18. maaliskuuta 2010

Alruuna



Alruuna eli mandrago on perunan sukulainen, ja lajiin kuulu Mandrake, Mandragora officinarum. Kun sen vetää maasta, se huutaa ja kiljuu ja surmaa kaikki, jotka kuulevat tuon äänen.

Viimeksi mainittua ominaisuutta ei valitettavasti ole todennettu tieteellisesti eikä myöskään koskaan havaittu. Siitä on kuitenkin puhetta arabialaisessa perinteessä, ja myrkyllinen tämä kasvi on tunnetusti.

Olen kehittänyt poliisille ja armeijalle uuden, väkivallattoman lähitorjuntamenetelmän vaivalloisen ja vaarallisen maserin sijaan.

Poliiseille ja sotilaille opetetaan Taika-Jimin harrastama hypnoottinen liike, jonka näkijältä rysähtää paska housuun.

Asiasta ei ole klliinistä näyttöä, mutta oletettavasti tuollainen valitettava takaisku, suolen tyhjentyminen, lannistaa muutoin pirteänkin häirikön. Retentio- eli virtsanpidättämiskyky voi sekin reistailla. Kukaties Taika-Jimiltä riittäisi sormenliike tähän, jolloin menetelmää voitaisiin käyttää pippurikaasun sijasta varsinkin pakkassäällä.

Taika-Jim oli muutaman sukupolven vakio – ruotsalainen Bull’s tai mahdollisesti Laszlo (jonka olen totta vieköön tavannut) - kaupitteli kaikkiin suomalaisiin kakkos- ja kolmoslehtiin ainakin Taika-Jimin, Mustanaamion ja Helmin ja Heikin.

Toistaiseksi epäselvästä syystä lehdet pantiin keksimään näille syndikoiduille sarjakuville erilaisia nimiä. En keksi tekijänoikeudellista syytä - eikä tekijänoikeushai Walt Disney Corp. näytä liioin näkevän sankareiden nimissä ongelmia, kunhan rahat maksetaan. Tosin Aku Ankka debytoi Suomen lehdistössä mainiolla nimellä Ankka Lampinen, joka ei sitten jäänyt käyttöön. Katso asiasta lähemmin Kaukoranta-Kemppinen, usein mainittu teos, passim.

Suorittamani laajan kyselytutkimuksen mukaan (kaksi henkilöä) jokainen kansakoululainen tunsi Taika-Jimin, Nardan ja Lotharin. Muistaakseni päähenkilö oli meillä päin ”Salaperäinen Mr. Jack”, jossain ”Maaron” ja jossain ”Mandrake”. Mustanaamio oli Suomen Sosialidemokraatissa ”Urja”. Helmi ja Heikki ja tanskalainen Ferdnand esiintyivät hekin milloin milläkin nimellä.

Amerikkalaiset ovat arvioineet ja joku on kirjoittanut Wikipediaan, että 1934 aloittanut Taika-Jim oli sarjakuvan ensimmäinen supersankari (taistelee naamioituneena rikollisia vastaan yliluonnollisin keinoin).

Väite on selvästi triviaali. Juuri samanlaiset naamio silmillä pitkin seiniä kipuavat ja katolla hyppivät trikoomiehet olivat varhaisen elokuvan keskeistä kamaa. Ainakin Ranskassa on tehty hellä henkiinherätyselokuva Judexista.

Sarjakuva oli huokea levityskanava. Muistan oikein hyvin Bob Kanen varhaisen stripin ”Lepakko” (Batman), joka otti todella tuulta alleen vasta vuosikymmeniä lehdissä ilmestyttyään. Teräsmies ei ehkä menestynyt elokuvana niin hyvin kuin sarjakuvana. Suomessa luin sitä ennen Aku Ankka –lehden aloittamista (1952) markkinoita hallinneesta sarjakuvalehdestä, jonka nimi oli ytimekkäästi Sarjakuvalehti. Julkaisija oli Yhtyneet Kuvalehdet.

Kaikkea muuta kuin triviaali tieto on Lothar – he olivat Taika-Jimin kanssa amerikkalaisen viihteen historian ensimmäinen rodullisesti hälyttävä pari. Värillisiä oli esiintynyt sarjakuvissa ja ennen kaikkea varieteessa iät ajat, mutta valkoisen ja ei-valkoisen yhdistäminen oli uutta.

