11. helmikuuta 2010

Vallankäytöstä väärinkäytöksiin



”Väärinkäytös” taitaa olla sanana nuori ja muotisanana on tuliterä.

”Väärinkäyttäminen” tuli voimalla rikoslain tekstiin 1990-luvulla. Ennen suosittiin ”virkavirhettä”. Jos sellaisen teki kihlakunnantuomari, nimi oli ”epäselvyys” (oegentlighet), jos hovioikeus, ”tulkintakysymys”, ja kun korkein oikeus teki virheen, sen nimitys oli ”prejudikaatti”.

Nyt tulee ilmi väärinkäytöksiä joka päivä. Oppineet kollegat ovat ottaneet pohtiakseen (Kanava-lehdessä), lisääkö poliittisten aatteiden hiipuminen ihmisten mielenkiintoa oikeudellisiin ilmiöihin.

Miksi yliopistoille annettiin mahdollisuus muuttua säätiöiksi? Miksi säätiöt nousivat kuin luteet tapetille juuri nyt? Miksi yliopistot, joiden viranhaltijoita on eri aikoina arveltu valistuneiksi, onnistuivat lankeamaan lillukanvarsiin heti julkisen keskustelun alussa?

Olin itse mukana petkuttamassa hyviä veljiä professoreita. Ei se ollut vaikeaa. Kollegoilla oli kiire puhua isoja reikiä ilmaan eli edistää tieteen vapautta, itsemääräämisoikeutta ja muita hienoja asioita. Niinpä melkein kaikilta jäi huomaamatta, miten vallankäyttö korkeakouluissa muuttui.

Väärinkäytös lienee yksi vallankäytön monista nimistä, ja vallankäyttö lienee se sosiaalinen voima, jonka harjoittamista sanotaan politiikaksi ja normittamista juridiikaksi (lainsäädäntö + lainkäyttö). Tänään emme puhu puukoista ja puntareista eli alastomasta aseiden käytöstä.

Nyt voisi ruveta myymään rappukäytäviin emaljikylttejä: ”Kerjääminen, kaupustelu ja väärinkäytökset kielletty.”

Säätiöitä on nyt joka paikassa, eikä kukaan tiedä, mikä se sellainen eläin kuin säätiö on, ja saako se antaa Kaikkoselle ja Vanhaselle rahaa vai ei.

Esteellisyysongelmat lisääntyvät, kun on se tupakkalaki. Ennen esteellinen jäsen tai pääministeri meni vetämään käytävään punaiselle matolle, vihreiden boijikangasverhojen alle röökin, ja sillä aikaa muut tekivät sovitun päätöksen, ja sitten taas toinen tunsi Klubi-seiskan kutsun ja siirtyi pois virkahuoneesta, ja sillä aikaa muut tekivät sen toisen päätöksen niin että suoritus ja vastasuoritus kohtasivat toisensa.

Katselin taannoin Oulun Riihi-säätiön ja ARA:n otteluita asuntotuotannosta ja painoin mieleeni, että asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen asiantuntemus oli samaa vaatimatonta luokkaa kuin rahoitusvalvonnan (Rata). Tässä on Toimen Pojille (rek. nimi) metsästysmaata. Nyt lehdessä kerrottiin, ettei ARA nähnyt aihetta toimenpiteisiin, kun köyhien vuokrarahat oli ryypätty porukalla. Oulussa toki oli kysymys kelpoisuudesta ja toimivallasta sellaisten harjojen ostamiseen, joilla on ainakin tarkoitus puhdistaa porraspää lumesta – ydinkysymyksiä asuntorakentamisessa, luulen.

Nykyisiä väärinkäytöksiä edelsivät lehmäkaupat ja niitä ennen, Lapuan liikkeen aikoina, poliittisen päätöksenteon paikkoja sanottiin kettufarmeiksi.

