26. heinäkuuta 2010

Kriisihoito


Lähetin suhteellisen muhkean määrän niteitä viidenteen sivukirjastooni, joka sijaitsee Savonlinnasta pohjoiseen. Järjestellessäni sen, minkä helteiltä jaksaa, kotihyllyyn ilmaantunutta tervetullutta tilaa huomaan hankkiutuneeni eroon erinäisistä puolivirallisista teoksista ja teossarjoista. Olin ehkä hiukan yllättänyt, kuinka monta Suomen ja sotien historiasarjaa sitä olikin kertynyt.

Kukaties Estonian onnettomuus oli käännekohta. Suuronnettomuus ei ole sillä hoidettu, että ruumiit kerätään.

Muistan erään pahan tulipalon ruotsissa – tanssipaikka, ehkä Göteborgissa. Palopäällikkö ihmetteli television haastattelijalle, miten tällaista voi tapahtua Ruotsissa, siis että ihmisiä kuolee onnettomuudessa.

Tätä nykyä tiedämme jo, että esimerkiksi Venäjällä sota jatkuu edelleen toisen ja kolmannen sukupolven mielessä, persoonallisuudessa, asenteissa. Johtuuko juuri nyt menestyvien perussuomalaisten muukalaisviha ja erinäiset manifestit maahanmuuttajista vain siitä, ettei Suomessa uskalleta vieläkään sanoa, miten suuri onnettomuus Venäjä on Suomelle?

Suomessa asuu pysyvästi yli 50 000 Venäjällä tai neuvostoliitossa syntynyttä. Yli puolet maahanmuuttajista tulee kuitenkin EU:n alueelta. Venäläisten suhteellinen määrä alkaa olla suurempi kuin 1916, jolloin täällä oli sodan vuoksi paljon keisarillista sotaväkeä. Käsitykseni mukaan suomalaisten halu muuttaa pysyvästi Venäjälle on laimeaa.

Fiksummasta päästä ihmiset ovat ehkä varovaisia kaikenlaisten neulanpistojen yhteydessä siksi, että kun meillä on nyt tarkkaa tietoa siitä, mitä Virossa ja Baltiassa tapahtui, omat ongelmamme tuntuvat siedettäviltä.

Ehdin jo luulla, että media on siirtynyt selvää kielenkäyttöön, kun aamutelevisio selosti rapukeittoa, mutta kuulin väärin. Eivät ne puhuneetkaan ravun perkeleiden upottamisesta kuumaan veteen, vaan perkeiden. Saamme siis edelleen odottaa, tuleeko sellaista päivää, että suomalainen poliitikko tai virkamies puhuisi Venäjän, esimeriksi erään nuorisojärjestön toiminnasta luonnehtien sitä selväksi vittuiluksi.

Lueskelin uutta kirjaa helsinkiläisen Ässärykmentin (JR 11) vaiheista talvisodassa. Se oli hyvin erikoislaatuinen joukko, jonka välillinen vaikutus maan myöhempiin vaiheisiin saattoi olla suuri. Sörkan melkein pelkästään punaiset miehet suoriutuivat suojeluskuntalaisten ja AKS-henkisten upseereiden alaisina aivan uskomattoman hyvin.

Myös tuossa kirjassa kiteytymä on sodan alkaminen ja oivallus: Terijoen hallitus osoitti, ettei kysymys ollut miestään alueluovutuksista, vaan koko maasta.

Hoitaakseni säntillisesti blogistin virkaani huomautan kirjasta, joka on mielestäni paras kuvaus tästä suuresta murroksesta ja kaikesta, mikä siihen liittyi – Wolf H. Halstin ”Talvisodan päiväkirja”, joka oli kirjoitettu heti sodan jälkeen 1940, mutta ilmestyi 1971.

Sotakirjoissa on tunnettu ongelma: mukana olleista kukaan ei tiedä mitään, mukana olemattomista sitäkin vähemmän. Halsti oli toisaalta aikamoinen diivakin, eikä hänen esityksiään pidä niellä purematta. Talvisodassa hän oli divisioonan (5.D) huoltopäällikkö ja luonteensa mukaan koko ajan menossa tai tulossa. Hän oli luultavasti henkilö, jolla oli kaikkein parhaat kokemusperäiset tiedot tuosta sodasta, ja lisäksi koulutusta ja ymmärrystä analysoidan näkemäänsä. Hän oli myös sen verran hävytön, että teoksessa tehdään selvää myös suomalaisten virheistä ja epäonnistumisista suhteellisen armottomasti.

