27. huhtikuuta 2010

Oikeutta rahalla



Päivän lehti kertoo maksullisista asiantuntijalausunnoista, joita käytetään oikeudenkäynneissä.

Kirjoitus herättää kysymyksen, saako oikeutta rahalla. Vastaus on: saa. Kirjoitus herättää toisen kysymyksen: saako oikeutta vain rahalla. Vastaus: näin asia ei ole.

Asiallinen tieto ei ole kovin suosittua, koska se on ikävystyttävää ja vaikeatajuista. Kun vastaaja, esimerkiksi minä, sanoo että toisaalta ja toisaalta, reipas lukija ajattelee, että taas se valehtelee.

Eräissä oikeudenkäynneissä asiantuntijalausunto – maksullinen – on välttämätön. Koska lausuntoja on hankittu ja käytetty ainakin sata vuotta, valtion kustantamaa järjestelmää ei ole. Kun riidellään esimerkiksi tietokoneohjelmasta tai lääkepatentista, jopa maksulliset asiantuntijat ovat saanta saannissa. Työ vaatii suurta teoreettista ja käytännöllistä kokemusta ja on asiantuntijan kannalta turhauttavaa, vaikka palkkio olisi hyvä.

Tuomioistuimelle noissa lausunnoissa on ongelma: teknisen alan asiantuntijat tuntevat kovaa kiusausta luisua arvioida todistustosiasioita, joka eivät kuulu heille.

Toinen kiusa on kaksi lausuntoa, yksi kummaltakin osapuolelta, maan johtavilta asiantuntijoilta, ja täysin vastakkainen lopputulos. Puhuakseni vainajista B. Godenhielm ja Y.J. Hakulinen olivat kovia antamaan lausuntoja patenttiasioissa, ja ennen heitä T.M. Kivimäki.

Kolmas kiusa: tuomioistuinten musta lista. Osa professoreista – myös Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan – kirjoittaa ylihintaisia ja laadullisesti kelvottomia papereita. Jotkut asianajajat luulevat, ettei tuomioistuin tiedä. Kyllä se tietää.

Oilen nähnyt oikeudellisia lausuntoja, joista on laskutettu 500 euroa liuskalta, vaikka niissä on vain referoitu pöytäkirjoja ja lopussa on virheelllinen johtopäätös.

Oikeudellinen lausunto voi olla tuomioistuimelle hyvin tärkeä. Mieleen tulee rembursseja ja muita kansainvälisiä maksuja koskenut juttu, jota koskevaa tietoa (siis finanssialan käytäntöjä) ei tahdo löytyä kirjoistakaan.

Asiantuntijan (ballistiikka, farmakologia, lääketiede) voi haastaa todistajaksi oikeuteen, jolloin hän saa tyytyä suhteellisen normaaliin palkkioon. Olen itse ollut kertomassa sopimuskäytännöistä. Silloin asiantuntija selvittää tosiasioita eli todistaa. Tämä ei oikein toimi tilanteissa, joissa asia on vaikea vain suullisesti esitettäväksi.

Tyhmät tuomarit toistelivat: jura novit curia (oikeus tuntee lain). Kyllä oikeusjärjestys on täynnä sääntöjä, joiden soveltaminen on ongelmallista. Tulkitsen siten, että toisin kuin oikeustosiasioissa oikeussäännön selvittämättä jääminen ei periaatteessa voi koitua asianosaisen vahingoksi. Tuomioistuin tuntee ja ellei tunne, selvittää.

Nimimerkki Herkko Hietanen lisäsi Harvardista käsin tärkeän näkökohdan: jenkeissä lausunnot on toimitettava vastapuolen tietoon ajoissa, jotta niihin voisi vastata. Suomessa lausunto voi päätyä vastapuolelle vasta silloin, kun sitä ei voi enää kommentoida. Se on väärin. Myönnän olleeni tekijä ja uhri: joskus oikeudellinen lausunto selvittää asian. Kun näin on, muidenkin kuin hyvien asianajajien pitäisi toimittaa paperit etukäteen vastapuolelle.

Kun kerran Virolainen mainitsi lausunnoistaan, lienee minunkin pakko kertoa katkera totuus. Viimeksi kuluneet kymmenen vuotta olen kieltäytynyt lausuntopyynnöistä. Yhden kerran teimme oppilaitteni kanssa - nyt tohtoreita joka sorkka – ilmaiseksi (pro bono) lausunnon tekijänoikeusjuttuun, jossa vastaajalla oli maksuton oikeudenkäynti. Tuntui hyvältä nähdä kokoamiaan argumentteja tuomioistuimen ratkaisun perusteluissa.

Olen laatinut oikeudellisia selvityksiä yksityisille ja viranomaisille. Avunhuutoihin en vastaa enkä keskustele oikeudellisista ongelmista puhelimessa, sähköpostissa tai muussa. Eli turha ottaa yhteyttä. Joskus olen onnistunut selvityksissäni – riita on sovittu.

