9. helmikuuta 2010

Vainoharhaisuus on realismia



Tuli kiire kirjakaupasta. Samalla jäi selvittämättä, miten kummassa Kafkan kaikki kertomukset sisältävä taskukirja voi olla ykkösenä myydyimpien taskukirjojen rivissä. Jokin silmänkääntötemppu epäilemättä. Melkein korvaamaton kirja, koska vastaava saksankielinen taskukirja ”Erzählungen” huutaa vähän väliä vierelleen ymmärtämisen apua.

Kafka, kuten tunnettua, oli juristi ja hullu. Televisiouutiset eilen nähnyt suomalainen saattoi itse nähdä, että mahtavasta markkinointitoimesta huolimatta James Ellroyllä ovat yläkerran matot aika pahasti sekaisin.

Markkinointi on ennennäkemätöntä. Kirja ilmesty myös suomeksi pari kuukautta alkuteoksen ilmestymisen jälkeen. Itse kirjoitin siitä tähän blogiin jo ennen joulua.

”The New York Review of Books” on ollut vuosikymmeniä maailman merkittävimpiä kirjallisuuslehtiä. Sitä ei tiedä piru eikä hänen isoäitinsä, miten ennen pitkää käy, kun toinen perushenkilö Barbara Epstein kuoli ja toinen, vuodesta 1963 lehteä vetämässä ollut Robert B. Silvers on syntynyt 1929.

Kiirehdin kuitenkin täydentämään tämän viikon numerossa ollutta etevästi laadittua arvostelua Ellroyn trilogiasta.

Olen samaa mieltä siitä, ettei Ellroyn ole varmaankaan tarvinnut hakea kaukaa keksimäänsä paranoia-fiktiofaktion ideaa. Loistavan mutta perinteessä kiinni olevan Los Angeles –sarjan jälkeen ilmestyneet kolme kirjaa,” American Tabloid”, ”The Cold Six Thousand” ja nyt ”Blood’s a Rover” , ovat lähes lukukelvottomia ja aivan liian paksuja ja sekavia sepustuksia.

Olen samaa mieltä New Yorkin poikien kanssa, että tämä Ellroyn teossarja on aikakautemme parasta kirjallisuutta, mutta en siis suosittele sitä kenellekään. Kokemus on kuin lukisi ”Rikosta ja rangaistusta” peilin kautta ja päällään seisoen.

Ellroy on pyörittänyt sorvissa lauseensa niin lyhyeksi, että ne tulvivat merkitystä. ”Dwight ampui neekerin. Dwight soitti J. Edgar Hooverille. Las Vegasissa likaista. Hän odotti. Auto meni rikki.”

Lukijalle ei edes kerrota, kuka odotti. Howard Hughes? Mafian johtomies? Teamsters-ammattiliiton Hoffa?

Kuinka moni suomalainen uskoi, että paranoidi-historiaa voisi kirjoittaa pimeässä huoneessa lukematta kirjoja ja lehtiä, seuraamatta uutisia. Ellroyn toteuttama ottaman seuraava askel Joycesta, Kafkasta ja Proustista on romaani, joka on osittain haaveiltu tunnistettavista henkilöistä. John Wayne käyttää kotioloissa hametta ja rintaliivejä. Mustat Pantterit vievät eteenpäin Martin Luther Kingin hyvää sanaa. Marilyn Monroe kellistyy filmin leikkaajan lattialle. Sirhan Sirhan ampuu Robert Kennedyn mafian toimeksiannosta.

Lukijalle syntyy tunne, että näinkin tämä kaikki olisi voinut tapahtua, vaikka Ellroy kirjoittaa selvästi omaa henkilökohtaista mielen historiaansa ja yhtä selvästi romaania, ei historiaa ja että aineisto on yhdistelty salaliittoteorioista.

Mutta oman lukutapani mukaan kaikki kolme romaania alkavasta Iwo Jiman tai Saipanin rantahietikoilla, joissa ainakin yksi kirjojen keskushenkilöistä löytää kutsumuksensa ja huvinsa: tappaminen on hauskaa, ja lisäksi siitä maksetaan rahaa! Ystävien tappaminen on vielä hauskempaa.

Vihjaus Kennedyn murhaa vanhempaan historiaan johtaa luullakseni Tyynen meren lopputaisteluihin – joiden kuvauksella kilpakirjailija Norman Mailer aloitti uransa (”Alastomat ja kuolleet”, 1948). Mailer kuoli kaksi vuotta sitten. Ellroyn sävyssä pysyen (parodiaa): ”FBI tutkii asiaa. Jäljet johtavat taloon. CIA kärsii vielä. Valkoisen talon neekeri maksaa.”