Kokonainen sukupolvi on jo oppinut, että Suomi sitten aloitti jatkosodan liittouduttuaan ilomielin Hitlerin kanssa. En puutu tuohon käsitykseen tällä kertaa; olen selvittänyt sen idioottimaisuutta monesti. Kiinnitän huomion siihen, että Moskovan rauha 1940 ja välirauha, nuo puolitoista vuotta, olivat ainoa tuntemani kollektiivinen kriisihoito.

Tottakai sota jätti jälkeensä tuhoa ja onnettomuutta ja runteli suuren määrän ihmisiä parantumattomasti. Mutta se koettiin – ehkä primitiivisesti – suureksi puhdistumiseksi ja tilien tasaamiseksi elämän ja kuoleman kanssa. (Jutun TK-kuvassa ruotsalaisturkin hihassa on luutnantin kaluunat – reservin upseeri.)

29 kommenttia:

  1. Halstin kanssa mielellään lähtisi sotaan. Huoltopäällikkönä osaavan loistava.
    Jossain Halsti kirjoittaa opettaneensa saksalaisia talviseen sodankäyntiin ja kertoo ettei saksalaisilla ollut hajuakaan asiasta.

    Toisaalta saksalaiset taasen kertoivat etteivät saaneet mitään uutta tietoa Halsin koulutuksesta Niinisalossa ja tuumivat, ettei suomalaisilla olut hajuakaan talviajan sodankäynnistä.

    Ilmankos NATO otti käyttöönsä lähes kokonaisuudessaan Saksan armeijan ohjeistuksen talvisodankäynnistä.

    VastaaPoista
  2. Tottakai sota jätti jälkeensä tuhoa ja onnettomuutta ja runteli suuren määrän ihmisiä parantumattomasti. Mutta se koettiin – ehkä primitiivisesti – suureksi puhdistumiseksi ja tilien tasaamiseksi elämän ja kuoleman kanssa.

    Eikös tällaista ajattelutapaa sanota ns. raamatun arvopohjaan perustuvaksi?. Paradoksaalista kyllä, juuri sen murtumista sanotaan aikamme suureksi eksistetiaaliseksi murrokseksi: ihmisjärkeä suuremman järjen, joka käski ottamaan toiset haltuun ja suojaamaan, sijaan korostuu ihmisyksilön ainutlaatuisuus valintoineen ja myös vastuun teoistaan kanssaihmistensä edessä.

    VastaaPoista
  3. "Tilanne ei sinänsä ole mahdoton, ainoastaan keinot sen ratkaisemiseen puuttuvat. Saisimme varmasti venäläiset pois pussista ehkäpä nopeastikin kunhan olisi ammuksia ja panssarintorjuntatykkejä. Saadapa tänne ne, jotka lopultakin ovat vastuussa asiasta! Mikä riemu olisikaan laittaa heistä komppania ja panna yrittämään ilman niitä vehkeitä, jotka he ovat meiltä kieltäneet" -- Tässä Halstin tekstiä. Teksti on hyvin saman suuntaista kuin Mannerheimin evästys Paasoselle hänen lähtiessä valistamaan eduskuntaa sodan näkymistä v. 1943.

    Syyllisiä olivat näiden herrojen mielestä kansanedustajat, varsinkin armeijan määrärahojen pahimmat vastustajat, kuten Niukkanen ja Tanner. Halstin komppaniaan olisi toki mahtunut noin 150 kansanedustajaa.

    VastaaPoista
  4. Moskovan rauha ja välirauha--kollektiivista kriisinhoitoa:

    Onko Jukan tarkoittama hoidettava kriisi vuodelta 1918?

    VastaaPoista
  5. Ad Omnia: - tuossa ensimmäinen Anonyymi muotoili paremmin kuin itse osasin.

