4. marraskuuta 2009

Kuva-ateriat



Elokuvaharrastukseni alkoi talvella 1945 ja loppui syksyllä 1976. Alkua en valitettavasti muista, mutta äitini tiettävästi imetti minua äidinisän elokuvateatterissa, permanto, toinen penkkirivi takaa luettuna. Vieressä istui hänen äitinsä eli Elli-mummo, musta ulsteri yöpaidan päällä ja kutoi.

Taitavia rouvia. Molemmat hallitsivat vahvistetun kantapään kavennuksen ja keskeiset oikein-nurin –neuleet elokuvateatterin pimeässä eli katsomatta. Asiasta tehdyn muistiinpanon mukaan ensimmäinen elokuvani olisi ollut Disneyn ”Bambi”. Lieneekö osoittautunut liian jännittäväksi, koska taju meni.

Pitää paikkansa, ettei maalaispitäjissä tainnut olla ainuttakaan muuta elokuvateatteriksi suunniteltua tilaa kuin tämä ”Kolmio”. Kuten kuva osoittaa, kysymyksessä oli komea 30-luvun funkis. Arkkitehtinä oli Aarne Ervi.

Talo on hävitetty, ja sen paikalla on halpahalli. Tiloja ei pidetty kulttuurihistoriallisesti arvokkaina.

Elokuvateatteri Kolmiossa esitettiin yleensä kaksi filmiä viikossa, maanantaista torstaihin ja perjantaista sunnuntaihin. Useimpina, ellei kaikkina päivinä oli erikseen seitsemän kuvat ja yhdeksän kuvat. Konehuoneen generaattori hurahti käyntiin ja tasasuuntaaja alkoi hehkua kello 18.40. Projektori oli Ernemann. Myöhemmin hankittiin toinenkin projektori ja aikanaan 50-luvun lopulla Cinemascope, jonka linssi oli violetti tai pinkki, anamorfinen.

Kävimme tietysti katsomassa kaikki elokuvat, jotkut kahteen kertaan. Siitä kertyy hyvinkin sata elokuvaa vuodessa.

Sellainen sana kuin ”taide” ei käynyt elokuvan yhteydessä mielessäni, mutta toisaalta muistan oudon hyvin eräät sittemmin taiteellisiksi osoittautuneet elokuvat. Kotimainen vuokraaja – luulen että se oli Kove-Filmi – harrastivat kytkykauppaa. Jos halusi nähdä Silvana Manganon tissit eli elokuvan ”Katkeraa riisiä”, maalaisteatterin oli tilattava myös toisarvoista sälää, kuten ”Polkupyörävaras” tai ”Tie”.

Miksi muistini on mustavalkoinen? Värielokuvia oli ja ”Technicolor” oli tuttu logo – muistan paljon tekstejä, koska toimin simultaanitulkkina kavereille ja hidaslukuisemmille esittämällä kuvatekstit puoliääneen. Kuitenkin esimerkiksi ”Sheriffi” (High Noon), jota en lukisi mielielokuviini tietyn melodramaattisuuden vuoksi, muistuu kuvina. Ja Dimitri Tiomkinin nimisävelmä oli ”Kolmiossa” äänilevynä; levyjä soitettiin ennen näytännön alkua.


Helsingissä jouduin kansansivistystyön kurssille; tuleva vaimoni oli nimittäin minua vanhempi ja sivistyneempi. Elokuva-arkisto ja Akateeminen Filmikerho AFK tulivat tutuiksi vuodesta 1964. Varsinainen sysäys elokuvaan oli elokuvateatterin omistajien liiton (SEOL) vuodeksi kerrallaan myöntämä vapaalippu, jolla pääsi kaikkiin teattereihin. Käyttöä oli.

Tuleva vaimoni talutti minut korvasta katsomaan tuntemattoman amerikkalaisen ohjaajan filmiä Kititsen kane.

Pääsin Jorma Cantellin suosioon, ja yhdessä Sakari Toiviaisen ja Tarmo Malmbergin kanssa sepustimme Ylioppilaslehteen ikään kuin arvosteluja. Päädyin myös kirjoittamaan arvosteluja Kirsti Jaantilan vetämään Elokuva-Aittaan, jonka ykkösarvostelija oli raastuvanoikeuden arkistovirkailija Yrjö Kemppi. Lehti maksoi sen verran, että katsomalla kaikki uutuusfilmit ja kirjoittamalla niistä pysyi rahoissa.