21 kommenttia:

  1. Mikset vastaa avunhuutoihin?

    VastaaPoista
  2. Ad Valborg: aikani menee muihin kuin oikeudellisiin avunhuutoihin. Puhe on terveydentilasta ja iästä. Kun toimintamahdollisuudet ovat rajalliset, ei pidä valaa väärää toivoa. Kyselijöitä on aika paljon. Vastaus on epämääräinen, koska mm. terveydentilaa koskevat tiedot eivät kuulu julkisuuteen.

    Eikö tämä blogi kävisi ilmaisavusta?

    VastaaPoista
  3. Voiko J Kemppisen blogi-kirjoituksiin vedota oikeudessa asiantuntijalausuntona? "kuten kunnianarvoisa Jukka Kemppinen blogikirjoituksessaan x.x.xxxx asiantuntevasti osoittaa, on tekijänoikeutta koskevaa lakia on pla..."

    VastaaPoista
  4. Ad Anonyymi: - aina voi vedota. Se on eri asia, mitä vaikuttaa. Olen kyllä kuullut vedotun.

    Jos olis valta niin kun on mieli jommankumman lakimiesyhdistyksen pitäisi luoda verkkopaikka kirjoituksille. Blogissa on se ongelma käyttäjän kannalta, ettei kirjoittaja (minä) aina erota mielipiteitä tulkintasuosituksista ja tosiasiaväitteistä. Suuri heikkous on myös viitteiden puuttuminen.

    VastaaPoista
  5. "saako oikeutta vain rahalla. Vastaus: näin asia ei ole."
    Kun 75ke asuntokaupan kosteusriidan ko-käsittely oli maksanut oikeudenkäyntikuluina yli 30ke (joo, oli proffakin todistajana minun puolella), totesin että oikeutta (valitus hoviin, jossa toivottavasti täyspäinen tuomari) Suomessa saa vain rahalla (maksaen vähintään toisen mokoman) ja heitin pyyhkeen kehään. Nykyisen asunnon myyn aikanaan purettavaksi, oli missä kunnossa hyvänsä. 5 vuoden aikana syntyy huonolla käytöllä jo uusia kosteusvahinkoja, jotka nyky laintulkinnan mukaan ovat myyjän vastuulla.
    Vain varattomilla (ilmaiset oikeudenkäynnit) on Suomessa varaa oikeuteen.

    VastaaPoista
  6. Kolmas ongelma teknisiin asiantuntijoihin liittyen on oikeuden (ainakin patenttiasioissa) omat tekniset asiantuntijat. Käsittääkseni heidän tehtävänään olisi lausua nimenomaan teknisistä asioista, ja nimenomaan korjata ostettujen lausuntojen virheelliset väittämät teknisissä kysymyksissä. Kuitenkin valitettavan usein, luettuaan pääkäsittelyn ajan iltapäivälehteä pöytänsä takana, he ottavat suvereenisti kantaa keksinnön uutuuteen, keksinnöllisyyteen ja mahdollisesti vielä lausuvat jotain vaikka yhdistelmäkeksinnöstäkin (menetelmä ja laite yhdessä muodostavat keksinnöllisen kokonaisuuden?).

    Ongelma on merkittävä, koska oikeus valitettavan usein kuuntelee näitä omia teknisiä asiantuntijoitaan. Heillä on siis valta ja voima lausua (ja vaikuttaa) myös asioissa, joista he ovat niin kehällä (nuorisotermiä lainatakseni).

    VastaaPoista
  7. Sen asian Kemppinen voi korjata, kirjoittaa viitteen.
    a) Muistinko oikein, avunpyynnöistä kyse, että Ike Kanerva tiedusteli luurissa muuan La donna è mobile -tekstiviestiaarian tekijänoikeuksien perään? Ja parodiahan se, joten no way.
    b)(ex-ministerit toki eri asemassa)

    c) Muuten, Ville Rusasen baritoni soi hienosti.

    d) kui Smolnan tiukka vartiointi suhtautuu siihen, et´jos ja kun siellä huudetaan ministerin sotilasarvoa?

    VastaaPoista
  8. Blogissa on se ongelma käyttäjän kannalta, ettei kirjoittaja (minä) aina erota mielipiteitä tulkintasuosituksista ja tosiasiaväitteistä.

    Tämä onkin mielenkiintoinen kysymys.

    Kun Galilei aikoinaan esitti, että hänen havaintoihinsa perustuen on loogisempaa ymmärtää asia niin, että maa kiertää aurinkoa kuin päinvastoin, niin oliko kyse mielipiteestä, tulkintasuosituksesta vai tosiasiaväitteestä?