    Valinta ja vastuun ottaminen toisista.

    Ja siinä murtui samalla vuosituhantinen syntyperään ja pohjimmaiseen eriarvoisuuteen perustunut ajattelutapa.

    Mainitsemani Ässä-rykmentti ja 1918 havainnollistavat asiaa. Aarne Saarinen (myöh. SKP) konekiväärijoukkueen johtajana ja L. Arvi P. Poijärvi adjutanttina. Kiväärimiehinä suuri osa Sörnäisten työväen teatterista. - Mutta nämä ovat vain esimerkkejä asian havainnollistamiseksi.

    VastaaPoista
  6. JK: Kokonainen sukupolvi on jo oppinut, että Suomi sitten aloitti jatkosodan liittouduttuaan ilomielin Hitlerin kanssa.

    Suomen (valtion- ja sodanjohdon) perimmäinen rikos oli, ettei se säälittävässä jälkiviisauden puutteessaan etukäteen tajunnut tekemäänsä ratkaisevaa virhettä: Suomi oli valinnut kahdesta pahasta väärän ja liittoutunut Absoluuttisen, Demonisen Pahan kanssa.

    "Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin." Idän punainen lihamylly olisi jälkiviisauden valossa ollut vain se maallisen ruumiin tappaja ja siten eettisesti kestävämpi ratkaisu kuin liittoutuminen Saksan kanssa.

    VastaaPoista
  7. Oman isäni sotapäiväkirjoihin vedoten voin todeta, etteivät asenteet rintamalla tietenkään niin auvoisen isänmaallisia olleet kuin jälkipuheista voisi päätellä.

    Hän oli alikersantti, valveutunut demari, pohjalaisen kyläsepän poika, jonka asenne herroihin, sakuihin ja jopa Mannerheimiin oli erittäin torjuva, suorastaan tyly. Hitleriä hän piti hulluna tyrannina.

    Mutta siinä tilanteessa hänen henkeään (ja meidän suomalaisten olemassaoloa) ei uhannut natsi-Saksa, vaan kommunisti-Venäjä. Isälläni ei ollut minkäänlaista harhakuvaa siitä, mitä olisi tapahtunut, jos Stalin, Molotov ja Kuusinen olisivat pyrkimyksissään onnistuneet.

    Saksalaiset ja venäläiset olivat samanlaisia vieraita sortajia molemmat, "meikäläisiä" olivat vain länsivallat. Mutta heitä ei apuna näkynyt. Päinvastoin, aseistivat maailman historian julminta hirmuhallintoa kaikin keinoin.

    Tässä ristiriitatilanteessa isäni – ja miljoona muuta työmistä - valitsi sen kuuluisan pienimmän riesan tien.

    VastaaPoista
  8. Ad Toukka: Demoninen paha oli Neuvostoliitto.

    Kuten huomaat, asiasta on edelleen eri mielipiteitä.

    Kommenttisi logiikan mukaan minun mielipiteeni on kai rikollinen?

    VastaaPoista
  9. Ad Tapani: - luulen että kuvasit erittäin monien suomalaisten asenteen oikein. Kuulemani ja näkemäni perusteella uskallan sanoa, että jopa pohjalaisten (IKL-henkinen) suuri Suomi osoittautui harhaksi elokuussa 1941 Ruskealan pitäjässä. Maakunnallinen koodinimi on Kumuri.

    Ei sotilaallista todellisuutta voi todella kätkeä maassa, jossa ruumislähetykset tulivat kaupunkeihin ja kuntiin.

    Olisi kiinnostavaa tietää, mikä oli toisten sotaa käyvien maiden käytäntö. Meillä sotatilanteen pystyi jo kesällä 1941 lukemaan sanomalehtien Kuolleita-sivulta.

    Olen usein toistanut, että hyökkäysvaiheessa 1941 kaatui enemmän suomalaisia kuin talvisodassa.

    VastaaPoista
  10. Oikeastaan.... Liittoutuiko Suomi, vain tappeliko se ns. JasonBourne metodilla. Löi sillä mikä käteen sattui?