Eduskuntaa ei voi muuttaa säätiöksi, koska sen on haettava päämääriä ja keinoja niiden toteuttamiseksi. Säätiössä tarkoitus on vahvistettu kertakaikkisesti ja (käytännössä) lopulliseksi. Lisäksi säätiön on oltava hyödyllinen tai suorastaan yleishyödyllinen. Esimerkiksi ruotsin kielen aseman edistäminen omistamalla merkittäviä keskustakortteleita Helsingissä tai Turussa on yleishyödyllinen tarkoitus.

Oikeushistoriallisesti säätiö on hiippakunnan kaupallinen haara – erilleen pantu rahamäärä, jonka turvin halutaan holhota vaivaisia ja opettaa oppimattomia.

Historiallisesti säätiöiden merkitys taiteelle ja tieteelle on ollut Suomessa erittäin suuri. Toisin kuin luulisi, tsaarin aikana järjestyi apurahoja ja palkintoja joko kotoa tai keisarikunnasta. Kuuluisia ”lottovoittajia” olivat Kivi ja Sibelius, joilla oli myös kykyä päästä rahoista eroon.

Itsenäisessä Suomessa asianajaja Risto Ryti selvitti Alfred Kordelinin kuolinpesä ja perusti säätiön; Ryti oli ollut mukana tapauksissa, jotka johtivat Kordelinin kuolemaan. Toinen erikseen mainittava suurlahjoittaja oli viipurilainen Juho Lallukka ja kolmas Heikki Huhtamäki.

Tästä mallista poikkesi 1951 perustettu Asuntosäätiö – virkamiesliito, Mannerheim-liitto, SAK jne. Myös Aravan ideoineen Heikki von Hertzenin ensimmäinen työnäyte oli (vanha) Tapiola. Ajatuksen leviämistä muualle pääkaupunkiseudulle tarvittiin estämään Mauno Koivisto ja Teuvo Aura.

17 kommenttia:

  1. Ovatkohan päihteiden "väärinkäyttö" tai huumeiden "viihdekäyttö" jääneet jotenkin sinne nimettömälle 2000-luvun ensikymmenelle? Tosin absolutismikin on vain puutetta, ei oikeinkäyttöä, kuten eräskin anonyymi jalkavaivainen on saanut veräjänviertä hivuttautuessaan kukaties huomata.

    VastaaPoista
  2. Yliopistot

    Se, miten vallankäyttö yliopistoissa muuttuu, oli kyllä lakitekstistäkin jossain määrin pääteltävissä. Ehkä arvon professorit eivät siksi halunneet sitä joka käänteessä toistaa. Ehkä puhe itsemääräämisestä tai tieteen vapaudesta oli kuitenkin kytköksissä siihen vallankäytön muutokseen, joka jollain tavalla nähtiin?

    Otetaan esimerkiksi Kemppisenkin viittaama itsehallinto. Nyt on voimassa yliopistolaki, jonka mukaan itsehallinnollisen yhteisön (yliopiston) korkein päättävä elin on yksiselitteisesti hallitus. Perinteisesti oikeuskirjallisuudessa yliopiston itsehallinto on rinnastettu kunnalliseen tai muuhun "poliittiseen" itsehallintoon. Siellä korkein elin on asianomaista yhteisöä edustava valtuusto, eduskunta tms., jonka luottamusta hallituksen on nautittava. Yliopistossa vastaava korkein elin voisi olla "yliopistoyhteisöä edustava" kollegio (niin kollegion asema määritellään). Kuitenkaan näin ei ole, eikä edes kollegion valintatavasta ei ole kunnolla säädetty, paitsi säätiöyliopistossa jotenkin. Tälle analoginen "poliittinen" malli olisi se, että korkeinta valtaa käyttää valtioneuvosto (presidentillä/monarkilla varustettuna tai ilman), ja sitten valittaisiin jonkinlainen edustajisto (eduskunta), joka olisi tilit tarkastava, laillisuutta valvova ja neuvoa-antava elin.

