21. maaliskuuta 2010

Remes



Ilkka Remes on tämän hetken merkittävin poliittinen vaikuttaja Suomessa.

Arvostelijat ja tutkijat eivät oikeastaan noteeraa paljon myytyjä viihdekirjoja. Sehän oli hyvin kauan Kalle Päätalon kohtalo, vaikka hän suurten kirjallisten ansioiden lisäksi esitteli sen Suomen, jonka alustavaan hahmottamiseen olisi tarvittu kymmenen sosiologia ja kaksikymmentä historioitsijaa.

Ilkka Remes on minulle kirjailijana hyvin vastenmielistä tyyppiä. Toisaalta odotan aplodeja siitä, että olen nyt saanut hänestä jotain selvää lukemalla. Toisaalta – oli korkea aika. Yksi Remes, vuoden myydyimpänä kirjailijana, on tärkeämpi kuin kymmenen korkeakirjailijaa.

Vastenmielisyyden kaksi syytä ovat samoja kuin Dan Brownin ja John Grishamin vieroksuntani. Heidän kirjansa voisivat olla – ja ehkä ovat – hyvin pätevän mainostoimiston kirjoittamia. Kirjoista puuttuvat syvyys, lämpö ja huumori eli siis kaikki. Taitavaa kaupallista laskelmointia en sinänsä pidä pahana. Huonoa kirjoittamista en liioin paheksu. Kävin laskemassa Suomalaisen kirjakaupan Lippulaivan myymälästä, jossa minua kohdellaan kauniisti. Suomen kielellä oli tarjolla noin 42:n todella hyvin kirjoittavan henkilön tuotteita, mikä on mielestäni tavattoman paljon.

Remestä lukiessa aika ei mene hukkaan, koska hän osaa toimintakertomuksen rakentamisen, vaikka henkilöt näyttävät olevan järjestään varjokuvamaisia eli pahvista leikattuja. Hän on perehtynyt taloudellisiin, teknisiin ja poliittisiin asioihin niin hyvin, että sinänsä runsaita asiavirheitä joutuu erikseen poimimaan.

Toisin kuin Remeksen henkilöhahmoilla meillä lukijoilla on sekä luonne – useimmiten huono luonne – että mielialoja. Itse vaivun nykyisin vetelyyteen ja sitten itsesääliin jo kymmenen tunnin yhtäjaksoisen työn jälkeen. Juuri silloin ns. huonompi kirjallisuus, kuten Remes, on arvossaan.

Luullakseni Remes ei ole vieraan vallan agentti, vaan taitava henkilö, joka ennakoi lukijoiden tuntoja. Hän opettaa sadoille tuhansille lukijoilleen, että Venäjä on erittäin paha, julma ja kavala paikka, josta ei tule koskaan koitumaan Suomelle hyvää. Hän opettaa, että Nato ja tosi amerikkalaisuus ovat meille välttämättömiä. Hän opettaa, että poliitikot ovat niljakkaita lurjuksia. Hän opettaa, että virkamiesjohto on epäluotettavaa ja nahjustelevaa väkeä, joka tekee parhaansa aidosti sankarillisten alaistensa toiminnan estämiseksi. Lisäksi hän opettaa, että suomalaiset ovat hyviä ja ainakin ihonväriltään epäilyttävät ulkomaalaist pahoja.

Käyttääkseni saksalaista 1930-luvun termiä Remeksen maailmankatsomus (Weltanschauung) on kotimainen versio Teksasin kivääriseurasta.

Ihmiset äänestävät lompakollaan, ja luulen, että Remeksen ihailijoita on yhtä tiheästi Hakaniemessä kuin Senaatintorin ympäristössä. Meitä yliopistoihmisiä ei kannata ottaa huomioon. Olemme näkevinämme asioiden aidon monimutkaisuuden (tarkoitan kompleksisuutta), ja vietämme elämämme sitä tikulla tonkien, kunnes ruumisarkkuliikkeen auto ajaa pihaan.