Lothar oli aluksi raavas pölvästi, joka puhui tyyliin ”minä mennä”, mutta osoittautui pian sivistyneeksi afrikkalaiseksi kuninkaanpojaksi.

Suosittelen arvoisille lukijoille psykiatri Hannu Lauerman kirjan taskukirjalaitosta” Usko, toivo ja huijaus: Rohkaisusta johdattelun kautta psykoterroriin”. Kirjoittajan muistikuvien vääristymisestä esittämä on nähdäkseni erittäin terveellistä asiaa. Olin myös hyvilläni Oliver Hawk-vainajan esittelystä. Hän oli lavahypnotisoija eli viihdeyrittäjä. Hän esiintyi nuorisoseurantalolla kouluaikoinani. Taitava mies tämä O. Hakasalo. Kirjan mukaan hän oli saanut idean ja innoituksen elämäntyöhönsä Taika-Jimistä.

23 kommenttia:

  1. Olihan se, Oliver Hawk -vainaja; yhden show’nsa osana pisti porukan riisuuntumaan, ja jengi penkissä vain nauroi.. . raakaa.
    Herätys näemmä oli monelle aikamoinen shokki. muistan, muuan kaverilta hävisi aluspaita siinä rytäkässä.
    Jossakin spede-elokuvassa muuten on pieni pätkä autenttisesta joukkohypnoositilaisuudesta.
    Muistaakseni hän itse sanoi, että määräilyyn ja totteluun taipuvaiset jäävät lavalla. Enemmistö.
    "On vain niin hyvä olla" -hokien Oliver kävi nopeasti rivit läpi: aluksi siinä veteli osan pois vapaaehtoisista.

    VastaaPoista
  2. Taika-Jim oli vakiokasvo Mustanaamio-lehdessä vielä 1990-luvulla. Seikkailunsa näyttäytyivät alakoululaiselle vakavan omituisina, täytemateriaalina.

    Viehättävintä 1980-90-luvuilla oli Barks. Aku Ankan parhaat -albumeissa julkaistut sarjakuvat kertoivat 1950-luvun Amerikasta sovitettuna kääntäjän toimesta joitain vuosia myöhemmän Suomen todellisuuteen. Kun vihikoiran turpa menee rullalle alunasta, niin se on lapselle totta vie toimivampaa anarkiaa kuin mikään Warner Brothersin itsetarkoituksellinen sekoilu.

    Oletko, Kemppinen, lukenut Alan Mooren Watchmenin? Itse luen sitä parhaillaan, ja se vaikuttaa hyvin kiehtovalta. Että supersankarit ratkovat rikoksia ilman että se on lähtökohtaisesti typerää.

    VastaaPoista
  3. Jorge Luis Borges on joskus sivunnut tuota aihetta Kuvitteellisten olentojen kirjassa
    http://www.teos.fi/fi/kirjat/index.php?sub=2&id=260
    ja J.K. Rowling Harry Potterin kakkos osassa. Raamatusta puhumattakaan.

    Borges on mielestäni taitavampi kirjailijana, mutta todellinen noitakirjailija hänkään ei ole. Yhdistän hänet melkein aina G.K. Chestertoniin, joka on mielestäni vieläkin taitavampi - mutta ei hänkään varsinainen noitakirjailija ole, kuten ei myöskään Gabriel García Márquez.

    "Moderate strength is shown in violence, supreme strength is shown in levity." Kirjoitti G.K. Chesterton 1908.

    Josta tulee mieleen tässäkin blogissa käyty sotasyyllisyyskeskustelu - siis se että kysehän siinä on myös osittain kielestä - siis kuten joskus kauan sitten sanottiin; joukkotiedotusvälineiden kielestä, ja jota ei siis enää puhuta, kun kaikki puhuvat tätä nykyistä, eli meediaa.

    Niin siis jos voimasta puhutaan, sillä voimankäyttöähän se sota ennen kaikkea on. Siis kun se voima on aina tehnyt itsestään sen oikeuden. Tietysti asiaan liittyy se, että mahtavimman valtiaan alamaiset ovat useimmiten tyytymättömiä osaansa, kuka mistäkin syystä. Oikeudenmukaisuuden vaatimus vertautuukin rakastavaan vaimoon joka uhraa kunniansa - siis kun kuulee väitettävän että ihmiset kaikkialla rakastavat vihollisiaan tavalla tai toisella.