    En sano, onko tämä oikein tai väärin, hyvä tai paha. Mutta ei ole vain reikien puhkomista ilmaan huomauttaa siitä, että aika lailla sammutetuin lyhdyin itsehallinnosta ajettiin läpi tulkinta, joka on vastoin aiempaa yleistä käsitystä (se, mitä itsehallinnosta luullaan koulun jälkeen) ja oikeuskirjallisuutta, myös yliopistojen osalta (mm. Tuori), ja jonka siirtymisestä muille aloille, esim. parlamentarismiin, voi hyvinkin spekuloida. Tällaiset käsitteelliset siirtymät ovat harvoin täysin "viattomia". Tulevat poliitikotkin kasvatetaan näissä "itsehallinnollisissa" yliopistoissa. Politiikassa muutosta sanottaisiin askeleeksi "monarkkiseen" tai valtioneuvostovaltaiseen malliin, jonka ongelmia korjaamaan parlamentarismi (joka siis ei tarkoita vain hallituksen valtaa) syntyi. Bisnestermein voitaisiin puhua toimitusjohtajamallista. Onko tämä, vai joku muu, se uusi vallankäytön tapa, jonka läpiviemiseksi blogistikin "petkutti" hyviä professoriveljiään?

    Ok, ehkä tämä on lopulta lillukanvarsi verrattuna taloudellisen aseman muutokseen, jonka vaikutuksia monikaan ei huomannut. Uusi oikeudellinen asema synnyttää vakuutuksista, tietojärjestelmistä yms. ydintehtävien (tutkimus & opetus) ulkopuolisista asioista johtuvia uusia kuluja, jotka vuositasolla ovat useita prosentteja budjetista. Osin tämän, osin laman takia Oulun yliopistosta ollaan laittamassa pihalle 180 ihmistä - yt-neuvottelut ilmoitetaan vain kuukausi "uuden yliopiston" syntymisestä! Ja Oulu on suomalaisittain menestystarina, harvoja paikkoja jossa technology transfer on toiminut vähänkään samaan tapaan kuin jossain Piilaakso-Stanfordissa. Aalto-yliopistolle pumpatut muutama sata lisämiljoonaa saattavat tietysti pitää yt-neuvottelut sieltä poissa.

    VastaaPoista
  3. Oulun kohdalla saattaisi ajatella konnaksi epäillyn naamataulun olevan sitä laatua, ettei sen kummempaa rikostutkintaa tarvittaisi. Selevä tappaus, miksi syyttäjä jahtaa.

    Muistelen Kemppisen kertoneen joskus olleensa Oulussa varusmiesaikoina? Epäillyn ikä ei kauas heitä ja on kuulemma myös Vanhalla Kasarmilla äkseerannut, niin että kannattaa kaivella muistilokeroita, ettei ollut tupakaveri.

    Palveliko Kemppinen "kuudennessa komppaniassa?"

    t. Maajussi

    VastaaPoista
  4. Pari sanaa Tapiolasta.
    Vanha Tapiola oli kyllä eräiltä osin onnistunutkin, mutta ei olisi voinut toimia pääkaupunkiseudun rakentamisen mallina, sillä pääkaupunkiseudun merkittävimpiä ongelmia on liian harva-asutus.

    Jos Helsinki olisi kasvanut ilman lähiöitä, suoraan vain eteen päin, siitä, missä rakennetun alueen raja oli vuonne -45, voisi Helsinki toimia nyt paljon paremmin, vaikke Keskuspuisto olisikin jätetetty koskematta, niin jos tiivis kaupunkirakenne ulottuisi suoraan vain Kehä ykköselle asti, Stadin kaupunkikriittinen massa olisi voinut ylettyä, joka olisi tarkoittanut palveluiden määrän kasvua, suhteellisen hinnan laskua ja tehokasta lämmitystä ja joukkoliikennettä.