Väitän siis, että hyvin merkittävä osa suomalaisista on tuota mieltä, ja että Remes vahvistaa näitä tuntoja. Hyvin pieni osa suomalaisista on samaa mieltä kuin Tarja Halonen ja Erkki Tuomioja, mutta kumpikaan ei herätä normaalia kovempaa jupinaa, koska vallan hantaakissa on niin monta kelmiäkin – ja näitä pehmopiipertäjiä ei kai pidetä kelmeinä, koska juuri sitä he eivät ole, vaan eräänlaisia pelastusarmeijalaisia. Toinen soittaa kitaraa, toinen lyö rumpua.

Suomalaisten kouliminen Vänrikki Stoolin tarinoilla onnistui hyvin. Nämä perättömät ja naurettavat tarinat vaikuttivat syvästi sotasukupolviimme. Heidät on nyt korvannut Remes, jota ei lueta kouluissa, ja Vares, jonka piiloviesti on sama: ei kannata uskoa herroja, ei varsinkaan lääkäreitä eikä pappeja – jätkä se on joka porskuttaa.

Ikävä rinnastaa, kun Mäki on niin paljon parempi kirjoittaja. Tosin parhaakseen luulemani ”Keltainen leski”, josta tehtiin se elokuvakin, on Vares-kirjoista huonoin – samaa lajityyppiä kuin Remes, mutta huonosti toteutettu.

Remeksessä on ”Vänrikki Stoolia” nimimerkki. Oilli Remes kaatui 1942 Mannerheim-ristin ritarina. Kirjailija Remeksen oikea sukunimi on Pykälä.

15 kommenttia:

  1. Kokeilin googlata aiheen tiimoilta, kun en oikein ole jaksanut noihin tuotoksiin sen kummemmin syventyä.

    "Ilkka Remes on hänen taiteilija nimensä. Oikea nimi on Petri Pykälä ja hän on...."

    "No perkele se lukee vittu joka sivun ensimmäisenä että se on hänen taiteilija nimensä ja kattokaa nyt vittu mitä aluksi kirjoitin en halunut linnkejä hänen kotisivullee enkä wikipediian ja mitäs sain vittu molemmat ja sitte tulee että..... ja helvetti jos se remeksen ilkka (tai mikä onkaan petri kun ei vittuakaan kiinnosta tämän oikea nimi!) on....."

    Art consists of limitation. The most beautiful part of every picture is the frame.
    Gilbert K. Chesterton

    Ehkä kyse on samalla lähitulevaisuuden kädenojennuksesta menneelle. Leichenträger zu Wache. Käyhän sekin kontaktipinnasta todellisuuden kanssa, kuten myös keinotekoinen jännitys ja koiranruoka. Ollin pakina - Leipomisen taito, alkaa näin: - Olen tehnyt keksinnön, sanoi ystäväni ja huonetoverini Niemeläinen, olen keksinyt liisterin! Minä en vastannut mitään, vaan itkin.

    Tietoisuuden vähenemistä kutsutaan nykytietoisuudeksi, ja leipäjonoa kehitykseksi. Leipäjonossa kaiketi annetaan se vähin millä pitäisi tulla toimeen, ja siinä toisessa jonossa sinne tiedon portille se millä ei tulla toimeen. Kummassakin jonossa kuuluu murhaavaa napinaa eväiden vähyyden takia.

    Siitä tietysti johtuu, että näitä toimintakertomuksia luetaan. Vai pitäisikö kirjoittaa, että sitä muuta kirjallisuutta vähätellään. Paskankos sen niin väliä, ihminen selviää jos osaa sulautua siihen tarvitsevien paljouteen. Sitä paitsi ilmestyyhän täällä eräs laajalevikkinen lehti, jota lehden oman ilmoituksen mukaan "kaikki" lukevat, ja se tarkoittaa tietysti ihan. Siinä lehdessä kerrotaan se mitä tapahtuu. Se mitä ei kerrota, ei tietenkään tapahdu, koska se ei ole sitä hengenravintoa.