    Asaa käsitteli kardinaali Roberto Bellarmino vuonna 1615 mainiossa kirjeessään Galileitä puolustaneelle Paolo Foscarinille – jota kirjettä en väsy siteeraamaan:

    ”Mielestäni Teidän Korkeutenne ja Signor Galilei toimitte viisaasti, kun ette puhu ehdottomasti vaan rajoitutte puhumaan hypoteettisesti … Sen sijaan, jos halutaan väittää, että Aurinko todellakin on maailmankaikkeuden keskus ja vain pyörii akselinsa ympäri mutta ei kierrä idästä länteen ja että Maa sijaitsee kolmannessa taivaassa ja kiertää suurella nopeudella Aurinkoa, niin tämä on hyvin vaarallinen asenne, joka on omiaan paitsi vihoittamaan kaikki skolastikkofilosofit ja teologit lisäksi myös loukkaamaan meidän pyhää uskoamme olemalla Raamatun vastainen.
    Jos olisi olemassa todellinen todistus sille, että … Aurinko ei kierrä Maata vaan Maa aurinkoa, niin meidän tulisi edetä erittäin varovaisesti selittäessämme Raamatun kohtia, jotka näyttävät opettavan päinvastaista, ja pikemminkin myöntää, että emme ole ymmärtäneet niitä, kuin julistaa sellainen asia vääräksi, joka on todistettu oikeaksi. … ” (koko kirje englanniksi http://www.fordham.edu/halsall/mod/1615bellarmine-letter.html).

    Ihailtava tyyli ja logiikka ja vain tosiasioita lähdeviitteineen. Silti kehitys valitsi Galilein hypoteettisen mielipiteen.

    Muutama blogimerkintä aiemmin (Sisällön suoja) esitin omiin havaintoihini perustuvan ja mielestäni merkittävän hypoteesin vapauksien ja oikeuksien suhteesta, jonka logiikka näyttäisi johtavan aivan erilaiseen suhtautumiseen tekijänoikeuksiin kuin mitä nykyinen käytäntö on. Onko kyseessä mielipide, tulkintasuositus vai tosiasiaväite?

    VastaaPoista
  9. Hesari lukiessa tuli epäily, että ei ymmärretä miten juridiikan kirjoittaminen toimii. Oikein tiiviisti sanottuna tulkinnan/tulkintasuosituksen arvo on sinä, miten se rimmaa soveltuviin auktoriteettilähteisiin: laki, esityöt, oikeustapaukset, kirjallisuus, kyseisen jutun aineisto. Se, että sanonta tai ajatus muistuttaa läheisesti toista, on neutraali tai positiivinen ilmiö: taustalla voi olla yhteinen juuri, sillä kohtaa auki lausumaton referenssi.

    Tunnettuja silmiinpistäviä erityisiä sanontoja ovat esimerkiksi se, että tuottamuksellista korvausvastuuta olisi aihetta sovitella siten, ettei se *raunioita* korvausvelvollisen taloutta (lähde: vahingonkorvauslain esityöt, epäilen Antti Kivivuorta kirjoittajaksi) tai että tilintarkastaja ei ota kantaa tarkoituksenmukaisuuteen, koska hän ei ole yhtiön *ylihallitus* (lähde: Koski - Schulténin suosittu VOYL-kommentaari).

    VastaaPoista
  10. Kemppisen mielipide blogien heikkoudesta osuu naulan kantaan. Esimerkiksi Virolaista olen oppinut arvostamaan aikaisemmin suhteellisen objektiivisena mutta kriittisenä tuomioistuinratkaisuiden kommentoijana.

    Bloginsa myötä hän ilmoittaa kantansa tiettyihin vireillä oleviin oikeusjuttuihin jo mahdollisesti käräjäoikeusratkaisun jälkeen, jolloin hänen kommenttejaan asian yli- ja korkeimman oikeuden ratkaisuihin pitää osata lukeakin, ei nyt enää puolueettoman tieteentekijän mielipiteenä, vaan puolensa valinneen juristin ulostulona.

    Minusta tästä erinomainen esimerkki oli KKO 2010:23 ja sitä seurannut Virolaisen kirjoittelu. Olen tuomion lopputuloksesta samaa mieltä korkeimman oikeuden kanssa. Virolaisen blogikirjoittelua kyseisestä ratkaisusta ei voi kuitenkaan ymmärtää ilman tuntematta hänen kirjoitushistoriaa kyseiseen tapaukseen liittyen. Hän itsekin totesi bloginsa kommentiosuudessa, että korkeimman oikeuden perustelujen kritikointi oli syytä jättää toista lopputulosta kannattaneille.

    Tämä on tietyllä tavalla ongelmallista, kun blogien myötä kaikki ei välttämättä ymmärrä, missä roolissa kyseinen teksti on kirjoitettu.

