7. joulukuuta 2009

Patriotismi



(Kuvassa omaa heimoani – perhe, samasta isästä ja äidistä. Perheenpää kameran takana. Kyllä, kaksosia oli kolmet.)

En malttanut olla eilen kokeilematta, miltä näyttävät blogissa julkaistuina todella epäasialliset mielipiteet. Tarkoitus oli lukijoiden tunteiden loukkaaminen.

En liioin ymmärrä blogeihin ja kolumneihin liitettyä ajatusta, siis sitä että tarkoituksena olisi mielipiteiden tai päähänpistojen esitteleminen. Tarkoituksena on lukijoiden mielipiteiden häiritseminen päähänpistoilla.

Niinpä palaan nyt isänmaallisuuteen ja sanon selkeästi, mihin itsenäisyyspäivän juhlinta antaa aihetta, ja kirjoitan tämän ennen kuin katson pahemmin eilisen kirjoituksen kommentteja.

Kun Suomi sai valtiollisen eli ulkoisen itsenäisyyden vuonna 1917, se pani samalla jäihin ihmisten sisäisen itsenäisyyden.

Isänmaallisuus opetettiin mahdollisimman epäitsenäisenä esimerkkeihin, malleihin ja käskyihin sopeutumisena. Lisäksi puheet ja asenteet oli sorvattava annetun mallin mukaisiksi.

Siksi itsenäisyyden aikamme on täynnä onttoa retoriikkaa, ja arjen itsenäisyys on jäänyt kovin vähälle.

Sodista Linna sanoi olennaisen. Miehiä ja naisia ei useinkaan eikä pahastikaan kiinnostanut isänmaallisuus puheiden tai pappilan ilmaisemassa muodossa. Talvisodan henki oli ”Tästä kun nyt ei kerta kaikkiaan tulla!” Hyvin monet taistelijat ottivat itseensä Neuvostoliiton menettelyn.

Arjen isänmaallisuus on äärettömän helppo ilmaista. Tavallisissa, tärkeissä asioissa kukaan ei tule jeesaamaan. Meidän on hoidettava asiat itse.

Tämä alkaa sängyn sijaamisesta ja sukkien vaihtamisesta ja päättyy tieteen ja taiteen rahoittamiseen.

Hyvin suurta itsenäisyyttä ja vapautta olisi mennä metsään piiloon ja yrittää tehdä kaikki mahdollisimman itse. Se on kuitenkin ajatusvirhe. Gandhin askeesi ja yksinkertaisuuden kultti tuli kalliiksi – pelkästään erilaisia apulaisia ja palvelijoita tarvittiin vähintään neljäkymmentä, jotta hän olisi saanut kutoa kangasta lannevaate verhonaan. Ongelma oli erikoisen piinallinen ulkomaanmatkoilla.

Jokainen tarvitsee ryhmiä, ja ryhmät tarvitsevat isompia ryhmiä. Osa verkon solmuista on itse solmittamissa, osan olemme perineet emmekä voi vaikuttaa niihin.

Se on arvostuskysymys, mutta Suomi-niminen ilmiö on välttämätön. Sen jatkuvan olemassaolon vuoksi on uhrattava yksilöitä, myös itsensä, ellei muu auta. Tämä on arkinen tosiasia, jonka yksi perustelu on kielen ja yhteisen muistin välttämättömyys elämässä.

Tuollainen ryhmä, kuten Suomi, on välttämättömästi ristiriitainen, mutta monissa tapauksissa etumerkit kumoavat toisensa. Siksi patriotismi on myös kanssakulkijoiden hölmöilyjen sietämistä ja omista poikkeavien toimintamallien puolustamista.

Hupsutteli on aina paikallaan. Saa suomalaisia väittää eteviksi, vaikka ei sellaisen mittaamiseen mitään keinoja ole.

Stereotypia on hyödyllinen väline. Linna on sirotellut ”Tuntemattomaan” epätodennäköisen määrän murrealueita ja niihin liittyviä stereotypioita, kuten kaksi tyhmää ja ylpeää pohjalaista. Tämä on kirjallinen keino. Ei tarvitse selittää kaikkea juurta jaksain eikä pohjustaa eikä kehitellä.

Kun näyttämölle tuodaan pappi – tai villapaidan alta näkyy tietyn tyyppinen kaulus, ei tarvitse enää osoittaa, että tuo tyyppi saattaa hyvinkin suhtautua kärsivällisesti toisten sekoiluun ja lisäksi uskoa Jumalaan.