Olin sitten myös vakinaisessa työssä Mainos-TV:n elokuvatoimittajana, kunnes tapaturmainen valmistuminen juristiksi keskeytti nämä puuhat. Päällikkönä oli Seppo Huhtala. Talon johto epäili puuhiamme, aivan aiheellisesti.

Aikakausi oli snobistinen. Edellispolven vihjeiden perusteella olin kaivanut käsiini André Bazinin kirjoja ja Cahiers de Cinema-lehden. Luettiin Truffaut’n kirja Hitchcockista ja katsottiin Godardia silmä kovana. Olimme kovasti viisaita.

Elokuvavuokraamot viis veisasivat mistään taiteesta. Tutustuin näihin ihmisiin siksi, että päädyin juristina 60- ja 70-luvulla rettelöimään Valtion elokuvatarkastamon kanssa näiden vuokraamojen lukuun. Muistan kun näytettiin ulkoministeriön ihmisille elokuvaa Ivan Denisovtshin päivästä. Ei auttanut. Kiellettiin poliittisista syistä. Muistan pornoaallon, jonka suursuosikkina pyöri Maximissa tanskalainen ”Pukki paratiisissa”. Muistan väkivaltaelokuvat – etenkin Peckinpah oli sensuurin hampaissa. Kirjoitin valituksen toisensa jälkeen – muun muassa ”Emmanuellen” epäsiveellisten kohtausten leikkaamisesta.

Oli jotenkin reteä tunne istua aamupäivällä yksin jossa Reassa tai vastaavassa katsomassa sensuurin uhkaamaa elokuvaa. Suomi-Filmin Jussi Kohonen yritti saada vapaiksi jopa sellaisia hirvittävyyksiä kuin ”Jääkärin morsian” ja ”Helmikuun manifesti” siinä onnistumatta.

Kotimainen elokuva työllisti. Jörn Donner puuhasi kaikenlaista. Hävisin hänen puolestaan pari juttua. Risto Jarvalla oli joskus jotain. Jaakko Pakkasvirta ei ollut mitenkään tuntematon. Muistelen riidelleeni jostain Mikko Niskasen ja Spede Pasasen kanssa 60-luvulla. Spedellä oli Arriflex –äänikalusto, jota hän vuokrasi kovalla hinnalla.

Sitten maailma muuttui.

28 kommenttia:

  1. Ei se vielä sillooin muuttunut, Maailma muuttui vasta kun Paasilinnan masinoima videolaki heitettiin sinne mihin se kuuluu eli jonniin.

    VastaaPoista
  2. Minulla on sellainen muistikuva 1970-luvulta, että ulkomaiset elokuvat tuolloin toivat uutta virkeyttä sen aikaiseen suomalaisten ns. ankeuteen. Esimerkiksi James Bond fiktiivisine hahmoineen.

    Kaiketi elokuvateattereissa tuolloin sai näyttää sitä tai tätä leffan pätkää, kunhan sensuuri oli pätkän nähnyt ja sittemmin elokuvan pätkän ennalta operoinut ja leimansa lyönyt.

    Tuolloinhan näytettiin murhaajia ja kaiken maailman sadisteja silmästä elokuvan katsojan silmään.

    Tänään tuntuukin olevan niin, että mikäli 2 vuotias lapsi vanhempiensa mukaan ei ole sovelias näkemään elokuvaa lapsen kopastaan, niin elokuva tuleekin kieltää kaiken ikäsiltä kansalaisilta.

    Lapset kun ovat herkkä asia monissa viranomaisten nykyisissä tulkinnoissaan.

    VastaaPoista
  3. Mun elokuvaharrastukseni, perittyä, taas kokee vain pieniä kyllästymisen ja turhautumisen jaksoja. joitakin vuosia, enimmillään.
    Olen huomaavinani että elokuva itsekin elää jaksoissa; välistä vaivutaan elottoman keskinkertaisuuteen - lännessä. Mikä taas saattaa nostaa Kaukoitää, joka elää omaan sykliään.

    Niskanen esimerkiksi, monenlaista.
    Lie hän yksi joka keksi juonikulun (omasta elämästään, mitä mm. Ateenassa seurasin), vieraissakäynti, kännäys, mömmöt, parisuhdekriisit, politiikka. Uudemmasta suomalaiselokuvasta puuttuu politiikka. Tilalla lisää riitelyä, masennusta ja parisuhdeangstia.

    VastaaPoista
  4. Mukava lukea vanhoja hymy-lehtiä. Niissä on aina joku Mikko Niskasen krapulainen haastattelu: "Niskasen syvällinen depressio".
    Yle-arkistossa on aivan hirvittävän pateettinen Niskas-haastattelu...