    VastaaPoista
  11. Ad Kemppinen: lähinnä tarkoitin sanoa saman asian kuin Tapani, eli että valittiin kahdesta pahasta konkreettisesti lähempänä oleva. Sodan lopputuloksen siivittämä jälkiviisaus on sittemmin vain pesiytynyt niin syvään, että "olisi pitänyt ymmärtää valita toisin" -viisastelua pidetään edelleen validina oikeaoppisuutena.

    Demonisella pahalla en tarkoittanut esimerkiksi Talvisodan tunnelmia vaan jälkiviisasta voittajanäkökulmaa, jossa NL vaihtelevan vastahakoisesti kyllä myönnetään "suhteellisen pahaksi" mutta Natsi-Saksan pahuus mielletään jotenkin absoluuttiseksi. En kykene näkemään tuollaisessa metafyysisessä arvottamisessa mitään syvempää viisautta, pikemminkin konformismia ja mukavuudenhaluisen oikotien ratkaista monimutkainen moraalikysymys.

    En keksi, mikä mielipiteessäsi voisi olla rikollista. Ylipäätään en pidä mitään mielipiteitä rikollisina. Monet mielipiteet voivat olla ääneen lausuttuina kuohuttavia ja toteutettuina vahingollisia, mutta se on ihan eri asia.

    VastaaPoista
  12. Jaahas. Vanhat herrat käyvät täällä taas kerran tuota isiensä aloittamaa ja loppumattomalta näyttävää sotaansa.

    VastaaPoista
  13. Toukka: höpö löpö.

    Ps. Kommenttini on varmaan asiaton. Mutta ei se minua hävetä... enempää kuin se, mitä elämälläsi teet. Sillä paskanpumisesi ämyröinti, tai sen sordinointi, on Sinun - oi, Toukka, ei minun - ongelma.

    Terttuisin terveisin. (Ja jos saa lähettää terveisiä muillekin niin Tapsalle! Ja Kylliksi-tädille.)

    VastaaPoista
  14. Äidin puolelta Laurilan suureen kuuluvana Kumuri on toki tuttu.

    Näin jälkikäteen ajatellen on jotenkin outoa, että äidinisäni, joka oli vapaussoturi, ja isäni, joka oli asevelisosialisti, ulkopoliittisissa näkemyksissä ei muistini mukaan juuri eroa ollut.

    VastaaPoista
  15. Ad Terttu-mikis: "Höpö löpö" voi olla ihan oikeaan osunut tunnereaktion kuvaus, mutta se perusteluosa kiinnostaisi silti vielä enemmän!

    VastaaPoista
  16. Ad Omnia - keskustelun aloittivat eilisen lehden mukaan Puton-nuoret. Suomi hyökkäsi 1939 ja Mainilan laukaukset ampuivat englantilaiset.
    Näin siis opetetaan Venäjän tulevaa eliittiä.
    Jo Yshehov kirjoitti ikävästi, miten tarpeellisia hohhoikaa-kommentoijat ovat itsevaltiudelle.

    VastaaPoista
  17. Voi voi mister Mr, kun meidän isämme eivät sitä sotaa aloittaneet, vaikka Venäjällä niin taas opetetaankin.

    Oikeastaan sanojani siivitti Kemppisen mainitsemassa kansanvalistuslehdessä HS:ssa eilen ollut kolumni - se oli sattuvasti juuri ennen laajaa artikkelia Putin-jugendista.

    Siinä nuori ja nätti toimittajatyttönen Anu Partanen häpesi USAssa maamme nykyisyyttä ja menneisyyttä. Nykyisyydessä hän häpesi mm. mamukeskustelua ja menneisyydessä mm. natsi-Saksan kaveruutta.

    Lisäksi hän häpesi sitä, ettei Sibelius - tuo Suuri Natsien Ihailija - edes sodan jälkeen tuominnut natsi-Saksan hirmutöitä.

    Nuoren ja nätin toimittajatytön sievään hupsuun päähän ei edes pälkähtänyt, että Vapauden Puolustuksen Suurvalta eli USA tuki kaikin voimin sitä toista hirmuvaltiota.