Nyt elinkeinoelämä on unohtanut, että isänmaallisuus on vaikuttava voima. Kaikkialla maailmassa heimokuntaisuus kytkeytyy vastavuoroisuuteen. Tyhmät sanovat tämän vaikeasti, puhuvat ”interaktiivisuudesta”.

Kun tapaa maailmalla suomea puhuvan, tätä tuskin menee ensi töikseen vetämään turpiin, vaan päinvastoin kysymään, mistä päin maata ja kenen poikia sitä sitten ollaan. Sodista on näitä tarinoita. Tuntematon luutnantti saa helsinkiläiset sotamiehet töihin rähähtämällä jotain slangia käyttäen ja esimerkiksi epäillen rööperiläissukuisia taparikollisia böndeltä tulleiksi.

Niin-pä, sanoo Raid. Uusi testamentti on painettu ja selitetty katukielellä, mutta en ole vielä kuullut alatyylistä patriotismin julistusta.

Täytyisi varman kirjoittaa. Tai ”kaveria ei jätetä" on sellainen. ”Kaveri” oli taannoin moitittavan puhekielinen sana. Taustalla lienee venäjän puhumista tarkoittava sana ”gavarit”– kaveri on sellainen, joka ymmärtää puhetta. Hyödyllinen ominaisuus.

21 kommenttia:

  1. Muistelen näistä blogeista lukeneeni, että blogistin äidin suvussa on näitä kaksosia kolme paria, joten kuva on sitten Kauhavalta. Ulkonäön perusteella arvaan Kemppisen äidin olevan tuon takarivissa olevan tytön, jonka edessä on pikkupoika. Mutta kovasti Kemppinen muistuttaa myös kuvan naista ; isoäitiään, katsokaa vaikka: kuvitelkaa emännälle parta ja silmälasit niin näky on valmis. Kemppinen hameessa!

    "Kun Suomi sai valtiollisen eli ulkoisen itsenäisyyden vuonna 1917, se pani samalla jäihin ihmisten sisäisen itsenäisyyden.

    Isänmaallisuus opetettiin mahdollisimman epäitsenäisenä esimerkkeihin, malleihin ja käskyihin sopeutumisena. Lisäksi puheet ja asenteet oli sorvattava annetun mallin mukaisiksi."

    Kyllä se ihmisten sisäinen itsenäisyys kahlittiin jo aiemmin, ehkä jo silloin kun suomalaiset käännytettiin kristinuskoon. Toisaalta suomalaisilla täytyi olla oma keskinäinen hallintokulttuuri keskenään jo ennen sitä ja yhteistyö vaatii sopeutumista henkilökohtaisten vapauksien suhteen.

    Että ei se henkilön kannalta sen itsenäisempää ollut se Ruotsin tai Venäjän alamaisena oleminenkaan. Oma valtiollinen itsenäisyys vain muutti hieman ikeen paikkaa niskassa, mutta samalla lailla piti olla nöyränä kruunulle ; valtaapitäville.

    Enemmän kuin "kaveria ei jätetä" on itsenäisyys sitä että "herroja ei jätetä".

    VastaaPoista
  2. Toiselle anonyymille
    Minun melko varma arvaukseni: Tyttö, jonka edessä on pikkupoika, on Jukan tuleva kummi. Keskimmäinen polkkatukkainen tyttö Jukan äiti.

    VastaaPoista
  3. Suokaa anteeksi, vaikka anonyymi olenkin, niin "Kemppinen hameessa" on Maajussin kommentti, allekirjoitus jäi!

    -Maajussi-

    VastaaPoista
  4. Olemmeko me muka ainoa kansa, jonka patriotismi on onttoa retoriikkaa ja pontevaa pönötystä?

    Millaisia ala- ja katutyylisiä patriotismin julistuksia on muualla maailmassa - Ruotsissa, Venäjällä, Ranskassa, USAssa, Kiinassa, Pohjois-Koreassa?

    Onko niillä edes Tuntemattoman kaltaista tuhannella kirosanalla höystettyä ja myöhemmin kanonisoitua isänmaallista korkeaa veisua? En totisesti tiedä, mutta rohkenen epäillä.

    Suomalaiset - keitä he sitten ovatkaan - ovat jalat maassa elävää ja todellisuuden tajuista väkeä. Herrojen kotkotuksia kyllä kuunnellaan, mutta ei uskota. Kun herran katse välttää, vino hymy valtaa suomalaisen jätkän naaman.

    Kuvaava esimerkki on Linna itse. Kun hän sai Päämääränsä julkaistua, tehtaan johtaja tuli onnittelemaan ja kehaisi ylevästi kuinka mahtavaa on että heidän yhteisössään on nyt oikea kirjalilija, taiteilija.

    Kun partuuna poistui, Linna vilkaisi työkaveriaan - "taiteilija... saa... tana" - ja hytkyi pidäteltyä matalaa naurua.

    VastaaPoista
  5. ONTTOA RETORIIKKAA

    1920/1930 luvun isänmaalliseen retoriikkaan kuului, etta suomalaisen miehen kuului ihannoida ja haluta sankarikuolemaa.
    Suojeluskunnassa opetettiin, etta monttuun pitää kuolla. -- Äyräpäässä 1944 tätä toteutettiin!

    Vammelsuussa 1944 oli riittavasti tervejärkisiä suomalaisia, jotka jattivat asemansa ja painuivat tuhatmaarin läheiselle suoalueelle ja kohti Viipuria. -- Itse olen saanut armeijassa sodankäyneiltä kaupopartiomiehiltä koulutuksen, jonka ydin oli " Tehtavasi on pitää miehet hengissä ja tuoda osastosi hengissa keikalta takaisin ".

    Eli lumeretoriikan lävitse Suomessa on pääosin terve järki voittanut. Aika kummallista!? ---
    Minulle suurinta isänmaallisuutta ja patriotismia on tämä tervejärkisyys, puhutaan sitten juhlapuheissa mitä puhutaan!

    VastaaPoista
  6. Siis onko niin että suuryrityksellä, vaikka kuinka maapalloistuneella, pitää olla jokin ydin, jonka perustaksi isänmaallisuus on toisaalta outo, mutta toisaalta muutkin vaihtoehdot, kuten ahneus, ovat sangen ongelmallisia, kuten elävä todellisuus on niin raadollisen kirkkaasti osoittanut ilman kirjallisuuden tulkintaakin, ja ydinnöttömyys viimeisenä vaihtoehtona näyttää johtavan johonkin päämäärättömään tilaan, jossa yritys haihtuu lopulta maapalloistuneen talouden epämääräiseen usvaan, joka peittää alleen myös sen kenelle jää kaikki se mitä on joskus syntynyt, ja kenelle soivat kellot, ja kenen ullakolta löytyvät picassot, josta kaikesta voisi ehkä päätellä että isän ja äidin henkistynyt maallisuus on mahdollisista vaihtoehdoista ja maailmoista kestävin ja kestettävin myös sellaisille suurille yrityksille kuin kansakunnille ja kaikille niille jotka kokevat olevansa siihen osallisia?

    VastaaPoista
  7. Olen mietiskellyt radiolähetysten vaikutusta suomalaisten asenteisiin ja omaan kuvaan itsenäisestä Suomesta.
    Koululaitoksellakaan ei tainnut olla niin suurta merkitystä ajatusten muokkaajana 20- ja 30- luvuilla.
    Tuskin Talvisotaakaan olisi kestetty, jos Yleisradiolähetykset olisivat alkaneet vasta vuonna 1936.

    VastaaPoista
  8. Minua on aina vaivannut kun itsenäisyytemme muoto ja sisältö on sekoitettu. Siis "Suomi on vapaa maa" kajahtelee hiekkalaatikoilta laittomien lakkojen esikuntiin parahduksena siitä, että meidänpä toiminnan vapautta eivät huoltajat tai työnantajat rajoittele. Luulen, että juhlisimme itsenäisyyttä, vaikka meillä olisi diktatuuri. Vai? Olisiko sittenkin niin, että juhlat kyllä olisivat, mutta juhlijat olisivat toiset. Eilen tuttuja ja sukulaisia Linna-kutsusta kadehtiessa juolahti mieleen klassinen eläintarhavitsi: kummat ihmettelevätkään enemmän toistensa outoutta, hikoilevat turistit vai täysihoidokkieläimet? Kyllä itsenäisyyspäivän ilo taitaa olla kansallamme vähintään yhtä iso kuin "hallitsevalla luokalla". Veronpalautusten perinteinen maksatus ennen juhlia vähän huvittaa, mutta sille on luonteva selitys (verotus valmistuu oman logiikkansa perusteella lokakuussa). Itsenäisyyden omistamista lisää se, että juhla-alttari ei ole Senaatintorin tai Kauppatorin laidoilla, vaan useimpien kotona, sankarivainajien surukehyksisissä muistikuvissa.