    Kaupunkikriittiseen massaan tarvitaan ensinnäkin riittävä asukastiheys ja noin 600 000 asukasta.
    Helsingin metropoli alueella asuu yli miljoona asukasta, mutta lähiörakentaminen hävittää sen.

    Sitten tarvitaan riittävät kulku yhteydet, eli tunnin matkan päässä pitää olla vähintään kaksi yli 50 000 asukkaan kaupunkia, lentokenttä ja rautatien tulee ulottua kaupungin liikekeskustaan.

    Kaupungissa tulee olla riittävä määrä korkeakouluopiskelijoita, prosenttilukua en muista. Korkeakoulut ovat tärkeä yritystoiminnan katalyytti, toisalta tarjoamalla työvoimaa opiskelijoiden muodossa, tuottamalla myös työvoimaa korkeakoulutettua yritystoimintaa varten.

    Liikenteen pitää olla sujuvaa, ja työmatkan keskimäärin alle 14 kilometriä, mieluimmin joukkoliikenteellä.

    Tehokas raideliikenne ja hyvät yhteydet lentokentän ja liikekeskustan välillä avittavat kaupunkikriittisen massan syntymistä.

    Jos asukastiheys on liian alhainen, niin reaktio viivästyy.

    Mutta jos kaupunkikriittinen massa saavutetaan, kaupungin liike-elämä vilkastuu, ihmisten asumiseen ja liikkumiseet tarvitsema suhteellinen osuu tuloista laskee, yritykset monipuolistuvat ja vaikka palveluelinkeinot menestyvät, korkeakoulut ja palvelut tuovat kaupunkiin sekä luovuutta, että ulkopuolista rahaa tuovia yrityksiä.

    Ja tämä Stadissa mättää. Kehien välissä asuu asukkaita saman verran kuin Lapissa, vaikka tehokkaalla rakentamisella se väki olisi saatu asutetuksi Ykkösen sisäpuolelle.

    Ja mielestäni viimeistään seitsemänkymmenluvun alussa, olisi pitänyt Pasilan alue pitänyt oikeasti rakentaa tehokkaaksi elinkeinoelämä keskukseksi.

    Nyt on sitten uusi mahdollisuus, kenties, jos satamilta vapautuvat alueet osataan ottaa tehokkaasti käyttöön ja alun alkaen luoda aluille riittävät liikennekapasiteetit.

    Mutta yhdessä Tapiolassa on ihan tarpeeksi.
    ps. Olen aina pitänyt vaikkapa Roihuvuorta noin 8 kertaa viihtyisämpänä kuin kylmää Tapiolaa.

    VastaaPoista
  5. Minua on aina ihmetyttänyt tuo Kordelinin omaisuuden jako ja testamentin toimeenpano.

    Professori Gustaf Komppa hääräsi välissä ehdottamalla Suomalaisen Tiedeakatemian pääsyä mukaan rahojen jakoon.

    Velkaantuneen Kordelinin omaisuus muutettiin rahaksi ja laitettiin pankkitilille.
    Rahoja ei siis sijoitettu reaaliomaisuuteen.
    Parasta hommassa oli, että Suomen markan arvo ehti laskea vuoteen 1923 1/11 osaan sotaa edeltävästä arvosta.

    Onkohan kukaan koskaan tutkinut kuka tienasi tässä "rahaksimuutossa" eniten?

    VastaaPoista
  6. Tässä oli tilaisuus kuunnella radiota. Viikon tietokirjana oli Jymäyttämisen taito. Selasin sitä kaupassa syksyllä. Tekijän haastattelu ohjelmassa oli niin inspiroiva että täytyypä hankkia opus käsiin uudestaan:

    Jymäyttämisen taito. Strategiaoppeja muinaisesta Kiinasta. Toim. ja suom. Matti Nojonen. Gaudeamus. 255 s

    VastaaPoista
  7. Katselin YouTubelta juuri kuinka poliisimiehet veivät väkisellä Marko Sihvosen pois eduskuntatalon edestä. Sihvosella on siinä mielenosoittus meneillään. Netissä keskustellaan, että poliisi toimi perustuslain vastaisesti, laittomasti tai väärin.
    Miten on oikeusoppineen mielestä, täyttyikö Rikoslaki 14 luvun 5 §:n mukainen poliittisten toimintavapauksien loukkaaminen ?
    Väärinkäyttöä vai yksinkertaisesti sanottuna rikokseen syyllistymistä poliisin taholta. Vai laillista meininkiä kun " sillä on niin kummallinen partakin".

