28. toukokuuta 2010

Jos siltä näyttää



(Kuvassa Isä Borown Gosho Ayoaman suunnattoman suositusa mangassa ”Case Closed”).

Conan Doyle oli ehkä ottanut oppinsa diagnostiikasta. Kun kaikki virheelliseksi havaitut selitykset on poistettu, jäljelle jäänyt on oikea, vaikka se vaikuttaisi kuinka kummalliselta. Conan Doylen ihailijaksi ilmoittanut Chesterton oli todellisuudessa juuri päinvastaisella kannalla. Jos jaksaa pitää mielessään, etteivät asiat todellakaan aina ole sitä, miltä ne näyttävät, totuuden voi löytää nenänsä edestä.

Sherlock Holmes on ihailua herättävä hahmo, eräänlainen supersankari. Isä Brown on vähäpätöinen hahmo, jotka kukaan ei tule panneeksi merkille ja joka herättää lähinnä hymyilyä.

Chestertonista on aina muistettava sanoa, että hän oli profeetta, jonka kirjoituksilla oli vaikutuksia. On väitetty, että Irlannin ensimmäisen maailmansodan ajan kapinalliset saivat joitakin ajatuksiaan häneltä. On väitetty, että Gandhi sai ehkä ratkaisevan sysäyksen passiivisen vastarinnan ja siis omaan vakaumuksene luottamisen ajatuksiinsa juuri Chestertonilta. C.S. Lewis, joka saattaa olla 1900-luvun näkyvimpiä kristinuskoon palanneita (”Paholaisen päiväkirja” – en muuten pidä siitä enkä ihmeemmin Lewisistäkään), sai oman kertomansa mukaan sysäyksensä kääntymykseensä Chestertonilta, joka siis omaksu katolisen uskon ja tunnustuksen miehuusvuosinaan.

Ehkä vielä merkittävämpää on, että Bertrand Russel, joka luultavasti kansantajuisilla kirjoillaan toi enemmän valoa maailmaan kuin juuri kukaan muu, sai ratkaisevia vaikutteita ystävältään Chestertonilta. Russell kirjoitti hienoja kirjoja, kuten ”Miksi en ole kristitty”, ”Onnen valloittaminen”, ”Filosofiaa jokamiehelle”, ja laajasti aseistariisumisesta ja sosialismist ja demokratiasta.

Tähän kirjoitukseen ei vaikuta se, että Russellin tieteelliset saavutukset jäivät nuoruusvuosiin ja että hänen suurelle yleisölle osoitetut kirjansa ovat nahistuneempi kuin niissä selvitetyt aatteet.

Chestertonin keino oli ”common sense”, eli kyntömiehen järki. Hän oli kyllin hävytön mm. huomauttaakseen, ehkä erehtyen, ettei kukaan biologi ole selittänyt luonnonvalintaa lepakon tapauksessa – mikä on se kelpoisuus (fitness), joka teki lepakosta voittamaton muiden lentävien lurjusten joukossa.

Muutkin Chestertonin kaverit. kuten H.G.Wells ja G.B. Shaw ovat menettäneet kaiken mielenkiintonsa – lukuunottamatta hulluja ja hienoja fantasioitaan (”Aikakone” – ”Pygmalion” eli My Fair Lady).

Isä Brown on Sherlock Holmesin vastakohta, koska hän on rationalisti, ei analyytikko. Hän hakee järkevää selitystä. Holmesille arvoituksen ratkaisee (keinotekoisesti tehty) sormenjälki tai veritahra maton alla väärässä paikassa. Isä Brownin ajatusten lähtökohta on sielu – sana, jota Sherlock Holmes joutuisi etsimään sanakirjasta.

Ehkä ”Sininen risti” todella on paras rikoskertomus – lyhyt. Siinä on meneillään sielunvaellus. Poliisi seuraa suurrikollista ja Isä Brown seuraa poliisia – moderniin tapaan edellä kävellen ja siten varjostaen sekä takaa-ajettavaansa että takaa-ajajaansa. Hän tuntee sielunliikkeet ja jättää siten merkkejä, joiden avulla suuri poliisi pystyy seuraamaan hänen reittiään Lontoon esikaupungeissa – ravintolassa sokeriastiassa on suolaa, seinään on heitetty lautasellinen lihalientä...

Loppupaljastuksen jälkeen poliisi kysyy, milloin Isä Brown huomasi, että hänen seuralaisensa ei ollut papin vaatteista huolimatta pappi, vaan suurrikollinen. Tämä vastaa:”Hän puhui järkeä vastaan. Sellainen on huonoa teologiaa.”

Pidän erikoisesti tarinasta oudoista jaloista (The Queer Feet –”The Inocence of Father Brown”). Rikollinen sieppaa arvokkaat pöytähopeat, koska hänellä on yllään frakki. Muuttamalla kävelytapaansa hän kykenee esittämään tarjoilijoille illastavaa aristokraattia ja aristokraateille tarjoilijaa – onhan asu sama, ja vähäisiä eroja on vain kävelyssä (kohtelias sipsutus / maailman omistava lampsiminen).

Olen tuntenut usei nitseni frakissa hovimestariksi ja smokissa tarjoilijaksi. Chesterton kertoo hupaisen tarinan vihjatakseen, että ero on luuloteltu ja vähäpätöinen, siis herran ja orjan ero. Wells, Shaw ja Russell tarvitsivat tähän tuhat sivua, Chesterton kymmenen.

13 kommenttia:

  1. Kerro vaan lisää Chestertonista. Olen erittäin kiinnostunut tyypistä.

    VastaaPoista
  2. Kyllähän tarjoilijan ja herrasmiehen frakit erottaa toisistaan kuka hyvänsä herrasmies.
    Matkan päästä katsokaa solmuketta tai liivejä. Jos tämä ei riitä katsotte nappeja.

    VastaaPoista
  3. Melkoista mielikuvamarkkinointiahan ihmisten parissa liikuskelu on. Taitava tosiaan pienillä eleillä pystyy luomaan itsestään erilaisia vaikutelmia mutta ei tietenkään samassa porukassa uskottavasti.
    Itselleni kävi niin että jouduin lievään psykoosiin pitkäkestoisen, jälkeen päin työpaikkakiusaamiselta vaikuttaneen kohtelun sressaamana.
    Tajusin, että nyt voisi olla menoa, mutta saman aikaisesti tein viileän taloudellisen analyysin ja totesin, ettei ole varaa muuhun kuin työssä jaksamiseen. Taudin kuvaan kuului, että ikään kuin menetin entisen persoonallisuuteni ja jouduin siis pitkään esittämään itseäni, tilanne kohtaisesti muistellen, miten kättäytyisin, jo olisin vielä "minä". Se oli todellinen oppitunti kantapääopistossa mielikuvamarkkinoinnista.

    VastaaPoista
  4. Ad Omnia: - Petja, tuo ylistettävä paperiveitsien herra, on sekä oikeassa että väärässä. Chesterton on huolellisesti sijoittanut tarinansa niin henke-salpaavan eksklusiiviseen ravintolaan, että yhteensä 15 tarjoilijan (joista yksi kuoli juuri) frakit ovat aivan varmasti Saville Row'lta.

    VastaaPoista
  5. Ad Omnia: - Chesterton on vapaa (tekijänoikeudesta). Korvaamaton lista linkkeineen
    http://www.cse.dmu.ac.uk/~mward/gkc/books/index.html

    (C.K. Chesterton's Works in the Web)

    VastaaPoista
  6. Vapaa kuin Ellun kana - Vapausaste on takaisinkytkennän viivettä, ei muuta.

    Mutta silti persoona on kiehtova. hg

    VastaaPoista
  7. Mutta siinä se onkin. Jos ravintola on todella hyvä, niin maitre valvoo ettei asiakas joudu kiusalliseen tilanteeseenm, näin ollen hän huolehtii, että salissa olevan henkilökunnan paidan napit ovat pikeellä päällytetyt, kun asiakkailla ne ovat kultaa tai helmiäistä.

    VastaaPoista
  8. Chesterton on selvästi aliarvostettu - kerrassaan nerokas mies. Käytän muuten usein Chestertonin menetelmää liikkuessani julkisilla. Chesterton oli krooninen myöhästelijä - mutta välillä hänen onnistui ehtiä junaan. Kuinka? Hän selitti: "Ainoa tapa ehtiä junaan on myöhästyä täpärästi edellisestä junasta."

    Wellsistä olen melko lailla eri mieltä. Maailmojen sota, Tri Moreaun saari, Näkymätön mies - kiistattomia klassikoita! Moreaussa ennakoidaan jo geenimanipulaatiota, Maailmojen sodassa avaruuden valloittajat kukistavat kuin leikiten ihmisen mutta heidät kukistaa piskuinen bakteeri. Profeetallisia tekstejä. Wells jos kuka osasi soveltaa tiedettä tarinoidensa juoniin. Shawn tuoreus on kyllä pahasti kärsinyt mutta eipä hänkään tystin vailla mielenkiintoa ole. Shawn ongelma on seuraava: hän kuvitteli olevans äärimmäinen rationalisti, mutta sortui tietenkin pahimman laadun mystisismiin.

    VastaaPoista
  9. Hienoa että kirjoitit Chestertonista. Nöyrin kumarrukseni.

    Father Brownista tulee mieleen Alec Guinness. The criminal is the creative artist; the detective only the critic.

    Chesterton, Evelyn Waugh, Graham Greene. Eli nähdä kaikki tavalla, joka tuo esiin ilmiöiden itsenäiset voimat. Sielun kuten kauniisti sanotaan.

    Ja jotenkin tämä tulee mieleen.

    http://en.wikipedia.org/wiki/The_Daemon_Lover

    http://www.sacred-texts.com/neu/eng/child/ch243.htm

    ‘O what a bright, bright hill is yon,
    That shines so clear to see?’
    ‘O it is the hill of heaven,’ he said
    ‘Where you shall never be.’

    James Harris, (The Daemon Lover)

    Ja jotenkin tämäkin liittyy tuohon.

    The time I've lost in wooing,

    In watching and pursuing

    The light, that lies
    
In woman's eyes,

    Has been my heart's undoing.

    Though Wisdom oft has sought me,
    
I scorn'd the lore she brought me,

    My only books
    
Were woman's looks,

    And folly's all they've taught me….

    Thomas Moore - The Time I've Lost in Wooing

    http://www.youtube.com/watch?v=apX2yO38cXQ

    VastaaPoista
  10. Täydenkuun viikonloppu. Luvassa mielenkiintoisia kommentteja kesän kynnyksellä.

    VastaaPoista
  11. Olen keväästä 2006 aina tilaisuuden tullen kommenteissa rummuttanut Chestertonia ja Isä Brownia. Kemppinen on minusta jotenkin vähätellyt pastoria, toki on tott - kuten hän keväällä 2008 totesikin - ettei se ole parasta Chestertonia.

    Tällä laitteella en pysty copy-pastaamaan Queer feetin sitä kohtaa, jota aina siteeraan ulkomuistista hieman väärin, mutta joka oli Evelyn Waugh'n Brideshead revisited (Mennyt maailma) -romaanin uskonnollisen pohjavirran kääntöpiste; sitä luetaan kartanon katolisen isäntäperheen iltahetkenä ääneen. (Kunhan saan yhdenkin kommentin emailiinsa, saan linkistä auki bloggeribäkymän, jonne voi pastata, laitan sitten).

    VastaaPoista
  12. Father Brown päästää rikollisen menemään ripin jälkeen:

    "I caught him, with an unseen hook and an invisible line which is long enough to let him wander to the ends of the world, and still to bring him back with a twitch upon the thread."

    VastaaPoista
  13. Katolisen kirkon pappia, esimerkiksi Isä Brownia, ei sanota 'pastoriksi', se on luterilaisen papin sukunimen edessä käytettävä titteli.

    Pastori Tiina Tattinen on pappi (ammatin nimi) mutta tohtori Taina Tattinen on lääkäri (ammatin nimi).

    Ns. vapaissa suunnissa ja englannissa on eri käytäntö, joka on levinnyt Hesariin yms.

    Englanniksi: Father Brown is a priest (katolinen)
    Rev Tim White is a priest (an Anglican priest).
    Rev Tiina Tattinen is a pastor (protestantti). Amerikkalaiset sanovat myös 'Pastor Tattinen' tai pelkkä 'pastor': Ms Tattinen is our new pastor.

    VastaaPoista