17. syyskuuta 2009

Yhteinen laulu



On ollut niin kovin raskaita aiheita.

Olin kuulevinani, että juuri nyt halutaan pitää esillä venäläisten ja suomalaisten yhteisiä innostuksen aiheita niin sanotussa kevyessä musiikissa.

Niinpä kannan korren keveyden kekoon minäkin.

En osaa olla varma siitä, mikä on Dmitri Hvorostovskyn (s. 1962) täsmällinen asema oopperan taivaalla, mutta korkealla hän tiettävästi on.

Mielestäni hän on hyvä, mutta ei ainakaan italialaisessa oopperassa baritonina ei suorastaan maata mullistava eli sellainen kuin Tito Gobbi ja Usko Viitanen parhaassa vedossaan. Tai Jorma Hynninen.

Tshaikovskissa hän taitaa sitten kyllä olla tällä hetkellä ylittämätön.

Mutta aikomukseni on oikeastaan esittää kaino vihjaus.

Hvorostovsky on urakoinut levylle venäläisiä romansseja, laulelmia jotka ovat oikeastaan iskelmiä, sota-ajan lauluja ja lisäksi yllättävästi ja ilahduttavasti italialaisia – napolilaisia – sävelmiä.

Jopa Kauko Keuhko häviää äänin neljä – muna, kun H. esittää, miten vallan penteleesti hän rakastaa elämää. Mantshurian kukkuloilla tallataan, Moskovan yössä hiivitään pikku hiljaa, ja kohdataan myös kaunis Katjusha.

Todella yllättävä veto on Sorrento, Santa Lucia ja O sole mio (levy Passione di Napoli).

Tuo varmaankin laskelmoidusti yleisöön uppoavaksi arvioitu levy, joka ei oikein ole oopperalaulajan arvon mukainen, tekee tehtävänsä. Lähisukulaisena ovat raastaneet niitä käsistä. Levy käy esimerkistä hyvin laulamisesta. Ei tarvita mitään merkillistä seiväshyppyä, vaan intensiteettiä, osaamista ja sellaista lämpöä, joka saa kuulijan ajattelemaan – tuohan laulaa minulle.

Oikeastaan näihin osittain läpikotaisin tuttuihin sävelmiin liittyy merkillinen taidonnäyte. Meidät on opetettu ihailemaan tenoreita (Pavarrotti, Domingo josta en itse niin kauheasti välitä) ja bassoja.

Kun sukupuun tyvessä on itse Caruso ja sitten kaikki kauneimmat tenorit Gigliin ja Jussi Björlingiin, mitä tekee baritoni tuossa porukassa, kun ei voi hurmata korkeilla äänillä?

Laulaa äänellä, joka on kuin Siperian kevät, ilmava, pakoton, loputon ja soiva.

Tekisi mieli sanoa, että tämä mies on keksinyt sen ainoan baritonille mahdollisen alueen, josta ei voi sanoa, että tuonkin Fischer-Dieskau on tehnyt paremmin, tämä kun tuntui hallinneen kaikki musiikin lajit.

Kevyt, romanttinen, jopa makea, vieläpä sentimentaalinen romanssi… Tietääkseni se ei juolahtanut Fischer-Dieskaun mieleen.

Lisäksi – naispuoliset lukijat huomio – tässä miehessä on asiasta kuulustuttamieni, siihen toimeen sopivien ja halukkaiden naishenkilöiden yksimielisen todistuksen mukaan sellaista eroottisuutta, joka panee vähintään nielaisemaan yhden ylimääräisen kerran.

Meidän omilla suomalaisilla baritoneillamme on ollut kullakin rajoituksensa. Viitanen oli ylivoimainen heleydessä eli paimenpoikamaisuutta (pastoraalia) vaativissa lauluissa ja sitten tietysti konnana, joista muistettavin on Rigoletto.

Hynninen on maailman paras aika monessa asiassa, mutta naisenkaatajana (Don Giovanni) hän kukaties on hiukan epäuskottavan peruskunnollisen tuntuinen. Giovanni – tai Figaro – on parhaimmillaan kehveli, rakastettava kelmi, sellainen kuin nyt jo kuollut australialainen bassobaritoni Walter Berry oli kuuluisissa levytyksissään.

Noissa rooleissa baritonin ääni kuulostaa samalta kuin miltä Tauno Palo näytti parhaina vuosinaan, tai Tapio Rautavaara. Miestä joka tuuma!

Hvorostovsky lienee yksi näistä uroista, jonka hiukset harmaantuivat hopeisiksi jo nelissäkymmenissä. Ei kuulemma yhtään pahan näköinen hänkään, sanovat.

27 kommenttia:

  1. H:n ääni on mitä hienoimmasta aineesta tehty mutta mua häiritsee sen käsitykset rytmistä.

    Tai sitten oon liian puukorva.

    VastaaPoista
  2. Kemppisen lehmänkäännös aiheenvalinnassa johtunee siitä, että natsismi Suomessa olisi hänelle liian kuuma aihe jatkettavaksi?

    VastaaPoista
  3. Moskovan valot Lontoosta Proms-konserista:
    http://www.youtube.com/watch?v=OmPI2WNuUzE
    Vertailua:
    http://www.youtube.com/watch?v=8khmPd6_EIU ja
    http://www.youtube.com/watch?v=gJJYQ4yLMsA

    VastaaPoista
  4. Antakaa nyt hyvät anonyymit miehen valita aiheensa rauhassa!

    VastaaPoista
  5. Tähän väliin haluan onnitella 200 vuotta täyttävää Suomea.

    VastaaPoista
  6. Aah, Tapio, tuo suomalaisen koivukitaran lyömätön mestari! Hänen äänensä tummeni iän myötä, niin meille varmaan käy, Utriosta päätellen. Veti tänään ykkösaamussa takaisin kuin myllymatissa, kun Kivelä ärhenteli studiossa.
    La Donna...
    Kuulijana Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  7. Kemppiselle:

    Joskus oli puhetta blogin tulostamisesta kommentteineen.

    Itselleni onnistui seuraamalla helppoja ohjeita:

    Lisää Print-painike bloggeriin

    Ja toimintoja ennen varmuuskopiointi. Kannattaa myös lukaista ko. blogin kommentit, jos ei heti pelaa.

    VastaaPoista
  8. Ja että taas jäi tekstiä pois.

    Edellisen viestin toiminto toimii parhaiten IE:llä.

    Ja tässä toinen linkki:

    http://bpwebnews.blogspot.com/2009/08/how-to-create-print-this-post-button-on.html

    VastaaPoista
  9. Dmitri Hvorostovsky on peijakkaan hyvä.
    Jorma Hynnisen ainoa vika on että hän ottaa,savolainen kun on,itsensä hieman liian vakavasti.
    Elämme jo onneksi aikoja jolloin suomalainen heteromieskin voi tunnistaa toisen miehen eroottisuuden ilman mitään varotoimenpiteitä . Eroottisuus on upeaa ilmeni se sitten kenessä tahansa.

    VastaaPoista
  10. Menee ihan aiheen vierestä,
    mutta miten tällainen on vielä nykyäänkin mahdollista,
    alla oleva on YLE:n sivulta tänään lainattu.

    Tarkoitan henkilön koulutusta, joka siis on "käynyt Sanoma Oy:n toimittajakoulun".

    Nyt kyllä pitäisi esimerkiksi YLE:n julkaista nettisivullaan jokaisen päällikkötason henkilön koulutus ja muutakin taustaa jotta syntyy jotain tolkkua siihen minkälaisen instanssin kanssa kansalaiset ovat tekemisissä kuunnellessaan erilaisia lähetyksiä, siis kansalaisen perusturvaksi ja minimaalisen avoimuuden nimissä,
    nuo ovat sitä vaativia virkoja toimittajasta lähtien.


    Minä en tietenkään tarkoita,
    että koulutus on autuaaksi tekevä asia. Asiathan näkyvät.

    Me muistamme herra Ainolan esiintymiset vaalipaneeleissa,
    oli suljettava lähetys kesken kun ei pystynyt katsomaan.

    Tällä ole mitään tekemistä
    henkilön poliittisen kannan kanssa.
    Paneelin muiden osaan ottajien ilmeet ja naaman väri olivat myös paljon kertovia kun herra Ainola avasi suunsa.


    Niin hän on nyt sitten valittu (Tässä taloudellisessa tilanteessa!)
    YLE Uutisten taloustoimituksen päälliköksi.

    Se että kokonaistarinan julkisuuteen esitetty rakenne on aivan absuri,
    on toinen asia.

    "
    YLE Uutisten toimitusten päälliköt vaihtuvat.
    Politiikan toimituksen jättänyt Olli Ainola siirtyy vetämään taloustoimitusta
    ja kotimaan toimitusta vetänyt Riikka Uosukainen politiikan toimituksen päälliköksi.
    Teijo Valtanen taas siirtyy taloustoimituksesta kotimaan toimituksen päälliköksi.