    VastaaPoista
  8. "Me olemme kaikki nyt laivalla
    ja kynnämme suurta merta - -"


    Niin kauan kuin oli riitaa linjalaivamme reitistä, oli selvää mitkä asiat perustelivat kannatuksen komentosillalle. Nyt kun olemme tulleet sopineeksi, että tämä onkin ikuinen 24 h risteilykellunta ilman satamakäyntejä, asia on muuttunut. Kansipelit, ravintola ja leffat ovat paljon olennaisemman oloisia.

    Tällaisissa oloissa perämiesten ja kapteenin osalta ratkaiseviksi muodostuvat pyrky ja neutraalisuus, kunhan laivaa ei keikuteta. Väärinkäytösasiassa kyse on juuri näistä - henkilö ei ole neutraali, jos univormu ryvettyy, emme niin välitä tutkia onko tahrassa kyse koneöljystä, huulipunasta vai piparitölkin kannen jäljistä. Huonolla säällä on vaikea ja rasittavaa erottaa aallokon keinutusta ruorin turhasta veivaamisesta.

    Säätiöt ovat hankala juttu. Apurahasäätiö on vähän kuin pullopostilla lähetetty aarrekartta tai säästölipas, jonka lähettäjä on tarkoittanut vain määrittelemiensä käyttöön. Laitossäätiö olisi merimaailmassa pelastuslautta, perustaja on halunnut taata esimerkiksi tietyntyypin invalideille turvapaikan ajan aalloilla. On todella huolestuttavaa, jos nämä pullopostit tai pelastuslautat alkavat törmäillä valtiolaivaan, nythän näyttää siltä kuin niiden varassa olisi kiivetty oikotietä ison laivan komentosillalle. Toisaalta laivan aallokko on kaataa monet täysin viattomat lautat ja rikkoa pullot.

    Tulee myös mietittäväksi, missä määrin ison laivan tulee hyvällä säällä huvin vuoksi ulkoistaa osa porukasta laskemalla heidät pelastusveneessä ulapalle. Joihinkin tapauksiin, kuten merenkulun opetukseen taikka ilotulitukseen ja sitransoittoon, pelastusveneet ovat omiaan, mutta pitää varoa ettei laivan eliitti tee niistä luksusjahteja itselleen tai toisaalta jätä vesille laskemiaan venekuntia oman onnensa nojaan, venepakolaisiksi.

    VastaaPoista
  9. Siskon ja/tai meidän perhe on asunut Tapiolassa tai sen välittömillä liepeillä toistakymmentä vuotta. Roihuvuoressa olen käynyt japanlaista puutarhaa ihmettelemässä. Kummastelen, kuinka Roihuvuori olisi Tapiolaa viihtyisämpi; sehän on ennemmin kuin Mankkaa. Ketään loukkaamatta voi jatkaa, että Marjaniemen vertaaminen Westendiin on jo kiperämpi kysymys, rantahan on Itä-Helsingissä selvästi parempi mm. liikennejärjestelyjen ansiosta. Espoossa on kyllä dynaamisempaa, enkä tarkoita vain kiinteistöjen tasoa.

    VastaaPoista
  10. "Vallankäytöstä väärinkäytöksiin"

    Tänään sitten Kepu-kopla juhlii, aivan erityisestä syystä.
    Nim. media on valtaa.