Eikö olekin huvittavaa. Kirjoittaja, siis minä, puhuu erittäin merkittävästä romaanista, joka siis tarkoittaa jotain suurempaa kuin paraskaan historia, ja kehottaa lukijoitaan varomaan esittelemänsä kirjan lukemista.

Lisäksi kirjoittaja (minä) kertoo luikkineensa vähän kovaa Kirkkonummen suuntaan kirjakaupasta pakoon kirjailijaa (Ellroy), vaikka luki tämän kulttikirjoja (L.A. Confidential jne.) samaisessa L.A.:ssa eli Los Angelesissa vain pari vuotta niiden ilmestymisen jälkeen.

Selitä tämä, niin osaat varmaan selittää myös punasiirtymän. Minä en osaa. Dostojevski Los Angelesissa… Tai siis Raskolnikov. Tai Kafka. Tai Josef K. Tai se nimetön mies, joka odotti pääsyä Oikeuteen vuosikymmeniä ja sai kuollessaan kuulla, että evätty portti oli tarkoitettu juuri hänelle.

23 kommenttia:

  1. Minua harmittaa, että päätin keskittyä kamerakännykkääni juuri silloin kuin Ellroy murjaisi vitsinä. Jäi sitten hiffaamatta. Seepra siinä kai oli.

    JK, muistan utuisesti blogisi alkuajoilta kun kehuit Ellroyn lisäksi myös jotain V:llä alkavaa amerikkalaista rikoskirjailijaa. Unohdin nimen, enkä löytänyt sitten enää googlellakaan postaustasi. Harmitti. Jos tämmöistä kirjailijaa on olemassakaan niin namedroppaatko uudestaan?

    VastaaPoista
  2. Mikä teissä älyköissä on?
    Ajatuksina voisin esimerkkeinä ajatella Rienziä ja Kemnppistä.
    Molemmilla kirjallisuus ja musiikki sointuvat yhteen nautinnollisella tavalla. Analysointi on loistavaa.
    Entä ne joiden tapa elää on musiikki, kieli ja matematiikka, eriksen teistä?
    Mielestäni vertaavuus on poikkeava täysin toisistaan, joten jossain on sen yhteisen nimittävän nimittäjn eron pakko olla?
    Mielestäni Rinzillä ja Kemppisellä maut ovat erikseen omasta mielestä ajatuksensa täysin nurinkurisia. Ja vääriä.
    Ei kukaan voi noin "outo" olla.
    Mielestäni kirjallisuus, mistä puhutte, on lapsellista ja osin jokapäiväistä. Musiikki on parin soinnun yhteiseloa.
    Mutta mistä nämä erot tulevat?

    VastaaPoista
  3. Ad Anonyymi: - Andrew Vachss.
    Suosittelen.

    The Burke series:
    Flood (1985)
    Strega (1987)
    Blue Belle (1988)
    Hard Candy (1989)
    Blossom (1990)
    Sacrifice (1991)
    Down in the Zero (1994)
    Footsteps of the Hawk (1995)
    False Allegations (1996)
    Safe House (1998)
    Choice of Evil (1999)
    Dead and Gone (2000)
    Pain Management (2001)
    Only Child (2002)
    Down Here (2004)
    Mask Market (2006)
    Terminal (2007)
    Another Life (December 2008)

    Mm. Kivun hallinta suomeksi.

    Loputon nautinto ja kaameus "noirin" perinteen sisällä eli halittavissa.

    VastaaPoista
  4. Istuin junassa. Käpylän kohdalla kuulin uutisissa Ellroyn vierailusta. Jähmetyin ja tajusin menettäneeni tilaisuuteni. Vaikka tiesin. Tavata tämä sielunkumppanini, jonka kanssa olen elänyt jo 20 vuotta.

    Parempi näin.

    VastaaPoista
  5. Ennen kuin avasin koneeni tänään ajattelin Ellroya. Ajattelin omaa elämääni ja miten ihmiset vaan jätti, jättivät omaan yksinäisyyteen, ettei heidän olisi tarvinnut miettiä mitään muuta kuin ne valheet, jotka olivat itse ensin keksineet ja sitten vieneet ns. totuuksina eteenpäin. Kuinka helppoa se on elää noin valtavassa valheessa ja miten mahdotonta edes korjata mitään keksintöä mitä ovat saaneet aivokoppaansa - oli mistä typeryydestä tahansa. Elämä on heille liian vaikeaa, liian vaarallista ja liian hirveää. Myönnän; minäkin jouduin pahoihin kramppeihin, kun tajusin miten olivat demolisoineet elämäni ja paluuta ei ollut vaikka kääkättivät kaikenlaista, että annas-nyt-kuules-vaan-anteeksi itselles tai että ota-nyt-vaan-kiinni-jostain-prosessista- ihan kun en olisi miljoona kerta ennen tätä sadismia ja heidän sikamaisuutta. Neekerit maksavat, s e on selvää, ja maksavat rehellisetkin naiset. Kaikki, jotka eivät osallistu tuohon merkittävään kanalan kotkotukseen ja sen ytimeen, ovat heidän silmissä vain vääriä, sairaita tai hulluja. Vaikka olisi heidät tuhat kertaa älykkäämpi; jos enne on toinen se elää.