    Todellinen noitakirjailija on Carlos Castaneda, joka kirjoitti Hiljaisuuden voimassa; "Kahleiden katkaiseminen on suurta, mutta myös hyvin vähän toivottua, sillä kukaan ei halua olla vapaa."
    "Noidat uskovat, että kun ihminen tuli tietoiseksi siitä, että tiesi, ja halusi tulla tietoiseksi siitä mitä tiesi, hän kadotti otteen tietoonsa. Sanaton tieto, jota ei voi kuvailla, on tietysti intentio - henki, abstrakti. Ihmisen hairahdus oli, että hän halusi tietää sen suoraan, samalla tavalla kuin jokapäiväisen elämänsä. Mitä enemmän hän halusi, sitä hämärämmäksi se tuli."

    Peyote on myös melkoisen alastoman näköinen maasta poimittuna. Meskaliini on hiukan LSD:tä hallusinogeenisempi ja empatogeenisempi. Parempaa kamaa niin sanotusti. http://fi.wikipedia.org/wiki/Empatogeeni

    Omista kokemuksista tosin on vierähtänyt aikaa useampi vuosikymmen - en kuitenkaan ole kokonaan sulkenut pois mahdollisuutta uudistaa tuo tuttavuus jonakin päivänä, sen verran positiivinen muisto siitä jäi.

    Alruunasta taas tulee mieleen tuo hirtettyjen miesten siemensyöksy - jota väitetään aina silloin tällöin tapahtuvan. Olisiko se ollut yksi niistä syistä, jotka lisäsivät ainakin aikanaan niiden julkisten hirttämisten suosiota - siis eikö siellä ollut myös naisia paikalla (ehkäpä homojakin).

    http://www.youtube.com/watch?v=zL_zP2pHp3w&feature=related

    Mutta käsittääkseni hirtetyillä, jos ovat olleet miehiä, on yleensä ollut housut jalassa, joten aikamoinen siemensyöksy pitää olla, jos housujenkin läpi roiskuu... tai sitten niitä housuja ei ollut - ehkä kalukukkaro luiskahti pois päältä tms.
    http://fi.wikipedia.org/wiki/Kalukukkaro
    http://www.enclosuresunlimited.com/eu_cod_piece_detail_page.htm

    Josta mieleen tulee se Superman. Nyt en muista missä, en usko että se oli Zap Comix - mutta joku sellainen kuin esimerkiksi mitä Wonder Wart-Hog oli, mutta realistisemmin piirretty siis. Eli kun niissä Superman-jutuissa se varsinainen super jäi aina kertomatta - mikä luultavasti kuitenkin kummitteli monen lukijan (veikkaisin että suurin osa heistä oli poikia - nythän se lehti on pelkkää crappia) mielessä, eli se kikkelin suorituskyky, ja se mihin sitä röntgenkatsetta olisi mieluiten käyttänyt.

    Mutta ehkäpä joku muistaa paremmin. Siis sen Superman sarjakuvan, missä Superman omasi myös supererektion - siis housut (olivat vielä sitä lökäpöksyisempää prässihousumallia) eivät miekkosella kestäneet sitten millään, ja se röntgenkatse harhaili useimmiten sinne naisten rintavarustukseen, tai hameen alle.

    VastaaPoista
  4. "Kaukoranta-Kemppinen, usein mainittu teos"

    Siirtyi eteisen ottakaa-läjästä takaisin kirjahyllyyn. 2. Painos. 80-luvulta asti on kulkenut matkassa. Olisiko tullut joululahjaksi vanhemmilta. Hyvä.

    VastaaPoista
  5. Eräässä Aku Ankan numerossa esiintyi laulaja nimeltä Melvis (vai oliko loogisempi Pelvis) Pressula.

    O Hawkin esityksessä Kauhavan nuorisoseurantalossa oli mukana erään luokkakaverini pikkuveli, jolle jäi jonkinmoinen posthypnoottinen suggestio. Oli kähminyt hypnoosissa puussa kasvavia seteleitä taskuihinsa ja ihmetellyt seuraavana päivänä mihin ne rahat ovat hävinneeteet. Oli kuulemma myös eräs Eeva tempaissut jumpperia estottomasti.

    VastaaPoista
  6. Dear Kemppinen,
    Lue mitä laitoin 18.3. kl 8.27 I-iines.blogspot.com:lle hänen viimeiseen päreeseen Eläköön humanismi ja persjalkaisuus sekä heti sen jälkeen
    kaunokirjallisuuden ja realismin välisestä ongelmasta.

