19. toukokuuta 2010

Tunteja tuhansia



Ettemme riitelisi siitä, mistä olemme samaa mieltä, muutama yhteenveto matkalla suomalaisuuteen.

Kenestäkään ei saa kouluttamalla huippujuoksijaa, tutkijaa, muusikkoa. Pohjalla tarvitaan täysin poikkeuksellinen perimä. Juoksijoilla kuulemma eri tyyppisten lihasten suhde, poikki- ja pitkittäisjuovaisten, on syntymäominaisuus, jolle ei mahda mitään.

Hiljan sattui silmään yllättävä tieto. Olin kyllä kuullut, että Beatlesit soittelivat aikoinaan Hampurissa ja menestys alkoi tavalla tai toisella sieltä. Nyt luin, että he päätyivät soittamaan erääseen stripparihalliin oikeastaan sattumalta, ja soittivat sitten kuusi, jopa kahdeksan tuntia illassa yleisölle, joka viis veisasi soitannosta. Olihan tarjolla niukasti pukeutuneita naisia.

Niinpä heidän piti pian opetella neljäskin sointu ja kun uudet kappaleet tuntuivat hankalilta, ratkaisu oli säveltää itse jotain. Tulos oli se, että he olivat soittaneet ja soittaneet yhteen kymmenen kertaa enemmän kuin mikään muu aloitteleva porukka, kun levyt alkoivat ilmestyä ja ainutlaatuinen menestys alkoi.

Sama lähde totesi asian, josta olisin varovasti samaa mieltä: jos Mozart olisi kuollut 18-vuotiaana, hän olisi luultavasti alaviite historiassa sekä soittajana että säveltäjänä. Kyllähän sieltä löytyy tulossa olevan ainutlaatuisuuden merkkejä, mutta vasta merkkejä.

Kun Mozart oli ihmelapsi ja kun hänen isänsä ei suinkaan ollut ”Amadeus”-elokuvassa kuvattu tunnoton kelmi, vaan arvostettu ja ymmärtävä viulunsoiton opettaja, hän oli sekä soittanut että säveltänyt toden teolle kehiin noustessaan kymmenen kertaa enemmän kuin kukaan muu saman ikäinen.

Tämä tuli mieleen, kun jääkiekkoilija V. Peltonen selitti hämmentävän lempeään tapaansa televiossa eräästä venäläisestä mestarista, että tämä on aina ollut erikoisen ahkera harjoittelemaan.

Sama asia – nerokkuuden toteutumisen edellyttämä suunnaton työnteko – näkyy myös toisin päin. Ehkä jätän nimet mainitsematta, mutta miten moni kirjailija ja taiteilija on ryhtynyt nuorena, arvostelijoita ja palkitsijoita uskoen, mestariksi ja tyytynyt sitten osoittamaan tuota mestaruutta.

Olin hyvin ilahtunut, kun löysin myös Claudio Arraun Beethovenin pianosonaattien 1960-luvun version (Philips). Arrau konsertoi lähes 80 vuotta, ihmelapsi kun oli. Ja hän harjoitteli. Vasta nyt, tässä korkeassa iässä, ymmärsin lopulta, ettei ”Kuutamosonaatti” ole helppo, etenkään ei se ensimmäinen osa, jota kakarat soittivat ennen. Kieltämättä se ei aseta esittäjille erityisiä vaatimuksia siinä mielessä, että osaa kolistella oikeat nuotit oikeaan aikaan, ja myös arpeggiot on ongelmattomia. Kaikki muu onkin todella vaikeaa.

Arraun tulkinnasta kuulee, että se kuutamo lankesikin veteen. Esitys lainehtii ja on aivan täynnä hienoja yksityiskohtia ja tarkasti mietittyjä painotuksia. Esitystä kuuntelee aivan kuin ei olisi tuota teosta ennen kuullutkaan. Mieleen tulee tunturipuro, jollaista olen kieltämättä katsellut myös kuutamossa. En neuvo toisia tekemään niin. Vaikutus on hypnoottinen. Kun siinä toljottaa aikansa, ei ehkä osaa enää erämaasta pois.