    VastaaPoista
  5. Koneenhoitajalle tiedoksi

    Seuraavat mahd. ilmenevät viat elokuvien saapuessa on ehdottomasti heti merkittävä:

    Följande event. förekommande fel vid filmernas ankomst bör ovillkorligen genast antecknas:

    1) Puuttuiko suojafilmiä rullan alussa tai lopussa?
    2) Puuttuiko starttifilmi rullan alussa?
    3) Puuttuiko viimeisen kuvaruudun jälkeen mustafilmi?
    4) Puuttuiko alku-, osa-, väliaika- tai lopputeksti?
    5) Puuttuiko 52 m/m:n suojakeskiö?
    6) Oliko elokuvassa huomattavia rei'itysvikoja tai naarmuja?

    Huom.! Osia yhteenliitettäessä ei saa osien lopusta poistaa kuvaruutuja. Liitos tehdään mustafilmin ja väliaikatekstin väliin. Kuvaruutujen poistaminen vaikeuttaa elokuvan esitystä kahden koneen teatterissa, sillä uusien startti- ja yliheittomerkkien tekeminen on ankarasti kielletty. Korkein sallittu rullan pituus on 600 m. Osia yhteenliitettäessä poistetut startti-, musta- ja loppufilmit on ehdottomasti liimaamalla liitettävä omiin osiinsa.

    Merkitkää tarkoin viat, muuten voidaan T e i t ä epäillä syylliseksi!

    Anteckna noggrant felen, annars kan N i misstänkas vara skyldig!

    VastaaPoista
  6. Suomettumisen ja elokuva sensuurinvaikutukset?

    Suomessa NATO-jäsenyyden vastustus ei perustu järkisyihin. Kiivaimmat vastustajat puhuvat silmät kiiltäen jopa Nato-kiimasta.

    Mitä jos he olisivat saaneet sankarillisena suomettumisen aikana katsoa jääkärin morsiamia, helmikuun manifesteja, ryhmyromppaisia jne kekkosen ja sen hännystelijöiden tylsien ja kaksinaismoralististen puheiden ja muidne tekeleiden sijasta.

    VastaaPoista
  7. Onko tässä maassa tapahtunut mitään missä Kemppinen ei olisi ollut mukana?!

    VastaaPoista
  8. Olihan siellä vielä elokuvateatteri Aula. Ja joillekin tuttu ISK:n tyylikäs elokuvasalina toiminut lähes auditorion tapainen.

    Muuten eräällä paikkakunnalla on jopa Ervintie.

    VastaaPoista
  9. "..., musta ulsteri yöpaidan päällä ja kutoi."
    - Mihinkäs taas ollaan lähdössä?
    Vaikka nimenomaan kun ei tarvinnut lähteä mihinkään saatoi pyöriä pitkä takki yöpaidan päällä...

    Paljon oli kansaa Taidekeskus Pushinskaya 10:n 20-vuotisnäyttelyn avajaisissa tsaarien entisillä talleilla Maneesissa Pietarissa 24.10 ja taiteilijoita 28 maasta. Virkisti näkyä seinällä ja kävellä. Kotiin tultuani kudoin lapsenlapselle sukat. "Ittuu piirtää", poika jo sanoo ja kädet pystyssä hihkaisee: "Kivaa, kivaa, hyppää." Mutta hypätä ei vielä osaa.

    Katsokaapas:
    Nyt tyttären tutkimusartikkeli on julkaistu.
    http://link.aip.org/link/?JAP/106/084316

    Aivan - vain ensimmäinen kappale tuli luettua, mutta jospa myöhemmin...

    VastaaPoista
  10. Kemppisen kirjoittelusta tulee mieleen mustavalkotelevision mainos: "Niin pahuksen paljon ehtii tapahtua yhden Super Silver Gillette -terän pitkän pitkänä kestoaikana."

    VastaaPoista
  11. Kiitos Kolmio-kuvasta, olin unohtanut eteisaulan kaarevan seinän vaikka tuossa tuli jonotettua kerta jos toinenkin 80-luvulla. Silloin kenenkään ei tarvinnut mennä permannolle vaan kaikki sopivat mainiosti parvelle. Ellei kyseessä ollut Antti Tuuri -filmatisointi.

    Aarne Ervistä en tiennytkään. Myöhemmällä iällään Nurmen talo näytti vähän räjähtäneeltä ja vuokralaiset epämääräisiltä.

    Koska saadaan lisää Kauhava-karttoja? 2. huhtikuuta julkaistu osa on jo luettu.

    VastaaPoista
  12. Mikko se kärsi niin perkeleesti. Ja taltutti rosmot Espanjassa karatella ja valmistautui Kekkosen jälkeen presidenttiehdokkaaksikin. Renessanssinero.

    VastaaPoista
  13. Jaahas, sitä kiusataan viattomia lukijoita mainitsemalla mukamas ohimennen elokuvaharrasteen loppumisvuosi, mutta ei sitten palata asiaan.

    Oletan, että huomisessa blogikirjoituksessa asia ratkeaa.

    (Tämä on siis mallia "Miten pidetään tyhmä jännityksessä?")

    VastaaPoista
  14. Analyysia, Kemppi, analyysia!
    Kokemuksesi ja kontaktipintasi on valtava. Älä tyydy pelkkään luettelointiin, tee aikakauden analyysia! Mihin uskottiin, mitä luultiin, keitä pelättiin...ja mitkä seikat lopulta toteutuivat. Siellä se mielenkiinto piilee ja ajassa eläneelle tulee...vanhetessa kuitenkin lohdullinen olo:"...ei tämä nyt niin paska reissu ollutkaan!"
    (Masentaa hivenen, kun kaikki merkittävät näyttämötaiteilijat, Speden filmeissäkin olleet, kuolevat yksi toisensa jälkeen.)
    pekka s-to.

    VastaaPoista
  15. Kemppinen kysyi: "Miksi muistini on mustavalkoinen?"

    Siinä on tunteet mukana. Ilman niitä olisi vain häilyvää spektriä.

    VastaaPoista
  16. Ad Mikko L: Jan Krossista olen samaa mieltä.

    Kirkkaasti Nobelin arvoinen. Totesin että hän jäi englantilaisella kielialueella vähälle huomiolle.

    Järisyttävää "Rakkaat kanssavaeltajat" -kirjaa ei nähtävästi ole tullut edes saksaksi.

    Kakkososa lienee ilmestymässä.

    VastaaPoista
  17. Sääli, ettet tutustunut Jaan Krossiin henkilökohtaisesti hänen elinaikanaan. Teillä kahdella olisi ollut varmasti antoisia keskusteluja.

    Hänhän oli paitsi historian tuntija, myös lakimies. Jaan Kross oli Viron kulttuurielämän sympaattisimpia henkilöitä.

    VastaaPoista
  18. Kemppinen kysyi: "Miksi muistini on mustavalkoinen?"

    Siksi, koska muistojen retusointi ei onnistu; värikylläisyys, vihreys, intohimo ja elämä on jäänyt vuosikymmenien taakse. Parhaimillaankin näkyville saa muistojen suttuiset negatiivit, joiden haamukuvat eivät ole kaunista katseltavaa.

    Ehkä.

    Olen kertonut tämän aiemminkin. Kerrataan kuitenkin. 70-luvulla ei oltu rasisteja, vaan neuvostovastaisia. Rähmällään olo oli niin totaalista, että jopa Renny Harlinin kovastikin kepeä, elämää pienempi elokuva, Jäätävä polte, sensuroitiin Suomessa. Koska Isoveli ja Urho käskivät.

    Kävimme katsomassa elokuvan vapaassa ja demokraattisessa länsimaassa, Ruotsissa, ja hengitimme puhdasta ilmaa rautaesiripun länsipuolella.

    Elokuvan jälkeen mentiin oluelle ja tuumattiin yhdessä että paljon melua tyhjästä.

    VastaaPoista
  19. Tulipa mieleeni tuosta NATO-kysymyksestä http://www.guru-group.fi/~visti/blog/files/6b0c324bfb5f768cdecaa0359d17ac95-819.php

    VastaaPoista
  20. Kemppinen varmaan tietää, kuka näytteli miespääosaa filmissä "Mies astui junasta."? (Ei saa luntata netistä!)

    VastaaPoista
  21. 50-luvun elokuvateattereista tuli mieleen erään ystäväni kokemus. Silloin esitettiin nk. nonstop-juttuja, joissa väki tuli ja meni miten halusi. Ystäväni vanhemmat veivät kaverin elokuvateatteriin ja sanoivat hänelle ovella, että käyttäydy vain samoin kuin muutkin. Ja menivät sitten asioilleen. Kaveri meni ensi kertaa sisään elokuvateatteriin, ja kun näki väen virtailevan sieltä ulos, meni mukana. Niin hän sitten löysi itsensä ihmettelemästä ulkona että tällaistako se sitten on.

