12. tammikuuta 2010

Sittenkuin



Salt Lake Cityn esimerkin mukaan saamme mekin pian nähdä rikosnimikkeen ”keskustapuolueen puheenjohtajaehdokkaana tehty jatkettu törkeä naisen seksuaalinen hyväksikäyttö ja sen kanssa osittain yksin teoin tehty tekstiviestin näppäilemine ja lähettäminen moottoriajoneuvon kuljettamisen alaisena”.

Utahista näetsen lennätetään, että tekstiviestin kirjoittaminen autoa ajaessa on ainakin yhtä vaarallista kuin juovuksissa ajaminen.

Uutisen yhteydessä ei kerrota, että kitisevien lasten kuljettaminen auton takapenkillä on tiettävästi vielä vaarallisempaa. Autonasentajina toimineet sukulaismieheni tosin väittivät, että häiritsevä kitinä lähtee useimmiten ohjauspyörän ja etupenkin välistä.

Itse olen miettinyt, että vaikka ”Huuliharppukostaja” ja ”Django” olivat elokuvina molemmat suuria taide-elämyksiä, uuskriminalisointeihin voisi huoleti lisätä myös huuliharpun soittamisen liikennevalon vaihtumista odottaessa, varsinkin jos odottaa paikallaan valon vaihtumista punaiseksi.

Kirjallisuuden kuuluisia huuliharpun soittajia on Nuuskamuikkunen. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, Nuuskamuikkusen on nähty myös tupakoivan – polttavan piippua.

Kun nyt on perustettu Suomen urheilun kauhugalleria (Hall of Fame), kirjallisuuden vastaavaa valintaa odotettaessa Suomesta on jo noussut yksi kirjailija käsittämättömään korkeuteen. The New York Review of Books, kirjallisuuslehtenä omaa ylhäistä luokkaansa, pitkäaikaisina kirjoittajinaan sellaisiakin nimiä kuin Bellow, Doctorow ja Updike ja korkeimman oikeuden haukkumisessa Ronald Dworkin, julkaisee nyt kirjoja pyrkien nähdäkseni äärimmäisen korkeaan kirjalliseen tasoon. Julkaisuluettelo on vaikuttava.

http://www.nybooks.com

Nyt tuossa kirjastossa on englanniksi Tove Janssonin ”Kunniallinen petkuttaja”. Enpä muuten äkkiä keksisi sopivampaa kirjaa tuollaiseen seuraan.

Innovaatioista ja etenkin Nokiasta ilkeily on hyvin suosittua, luultavasti siksi, että se on niin helppoa.

Oma innovaation käsitteeni on paljon velkaa taideteorialle, etenkin kirjallisuustieteelle. Viime aikoina suuren mielenkiintoni kohde on ollut italialainen, Stanfordin professori Franco Moretti, joka on nostanut esiin mm. kvantitatiivista kirjallisuuden tutkimusta ja julkaissut hyvin mielenkiintoisia tutkimustuloksia kehitysromaanin (Bildungsroman) sykleistä Euroopassa ja Yhdysvalloissa sekä etenkin salapoliisiromaanin (tyyppiä ”whodun’it”) kehityksestä. Hyvin maksavassa The Strand –lehdessä kirjoitti Conan Doylen aloitellessa 19 muuta hiukan viihteellisten poliisitarinoiden kirjoittajaa. Moretti on jopa piirtänyt graafeja johtolangoista, niiden esittämishetkestä ja merkityksestä loppuratkaisulle.

Morettiin tukeutuen väittäisin, että innovaatio on syklinen eli toistuva ilmiö, harvoin jotain absoluuttisen uutta, jollaiseen tekijänoikeus ja patenttioikeus näyttäisivät viittaavan. Innovaation ydinalue on romaani, sillä se kehittyy ja muuttuu jatkuvasti ja näyttää sisältävän jotain ihmisryhmiä ja ihmistä aidosti uudistavia ja ylläpitäviä ominaisuuksia.

Suomen teollisuuden ja elinkeinoelämän menestys on luettavissa siitä, miten suomalainen romaani menestyy maailmalla.

On monta syytä mainita Tove Jansson Nokian rinnalla – vaikka en itse pidä japanilaisista videomuumeista, tiedän että lapsenlapseni pitävät, ja ryhtyvät kukin kohdaltaan lukemaan Muumi-kirjoja sitä mukaa kuin kirjoille kykenevät.

Ruotsi, Norja ja Tanska kunnostautuvat sekä jännitysromaaneilla että niillä muilla. Suomen vahvin innovaatioala on musiikki.

Yritän laulaa suohon ”kahden kulttuurin” loukkua, ja olen hyväuskoisesti näkevinäni, että hyviä merkkejä olisi ilmassa.