Tieteessä on toki äkkivoittoja ja jopa tuntemattoman tekijän läpimurtoja, mutta vieläpä patenttirekisterit osoittavat, että merkillisen usein näennäisesti aivan uudenlainen keksintö on ”emergentti ilmiö” eli sinänsä tunnettujen osien aivan yllättävä yhdistelmä, ja se havaitaan suunnilleen samaan aikaan eri puolilla maailmaa.

Silti on vaikea keksiä, mikä muu kuin itse keksintö erotti radioputken, transistorin tai integroidun mikropiirin keksijät muusta porukasta. C. Shannonin informaatioteorian luonut paperi 1948 on nerokas, mutta työpaikka oli Bell Labs ja samassa puuhassa mm. ruotsalaissyntyinen Harry Nyquist.

”Nerojen kouluja” on olemassa. Ainakin Ranskassa ne ovat maanvaiva. Kannattaisin jääkiekon järjestelmää; se on ollut meilä Hiitissä käytössä kymmenen vuotta. Kykyjen etsiminen. Haetaan nuoria. Hommataan heille palkka ja paikka. Hämmennetään ja sekoitetaan. Annetaan hautua miedossa lämmössä (70°).

18 kommenttia:

  1. J.Kemppisen lyhyttavaraputiikki rulaa

    VastaaPoista
  2. Monet minua paremmin informoidut kommentaattorit toistavat samaa tietoa: Ville Peltonen on kukaties taktisesti älykkäin suomalainen jääkiekkoilija koskaan. Muut pelaavat lihasmuistilla. ("selkäytimestä se peli lähtee... miestä maalille ja sinne...") Peltonen on ainoa, jolta voi kysyä millainen pelisuunnitelma oli maajoukkueella vuonna sejase.

    VastaaPoista
  3. Uhhuh. Hienoa tekstiä taas kerran. Mutta mitä neroihin tulee, niin ei niitä voi 'valmistaa' - kyllä ne 'tulevat', jos ovat tullakseen.

    Mutta töitä pitää tehdä. Ja intohimoiset tekevät - tavalla tai toisella. Työn tekeminen on kuitenkin aktiviteetti, jota ei voi/pidä määritellä sosiaalilainsäädännön termein tai kilpaurheilun 'logiikalla'.

    Intohimoiset hukkuvat ehkä jo yhteen sanaan kuten Heidegger Olemiseen.

    Heidegger, jonka kahteen seminaariin Giorgio Agambenilla oli onni osallistua (Herakleitos, Hegel, 1966,-68) kertoi H:n sanoneen: 'Te voitte nähdä minun rajani, minä itse en siihen pysty.')

    VastaaPoista
  4. olen samaa mieltä harjoittelusta. Kenestäkään ei tule suurmestaria harjoittelematta. Lahjoja ja fyysisiä ominaisuuksia vaaditaan.

    Yksi asia vielä näitä suurmestareita tuntuu yhdistävän. Kun he johonkin ryhtyvät, he tekevät sen sataprosenttisesti ja ylikin.

    Siitä on erinomainen esimerkki huippu-urheilijat ja golf. Lähes säännönmukaisesti, lajitaustasta riippumatta, heistä tulee hyviä golfareita. Ei huippuja, mutta keskimääräistä klubipelaajaa selvästi parempia. Syy: mieletön harjoittelu. Vielä jos heillä olisi 'pallosilmää', lahjoja golfiin, heistä tulisi huippuja!

    VastaaPoista
  5. Käsitykseni mukaan täysin oikea tulkinta Mozartista. Itse olen joskus luonnehtinut häntä 'myöhään kypsyneeksi säveltäjäksi'. Tuo teoria Beatleksista saattaa myös pitää paikkansa.

    VastaaPoista
  6. Taitava pysyy taitavana harjoittelemalla perustekniikkaa, sehän on noussut esiin jo useasti. Siis mestariksi julistautuva jää soveltamaan hienoa taitoaan, nöyrä jatkaa tylsää toistoa, perustekniikkaansa.