    Minäkin istun nykyään niin, etten edes vaivaudu tekemään päiväkirjaa: kenen eduksi sekin menisi; tuskin kenenekään vaan tämä oppimisesta kiinnostunut kansanmyyjä tai naistenmyyjä tai lastentappaja-sakki ottaisi siitä, sen minkä saisi irti ja kasvaisi puuhat vaan. Joten - why boulder? Kukaan ei välitä, kukaan ei soita, minäkään en välitä ja tuskin enää luen lehtiäkään. Ne, jotka olisivat olleet ensimmäisiä tukemassa jätti, typeryydet vaihtoivat sanontoja ja petolliset kääntävät minun keksinnöt omiksi ideoiksi: kaikkien sota kaikkia vastaan -maailmassamme.

    Minä en sodi: Vassåguu vaan, varastakaa sitten - senkkin ääliöt sanon, mutta tiedän miten hyvin selitän ja luen kaikenlaiset kompleksiset teoriat ja myös itse teoriat (olen ollut TKK:n kurssilla ja eilen kun käsiteltiin emergenssiä ja tajusin miten vetävät siinä kohtaan idean väärään suuntaan; sanoin sen ääneen ja tajusin, että olen älykäs näinkin kovalla saralla. Mutta kun sali oli jostain syystä täysin tyhjä, meitä oli vain me kolme ns. senioria ja sitten vain 1 nuori kaveri taka-penkillä: koko auditorio oli tyhjennetty - ja minun mies selittää sen kuten selittäisi kaiken: katsos sattuma.

    Raiskaus jatkuu - monella lailla luettuna.

    VastaaPoista
  6. Meillä isäntä kantoi noita Vachseja selkä vääränä Ameriikassa yhteen aikaan. Varoitti niistä, sanoi että ne ovat niin painajaismaisia ja käsittelevät lasten pahoinpitelyä, sadismia ja pedofiliaa, etten kestäisi niitä.

    Nyt kun nuo ovat meillä keskellämme eivätkä ainoastaan Amerikan takapihoilla, niin ehkä jotakin noista voisi uskaltaa ottaa käteensä. Punnita edes.

    Jarmomille sen verran, että vaikka en "tunnekaan" noita ihmettelemiäsi ihmisiä, niin kuulostaa siltä että en minä muunlaisia tunnekaan. Musiikki, kirjat ja matematiikka, esimerkiksi, kuuluvat yhteen ja soivat yhteen.

    Ei ole niin väliä mikä on kieli.

    Toivottavasti kaikki yhtyvät toiveeseeni että suomemme kieli jäisi eloon ja kukoistaisi, vaikka kirjailijat, taiteilijat, suomentajat, kriitikot, kustannustoimittajat jne. alkavat olla hätää kärsimässä kun mitään ei saisi tehdä eikä tuottaa, paitsi rahaa. Musiikkihan kai pärjää aika hyvin.

    Mites sitä tyhjästä?

    VastaaPoista
  7. Älkääkä unohtako Wesleystä kertovaa "alkuperäistä" kirjaa nimeltä A Bomb Built in Hell. Siitä saa vähän käsitystä, miksi Burke tämän tästä muistelee tätä arkkihirviötä.

    James veti roolinsa ihan kivasti Akateemisessa. On mukavaa nähdä omissa nahoissaan hyvin viihtyvä ihminen, joka kuitenkin flirttailee yleisön kanssa väläyttelemällä leikkisää "kahjouttaan" juuri sopivasti. Eihän se mikään sekopää oikeasti ole, hyvänen aika sentään. Pöpiltä jäisi kirjat kirjoittamtta.

    VastaaPoista
  8. Viime aikoina olen juuttunut eräisiin Facebook-verkostoihin, koska niissä vuorovaikutus on välittömämpää kuin blogeissa, joissa, kuten täälläkin, joutuu arvuuttelemaan nimimerkkien taakse kätkeytyvien voimia, joista "Suomen suslovien" ketunhäntä EVA:sta ja tankesmedja Magmasta silloin tällöin näkyvästi vilahtelee.