    (Mutta toki siis sitä oikeaa hirmuvaltiota, toveri Mr, meidän isämme tukivat sitä väärää... Toukka on ihan oikeassa: natsi-Saksa on Itse Pahuus, hyi, ja kommunisti-Venäjä on Kivaa Nostalgaa, heh heh.)

    Tämän takia me vanhat herrat, Hra Mr, jatkamme keskustelua viime sodistamme. Ettei totuus unohtuisi.

    Toki myönnän sen, että historian hallinta a la Bäckman on helpompaa, ellei elossa ole enää ketään joka muistaa.

    "Ja ne Mainilan laukaukset oli kauhiat, sunfaraa sunfaraa sunfarallallallaa, kun parilla kolmella tykillä pommitti engelsmannit Äiti Venäjän rajoja, sunfaraa sunfaraa..."

    Sitä paitsi Helsinkiäkin pommittavat koneet tulivat Virosta! Saatanan virolaiset...

    VastaaPoista
  18. Täällähän näitä - Romua Rajalle raudantakojia - riittää. (http://antifasistit.blogspot.com/) En ole heistä huolissani; koska en ole koulutukseltani psykiatri. Enkä politikoi.

    Ps. Mutta sitä minä vastustan ettei "hölmöjä mielipiteitä" saa esittää. Varmaan saa. Sitä paitsi niitä on enemmän, paljon enemmän kuin "järkeviä" mielipiteitä. Niitä on leegioittain. (Ainakin mulla.)

    VastaaPoista
  19. Tapani esitti koko liudan olettamuksia "mister/toveri" Mr:stä, mikä kertonee paljon hänen oman maailmankuvansa laadusta ja syntymekanismeista.

    VastaaPoista
  20. Voiskos olla niin, että jos ennen talvisotaa olisi ostettu niitä tykkilöitä riittävästi, niin tänne ei olisi ollut asiaa; ei sovietilla eika
    sakuilla. Olis ehkä pystytty aidosti pysymään
    länsivaltojen suojeluksessa.

    -------

    Ystäväni 'ksrjalaispoika' totesi talvisodassa kaatuneesta isästään: "Jos meillä olis ollut niitä tykkilöitä, niin minullakin vois olla isä".

    VastaaPoista
  21. "keskustelun aloittivat eilisen lehden mukaan Puton-nuoret. Suomi hyökkäsi 1939 ja Mainilan laukaukset ampuivat englantilaiset."

    No jaa, myös Apunen ja Wulff toteavat kirjassaan Pettureita ja patriootteja, että Englanti pelasi kaksinaamaista peliä: toisaalta suurlähettiläs rohkaisi Helsingissä Suomea pysymään lujana, koska sota ei olisi vaston Englannin etuja, tosiaalta laivastoministeri Churchill viestitti ymmärtävänsä, että NL ottaa takaisin Venäjän imperiumiin kuuluvat maat.

    Luonnollisesti tämä on aivan muuta kuin että Englanti olisi vehkeilyllään sodan aiheuttanut. Kyllähän päätöksen teki yksin Stalin.

    VastaaPoista
  22. Safka on mahtavaa dadaa! Tai olisi, jollei Stali(n)-nuorista ja muusta safkailusta saattaisi vuosien saatossa kehkeytyä monenlaista riesaa Suomenkin suuntaan.

    VastaaPoista
  23. Tämä on mennyt aivan kauheaksi tämä Venäjän morkkaaminen. Nytkin Atrian teurastajat heristelevät kirveitään kohti itää ja karjuvat, että "nautaa rajalle." Kyllä olisi Bäckmannin pojalla taas töitä.
    Ryssävihaa! Fasismia! Rasismia!
    Kyllä me ollaan aivan hirveitä.

    "Sotakamreri"

    VastaaPoista
  24. Nih, ajelin tuossa äsköttäin polkupyörällä Kuhmo-Lieksa 1939-40 tapahtumien liepeillä jossa on muistopaasi jos toinenkin tienvarsia koristamassa ( http://kivaniemi07.blogspot.com/2010/07/mustakantisen-merkintoja-2.html ).

    Muutama panssariajoneuvo ja tykkikin sinne oli lasten kiipeilyharjoituksia varten jäykistetty ja rajunnäköiset kivipaadet, panssariesteiksi lohkotut, olivat kuin kummituksia vahtimassa tienvarsia kesäyön hämärissä mäntykankailla kulkevaa maantietä poljeskellessani.