    Moderni Beatles lue Oasis oli kellaribändi ilman biisejä ja ilman liiempiä keikkoja, vain pubisoittoja joissa 45 minuuttia toi täyden tingin. Omien kappaleiden puutetta korvattiin Beatlesin biisillä Walrus, jota venytettiin täyttämään tinki. Samoin kellarissa, kun muukaan ei napannut, soitettiin Walrus sen tuhanteen kertaan ja pitkitettynä, eri tavoin varioituna mutta ytimeltään luonnollisesti samana. Biisien kirjosta käännyttiin bändin soiton dynamiikan kirjoon... ja Oasis oli myöhemmin myös jonkinasteinen menestys, kaikilla mittareilla Beatlesiin verrattu.

    Kamppailutaitojen harjoituksen alkuvaiheessa heilutaan mahdollisimman suurissa kaarissa, lopussa vain varioidaan pallen kiristymistä puolelta toiselle. Sama asia, yksinkertainen ydin.

    VastaaPoista
  7. K:
    Tulos oli se, että he olivat soittaneet ja soittaneet yhteen kymmenen kertaa enemmän kuin mikään muu aloitteleva porukka,
    v. 1960 Hampurista oli ollut rankkaa, ja piriähän sitä.
    Ei sinänsä hyvin poikkeuksellista.
    Ja jotkut tekivät saman tietoisesti treenaten.
    Esimerkiksi The Doors 1½:n vuoden ajan - jokaisena päivänä.
    Tämäkin kuului pian tuotteessa.
    Hyvä sinänsä muistuttaa, että työtä, työtä ja työtä se (toimiva soundi) vaatii.

    VastaaPoista
  8. Jo Ville Peltosen isä , Esa Peltonen oli taktisesti varsin älykäs pelaaja . Nyt ne geenit...?!?

    VastaaPoista
  9. ei se niin vaikeaa ole kirjoitti...
    ja Oasis oli myöhemmin myös jonkinasteinen menestys, kaikilla mittareilla Beatlesiin verrattu.

    ei mun mittarilla ainakaan; näin viime kesänä Oasis-bändin yhdellä sen viimeisistä keikoistaan, Roskildessa. Hyvin jäi epäselväksi se, miksi he koskaan edes aloittivat (?)
    Jotkut vähän hihhuloivat - mutta siis esim. brittien jälkeen yöllä lavalle noussut Nine inch nails - siinä oli jotain, mikä men jäseniin.
    Unohtui sekin takaraivon kysymys, miksi itse ylipäätään olin rockfestareilla.
    (Olin kai mm. nähdäkseni Nick Caven)

    Tänä vuonna sitten taitas olla Porin aikuisrockfestari, jos vain töiltä vähin aikaa liikenee.

    VastaaPoista
  10. Tiedätkö Jukkis, mikä on ärsyttävää? No se, että ruotsalaiset ääntävät Beatlesit -> biittels.

    VastaaPoista
  11. Ohoh... JK on näköjään kauan asiaa aprikoituaan tullut siihen yllättävään tulokseen, että harjoittelu tekee mestarin.

    Totta puhuen jokainen junnuvalmentaja, minäkin, olen nähnyt tuon asian ihan omin silmin. Toiset oppivat äkkiä, toiset eivät ikinä.

    Ne jotka oppivat, jaksavat sitten harjoitellakin enemmän. Menestys viettelee.

    Mukka kirjoitteli mittavia romaaneja jo alta kahdenkympin, Päätalo väkersi "novellitaidetta" vielä nelikymppisenä. Mutta oppi ja älysi, perskele, viimeinkin lopettaa taiteilun ja alkaa kertoa asiat niin kuin ne on.

    Harjoittelu teki mestarin vaikkei äijä kummoinen sanataiteilija asiantuntijoiden mukaan ollutkaan.

    Lopuksi kasku. Eräs nuorukainen lähestyi Mozartia ja kysyi tältä miten sävelletään sinfonia. Olet liian nuori säveltämään sinfonian, vastasi Mozart. Miten niin, ällistyi kysyjä, itsehän te sävelsitte sinfonian jo 8-vuotiaana! Niin, sanoi Mozart, mutta minun ei tarvinnutkaan kysyä miten se tehdään.

    VastaaPoista
  12. Nykyään asiat menevät nerokkaasti tietoisesti toiselle puolelle maailmaa missä on valmis organisaatio sitä varten. Plokataan fyrkat veke -järjestö. Sitä varten keksittiin oppimisyhteiskunta ja valokaapelit.