Aalto-yliopisto liputtaa luovuutta. Se on normaalia mainontaa. Saamme nähdä, mitä on oikeasti tulossa. Oma ajatukseni on täysin selvä. Entisen teknillisen korkeakoulun alueelle on saatava yleisen kirjallisuuden professuuri ja siihen liittyvät tutkimusryhmät. Ehkä sellainen saadaan. Sekä kirjallisuudessa että historiassa jako suomalaiseen ja kansainväliseen on pelkästään turmiollinen.

”Kahden kulttuurin” ongelma ei ehkä enää ole luonnontieteen ja pehmeiden tieteiden välinen. Yksi kipupiste, jonka satun tuntemaan hyvin, on juridiikka. Siksi aloitin siitä. Aine ja opetus on lakannut vastaamasta tarkoitustaan – vanha tsaarillinen virkatutkinto elää yhä.

Sittenkuin… Tulevaisuus on käytettävissä. ”Sittenkuin” oli sangen kauan vakiintunut tapa aloittaa tuomioistuimen päätös. ”Sittenkuin virallinen syyttäjä NN oli vaatinut rangaistusta…”

Sittenkuin!

16 kommenttia:

  1. "Tsardiini elää" huusi pienenpieni poika peltipurkkia avaessaan..

    Sittenkuin olemme ujuttautuneet ja oloutuneet eurooppaan. Sitten kun se on valloitettu valtarakenteiltaan, niin että linnat ovat jääneet peräti tyhjiksi. Sitten on kullakin asianosaisella levollinen mieli ja sarvipää vapaa!

    Arvon professuuri, mitä se Lissabonin sopimus tekee meille?

    VastaaPoista
  2. http://xkcd.com/657/large/

    Sarjakuva on vääntynyt viralliseksi taidemuodoksi niin lyhyellä aikajänteellä, että minäkin kykenen muutoksen hahmottamaan. Verkkosarjakuva saattaa hyvinkin olla seuraavana jonossa, sillä se on ilmiönä omapäinen ja usein myös aaltomaisen innovatiivinen. Graafiviittauksen tunnistanet.

    Internettekstuaalisuuden matalaotsaisesta sotkusta löytyy välillä jotain hyvin viehättävää, mikä on minusta juuri nyt vähän erikoista, koska luulin sellaisen olevan ikäkausikysymys. Olen tätä sakkia, joka on teidän eläkeläisten mielestä kasvanut internetissä kuin kala vedessä, eli emme kai sitten aina myöskään tiedä, mikä on vettä ja mikä teini-ikää.

    Toivottavasti näkemyksesi suomalaisen musiikin innovatiivisuudesta perustuu perinteiselle Salonen/Saarikettu/kukalie-suuntimalle eikä sille flavor of the month -henkiselle hirviöorkesteri- tai oopperahevimeiningille, mihin muistelen sinun taannoin ohimennen viitanneen. Globaalissa pop-musiikkiteollisuudessa nuo ja muu suomalainen sattumaosuminen ovat edelleen merkityksellisiä kuin lenkkaritehdas erityistalousalueelle. Vaan eivätpä nuo teolliset puolet toisaalta minua niin heilauta suuntaan taikka toiseen, vedessä ovat hännät pitkiä, kala haistaa laadun ja poppari kiittää.

    Hunter S. Thompson, kuten anonyymi Jussi-kopio yritti aiemmin epäonnisesti lainata:

    "The music business is a cruel and shallow money trench, a long plastic hallway where thieves and pimps run free, and good men die like dogs. There's also a negative side."

    VastaaPoista
  3. Suomikuvan maailmallevientiä haitannee The New York Review of Booksissa ollut luonnehdinta: "A story of manipulation and deceit set in the depths of the Swedish winter, The True Deceiver is unlike anything else Tove Jansson wrote. "I loved this book. It's cool in both senses of the word, understated yet exciting, and with a tension that keeps you reading." —Ruth Rendell"

    VastaaPoista
  4. Ad Nuuskamuikkunen: - minulla on suomikuvasta USA:ssa käsityksiä. Aika usein Skandinavia on tuntematon sana, mutta Tanska tarkoittaa pornoa.

    Kerran Kaliforniassa kysyin vähän tuskastuneena henkisesti valppaan oloiselta henkilöltä, onko tämä edes ajatellut käydä Lontoossa tai Pariisissa.

    Hän vastasi:" E-en. Olen minä käynyt Oklahoma Cityssä."

    Ei siihen ollut mitään lisäämistä.

    VastaaPoista
  5. JK: "... luonnontieteen ja pehmeiden tieteiden välinen. Yksi kipupiste, jonka satun tuntemaan hyvin, on juridiikka."

    Kumpaa juridiikka on, pehmeää vai kovaa?