    Kunnioitettavasti sinun
    - coach potatoe -
    huudolla on luottamuksen tarkoitus perunatorilla
    eli niin kauan kun tulee ääntä on toivoa

    VastaaPoista
  7. Ad Omnia: Wonder the Wart-Hog (siviilissä Philbert Desanex), joka hyppii uhriensa päällä ja syö ne, on kokoelmieni helmiä. Taitaa olla neljä lehteä.

    Huom. etenkin FFF-veljesten ystävät: vaikka San Franciscon underground on etäistä menneisyyttä, uusia painoksia Rip Off Pressin lehdistä näyttää tulevan jatkuvasti, ja niitä on näkynyt usein myhös Helsingissä.

    VastaaPoista
  8. Olen ollut aikoinaan Lappeenrannassa varumiespalveluni aikana Oliver Hawkin hypnoosiesityksessä lavalla "potilaana".

    Oliver testasi osallistujat ennen valintaansa yksinkertaisella kaatumistempulla lavalla. Eläydyin tarkoituksella rooliini todella hyvin, koska aioin tehdä Oliverille pienen jekun, etten herräkään hänen langettamastaan hypnoosista.

    Eipä jekkuni onnistunutkaan, koska Oliver yllättäen ravisti minua harteista niin voimakkaasti, että vaistomaisesti avasin silmäni.

    Yleisöön Oliverin temput menivät täydestä.

    VastaaPoista
  9. Minua on pienestä pitäen kiinnostanut kuka oli esikuvana Kaptahille. Onko kellään tietoa?
    12-vuotiaasta lähtien nämä sarjakuvien juipit jäivät aina toiseksi Kaptahille, joka on pysynyt siitä lähtien omana idolinani.

    VastaaPoista
  10. Poliiseille ja vartijoille voisi myös opettaa hypnoottis-magneettisen katseen, jota lentokonekaappaajat käyttivät menestyksellä Oulussa 1980-luvun alussa.

    http://www.hear.fi/pedia/Kai_M._Aalto

    VastaaPoista
  11. Sarjakuvalehden sankareista ei voi kyllin kehua Pekka Pikasta (Smokey Stover).

    http://kariav-annat.blogspot.com/search/label/Hazard

    Netissäkin komeat kotisivut. Myös Johnny Hazard

    http://kariav-annat.blogspot.com/search/label/Hazard

    ja Cisco Kid siellä seikkailivat.

    Hawkin etunimi muuten kirjoitettiin kahdella ällällä: Olliver.

    VastaaPoista
  12. "Kaikkea muuta kuin triviaali tieto on Lothar – he olivat Taika-Jimin kanssa amerikkalaisen viihteen historian ensimmäinen rodullisesti hälyttävä pari."
    Eikös sentään hopearatsastaja (?) ja intiaani Tonto?

    VastaaPoista
  13. Sarjakuvista tuli mieleen 80-luku, jolloin kävin peruskoulun ala-asteen. Silloin eräänä päivänä meillä koulussa kävi laatukirjallisuuden puolesta propagandoiva asiantuntija, joka tiesi sarjakuvia lukevien ihmisten aivotoiminnan olevan 3-vuotiaan tasolla. Minulle ei ole tähän päivään mennessä selvinnyt mihin tämä tieto perustui, ja kenen etua tällaisen julistuksen levittäminen palveli.

    VastaaPoista
  14. Minä olen 90-luvulla lukenut sarjakuvalehti nimistä julkaisua, jossa seikkailivat supersankarit.

    Sarjakuvalehti

    VastaaPoista
  15. Media ei tuota arvoa vaan pysyy pinnalla kuin kuiva kakka wc:n vedessä...
    ...eikä lähde vetämälläkään kuten kunnon kakka.

    VastaaPoista
  16. Sano niille, jotka vielä uskoivat minuun että se on metafora sille minkä kaivoin esiin eli extention. Painoarvo on vedessä jotenkin; pitää olla substanssia eikä pelkkää pinnalla-pysymis-kykyä.