    Se kertoo että; Kiirettä pitää myös Remeksellä. Hän puristaa laajahkon tarinakehikon reiluun pariin sataan sivuun...... Se kertoo myös että; Olisi silti ihme, ellei Ilkka Remes herättäisi tämänvuotisten kekkereiden kynnyksellä epämukavaa keskustelua Muumilaakson turvallisuudesta ja vähän myös Naton jäsenyydestä. Ja eikös juuri tärkeän yhteiskunnallisen keskustelun herättäjiä ole tapana kutsua Linnaan? --Kyse on siis Presidentinlinnasta.

    Sanoma on selvä: Elämällä on vielä arvonsa kuriositeettinä, kuten älymystölläkin erilaisten mukavuuksien testaajana. Kyse on tietysti kypärien testaamisesta - niitähän on kaikenlaisia nykyään - ja siis mahdollisimman mukavan kypärän löytämisestä vaarallista maailmaa vastaan. Tietysti sen pitää myös olla sellainen, joka rohkaisee ihmisiä heidän pyrkimyksissään tulla julkkikseksi tai joksikin muuksi yhtä tärkeäksi, kuten esimerkiksi poliisiksi.

    VastaaPoista
  2. Vastakohtapäätelmät ovat kuulema ongelmallisia.

    Luullakseni R on vieraan vallan agentti,- - opettaa sadoille tuhansille lukijoilleen, että Venäjä on erittäin hyvä, lempeä ja luotettava paikka, josta tulee koitumaan Suomelle hyvää - -, että Nato ja tosi amerikkalaisuus ovat meille tarpeettomia - - , että poliitikot ovat hyviksiä ja virkamiesjohto on luotettavaa ja suoraselkäistä väkeä, joka tekee parhaansa aidosti arkojen alaistensa puolesta. Lisäksi suomalaiset ovat pahoja, mutta ihonväriltään erilaiset ulkomaalaiset hyviä.

    Tai sittenkin pitää enemmän Remeksestä kuin kitaransoittajasta, rummunlyöjästä ja heidän hovi-intellektuellistaan.

    VastaaPoista
  3. Hesari on tänäänkin näiden kirjailijoiden veroinen hyödyllinen idiootti.

    Nostamalla Trotskin äärimmäisen brutaalin teloituksen kulttuurisivujen pääuutiseksi se toteuttaa suomalaisen kulttuurin paradigmaa valtiollisen väkivallan ihannointiin erikoistuneesta maasta

    VastaaPoista
  4. Lue mitä laitoin Catulux.blogspot.com tänään. On sääli, ettää viisas joutuu antamaan kaiken lypsättäväksi täysin toisten eduksi eikä sovi edes koko yhteiskuntaan sen jälkeen koska sanottu oli tullut sanottua. Piste.

    Ja näin sadismi varaa paikan itselleen, eikä salli ihmisten ja viisaiden elää koska ovat sadisteja. Piste.

    VastaaPoista
  5. Monesko blogi tämä jo on, kun JK mollaa Remestä ja kehuu Mäkeä?

    Tuntuu tutulta, sama kirjoitus lienee julkaistu JK:n blogissa jo aiemmin.

    VastaaPoista
  6. Remes, Grisham, Brown - ei ole maineteko lukea heitä alkukielellä, mutta totean senkin tehneeni saadakseni pohjan asettaa heidät tekstintekotaidoiltaan nimenomaan tuohon järjestykseen. Grishamilla on ehkä vähiten totaalisia rimanalituksia (Remeksellä sellaisia minusta ovat Hiroshima ja se toissavuotinen formulaarinen Estonia -rykäys, Brownilla Lost Symbol - tarvitaan paljon rahaa ja taustatoimittajien vaivaa liimata töhkästä sellainen säikeinen klöntti).

    Kantapulpiksi ansiosta leimattu Edgar Rice Burroughs on tietysti kuuluisa Tarzanista, mutta hänellä oli muutenkin kummallisen lumoava mielikuvitus. Suomessa jo varhain kulttiaseman (mistä todistaa esimerkiksi se, että muuan Aarne Saastamoinen vaihtoi niiden innoittamana sukunimenseen Tarkas, jolla sitten tulikin tunnetuksi) saavuttaneet Mars (Barsoom)- kirjat koukuttivat minut jo pienenä, ja luin ne alakoululaisena useita kertoja. Parhaan kaverin kanssa kehitimme niiden avulla salakielen ja yritimne Jarl Fahlerin hypnoosikirjojen avulla vuorotellen suggeroida toisemme johncartermaiselle matkalle. Sarjakuva ei sytyttänyt, toivottavasti Hollywoodissa tekeillä oleva elokuva olisi parempi. Olen juuri lukaissut kirjat vuosikemmenten tauon jälkeen, nyt englanniksi, ja huomaan (paitsi suomennosten hyvän tason) miten vahva seksuaalinen lataus kirjoissa on. Sekö oli esi- ja alkupuberteetissa se taikajuoma, joka liimasi silmät kirjaan ja kirjojen maailman uniin?

    VastaaPoista
  7. Oikeastaan tuo Petri Pykälä on melkoisen pieni tekijä tässä potassa - eikun sopassa. Siis kun täällä - tuo omani mukaan lukien on kovin nukahtaneen tuntuisia kommentteja - niin piristääkseni tätä ilmapiiriä, puristin vielä seuraavaa kun siis mieleen tuli, että mitkä sitten ovat niitä laadun kriteerejä.

    Ensimmäiseksi tuli tietenkin mieleen Ydintalvi. Joku varmaan tietää kirjoitetaanko se isolla vai pienellä kirjaimella kuten tTalvisota. Ehkä se kirjoitetaan keskikokoisella. En ole varma, menen tämän jälkeen kysymään asiaa isotissiseltä naapuriltani, joka on nuori ja siis vastakkaista sukupuolta. Hän varmasti tietää ainakin jotakin Petri Pykälästä, koska oli muistaakseni ostanut isänpäivälahjaksi jonkun Petri Pykäkän tuotteen. Kirjoitetaanko muuten isänpäivä isolla vai pienellä - kuten siis esimerkiksi Runeberginpäivä.

    Toiseksi tuli mieleen tämä Kim Kardashian, jonka tisseistä Ilta-Sanomat kertoi, että uhkeana bikinibeibenä. Itse asiassa kyseisen mimmin perse on herättänyt maailmalla enemmän huomiota kuin kyseisen mimmin tissit, joten Ilta Sanomat ei tiedä mistä puhuu - on siis asioita joilla on perse ja asioita joilla on tissit… niitä ei saa sekoittaa esimerkiksi ympäröivään maailmaan. '

    Kuten vaikka siihen että Her Playboy shoots ranged in pay from about $90,000-$120,000. She probably makes about $110,000 per photo shoot. Also, Kimberly recently filmed a movie. Well she starred in it. She was with Carmen Electra and several other big stars. Also, she aired on Dancing With The Stars and gets probably about 18% by being in Keeping Up With The Kardashians. Thus, Kim probably has around 8 million dollars. Joka siis on englantia pienellä kirjaimella ja tarkoittaa näin vapaasti ja nopeasti käännettynä - Kemppinen tietää kun on kääntänyt suomeksi noin 47,6% siitä luettavasta englannin kielisestä kirjallisuudesta - että Les - vittu kun näkis mitä kirjoittaa kun ne pullonpohjalasit on jossakin ja on vaan nämä 3,5 vahvuiset joten menee ehkä sivuun asiasta - morts cashes sont bien dans cette terre qui les réchauffe et sèche leur mystere. Joka siis tarkoittaa ettei ruotsia kannata missään nimessä opetella.

    http://www.youtube.com/watch?v=8fW4paX7cDk

    VastaaPoista
  8. Ad Anonyymi: vastaus: toinen. Blogissa on hakuruutu, josta olisit itse voinut katsoa. Remeksen nimi mainitaan kolmannen kerran kaksi ja puoli vuotta sitten kymmenen muun kirjoittajan yhteydessä.

    VastaaPoista
  9. Terkkuja Epsanjasta. Vettä sataa ja luetavana Karl Mayn "In den Schluchten des Balkan".
    Remes on tammikuun poikia.
    Ymmärtääkseni Remes on kuin Topelius, kopioiden ja hieman muuttaen jo tunnettuja tarinoita.

    VastaaPoista
  10. Rienzi: "...Edgar Rice Burroughs on tietysti kuuluisa Tarzanista, mutta hänellä oli muutenkin kummallisen lumoava mielikuvitus."

    Totta. Lapsena luin Mars-kirjat niin antaumuksella, että näen niiden tapahtumat edelleen kuvina päässäni - mutta kun luin niitä sitten myöhemmin pojalleni ääneen, muistan ihan hätkähtäneeni, että ovatko nämä niitä samoja lukemiani kirjoja lainkaan... Ne tuntuivat aika kehnoilta.

    Sen sijaan muistoissani olevat Mars-kirjat ovat edelleen huikeita. Luin onneksi pojalleni myös Pellucidar-kirjoja, niitä joissa seikkaillaan maapallon sisäpuolella, ja koska en tuntenut niitä entuudestaan, niissä oli sitä outoa lumoa.

    Teinkin sitten sellaisen nerollisen päätelmän, että Burrrouhgs oli kehnommanpuoleinen kirjailija, mutta hänen tarinansa ovat loistavia.

    VastaaPoista
  11. "Tarja Halonen ja Erkki Tuomioja, mutta kumpikaan ei herätä normaalia kovempaa jupinaa, koska vallan hantaakissa on niin monta kelmiäkin – ja näitä pehmopiipertäjiä ei kai pidetä kelmeinä, koska juuri sitä he eivät ole, vaan eräänlaisia pelastusarmeijalaisia."
    Haloska on ainoastaan "syntymästään säikähtänyt" sota-ajan lapsi. Tuomioja on puolestaan 60-luvun juoksuhautoihin jäänyt, molemmat jalat pilvissä idealisti, joskin älykäs sellainen. Jos molemmat olisivat olleet vallassa väärään aikaan, olisimme päässeet nauttimaan sitä hyvää jota Venäjä (silloinen NL) meille suomalaisille (ja virolaisille) on aina tarjonnut.

    VastaaPoista
  12. Mun piti lukea pari Remestä että mä tietäisin mitä muut tietää: Pahan perimä ja Isku ytimeen. Ensin vaikutuin tietämisen ensimmäisessä skaalasta ja seuraavaksi petyin sen kaavamaiseen käyttöön. Kuten todettu, henkilöt eivät ole henkilöitä vaan tämän kirjallisuuden arkkityyppejä, jotka on leikattu enemmänkin Iltasanomista kuin Kuka Kukin On -kirjasta. Tällä tavalla saa kuitenkin ketterästi viestivää kirjallisuutta, kuten vaikkapa MacLean aikanaan huomasi. Sitten vain pannaan tapahtumia toisen perään ja aina välillä tapetaan joku.

    Siellä taustalla ohuella maalilla peitettynä on sitten kirjailijan agenda eli hänen kiinnostuksensa kohteet. Eugeniikan ja geenitutkimuksen suhde oli mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä rinnastus "Pahan perimässä". Hyvin kirjoitettuna muuhun tekstiin se olisi saattanut aiheuttaa aktiivista taustaprosessointia omissa aivoissanikin. Mutta kun ei. Mennään faktalla; 180 astetta Le Carrea vastaan. "Kaiken selittäminen" on tällainen uudempi, itse asiassa Ruotsista Jan Guilloun kirjojen mukana meille kantautunut lehtimies-asenne; se jatkuu Stieg Larssonilla.

    Lyhyesti: Remes on maailmansotakirjallisuutta.

    VastaaPoista
  13. Eero Rauniolle: Remeksellä tosiaan paperinuket seikkailevat sanomalehtikulisseissa. Käsin maalatut nuket, eli yritystä syvempään, oli suosikissani Pedon syleily, ja Pääkallokehrääjässä kulissit olivat tavallista kiinnostavamnat (vaihtoehtoishistoria). Eniten mainetta tuli takavuosina niistä, esimerkiksi Uhrilento, joissa taustat tuntuivat olevan ikäänkuin huomisen uutislehdestä.

    VastaaPoista
  14. Eksyin tänne sattumalta hakujen seurauksena ja luin kiinnostuneena kirjoituksen. Olin kuitenkin hämmästynyt ja pettynyt siihen, kuinka vähän syvällistä näkemystä - tai yrittämistä - kirjoituksessa oli.

    "Remes on taitava henkilö, joka ennakoi lukijoiden tuntoja" oli vielä järkevää, mutta sitten "Hän opettaa sadoille tuhansille lukijoilleen, että Venäjä on erittäin paha, julma ja kavala paikka, josta ei tule koskaan koitumaan Suomelle hyvää. Hän opettaa, että Nato ja tosi amerikkalaisuus ovat meille välttämättömiä. Hän opettaa, että poliitikot ovat niljakkaita lurjuksia. Hän opettaa, että..." oli taas aivan erkkituomiojamaista vanhoihin taisteluhautoihin jämähtänyttä kehäpäätelmää, tai sitten en vain ymmärtänyt kommenttia ironiaksi tms.

    Kaikki Remekset lukeneena tiedän, että noita "opetuksia" ei ole, sillä mainitut tahot saavat kirjasta riippuen vasta- ja myötämäkeä aiheen mukaan. Uusimmasta kirjasta painetun lehden arvostelija väitti Remeksen olevan vahvasti USA-vastainen. Aivan yhtä väärin. Ne ovat vain juonenkuljetuksen ja tunnelman luomisen kannalta hyödyllisiä elementtejä.

    Kevyeksi ja ilmeisesti ennakkoluulojen romuttamaksi blogikirjoitus siis jäi.

    Itseäni Remeksessä on aina kiinnostanut kolme asiaa:

    1) Tuo edellisessä kommentissa mainittu ajankohtaisuuden ja "ennustamisen" taito, joka tietenkin on "vain" hyvää ajan seuraamista. Viime syksyn "Isku ytimeen" oli jo kustantajalla viimeistelyssä, kun Arctic Sean tositapahtumat alkoivat kirjoittaa rinnakkaista todellisuutta kirjalle.

    2) Kirjoissa kulkee yleensä ohessa kiinnostavaa moraalista teemaa. Eugeniikka tuli jo mainituksi, Kongon julma historia tuli itselle mieleen ja viime syksyinen Isku ytimeen oli siinäkin reaaliaikaa vain hetken edellä: teemana oli tiedehuijaaminen "hyvän" nimissä - ja nythän IPCC:n mätäpaiseet ovat jo tulleetkin esille.

    3) Koska Remes on myydyin, hän lienee ihan oikeasti paras suomalainen nykykirjailija. Esteetikot halunnevat olla asiasta eri mieltä, mutta sieltä vähemmistön penkiltä se jää aina välihuuteluksi.

    VastaaPoista
  15. Luin elokuvissa pyörivän Ghost Writerin taustalla olevan Robert Harrisin kirjan The Ghost. Toisin kuin saman kirjoittajan Pompei, kirja oli oikeasti hyvin kirjoitettu, vaikka trilleri onkin. Tulee mieleen John Le Carré parhaimmillaan, mutta kyllä Harris on pakottomampi ja hauskempi.

    VastaaPoista