    Näin kun kuljeksii joskus, voi tätäkin kaluttua asiaa ehkä ajatella uusistakin kulmista, jos niitä vielä sattuisi semmoisia kulmia löytämään.

    Unohtaahan historiaa kauheuksienkaan osalta ei sopisi, mutta kuinka muistaa "oikein" ja välittää tämä vielä tulevillekin sukupolville, lienee melkomoinen pulma.

    VastaaPoista
  25. "Johtuuko juuri nyt menestyvien perussuomalaisten muukalaisviha ja erinäiset manifestit maahanmuuttajista vain siitä, ettei Suomessa uskalleta vieläkään sanoa, miten suuri onnettomuus Venäjä on Suomelle?"

    Tätä en nyt ihan ymmärtänyt, joten voiko blogisti vääntää rautalangasta tyhmälle? Nämä muukalaisvihaajathan ovat enimmäkseen hyvinkin hiljaa nimenomaan venäläisestä vähemmistöstä, ja "kritiikin" kärki käsittelee lähinnä muukalaisia tummemmista maista. Tämä Halla-ahohan on saanut hyvinkin Bäckmanin tapaan näkyvyyttä Venäjän mediassa (toki vähemmän ja epäaktiivisemmin itse toimien) visioilleen "palavista getoista" (RT:n haastattelusta). Näillä kiihottajien foorumeilla on puolestaan puhuttu Venäjän rasistisesta liikehdinnästä jopa myönteiseen sävyyn.

    Ja siis mikä olisi se mekanismi, jolla A johtuisi B:stä tässä? En halua olla röyhkeä, mutta arvostaisin selkokielistä vastausta.

    VastaaPoista
  26. Parahin nimimerkki mr - se nimittely oli vain leikillistä vittuilua vastapainoksi matalamielisestä herjastasi "vanhoista herroista", jotka "taas kerran" jatkavat "isiensä aloittamaa" sotaansa.

    Tiedänhän minä toki, että mr on Neiti.

    Sen huomaa vakavasta ja kroonisesta historian ymmärrysvajeesta ja torjuntareaktiosta a la toimittajatarpissikset.

    Valto - ei se taida paljoa auttaa, jos tälläinen kärpäsenpaskan kokoinen ja merkityksinen kansanrippunen seestyy ja valaistuu näkemään sodan mielettömyyden, jos naapurissa Ikuinen Suurvalta lietsoo ja kuolaa Pyhää Sotaansa pyhässä uhossa.

    Meidän itsekidutuksemme maailmanrauhan takia on yhtä turhaa touhua kuin ilmastomuutoksen pysäyttäminen tekemällä koko Suomesta kansallispuisto.

    Ei onnistu, ei. Pelastautukoon ken voi - niin tekevät isot kansallisvaltiotkin. Suomi on kauppatavaraa, halpaa makkaraa.

    VastaaPoista
  27. Suomalaisilla on pitkä perinne tuoda kaatuneensa kotiin. Havaitsin Sahalahden vanhoissa kirkonkirjoissa tiedon, että Pommerin sodasta tuotiin vainajia kotimaan multiin. Mahtoi kalmanhaju olla ennenhaistamaton kesäaikaan!

    Kesänvietossa Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  28. Yleensä olen arvostanut blogi-isännän analyysejä mutta nyt en ihan käsitä miten muutamien perussuomalaisten manifesti heijastaisi muukalaisvihaa? Ettei olisi käynyt ns. vanhanaikainen, eli olet turvautunut manifestin arvioinnissasi sekundäärilähteisiin?

    Ja edelleen - ottaen huomioon, että venäläiset ne vasta muukalaisvihan saralla ovatkin kunnostautuneet niin johtuuko se mahdollisesti siitä, että siellä ei ole vieläkään käsitelty kuinka suuri onnettomuus Suomi oli Venäjälle? :D

    VastaaPoista
  29. Kuvassa on Sallan suunnalla taistelleen JR 40:n luutnantti Sopanen.

    VastaaPoista