31. tammikuuta 2010

Miten puut kuolevat



Kiertelevän tiedon mukaan Saariselällä, hyvässä piilossa elää 780 vuotta vanha mänty, mutta jossain on kataja, jolla on ikää tuhatkin vuotta.

On se mänty sitkeämpi kuin ihminen.

Keskustelut Ruotsin puuvanhuksesta, Englannin marjakuusista ja Amerikan haavoista näyttävät kiertyvän kysymykseksi, mikä on puu. Korkea ikä saattaa kohdata juurakkoa tai sitten joudutaan miettimään suvutonta lisääntymistä - onko juurivesa sama puu kuin se, josta se kloonautui.

Erään ajatuskuvion mukaan kaikki maailman tai ainakin Euroopan jäkälä on samaa kasvia. Jälleen ongelma on ”sama kasvi”.

Tervaskannoista puheen ollen Paavo Väyrynen kiisti televisiossa olevansa millään lailla vanha.

Sääli miestä.

Viisaisiin puihin vertautuen ensin kasvaa rohistaan, sitten tehdään siementä ja sen jälkeen ollaan vain ja annostellaan toisillekin aurinkoa, varjoa, sadetta ja lunta. Jossain vaiheessa puulle voi käydä toisin kuin Väyryselle: se kasvaa niin isoksi ja komeaksi, että ravinteet (hiilihydraatit, ja tietenkin vesi) jaksavat nousta yhä vaivaisemmin koko rungon mitan. Kuolema alkaa latvasta, ja sitä kestää.

Puut eivät saa sydänkohtauksia, mutta syöpää niillä ilmenee. Kuten eräs kollega mainitsi runossaan, vaikka on niin paljon viisaita miehiä, toistaiseksi ei ole tavattu yhtään hullua puuta.

Tässä asiassa olen hiukan esteellinen. Voi olla, että keskusrikospoliisi on jo perässäni. Kaiteeni vieressä on koivu, joka taisi vahingoittua taloa tehtäessä 35 vuotta sitten. Varmaan 15 vuotta sitten rungossa oli ruma laikku siinä mistä tuohi oli pahasti repeytynyt, ja oli jonkun kanssa puhe, että kuolemaa se nyt tekee, tuo koivu. Ja vieressä yrittää pitkä mänty syleillä kuusta niin että se mänty vain kallistumistaan kallistuu.

Nyt epäilen arvaavani, mitä tuo koivu ajattelee minusta. En ole kostonhimoinen. En halua siitä lankkuja arkkuuni. Mutta kyllä se tuohon jää mäskäämään hiilidioksidista sokereita minun lähdettyäni, toivon mukaan kaikella kunnialla.

Kuukausi sitten näytettiin televisiossa pohjoisen japanilaisia, joilla oli vanhoja puita. Siinä tuli ohimennen esiin tuulen mekaniikka ja puun arkkitehtuuri. Tämä muuan oli kasvattanut mahtavan oksan metsään ilmestyneeseen aukkoon, ja oksa jatkoi kasvuaan, kunnes se luhistui oman painonsa alle. Puu repesi ja kuoli nopeasti.

Suomessa raiskion reunan puut ovat vaarassa, koska ne ovat tottuneet toimimaan verkostona, jota sanotaan metsäksi. Kun tuuli pääsee aukiolla keräämään kimppunsa ja käymään yhden kimppuun, tämä ei voi vastustaa, vaan kaatuu ja kääntää tappion merkiksi juurensa pystyyn.

Kuusella on paha tuulipinta-ala. Niitä on kumollaan tuossa meidänkin metsässä.

Kun puu on polkunsa päässä, sillä on vaihtoehtoja. Mänty voi kelottua, Lapissa. Sanotaan ettei kelottumista voi saada aikaan keinotekoisesti. Kelon ihmeellinen tiukkuus ja kierteisyys on loppuelämän tulosta; vinosuunnikkaan muotoiset pinnan kasvusolut jakautuvat valon ja puuaineksen kestävyyden määrääminen, ja lopputulos voi olla ihmiselle hämmentävä. Puun syyt, jotka luulisi näkevänsä suorina, kiertävät pituusakselia kuin vimmassa.