    VastaaPoista
  11. Ad Rienzi: - muistelen, että "ruinerande" olisi Jan Hellnerin käyttöön ottama ja että asiayhteys olisi ollut ankara vastuu.

    Hellner, Ruotsin vahingonkorvauslain keskeisenä laatijana pohjoismaiden sivilistien kärkeä. Hänen huimia kirjojaan (jota harva tuntee) on "Kommersiell avtalsrätt" (1986).

    VastaaPoista
  12. Kyllä korvaan särähti, kun luki Hesarista tunnetun professorin pitävän oikeudellista asiantuntijalausuntoa todisteena asiassa. Ainakin minulle on opetettu, että kysymyksessä on asianosaisen avustajan kirjoitukseen verrattavissa oleva asiakirja. Jossain hovioikeuden koulutuksessa päiviteltiin ja pidettiin perustavaa laatua olevana virheenä sitä, että professoria oli kuultu todistajana riita-asiassa oikeudellisen asiantuntijalausunnon pohjalta.

    VastaaPoista
  13. Raha, sen omistaminen, takaa oikeuden vaikka se olisikin väärää oikeutta. Ja vaikka se ei olisikaan asianajajien ansiota, tai että tuomareilla tarvitsee olla asiaan osaa tai arpaa.

    Oikeudessa rahantekijät harvoin ovat samalla puolella pöytää kuin pahantekijät vaikka he olisivatkin samalla puolella pöytää. Eikä heidän pöytänsä ole leivätön vaikka heidät linnaan tuomittaisiinkin.

    VastaaPoista
  14. Ad HA - Kiinnitin myös omassa blogissani huomiota tuon "tunnetun professorin" ko. erheeseen.

    VastaaPoista
  15. Maailman parhaassa elokuvassa, Serkkuni Vinny (Joe Pesci), tämä muutoin ylinokkela amatööriasianajaja sai hoksata aika myöhään, että hänellä on lain antama oikeus tutustua vastapuolen - syyttäjän - aineistoon.
    Ei arvannut moni katsojakaan, ja ehkä siksi se on niin suosittu oikeustapaus-elokuva, katsojan tasolla..

    MrrKAT

    VastaaPoista
  16. Niin ja tietysti paras kohta oli ylläri puun takaa, kun viaton bimbon näköinen neiti (Marisa Tomei) osoittautui oikeusistunnon parhaaksi automekaniikka-asiantuntijaksi..

    MrrKAT

    VastaaPoista
  17. Ad Omnia: - se on nyt todettu monella suulla, että ns. oikeudellinen asiantuntijalausunto ei ole asiantuntijalausunto eikä todistelua, vaan verrattavissa asianosaisen kirjelmään.

    Tällä kertaa emme - juristit - ole pilkun perässä, koska ajatus "asiantuntijasta", joka "todistaisi" tuomioistuimelle lain oikeasta sisällöstä on kammottava. Sanotaan siis kammottava erehdys, koska alalla olleena luulen puheena ollutta mainintaa lipsahdukseksi.

    VastaaPoista
  18. Ad Omnia: - tekisi mieli koota "Reel justice" -lista; hankin aikonani sen nimisen kirjan USA:sta.

    Kättäni pidättävät amerikkalaisen oikeudenkäynnin kummallisuudet.

    Ei-amerikkalainen suosikkini on asianajajaelokuva "Wittness for the Prosecution", jossa Charles Laughton, Henry Fonda ja Marlene Dietrich panevat parastaan.

    Tosin eräs brittituomari luetteli minulle kerran senkin elokuvan kaameimmat asiavirheet, joita riitti!

    Toivottavasti joku yllättyy: tupakkaoikeudenkäyntiin liittyvä "The Insider" on minusta suurenmoinen ja luokkaa "jokaisen juristin olisi katsottava". Siinä on mukana myös oikeudenkäynnin ympärillä riehuvat pahan voimat ja lisäksi Al Pacinon maaninen reportteri syöpyy pysyvästi mieleen.

    VastaaPoista
  19. Miten amicus curie -puheet soveltuvat suomen tuomioistuintoimintaan?

    VastaaPoista
  20. The Insider oli niin hyvä että iho nousi kananlihalle. Ehkä siitä että se oli tositapaus ja paha jäi kiinni valheesta.

    Hiukan sivuun. TV:ssä muinoin kehuivat:
    Paul Simon: Homicide: A Year on the Killing Streets,1991, joka on dokumenttikirja, Simon oli vuoden poliisin murharyhmän mukana.
    En ole vieläkään uskaltanut hankkia..

    Wikipediassa on jänniä yhteenvetoja. Esim. kuulusteluhuoneessa yksin jätetty viaton katselee seiniä valveilla ja raapii itseään, syyllinen menee nukkumaan..

    MrrKAT

    VastaaPoista