    Hälsa dem som gillar min fräcka penna: jag vet att om man inte kritiserar dem som är ens vänner så blir alla torra kackakorvar för att ingen kan längre tänka med hela kroppen - de tänker bara med skallen - och det har man ju förstått att är bara en massa grå och tråkiga celler som snurrar i egen värld. När man tänker med hjärtat så blir kackan åtminstone smidig, svart, följsam och knäcks av i lämpliga bitar. Ingen förstoppning och ingen rippe. Bara vackra, perfekta korkar som åker bort när man fluschar:....and off they went.

    VastaaPoista
  17. Alruunan huuto ei toki tappanut kaikkia kuulijoita vaan ainoastaan sen, joka veti sen irti maasta. Kätevä konsti oli kaivaa alruuna melkein kokonaan irti, kiinnittää narulla nälkäisen kulkukoiran häntään ja houkutella sitten pahaa-aavistamaton haukku liikkeelle ruoalla.

    VastaaPoista
  18. G. K. Chestertonin teksti on addiktoivan sitaattiielpoista. Joka sivulla.

    Pidin aikanaan älykkäänä määritelmänä sitä, että sanomalehtemme kirjoitetaan henkisesti seitsenvuotiaille, paitsi pääkirjoitukset 12-vuotiaille. Vaikka jälkimmäinen taitaa pitääkin paikkansa, on iltapäivälehtien, tuon aivopurkan, selittämätön menestys osoitus siitä, että jokin resepti osataan.

    Sarjakuvien viehätystä en ole kokenut sitten Asterixin. Ehkä salaisuus on, että sarjakuva tekee proosalle sen, minkä ooppera draamalle - toisarvoinenkin aines kukkii, kun se yhdistetään ylivoimaisen tunnevangitsevaan komponenttiin eli draamalliseen musiikkiin/lähes elävään kuvaan.

    VastaaPoista
  19. Hukatuista tavaroista minua harmittaa eniten kaksi "Helmiä sioille" nimistä sarjakuvalehteä, jotka olivat ilmestyneet TAIKin piirissä joskus n. 1969.

    VastaaPoista
  20. Ad Reinzi: - sarjakuvassa on kuvan ja tekstin välinen jännitä ja sama montaasin tekniikka kuin elokuvassa.

    Mielessäni se on läheisempi sukulainen elokuvan kuin kirjallisuuden kanssa. Eroja on - on koko joukko elokuvia, joiden väkivaltaisuus vierottaa. Sarjakuva tuntuu siinä määrin sadulta, ettei tuota efektiä tule.

    VastaaPoista
  21. Rienzi kirjoitti...

    Pidin aikanaan älykkäänä määritelmänä sitä, että sanomalehtemme kirjoitetaan henkisesti seitsenvuotiaille, paitsi pääkirjoitukset 12-vuotiaille.

    Oli aika kun ihailtiin kapulakieltä ja jargonia, ja kuulin tämän "sanomalehdet kirjoitetaan 12 vuotiaille" työläistaustaiselta vanhalta demarilta, joka oli mieltynyt virkamiesten pumaskoihin. Muistan tyypin myös esittäneen minulle, että "pojan pitäisi mennä esim. punaiseen ristiin" imagosyistä, nääs poliittinen ura, ettei olisi niin nuori pyrkyri.

    Kröhm...
    Tekstin selkeyttähän arvostetaan taas ihan akateemisessa julkaisemisessakin.
    Ei voi paljon ainakaan syyttää, että ponnistuksia tarvitaan, silmäsin tossa yhtä WSOY:n kustantamaa pehmeäkantista, 240 sivua hintaan 32 euroa.

    VastaaPoista
  22. "Asiasta ei ole klliinistä näyttöä, mutta oletettavasti tuollainen valitettava takaisku, suolen tyhjentyminen, lannistaa muutoin pirteänkin häirikön. Retentio- eli virtsanpidättämiskyky voi sekin reistailla."

    Saattaa kääntyä itseään vastaan, mikäli mieltä osoittava kansanosa päättää palauttaa tuotokset tilaajalle. Siinä alkaa olla jo terveysriskiäkin.

    VastaaPoista
  23. ..Kun alruunan vetää maasta, se huutaa ja kiljuu ja surmaa kaikki, jotka kuulevat tuon äänen.

    ******

    Kun OK oli sangen nuori lääketieteen opiskelija, hänellä oli tapana tuolloin tällöin kirjoittaa spriireseptiin käyttöaiheeksi eli indikaatioksi
    "Alruunan huuton."

    Hyvin pelitti se pläjäys.

    VastaaPoista