    Jos hyvä tuuri käy, heitä saattaa nähdä vilvoittelemassa Google Maps'n uudessa katukuvassa, os. Lönnrotinkatu 3.

    VastaaPoista
  9. Vachss (onpa outo kirjoitusasu), kiitos kaunis. Koekirja tilattu.

    VastaaPoista
  10. Kun kaikki Kafkan lyhyet kertomukset saa kompaktissa koossa hintaan 8 euroa, niin mitä muuta syytä siihen enää tarvitsee?

    Minulle se ainakin riitti. Ostin.

    VastaaPoista
  11. HULLU JA NERO; se pieni ero!

    Kay saaliksi meita tavallisia taaplaajia!
    Ajatella nyt naita ja vaikka Tarmo Mannia!

    VastaaPoista
  12. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  13. Kun Ellroy ei jostain syystä ole tullut vastaan, kerrotko yst. mitä häneltä on käännetty suomeksi ja mitkä kannattaisi lukea?

    VastaaPoista
  14. Ad Anonyymi:
    Hollywood – Suuri tyhjyys (The Big Nowhere (1988))
    L. A. – Langennut kaupunki (L. A. Confidential)

    Musta Dahlia on kaamean paloittelumurhan kuvaus. En suosittele.

    Elokuva L.A: Confiedential (Kevin Spacey, Russell Crowe jne.) on mielestäni hieno.

    VastaaPoista
  15. En itse suosittelisi Liken 90-luvun Ellroy-suomennoksia ollenkaan. Kustantamon silloisen -- nykyisestä en tiedä -- käytännön mukaan ne tehtiin hyvin nopeasti, eikä laatu välttämättä ole paras mahdollinen. Jos kohta on suomentajalle annettava tunnustus siitä, että on saanut edes jotain tolkullista aikaan Jameksen tekstistä. Mutta jos suinkin vain kyvyt riittävät, alkukielellä kannattaa aina -- eikä se Ellroyn kohdalla ole pelkkää snobbailua.

    VastaaPoista
  16. Kiitos tiedosta! Nyt sitten metsästämään " Suurta tyhjyyttä "!

    VastaaPoista
  17. Minä en ole lukenut ainuttakaan fiktiivistä kertomusta, jonka karmea väkivaltataisuus, tai muut rikokset tai yksityiskohdat olisivat herättäneet minussa inhoa tai kuvotusta.
    Jotkut ovat olleet niin huonosti kirjoittettuja , ett on tullut paha olo, mutta sellaisen voi jättää siihen.

    Mutta olen kuullut ihmisten omakohtaisia kertomuksia, lukenut tositarinoita, vääryyksiä jotka haisevat taivaisiin asti ja kääntävät mielen kuin teurastaja pötsin, niin että tuntee itsensä likaiseksi vain niitten sanojen alta tuulen poikki kuljettuaan.

    VastaaPoista
  18. And I heard as it were the noise of thunder
    One of the four beasts saying, "Come and see",
    And I saw and behold a white horse

    And I heard a voice in the midst of the four beasts
    And I looked and behold, a pale horse
    And his name that sat on it was Death
    And Hell followed with him

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Johanneksen_ilmestys

    I take all the drinks I like, any time, any place. I go where I want to with anybody I want. I just happen to be that kind of a girl. - The Blue Dahlia

    Her problem wasn't too many enemies. It was too many friends. - The Black Dahlia

    There must have been plenty of provocation, times when you'd want to lay violent hands on somebody.

    JK:"Olen samaa mieltä New Yorkin poikien kanssa, että tämä Ellroyn teossarja on aikakautemme parasta kirjallisuutta, mutta en siis suosittele sitä kenellekään. Kokemus on kuin lukisi ”Rikosta ja rangaistusta” peilin kautta ja päällään seisoen."

    Siis joku on hyvää silloinkin, kun se tuottaa kärsimystä - kuten sankarikuolema. Arkisesti ajatellen, onko puheena olevassa hyvässä kirjassa jotakin sellaista, jonka niistä pitävä saattaisi haluta vielä hiukan enemmän omaksi, jollei nyt aivan ikiomaksi.

    Onko kyseessä joku historiallinen katsaus, jossa se nixonilainen kulttuuri (eikö se ole sitä edelleen - onko se sitä täällä Suomessakin) ikään kuin tunnustaa sen mitä pitää pakkomielteenään oikeasta ja väärästä.

