-eroon, on tullut paljon vallan mielenkiintoista väkeä. Välillä käy mielessä tuo katteeton yleistys, että rajoilla on jännitteitä, jotka voivat vaikuttaa erittäin edullisesti. Krakova ja Viipuri olivat erittäin sivistyneitä kaupunkeja. Samoin oli rajakaupunki Pietarin laita.

Tuo murreraja tunnetaan nimellä ”savolaiskiila”. Järvikunnissa, eli esimerkiksi Kortesjärvellä, Evijärvellä ja Lappajärvellä puheenparressa on selviä savolaisuuksia.

Tämä sanoi tämä Salo, josta en tiedä, kenen tyttäriä hän mahtaa olla, että eläkkeelle syksyllä siirtyessään hän saattaa kovana lukijana ottaa työn alle Proustin.

Proustilla on meillä vähän sama maine kuin Volter Kilvellä – se on jäänyt kovin monelta kesken. Haluaisin antaa neuvon, joka liittyy digitaalisiin laitteisiin, kuten iPodiin, iPhoneen ja Kindleen. Se käsitys on nimittäin virheellinen, että kirja pitäisi lukea kokonaan tai alusta loppuun. Proustin voisi esimerkiksi aloittaa niteestä Fugitive – Pakenija.

Se tuttu ongelma, joka estää ihmisiä lukemasta ”Sotaa ja rauhaa” ja varsinkin ”Tohtori Zivagoa” eli henkilöitten loputon määrä ja heidän vihansa ja kiintymykensä. Tähän on helppo lääke: joissakin tapauksissa Wikipedia, joissakin tapauksissa suuren romaanin kotisivu sisältää kätevän yhteenvedon juonist ja henkilöistä. Sellaisen voisi tulostaa kirjanmerkiksi.

Jouduin tekemisiin ilmiön kanssa, kun kopioin koneisiini Balzacin Comédie Humainen. Sitä voisi ehkä sanoa romaanisarjana laajaksi – 137 teosta, joita romaaneja noin 90.

Ei säveltäjiäkään kuunnella loogisessa järjestyksessä. Jos joku on tietämätön mutta kiinnostunut Sibeliuksen sinfonioista, ei hänen pidä aloittaa nelosesta, vaan vitosesta tai ykkösestä. Myös kakkonen tulee kysymykseen. Mozartin sinfonioissa numero 25 on mainio johdatus numeroon 40. Muita voi kuunnella sitten vapaavalintaisesti.

Panen tähän juttuun Inkin kuvan; kälyni, joka suomensi Proustin melkein kokonaan, on kuollut. Annikki Suni käänsi teoksen loppuun hienosti. Jotenkin nousi mieleen työn alku 1970-luvulla. Koska olin silloin Otavassa, kävin useita niteitä sana sanalta läpi ja olin mukana etsimässä selityksiä ihmeelliisyyksille. Tulipa Proust tutuksi. Kannatti. Ja polkee se teksti kohdin paikallaan.

13 kommenttia:

  1. Ja Päätalon Iijoki-sarjan voi aloittaa kans mistä kans. Itse aloitin kirjasta Tuulessa ja tuiskussa - ja läpi meni.

    VastaaPoista
  2. Kuvakommentti:
    Miksi ikkunassa on kalterit?
    Ovatko ne ulos- vai sisäänpääsyn estämiseksi?

    VastaaPoista
  3. Sibeliuksen kuuntelemisen voi hyvin aloittaa myös Mahlerin vitosesta.

    VastaaPoista
  4. Eikös Petja ole maininnut olevansa näitä järviseudun poikia, savolaiskiilalaisia?

    Kortesjärveltä lähti suhteessa eniten väkeä jääkäreiksi. Kai tällainen kunnia painoi vaa'assa vähäsen?

    VastaaPoista
  5. Kortesjärvi oli sikäli erikoinen paikka Järviseudun kunnista, että tietääkseni siellä aloitettiin aivan ensimmäisiä systemaattisia tyttöjen jalkapallotreenejä. Siis sekä koulussa että urheiluseurassa, jonka nimeä en muista.

    Aika oli joskus 70-luvun puolivälin jälkeen.

    Sitä ennen oli yleinen käsitys että eivät likat pysty niin voimia, nopeutta ja pelisilmää vaativaan hommaan kuin potkupalloon.

    Sinikka Salo on sen verran vanhempi että ei ole vielä sitä oppia saanut. Minäkään en kyllä tiedä kenen tyttäriä hän on. Ehkä perhe on muuttanut muualle leveämmän leivän perään.

    Se piti vielä sanomani, että Kortesjärvellä kulkee murreraja. Länsipäässä puhutaan eteläpohjalaista ja idässä taas järviseutulaista.