Puulla on aina syynsä.

Siinä saa kotvan päivä närettä kiertää ennen kuin asetun kelomajaan. Kerran, kun ainakin Saariselällä oli silmänkantamattomia kelottuneita metsiä, ne tarjoutuivat käyttöpuuksi. Nyt niiden kiskominen rakennustarvikkeiksi tuntuu harvinaisessa määrin ruumiinryöstöltä. Ei hautakiviäkään pidä käyttää huoneenrakentamiseen, vaikka Venäjällä sellainen tapa näyttää vallitsevan.

Puun henki on happea, kun ihmisen henki on hiilidioksidia. Puun viherhiukkaset, jotka ottavat vastaan valon, lienevät syanobakteerin eli sinilevän sukua.

Minulta kesti puoli vuosisataa ymmärtää, mikä on suomalaisen väkivaltaisuuden ja sen kääntöpuolen, eloonjäämiskyvyn tausta. Metsä.

Ei niitä ole muualla. Venäjän metsissä ei ole ketään. Ruotsissa ei ole Kemiä, Oulua eikä Jyväskylää – metsäkaupunkeja.

Lastenlauluissa ”metsämies” tarkoittaa aina metsästäjää. Suomessa se tarkoittaa aina puista elantonsa henkkivaa. Mutta metsäradiokin on lopetettu.

Terve teille, metsien miehet. (Miehellä tarkoitetaan tässä laissa myös naista.)

28 kommenttia:

  1. Kelometsän näin ainakin kerran Kuusamon Värtönkankaiden takamailla erotusaidan tapahtumahorisontissa. Eikä siitä ole vielä liikaa vuosia, luulen vasta nyt.

    Erkki on muuten taas metsissämme: retkellajossakin.blogspot.com.

    VastaaPoista
  2. - Hyvää iltaa, metsien miehet, aloitti liittojohtaja Pekka Virtanen Metsäradiossa. Tapasin kuunnella ohjelman, kuten myös sunnuntaiaamuisin Maamiehen tietolaarin. -kh

    VastaaPoista
  3. HAAPA PIRULAINEN

    Vanha metsamies opetti minulle, etta metsaloissa pitaa olla naretta, mantya ja koivua. Ei yhtaan roskapuuta! Roskapuita olivat haavat, pihlajat yms. Haapa pirulainen on vaan sen sortin lisaantyja, etta sen kurissa pitaminen vaatii jatkuvaa tyota. Haavat pitaa nylkea paan korkeudelta, ja juurivesoista nousseet taimet on parasta katkoa het kohta pois. Haapa valtaa helposti hyvaa kasvumaata ja haavasta ei makseta mitaan, kun tulitikutkin tehdaan jo muualla ja muusta aineksista. Helposti vanha haapa matanee ja rojahtaa kuolon uneen, mutta silloin on ymparistossa miljoonia uusia haavan taimia nousemassa.

    Samanlaisia uutta alaa valtaavia ovat Siperian lehtikuusi ja vainanputki. Lehtikuusta viela siedetaan ja suositaan, mutta vainaputki on tosi hankala. Ilman Ronduppia ei siita oikein selvia.

    Vanha jarea manty on komea katseltavaksi eika sita tuulet kaada, kun juuri painuu suorana syvyyksiin. Kuusen juuret leviavat maan pinnan suunnassa ja siksi kuusi kaatuu helpommin myrskyssa, ja niin etta valtava juuripaakku jaa torrottamaan vaaralliseksi pyydykseksi. Naita komeita mantyja nakee metsissa yha harvemmin, kun teollisuuden pelit ja vaehkeet haluavat kitaansa vain "riukuja" (23-27 cm kaiketi?).

    VastaaPoista
  4. PUU JA IHMINEN

    Metsamies kulkee ja katselee puiden latvoja.
    Kun latva on jo jaanyt tasaiseksi eika enaa nay moottorin vetoa, metsamies katsoo puun vanhukseksi ja poiskorjattavaksi. Enaa ei ole eloa eika kasvua riittavsti.