    VastaaPoista
  11. Sitähän tässä yritetään "räpeltää" ja eilen tuli TAAS yksi "mustetahra" kilpeen ja rupee noita ns. "oikeusmurhiksi" -nimettyjä kohdalla olemaa haitalle saakka!

    Kun yrität tavoittaa paikallispoliisia, niin ÄLÄ soita 112:n tiedustellaksesi, miksei paikallispoliisi vastaa? Äläkä soita ainakaan pienessä maistissa, sillä silloin kotiovellasi saattaa olla kaksikin partiota ja "rynnäkkövarustus" päällä kilpineen kaikkineen ja sumuttavat asuntosi "rynnäkköpippurikaasupullolla täyteen", joka 0,5 l ja lyövät rikollisen rautoihin ja vievät putkaan..

    Saatat saada syytteen: "ilkivalta- ja virkamiehen väkivaltainen vastustaminen". Tuomio 4 kuukautta 15 päivää ehtoollisena!

    Mitään ei vaikuta se, että komisario, joka laittoman kotietsinnän määräsi ja toteutettiin niin, että palettiin osallistuneet 5 konstaapelia sumuttavat asunnon 5-6 eri kertaa "pikkupippurikaasulla ja Isolla rynnärikaasulla" täyteen, oli hallinto-oikeuden lainvoimaisella ratkaisulla esteellinen suorittamaan mitään virkatoimia asianosaiseen?

    Perkele, että suututtaa: http://erkkikalevilaakso.blogspot.com/

    PS. Kippaan asiani eurooppaan!

    VastaaPoista
  12. Rienzille:

    Ihan mukavia alueita. Westendistä en niinkään enää tiedä, kun se tuli kolutuksi jo lapsuuden katsein puhtaaksi, mutta viereinen Haukilahti on iki-ihastuttava paikka, josta Werstendiä tuolloin naperona silmin ihastelin.
    Onneksi Haukilahtea sai tuolloin 4 markalla neliöltä. Kallioilla on vieläkin kiva istuskella ja varsinkin Google Mapsilla ajella.

    Ja mitä tulee tuohon Jymäyttämisen taitoon, niin eivätkös moraalittomuus ja petollisuus ole avainkiviä politiikkaan ja asianajotoimintaan?

    VastaaPoista
  13. Niin ja unohtui tuo Tapiola-pläjätys:

    Tapiolassako?

    VastaaPoista
  14. Ad Omnia: - ilahduttavasti esiin nostetun Reveloin rinnalla mainitsisin Jacques Attalin ja Alain Peyrefitten ja kukaties oppi-isän asemassa olleen R. Aronin.

    Taitavat olla aika vähän tunnettuja.

    VastaaPoista
  15. JarMom:

    Haukilahti on kiva.

    Moraali ja rehtiys ovat kyllä minun kokemukseni mukaan aika tyypillisiä asianajajan hyveitä, ihan totta. Tietysti se, että ne eivät ole maailmassa liian yleisiä, osaltaan varmistaa advoseerattavan riittämisen, mutta se on eri asia. Lääkärillekään ei olisi otollista, jos terveys pääsisi liiaksi vallalle.

    VastaaPoista
  16. Jacques Attali oli kyllä mediassa esillä Mitterandin yhteyksissä aika usein, kun jopa minä, vakaa non-frankofiili hänet jutuista muistan. Jotenkin epämääräinen kuva hänestä haluttiin antaa, ainakin muistaakseni Suomen Kuvalehdessä. Hänen osuutensa EBRD:ssä samensi kuvaa entisestään. Kuin Pariisi aamulla; upeaa, suurta ja ylivertaista, samalla heti vieressä kaduilla aisteihin lyövät roskat, eritteet ja ahtaanankeiden asuntojen tora.

    VastaaPoista
  17. JarMom mainitsee Gustaf Kompan. Muistan, että hän osasi tehdä turpeesta pensaa silloin, kun nestemäisistä polttoaineista viimeksi oli tosi uupelo.
    Häilähtää Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista