27. tammikuuta 2010

Punaisten ammuttavana – kirjoittaja Martti Nurmi



Vastaanotto oli erikoinen. Komppanian päällikkö oli vaihtunut. Nyt oli päällikkönä mielipuoli, täysin yhteiskunnan vastainen hermokimppu, joka alkoi heti kuulustella.

”Mistäs sinä sieltä tulit, alueelta, joka on lahtarin vallassa? Olitko viemässä täältä tietoja, julkistamassa meidän heikkouksiamme, meidän heikkoja kohtia heille tiedottamassa? Sano, oletko ollut siellä?”

”Sielläpä siellä, missäpäs muualla”, virnuili Martti.

”Jaha selvä. Tiedät kai, mikä on petturin palkka? Se on rintaman läheisyydessä kuolema. Ampuminen pannaan täytäntöön heti. Joudut Hormioon ammuttavaksi. Tänne heti kaksi vartijaa! Kuulitte kai, kun minä sanoin heti!”

Nyt tuli Paanin talon pihasta kaksi miestä. Heille komentaja antoi määräyksen:

”Kuljetatte tämän miehen, petturin Hormioon, jossa ammutte hänet ja palaatte heti takaisin antamaan minulle raportin. Onko selvä?”

”On, on”, vastasivat vartijat.

”Mars matkaan”, Martti kuuli sanottavan. Ties monennenko kerran hänelle. Tämä komennus tuntui kolealta.

Joukko lähti liikkeelle, Martti edellä.

Tavaramakasiinin seinustalla ukotteli isopyssy lähettäen terveisiä Riipiläjärvelle, missä naiskomppania oli edelleen kirkossa, jossa panssarijuna ahdisteli heitä. Kuten oli helppo havaita, kummankaan puolen osumatarkkuus ei ollut minkään arvoista. Kunpahan vaan jyske kuului. Lähimpien rakennusten ikkunat oli ristikoitu liimapaperilla, jotta ne kestäisivät ilman paineen.

Martti mietti, miten karistaisi saattajat kannoiltaan. Käyttökelpoisia keinoja oli useitakin, mutta ehkä ensimmäinen yritys olisi aloitettava heti. Hormioon johtava tie ylittää radan pysäkin etelävaihteella, mutta jalankulkijat käyttivät oikotietä ratapihan yli. Noin parinsadan metrin päässä on Ollilan talo, jonka setämies on Martin tuttavia. Kunpa saisi häneen kosketuksen. Piti ainakin yrittää. Jos saisi vartijat, joille oli määrätty heille vastenmielinen tehtävä, jymäytetyiksi. Vartijat olivat yksinkertaisia, ehkä siis helposti jymäytettäviä. Martti ilmoitti, että pitää käydä Ollilan vessassa, kun on vähän vatsavikaa. Hän lähti Ollilan kartanolle, jossa näki setämiehen häärivän. Tälle hän selitti tilanteen ja suunnitelmansa. Setämies kutsui vartijat tupaan, jonne koko ryhmä meni. Setämies aloitti kahvinkeittopuuhat jutellen. ”Tässä pitää keittää kahvi valmiiksi, kun valkoiset ovat jo Perkoniemessä ja ovat Heinäjärvellä tänne tulossa. Kai teille kahvi tekee hyvää, kun on näin kylmäkin.”

Muuta ei tarvinnut, vartijat alkoivat tähyillä ikkunoista ja olivat levottomia. Setä vähän vielä autteli ja sanoi: ”Kohta niiden pitäisi olla täällä.”

Vartijat ryntäsivät ovelle ja juoksivat pysäkillä olevien tykkimiesten luo. Siellä tuli kiire. Tykki jäi laukaisuvalmiina siihen ja kaikki kiirehtivät Paania kohti. Tietysti tekemään ilmoitusta lahtarin tulosta.

Setämies sai kahvin valmiiksi ja nautti sitä Martin kanssa naureskellen. Uskotko,” alkoi setämies, ”että pian on Paanin talo tyhjä. Ei edes se mielipuoli päällikkö voi niille mitään, eikä hänkään uskalla jäädä sinne. Luulenpa, että kirkkoonkin on lähetetty tieto lähdöstä, joten uskon kirkonkin jäävän nyt autioksi.”

”Sitten varmasti”, todisti Martti ja kertoi Suodenniemen kylän pakokauhutapauksen. ”Mitä arvelet minun olevan viisainta tehdä?” Martti tiedusteli edelleen.

”Sinä voisit jäädä tänne minun kanssani, joskin se saattaisi olla uskallettua, sillä tulevilla kuuluu olevan vähän liian kovat otteet. Luulen sittenkin olevan parasta, että menet täältä rataa pitkin Vammalaan. Ehkä sinä siinä joukossa voit paremmin palvella maatamme. Voitpa ehkä ehkäistä tihutöitäkin. Minä näet tiedän sinun luonteesi ja tapasi. Mutta päätä itse, mikä minä olen sinua neuvomaan.”

Setämies kehotti jäämään heille ja lupasi käydä Paanilla tarkkailemassa, mitä sinne kuuluu. Kuultaisiin uutiset tuoreeltaan.

Martti pesi ja kuivasi kahvikupit ja asetti ne paikoilleen kaappiin. Kun setämies palasi oli pöytä siivottuna.

”Oikein povattiin, siellä ne menee, ja näkyi tultavan kirkoltakin. Saa nyt nähdä, missä kunnossa kirkkomme on ja mistä tulee rovastimme. Tietenkin hän on jossain Mäenkylän torpassa odottelemassa voidakseen taas aloittaa tehtävänsä, joita on jäänyt rästiin. Oletko kuullut kuinka Palmuruusin Vernerin kävi? Hän jäi punaisten perääntyessä ja piiloutui käräjätalon koljaan pirtin alle. Sieltä, kun valkoiset tulivat paikalle, hänet pois yrittäessään ammuttiin. Ei ollut muistanut poistaa käsivarsinauhaansa.”

”Vai sellainen oli Vernerin loppu? Tunsin Vernerin, hyvin hiljainen ja rauhallinen poika, joka ei kissallekaan pahaa tehnyt. Piti kyllä kivääriä mukanaan, mutta uskon, että hän ei ampunut edes harjoituslaukausta. Kivääri lienee jäänyt koljaan tuvan alle ruostumaan.”

”Puhdistustoimet kuuluvat olevan Palvialassa raakoja”, setämies selitti. ”Avustamisestakin kuuluu annetun nappi otsaan. Vaikka niinhän sitä sanotaan, että kauppa on raakaa ja sota on julmaa. Näkyy pitävän paikkansa. Tänne on Tampereelta kuulunut vain vähän uutisia. Ootko sinä kuullut, missä vaiheessa siellä mennään?”

”Mistäs minä olisin uutisia saanut. Ei muuta kuin huhuja, jotka ovat epäluotettavia. Kuitenkin on todennäköistä, että koko kaupunki alkaa olla saarrettuna, ja se sinetöi kaupunkissa olevien kohtalon. Siitä saa myös sen käsityksen, että niin suurin elein alettu vallankumoustaistelu on ajanut karille. Se teki täyden haaksirikon. Mutta minä, voidakseni pidentää elämääni, lähden nyt Vammalaan, koska Hormoon ei päästy, joten kiitos nyt sinulle antamastasi avusta.”

”Luulenpa, että sinä taisit antaa tässä avun koko kylälle, joten kiitos sulle vaan.”

Niin kävely rautatiellä alkoi, kahdeksan kilometriä ei ollut matka eikä mikään. Täytyi vain jotenkin välttää vartiot, jos ehkä jo sellaiset olisi ehditty asettaa radalle. Vartijoita ei ollut. Siis asemalle, ja sieltä kiertäen kauppalaan. Oli varottava, ettei kohtaisi päällikköä, jolta muutama tunti sitten oli saatu tuomio, jonka täytäntöönpano oli keskeytynyt. Täällä oli kuumeinen pako käynnissä. Kaikki työntyivät matkaan, eikä kukaan tiennyt mihinkä mennään. Pääasia oli vain se, että päästään pois.

Martti palasi vielä esikuntaan, joka oli pappilassa sijaitseva läntisen lohkon pääesikunta, tiedustellakseen, mihin joukot pyrkivät. Täällä oli täysin vieraita miehiä, joita ratsuhevoset odottivat ovenpielessä. Ei onneksi näkynyt Paanilta lähtenyttä päällikköä, joka ehkä oli jo perääntyvien alkupäässä.

Miehillä oli suuriääninen riita käynnissä, josta kuului vain osa. ”Kyllä se toteutetaan ja varmasti. Tää talo ja koko kauppala poltetaan. Jos ei sitä muut tee, niin teen sen itse. Myös kaikki sillat on räjäytettävä.”

”Sitä ei tehdä, sen saat uskoa. Siitähän joutuisi syyttömätkin kärsimään.”

”Viis minä niistä. Nyt on alkanut marssi kohti Venäjää. Mitään ei jää jäljelle. Lahtarit ei saa mitään meidän mentyämme. Ala vain sytytellä.”

”Jos et muuten usko, että mitään ei polteta, niin tätä on ainakin uskottava.” Kuului käsiaseen varmistimen napsahdus. Mutta mitäs nyt! Kuului kaksi eri laukausta. Silloin Martti lähti, lähti kovempaa kuin pääsi, ja vasta Kierunperän mäessä katsoi taakseen – ja kauppala paloi.

18 kommenttia:

  1. Kyllä siinä olisi kriisiterapeuteilla kuunneltavaa riittänyt tuossa ajassa.

    Tappamisen traumat muinoin terapoitiin omin voimin vertaistuella (joku espanjalainen elokuva yllättäen tätäkin sivusi).

    btw.
    ”Mistäs sinä sieltä tulit, alueelta, joka on lahtarin vallassa?"
    Kutsuivatko lahtarit miten yleisesti itse itseään tuolla nimellä?

    VastaaPoista
  2. Pieni korjaus: Pitaa kaiketi olla Hornio;
    ei Hormio. Siis Karkun Horniosta lienee kysymys. Hormiota ei sanotulla paikkaseudulla tunneta.

    VastaaPoista
  3. -rh, luepa uudestaan että kummalla puolella siellä ollaan.

    VastaaPoista
  4. LAHTARIEN ALUE

    Eikos se ole punapaallikko joka puhuu?
    Silla puolella kaytettiin lahtari nimea
    jarjestaan vaan ei kai koskaa kaiketi valkoisella puolella.

    VastaaPoista
  5. MAARIAN NAISKOMAPPANIA OSUMATARKKUUS

    Tekstissa oleva maininta huonosta tarkkuudesta tarkoittaanee niita tykkiloita. Maarian naiskomppanian kivaarit Karkun graniittikirkon tornissa osuivat kylla kohtalaisesti valkoisten panssarijunaan.
    Kaiketi avotavaravaunuihin oli pantu vain teraksisia kylkilevyja, jollin Karkun kirkon tornista oli naiskaartin hyva kutitella panssarijunaa. "Panssarijuna" ei paassyt lapi. Tilanne laukesi vasta kun valkoisten osasto kiersi Riipilanjarven.

    VastaaPoista
  6. "Kutsuivatko lahtarit miten yleisesti itse itseään tuolla nimellä?"

    Punaisethan tässä ampumisella uhkaajina olivat.

    VastaaPoista
  7. Kyllä tätä täytyy saada lisää! Koko kirja julkaisuun!

    VastaaPoista
  8. Ad -rh:
    Kyseessä on punaisten päällikkö, joka kyselee.
    Tilkkanen tietoa asioista, kun kommentoi, voisi olla paikallaan:-)
    pekka s-to.

    VastaaPoista
  9. KARKUN KOLJAAN TALO

    Tekstissa esiintyy tama talon nimi Koljaa vahan kummallisessa muodossa ja pienella kirjaimella.

    Googlaamalla " Karkku Korjaa " loytyy mm. maininta maatalouslakkojen jalkipuinnista kerajilla Karkun Koljaan talossa 17.8 ja 20.9.1917.

    VastaaPoista
  10. ...ja vielä:
    Vankasti päivän aiheeseen liittyvä tietoisku Mikkelin suunnalle (sallitaanko?):
    Porilainen Cont`akti-teatteri esittää ensi sunnuntaina (31.1. klo 10.00 ja 14.00 alkaen) Anneli Kannon tuoreesta romaanista "Veriruusut" dramatisoidun näytelmän. Esityspaikka on tietysti Mikkelin Sotilaskodin sali! Näytelmä kuvaa, tosiasioihin perustuen, Walkeakosken "hamekaartilaisten" vaiheita Suomen sisällis-sodassa 1918.
    Esitys on osa Mikkelin Työväen Näyttämöpäivien ohjelmistoa. Tulkaa katsomaan! Takaan, että kannattaa!
    pekka s-to.

    VastaaPoista
  11. VAMMALAN POLTTAMINEN 1918

    Hyvin mielenkiintoinen kertomus myos Tyrvaalaisille. Vammalan/Tyrvaan seudulla on esiintynyt kirjoituksia kotiseutukirjoissa, etta Vammalan polttaja olisi tullut Kaukolasta.
    Miehen nimikin on mainittu. Mm Harri Ahtikosken jossain kirjassa on muistaakseni asiaa kasitelty.

    Nyt tassa oleva kertomus nayttaisi "todistavan" (ei kai ole juristeja lahella?), etta polttamisesta paatettiin Tyrvaan pappilassa olleessa esikunnassa.

    VastaaPoista
  12. Ad Omnia: - kertoja oli tuossa vaiheessa kaltaistensa tavoin kallellaan punaisten suuntaan.

    Jakson valitsin kuvitukseksi "punaiseksi" tai "valkoiseksi" valikoitumisen sattumanvaraisuudesta. Melkein uskoisin, kun isoisäni mainitsee tekstissä olleensa jyrkästi aseellista toimintaa vastaan. Punkaartilaisuus, josta hän sai Hämeenlinnassa kolme vuotta ehdollista, oli oma-aloitteista lehmien lypsämistä rintaman kulkiessa yli. Mutta valkoisten tuloa Tampereelta ei uskaltanut odottaa, ja punaisten joukossa kävi mm. näin.

    Episodi kuvaa nimenomaan punakaartin päällikköä.

    Vammalan polttajan nimi oli suullisesti Taatalta kuulemani mukaan Salminen.

    Martti Yrjö Nurmi, 5.2.1896 (Karkku) - 9.7.1985 (Kauhava)

    VastaaPoista
  13. K:
    ... "punaiseksi" tai "valkoiseksi" valikoitumisen sattumanvaraisuudesta.

    Niin, minun isoisäni, äitini suvussa, oli suorittamassa asepalvelustaan sisällissodan puhjetessa, ja puoli tuli kuin itsestään sitä kautta. Oli kuulemma vasemmalla kallellaan.
    Tuo erikoinen kahtiajaon jakso Suomen historiassa oli monille liikaa. Reaktioita oli varsin erilaisia.
    Löytyykö Martilta mitä jälkipohdintoja veljessodasta?

    VastaaPoista
  14. PUNAISTEN TULO TAMPEREELTA

    Jukka, pikku tarkennus vain...