    Onkohan sopimatonta ajatella, etta kun ihmisen latva alkaa harmaantua, kaljuuntua tai pehmeta sisalta, se on muistutus lahelle tunkevasta sadonkorjuun ajasta?

    VastaaPoista
  5. Mikä metsäkaupunki Oulu voi olla, kun vielä sata vuotta sitten Limingan niityt alkoivat Heinäpäästä ja rakennuspuut jouduttiin ylimaista?

    Helsinki perustettiin 1550, mutta siirrettiin 1640 nykyiselle paikalleen.

    Oulu perustettiin 1605, mutta seudulla oli vilkasta kaupankäyntiä novgorodilaisten, turkujen, ruotsien ja hansaliiton poikien välillä jo kolmesataa vuotta ennen sitä.

    Kemppisen vaari nyt vaan päivän epistolassa härnää kepulaisia ja maakuntien miehiä, kun ei Eläkeläiset päässeetkään Euroviisuihin. Suren sitä minäkin.

    t. Maajussi

    VastaaPoista
  6. Hautakivien uusio käytö suomessa on tavallista. Helsingin malmin hautasmaalla työssä ollessani meille tutustumispäivänä esiteltiin Armi Aavikon Lauri Törnin, Matti Pellonpään ja Tauno Palon hautojen lisäksi mm. suuri hautakivi rovio. Ne oli peräisin lunastamattomista haudoista. Haudan ikä on 25 vuotta jonka jälkeen vuokra sopimusta voi jatkaa. Jos ei jatka kiven saa itselleen, ja jos ei ole sille käyttöä niin siitä sahataan katukiviä ja katulaattoja kaupungin tarpeisiin. Asennetaan paikaleen tietysti tekstipuoli alaspäin eli maata vasten. Vähän se alkuun hätkäytti, mutta mitäs tuosta. Kiviähän ne vaan on. Eivät sentään vainajien solisluita uusiokäytä.

    VastaaPoista
  7. Hullua sahata omaa oksaansa. Japanin puu oli hullu puu.

    Siellähän on metsää yli puolet pinta-alasta.

    VastaaPoista
  8. Euroopan puolen saduissa ja taruissa esiintyy usein metsänvartijoita ja puunhakkaajia.

    Puunhakkaajat taisivat voittaa.

    VastaaPoista
  9. Why do you write?

    Okei... me vaan vanhennutaan ja kohta ollaan vainaita. Ihan kohta, jos ei tänään, niin ehkäpä jo huomenna tai ensi kuussa, tai viimestään ensi syksynä, tai ensi vuoden aikana... lähitulevaisuudessa kuitenkin. Lupaan tulla kummittelemaan sinne Kirkkonummelle, jos vain löydän oikean osoitteen... ja siis jos näin 45-vuotta nuorempana ehdin kuolla ennen kuin arvoisa blogisti - vääräkin osoite saattaa tietysti kelvata. Lupaan olla oikein pirullinen. Tunnistat minut silmälaseista ja haavikkomaisesta pukinparrasta. (Lupaan myös olla selvin päin - tai ainakin melkein). Stondiksesta en mene takuuseen.

    Mutta sitä ennen ehdimme ehkä haaveilla naisista - vai etkö enää jaksa innostua sellaiseen. Minä nyt kuitenkin autuuttani taidan siihen silloin tällöin sortua. Vintage porn on aika hyvä haku.

    Siis kun miehellä ei yleensä ottaen tarkoiteta naista koskaan. (Tulkinta ei ole sama asia kuin tarkoitus). Metsien nainen on tietysti se Maureen O'Sullivan - http://www.youtube.com/watch?v=CJuEqjiGi4o

    Jo äitini käytti sukkanauhoja - ehkä muistat, vai muistatko - sellaisia metallisia jousimaisia kapineita, niissä oli muistaakseni vaaleanruskeat guttaperkkapäät.... taipuisat, metallin harmaat kapineet - löysin niitä useimmiten lattialta kylpyhuoneen läheltä.

    http://www.youtube.com/watch?v=SgtvDl12Xh0&NR=1

    Sukkanauhat kiihoittavat minua edelleen enemmän kuin sukkahousut... tosin perseen ja tissien kanssa menee aika tasan.... siis mieluummin lihaa kuin luuta...

