2. huhtikuuta 2010

Hitaudesta



Tämän kiirastorstain passiolevy oli vanha Klemperer, koska kylässä on musiikkiin hyvin perehtynyt anoppi, 94 v.

Itse asiassa Klempererin ote ei poikkea niin ihmeesti siitä, mihin kysymyksessä oleva kuulija oli tottunut radiolähetyksissä. Hän muisteli isänsä laulaneen Suomen Laulussa Klemetin johdolla tätäkin teosta noin sata vuotta sitten. Olen muistavinani, että Klemetti olisi johtanut passion ensimmäistä kertaa Suomessa 1908 – ja kaikista paikoista Porissa, jossa hän oli siinä vaiheesssa kanttorina.

Kävin välillä toteamassa Ylen nettiradiossa, että Simon Rattlen johtama esitys on ns. perinteinen ja vaikutti kaikin puolin asialliselta.

Itse kuuntelin salaa förskottina Herreweghen uudemman, joka antoi minulle seuraavalla tavalla aihetta muutamaan huomautukseen.

En kontrolloinut asiaa sen kummemmin, mutta jos omistaisin tarvittavat pelit ja vehkeet, olisin kiinnostunut Herreweghen käyttämästä virityksestä. Mielestäni se poikkesi tavallisimmasta A = 440 huomattavan rajusti, melkein puoli sävelaskelta. (Samoin muuten Harnoncourt.) Tiedän hyvin, että matalampi A on historiallisesti oikea ja monin kohdin musiikillisesti perusteltu, mutta toisaalta taas lopputulos kuulostaa omissa vanhoissa korvissani falskilta eli alavireiseltä.

Vakavampi huomautus on tämä: Herreweghe ja monet muut nykyiset kapeöllismestarit eivät oikein usko, että kantaatit ja passiot ovat sanan matemaattisessa mielessä diskreettiä musiikkia.

Romantiikan eli 1800-luvun musiikki muodostaa soivia pintoja täyttäessään annettuja muotoja. Näissä Bachin suurissa teoksissa ei ehkä voisi keksiä huonompaa kielikuvaa kuin usein käytetty katedraali, siis rakennus. Tämän kirjoituksen kuva on Matteus-passion kuva. Tai no, ei ole. Se on erään matemaattisen lausekkeen graafinen kuva, mutta osoittaa, mitä tarkoitan. Kuvioita näkyy. Suurta kokonaisuutta ei ole olemassa.

Bach on säveltänyt sata numeroa, jotka liittyvät kyllä toisiinsa sävellajeilla, mutta en usko, että juuri kukaan muu kuin näitä teoksia esittämässä ollut huomaisi mitään, jos passioon sekoitettaisiin pätkiä kantaateista ”väärässä” sävel- ja tahtilajissa.

Syy on erittäin selvä. Koko teos on alistettu tekstille. Se kuvittaa Raamattua ja seuraa Lutherin suurenmoisen saksan prosodiaa ja rytmejä.

Teosta pitävät koossa kertojat, evankelista ja Jeesus, ja ennen kaikkea koraalit, joita on neljätoista. ”O Häupt voll Blut und Wunden” tulee viisi kertaa, aina eri sävellajissa ja eri säkeistöinä. Koraaleja on lisäksi muiden teosten seassa, ja valtava ”O Mensch bewein” on vaatimaton 1500-luvun virsi. Koraalit tarvittiin myös osoittamaan, että kysymyksessä oli jumalanpalvelusmusiikki. Passio jäi unohduksiin Bachin kuoltua. Sitä pidettiin liian oopperamaisena.

Nyt kaksi kolmattaosaa eli melkein kaksi tuntia hievahtamatta kuunneltuani kiinnitin huomiota Klempererin rytmikäsitykseen, jossa on jotain samaa kuin jazzissa. Hän ohjaa esittäjät hitusen iskun perään, ja välttää monien esitysten mekaanisen raksutuksen.

Esityksen hidas tempo on laajasti tunnettu. Sellainen on jäänyt täysin muodista. En nyt rupea etsimään varmistusta muistikuvalleni, mutta pääsiäisen passioperinteen 1899 luonut W. Mengelberg saattoi ottaa sen vielä hitaammin – eikä liioin Furtwängler pitänyt kiirettä.

Klempererin hitaus on harkittua ja korostettua. Hidastukset varsinkin kuorojen lopussa ovat hurjia. Nykyisissä partituureissa on runsaasti fermaatteja, mutta arvaisin, että niitä on pistellyt sinne juuri Mengelberg.

Tämä on elämänohje reippautta ja vauhtia arvostavalle ajalle. Hitaus on suurta. Kohta alkavat olla ne ajat, että voisin valvoa aamuun nauttiakseni yön hitaudesta ja siitä suuresta verkkaisuudesta, jolla aurinko nousee talven tauottua.

17 kommenttia:

  1. Tuosta kuvasta tuli hakematta mieleen sadan vuoden takaiset automaattisoittimet, joissa oli leveää reikänauhaa ja ääni kuului silloin kun piikki osui reikään. Nehän olivat huomattavasti yksinkertaisempia ja reikiä paljon vähemmän kuin täpliä kuvassa, mutta binaaritekniikkaa kuitenkin. On-off. Kuten morsetuskin.

    VastaaPoista
  2. Nykyisin muodikkaat nopeat tempot tuhoavat barokin ja varsinkin Bachin affektiivisuuden täysin. Esittäjille ei yksinkertaisesti jää aikaa erilaisten niekkujen, liukumien ja koristeitten esittämiseen. Tai sitten he jäävät vähän jälkeen, ja yrittävät vimmatusti osua taas ykköseen.

    Kuva muuten esittää alkulukujen tiettyä ominaisuutta (sijaintia), kun kontinuumi taivutetaan eräänlaiseksi yhä laajenevaksi spiraaliksi.

    VastaaPoista
  3. Tuo alku on hankala, mutta neljä viimeistä kappaletta ovat tämän päivän hieno pelastus.

    VastaaPoista
  4. Varkaudessa käymällä voi mekaanisen musiikin museossa ihastella myös hyvin monmutkaisia, koneistona jopa kokonaisen lattiavahvistetun huoneen täyttäviä musiikkilaitteita.

    Lainaamossa käymällä pääsee levyjen kautta esittävän musiikin museoon, josta Kemppinen tänään kertoo. Itse ainakin tarvitsen vähintään konjakkia vahvistukseksi noihin etanatempoihin, ns. vanhan musiikin liike on rokottanut vahvasti semmoista vastaan. Tanssillisuus korvaa pidätetyn hauk.. siis ihailun.

    VastaaPoista
  5. Hitaus minun himoni. Hitauden salat selviävät, jos luoja suo, Cernissä kohtsiltään.

    Viittaan fysikaaliseen hitauteen, inertiaan, jolla kuvataan kappaleen massaa, ns. hidasta massaa eli liiketilan muutosta vastustavaa voimaa.

    Higgsin hiukkanen kuulemma, teorin mukaan, aiheuttaa massan. Ellei sitä löydy, niin tiedämme maailmasta entistä vähemmän, neljää prosenttiakin vähemmän.

    Hyvä niin. Hidasta perjantaita.

    VastaaPoista
  6. Hitaasti hyvä tulee, ajatellen aivan kaunis.

    Kemppinen tuntuu ajattelevan jo tuonpuoleisia?

    VastaaPoista
  7. Mummot teillä on aina keskuudessanne.

    VastaaPoista
  8. Ihanaa, Kemppi, ihanaa!
    Taas Sinä meitä narraat. Olet "tihrusilminesi" tällännyt kuvaksi pienen pisteneliön, neljä kertaa!(liitokset hiukan rispaa, vaan mistä sitä "kaihinen" niin huomaa!)
    Noh, ei haittaa! Minulle pääsiäinen on suuren huijauksen aikaa muutenkin: J. Arimatinealainen kertoi Pilatukselle, että nasaretilainen oli kuollut jo kuuden tunnin kuluttua, ristille panosta! Pilatus oli kovin hämmästynyt (kaskun useimmat kituivat jopa neljä päivää) Hän, siis Pilatus, kutsui paikalle Sadanpäämiehen (joissa hommissa Sauluskin silloin toimi, siis myöhempi Paavali!)Ko. 100:npäämies (siis Saulus?) vakuutti, että henki on herrasta lähtenyt! (ikioma,huima salaliittoteoriani!)
    Mitenkäs Sinä, silloin joskus, verevänä lakimiehenä, Kauhavalta paenneena radikaalina, mokoman cashen olisit ottanut?
    Nythän tunnut jo selvästi varmistelevan taivas- osuutesi lunastusta :-)
    pitkää, leppoisaa perjantaita!
    pekka s-to.

    VastaaPoista
  9. No joo - Klemperer kuuluu hyvin harvaan eliittiin. Toista ei ole siis. Enkä asettaisi häntä sen takia samalle viivalle monien muiden kanssa. Johti istualtaan vanhoilla päivillään. Yksi suurimmista, ellei suurin. Varsinkin Beethovenin 9 on melkoisen pysäyttävää kuunneltavaa.

    Pitää olla voimaa että jaksaa näitä kuunnella. Karajan oli melkein yhtä suuri. Johti silmät kiinni.

    Mulla taitaa olla kaikki John Elliot Gardinerit - luulisin. Klemperereistä joitakin hyvin vanhoja äidiltäni perimiäni….

    Mä olen jotenkin enemmän beethovenilainen - itken toki Bachia kuunnellessani melkoisen usein. Beethoven vain on niin tappavaa - sopii jotenkin paremmin siihen mitä mä nykyään funtsin tästä paskasta.

    http://www.youtube.com/watch#!v=zhcR1ZS2hVo&feature=related

    VastaaPoista
  10. "ja kaikista paikoista Porissa"

    Tuossa pätkässä voisi jopa nähdä jonkinlaista salaista ivaa.

    yst. kevätterv. piru Porist

    VastaaPoista
  11. Ad Kyllästynyt: - kysyin Raumalla, jossa sanottiin, että turkulaisten ja porilaisten pilkkaaminen on luvallista ja suositeltavaa.

    Vakavasti: minulla on sellainen käsitys, että Porissa kuorotoiminta on ollut epätavallisen suosittua ja tuloksekasta (Altti Järvinen - viime vuosikymmeninä Päiviö Kangas).

    Porilaisten perustellun kotiseutuylpeyden tiedän miniästäni, joka on hurmaava nainen ja sukuineen perin pohjin porilainen.

    VastaaPoista
  12. Tietääkseni Bachin käyttämä viritysjärjestelmä on melko sitovasti selvitetty joitakin vuosia sitten. Lähes kaikki levytetty Backin musiikki on vale-Bachia.

    VastaaPoista
  13. Ad Omnia: Heyworthin laaja Klemperer-elämäkerta sisältää Euroopan ja Yhdysvaltain musiikkielämästä kaiken mitä emme tienneet.

    Kuunnelkaamapa Spotifystä Klempererin johtama Mozartin Sinfonia 25 (KV 183), joka on kaikin puolin riemastuttava teos. Siinä Klempererin tempo on maailman nopein.

    VastaaPoista
  14. Ad Lauri Gröhn: pitää paikkansa, ja kirjallisuutta löytyy. Mm. TKK:n vai mikä sen nimi on nykyisin myymälästä löytyy iso ja kallis nide, jossa on käyty läpi myös sävellajien matemaattiset (fysikaaliset) suhteet.

    Asia on tavattoman monimutkainen, ja lopputulos on selvä: jotta voisi soittaa kaikkia sävellajeja (urut, piano), sangen monet sävelet on pakko virittää hiukan pieleen.

    "Pytagoralainen" käsitys intervalleista ei pidä paikkaansa.

    Sävel ei tule kahden ihmisen kuuloelimille saman korkuisena, koska korvakäytävän yksilöllinen muoto muuttaa taajuutta ja aiheuttaa resonansseja.

    Siis: viime kädessä sävelkorkeuden "määrää" wetware eli aivot.

    VastaaPoista
  15. Minä pidän hitautta ylellisyytenä.

    Hiljan, kun oli kävelyllä, eräs vanha nainen meni ohitseni rollaattorilla.
    Tuttavani oli tuosta järkyttynyt.

    Itse koin sen rikkautena.

    Minulla on mahdollisuus antaa itselleni vielä aikaa verkkaiselle vaellukselle, kun taas tämä nainen, liki tiensä päässä, hänellähän on kiire, jotta hän ehtisi perille ennen kuolemaansa.

    VastaaPoista
  16. Kuuntelin Kemppisen mainitseman Spotify-kohteen. Mainio - en tarkoittanutkaan että Klemperer mikään klenkka-rer olisi ollut, Bachia hitaasti esitettäessä kukaan ei pääse helpolla. Mutta Pappa Bachiksi se minusta silti menee, ei viltti- vaan syylinkiketjuun. KV 25 puolestaan - kun kunnioittavan kriittinen vaihde kerran tuli päälle - kuulosti monin paikoin Kuin Wolfgang van Mozartilta, siis sturm und drangia peruukitta.

    VastaaPoista