    Muistelen, etta Karkkuun tuli valkoinen armeija sielta Hornion eli siis Mouhijarven/Siuron suunnalta, ei suinkaan Tampereelta. Eli sota
    muistaakseni eteni niin, etta Ikaalisten Hameenkyron suunnalta yhta hyvin kuin Suodenniemelta tuli valkoisen Lansi armeija
    (Linder) joukot Karkkuun ja Siuroon.

    Sorry, tata muistelua, mutta kun kirjahyllyni sattuu olemaan muutman tuhannen kilometrin paassa. Toivottavasti joku korjaa, jos muistelen aivan vaarin.

    Viela Siuronkin juttuja hoidettiin Lansi armeijan toimesta, ja siellahan istui sitten hetken paasta sellainen kummallinen syyttaja/oikeuslaitos (viite Juhani Piilonen
    Sastamalan historia. ym) kahden miehen voimin.
    Olivat tallaisia itse oikeudet kasiinsa ottaneita tuomareita. Jakoivat kovaa oikeutta periaatteella p= punainen, pp= paha punainen ja
    ppp= pirun paha punainen. ppp merkitsi kuolemaa heti.

    VastaaPoista
  15. Ad -rh: - löytyy ja paljon. Osuit kysymykselläsi asiaan. Tässä tarinassa taitaa olla koko skaala - erilaisten vakaumusten miehiä, sattuman kuljettamia, kaikkea sitä väliltä, alkaen 1915 loppuvuoden patteritöistä Helsingissä, Siperiassa, Muurmannilla jne. Kuten asiayhteys osoittaa, vallankumouksellisuus saa syvällisen, vaikkei käsitteellisen pohdinnan.

    Kertoja oli etuoikeutettu ihminen, koska oli köyhyydestä huolimatta henkisesti ja ruummiillisesti vahva. Siksi vastaus oli erittäin kova työnteko ja kaupankäynti. Vasta nyt huomaan, että hän piti näitä kahta yllä yli 60 vuotta.

    VastaaPoista
  16. No samaan aikaan toisaalla:

    Bookshelf of books, there's a button on upper left corner that's the Store. They've created the new iBook Store, fully integrated with the iBooks app. Download and purchase apps right on your iPad. Top chart list, NYT bestseller list. Five of the largest publisher: Penguin, HarperCollins, Simon & Schuster, Macmillan, Hachette Boook Group. (Didn't see McGraw-Hill on that list!)

    Here's a demo. Hitting the store button is like a secret passageway. It flips around. If you've used iTunes or the App Store, you're already familiar. Prices look like they very between $7.99 and $14.99. Buying Teddy Kennedy's memoir. You can get a sample if you want, but Steve's going to tap and buy. Downloads right onto the bookshelf. "It's just so simple." Just tap if you want to read. Tap anywhere on the right fo flip forward, on the left to flip back. Drag page if you want to slowly turn the page. Go to Table of Contents and pick a chapter.

    All in one really great app. Using epub format. Most popular open book format in the world. Very very excited. Think iPad will be a terrific e-book reader for poular books and textbooks.

    ...

    VastaaPoista
  17. Kun tätä palstaa lukee, niin muodostuu kovin nopeasti käsitys siitä, että osalla lukijoista on melko suppea käsitys kevään 1918 tapahtumista. Ei siis ymmärretä kovin helposti sitä, että konflikti oli vain osa laajempaa kokonaisuutta eli Venäjän vallankumousta ja Suuren sodan jälkiselvittelyjä. Suomen itsenäistyminen ei ollut pelkästään ilmoitusasia, kuten jotkut kuvittelevat, vaan Venäjällä käydyt jatkuvat kahinat olisivat hyvinkin saattaneet osua Suomeen. Lukekaa ihmeessä esimerkiksi tsekkilegioonasta ja englantilaisten ja amerikkalaisten retkistä Venäjällä. Saattaa kummasti avartua käsitys.

    VastaaPoista