    Totta puhuen minua on aina hämmästyttänyt, että miten lakioppi voi edes kulkea tieteen nimissä? Millä tavalla se on "tiedettä"?

    Samalla tavalla kuin jalkapallon säännöt?

    No, ehkä jos mennään moraalin ja "oikean ja väärän" abstraktille alueelle, hyllyvälle suolle, niin sitä voisi ehkä pitää tieteenä siinä kuin mitä tahansa ihmismielentiedettä... Mutta kun olen ollut ymmärtävinäni, ettei mennä.

    Olen ymmärtänyt taas väärin?

    VastaaPoista
  6. Jos luovuus lähtee siitä, että kontrollihanat on kiinni, samasta lähteestä lähtee väkivalta ja mystiikka.
    Valinta on kenties ihmisen.Vai onko?

    VastaaPoista
  7. Konrádin "Pidot puutarhassa" tekee selkoa, mitä oli olla unkarinjuutalainen Hitlerin, Stalinin ja Unkarin kansannousun aikaan ja siitä eteenpäin. En kadehdi.
    Lopun selostus kirjoittamisesta tuntuu hieman tarpeettomalta. Varoitus: kirja voi muuttaa ajatuksiasi kuolemasta.
    Suosittelee Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  8. Todennäköisyys sille, ettei pidä japanilaisista muumeista, on suoraan verrannollinen luettujen Muumi-kirjojen määrään (koska ne ovat erilaisia) ja vanhastaan Lundia- ja Marimekko-brändien fanittamiseen (kaiketi koska kaikki liian helposti tykättävä on sellaisille henkilöille määritelmällisesti halveksittavaa, mukaanlukien nykyisin Marimekko ja Lundia) ja kääntäen verrannollinen japanilaisten muumien tai yleensä lastenohjelmien katsomisen määrään. Sarjassa on puutteensa (loppupään aikakoneilut varsinkin), mutta verrokkiryhmään (puolalaiset muumitkin pelottavat pieniä lapsia ja tunnelma on enemmän kiusaus- kuin janssonmainen; muusta ohuesta puuhapeteilystä tai feelikstelystä puhumatta) katsoen siinä on oma hieno mehun ja kahvin tuoksuinen ja kotoinen viisas tunnelmansa, jota erityisen onnistuneet kotimaiset äänet loistavasti tukevat. Toki se on kirjoja kapeampi ja muovisempi, mutta monet laimentavat marjamehunsakin mukiin.

    VastaaPoista
  9. Minä ihmettelen mitä innovaatiolla tarkoitetaan. Kukaan ei sitä oikein tunnu tietävän, ellei kopioi ajatustaan Schumpeterin kuuluisasta innovaation laajasta määritelmästä.
    Hohhoijaa.

    VastaaPoista
  10. Pidän otsikosta.
    Siitä ei ole mitään pois otettavaa.

    VastaaPoista
  11. Nauttihan ne Muumit muutakin :
    http://img101.imageshack.us/img101/2888/muumi18vq4.jpg
    http://img256.imageshack.us/img256/2236/muumi19tr1.jpg

    Kun nyt näitä linkkejä tähän innostuin latomaan niin ehkä vielä muutama maininta
    Hunter S. Thompsonista mahtuu mukaan. Niissä on oma mielenkiintonsa - vaikka mitään kovin syvällistä ei sanotakaan.

    http://www.youtube.com/watch?v=1jUxjhSSOnY&feature=related
    http://www.youtube.com/watch?v=ZHiyVia9-_o
    http://www.youtube.com/watch?v=zfueZ7ZtOqc

    Tove Jansonia kun ajattelee, niin mieleen tulee, että hillittömyydessä ja hienostuneisuudessa on paljon samaa. (Ehkäpä ne jumalat ovat samat).

    Kun tuossa joku asiantunteva taho kirjoitti, että; Voisitteko te vanhat ukot lakata jo jauhamasta ilmastosalaliitoistanne ja kylvämästä helppoa epäilyä? Tulevaisuus ei ole teidän. Niin se kosketti sydäntäni.

    Mieleen tuli ensimmäiseksi, että onko tämä joku ikäraja kysymys. Esim kielletty alle 18-vuotiailta, vai 21-v, vai 32-v, vai mikä ikäraja olisi se sopiva siihen. 50-v? Helpon epäilyn kylväminen, on ilmeisesti helpompaa kuin vaikean epäilyn kylväminen. Entä keskivaikea epäily? Salaliitto häviää mielestäni aina ahneudelle.

    Saanko kenties ilkeillä ihan huvikseni tässä välissä - anteeksi etukäteen kaikilta osallisilta ja osattomilta - tämä on mustaa huumoria - ainakin olevinaan.