    VastaaPoista
  9. "En malttanut olla eilen kokeilematta, miltä näyttävät blogissa julkaistuina todella epäasialliset mielipiteet. Tarkoitus oli lukijoiden tunteiden loukkaaminen."

    Tämä tarkoitus jäi sitten täyttymättä, koska suurin osa kommentoijista ei ehtinyt loukkaantumaan kiireisen hännänheilutuksen ja kovan perässä hiihdon takia.

    Ja kyllä suomalaisten isänmaallisuus on aika hiljaista sellaista vailla minkäänlaista retoriikkaa.

    Esim. USA:n, tuon omasta mielestään valitun kansan, isänmaallisuuden edessä suomalainen nostelee vaivaantuneena jalkojaan ja katselee kattoa. Samoin sveanmammat joen toisella puolen nostelivat isännänviirejään ja toivat isänmaallisuuttaan ja tietysti paremmuuttaan kovasti esille.

    Isänmaallisuuden ontto retoriikka on ehkä jäänyt mielen päälle Kemppiselle hänelle niin rakkaasta kansakoulusta.

    Selaillessa 1950-1960-luvun kansakoulun oppikirjoja (lähinnä äidinkielen) sivuilta tunkee sellainen isänmaallinen paatos notta pois tieltä. Runon runon jälkeen, kertomus kertomukselta isänmaallisuuden ylistys voimistuu läheten jopa sen vaarallisinta ja ylintä potenssia eli nationalismia.

    Nykyään oppikirjoissa isänmaallisuutta saa etsiä suurennuslasin avulla; suurin huoli koulutusviranomaisilla taitaa olla se, túlevatko vähemmistöjen oikeudet turvatuiksi myös oppikirjoissa. Nehän ne tärkeitä ovat!

    Ns. oppikirjojen heteronormatiivisuus huolestuttaa kovasti isänmaamme sorrettuja vähemmistöjä.

    Vielä. Suomi-ilmiöllä Eput tarkoittivat kyllä Kiina-ilmiötä.

    VastaaPoista
  10. Anonyymin todellinen helmi Kemppisen pohjalta joka tulee elämään:
    -Ennen sanottiin että kavereita ei jätetä, nyt sanotaan että herroja ei jätetä.

    VastaaPoista
  11. Minun isänmaallisuuteni sai kovan kolauksen
    kun Suomi voitti lätkän maailmanmestaruuden ja roskaväki valtasi kadut.
    Sen jälkeen "Maamme" on tuonut aina mieleeni tuon kadulla mölyävän massan.

    VastaaPoista
  12. ”Tästä kun nyt ei kerta kaikkiaan tulla!” Siinä se on kiteytettynä Talvisodan henki. Ei Rokan Antti ollut fiktiivinen henkilö. Enemmän sillä (oliko se nyt Pylkkänen, sen esikuvan nimi?) niitä hankeen ammuttuja vihulaisia oli kuin Edvinin leffassa. Lahtinen/Sinisalo piti myös paikkansa ja varmasti tiesi miten sukulais-kommunisteja oli Stalin "isänmaassa" kohdellut. Ja ettei senmoinen "ryssiminen" Suomeen sopinut. Ja että teki isä-aurinkoinen hyökkäämättömyys-sopimuksen Aatun kanssa, perkele! Ja vielä röyhkeä, törkeä naisten ja lasten pommittaminen, ilman varottamatta! Kesken pyhäpäivää, perkele! Siitä se henki tuli, "ettei tästä ny tulla!"
    Muistan vuonna -90, kun Saddamille sanottiin moneen kertaan, että "elä mene sinne Kuwaitiin, se on itsenäinen valtio!" Nii meni vaa! Ja olin ihan sitä mieltä, vaikken jenkeistä oo ikuna tykänny, että oikein oli, kun sille näyttivät!
    pekka s-to.
    P.S. Minua et ainakaan onnistunut loukkaamaan.

    VastaaPoista
  13. Olisko patrioottisuudella uudistumisen paikka. Ettäkö mistä maasta - no Tellukselta.

    VastaaPoista
  14. Ongelmahan on siinä, että olemme pieni eriskummallinen, muulta maailmalta unohtunut ihmispopulaatio, joka asuu kaukana arktisella alueella syrjässä kaikesta omituista kieltään mongertaen - mutta joka siitä huolimatta kuvittelee olevansa maailman napa, jota muut tarkkailevat silmä kovana.

    Sitten meitä hävettää kaikki - mölyvätä massat kadulla, kiihkomielinen patriotismi, syyllisyytemme kaikkiin sotiin ja ilmastonmuutokseen, luontoa tuhoava elintapamme, kauhea imperialismimme, neekerien sortomme, kielipuolet poliitikkomme...

    Mitäpä jos vaan lopettaisimme vouhotuksen?

    VastaaPoista
  15. Automonttööri Akulta on auto päässyt putoamaan mutta Kallella ja Paavolla on tuo minullekin tuttu nukke kainalossaan. Meillä pojilla oli silloin kaunis tapa autella sisariamme ja hoitelimme nukkeja heidän puolestaan ... silloin ... ennen ... oikein kauan sitten. - ur

    VastaaPoista
  16. Kansainvälisen suuryrityksen tehtävä on tuottaa maksimaalista voittoa yrityksen johdon ja historillisen omistajataustan omaaville henkilöille riippumatta kulloisesta omistuksesta.

    Suomalaistaustainen, - johtoinen ja -lähtöinen yhtiö kuten Nokia toimii oikein ja sisällökkäästi ainoastaan maksimoidessaan suomalaisten vaurastumista riippumatta siitä millä tavoin yhtiössä enää vaikuttaa suomalaisuus: joko maksimoidaan suomalaisen johdon palkkioiden osuutta, Suomen valtion saamaa verokertymää, suomalaisten työläisten työpaikkoja tai sitten suomalaisten omistajien voittoja - aina sen mukaan missä maksimoidaan omien voitot. Ulkomaalaisten tarkoitus yrityselämässä on toimia kuorrutuksena, assimiloitavana aineksena (suomalaistetaan) tai pelkästään nyljettävänä voiton tavoittelussa. Vain omat ovat jotain, amerikkalaiset, britit, ranskalaiset, sakemannit, kiinalaiset, ruotsalaiset, ovat goyim. Epäihmisiä.

    Näin toimivat kaikki kansainväliset yhtiöt.

    VastaaPoista
  17. Hiukan kiusaantuneena ulkosuomalainen itsenäisyyspäivänä laulaa maammelaulua pikkujoulussa PO-joen laakson pikkukylän entisen kommunistisen puolueen piiritoimiston salissa.
    Katsoo naapurin liikuttumista ja pohtii olisiko pitänyt kuitenkin laulaa se Varpunen jouluaamuna, jotta olisi aidot helmet herahtaneet poskille.

    VastaaPoista
  18. Addendum: Heikki Pihlajamäelle täsmentävä ja pahoitteleva kommentti ao. päivän kohdalla.

    VastaaPoista
  19. ad "kuten ahneus"
    Eihän se voi täydellisen kilpailun oloissa mitenkään menestyä. Ahneempi tekee vielä halvemmalla kunnes katteet katoavat ja syödään joskus ansaittua kantavarallisuutta. Ja kumpi on ahneempi - ostaja, joka ei halua maksaa mitään vai myyjä, joka haluaa päästää henkilökuntansa myös lomalle ostajan kustannuksella.
    Kun patrioottisuudesta puhutaan, niin sodissa pärjättiin juuri sillä, että taistelija ei vedonnut TES:iin etulinjassa. Sitä auttoi tieto, että vihollinen vie työpaikan, jos ei tee korvauksetta ja nurkumatta ylitöitä. (Rokka ei ymmärtänyt korkeakulttuurista mitään. Vihoitteli vain estetiikkaa harrastaneille upseereille(kiviä polkuloihe reunaan...).)

    VastaaPoista
  20. Jukka Kemppinen: "Siksi itsenäisyyden aikamme on täynnä onttoa retoriikkaa... "

    Ehkä se on teidän yliopistoväen etuoikeus. Meitä tavallisia sontiaisia asia tuskin niin paljon vaivaa. Emme me menetä yöuniamme "globaaleista haasteistakaan" emmekä "alati pahenevasta ilmastonmuutoksestakaan". Ne ovat lähinnä ns. paremman väen kotkotuksia.

    VastaaPoista
  21. Linna pani Leppäsen Preetin sanomaan tyttärenpoikansa (ja papin pojanpojan) sankarihautajaisissa asian just niin kuin se on:

    ”Se on rauhan aikana niin kuin paremman väen asia toi isänmaa, mutta sodassa passaa sitten vähän huonommankin koittaa”.

    VastaaPoista