    Mutta kenelle tämän kirjoittaisit?

    In My Craft or Sullen Art

    In my craft or sullen art
    Exercised in the still night
    When only the moon rages
    And the lovers lie abed
    With all their griefs in their arms,
    I labor by singing light
    Not for ambition or bread
    Or the strut and trade of charms
    On the ivory stages
    But for the common wages
    Of their most secret heart.

    Not for the proud man apart
    From the raging moon I write
    On these spindrift pages
    Nor for the towering dead
    With their nightingales and psalms
    But for the lovers, their arms
    Round the griefs of the ages,
    Who pay no praise or wages
    Nor heed my craft or art.

    Olisiko hyvä vastaus, että tarpeeseen?

    VastaaPoista
  10. Hieno juttu taas kerran Jukalta. Aamun Hesarissa pohditaan miten paperimedian tulisi tulevaisuudessa toimia, jotta saataisiin rahat pois muiltakin kuin lurjuksilta. Paljon puita säästyisi, jos rohkeita päätöksiä tehtäisiin ja siirryttäisiin edes kertakäyttötuotteissa, kuten päivän lehti sähköiseen formaattiin.
    Suurin osa kirjoistakin kuuluu samaan kategoriaan. Bibliofilia on luku erikseen.
    eReaderin parhaita ominaisuuksia on muuten kirjasimen koon vaihtomahdollisuus.
    Kirjailija, joka julkaisee eKirjan saattaa saada jopa 75% kirjan tuotosta! eKustantamon perusataminen ei liene kovin kummoinen juttu. Kumma kun ei Jukkaa kiinnosta?

    Muuten Jyväskylä muuttui varsinaisesti metsäkaupungiksi vasta tämän vuoden alusta, kun se liitettiin maalaiskuntaan. Siihen saakka se oli niitä harvoja maamme kaupunkeja, jotka väentiheyden puolesta täyttivät kaupungin määritelmän.
    Metsäläisiä täällä on kyllä asunut todistettavasti ainakin runsaat kolme vuotta.

    VastaaPoista
  11. Tuli mieleen tuttu laulu, jossa sekä sanat että sävel ovat tosi komeat:

    "Terve metsä, terve vuori, terve metsän ruhtinas! ..."

    VastaaPoista
  12. Myös Helsinki on kaupunki metsässä, meren äärellä. Metron ikkunasta voi nähdä syksyisin Herttoniemessäkin mustikoita kypsymässä radan varressa.

    Metsä on ollut aina suomalaisille turvapaikka, jonne on paettu vihollista. Kaupunkeihin ei tarvinnut rakentaa muureja. Puiden paljous suojeli. Muualla Euroopassa ihmiset pelkäävät metsiä.

    Puihin kiintyy. Minulla on ikävä entisen asuntomme ikkunasta näkyneitä mahtavia puistolehmuksia, varsinkin erästä parsakaalin muotoista yksilöä, joka eli eri tahtiin kuin muut puiston puut.
    Olen miettinyt sitä, kuinka kauan voivat puistolehmukset elää.

    http://blogisisko.blogspot.com/2007/05/kuinka-kauan-voi-lehmus-el.html

    VastaaPoista
  13. Jukka,

    Metsäradio tulee edelleen Yle Suomelta maanantaisin klo 19 ja risat.

    VastaaPoista
  14. Muistan, kun pikkupoikana minua nauratti kun Lasse Liemola (eihän se Kai Lind ollut?) lauloi että "ase kourassa metsähän käyn"...

    Kyllähän se hyvin kouraan mahtui.

    Myöhemmin, noin 1/2 vanhempana edellisestä, ammuin isän Nagaanilla lippaallisen (siis 7 kutia) yhteen paksuun koivuun. Noin puolet kudeista osui, noin puolet meni ohi. Se oli kevättä. Ja samperi, että koivu valui mahlaa...

    Ps. Sain tästä n. 40 vuotta ehdonalaista. Eli sen ajan olen soimannut tapahtumasta itseäni.

    VastaaPoista
  15. Ad Omnia: - metsäkaupungeilla tarkoitin myös kaupunkeja, joiden elinkeino on metsä, Oulun kohdalla metsäntuote terva. Ruotsin puolella vastaava on kai nimenomana Sundsvall. Jyväskylän seudusta on oikein tarinoita, kun Pohjois-Päijänteen puusta alettiin maksaa oikein rahaa.

    VastaaPoista
  16. Ad Omnia: - erikoisia puita kuvin ja selityksin, kuten käärmemänty ja ties mitä löytyy metsäntutkimuslaitoksen saitilta
    http://www.metla.fi/julkaisut/mt/670/manty.htm

    VastaaPoista
  17. Metsästä elinkeinona: Kankaan paperitehdas, Kaipolan tehtaat, Lievestuore. Kunnioitettavia sinänsä, mutta keskisuomalaiset isotelleet liikaakin verrattuna Imatra-Lappeenranta-akseliin tai Kymenlaakso-Kotkaan.

    VastaaPoista
  18. Terve tervehyttäjälle!
    Anonyymi on oikeassa: Kemppinen on nyt päivän epistolassa, mutta se epistola on mielestäni ministeri Anttilan metsälakiesitys, jossa metsänhoidon kontrolli kiristyy vastoin aiempia lupauksia. Siis avohakkuuvaateet jatkuvat.

    Männistön saunan takana ojenteleva mahtava Baukis on alkanut kasvattaa vesoja. Ensi kesänä istutan viereen pikku Filemonin kasvinkumppaniksi. Sellainen metsien mies minussa elää.

    "Viisaisiin puihin vertautuen ensin kasvaa rohistaan, sitten tehdään siementä ja sen jälkeen ollaan vain ja annostellaan toisillekin aurinkoa, varjoa, sadetta ja lunta."
    Tähän jäin: mieleenjäävä ja mieluinen ohje sen jälkeen -vaiheeseen.

    VastaaPoista
  19. Mikko L:

    Se ase kourassa kulkeva oli laulusta "Lapin poika mä oon juurta noitain..." Ja siinä Jouni joutui kesken suutelon tai muun homman lähtemään; "ase kourassa jahtiin mun sai..." Olisiko kuulunut susien ulvontaa tai jotain. Korjatkaa, jos muistin väärin.

    "Sotakamreeri"

    VastaaPoista
  20. Minä olen metsäihminen.
    Viihdyn metsässä.
    Joskus, kun ollaan ulkomailla, vaimo vie minut vasiten paikalliseen metsään, jättää sinne ja tulee hakemaan sovitun ajan päästä.

    VastaaPoista
  21. Hyvät ihimiset!
    Mostin leviät mettäsukset, porkat ja hiihtosaaphat. Nyt oon trompinu kotomettää risthin rasthin ja kattellu ireaalia larun paikkaa. Alakaa olla valamista. Samalloon purotellu tykkylumia pikkukuusista, kun ne raukat aiva nääntyy taakkansa ala. Kyllon nautinnollista ponnistella ja hiota umpihanges. En pysty kuvittelhon, jotta ajaasin autolla konetlarun äärhen viiren sentin (cm) klipsuvien suksien kans. Saa nähärä, koska tuloo seuraava oikia talavi täs lämpeneväs mailmas. Terv. Lissu

    VastaaPoista
  22. Lammin Ronnissa, Pääjärven rannalla, kasvoi vielä 60-luvulla pohjoismaiden suurimmaksi mainittu kuusi. Neljän miehen piiri tarvittiin sitä halaamaan, jotta kädet ylsivät sen ympäri. Sittemmin metsäviisaat havaitsivat sen olevan ympäristölleen vaarallinen ja se kaadettiin.
    Ei annettu vanhuksen edes rauhassa kuolla.
    Siitä on jo puoli vuosisataa, kun kävin puun juurella. Mahtava ikikuusi veti puheliaan poikaporukan hiljaiseksi.
    Kuusta kuullut Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  23. Viikko sitten keskustelin lumikuormaisista männyistä. Toivoimme kunnon karistusta ennen kuin nuoskaantuva tykky katkoo oksia. Meikäläiset männyt ovat suoria ja pystyjä tykkylumen vuoksi. Etelän männyt kuten Pinus pinaster, rannikkomänty, ovat vinoja ja käyriä. Niitä etelän ihmiset polttelevat kuumina kesinä.