    "Kaikkien arjen asioiden tarpeen mitta on ihminen, sellaisina kuin asiat ollessaan ovat, ja kun niitä ei ole, myös silloin."
    http://fi.wikipedia.org/wiki/Relativismi

    Siitä vitsistä mitä siellä Akateemisessa ei käännetty - (mutta jolle yleisä ystävällisesti hihitti) - mieleen tulee (Ksenofanes Kolofonilainen) tämä:" Jos härillä, ratsuilla ja leijonilla olisi kädet ja ne voisivat maalata käsillään, ratsut maalaisivat ratsujen, härät härkien ja leijonat leijonan kaltaisia jumalien kuvia."

    Eli kuinka paljon Kennedyn murha kiinnostaa. Siinä mainitussa Rikoksessa ja rangaistuksessa lukee eräällä sivulla näin; samalla on otettava huomioon kas tällainen seikka: yleistä tapausta, juuri sellaista jota varten kaikki oikeudelliset muodot ja säännöt on laadittu, jonka nojalla ne on hahmoteltu ja kirjattu käsikirjoihin, ei ole olemassakaan, koska jokainen juttu, esimerkiksi jokainen rikos, muuttuu toteutuessaan heti täysin yksittäiseksi tapaukseksi, joskus jopa tapaukseksi, jollaista ei ole koskaan ennen tapahtunutkaan.

    Täältä voi tirkistellä sitä yhtä ei suositeltua Ellroyn aihetta

    http://poetry.rotten.com/black-dahlia/

    VastaaPoista
  19. Ad Anonymous: - entinen poika sanoi, että joka tietoa lisää, se tuskaa lisää.

    Itse olen suorasan opiskellut tuskallisen kauheita asioita, esimerkiksi oikeuslääketiedettä, joka on osoittautunut ammatissa välttämättömäksi.

    VastaaPoista
  20. Lapsuudenystävieni Satun ja Erkin luona illallisella esittelin silloista tyttöystävääni Päiviä (nimet muutettu). Tuli puhe MTV3:lla silloin kai vasta toista kierrostaan tehneistä Bond-filmeistä. Päivi paljasti, ettei ollut koskaan nähnyt yhtään bondia. Satu, snobistinen kirjallisuusneito, oli juuri antanut periksi Erkin maskuliiniselle haihattelulle, ja kärsinyt pari filmiä läpi. Ymmärrettävästi frustroituneen aggressiivisesti hän tivasti Päiviltä syytä.
    "Ei kiinnosta", Päivi vastasi.
    "Kuinka voit sanoa noin, kun et ole yhtään nähnyt?", Satu tivasi.
    Pääsin ritarina apuun: "Pitäminen edellyttää kokemusta, kiinnostus edeltää sitä", napautin suoraan muistojeni sitaattikirjaan. "Päivi" on nyt vaimoni.

    Noudatan mielihyvin Kemppisen neuvoa. Ellroy kun ei kiinnosta lainkaan.

    PS En tainnut täysin ymmärtää JarMomin kommenttia, mutta ymmärrän toki kiittää kaikkia, jotka mainitsevat minut ja Maestron samassa lauseessa. Virke, jopa kappalekin, olisi jo ollut yllätys.

    VastaaPoista
  21. Vaan minäpä olen sovittanut "Rikoksen ja..." näyttämölle ja se oli yhtä - tuskatonta juhlaa!
    Mestari D:n jaloissa oli antoisaa tyhmemmänkin taapertaa. (Oltiin jopa Pietarissa kahteen kertaan; haudalla, Rassen kämpillä ja Rikoksen muilla "tapahtumapaikoilla")
    Amerikkalaisiin rikoksiin ei ymmärrykseni yllä, en yritäkään. Mutta Vareksia minä Kivitän kyllä, en häpeäkään.
    pekka s-to.

    VastaaPoista
  22. Ellroyn suomentaja on kääntänyt 90-luvun kirjat uusiksi, ja ne on julkaistu pokkareina. Eli kovakantiset voi unohtaa.

    VastaaPoista
  23. Siis mitä? Pitääkö ne Ellroyt ostaa taas uudestaan pokkareina?

    Ehkä kokeilen vaihteeksi sillä kalifornian murteella. Kerran yritin Ellroytä alkuperäiskielellä, mutta kun tuon murre taittuu natiiviin verrattuna 1/3 vauhdilla ja Jamesilla oli niin perinjuurin outoja sanoja käytössä, niin pruukkasi vähän tympimään se kahlaaminen. Suomeksi menikin sitten niin että ilon kyyneleet vaan kasteli sängyn kun luin yhdeltä makuulta per kirjan. Mitä nyt vessassa ehkä piti välillä muistaa käydä, tai olisi kastunut sänky enemmän.

    VastaaPoista