    Yksi ihminen voi olla vain yhdellä tavalla nerokas; ei ole että jotain emergenttiä tapahtuu (paitsi tekniikassa kenties, jossa pulataan samoilla kappaleilla käsissä) - muu asia viedään kuten minun kirjoituskoneista eli datasta sekä puhelinmodeemin, infrapunan, lähiverkon, internetin että nyt myös tv:n välityksellä. Ovat nokkelia, sneeky-boys, overthere - eivät ole tyhmiä ja ai ai miten he kiinnostuvat kun joku antaa vähän vastusta, ai ai etteikö ala ihan oikea elämä heille.
    Koska kukaan ei ole pannut hanttiin näille varkaille ja pikkupojille isoissa autoissa ikinä ennen. Nyt sitten leikitään jo seitsemättä vuotta sitä leikkiä, että arvaa miten se nyt aikoo päihittää....ja minä olin vahingossa laittanut ihan oikein tämän verkon korjattuun koneeseen kun pikkujätkä jostain leiristä (lue kibbutsista) tuli heti laittamaan asiat niin, ettei enää ole luottamista. Ja minä sanoin sille - se vaan oli hiljaa.
    Koska on sanottu. Koska niitä jätkiä on ohjeistettu: miksi printterissä on bluetooth jota ei pääse käsiksi ja siinä asetus, että paitsi käyttäjä niin myös ryhmä MUUT tai KAIKKI saavat tulla sitä kautta mukaan.
    Ovat siis jo polttaneet itsensä mutta tästä ei voi edes poliisille enää sanoa koska ovat samanlaisia. Meidän kulttuuri on infantiilinen eikä ole tarkoitus, että minunlaisia observantteja olisi olemassa; ei nämä rakenna mitään ns. todella oikein kuten posti oli ennenvanhaa, nyt se on supon ja pedofilian pelotusleikeillä aina heti-kaikki-mulle-tässä-ja-nyt.

    Leikimme lapsia vastaan Kemppinen. Se on oikea ongelma. Ikävää on, että siinä menee koko elämä koska ovat vallanneet varsinaiset struktuurit, johtajuudet, rahat ja poliisin.

    Sitten stooryt keksitään ja yhtäkkiä paras on huonoin koska meni tätä lälläriporukkaa vastaan.

    hg

    VastaaPoista
  13. Tiedätkö Jukkis, mikä on ärsyttävää? No se, että ruotsalaiset ääntävät Beatlesit -> biittels.

    Ruotsalaiset ääntävät myös "jonni lennon".

    VastaaPoista
  14. "Mutta oppi ja älysi, perskele, viimeinkin lopettaa taiteilun ja alkaa kertoa asiat niin kuin ne on."

    Kyse lienee siinä ja monessa muussakin asiassa oppimisesta ajattelemaan oikealla tavalla sekä oikean katsantokannan löytämisestä. Maailman vaikeimpia asioita.

    Sitten, kun sen löytää, on päässä se oikopolku, joka auttaa pääsemään riittävän oikeaan lopputulokseen ilman sitä alkuperäistä pitkää päättelyketjua.

    VastaaPoista
  15. Vaikeutetaanpa kohteen identifiointia ...

    Paikkakunnallani kerrottiin vitsiä kitaristista, joka aloitti counry-rockilla, mutta siirtyi bluesiin, mitä yhteistä on NN:llä ja syövällä?
    Syöpä kehittyy.

    Mutta kehitty tää osa-aika-kepittäjäkin, tosin ei aivan tavanomaisesti, vaan siinä tapahtui, sanoisin, tasoloikka jossakin vaiheessa: soittoon tuli jonkinlaista iloa ja nautittavuutta.
    Sen verran että muuten hyvän kuuloinen visti unohtui.

    VastaaPoista
  16. Se on semmoista meitin tämmöisten miesten. Niin sinun kuin minunkin... (Preeti)

    VastaaPoista
  17. mitä eroa on NN:llä ja syövällä?

    VastaaPoista
  18. "Tiedätkö Jukkis, mikä on ärsyttävää? No se, että ruotsalaiset ääntävät Beatlesit -> biittels."

    Ja Suomessa se on biitles.
    Vokaaliäänteen puute on vähän hankala.

    Käytit muuten tuplamonikkoa..

    VastaaPoista