    Kerran Portugalissa näin komean mäntymetsän alkavan kohta rantapenkan päältä. Suomalaismetsän villinä ehdotin naiselleni retkeilyä siellä. Hän kauhistui. Metsään ei pidä mennä! Kun minä-fenni tunsin metsän omaksi ympäristökseni, jossa olisin turvassa niin ihmisiltä kuin jumalilta kuten viisas herra Tacitus sanoi, hän Välimeren ihmisenä viihtyi paisteisella campolla ja kivisellä vuorenrinteellä vuohilauman kuvat verkkokalvossaan. Liplatuksesta metsäisellä järvenrannalla hän ei tiedä mitään. Pahoitteluni!

    VastaaPoista
  24. Lähtekäämme metsän kohtuun, veljet.
    Siellä pyllyilkäämme.

    VastaaPoista
  25. Suomessa kohtaavat puidenkin suhteen itäiset ja läntiset vaikutukset: mänty on levinnyt tänne lännestä, Norjan rannikoilta jääkauden jälkeen, kuusi kaakosta Ukrainan arojen suunnasta niin kuin valtaosa täkäläisestä kasvillisuudesta ja eläimistöstä.

    Koivu taitaa kuitenkin olla alkuperältään "suomalaisin" puu.

    VastaaPoista
  26. Mänty lännestä? Tämä onkin minulle uutta tietoa.

    Luonnontieteellinen museo kertoo asian näin:

    "Puiden arvellaan saapuneen Suomeen lähinnä kaakosta ja idästä. Ensimmäisinä pioneeripuina saapuivat koivut, joita aluksi edusti vain vaivaiskoivu. Oikeita koivumetsiä syntyi vasta myöhemmin. Nämä koivumetsät olivat valoisia ja niissä oli runsaasti aluskasvillisuutta. Koivuvaihe loppui Etelä-Suomessa noin 9 000 vuotta sitten.

    Koivua seurasi mänty. Syntyi toinen metsävaiheemme, mäntymetsät, joissa kasvoi myös koivua ja myöhemmin leppää. Leppä, haapa, pähkinäpensas, jalava ja tammi saapuivat Suomeen samoihin aikoihin.

    Mäntymetsävaihe päättyi Etelä-Suomessa noin 8 000 vuotta sitten, jolloin Etelä-Suomessa alkoi rehevien lehtometsien aika. Metsissä kasvoi koivun, lepän, männyn ja haavan ohella runsaasti jaloja lehtipuita: pähkinäpensasta, tammea, jalavaa, lehmusta ja saarnea. Niiden levinneisyysalue ulottui pohjoisemmaksi kuin nykyään.

    Ilmasto alkoi viilentyä noin 5 000 vuotta sitten. Samalla metsänraja perääntyi. Etelä-Suomessa jalojen lehtipuiden osuus alkoi pienentyä ja mänty runsastua. Kuusi alkoi levitä idästä Suomeen noin 5 500 vuotta sitten. Se saavutti länsirannikon noin 3 000 vuotta sitten ja Pohjois-Lapin samoihin aikoihin.

    Viimeisen parin-kolmen vuosituhannen aikana metsämme ovat muuttuneet havupuuvaltaisemmiksi. Tammisekametsiä on enää ainoastaan Lounais-Suomessa ja muu Suomi kuuluu havupuuvaltaiseen boreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeeseen."

    VastaaPoista
  27. Anonymi:
    Eiköhän tuo runosi ole Florence Nightingalelle? Kauniille, hyvää tahtovalle joka sai sodan väistymään sinun avullasi. Olit kappale luontoa siinä välissä.

    VastaaPoista
  28. Tulen häntään vielä...
    Lapin poikaa ei laulanut Liemola eikä Lind vaan Matti Heinivaho.
    " Pedot julmat vei tokkani rauhan,
    ahma, ilves ja hukkakin kai,
    kesken iltamme kauniin ja lauhan,
    ase kourassa jahtiin mun sai." (ulkomuistista vedettynä)
    pekka s-to.

    VastaaPoista