    No tulevaisuus on ilmeisesti sinun sinä nuori paska. Olet löytänyt sieltä itsellesi vapaana olevan tyhjän istuimen. Ehkä luulet löytäneesi toisen samanlaisen jolle kulle toiselle (onko sillä kenties tissit). Tai ehkä toiselle minällesi, tai leveälle perseellesi, kuka tietää? Tai tietokoneelle, joista luulet tietäväsi enemmän kuin esimerkiksi minä - se on tietysti hyvä, jos niin on. Muuten se sellainen se vasta onkin tietämisen arvoinen asia, kuulisitpa mitä isotissinen tyttäreni asiasta ajattelee. On muuten vitun viisas nainen.

    Mutta siis luule ihan rauhassa.

    Mä oon kyllä aika hyvässä kondiksessa edelleen - en siitä ettei mene leveilyksi, mutta sanottakoon nyt kuitenkin se, että suurin ylpeilyni aihe ei suinkaan ole se, että mun mulkku yltää stondiksessa polveen, jos siis istun, tai että edelleen pystyn naimaan ainakin kaksi tuntia, vaan se, että minulla on todella mukava äiti, joka pitää minusta edelleen kuin silloin ennenkin.

    Sinä olet siis valmis siihen sinun tulevaan elämääsi. Se tulee epäilemättä olemaan helvetin menestyksekäs - lainatakseni erästä minua kokeneempaa ja tietävämpää ja kuolleempaa - esimerkiksi isääni; sinä valehteleva pieni piste.


    Bob Kaufman Golden Sardine

    From the sleeping calendar I have stolen a
    month
    I am afraid to look at it. I don't want to know
    its name
    Clenched in my fist I feel its frost. Its icy
    face.
    I cannot face the bewildered summer with a
    pocketful of snow
    I imagine the accusing finger of children
    who will never be born
    How to shut out the cries of the suffering
    Death wishers, awaiting
    The silent doors of winter tombs, deprived of
    cherished exits.
    I shall never again steal a month...or a week
    or a day or an hour
    Or a minute, or a second, unless I become
    desperate again.

    http://www.youtube.com/watch?v=6nzIKAhNTW0

    VastaaPoista
  12. Tapani, kerro miten ymmärrät tieteen, tekstistäsi sai siitä hieman epäselvän kuva.

    Kaimasi Hannu-Tapani Klami -vainaa kertoi kuinka hänet joskus nuorena yliopisto-opettajana useinkin herätettiin lauantaiöisillä puhelinsoitoilla, joissa hätääntyneet oikislaiset soittivat juomingeista, joissa kokivat avuttomuutta teekkareiden vastaavan tiedetivaamisen edessä. (Makea kysymys tekniikasta tieteenä tai sovellettuna tieteenä oli tällä blogilla esillä joitakin kuukausia sitten.) HTK:n vakioveto tähän Gordionin solmuun meni jotenkin niin, että on se mielekästä älyllistä puuhaa, eikö se riitä. Ei riittänyt kyllä hänelle itselleenkään, hänellä oli kysymykseen paljon mutkikkaampiakin vastauksia.

    Yksi tapa saada yleistä johtoa on ihmetellä paksuista englanti-englanti-sanakirjoista science of law ja sitten verrata selityksiä sanoille science ja art.

    VastaaPoista
  13. Ad Tapani: - olet ymmärtänyt oikein. Tavalliset tieteen kriteerit puuttuvat - toistettavuus ja kokeellisuus.

    Kysymys on kuitenkin aika hedelmätön. Onko meriarkeologia tiede?

    Rinnastus ei ole mielivaltainen. Molemmat käyttävät avukseen vaikeita kovan tieteen menetelmiä. Rikosoikeudesta ks. televisio (rikostutkinta). Arkeologiassa - ja koko historiassa - löydetyn ja tutkitun tulkina on epätieteellinen elementti.

    VastaaPoista
  14. Ad JarMom: esimerkki innovaatiosta on rollaattori. Sehän ei ole keksintö.

    Suosittelen.

    VastaaPoista
  15. Yes Kemppinen.

    Rollaattori.

    Nyt on Aalto-yliopistolle saatu innovaatio uudesta logosta.

    Mutta ei esimerkkiä, vaan innovaation määritelmää etsin.

    VastaaPoista
  16. Ei minulla, herra paratkoon, ole mitään oikeustiedettä vastaan, päinvastoin puolustan sitä aina ja kaikkialla, liki henkeen ja vereen.

    Tuli vaan mieleen... eli ihmettelin aidosti... ja kun täällä Kemppilässä puhutaan juridiikasta, ymmärrettävistä syistä toki, aika paljon, ja kun entisessä elämässäni kosketukseni siihen rajoittui yönylireissuun Kajaanin putkaan.

    Se oli muuten avartava kokemus.

    VastaaPoista