    Toimittaja Olli Ainola, 51 , on nimitetty YLE Uutisten taloustoimituksen päälliköksi.
    Ainola on käynyt Sanoma Oy:n toimittajakoulun.
    Hän on aiemmin työskennellyt toimittajana Sanoma Osakeyhtiössä,
    Uudessa Suomessa politiikan toimituksen päällikkönä,
    Iltalehdessä politiikan toimituksen päällikkönä ja erikoistoimittajana,
    toimittajana Yhtyneissä Kuvalehdissä,
    toimittajana YLEn ajankohtaisohjelmissa ja toimittajana Kauppalehdessä.

    YLE Uutisten politiikan toimituksen päällikkönä Ainola on toiminut vuodesta 2005.

    Ainola jätti politiikan toimituksen päällikön tehtävät keskiviikkona hänen puolisoonsa,
    kansanedustaja Marja Tiuraan (kok.) liittyvän vaalirahakohun takia. "

    VastaaPoista
  11. Nyymiö:

    Tässä HS-toimittajakoulutuksesta pieni innostava näyte:

    Toimittajakoulutus

    Ylen osalta Junger perusti/liittyi äskettäin Helsingin Demokraatit Sdp nimiseen yhdistykseen.
    Huomioi, ettei enää kehdata käyttää SOSIALISTI-sanaa asiayhteydessä.
    Hyviin asemiin siis pääsee olemalla punikki, vaikkei sitä kehtaa itse tunnustaa... Häpeä on kova.

    HS ja YLE ovat vielä täynnänsä entisen Toimittajaliiton taistolaisia, jotka aikoinaan ajoivat tieten tahtoen Suomea sosialistiseksi valtioksi Neuvostoliiton tapaan.

    Paljon luettavaa asiasta:

    http://journalismi.info/fi/?x=book

    VastaaPoista
  12. Nato-propagandan suoltaminen muka uutisina saattaa (onneksi) olla taloustoimituksessa hieman hintsumpaa - nähdään.

    VastaaPoista
  13. Minulla on kyllä jemmassa kommentti Hvorostovskystakin (näin Teemalta hienon Don Giovannin: H. siinä kaksoisroolissa: Juan/Leporello), mutta en malta olla kommentoimatta Petja Jäppisen idioottimaisen narsistista kommentaaria.

    Hän kirjoitaa:

    'Tähän väliin haluan onnitella 200 vuotta täyttävää Suomea.'

    Kuka olet sinä, joka noin ylväin elkein Suomea onnittelet? Napoleonko? Vai Hitler?

    Ei vaan petja jäppinen - pikkumainen peruskonservatiivi isonapa, jonka itsetunto on noussut huolestuttavan paljon ylemmäs kuin, mitä hänen realiteettitajunsa edellyttäisi.

    *
    Pyydän anteeksi tätä kommenttia komendantti Kempffiseltä.

    VastaaPoista
  14. Dmitri Hvorostovski on esittänyt myös Musorgskia (Pesni i pljaski smerti) varsin mainiosti.

    Tenoreista puheen ollen olen Kemppisen kanssa samaa mieltä enkä käsitä, miten BBC Music Magazinen asiantuntijaraati saattoi valita Plácido Domingon "kaikkien aikojen parhaaksi tenoriksi". Onhan hänellä ansionsa, mutta että paras kaikista? Hänen taakseen jäivät mm. Caruso (2:nen) ja Pavarotti (3:s).

    VastaaPoista
  15. Mistä johtuu, että Sir Thomas Allen, sodanjälkeisen sukupolven hienoin ja monipuolisin baritoni on jäänyt siellä Suomessa kokonaan tuntemattomaksi...? Kuunnelkaa hyvät ihmiset Don Giovanni tai Figaron Kreivi Allenin laulamana, tai vaikka Winterreise. Jopa Fischer-Dieskau jää toiseksi.

    VastaaPoista
  16. Joo, kyllä mies saa olla miehen näköinen. Kaikille sovi korvakorukaan, Rosvo-Roopelle sopi. Eikä huivikaan sovi kaikille, kuulantyönnön Olympiavoittajille sopii, niin ja Rosvo-Roopelle. Rosvo-Roope tosin on satuolento.

    Jotkut ne osaa itkeä ja nauraa laulunäänellään. Pitääkö sellaiseksi syntyä. Kun sellaista kuuntelee ei musiikin matematiikalla ole väliä.

    VastaaPoista
  17. Mitä baritoneihin tulee, olin maanantaina nauttimassa Jorma Hynnisen vakuuttavasta Aleksis Kivi -roolista, kaiken sen sälän keskellä hän oli kuin turvallinen peruskallio.