    VastaaPoista
  6. Turkulainen kielitieteilijä (nimeä en muista) päätteli, että Lapua/Kauhava - Alajärvi/Lappajärvi -välillä kulkee koko maan jyrkin murreraja. Sanaston muutos on siinä paikassa laskennallisesti isoin. Verenkulijettamasta Leheron klopista tuloo johonakin Karvalan kohalla veentuoma Lehon poika. Kyllä se maailmankuvassa tuntuu.

    VastaaPoista
  7. Ad Anonyymi: - kalterit. Kuva on itse ottamani (ja kärsinyt). Ranskan pikkukaupungeissa näyttää olleen perinteenä varustaa keittiön ikkunat kaltereilla. Myös suurten kaupunkien katukuvassa takoraudan rooli on keskeinen, ja julkisissa laitoksissa Metron sisäänmenoaukoista kusiputkiin valurauta. Arvaukseni - kukaties lasi oli kallista ja sitä ei tuhlattu esimerkiksi keittiöön. Pääasia oli pitää vorot poissa kinkun kimpusta.

    VastaaPoista
  8. Sota ja rauha (kyrillisten lukijoille perinteissti mirrivainaa) oli luettavaksi maineeseensa nähden jouheva. Bondartshukin näkeminen ensi varmaan helpotti, tylsimysten jännitteettöminä pitämät historianfilosofiset kohdat menivät Tupolev-kuvien tapaan pilviperspektiivistä. Ja kuuluvathan ne asiaan, kiinteämmin kuin toisen varhaisteinien kaanonkirjan eli Välskärin kertomusten (jota on vaikea suositella) välikkeet. Vulgääriwagneriaanisesti Tolstoi myös viljelee helppoja johtoaiheita, helposti tunnistettavia koukkuja erottamaan henkilöt toisistaan ja yhdistämään heidät taustaansa. 

    Sinfoniavertaus meni hassusti; väitänlö yksin, että Kadonnutta aikaa etsimässä olisi yksi sinfonia, ei niiden katalogi. Kaikki teosyhteyden elementit ml kirjoitushistoria eli mm tekijän tarkoitus (joka ei toki riitä teosyhteyteen, vrt Balzac) toteutuvat. Tietysti scherzon (joka Proustilla on jo toinen nide, Swannin rakkaus, jota ei voi olla suosittelematta) voi sivuuttaa tai mieluummin kokea ennen Adagiota.  Yksittäisiä sonaattimuodon osia esitellään usein irrallisina opiksi ja ojennukseksi vrt Valitut palat. 

    VastaaPoista
  9. On hauskaa, että nuo keittiön takorautakalterit ovat muodoltaan inhimilliset, sellaiset, että on mahdollista kurkistaa ikkunasta alaspäin. Samalla tavalla parvekkeiden kaiteissa oli usein pullistuma naisten leveitä hameita varten.

    VastaaPoista
  10. Ad Tapani
    Isovanhempien isoäidit on Alajärveltä, mutta perhe on varsin asunut pykälän verran lännempänä, jonne tultiin 1556 Savonlinnan kainalossa ja siitä alkaen ollaan asuttu kolmiossa Alajärvi-Perho-Saarijärvi

    VastaaPoista
  11. ps. Perheemme alkuperäinen nimi on Vertainen.

    VastaaPoista
  12. Monen hankalaksi koetun teoksen lukemisen avain on nopea lukeminen. Sternen Tristram Shandy on suorastaan silmille rasittavaa loputtomine ajatusviivoineen. Mutta: kun ottaa tavallista laiskaa ja viipyilevää nopeamman lukutavan, niin johan sujuu!

    Kun luettaessa silmät hyppelevät riviltä toiselle, niin lukee liian hitaasti. Eihän ole tarkoitus päntätä - sitä paitsi pänttäämällä ei opi ainakaan paremmin kuin nopeasti lukemalla (kertaaminen on muistelemista, ei moneen kertaan lukemista).

    VastaaPoista
  13. "Monen hankalaksi koetun teoksen lukemisen avain on nopea lukeminen. Sternen Tristram Shandy on suorastaan silmille rasittavaa loputtomine ajatusviivoineen. Mutta: kun ottaa tavallista laiskaa ja viipyilevää nopeamman lukutavan, niin johan sujuu!"

    Ongelmaksi muodostuvat tekstit, jotka ovat kirjoitettu ylisujuviksi siten, ettei teksti joko sisältönä tai muodoltaan tue ns. oikeata lukutapaa. Tätä näkee nykyään mm. monissa oppikirjoissa: Kirjoitetaan sujuvaa, monisanaista tekstiä, vaikka lukemisen kannalta olisi parempi kirjoittaa "hitaammin" ja säästäväisemmin, jotta ajatus ehtisi paremmin mukaan ja sisältö painuisi paremmin tajuntaan.

    Olisiko tuonkin kirjan lukuongelmissasi ollut kyse vastaavasta asiasta?

    VastaaPoista