    VastaaPoista
  22. Jumalaut,mä oon dinosaurus ! Erittäin lahjakas elokuvaohjaaja Dome Karukoski nimesi äskettäin klassikoiksi Matrixin , Pulp Fictionin ja Kummisedän.
    Ei sanaakaan Robert Bressonista,Jean Renoirista puhumattakaan.

    VastaaPoista
  23. alkosuomalainen sanoi...

    Suomettumisen ja elokuva sensuurinvaikutukset?

    Suomessa NATO-jäsenyyden vastustus ei perustu järkisyihin. Kiivaimmat vastustajat puhuvat silmät kiiltäen jopa Nato-kiimasta.

    Mitä jos he olisivat saaneet sankarillisena suomettumisen aikana katsoa jääkärin morsiamia, helmikuun manifesteja, ryhmyromppaisia jne kekkosen ja sen hännystelijöiden tylsien ja kaksinaismoralististen puheiden ja muidne tekeleiden sijasta.


    Kansa olisi joutunut äkillisen Varsovan liitto -kiiman valtaan.

    VastaaPoista
  24. catulux sanoi...


    Olen kertonut tämän aiemminkin. Kerrataan kuitenkin. 70-luvulla ei oltu rasisteja, vaan neuvostovastaisia. Rähmällään olo oli niin totaalista, että jopa Renny Harlinin kovastikin kepeä, elämää pienempi elokuva, Jäätävä polte, sensuroitiin Suomessa. Koska Isoveli ja Urho käskivät.

    Ei kai Kekkonen eläkkeellä käskenyt kieltämään elokuvia, vain vuotta ennen kuolemaansa?

    VastaaPoista
  25. Yksi (kenties Speden) tuottama mainos on jäänyt päähän.

    Kamera kuvasi rapakkoa ja soraista ympäristöä. Kuvaan kurvasi kupla-volkkari kovalla vauhdilla rapakkoon kurvaten ja pysähtyen. Sitten mies rullasi etuoven ikkunan auki ja totesi: tulin vaan sanomaan, että volkkari on hyvä auto.

    Sitten volkkari kiihdytti moottorinsa kierroksia ja poistui kuvasta.

    VastaaPoista
  26. "70-luvulla ei oltu rasisteja, vaan neuvostovastaisia."

    Niinpä. Kun oikeistolla ei ole enää "kommunismia" vihattavaksi, on sen paikalle löydetty "monikulttuuri". Viha kasvaa aina pelosta, mutta kun pelon kohteet näin sujuvasti vaihtuvat toisiin (ja aina jotain vihattavaa täytyy olla), voi vain ihmetellä mitä oikeistolaiset perimmältään pelkäävät?

    VastaaPoista
  27. "Ei kai Kekkonen eläkkeellä käskenyt kieltämään elokuvia, vain vuotta ennen kuolemaansa?"

    Veli-hyvä. Tiedä häntä, vaikka olisi käskenytkin. Muistin Jäätävän poltteen valmistumisvuoden väärin. Sijoitin sen 1980-luvun alkuun.

    Mutta. Siivilöit hyttysen ja nielaisit kamelin. Siis 1985 sensuroitiin täysin harmiton ja pellemäinen elokuva, koska pelättiin veli venäläisen vetävän siitä herneen nenäänsä.

    Uskomatonta menoa. Mielestäni.

    VastaaPoista
  28. catulux sanoi...


    "Ei kai Kekkonen eläkkeellä käskenyt kieltämään elokuvia, vain vuotta ennen kuolemaansa?"

    Veli-hyvä. Tiedä häntä, vaikka olisi käskenytkin. Muistin Jäätävän poltteen valmistumisvuoden väärin. Sijoitin sen 1980-luvun alkuun.

    Mutta. Siivilöit hyttysen ja nielaisit kamelin. Siis 1985 sensuroitiin täysin harmiton ja pellemäinen elokuva, koska pelättiin veli venäläisen vetävän siitä herneen nenäänsä.

    Uskomatonta menoa. Mielestäni.


    Jäätävä polte kiellettiin Koiviston presidenttikaudella.

    Näyttelijä Ismo Kallio tunnettiin vara-Manuna läpi Koiviston kauden.

    Jäätävässä poltteessa Kalliolla on "Zarkovin" rooli.

    Wikipediassa huomiota kiinnittää se, että elokuvalle on vain puolankielinen artikkeliversio eli esim. englanniksi "Born Americania" ei ole esitelty.

    VastaaPoista