    Hvorostovski on loistavaääninen ja tiettävästi myös karismaattinen lavalla, Cardiffin voittaja parinkymmenen vuoden takaa. Näitä kevyempiä kitsh-levytyksiä hän on tehnyt 1990-luvun alusta alkaen, Kemppinen ei ole tässä uutisen kimpussa - eikä tarvitsekaan, muistan vain että näistä levyistä on taidettu tälläkin blogilla keskustella jo aiemmin. Mikään tyylitajun, älyn tai vivahteiden mestari H. ei ole, todellinen baritonitähti nykyisin on Bryn Terfel. Vaikka hän laulaisi roskaa, kuten sitäkin levyiltä löytyy, hän säväyttää. Juha Uusitalo on hyvällä matkalla suuruuteen hänkin, äänihän on loistava, esimerkiksi Metropolitanissa hän on nyt samassa produktiossa Terfelin kanssa vuorotellen Scarpiana (tästähän tulee kohta Finnkinossakin Met HD Live -matinea).

    Meidän kriteeriemme mukaan moni bassona kulkeva laulaja on itse asiassa baritoni, esimerkiksi Nikolai Ghiaurov ja John Tomlinson ovat suuria (myös Wotaneina). On hassua, että Fischer-Dieskau - josta en niinkään välitä laulajana, vaikka tulkitsijana suuri onkin - kulki hänkin nuorena bassona, esimerkiksi Soltin Ringissä hän on Hagen!

    VastaaPoista
  18. Anonyymille toiselta:
    Ainola ei ole ainoa, sillä YLEn henkilökunnan "koulutustaso" (pl. tekninen väki) on ainutlaatuista. Vielä 1990-luvulla (!) eräs ko. laitoksen ammattilainen mainitsi olevansa myös valtiotieteen maisteri, muttei kertonut tästä koskaan työtovereilleen naljailun takia. Toimintakulttuuri on siis eräänlainen sisäsiittoisuuden alalaji.

    VastaaPoista
  19. Ad Anonyymi & Rienzi: - en väitä vastaan. Allenin tunnen ja hänen Don Giovanninsa kuuluu kokoelmaan.

    Mitä fakkeihin tulee, huvituin suuremmin, kun kuulin aikoinan radiosta, että Caruso oli alkujaan tenoriksi matala, melkein baritoni, ja joutui ottamaan kontraamalla korkeat äänet. Kaivelin vanhat äänitteet esiin, ja totta se oli.

    Kun en ole asiantuntija, en osaa sanoa, paljonko äänialaa pystyy muuttamaan.

    Fischer-Dieskaun ja Juha Uusitalon mainitseminen oli paikallaan - F-D:n merkillisin piirre on varmuus kaikenlaisissa tehtävissä ja tasainen sonoriteetti. Uusitalolta olen itsekin jo kuullut valtavan hienoja esityksiä, mutta tulevaisuus näyttää.

    Niin ikään mainittu Hynninen ja ennen häntä Matti Lehtinen ovat olleet luotettavuuden perikuvia.

    VastaaPoista
  20. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  21. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  22. "Kerro lisää. - - Kenet ystäväsi haluaisit nimetä meille opiksi ja ojennukseksi."

    Lenita A:n?

    VastaaPoista
  23. Ohhoh!

    Nyt on päässyt li(p)sahtamaan julkisuuteen yksityistä materiaalia. Sen julkistaminen on lailla kiellettyä - joten - Kemppinen - oikeudessa tavataan.

    Eikö vaan.

    VastaaPoista
  24. "Hyviin asemiin siis pääsee olemalla punikki, vaikkei sitä kehtaa itse tunnustaa... Häpeä on kova."

    SDP:tä ei voi enää sosialistiseksi sanoa. Lipponenhan ajoi sitä uusliberalistiseksi ja linja pitää osin vieläkin. Tämä tietysti on vasemmistopuolueelle varsin tuhoisaa, mikä näkyy kannatuksessa.

    VastaaPoista
  25. "Lisäksi – naispuoliset lukijat huomio – tässä miehessä on asiasta kuulustuttamieni, siihen toimeen sopivien ja halukkaiden naishenkilöiden yksimielisen todistuksen mukaan sellaista eroottisuutta, joka panee vähintään nielaisemaan yhden ylimääräisen kerran."

    Asia on ilmeisesti näin, sillä kirjottihan Seppo Heikinheimo Mätämunan muistelmissa, että Dmitri-herran konsertin jälkeen tietää millä tuolilla nainen on istunut, koska istuin on kostea.

    VastaaPoista
  26. PÄIVITYS: Kotimaahan nyt palattuani luin torstain eli tämän postauksen päivän HeSarista, että Juha Uusitalo on joutunut peruuttamaan Scarpia-esiintymisensä Metissä. Siten hän ei myöskään ole ihailtavissa elokuvateattereissa live-lähetyksessä.

    VastaaPoista